Mikä ihana kukkapelto!

Törmäsin ohi ajaessani niin päräyttävän upeaan kukkapeltoon, että se oli välitön pysähdyksen paikka.

Olivat osanneet ripotella sinne kaikkia lempikukkiani, erityisesti erilaisia erivärisiä ja  muotoisia, toinen toistaan sievempiä rimpsuhelmaisia pioniunikoita.

Lisäksi muun muassa hunajakukkaa, ruiskaunokkia sekä erivärisiä kehäkukkia.

Huomaan kärsiväni nyt aika pahasta pioniunikkovajeesta, kun ei tullut lainkaan kylvettyä niitä tänä vuonna. Ensi vuonna pitää ottaa ne ehdottomasti ohjelmaan. Täytynee siirtää siemenpussi jo valmiiksi näkyvälle paikalle, ettei vain pääse unohtumaan 😊

Huomasin lopuksi kyltin, josta selvisi
hieman taustatietoa.

Kukkapelto sijaitsee Orivedellä 66-tien varressa, aivan Hörtsänän arboretumin liittymän 

kohdalla, jos matkasi sattuu suuntautumaan sinne.

#kukkapelto #Orivesi #ihana #hunajakukka #varikas #pioniunikko

Ohhoh, 10 v bloggaamista takana!

En olisi voinut ikimaailmassa 29.7.2013 kuvitella, että kymmenen vuoden päästä:

- puutarhablogi, jonka tuolloin hetken päähänpistosta perustin, on edelleen hengissä ja voimissaan

- blogini on Suomen 4. suosituin puutarhablogi (blogit.fi)

- blogissani on noin 750 julkaistua postausta ja lähes 650 000 katselukertaa 

- puutarhaelämässäni tapahtui loppuvuodesta 2022 radikaali muutos, muutto maalta rivitaloon. Vanha puutarha jäi taakse ja puutarhanhoito siirtyi aivan uudenlaisiin puitteisiin. Huomattavasti pienempiin, mutta ehkä jopa aiempaakin innostavampiin

- bloggaaminen on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi ja antoisaksi, ja se on johdattanut toinen toistaan kiehtovampiin paikkoihin ja tilanteisiin.

Kymmenen vuotta on hurahtanut ihan siivillä ja lähes huomaamatta.

Muistan vieläkin kirkkaasti sen hetken, jolloin sain ajatuksen blogin perustamisesta. Oli kesälomani viimeisiä päiviä. Minkä lie auringonpistoksen olin saanut, kun yhtäkkiä keksin, että voisin perustaa puutarhablogin 😊 

Puutarhanhoito oli ja on intohimoni, mutta bloggaamisesta en tiennyt käytännössä mitään, en seurannut tuolloin juuri lainkaan blogeja. Jotenkin ihmeesti sain blogin pystyyn, tyttären pienellä avustuksella. 

Monenlaisista aiheista on tullut kirjoitettua, ennen muuta erilaisten hyötykasvien kasvattamisesta luomu-menetelmin sekä ruoanlaitosta etupäässä oman maan sadosta.

Bloggaaminen on tuonut puutarhahommiin aivan uutta sisältöä ja mielekkyyttä. Jos, tai kun joskus käy niin, ettei meinaa puutarhailu juuri kiinnostaa, sytyttää bloggaaminen yleensä jälleen uutta intoa ja kipinää.

Jonkin aikaa sitten mielessäni oli jopa blogin lopettaminen. Nyt muutto ja sen myötä uudet puutarhakuviot toivat kuitenkin myös uutta intoa bloggaamiseen.

On kiva jakaa omia oppeja ja kokemuksia muille, ja saada aina välillä palautetta, että jollekin on ollut jostain jutusta hyötyä.

Myös yhteisöllisyys muiden bloggaajien kanssa on mukavaa, vaikken ole muita puutarhabloggareita juuri livenä tavannut. On kivaa, kun joku kirjoittaa kommentin johonkin juttuun, ja tietysti on myös antoisaa käydä lukemassa ja kommentoimassa muiden blogeja.

Ainakin osin bloggaamisen myötä puutarhainnostukseni on levinnyt myös huomattavasti laajemmalle kuin vain oman puutarhan hoiteluun. On ollut kiehtovaa kiertää tutustumassa myös muiden puutarhoihin ja puutarhaliikkeisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja kertoa niistä.

Näistä mieleenpainuvimpia ovat olleet visiitti Ahvenanmaalle, kesän 2021 uutuuskohde arboretum Frick Kangasalla sekä Zetaksen puutarhamyymälä Tukholmassa.

