Syyslannoitetta kehiin!

Nyt on näemmä minustakin sukeutumassa viimein oikein tunnollinen ja kunnollinen puutarhuri. Olen nimittäin tarjoilemassa kasveille syyslannoitetta ensimmäistä kertaa elämässäni 😊

Aiempina vuosina en ole vain saanut aikaiseksi tai mukamas ehtinyt. Ehkä en ole myöskään ollut riittävän motivoitunut, en ole oikein uskonut syyslannoituksen merkittävyyteen, kasvit kun on pärjänneet varsin hyvin ilmankin. 

Usein olen myös havahtunut asiaan liian myöhään syksyllä, kun kasvien kasvu alkaa olla jo kokonaan pysähdyksissä. Syyslannoite-nimi saattaa johtaa vähän harhaan, nyt juuri on oikea aika sille ja myös aika viimeiset hetket.

Sain kyllä jo vuosia sitten ostettua lannoitesäkin, joka on jäänyt koskemattomaksi. Voi olla, että siitä on jo vähän voima hiipunut, täytynee ehkä annostella hiukan runsaammalla kädellä. 

Tosin tämän luomulannoitteen annosmäärät jo alkujaankin mielestäni aika suuria. 

Syyslannoite sisältää pääravinteista vain fosforia (P) ja kaliumia (K). Nämä auttavat kasveja sadon kypsyttämisessä ja valmistavat monivuotisia kasveja talvehtimiseen. Syyslannoitteissa ei ole lainkaan keväällä ja kesällä annettavaa typpeä (N), joka taas kiihdyttää kasvien kasvua.

L

Saa nähdä, tapahtuuko kasveissa jotain muutosta, kun saavat nyt viimein tätä eliksiiriä, jonka tarpeellisuudesta tunnutaan tällä hetkellä kovin runsaasti muistuteltavan.

Oletko sinä tarjoillut kasveille syyslannoitetta?

#lannoite #lannoitus #puutarha #syyslannoitus #syyslannoite #luomu #puutarha 

Nokkoskäytettä tulille!

Heti kun kevään ensimmäiset nokkoset ovat varttuneet kerättävään korkeuteen, on hyvä laittaa ensimmäinen erä nokkoskäytettä valmistumaan. Nokkoskäyte on loistavaa lannoitetta, mutta sen valmistumisaika on varsin pitkä, parisen viikkoa. Joten ei oikein auta, jos asiaan havahtuu vasta silloin, kun sille olisi jo tarvis. Näin minulle on yleensä aiemmin käynyt.

Tänä vuonna hääkukkaprojektini on kuitenkin saanut minut terästäytymään niin tämän kuin monen muunkin puutarha-asian suhteen. Luulisin, että nokkoskäyte voisi olla parasta mitä hääkukanalkujen jouduttamiseksi voisi parin viikon päästä, kesäkuun alkupuolella tarjoilla. 

Ilmaista lannoitetta tekeytymässä :)

Niinpä keräsin nyt litrakaupalla nuoria nokkosenversoja ja laitoin ne veden kanssa astiaan tekeytymään. Tästä pääset lukemaan vähän perusteellisemman juttuni tästä erinomaisesta "taika-aineesta".   

Mukavaa helatorstaita!

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Viimeisten tomaatintaimien koulinta

Minulla oli vielä pieni määrä myöhemmin kylvämiäni tomaatintaimia, jotka on nyt aika koulia.

Taimet kylvöastiassa ennen koulintaa.

Taimien kouliminen tarkoittaa sitä, että melko tiiviissäkin kasvavat pikkutaimet istutetaan erilleen kukin omaan purkkiinsa. Näin taimet saavat lisää kasvutilaa ja samalla myös uuden, ravinnepitoisemman kasvualustan. Usein taimet ottavatkin koulimisen jälkeen oikein kunnon kasvuspurtin.

Nämä taimeni ovat kyllä vähän turhankin myöhäisiä, saa vähän odotella, ennen kuin näiden sadosta pääsee nauttimaan.

Kerron tästä koulimisesta nyt ennen muuta siksi, että saan samalla kerrottua, millaisen "cocktailin" laitan tomaattien istutusastioihin. Tomaatti tarvitsee melko runsaasti ravinteita, minkä vuoksi istutuspurkkiin on hyvä kätkeä istutusmullan lisäksi vähän muutakin.  

