Joulu mennä humpsahti

Niin se hurahti jo tapaninpäiväkin, hiljaisuus ja rauha on laskeutunut taloon. Ulkomailla asuva vanhin tytär aikaisti tulevan myrskyn vuoksi kotiinpaluutaan vuorokaudella - varmasti viisas ratkaisu, kun kotimatka alkaa laivan kyydissä.

Hyvä, pitkälti itse tehty ruoka on meille aika keskeistä joulussa - rauhallisen yhdessäolon lisäksi. Aatonaatto oli kokkailupäiväni, silloin loihdin käytännössä yhdessä päivässä kaikki jouluherkut.

Aiemmin jouluruokien ainekset olivat myös pitkälti itse kasvatettuja, mutta tähän on nyt tullut aika iso muutos. Tajusin juuri joulun alla, että tämä on nyt rivitaloon muuttomme jälkeinen ensimmäinen joulu, kun itse kasvatettuja juureksia ja pottuja ei ole enää saatavilla 😞 Hetken tämä ajatus tuntui vähän haikealtakin, mutta tällä mennään. Sitä paitsi kaupastakin näytti saavan varsin kelvollista, kun valitsee huolella. 

Sienisalaatti suolasienistä on meillä
kaikkien odottama jouluherkku 😊

Aatonaaton aamu alkoi itse säilöttyjen suolasienten likoon laittamisella sienisalaattia varten. Sen jälkeen myös sekahedelmät likoon kiisseliä varten.

Perunalaatikon potuiksi valitsin kaupasta Siikliä. 
Se oli oikein onnistunut valinta, hyvää tuli 😊

Sitten pottujen kuoriminen ja keittäminen perunalaatikkoon. Muut laatikot hankin tällä kertaa suoraan kaupasta.

Tuulihatuista on tullut uusi jouluperinteemme.
Mukava juttu, ne sopivat minusta oikein hyvin 
joulupöytään. Kokeilin tavallisten lisäksi tuollaisia
keksipäällysteisiä versioita.

Leivoin myös tuulihattuja, joista tuli uusi joulutraditiomme viime vuodesta alkaen.

Vähän haastava pororullien täytteen levittäminen
on yleensä ollut lasten homma 😊 Tällä kertaa
jouduin tekemään sen itse lasten ollessa töissä 😊

Piparjuurituorejuustolla täytetyt pororullat on toinen joulupöydän lähes pakollinen herkkumme sienisalaatin lisäksi. Uutuutena tein uunipunajuuria kera vuohenjuustovaahdon.

Yksi tyttäristä teki kauniit gluteenittomat
joulutortut.

Riisipuuroa ei tarvinnut tällä kertaa keitellä - ensimmäistä kertaa näin - kun yksi tyttäristä huolehti siitä. Näin ne ajat muuttuvat 😊

Oli mukava paistaa jouluruokia juuri putsatussa,
hohtavan puhtoisessa uunissa 😊

Kinkku pääsi uuniin aattoaamuna. Viime vuosi oli ensimmäinen kokonaan ilman kinkkua, tänä vuonna se kuitenkin palasi pöytään. Jälkkäriksi oli ihanaa klementiinipavlovaa.

Tällä kertaa toimimme myös hiukan toisin kuin aiemmin, valmistimme osan ruoista vasta seuraaville päiville, kuten herkulliset paahdetut salviajuurekset. Tämä olikin oikein hyvä ratkaisu, nämä toivat mukavaa uutta vaihtelua seuraavina päivinä tarjolla olleeseen jouluruokien valikoimaan.

Valmiista ruoista en valitettavasti huomannut ottaa lainkaan kuvia, aika hurahti niistä nauttiessa 😊

Yksi tyttäristä yllätti, hän oli tehnyt lempi-
suklaatryffeleitäni 😊 Vesi herahtaa kielelle
jo pelkästään tästä kuvasta 😋 

Oikein ihana kokemus oli myös joulurauhajooga, minne ehdimme rauhoittumaan vanhimman tyttären kanssa aatonaattoiltana.

#joulu #jouluruoka #joulurauha #jooga

Miten sujuu jouluvalmistelut?

Huh, aika huoahtaa ja hengähtää, joulun ruoanlaittomaraton alkaa olla tältä päivältä ohi.

