Ihana keväinen Hörtsänän arboretum

Meidän lähellä sijaitsee yksi tosi viehättävä pieni puutarhakohde, Hörtsänän arboretum.

Hörtsänässä on jotenkin satumainen tunnelma, ja siellä on mukava piipahtaa milloin vain varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Näin aikaisin keväällä paikan upeat sammaloituneet kivirakennelmat pääsevät oikeuksiinsa, kun ne eivät ole vielä kasvirunsauden verhoamia.

Olen tehnyt tänne blogiini listauksen erilaisista kivoista puutarhakohteista eri puolilla Suomea. Juuri tällä hetkellä niissä ei tosin ole hyvä vierailla koronan vuoksi ainakaan kovin isolla joukolla. Nyt on kuitenkin mainio hetki kartuttaa yhdessä tätä erilaisten kohteiden listaa, niin tietää sitten minne suunnata, kun koronarajoitukset aikanaan hellittävät :)

Käy siis kurkkaamassa, ja laita mielellään kommenttia, jos sinulla on mielessä joku kiva kohde, joka puuttuu listalta!

Oikein ihanaa vappua kaikille lukjoille!

Tästä pääset lukemaan seuraavasta käynnistäni Hörtsänässä kesäkuun alussa.

Näsiä viihtyy Hörtsänässä.

Viehättävä talventähti on kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Marjapuskien keväthuolto

Mainitsin jo tuossa aiemmin, miten sain muutama päivä sitten jonkun merkillisen tarmonpuuskan ja raivasin hetkessä kaikki kymmenkunta herukkapensastamme, vaikken ollut mitään tällaista tälle keväälle suunnitellut.

Pensaiden juurille oli kasvanut yhtäkkiä kunnon sammalkerros, mitä suuresti ihmettelen, sillä heittelen kuitenkin aina silloin tällöin pensaiden juureen tuhkaa uuneistamme. Liekö runsaiden sateiden syytä?

Lisäksi pensaat olivat leikkauksen tarpeessa, edellisestä kerrasta on vierähtänyt varmaan lähemmäs kymmenen vuotta.

Harmillisesti jäivät ottamatta ennen-jälkeen kuvat niin kuin monissa projekteissa tahtoo käydä. Ja varsinkin, kun tämä ei ollut millään lailla suunniteltu juttu 🙂

Ajattelin kuitenkin kokeilla, miltä valmiiksi hoidetut pensaat näyttäisivät yläilmoista käsin, ja kokeilin kuvata niitä dronella eli kuvauskopterilla, jonka olen saanut tässä talven aikana.

Olen ajatellut, että drone voisi sopia erityisen hyvin puutarhan kuvaamiseen. Niinpä tuskin maltan odottaa, että puutarhassa alkaisi pian vihertää ja tapahtua jotain, jotta pääsisin lentelemään sen ylle 🙂

Pensaat saivat lopuksi hiukan lannoitetta, tuhkaa ja kompostia sekä osa vielä juurilleen vähän haravoituja lehtiä.

Lisäksi asettelin takaisin paikoilleen harjateräksestä taivuttamani pensaiden tuet, siellä missä ne kaipasivat vähän kohentamista. Enimmäkseen olivat kuitenkin pysyneet varsin hyvin paikoillaan. Nuo kätevät ja kestävät tuet eivät tässä kuvassa kovin hyvin näy, niistä voit halutessasi lukea tarkemmin tästä.

Hauska sattuma muuten, huomasin ihan vasta myös Kantasenmäki-blogissa vähän samantapaisen marjapensasjutun, jossa kuvakin näytti kuin se olisi voinut olla yhtä hyvin meiltä 🙂 Se on nyt tällaisten hommien aikaa!

Piti napata vielä tänä aamuna uusi kuva, hyvä kun tuli tehtyä homma hyvän sään aikaan 🙂
Tässä kuvassa näkyykin myös tuollainen harjateräksestä tehty pensastuki.

Ah, vihdoin luvassa lämpimämpiä öitä!