Hyödynnän taimikasvatuksessa tyhjiä maitotölkkejä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia tomaattien lisäksi muun muassa kurkun- ja maissintaimien kasvatukseen. Tölkkien parista alanurkasta kannattaa leikata pois pienet palat, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Purkkien pohjille laitetaan ensin pieni kerros multaa, itse käytän luomulannoitettua valmistetta. Multakerroksen päälle ripottelin vähän lisäravinteita, ensinnä pienen määrän luomulannnoiterakeita.

Seuraavaksi purkkeihin tuli pieni määrä mahdollisimman hienoksi hienonnettua puhdasta puuhiiltä.

Kerään hiilenpaloja talteen uuneistamme pitkin talvea. Hiilellä on monia suotuisia vaikutuksia kasveille, ja hiilimurska toimii myös hyvänä hivenaineiden lähteenä. 

Kolmas aines on kananmunankuorisilppu, josta myös tomaatit kovasti pitävät. Se toimii myös hivenravinteiden lähteenä. Kerään kananmunakuoria talteen, ja kuumennan ne puuhellan uunissa, jolloin myös kuoret on huomattavasti helpompi murskata pieneksi silpuksi.  

Näiden "lisäaineiden" turvin tomaatit on aina kasvaneet erittäin hyvin. Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän lisää tomaatinkasvatuksesta. 

Ainekset valmiina purkkien pohjalla ennen lopun mullan lisäystä ja taimien istuttamista. 

Ja lopputulos koulinnan jälkeen.

Tomaateilta vapautuneeseen astiaan pääsi saman tien juurisellerin taimia.
Jotka on kyllä vielä valitettavan pieniä, tuli kylvettyä vähän turhan myöhään,
toivottavasti joutuvat ajoissa. 

Hoitotoimia eri hyötykasveille juuri nyt

Syötävien kasvien siemenet ovat toivottavasti itäneet kasvimaalla, ja kasvit ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Nyt on aika ensimmäisten hoitotoimien, jotka on eri kasvilajeille hieman erilaisia.

Kaikki kasvit hyötyvät rivivälien haraamisesta, maan ilmavuus paranee ja rikkaruohot katoavat helposti ja nopeasti.

Ja tietysti kastelusta tarpeen mukaan.

Sipulirivit harauksen ja ruohosilpun levittämisen jälkeen.

Nokkoskäyte saa muhia rauhassa pari
viikkoa, ennen kuin se on käyttövalmista.

Tässä lisäksi vähän lisävinkkejä kasvilajeittain

Lisälannoitusta esimerkiksi nokkoskäytteellä, liuosmaisella luomulannoitteella tai ruohonleikkuusilpulla:

Sipuli, tomaatti, purjo, maissi, kesäkurpitsa, kurkku, porkkana.

Ravinnesyöpöille kasveille em. lisäksi ekstralannoitus, esimerkiksi kultavettä tai ruohonleikkuusilppua: maissi, kaali, tomaatti, purjo, kesäkurpitsa

Harvennus tarpeen mukaan, rikkaruohojen kitkeminen:

Porkkana, punajuuri, salaatit jne.

Perunoiden ensimmäinen multaus on hyvä tehdä kun perunanvarret ovat kasvaneet noin 10-senttisiksi.

Kasveille, jotka pitävät tuhkasta, voi ripotella sitä hiukan (purjo, kaalit, lanttu, nauris).

Palkokasveista pavuille ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa juuri mitään erityisempää, kuten ei myöskään salaateille, yrteille eikä lantuille.

Herneille viritellään tuet ja myös härkäpavut kannattaa tukea, jotteivät ne pääse kaatuilemaan. Myös avomaankurkuille voi laittaa tukia, joita pitkin ne pääsevät kiipeilemään.

Tuholaisille herkien kasvien päällä kannattaa edelleen pitää tiiviisti harsoa, tällaisia kasveja ovat ristikukkaiskasvit kaalit sekä lantut, nauriit ja retiisit.

Tiedätkö, mitä on kultavesi?

Enpä itse ollut kuullut tätä aiemmin. Vaan nytpä törmäsin tähän hauskaan nimitykseen mainiolle lannoitteelle, jonka käytöstä tuntuu joskus jopa vähän nololta puhua, siis pissa eli virtsa. Vedellä laimennettuna siitä käytetään niinkin jaloa nimitystä kuin kultavesi.