Huomenna vielä pientä viimeistelyä, sitten pitäisi kaiken olla valmista. 

Työläydestä huolimatta nautin kovasti näistä joulun ruokavalmisteluista. Joulun ruoat ovat lopulta kuitenkin varsin yksinkertaisia ja valmistuvat pitkälti edullisista, kotimaisista raaka-aineista. Varsin isolta osin pääsee hyödyntämään myös oman puutarhan satoa.

Waldorfin salaatti ja sienisalaatti valmistumassa.

Mitkä ovat sinun jouluherkkujasi? Minulle aikalailla must on sienisalaatti itse suolatuista sienistä sekä ihana waldorfin salaatti, johon tulee oman maan juuriselleriä.

Laatikoista olen jättänyt pois lanttulaatikon, mutta imelletty perunalaatikko ja porkkanalaatikko valmistuvat oman puutarhan perunoista ja porkkanoista. Tänä vuonna kokeilin jälleen myös punajuurivuokaa, saapa nähdä miltä maistuu.

Myös hieman suuritöisempi rosolli kuuluu suosikkeihini. Se ei ole kuitenkaan perheessämme muiden mieleen, niin en ole viitsinyt sitä viime aikoina pelkästään itselleni valmistaa. Nyt on kuitenkin ilmaantunut vävymies, joka on myös rosollin ystävä, niinpä otin tämän herkun jälleen ohjelmaan 😊

Sitten on vielä yksi koko perheemme pitkäaikainen perinneherkku, savupororulla. Siihen ohuille kylmäsavuporoviipaleille sivellään piparjuurituorejuustoa ja koko komeus kääritään rullaksi, josta leikataan siivuja kääretortun tapaan.

Pian päästään herkuttelemaan, mukavaa joulunaikaa kaikille!

Pykälää parempi marjarahka

Kävin suolla, löysin karpaloita. Niitä olikin tänä vuonna aika mukavasti, ja ne olivat osin ihanan suurikokoisia.

Teki mieli tehdä karpaloista marjarahkaa. 

Tuli mieleen kokeilla vähän tavanomaista parempaa versiota, karamellisoidulla kondensoidulla maidolla höystettyä. Tiedäthän tuotteen, sellaista ihanan tahmeaa, yltiömakeaa ruskehtavaa tahnaa.

Ajatukseni oli, että levitän karamellitahnaa jonkinlaisiksi raidoiksi rahkan pintaan. 

Matkan varrella suunnitelmani kuitenkin muuttui, päätin sittenkin sekoittaa kondensoitua maitoa jo suoraan rahkan joukkoon. Tämä toikin herkkuun tarvittavan makeuden, eikä sokeria tarvittu lainkaan. Lisäksi se antoi marjarahkaan ihanan täyteläisen maun, nam!

Ensin kerma vaahdoksi, sitten joukkoon
rahka ja maun mukaan kondensoitua maitoa, lopuksi
mukaan marjat. Helppoa.

Herkullista sunnuntaita!

#rahka #marjarahka #hyvä #helppo #yksinkertainen #parempi #paras #jalkiruoka #nopea #herkullinen #kondensoitumaito

Tule mukaan pottuhaasteeseen!

Kuulin juuri radiosta, että nyt onkin käsillä harmillinen ongelma. Perunan menekki on romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan loputa hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Meillä syödään suht paljon perunaa, kun niitä löytyy helposti omasta kellarista, varmaan huomattavasti enenmmän kuin keskivertoperheessä.

Perunahan on tosi monikäyttöistä, sitä voi keittää, paistaa, muusata ja siitä saa myös vaikkapa laatikkoruokia.

Se on myös hyvää lähiruokaa ja perunan hiilijalanjälkikin on vain noin kymmenesosa vaikkapa riisin vastaavasta. Nyt pääset vielä ehkäisemään ruokahävikkiä, kun perunaa käyttämällä varmistat, etteivät jo varastossa olevat potut jää käyttämättä.

Koska peruna on kaikin puolin hyvää, olen jo kauan sitten kirjoittanut blogissani tällaisen postauksen, missä on yli kymmenen erilaista perunaruokavinkkiä. (pahoittelut, huomasin että linkki oli jäänyt ensi alkuun puuttumaan tästä :( )

Nyt ajattelin laittaa tällaisen haastepostauksen, missä voit kertoa, missä muodossa teillä syödään tänään perunaa?