Enää kolme pakkasyötä, sitten pitäisi lämmetä! On kyllä osannut olla öiden puolesta kylmä kevät.
Ihan masentaa katsoa sääennusteita, joissa yölämpötilat huitelevat jatkuvasti sinisellä. Nyt alkaa ennusteissa onneksi pikkuhiljaa näkyä myös punaista, mikä on tässä tapauksessa vallan hyvä asia 🙂

Mulla on iso joukko taimia, jotka ulkoilevat lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Taimia on kasvamassa reippaasti yli kymmentä eri kasvilajia: tomaattia, purjoa, juuriselleriä, persiljaa, kesäkurpitsaa, butternut-kurpitsaa, kurkkua, lanttua, kaaleja, härkäpapua, maissia, hajuherneitä ja muita kesäkukkia.

Ei ole tilan puolesta eikä muutoinkaan oikein mahdollista roudailla niitä kaikkia joka yöksi sisälle.

Niinpä on ollut pakko jättää osa taimista yöksi kasvarin sisällä olevaan toiseen pikkukasvihuoneeseen niin, että niillä on siellä harso päällä ja kynttilä lämmikkeenä. Harson alla on myös kaksi isoa vesiastiaa. Toiveeni on, että astioiden vesi lämpiää päivän aikana, ja toimii sitten osaltaan lämmikkeenä yöllä.

Ainakin toistaiseksi kasvit ovat selviytyneet, ovatpahan varmasti hyvin karaistuneita, sillä lämpötila näyttää huitelevan niillä näillä toimin alimmillaan jossain +3 asteen paikkeilla.

Tällainen oli aamulla
lämpötila kasvihuoneessa
harson ja lämmittävän kynttilän alla.

Kasveista herkimmät, maissit ja kurkkukasvit sekä varmuuden vuoksi osan tomaateista olen kuitenkin kuljettanut kiltisti sisälle turvaan.

Tällaisen lämpötilan mittasin lämmittämättömältä kuistiltamme,
jossa osa tomaatintaimista on saanut olla öisin.
Tässäkin lämpötilassa näyttävät siis myös
hyvin selviytyvän.

Mukava kevätruuhka täällä blogissani, kiitos sinulle lukija!

Täällä blogissani näyttää olevan tällä hetkellä pienoinen kävijöiden kevätruuhka, tai suorastaan kevättulva, tosi mukava juttu!

Olisikohan tällä jotain tekemistä tämän korona-ajan kanssa - että ihmisillä on nyt paremmin aikaa seikkailla täällä blogimaailmassa - tai sitten puutarhatietoudella on nyt ennen näkemätön kysyntä?

Toki olen myös saanut huomata, että itselläni on nyt vähän tavallista paremmin aikaa kirjoitella uusia juttuja, kun kaikki harrastukset on tauolla, eikä työmatkoihinkaan kulu etätyöskennellessä aikaa.

Ja on tämä elämäni oudoin kevät koronoineen tuonut yllättäen mukanaan myös runsaasti uusia, osin vähän kummallisiakin asioita ja ilmiöitä, jotka tarjoavat mielenkiintoista jutunjuurta.

Tänä keväänä meillä ei myöskään - onneksi, satu olemaan mitään suurempia perhejuhla- tai muita projekteja, kuten viime vuonna. Nyt on siis ihanaa vain lepäillä laakereilla ja miettiä kaikkea viimekeväistä hössötystä :)

Täällä blogissa on nyt päivittäin reippaasti yli 400 käyntikertaa, mikä tarkoittaa yli 10 000/kk!

Tällä hetkellä eniten kiinnostaa porkkanankasvatus, ja sivuista - yllätys 🙂 diy (do it yourself-jutut).

Se on mukavaa, että puutarhailu kiinnostaa ja tosi kiva, että olet mukana!

Jos et vielä ole blogini lukija, voit liittyä sellaiseksi klikkaamalla oikeassa reunassa olevasta lukijat-kohdasta löytyvää lue-linkkiä. Silloin saat sähköpostiisi aina ilmoituksen uusista jutuista täällä.

Tai voit myös seurata blogit.fi-sivuston kautta.

Viime kesänä kasvattelin tällaisia koristekukkasia, oli kyllä mukava projekti 🙂

Arjen pieniä ilonaiheita, vol...

No se kun tähän aikaan vuodesta pakastimesta löytyy vielä yhtäkkiä yllättäen rasiallinen punaisia marjoja 🙂

Ne punaiset, vatut ja mansikat, tuppaavat kummasti kulumaan aina kaikkein nopeimmin ja vain mustikoita jää jäljelle.

Tosin ihmettelin jo aiemmin, voiko tosiaan olla totta, että kaikki vatut olisivat jo huvenneet.