Olen joskus aiemmin kertonut tämän erinomaisen typpilannoitteen käytöstä. ja nyt sille siis löytyi noin loistelias nimikin. Eihän tässä nyt enää mitään häpeilemistä, sen kun vain tarjoilemaan kultavettä kasveille!

Pissa annetaan kasteluveden mukana, laimennettuna 1:10. Kasvit kyllä kiittävät, kultaveden käytön näkee ihan silmissä kasvien vahvistumisena ja lehtien värin syvenemisenä.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin tämän aarteen käytöstä 🙂

Hääkukkaprojektin lopputulos selvillä :)

Kerroin aiemmin, kuinka otin tämän kesän pienoiseksi haasteeksi yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin.

Ihanat kesähäät on nyt vietetty, ja on siis myös selvinnyt, kuinka tässä kukkaprojektissa kävi. Voisi sanoa, että se onnistui lähestulkoon, mutta ei aivan täysin. Ehkä sellainen 9- suoritus :)

Viileä alkukesä sekä kevään kiireeni toivat projektiin omat haasteensa ja jännitysmomenttinsa. Kylvin tosiaan huhtikuun puolivälissä astioihin (=pulkkiin :) kasvamaan noin 400 erilaista kesäkukantainta valmiista siemenseoksesta. Pääsin istuttamaan taimet maahan vasta reippaasti kesäkuun puolella, mikä oli selvästi vähän turhan myöhään. Näiden lisäksi kylvin vielä varmuuden vuoksi tuolloin kesäkuun alussa taimiväleihin vähän lisää siemeniä.

Hieman haastava savimaamme ja ehkä hiukan varjoinen kasvupaikka eivät myöskään ainakaan helpottaneet projektia. Sain huomata, että maahan olisi kannattanut lisätä istutusvaiheessa myös kompostia. Laitoin vain rakeista luomulannoitetta, kun kuvittelin maan olevan edellisen vuoden herneenkasvatuksen jäljiltä hyvässä ravinnetilanteessa. Komposti olisi varmasti jouduttanut kukkia.

Kovasti hyysäilin taimia, milloin harailin rivivälejä, milloin taas rakentelin niille minkäkinlaista lämmittävää suojaa harsosta ja muovista sekä lisälannoitin nokkosvedellä ja ruohonleikkuusilpulla. Viimeiseen asti sain jännittää, minkä verran kukkia lopulta on h-hetkellä kukassa, onko niitä riittävästi?

Valmiiksi poimittuja kukkia. Perennapenkistä keräämäni vielä puuttuvat.

Loppujen lopuksi erilaisia kukkia oli kukassa varsin mukavasti, joskaan ei kuitenkaan aivan riittävästi.

Enimmäkseen ruiskaunokkeja ja kehäkukkia, lisäksi jonkin verran muita, kuten ikikukkia, hajuherneitä ja unikoita.


Tyttäreni osti täydennykseksi vielä jonkin verran leikkokukkia, jolloin saimme kokoon tarvittavan kukkamäärän.

Keräsin kukat hääpäivää edeltävänä iltana. Onneksi tuolloin sattui olemaan kaunis, ei-sateinen päivä, se olisi huonontanut tilannetta huomattavasti. Keräilin lisäksi myös erilaista vihreää, kuten heiniä, pieniä kuunliljan lehtiä sekä saksankurjenmiekan lehtiä. Ne olivatkin korkeina ja näyttävinä erittäin hyvä lisä kukkamaljakoihin. Säilytin kukat yön yli vesiastioissa viileässä ja pimeässä kellarissa.

Työmaani hääpaikalla.

Olimme ottaneet etukäteen talteen pieniä lasiastioita, joihin asettelin kukkaset hääpaikalla. Sekin oli oikein mukavaa puuhaa.

Värikkäät kukat näyttivät vallan hyviltä valmiina paikoillaan hääpaikan pöydissä. Niitä oli myös kiva katsella illan aikana. Kukat kestivät maljakoissaan mainiosti illan ajan. Olin laittanut maljakkoveteen varmuuden vuoksi vielä kukkavirkistettä.

Valmiita maljakoita odottamassa. 

Olin maalannut aiemmin maljakkojen alaosat valkoisella maalilla.