Meillä tehdään tänään aurajuustoperunoita, ne olivat ruokalistalla jo ennen tuota aamuista radiojuttua.

#perunahaaste

Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Uuniomenat vähän uudella tavalla

Uuniomenat on yksi parhaista - tai ehkä paras - syysherkku, jonka tiedän. Tänä syksynä tuli mieleen tehdä tämä ihana herkku pikkaisen uudella tavalla, jolloin lopputulos oli vielä aavistuksen parempi kuin aiemmin.

Puolitin kahtia omenat, joista olin ensin poistanut siemenkodat omenaporalla. Asettelin omenanpuolikkaat halkaistu pinta alaspäin uunivuokaan. Täyttelin puolikkaiden keskikolot tavanomaisella täytteelläni, johon tulee rasvaa, kaurahiutaleita, (fariini)sokeria/siirappia, mantelirouhetta sekä kanelia mausteeksi.

Valmiina uuniin.

Lopuksi lorotin omenoiden pintaan hieman siirappia. Paistoin noin 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Halkaistuna uuniomenoista tulee erityisen täyteläisiä, kun omenanpuolikkaiden pohjat mehevöityvät vuoan pohjalle valuvassa makoisassa siirappisessa liemessä. Omenat myös kypsyvät näin nopeammin kuin kokonaisena kypsennetyt. 

Herkullisen ryppypintaisiksi kypsyneet omenat valmiina nautittaviksi.
Ei muuta kuin jäätelöpaketti esiin ja herkuttelemaan :)

Onko sinulla jotain niksejä uuniomenoiden tai muiden omenaherkkujen valmistamiseen?

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Tomaattikastike jalostui entisestään

Olen aiemmin kertonut, kuinka keittelen joka syksy suuret määrät monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka säilön pakastamalla.

Kastikkeeseen tulee tomaattien lisäksi sipulia ja valkosipulia, siihen voi myös upottaa kesäkurpitsaa pieninä paloina. Ja tietysti sopivia mausteita. Postauksen lopusta löytyy linkki tarkempaan ohjeeseen.

Tänä vuonna, kun tomaattisato tuntuu olevan parempi kuin koskaan, olen jalostanut kastiketta vielä hieman entisestään.

Kun olen keittänyt kastikkeen valmiiksi, olen lisännyt siihen tuoreita kirsikkatomaatinpuolikkaita, ja kiehauttanut kastikkeen sen jälkeen vielä nopeasti.

Kirsikkatomaatinpalat odottavat vielä pääsyä kastikkeen joukkoon.

Nämä lähes tuoreet pikkutomaatinpalat antavat kastikkeeseen vähän uudenlaista suutuntumaa, makua ja potkua. Ja näin kastikkeeseen saa helposti upotettua vielä entistäkin enemmän tomaatteja :)

Valmista!

Tässä vielä linkki alkuperäiseen tomaattikastikkeeseeni: mainio tomaattikastike

Jälkkäri edellä jouluun :)

Tästä ne jouluvalmistelut taas lähtevät. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö? Siispä tuli aloitettua jouluherkkujen valmistus ensimmäisestä jälkkäristä.

Sellaiseksi päätyi huolellisen harkinnan jälkeen ihastuttava granaattiomenajäädyke.

Ripottelin vuoan pohjalle vähän ylimääräisiä
granaattiomenansiemeniä, ajatuksella että niistä tulisi
kaunista koristetta jäädykkeen pintaan.

Alkuperäisenä ajatuksena oli, että joulupöydässä täytyy olla granaattiomenaa jossain muodossa; se on mukavan raikkaan makuista ja ennen kaikkea kauniin joulunpunaista.

Granaattiomena sai seurakseen rommissa uitettuja rusinoita sekä pähkinä- ja suklaarouhetta.

Tähän sisältyy myös vähän nostalgiaa, kuten kunnon joulujuttuihin; alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen Jouluinen kahvijäädyke jostain 1900-luvun loppupuolelta. Kuitenkin tuunattuna siten, että jätin kahvin pois, ja vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleet hillotut kirsikat noihin granaattiomenansiemeniin.


Kaikkineen tämä jälkkäri on nopea ja mukava valmistaa. Nyt se saa odottaa valmiina joulun tuloa pakkasessa kaikessa rauhassa.