Nyt on jälleen hetkeksi marja-asiat mainiolla mallilla, pienestä se ilo irtoaa 🙂

Eilen sain muuten yhtäkkiä yllättäen leikattua kaikki kymmenkunta herukkapensastamme, pitkästä aikaa. Ei ollut mitään suunnitelmaa asiasta, joten olin kovin tyytyväinen tästä tarmonpuuskastani. Nyt pitäisi olla näiden marjojen sato turvattu tulevaisuudessakin.

Mukavaa sunnuntaita!

Helppoja syötäviä kasveja aloittelevalle puutarhurille

Tänä poikkeuksellisena vuonna saattaa moni sellainenkin innostua viljelemään syötäviä kasveja, jolla ei ole asiasta juuri aiempaa kokemusta. Ehkä joku löytää tänne blogiinikin, toivottavasti ja tervetuloa!

Niinpä ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, mistä kasveista kannattaa aloittaa, jotta saisi varmuudella jonkinlaista satoa - ja mistä taas välttämättä ei.

Nämä vinkit on erityisesti luomupuutarhanhoitoon, jota ehdottomasti suosittelen kotipuutarhurille monesta syystä.

Mikä tekee joistain kasveista helpompia ja toisista haastavampia?

Osa kasveista tyytyy huomattavasti vähempään eri asioiden suhteen, kun taas osa on huomattavasti vaativampia. Vähempään tyytyvistä kasveista on helpointa aloittaa.

Kasvien kasvuun vaikuttaa muutama tärkeä tekijä: lämpötila, vesi, ravinteet, maaperä (esim. hiekka- tai savimaa), valo sekä mahdolliset tuholaiset (jotkin kasvit ovat enemmän tuholaisten suosiossa kuin toiset). Erityisesti ns. ristikukkaiskasveilla on paljon tuholaisia. Tällaisia kasveja ovat muun muassa lanttu, nauris, retiisi ja kaalit (lukuun ottamatta lehtikaalia).

Jotkin kasvit vaativat enemmän hoitotoimenpiteitä kukoistaakseen, kun taas toiset kasvavat lähes itsestään.

Kasvien lannoituksesta luomuviljelyssä pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Näistä eri tekijöistä ja niiden vaikutuksesta on hyvä olla ainakin hiukan perillä.


Säästä ja muusta

Osa kasveista on meidän oloissamme niin hidaskasvuisia, että ne on syytä taimikasvattaa ensin sisällä, ja istuttaa sitten maahan valmiit taimet. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi tomaatti, monet kaalit, purjosipuli, maissi ja juuriselleri.

Näistä monien taimia myydään myös puutarhakaupoissa, valmiiden taimien avulla pääsee helpommalla alkuun taimikasvatusta vaativien kasvien kanssa.

Lehtikaalit ovat kaaleista helpoimmasta päästä.

Myös kesän säätilalla on iso merkitys sille, mitkä kasvit menestyvät paremmin, ja mitkä taas eivät niin hyvin. Tuleeko lämmintä ja aurinkoista, sateista ja koleaa, vaiko jotain siltä väliltä? Sitä kun ei voi etukäteen tietää, niin kannattaa valita vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat paremmin satoa, oli sää mikä hyvänsä.


Hyödyllinen kasvuharso

Yksi hyödyllisimpiä apuvälineitä, mitä kasvimaalle löytyy, on kasvien suojaksi tarkoitettu kasvuharso. Alku- ja loppukesän viileydessä se toimii lämmittävänä ja suojaavana peittona, jonka alla kasvit viihtyvät.

Lisäksi se tarjoaa luomuviljelyssä tehokkaan suojan monenlaisia tuholaisia vastaan. Tällöin täytyy vain huolehtia, että harso on ehjä ja se on kiinnitetty reunoiltaan tiukasti maata vasten esim. painojen avulla, sillä monet tuholaiset etsivät tiensä harson alle pienimmästäkin reiästä.

Jos satut omistamaan kasvihuoneen, vaikka vain pienen minikasvihuoneenkin, on siitä myös paljon iloa ja apua etenkin herkemmille kasveille, kuten vaikkapa tomaateille.


Yrityksen ja välillä erehdyksen kautta...

Aika moni asia siis vaikuttaa 🙂 Ei kuitenkaan kannata turhaan pelätä vaativampienkaan kasvien yrittämistä, taidolla tai tuurilla niidenkin kanssa voi hyvin onnistua.