 Näyttivät mukavilta valkoisella pöytäliinalla, ja kukkien varsien alapäät jäivät näin piiloon. 

Tämä oli kaikkineen oikein mukava ja mielenkiintoinen projekti, oli kiva osallistua tällä tavoin häävalmisteluihin. Toki kukkien huolenpito vaati oman aikansa, onneksi minulla oli sitä tänä kesänä vähän enemmän kuin yleensä, vaikka kevätpuoli olikin kiireinen.

Erityisesti odottamani tiibetinkoirankielet ja kesäruusuleinikit eivät harmi kyllä ehtineet ajoissa kukkaan. Niiden kukintaa siis odotellaan edelleen, nuput ovat kyllä jo pitkällä!

Nyt tulleen hellejakson luulisi räjäyttävän loputkin kukat iloiseen kukintaan.

Onneksi keksin kerätä täydennykseksi myös kuunliljan kukkia perennapenkistä.
Nekin sopivat vallan hyvin leikkokukiksi.

Loppukesän nautimme sitten varmaankin harvinaisen runsaasta kukkaloistosta :)

Tästä pääset lukemaan seuraavasta hääkukkaprojektistani toisen tyttären häihin.

Hääkukkaprojektin kuulumisia

Kerroin aiemmin, kuinka yksi tämän kesän haastavia projektejani on yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin, joita juhlitaan vajaan kuukauden päästä.

Istutin kesäkukkasoksesta kasvattamani taimet maahan kesäkuun alkupuolella. Vielä niille ei kuulu mielestäni kovin hyvää, savimaamme on vähän haastava kasvuunlähdön kannalta. Olen silti vielä toiveikas tämän onnistumisen suhteen, paljon on toki kiinni tulevista säätiloista.

Ensimmäiset ruiskaunokit ja kehäkukat aloittelevat jo kukintaa, en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Taimet saivat nyt ensimmäiset hoitotoimet, joiden uskon vahvistavan niitä kovastikin.  

Harasin rivivälit ilmaviksi ja vapaiksi rikkaruohoista. Kastelin taimet 10-%:ksi laimennetulla nokkoskäytteellä. Lisäksi levitin riviväleihin ruohosilppua. Saas katsoa, millainen vaikutus näillä toimilla on.

Tästä pääset lukemaan, miten projektissa lopulta kävi.

Tästä kuvasta ei oikein tahdo selvää saada, runsaasti vihreää. Mutta siis kukantaimia riveissä ja riviväleihin levitettyä ruohosilppua.

Ajankohtaista nyt: ruohosilppu hyötykäyttöön

Onnellinen on se ken omistaa jonkinlaisen nurmikkoalueen ja keräävän ruohonleikkurin!

Jos olet hankkimassa uutta leikkuria, kannattaa harkita keräävää mallia.

Sillä ruohonleikkuusilppu on kasveille varsinainen aarre, jolla on monia hyviä vaikutuksia niin kasveille itselleen kuin myös maahan.

En meinannut heti uskoa, kun huomasin, etten nähtävästi ole aiemmin kirjoittanut tästä "vihreästä kullasta".

Ruohosilppu sisältää runsaasti typpeä ja

- antaa kasveille luomu-ravinteita, toimii viherlannoitteena
- pidättää kosteutta maassa - kastelun tarve vähenee
- estää rikkaruohojen kasvua
- parantaa maan multavuutta ja lisää eliötoimintaa

Ruohosilppua voi lisätä kasvien juurille pitkin kesää - eniten ja useimmin niille kasveille, jotka tarvitsevat eniten ravinteita, esim. tomaatti, kaalit, valko- ja purjosipuli, kurpitsat...

Silppu kannattaa lisätä heti tuoreeltaan leikkuun jälkeen, jotteivät siihen sitoutuneet ravinteet karkaa taivaan tuuliin.

Olet ehkä joskus huomannut, että ruohosilppu alkaa maatua nopeasti ja voimalla. Jos silppukasa jää seisomaan joksikin aikaa, se kuumenee maatuessaan hämmästyttävästi, niin että höyry vain nousee!

Vähän kasvista riippuen silppua voi levittää ohuehkon, muutaman sentin kerroksen. Pienille taimille vähän varovaisesti, eikä aivan taimien juureen, vaan vähän kauemmas.