Tosin ajattelin, että höysteeksi ja viimeiseksi pisteeksi i:n päälle voisi vielä kiehauttaa vähän granaattiomenasiirappia.

Laitanpa tämän ohjeen tähän, jos vaikka joku muukin innoistuisi samaisesta jälkkäristä:

1 dl rusinoita
tilkka rommia tai rommiaromia
1 granaattiomenan siemenet
reilu dl pähkinä- tai mantelirouhetta
150 g tummaa suklaata
3 munan keltuaista
3/4 dl tomusokeria
4 dl kermaa

Paloittele rusinat veitsellä pienemmiksi ja laita ne kulhoon. Kaada sekaan tilkka rommia, tai jos tarjoilet jälkkäriä alaikäisille, muutama tippa rommiaromia ja tilkka vettä. Sekoita. Jätä maustumaan ja jatka muiden ainesten kanssa.

Irrota siemenet granaattiomenasta, rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita keskenään rusinat sekä suklaa- ja pähkinärouheet. Kääntele munavaahto sekoittaen joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon varovasti sekoittaen kerma sekä granaattiomenansiemenet.

Kaada massa mielellään kauniiseen rengasvuokaan ja laita jäätymään pakastimeen vähintään yön yli. Tarjoa halutessasi jäädykkeen kanssa granaattiomenasiirappia.

Tämän jälkkärin hyvä puoli on myös se, että se on sellaisenaan gluteeniton, ja siitä saa myös helposti laktoosittoman, kun käyttää laktoositonta kermaa.

Ja jos on vielä vaikkapa allergiaa jollekin noista aineksista, voit hyvin vaihtaa jonkin niistä esim. piparkakkumuruihin. Jos haluat jäädykkeen olevan edelleen gluteeniton, muistathan käyttää gluteenittomia pipareita.

Valmiina pakkaseen.

Mutta, eivätpä nämä jälkkärit taida vielä tähän jäädä. Tänä jouluna olen ollut aivan erityisen innostunut juuri jälkiruoista.

Olisi kiva, että tarjolla olisi kunnon valikoima, josta voisi sitten mielen mukaan napsia vähän sitä sun tätä.

Niinpä tein jo aiemmin pienen koe-erän aikas ihanaa Sikke Sumarin toskakakkua, johon tulee murotaikinapohjan päälle kotitekoista vadelmahilloa. Sopivan makeaa ja ihanan jouluisen näköistä! Eiköhän näillä jo aika pitkälle pärjäillä...

Hyviä jouluvalmisteluja!

Vapuksi: pienet söpöt juustopiiraat

Vappuna maistuu pieni suolainen syötävä. Tähän tarkoitukseen sopivat mainiosti pienikokoiset, muffinspellin koloissa paistettavat juustopiiraat.

Nämä saa myös helposti syntymään silloinkin, kun kaapeissa ei tunnu olevan oikein mitään syötäväksi kelpaavaa.

Yleensä löytyy kuitenkin jonkinlaisia juustonjämiä ja vähän kananmunia. Kunhan taikina-ainekset vielä löytyvät, ei muuta tarvitakaan hyvän juustopiiraan valmistamiseen.

Näin vapun kunniaksi ja vaihtelun vuoksi voi yhden ison piiraan sijaan valmistaa söpöjä pikkupiiraita muffinspellillä.

Taikina painellaan voidellun muffinspellin koloihin ja päälle kaadetaan täyte, johon tulee kanamunaa, kermamaitoa, juustoraastetta ja mausteita. Makua antamaan voi laittaa vaikka homejuustoa ja ananasta, jos sattuisi löytymään. Tai kevään kunniaksi parsaa!

Toisen pellillisen piiraisiin laitoin vähän focaccian tyyliin kirsikkatomaatin puolikkaita ja oliiveja, niistäkin tuli mukavaa makua. Rapeat pikkupiiraat maistuvat oikein hyviltä!

Iloista vappua!

Loppiais-pannukakkuja

Pannukakkua kohtaan iskee toisinaan hillitön himo, ja silloinhan se on ryhdyttävä pannarin valmistukseen. Tällä kertaa pannaria tehtiin loppiaisherkuksi.