Jos haluaa varmistaa sadon saannin, kannattaa ottaa valikoimaan vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat hyvin satoa. Hallanarat kasvit, kuten kurkkukasvit ja pavut, kannattaa kylvää vasta vähän myöhemmin keväisten yöhallojen mentyä.

Härkäpapu on helppo ja kiitollinen kasvatettava.

Onneksi harrastajapuutarhurille ei myöskään pääse tulemaan kovin mittavia vahinkoja, joten voi varsin huoletta kokeilla erilaisia juttuja ja vaativampiakin lajeja. Se tuo hommaan mukavaa mielenkiintoa ja tarjoaa myös kivoja onnistumisen kokemuksia, kun saa vähän haastavamman kasvin menestymään.


Tässä vielä pieni yhteenveto erilaisista kasvuun vaikuttavista asioista:

Nopekasvuinen - hitaammanpuoleinen
Hallanarka - hallankestävä
Vaatimaton - runsaasti huolenpitoa vaativa (esim. tukeminen, maan haraus...)
Syväjuurinen - matalajuurinen (vaikuttaa mm. veden tarpeeseen hellejaksoina, jolloin syväjuuriset pärjäävät paremmin)
Savimaa - hiekkamaa (ensin mainittu voi olla liiankin tiivistä, mutta ei toisaalta kuivu helteellä niin herkästi)
Tuholaisenkestävä - herkkä tuholaisille
Ravinnetarve pieni - suuri


Täältä blogistani löytyy tarkempia ohjeita monen syötävän kasvin viljelyyn, laitoin näiden kohdalle linkit seuraavalle listalle:

Melko varmoja ja helppoja

Herne
Härkäpapu
Kesäkurpitsa (hallanarka)
Lehtikaali
Maa-artisokka
Monet mausteet, kuten tilli, persilja (se on vähän hidaskasvuisempi)
Peruna
Salaatit (etanat voivat olla ongelma)
Silpuli (kannattaa suojata ainakin alkuun harsolla sipulikärpäsentoukkien varalta)

Kesäkurpitsa on helppo ja mukava kasvi,
joka tuottaa runsaan, joskus jopa
turhankin runsaan sadon. Vain muutama
taimi riittää siis mainiosti!

Retiisi (ristikukkaisena lehdet tuholaisten herkkua, suojaa harsolla)
Valkosipuli
Monet kukat, esimerkiksi kehäkukka, ruiskaunokki, krassi


Vähän vaativampia

Juurekset: porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, juuriselleri
Kurkku (hallanarka)
Pavut (hallanarkoja, etanat tykkää)
Pinaatti
Tomaatti


En suosittele ensi alkuun:

Maissi (hallanarka, hidaskasvuinen)
Muut kaalit kuin lehtikaali (paljon erilaisia tuholaisia)


Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan, jossa kerron, minkälaisia hoitotoimia eri kasveille on hyvä tehdä juhannuksen tietämillä.


Ihanaa, satoisaa puutarhakesää!

Tätä tomaattia odotan innolla!

Nähtävästi kannattaa aina ottaa kasvatukseen joku uusi tomaattilajike, sillä huomaan olevani jo tässä vaiheessa täpinöissäni tämänvuotisesta uutuuslajikkeestani viinimarjatomaatista.

Siitäkin huolimatta, että nämä tämän lajin kolme yksilöä ovat kasvaneet vähän hitaanpuoleisesti ja ovat vielä hiukan säälittäviä rääpäleitä.  Toivottavasti ne tuosta vahvistuvat ja tuottavat sitten lupausten mukaan satamäärin pienenpieniä tomaatteja, jännittävää!

Liekö niin, että tämä laji on myös kasvutavaltaan samalla lailla pienenpuoleinen, kuten sen tuottamat tomaatitkin?

Viinimarjatomaatin siemeniä iti tosiaan vain kolme kappaletta, ehkäpä en niitä juuri enempää kylvänytkään. Yritin olla tällä kertaa maltillinen, etten hukkuisi tomaatteihin 🙂

Erilaisia tomaattilajikkeita löytyy minulta tällä kertaa reilu kymmenen. Joukossa ovat muun muassa vakiosuosikkini kaunis, hyvänmakuinen ja runsassatoinen tigerella, supermakea sungold sekä pari keltaista lajiketta.

Vielä yksi hyvä, helppo pottuherkku!