Tätä synttäritapahtunaa täytyy juhlistaa myös arvonnalla, siitä tarkemmin jonkin ajan päästä.

Lämmin kiitos teille kaikille lukijoille tästä yhteisestä taipaleesta ja mukavaa lauantai-iltaa ❤️ 

#blogi #puutarhablogi #puutarha #puutarhakohde #Ahvenanmaa #arboretumFrick #Zetas

Vihdoin: väriä näkyvissä tomaateissa 😊

Tätä on saanut tänä vuonna odottaa, ensimmäisten tomaattien kypsymistä.

Laitoin taimet tulemaan hiukan tavallista myöhemmin, maaliskuun alkupuolella.

Silti ensimmäisen kypsän tomaatin odotus on ollut aika sietämättömän pitkä. 

Loppukevään/ alkukesän kylmyys varmasti kovasti hidasti tomaattien etenemistä.

Tämä ensimmäinen valmistuva tomaatti lienee hiukan yllättäen Gardeners delight -kirsikkatomaattia, eikä lempilajikettani, keltaista kirsikkatomaattia Cereza amarilla, joka on yleensä valmistunut ensimmäisenä.

Tämä muistuttaa myös kovasti erittäin makeaa Sungold-tomaattia. Niitä minulla ei kuitenkaan pitäisi olla tällä kertaa lainkaan kasvamassa.

Pihalla ja parvekkeella kasvaa yhteensä
16 tomaatintainta. Muutamia amppeleissa,
valtaosa ruukuissa terassilla ja muutama
pienessä muovikasvihuoneessa.

Tomaatteja on kyllä mukavasti tulossa, monia erilaisia lajikkeita. Joukossa on myös pari uutta lajiketta kuten yleensä, sillä aina pitää kokeilla jotain uutta 😊

Uusista lajikkeista odotan erityisesti kivan tummaraitaista Tiger-kirsikkatomaattia. Se saisi jo pian valmistua, kun ei malttaisi enää odotella... 

Isompikokoinen oranssiraitainen Tigerella-tomaatti on myös yksi lempilajikkeitani, siksi odotan erityisellä innolla tätä sen "pikkusiskoa". Se ei kuitenkaan vaikuta ainakaan olevan kovin aikainen.

Uutuutena on kasvamassa myös Canestrino-pihvitomaattia, se on myös mielenkiintoinen tuttavuus.

Jännä nähdä, millainen tomaattisato näissä uusissa rivitalo-olosuhteissa tulee. Aiemmin olen kasvattanut kaikki tomaatit isohkossa kasvihuoneessa.

Toivottavasti lupailtu lämmin elokuu toteutuu, jotta tomaatit ehtivät kypsyä.

Tästä voit lukea kokemuksiani kaikista vuosien varrella kasvattamistani tomaattilajikkeista.

#tomaatti #kasvatus #kypsyminen #hyvä #lajike #raidallinen #tomaattilajike #rivitalo #terassi

Edellisvuotisten marjojen hävitys

Nyt viimeistään on aika hankkiutua eroon viimevuotisista marjoista, jos niitä sattuu olemaan vielä pakastimessa.

Vispipuuro on loistava, helppo ja herkullinen tapa päästä eroon vanhoista marjoista.

Mustikkavispipuuro on värikästä.

Vispipuuroon voi käyttää lähes mitä marjoja vain. Perinteisen puolukan lisäksi esimerkiksi karpaloa, mustikkaa, karviaisia kirsikkaa, vadelmia, ja tietysti myös herukoita. Sekä näiden kaikkien yhdistelmiä.

Myös mansikka sopii hyvin vispipuuroon etenkin jonkin muun, vähän kirpeämmän marjan lisäksi. Ja varmasti myös marja-aronia sekä trendikäs saskatoon, näistä kummastakaan minulla ei ole kokemusta.

Marjaliemen voi siivilöidä ennen varsinaisen puuroaineksen lisäämistä, tai jättää marjojen kuoretkin mukaan vispipuuroon. Itse olen alkanut viime aikoina suosia jälkimmäistä. Eipä kuorista juuri haittaa ole, sinne ne sotkeentuvat vispatessa joukkoon. Terveellisempääkin kai näin, eikä tule turhaa hävikkiä.

Jäähtynyt puuro vatkataan sähkövatkaimella ihanan kuohkeaksi ja vaaleaksi.
Käytän gluteenittomaan versioon karkeaa riisijauhoa.