Kerroin aiemmin hauskoista mini-pannukakuista, ja nehän sopivatkin erityisen hyvin juhlistamaan vähän tätä loppiaista. Luulin tuolloin myös jo keksineeni täydellisen pannukakun salaisuuden (siis se, että ne kananmunat vatkataan alkajaisiksi niin, että ne vaahtoutuvat kevyesti).

Nyttemmin on selvinnyt, että olin aika lähellä täydellisyyttä, mutten vielä ihan maalissa. Yksi amerikan-herra kun tuossa hiljattain esitteli nettivideolla sen täydellisen salaisuuden: niistä kananmunista pitää vielä erottaa erikseen keltuaiset ja valkuaiset ja vatkata nämä kummatkin erikseen vaahdoksi ja yhdistää nämä molemmat vaahdot sitten muihin aineksiin. Pisti tuo videoherra vielä taikinaan vähän leivinjauhetta ja soodaakin.

Amerikan malliin nuo pannarit kypsennettiin pannulla paistamalla meikäläisten lettujen tapaan, mutta minä pistin omani perinteisesti uuniin.

Herkullisia mini-pannareita muffinsvuoassa.

Ja kyllähän nuo olivat huomattavasti meikäläistä peruspannaria kuohkeampia - entäpä maku? Ainakin nämä olivat erilaisia, ihan mukiinmeneviä, ei ainakaan huonompaa kuin meikäpannari. Ja vaihteluhan aina virkistää!

Google muuten julkaisi hiljattain viime vuoden aikana netistä eniten haetut ruokaohjeet. Kuinka ollakaan, pannukakku oli aivan kärjessä, taisi olla jopa ihan ykkönen. Jotenkin aika söpöä, näinä kaikenmaailman kansainvälisten herkkujen aikoina.

Omassa blogissani viime vuoden ehdottomasti suosituimpia ruokaohjeita ovat olleet erilaiset sosekeitot, joiden ohjeita on luettu yli 5 000 kertaa. Se on mukava juttu, sillä sosekeitot ovat kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi hyviä. Niihin on hyvä käyttää vielä jäljellä olevia oman puutarhan antimia, tai muutoin kotimaisia kasviksia. Ja sopivathan ne mitä parhaiten tähän joulumässäilyn jälkeiseen aikaan.

Ideoita salaattipöytään

Rakastan erilaisia salaatteja ja niiden tekemistä. Tuoreet, runsaat salaatit ovatkin yksi kesän parhaita asioita ja sopivat hyvin näin juhannusviikolle.

Salaatti on niin muuntuvainen, siihen voi laittaa monenlaista kasvista ja muuta ainesta. Tehdä tilanteen mukaan keveämmän tai täyttävämmän version.

Koulun köksänopetuksesta muistan hassun hokeman: "salaatin ja hatun tekee nainen tyhjästä". Ihmettelin tuota kovasti jo silloin, miksi juuri salaatin ja hatun? Vaan nytpä nettiaikaan sain selvitettyä tämänkin kummajaisen. Kyseessä onkin oikein itsensä Mark Twainin lausahdus, josta köksänope oli kuitenkin sensuroinut pois kolmannen asian, voi häntä! Alunperin tuo kuuluu: On kolme asiaa, jotka nainen pystyy luomaan tyhjästä: hatun, salaatin ja perhekohtauksen (linkistä löytyy muitakin mielenkiintoisia lausahduksia...)

Olen kirjoittanut aiemmin vinkkejä sosekeittoon sopivista kasviksista ja erilaisista suolaisiin piiraisiin soveltuvista aineksista. Ajattelin nyt koota salaatin tekoon vastaavan vinkkilistan siitä, mitä kaikkea salaattiin voi laittaa.

Salaattiainekset on tässä jaoteltu seitsemään ryhmään sillä ajatuksella, että joka ryhmästä voi poimia mukaan 1 - 2 ainesta. Moni raaka-aineista on saatavissa omasta puutarhasta. Eikä tässä toki ole vielä mukana läheskään kaikki, salaattiin sopivia aineksia löytyy lähes rajattomasti. Salaattiin käyvät hyvin myös tähteeksi jääneet ruoka-aineet.