Perunahaaste jatkuu... Olen ottanut tämän nyt ihan asiakseni, erilaisten perunaruokien tuuttaamisen,  jotta saataisiin pienennettyä maassamme tällä hetkellä olevaa perunaongelmaa.

Perunan menekki on romahtanut ja uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa. , ja ne joudutaan lopulta hävittämään. Se olisi monella tavalla tosi iso harmi, ja tietysti myös erittäin huono ympäristöteko. Nyt siis kaikki käyttämään urakalla hyvää ja edullista kotimaista perunaa!

Tämäkin hyvä perunaruoka tai -lisäke kypsyy aivan itsekseen uunissa, ja onnistuu siis mainiosti näin arkenakin, vaikka aika olisi kortilla. Ei tarvitse kuin pesaista ja puolittaa perunat, latoa pellille leivinpapaerin päälle, sutaista pintaan vähän öljyä ja ripotella päälle haluamansa mausteet, esimerkiksi kuminaa tai paprikajauhetta tai yrttejä. Miksei valkosipuliakin? Kypsennys 225 asteessa noin puoli tuntia, vähän perunalajikkeesta riippuen. Nämä tosiaan kypsyvät paljon nopeammin kuin tavalliset uuniperunat.

Jos haluaa vaihtelua, voi paistamisen loppuvaiheessa ripotella vielä pintaan vähän juustoraastetta ja/tai korppujauhoa.

Nyt alkaa muuten olla pian viimeiset hetket hyödyntää ihania viimekesäisiä talviperunoita, joista syntyvät monet sellaiset herkut, joita pian saatavista uusista perunoita ei ole lainkaan mahdollista valmistaa - kuten muusi, uuniperunat, monet laatikkoruoat...

Tästä pääset aiempaan postaukseeni, jossa on runsaasti vinkkejä erilaisiin perunaherkkuihin.


#perunahaaste

Tiedätkö, mitä on kultavesi?

Enpä itse ollut kuullut tätä aiemmin. Vaan nytpä törmäsin tähän hauskaan nimitykseen mainiolle lannoitteelle, jonka käytöstä tuntuu joskus jopa vähän nololta puhua, siis pissa eli virtsa. Vedellä laimennettuna siitä käytetään niinkin jaloa nimitystä kuin kultavesi.

Olen joskus aiemmin kertonut tämän erinomaisen typpilannoitteen käytöstä. ja nyt sille siis löytyi noin loistelias nimikin. Eihän tässä nyt enää mitään häpeilemistä, sen kun vain tarjoilemaan kultavettä kasveille!

Pissa annetaan kasteluveden mukana, laimennettuna 1:10. Kasvit kyllä kiittävät, kultaveden käytön näkee ihan silmissä kasvien vahvistumisena ja lehtien värin syvenemisenä.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin tämän aarteen käytöstä 🙂

Härkäpapu - hyvä, helppo herkkukasvi

Härkäpavuntaimia.

Hoksasin jälleen yhden puutteen täällä blogissani, huomasin ettei täällä ole vielä lainkaan postausta härkäpavun kasvatuksesta!

En oikein voi ymmärtää, miten se on mahdollista, kun kyseessä on niin mainio ja helppo kasvi. Ehkä selittyy sillä, että ryhdyin itse kasvattamaan härkäpapua vasta varsin myöhään, ehkä viitisen vuotta sitten. Minulla ei siis ole siitä vuosikymmenten kokemusta, kuten monista muista vihanneskasveista.


Taimikasvatus nopeuttaa

Härkäpapu on kuitenkin niin helppo ja mukava kasvi, että sen kanssa pääsee helposti sinuiksi jo vähemmälläkin kokemuksella.

Härkäpapu kukkii kauniin kukin,
jotka houkuttelevat mukavasti pölyttäjiä.

Se on loistava kasvatettava, joka ei nöksähdä juuri mistään. Härkäpapu on hyvin vaatimaton niin maaperän, lannoituksen kuin myös erilaisten sääolosuhteiden suhteen. Se ei ole myöskään erityisen hallanarka, kuten pavut yleensä. Taimet ovat vahvoja, eivätkä ne hätkähdä esimerkiksi siirtelystä. Ja ravintoarvoltaan härkäpapu on aivan huippu, mainiota kotimaista superfoodia!

Itse esikasvatan härkäpavuntaimet kylvämällä siemenet juuri näihin aikoihin huhtikuun puolivälin paikkeilla, hajakylvönä sopivaan astiaan. Siementen väliin saa jäädä muutama sentti.