Mansikka-raparperi-vispipuuro on namia!

Erilaisten marjojen lisäksi vispipuuroon sopii hyvin esimerkiksi raparperi ja omena.

Eipä tule kovin helposti mieleen sellaista kotimaista marjaa tai hedelmää, jota vispipuuroon ei voisi käyttää. Ehkä päärynästä en lähtisi sitä tekemään, enkä ole aivan varma myöskään lakan sopivuudesta, tyrnikin voisi pelkästään olla aika voimakkaan makuista ja hapanta.

Onko sinulla mielessä vielä jotain muuta, mistä vispipuuron voisi tehdä?

Toinen hyvä vaihtoehto jämämarjoille on erilaiset kiisselit. Tuleeko sinulle mieleen vielä muita hyviä käyttötarkoituksia?

#vispipuuro #marja #marjat #edellisvuoden #edellisvuotinen #ylivuotinen #pakastemarja

Jälleen kotona, kiva nähdä mitä puutarhalle kuuluu

Muutaman päivän Viron-reissu on jälleen takana. On niin kiva olla välillä muutama päivä poissa, kun puutarhassa tuntuu aina poissa ollessa tapahtuvan jopa enemmän kuin jos olisi ollut paikalla 😊

Heti ensimmäisenä ovenpielessä iloinen auringonkukka oli viimein avannut "aurinkonsa", jota olin ehtinyt odottaa jo pidemmän aikaa.

Auringonkukat on jääneet minulla viime vuosina kokonaan kylvämättä, mikä on vähän harmittanut. 

Auringonkukan kanssa samassa ruukussa kasvaa myös muutama pikkuorvokki, jotka ostin aikaisin keväällä parvekkeelle. Istutin ne myöhemmin tähän ruukkuun, ne ovat kasvaneet ja kukkineet tosi hyvin. Lisäksi ruukussa luikertelee suikeroalpia. Siitä saa mainion, edullisen köynnöksen ruukkuihin ja amppeleihin.

Kaikkein mukavin ylläri oli ensimmäinen, ulkona penkissä kasvava kurkku, joka oli ehtinyt valmistua.

Alderman-hernelajike on suosikkini. Se kasvaa
näyttävän korkeaksi, jopa pariin metriin. Järkeä tässä tosin ei varmasti ole.
Olisi varmasti parempi, että käyttäisi energian sadon tuottamiseen.
Mutta on vain niin kovin kivan näköinen 😊

Myös herneet kukkivat kauniisti, ja ovat jo tehneet ensimmäisiä maukkaita palkoja.

Tomaatit kukkivat ja kookkaita raakileitakin löytyy, kypsiä tomaatteja saa kuitenkin vielä odotella. Ei haittaisi, vaikka olisivat jo vähän pidemmälläkin.

Myös kesäkurpitsat ovat hyvässä vaiheessa, niitä on jo päästy maistelemaan.

Tämä köynnöskesäkurpitsa on vallan mainio.
Sillä on pituutta jo reilut pari metriä. Aiemmassa puutarhassani se jäi jostain syystä aina aivan lyhyeksi.

Olen myös kovin iloinen siitä, että vanhasta puutarhasta siirtämäni kärhö näyttää viihtyvän uudella paikallaan.

Viron-matka jatkui Peipsi-järven rantaan

Heinäkuinen Viron-visiitti jatkui Tallinnasta itään kohti Peipsi-järven rantaa ja sieltä vielä Tarttoon.

Peipsin rannassa kulkee kymmeniä kilometrejä pitkä sipulitie, jonka varrella on lukuisia perinteisiä pikkukyliä. 

Sipuliaika ei toki ollut vielä parhaimmillaan, paras aika vierailulle olisikin elokuussa.

Vihdoin Peipsi-järven rannassa, minne olen vuosikaudet haaveillut pääseväni 😊 Tällä hetkellä kuitenkin vähän kylmäsi ajatus siitä, että järvi on rajajärvi, Venäjä häämöttää sen toisella puolen.

Rannassa oli hauska luonnon "pääskytalo" ja hyönteishotelli.
Hiekkakivimuodostelma kuhisi elämää, se oli täynnä eri eläinten pesäkoloja.

Sipulitiellä on värikkäät opastekyltit.

Yhdessä kylistä, Alatskiven kylässä sijaitsee vanha linna, jonne pääsee tutustumaan.

Tarttossa kävimme heittelemässä frisbeetä perin erikoisella radalla. Se on rakennettu vanhalle, Neuvostoliiton aikaiselle sotilaslentokentälle. Tunnelma oli aika jännä.