Lisäksi tarvitaan tietysti erilaisia salaatinlehtiä sekä mielellään mausteeksi tuoreita yrttejä. Joukkoon voi ripotella myös erilaisia siemeniä, esim. auringonkukansiemeniä. Kastikkeeksi lorautan nykyään yleensä suoraan salaatin päälle paksua balsamicokastiketta (voi olla maustettuakin, esim. mansikka-) sekä hyvää öljyä. Sen ihmeempää kastiketta ei tarvita.

Viikonlopun broileri-sinihomejuustosalaattiin tuli mm. hunajamelonia,
tähteeksi jääneitä nuudeleita sekä kesän ensimmäistä kesäkurpitsaa paistettuna.

Valitse joka ryhmästä 1- 2 raaka-ainetta ja kokoa ainekset salaatiksi:

Artisokan sydämiä
Avokadoa
Herkkusieniä
Kikherneitä
Parsaa
Parsakaalia kevyesti keitettynä
Purkkipapuja
Vihreitä papuja keitettynä

Kesäkurpitsaa/bataattia/butternut-kurpitsaa (grillattuna tai paistetuina ohuehkoina viipaleina)
Kukkakaalia
Kurkkua
Paprikaa (grillattuna)
Tomaattia

Fetaa
Halloumi-juustoa

Mozzarellaa
Kermajuustoa pieninä kuutioina
Sinihomejuustoa
Tofua
Vuohenjuustoa

Nuudeleita keitettynä
Pastaa keitettynä
Perunaa keitettynä

Broileria
Ilmakuivattua kinkkua
Katkarapuja
Savukinkkua pieninä kuutioina
Savulohta

Hunajamelonia
Verkkomelonia
Vesimelonia

Aurinkokuivattua tomaattia
Keitettyä kananmunaa
Oliiveja
Mansikoita
Parmesania lastuina tai raasteena
Pähkinöitä

Maistuvia salaattihetkiä!

Kuohuvaa ja herneitä - ihana Crème Ninon -keitto

Ainekset kiehumassa ennen soseutusta.

Otettiin äitienpäivästä yli jäänyttä kuohujuomaa ja viime kesäisen herneaidan satoa pakastimesta. Niistäpä syntyi ihana, kuohkeanpehmeä ranskalainen Crème Ninon -hernesosekeitto.

Mukaan vielä vähän oman maan sipulia ja valkosipulia sekä perunaa kellarista - tämähän on lähes lähiruokaa!

Crème Ninonin ohjeita löytyy netistä sen verran, etten rupea sellaista nyt tähän toistamaan.

Hyvää!

Kivoja yllätyksiä!

Täytyypä laittaa tässä tällainen pieni ylimääräinen postaus.

Eilinen päivä olikin juhlapäiväni vuoksi varsin yllätyksellinen. Sain tietää perheeltä etukäteen vain tapahtuma-ajankohdan, lähtöpisteen sekä jonkinlaiset pukeutumisohjeet (jotain vähän parempaa kuin puutarhaverkkarit). Loppua vain arvailin.

Olivat varanneet täydeksi yllätyksekseni koko perheen yhteisen laivamatkan Suomenlahden toiselle puolen.




Kauniin ja mukavan päivän kruunasi ruokailu jo pidempään haaveilemassani Tchaikovsky-ravintolassa. Olin maininnut asiasta kauan aikaa sitten tyttärelle aivan ohimennen.

Ruokalistalla iskin oitis silmäni annokseen, joka sisälsi edellisen postaukseni mashed potatoa. Kiinnosti päästä näkemään, millaisen version tämä ravintola on siitä kehittänyt. Sisälsi annos vähän muitakin herkkuja, kuten kampasimpukoita, metsäsieniä ja taivaallisia kastikkeita :)


Kokemus oli myös Pyhän Olavin kirkon torni, etenkin tornin 258:n todella kapean, liukkaan ja kierteisen kivirappusen selvittäminen alas korkokengissä. Näkymät ylhäältä olivat huikeat, niille ketkä uskalsivat katsoa... Kannattaa käydä!


Viimeisen kuvan valtava vaaleanpunainen kukkaryöppy löytyi lähtöpisteestä Helsingin Konalasta, sieltä teollisuusalueelta autoliikkeiden vierestä ;)

Lämmin kiitos kaikille mukavista muistamisista!

Ihana myski- eli butternutkurpitsa

Keittiön pöydällä puoli vuotta säilytetty

butternut-kurpitsa!