Minulle noin 30 tainta on sopiva määrä, jonka tuottaman sadon juuri jaksan korjata talteen ja josta riittää sopivasti talven tarpeisiin.

Sadonkorjuu on nimittäin härkäpavunkasvatuksessa suurin homma. Tai ei oikeastaan sadonkorjuu, vaan sadon käsittely.

Siemenet voi myös kylvää toukokuun loppupuolella suoraan maahan. Kovia siemeniä kannattaa liottaa hetki ennen kylvöä. Samoihin aikoihin voi myös istuttaa valmiiksi kasvatetut taimet maahan.

Riviväliksi 30-40 cm on sopiva, taimiväli saa olla 15-20 cm. Härkäpavut kasvavat varsin korkeiksi, vähän lajikkeesta riippuen parhaimmillaan liki metrin mittaan.

Härkäpapu kuuluu typensitojakasveihin, minkä vuoksi se ei tarvitse kovin voimakasta lannoitusta. Puuntuhkaa voi levittää maahan hieman. Härkäpapu toimii myös loistavana maanparannuskasvina, minkä vuoksi sitä suositaan paljon vuoroviljelyssä.

Härkäpavut ovat voimakaskasvuisia, eivätkä tarvitse kasvukaudella juurikaan hoitoa. Ainoastaan korkeat kasvit saattavat kaatuilla helposti, joten rivivälejä on hyvä harailla alkuvaiheessa siten, että siirtää multaa taimien juureen. Myöhemmin pitkät varret on hyvä tukea, etteivät ne pääse kaatumaan.

Härkäpapusatoa.

Sadonkorjuuseen elokuussa

Härkäpavut kypsyvät korjuukuntoon yleensä elokuulla. Jos on epävarma, milloin pavut ovat sopivan kypsiä, kannattaa aukaista yksi pulleahko palko kasvin alaosasta ja tutkia, ovatko siemenet pullistuneet sopivankokoisiksi.

Kypsät siemenet ovat kauniin vaaleanvihreitä. Jos siemenet alkavat kellertää, ne alkavat jo olla ylikypsiä, ja siemenet muuttuvat puiseviksi. Kypsymisen edetessä palon pinta tummuu lähes mustaksi. Papujen ollessa sopivan kypsiä, saa alimmissa paloissa olla hiukan tummentumaa.

Koko satoa ei pääse, tai joudu, keräämään kerralla. Palot kypsyvät alhaalta ylöspäin. Ensinnä pääsee keräämään alimmat palot noin puoliväliin asti. Ylemmät palot saavat jäädä vielä vähäksi aikaa kypsymään. Palot on hyvin nopeita poimia, pari sankollista palkoja poimii hetkessä.

Palkojen käsittelyssä on muutama vaihe. Ensinnä palot avataan, ja kerätään niistä siemenet talteen.

Siemenet voi huuhtaista siivilässä, minkä jälkeen ne ryöpätään nopeasti pienemmissä erissä. Ryöppäämisen jälkeen haluan itse vielä poistaa jokaista siementä verhoavan kuoren, joka on vaaleankellertävä, paksuhko, vähän nahkamainen. Minusta nämä kuoret on syödessä epämiellyttäviä, ja siksi haluan ne poistaa. Tämä asia näyttää jakavan mielipiteitä, osa pitää näiden siemeniä verhoavien kuorten poistamista tarpeellisena, osa ei.

Tämä kuorten poistaminen on sadon käsittelyn työläin vaihe, mutta mielestäni ehdottomasti vaivan arvoinen. Kuori on sen verran sitkas, että sen avaaminen sujuu helpoiten veitsellä. Sen jälkeen onkin helppoa pullauttaa helakanvihreä siemen ulos kuorestaan.

Tässä vaiheessa on myös hiukan kiire, siellä jos ryöpätyt siemenet ehtivät seisoa vähän pidempään, niitä verhoava kuori muuttuu varsin kovaksi ja on entistäkin hankalampi poistaa. Niinpä ryöppääminen kannattaa tehdä pienehköissä erissä, ehkä reilu litra kerrallaan.

Ryöpätyt siemenet voi pakastaa sopivissa rasioissa. Käyttöönotettaessa jäisiä siemeniä keitetään vielä muutama minuutti.