Testing: nokkosvettä tomaatinlehdille

Keräsin ja ryöppäsin eilisiltana kevään ekat nokkoset lettuihin (tulipa muuten taas namia... :) Olin juuri kaatamaisillani ryöppäysvettä pois, kun mieleeni tuli, voisiko sitä käyttää jotenkin kasveille?

Nokkosvesihän sisältää paljon hyviä ravinteita ja hivenaineita. Otin siis veden talteen ja jäin miettimään, mihin sen käyttäisin.

Vasta aika hiljattain kasvihuoneeseen istuttamani tomaatintaimet näyttivät vähän siltä, että ne kaipaisivat hiukan lisää ravinteita. Niinpä päädyin suihkuttelemaan nokkosvettä kokeeksi tomaatinlehdille suihkepullolla ilman sen kummempaa tietoa siitä, onko tuo lainkaan järkevää tai edes turvallista. En laimentanut keitinvettä lainkaan, vaan suihkuttelin ihan sellaisenaan.

Suht tuhtia tavaraa, nokkosenlehtiä oli alunperin litran verran, ja vettä puolisen litraa. Sen verran kuitenkin luin, että nokkovesisuihkuttelua voisi käyttää tomaateille kirvojen torjuntaan. Ok, vaikkakaan kirvaongelmaa minulla ei kyllä ole tomaateissa ainakaan tähän mennessä koskaan ollut.

Sen verran tuo kokeilu kuitenkin hirvitti, etten uskaltanut suihkutella kaikkia tomaatteja, vaan kokeeksi ainoastaan pienen osan. Tein suihkuttelun eilisiltana. Kuinka ollakaan, tomaatit ovat edelleen hengissä - ja itse asiassa, yllättäin näyttäisi jopa siltä, kuin ruiskuteltujen tomaattien ylimmät lehdet olisivat saaneet tässä ihan päivän aikana selvästi voimakkaamman vihreän värin.

Ihan kuin tomaatti olisi vahvistunut vuorokaudessa!

Ei siis nähtävästi haitallinen kokeilu, ehkä jopa jotain hyötyä? Olenkin näissä puutarhahommissa vakaasti sitä mieltä, että kaikkea sellaista voi ja kannattaa kokeilla, mistä ei ole ainakaan haittaa :)

Erikseen on sitten vielä pari viikkoa muhitettava nokkoskäyte, josta olen kirjoittanutkin jo aiemmin.

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.

Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.

Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Oletko kokeillut kookoskuitua?

Kookoskuitu on uusi hitti kasvualustojen keskuudessa. Päätin kokeilla sitä nyt tomaatintaimia kouliessani, kuitenkin hyvin varovaisesti aloittaen.

Minulla oli pieni paketillinen kuivaa, valmiiksi lannoitettua ja kokoon puristettua kookoskuitua, johon lisättiin 1,5 l vettä. Kuitu turposi nopeasti mukavan ilmavaksi seokseksi.

Eniten minua häiritsee tässä se, että käsittääkseni kuitu ei ole luomulannoitettua, vaan siinä on käytetty keinolannoitteita. Tämän vuoksi en halunnut käyttää tuota kuitua kuin pienenä määränä kylvöpottien pintaan.

Kookoskuidun pitäisi pitää taimiastioiden pinta juuri sopivan kosteana, eikä sen pintaan pitäisi tuleman hometta, mikä joskus tahtoo olla ongelma taimikasvatuksessa.

Koulin tomaatit taimikasvatuksessa mainiosti toimiviin, talteen keräämiini maitotölkinpuolikkaisiin.

Muilta osin laitoin purkkeihin "perus-cocktailini" tomaateille: ensin kerros luomulannoitettua multaa purkin pohjalle, sen päälle vähän rakeista luomulannoitetta, hiukan puuhiiltä sekä pieni ripaus hienonnettuja kananmunankuoria. Sitten päälle multaa purkki täyteen.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta kookoskuidun kanssa?

Melkomoisia tomaatteja tuloillaan :)

Ihan tavallinen tanskan vienti työntää melkoisen
kokoisia tomaatteja.

Vaikka tämä vuosi ei ole ollut monille kasveille erityisen suosiollinen, niin tomaatit tuntuvat ainakin minulla kasvavan sitäkin paremmin.

Tanskan vientejä.