Kirjoittelin syksyllä tästä erityislaatuisesta kurpitsasta, nyt täytyy jälleen palata asiaan. Hyvänmakuisen, sisältä hauskan oranssinvärisen myskikurpitsan kun piti säilymän vaikka useita kuukausia ihan huoneenlämmössä. Tein testin ja säilyttelin syksyllä ostamaani kurpitsaa keittiönpöydällä aina tähän pääsiäiseen saakka, siis lähes puoli vuotta.

Nyt oli aika avata kurpitsa - ja mitä, se oli aivan priimakunnossa, ihan samanlainen kuin syksyllä! Melkoinen ympäristöihme siis, kun ei vaadi säilyäkseen sen kummempia olosuhteita.

Tein kurpitsasta ihanan pehmeän sosekeiton. Paloittelin kurpitsan sisuksen, laitoin sekaan saman verran bataatinpalasia, freesasin palasia vähän öljyssä ja keittelin niukahkossa vedessä kypsiksi.

Soseutin ja maustoin keiton (mm. vähän inkivääriä), lopuksi lisäsin joukkoon vielä puoli purkillista mascarponea. Voilà, aivan mahtavanhyvä sosekeitto oli valmis!

Otin tällä kertaa talteen myös kurpitsan siemenet, josko niistä saisi kasvatettua uusia yksilöitä, myskikurpitsan siemeniä kun tuntui olevan pikkuisen vaikea saada. Onnistuin niitä kuitenkin lopulta löytämään ja nyt on itämässä pari kappaletta, kylvetty muutama päivä sitten.

Samettinen sosekeitto butternutista, bataatista ja mascarponesta.

Mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän ihanuuden kasvatus meidän oloissamme onnistuu.

Sosesoppaa sienistä

Sieniruoat sopivat hyvin näihin joulun jälkeisiin härkäviikkoihin. Tein tällä kertaa sieniä vähän uudella tavalla, sosekeiton muodossa, se maistuikin oikein hyvältä. Sieni-sosesoppa tuntuukin nyt olevan jonkinlainen hitti. Sain maistaa sitä hiljattain parissa ruokapaikassa, mistä innostuin kokeilemaan tätä itsekin.

Sosekeiton kuvittelisi maittavan sellaisellekin, joka ei yleensä sienistä pidä. Moniahan tuntuu inhottavan erityisesti sientenpalojen niljakkaan limainen rakenne, mitä sosekeitossa ei ole.

Inventoin juuri sienivarastomme: rouskuja suolattuna, herkkutatteja ja mustatorvisieniä kuivattuna, pakasteessa kantarelleja. Suppilovahverotkin voisivat sopia hyvin tähän sosesoppaan, kun niiden maku ei tulisi niin voimakkaasti esille.

Herkkutatit liossa sienisoppaa varten.

Soppaa varten liotin kuivattuja sieniä puolisen tuntia ja puristelin liotusveden pois. Kuullotin kattilassa rasvassa sipulisilppua ja lisäsin sienenpalat. Niitä hetken käänneltyäni sekoitin joukkoon puolisen desiä (glut.) jauhoa, sitten muutaman desin vettä ja vähän mausteita. Keittelin vartin verran, minkä jälkeen soseutin tämän vielä vähän paksuhkon keittopohjan.

Sitten soppaan voi lisätä maun mukaan kermaa tai kermamaitoa ja tarpeen mukaan lisää vettä. Myös ranskankermaa voi käyttää ja tilkka valkoviiniäkin sopii. Jos haluaa hienomman keiton, niin lopuksi voi lisätä munankeltuaisen, joka sekoitetaan ensin pieneen keittotilkaan. Keltuaisen lisäämisen jälkeen keittoa ei enää keitetä.

Herkkutateista tehtyyn sosekeittoon tulee kauniin kellertävä väri.

Kantarelleista tehtyyn keittoon laitoin myös sinihomejuustoa, minkä maku sopii hyvin kantarellin kanssa.

Lopuksi vielä hieman persiljaa pintaan.





VINKKI: monitoimikone on paras sienisopan soseuttamiseen, jos sellaisen omistat. 
Sauvasekoittimella on hiukan vaikeampi saada sienenpaloja pilkkoutumaan tasaisesti.