Härkäpavun siemenet eivät tarvitse kovin pitkää keittoaikaa, ne kypsyvät äkkiä helposti ylikypsiksi.


Mihin käyttää härkäpapua?

Härkäpapu on hyvin monikäyttöinen, ja ajattelinkin tehdä sen käytöstä kokonaan oman postauksen lähiaikoina.

Härkäpavuista on myös helppoa kerätä siemenet talteen seuraavan vuoden tarpeisiin. Anna tällöin muutaman palon tuleentua aivan kypsäksi asti. Palot saavat tummua pinnaltaan hyvinkin tummaksi, usein palko myös alkaa tällöin hieman rakoilla auki. Kerää tuleentuneista paloista siemenet, ja kuivata ne ilmavassa paikassa. Usein käy niin, että muutama palko saattaakin jäädä epähuomiossa keräämättä, ja näin seuraavan kesän siemensato kypsyy aivan itsestään.

Ruokanäpertelyä viikonlopuksi

Ihanan juhlava creme ninon -hernesosekeitto.

Vinkkasin aiemmin tähän poikkeustilanteeseen hyvin sopivia, nopeita, edullisia ja hyviä arkiruokia, joissa monissa pystyy myös hyödyntämään viimekesäisen sadon jämiä.

Nyt viikonloppuna, kun on ehkä vähän paremmin aikaa, voikin sitten ruokahifistellä vähän enemmän ja tehdä jotain hiukan monimutkaisempaa. Eivät nämäkään mitään huippuhankalia tai -vaativia ole, lähinnä valmistamiseen menee vähän enemmän aikaa.

Monet näistä ovat lähiruokaa, joissa pystyy hyödyntämään viime kesäisen sadon rippeitä, juureksia tai perunoita kellarista.

Nyt kannattaa erityisesti auttaa perunankasvattajia, sillä perunan menekki on nyt romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan lopulta hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Alta löytyy linkit tarkempiin valmistusohjeisiin blogissani.

Uunijuurekset
Ihana juuresruukku
Peruna monessa eri muodossa
Kasviskroketit
Pizza
Ranskalainen pizza
Sushikulho, sushi
Risotto maa-artisokasta
Juustofondue
Ihana Creme Ninon -keitto tuoreherneistä
Erilaiset salaatit
 

Punajuuresta syntyy älyttömän herkulliset
kasviskroketit.

Mukavaa sunnuntaita!

Joutsenet vetävät puoleensa

Löysin muutama päivä sitten läheltämme pellon, jonne on parkkeerannut useampi kymmenen joutsenta muuttomatkallaan.

Nyt kun työt on muuttuneet etätöiksi, olen saanut huomata, että iltaisin, ja myös aamuisin on ihan toisella tavalla aikaa, kun ei tarvitse siirtyä työpaikalle 50 kilometrin päähän.

Niinpä lähes jokailtainen hupini on ollut näiden joutsenten tarkkailu. Niiden puuhia voisi seurailla tuntikausia.

Tule mukaan pottuhaasteeseen!

Kuulin juuri radiosta, että nyt onkin käsillä harmillinen ongelma. Perunan menekki on romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan loputa hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Meillä syödään suht paljon perunaa, kun niitä löytyy helposti omasta kellarista, varmaan huomattavasti enenmmän kuin keskivertoperheessä.

Perunahan on tosi monikäyttöistä, sitä voi keittää, paistaa, muusata ja siitä saa myös vaikkapa laatikkoruokia.

Se on myös hyvää lähiruokaa ja perunan hiilijalanjälkikin on vain noin kymmenesosa vaikkapa riisin vastaavasta. Nyt pääset vielä ehkäisemään ruokahävikkiä, kun perunaa käyttämällä varmistat, etteivät jo varastossa olevat potut jää käyttämättä.

Koska peruna on kaikin puolin hyvää, olen jo kauan sitten kirjoittanut blogissani tällaisen postauksen, missä on yli kymmenen erilaista perunaruokavinkkiä. (pahoittelut, huomasin että linkki oli jäänyt ensi alkuun puuttumaan tästä :( )

Nyt ajattelin laittaa tällaisen haastepostauksen, missä voit kertoa, missä muodossa teillä syödään tänään perunaa?

Meillä tehdään tänään aurajuustoperunoita, ne olivat ruokalistalla jo ennen tuota aamuista radiojuttua.