Ihan tavalliset tomaattilajikkeet, Tanskan vienti, matina jne. näyttävät tänä vuonna kasvattavan oikein ennätysrunsaan sadon ennätyssuuria tomaatteja.


Emme myöskään taida saada pieniä sieviä kirsikkatomaatteja, sillä nekin ovat venähtäneet ihan tavallisten tomaattien mittoihin.

Vaan mikähän mahtaisi olla syynä tähän erinomaiseen kasvuun? Epäilen jotakin niistä kolmesta uudistuksesta, jotka olen tänä vuonna tomaatinkasvatuksessa tehnyt.

- Mutta mikähän osuus niillä milläkin on lopputulokseen? Sitäpä onkin paha sanoa, varmaan tämän vuoksi minusta ei koskaan tullut tutkijaa. En nimittäin millään malta tehdä järjestelmällisiä, huolella kirjattuja kokeiluja, vaan tulee räiskittyä vähän sitä sun tätä sinne sun tänne, ja sitten ihmeteltyä, mikähän asia on seurausta mistäkin.

Ne kolme uutta juttua ovat se, että ripottelin tällä kertaa tomaattien istutuskuoppiin vähän kananmunankuorisilppua, mistä tomaattien pitäisi tykätä.

Näiden pitäisi olla ihan "tavallisen" tomaatin kokoista Beta-
lajiketta, mutta muistuttavat erehdyttävästi pihvitomaatteja...

Lisäksi nakkasin kuoppiin vähän uuneista talteen ottamiani puuhiilen palasia.

Tämän pitäisi nyt olla hotinta hottia viljelyssä, kuulemma intiaanien käyttämä vanha konsti! Kerronpa tästä joskus myöhemmin vähän enemmänkin.

Kolmanneksi tarjoilin tomaateille kesällä pariin otteeseen nokkoskäytettä, kun tomaatit alkoivat jossain vaiheessa näyttää vähän aneemisilta.

Näistä kolmesta veikkaisin, että tuolla nokkoskäytteellä voisi olla isoin vaikutus tomaattien hyvää kasvuun. Noiden muiden määrät olivat niin vähäisiä, että tokkopa niillä kuitenkaan voi olla tässä kovin ratkaisevaa roolia, mutta ovat kenties toimineet kuitenkin hyvinä täydentäjinä.

Tiny tim "kirsikka"tomaatti, jossa tomaatit ovat
enemmänkin ihan "tavallisen" tomaatin kokoisia. 

Omituista muuten, olen julkaissut tämän jutun aikanaan elokuun alkupuolella, mutta sittemmin se on yhtäkkiä mielestäni ihan itsestään kadonnut blogijuttujeni joukosta.

En oikein usko, että olisin mennyt itsekään tätä erehdyksessä poistamaan. Onko sinulle käynyt koskaan näin? Yritin nyt muistella, mitä jutussa oli, ja kirjoittaa sen uudestaan.

Tästä pääset lukemaan aiemman juttuni, jossa on erilaisia neuvoja luomutomaattien kasvatukseen kotipuutarhassa.

Nokkoskäytteestä lisäravinteita luomuviljelyyn

Luomuviljelyssä kaikkein vaikeinta on se, millä keinoin saada tarjoiltua kasveille riittävästi ravinteita - eritoten sellasille lajeille, jotka tarvitsevat erityisen paljon ravinteita, kuten vaikkapa kaalit ja tomaatit.

Toki toinen haaste voi olla tuholaistorjunta, jos tuholaisia sattuu ilmaantumaan. Niihin kuitenkin yleensä löytyy tapauskohtaisesti erilaisia konsteja, riippuen siitä, mikä tuholainen sattuu olemaan kyseessä.

Usein tuholaisongelmassa on myös kyse huonosta sattumasta. Ongelma kestää aikansa, mutta harvemmin samaa tuholaista ilmaantuu uudelleen enää seuraavana kesänä - aina voi toki tulla uusia tuholaisia...

Meillä luomulannoitus perustuu neljään pääkomponenttiin: kompostiin, kaupan luomulannoitteeseen, ruohonleikkuusilpun käyttämiseen katteena sekä neljäntenä pissaan, jota annetaan lisälannoituksena pitkin kesää.