#sipulitie #Tartto #Viro #frisbeegolf #Peipsi-järvi

Tunnelmapalasia Virosta

Perinteinen keskikesän Viron-reissuni suuntautui tällä kertaa Tallinnan kautta Itä-Viroon Peipsi-järven sipulitielle ja sieltä Tarton kautta takaisin.

Matkaseuralaiseni hieman rajoitti puutarha- ja kasvi-ihasteluani, en voinut pysähtyä jokaisen ihanan kasvin tai kiinnostavan näkymän kohdalla kuten yleensä. Jotain pientä tässä kuitenkin, ensinnä Tallinnasta, seuraavassa jatko-osassa pidemmältä matkan varrelta.

Kaunis kotipiha.

Telliskiven alueella käynti on aina lähes pakollinen.
Tällä kertaa keskeisellä aukiolla Fotografiskan edessä ihastutti vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone "datcha" sekä runsaat ja rehevät istutukset sen ympärillä.

Avointen puutarhojen visiittini, osa 2

Tässäpä jatko-osa Avointen puutarhojen päivän visiittiini arboretum Väinölänpuistoon Orivedellä.

Edellisessä postauksessa kerroin lähinnä tämän ihastuttavan puutarhan kasveista, tässä nyt tarinaa erilaisista rakenteista.

Tykkään itsekin kovasti puutarhassa hyödynnetyistä harjateräksestä, betoniverkosta sekä kivistä, minkä takia tämä puutarha oli minulle erityisen mieluinen.

Aloitetaan ihanimmasta, huikea kesäsuihku. Pihasta oli paljastunut suuri, tasainen kivi, jonka hyödyntämistä Minna ja Mauri pohtivat. He keksivät rakentaa siihen kesäsuihkun! "Seinät" tehtiin harjateräksestä ja betoniverkosta, jotka verhottiin kasvein. Suihkuun tulee lämmin vesi, ja se on kesällä ahkerassa käytössä.

Kesäsuihku lähti rakentumaan kuvassa näkyvän suuren kiven ympärille. Itse suihku on kuvassa vasemmalla takana. 

Aika viihtyisä suihku :)

Kesäsuihkun harjateräsrakenteita.

Kivikkoiseen metsään oli rakennettu kivat pitkospuut. Näihin oli käytetty 50-senttisiä laudanpätkiä, jotka oli jääneet yli terassin rakentamisesta. Kerrassaan nerokas idea tämäkin!

Tässä näkyy myös hiukan sitä, millaisia ovat edellisessä jutussa mainitsemani, paksulla hakekerroksella verhotut polut.

Vielä lisää hauskoja, varsin yksinkertaisia harjateräsjuttuja:

Kiva idea, betoniverkkoa oli taivutettu kiville köynnösten kiipeiltäväksi.

Vähän mutkikkaampi harjateräsaita ja muita rakennelmia:

Ensinnä mielenkiintoinen, harjateräksestä ja paksusta betoniverkosta tehty pitkä ja varsin leveä aita. Kuvasta voi olla vähän vaikea saada kuvaa asiasta. Ideana on, että aitaa täytetään ylhäältä päin risuilla ja muulla maatuvalla puutarhan materiaalilla, joka painuu maatuessaan vähitellen kasaan, jolloin tilalle mahtuu taas uutta tavaraa.

Tämä pitkä aitarakennelma oli myös jännittävä ja erikoinen. Tässä ideana on, että aita toimii myös säilytystilana, josta puutarhassa tahtoo aina olla pulaa.

 

Mielenkiintoinen aitaratkaisu, joka toimii myös siistinä puutarhatarvikkeiden säilytyspaikkana 😊 En osaa oikein arvioida pituutta, mutta varmasti ainakin 10 metriä on.

Vielä viimeisenä pisteenä i: n päälle: isokokoinen kasvihuone

Kasvihuoneessa viihtyvät valtavina kasvavat tomaatit sekä "muutama" kärhöntaimi.

Suurikokoinen tomaattikasvi, toinen oikealta, on Hundreds of thousands -lajiketta.

Muutama kärhö varttumassa ulos istutettavaksi.

Eikä tässäkään vielä kaikki, Väinölänpuistossa oli tapahtumapäivänä myös kahvila sekä Minnan upea valokuvanäyttely.

Toivotaan, että puutarha on jälleen ensi vuonna mukana tapahtumassa!

#avoimetpuutarhat #Orivesi #arboretum #puutarha #kasvihuone #aita #harjateras