#perunahaaste

Vanhoista kynttilänjämistä uusia kasvihuoneenlämmittäjiä

Vielä vähän pääsiäisen puhdepuuhia; sulattelin vanhat kynttilänjämät ja valoin niistä uusia kynttilöitä. Puutarhaan tämä homma liittyy sillä tavoin, että käytän kynttilöitä lämmittämään kasvihuonetta alkukevään ja loppusyksyn kylminä öinä. Nyt onkin noita vilpoisia öitä riittänyt, joten kynttilöitä kuluu.

Vielä ei sentään eletä niin pula-aikoja, että kynttilänvalanta olisi aivan pakollista puuhaa. Minusta se on tosi kivaa hommaa, ja koska minussa on sekä kierrättäjän että "hamsterin" vikaa, tulee vanhat kynttilänpätkät kerättyä talteen uusia kynttilöitä varten.

Kippasin kynttilänjämät tuollaiseen vanhaan, isoon säilyketölkkiin, jota yleensä lämmitän pikkuhiljaa varovasti ulkona nuotion hiilloksella.

Lämmittämisessä on se vaara, että koko lämmitettävä kynttilämassa saattaa lehahtaa palamaan, jos sen lämmittää liian kuumaksi. Ulkona tämäkään ei olisi niin vaarallista kuin sisätiloissa.

Sisällä hommaa tehtäessä kynttilämassa sulatetaan liedellä vesihauteessa, eli kynttilänpätkät sisältävä astia laitetaan isoon kattilaan, jossa on kiehuvaa vettä. Näin syttymisvaaraa ei ole, mutta homma on vähän hidasta ja sotkuista.

Kun kaikki kynttilänpätkät on sulaneet, liemestä voi poimia kepillä tai muulla vastaavalla pois kynttilöiden sydänlangan pätkät ja muut isommat roskat. Pikkuroskat painuvat astian pohjalle, ja ne saavat jäädä sinne.

Kasvihuonekäyttöön sopivat kynttilät voi valaa esimerkiksi tyhjiin maitotölkinpuolikkaisiin tai erilaisiin muoviastioihin, esimerkiksi huuhdottuihin jugurttipurkkeihin. Tässä tarkoituksessa kynttilöiden ulkonäöllä ei ole niin kovin suurta väliä :)

Kippojen pohjaan tehdään pieni reikä, josta pujotetaan läpi kynttilän sydänlanka, jota myydään askerteluliikkeissä. Purkin pohjalla olevaan sydänlangan päähän tehdään solmu, ja toinen pää kiinnitetään napakasti esim. grillitikkuun, joka laitetaan poikittain purkin yläreunaan.

Maitotölkkiin valettavaan kynttilään voi laittaa joko yhden paksumman sydänlangan tai vaikka vierekkäin kaksi vähän ohuempaa, jolloin kynttilään tulee kaksi liekkiä.

Kun purkki lankoineen on valmis, kaadetaan sulaa kynttilämassaa varovasti purkkiin. Apuna voi käyttää jotain sopivaa kippoa, vaikka vanhaa margariinirasiaa.

Jos haluaisi värjätä kynttilät jonkin väriseksi, kynttilävärijauhe sekoitetaan ensin sulaan kynttilämassaan.

Minulla tulikin näistä pätkistä tällä kertaa sattumalta tuollaista kauniin pääsiäisenkeltaista, joten massaa ei tarvinnut värjätä. Jämäkynttilöistä tehdessään ei voi oikein koskaan etukäteen tietää, minkä väristä kynttiläliemestä tulee.

Varsinkin isompaan kynttilään jää massan jäähtyessä
ja vetäytyessä kolo tai painauma,
jotka pitää vielä täyttää kynttilän jäähdyttyä.

Jos tekee kovin isoa kynttilää, liemen voi kaataa useammassa erässä ja antaa aina edellisen kerroksen ensin vähän jähmettyä. Kynttilämassa vetäytyy jähmettyessään hieman kokoon, ja kynttiän keskiosaan saattaa muodostua tyhjä kolo. Tämä kolo täytetään vielä lopuksi kynttilän jäähdyttyä kaatamalla siihen sulaa lientä. Se kannattaa siis pitää lämpimänä, kunnes kaikki kynttilät ovat jähmettyneet.  

Kynttilöistä tuli lopulta niin sieviä, että enpä tiedä, raatsinko sittenkään käyttää niitä vain kasvihuoneen lämmittämiseen 🙂