Tänä kesänä tuntuu siltä, että jostain syystä tomaatit ovat jotenkin vähän aneemisia - normaalista lannoituksesta huolimatta ne eivät tahdo oikein vahvistua kunnolla.

Nokkoskäyte muhimassa.

Niinpä kokeilin nyt ensimmäistä kertaa nokkoskäytteen valmistusta, jospa tomaatit ilahtuisivat siitä. Nokkoskäytteen pitäisi vahvistaa kasveja, siinä on erityisen paljon erilaisia hivenaineita.

Käytettä varten kerätään saavillinen nokkosia ja kaadetaan niiden päälle vettä saavi täyteen. Käytteen annetaan muhia pari viikkoa, minkä jälkeen nokkoset poistetaan ja kertynyttä nestettä annostellaan kasveille 10-prosenttiseksi laimennettuna.

Prosesssi on siis harmillisen pitkä alkaen siitä, kun keksii, että nokkoskäytteelle voisi olla tarvetta, siihen että se viimein ehtii vaikuttaa kasveihin. Oikeastaan nokkoskäytettä olisi hyvä olla aina tulossa, ihan varmuuden vuoksi. Eipä sen antamisesta mitään haittaakaan pitäisi olla.

Tässä myös linkki aiempaan, luomulannoituksesta kertovaan juttuuni.

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?

Kas siinä hyvä kysymys. Aiemmin kirjoitin, että taimien tarvitsemista vedestä, ravinteista ja valosta tuo valo on vaikein järjestettäväksi, mutta varsinkin luomuviljelyssä ravinteet tulevat kyllä heti seuraavana.

Itse käytän siementen kylvöalustana valmista luomulannoitettua multaa tai turvemultaa. Eri tuotteita kannattaa verrata keskenään, sillä niiden ravinnetasoissa on yllättävänkin isoja eroja. Kylvövaiheessa ravinnepitoisuus saa enemmänkin olla aika alhainen.

Tässä esimerkiksi yhden luomumullan pussin päältä tärkeät

ravinnepitoisuudet: typpi, fosfori ja kalium. 

Mutta sitten kun hyvässä kasvun alussa olevat pikkutaimet koulitaan kukin omaan purkkiinsa, nousee ravinnekysymys keskeiseen asemaan. Tällöin on merkitystä myös eri kasvilajien tarvitsemilla ravinnemäärillä.

Esimerkiksi tomaatit ovat ahneimmasta päästä, niille on hyvä saada järjestettyä mahdollisimman korkea ravinnetaso. Kun siirrän tomaatintaimet kylvöastiasta jokaisen omaan maitopurkkiinsa, laitan purkkien pohjalle ensin pikkaisen multaa ja sitten vajaan ruokalusikallisen verran rakeista luomulannoitetta. Tästä tomaatit saavat lisäravintoa sitten kun ovat kasvaneet isommiksi ja juuret yltävät purkin pohjalle saakka.

Lisäksi tarjoilen tomaateille - ja muillekin taimille - kastelun yhteydessä liuosmuotoista luomuravinnetta (tomaateille on olemassa oma versionsa).


Salainen ase

Ja sitten yksi salainen ase - rohkenen tämän tässä paljastaa - ja tiedän, että moni tätä konstia käyttää. Yksi vanha loistava luomulannoite on nimittäin ihmisen virtsa, siis pissa. Tätä erinomaista, itsessään ihan steriiliä ravinneliuostahan syntyy suuria määriä, ja on sääli, että nämä kaikki ravinteet häviävät pääasiassa vedenpuhdistuslaitoksiin.

Vaikka jotakuta ajatus saattaa inhottaa, niin ei tuossa ole mitään pahaa, kun sen käyttöön tottuu. Ravinnepitoisuudet ovat niin suuria - ennen kaikkea nopealiukoisen typen suhteen, mitä luomulannoituksessa on muutoin erittäin vaikea järjestää, ettei pissaa tarvita suuria määriä. Enemmänkin pitää varoa ylilannoitusta, varsinkin taimille. Ihan pienille taimille ei parane käyttää lainkaan.

Muutenkin tätä lannoitetta (kuten muitakin) on hyvä antaa vasta kun taimet ovat päässeet kunnolla juurtumaan istutuksen jälkeen. Uudelleenistutuksen jälkeenhän kasvit myös saavat lisäravinteita uudesta mullasta, joten senkään vuoksi lisälannoituksella ei ole kiirettä.

Pissa laimennetaan veden kanssa 1:10 ja sitä annetaan normaalin kastelun mukana taimien juurelle, joka toinen viikko riittää hyvin. Sisällä taimille annettuna tuo voi suuremmissa määrin hiukan tuoksahtaa, joten siksikin sitä sietää annostella hyvin harvakseltaan. Itse käytin aiemmin lasten ollessa pieniä heidän pottapissojaan, se ei haise juuri millekään. Tässä siis hyvä konsti kokeilunhaluiselle puutarhurille, rehevä kasvu on taattu!

Toinen mahdollisuus on pissan kompostointi, eli ravinteet otetaan talteen kaatamalla pissa kompostoriin, mikä edistää myös hyvin kompostoitumista.

Ainakaan aiemmin ihmisvirtsan käyttö ei kuitenkaan ollut sallittua varsinaisessa kaupallisessa luomuviljelyssä, tämänhetkistä tilannetta en tunne. Mutta kotipuutarhuria tämä ei koske. Pissaa ei kannata käyttää kasveille, joille riittää vähäisempi ravinnemäärä, ja joihin liiallinen typpilannoitus kerryttää haitallista nitraattia (esim. salaatit). Varmuuden vuoksi en myöskään käyttäisi tätä lannoitetta loppukesällä lähellä sadonkorjuuta, ettei tule makuvirheitä.
Tässä yksi artikkeli, jossa lisätietoa aiheesta.

Ja tässä linkki juttuuni, jossa kerron toisesta mainiosta lannoitteesta, nokkoskäytteestä.

Tyhjien maitotölkkien ylistys

Onneksi on keksitty maitotölkit, joista saa mainioita purkkeja taimien kasvattamiseen. Purkit kestävät hyvin taimikasvatuksen ajan, jonka jälkeen ne on helppo hävittää loppuun käytettyinä. Toki ne eivät ole niin esteettisen näköisiä kuin vaikka turveruukut. Mutta toisaalta, näissä ei myöskään ole kasvitautiongelmia, kuten vaikkapa uudelleenkäytetyissä muoviruukuissa.

Huuhdotun maitotölkin alaosasta leikataan kasvilajin mukaan sopivan korkuinen purkki, korkeudeltaan n. 10-15 cm. Esim. tomaateille saa olla korkeimmasta päästä.

Purkin parista alanurkasta kannattaa leikata palaset pois, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan ulos purkin pohjalta eikä jää seisomaan taimen juurille. Purkkiin on helppo kirjoittaa tussilla kasvin nimi.

Purkki täytetään mullalla ja taimi istutetaan purkkiin. Tarpeen mukaan purkin pohjalle voi laittaa hiukan rakeista lannoitetta. Itse laitan pohjalle ensin pienen kerroksen multaa ja lannoitteen sitten, jolloin se ei jää aivan pohjalle. Joskus kävi nimittäin niin, että luullakseni aivan purkin pohjalla ollut lannoite houkutteli pikkukärpäsiä noiden kulmissa olevien aukkojen kautta.

Kun purkkien pohjissa on reiät, purkit täytyy laittaa johonkin astiaan. Paremman puutteessa olen käyttänyt matalia pahvilaatikoita, joiden sisäpuolelle olen levittänyt muovin. Esim. tomaattien purkit voi alkuvaiheessa pistää vieri viereen, mutta myöhemmin taimien kasvettua niitä on hyvä siirtää kauemmas toisistaan, jotta taimet saavat kasvutilaa. Samalla jokaiselle taimelle on hyvä laittaa tukikeppi, vaikka puiset grillitikut sopivat tähän hyvin.

Tomaatintaimet on hyvä koulia kylvöastiasta omiin purkkeihinsa ensimmäisen kerran silloin, kun taimiin on ilmestynyt sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen varsinainen lehtipari. 

Maitotölkkipurkit ovat oikein sopivan kokoisia myös mm. maissien (korkeahko purkki) ja kurkkujen (matalampi purkki riittää) taimikasvatukseen. Näiden siemenet kylvetään suoraan maitotölkkipurkkiin, yksi siemen/purkki (tai kaksi siementä ja heikompi taimi poistetaan).

Tästä pääset toiseen postaukseeni, jossa kerron, miten sanomalehdestä syntyy näppärät taimipotit.