Edellisvuotisten marjojen hävitys

Nyt viimeistään on aika hankkiutua eroon viimevuotisista marjoista, jos niitä sattuu olemaan vielä pakastimessa.

Vispipuuro on loistava, helppo ja herkullinen tapa päästä eroon vanhoista marjoista.

Mustikkavispipuuro on värikästä.

Vispipuuroon voi käyttää lähes mitä marjoja vain. Perinteisen puolukan lisäksi esimerkiksi karpaloa, mustikkaa, karviaisia kirsikkaa, vadelmia, ja tietysti myös herukoita. Sekä näiden kaikkien yhdistelmiä.

Myös mansikka sopii hyvin vispipuuroon etenkin jonkin muun, vähän kirpeämmän marjan lisäksi. Ja varmasti myös marja-aronia sekä trendikäs saskatoon, näistä kummastakaan minulla ei ole kokemusta.

Marjaliemen voi siivilöidä ennen varsinaisen puuroaineksen lisäämistä, tai jättää marjojen kuoretkin mukaan vispipuuroon. Itse olen alkanut viime aikoina suosia jälkimmäistä. Eipä kuorista juuri haittaa ole, sinne ne sotkeentuvat vispatessa joukkoon. Terveellisempääkin kai näin, eikä tule turhaa hävikkiä.

Jäähtynyt puuro vatkataan sähkövatkaimella ihanan kuohkeaksi ja vaaleaksi.
Käytän gluteenittomaan versioon karkeaa riisijauhoa.

Mansikka-raparperi-vispipuuro on namia!

Erilaisten marjojen lisäksi vispipuuroon sopii hyvin esimerkiksi raparperi ja omena.

Eipä tule kovin helposti mieleen sellaista kotimaista marjaa tai hedelmää, jota vispipuuroon ei voisi käyttää. Ehkä päärynästä en lähtisi sitä tekemään, enkä ole aivan varma myöskään lakan sopivuudesta, tyrnikin voisi pelkästään olla aika voimakkaan makuista ja hapanta.

Onko sinulla mielessä vielä jotain muuta, mistä vispipuuron voisi tehdä?

Toinen hyvä vaihtoehto jämämarjoille on erilaiset kiisselit. Tuleeko sinulle mieleen vielä muita hyviä käyttötarkoituksia?

#vispipuuro #marja #marjat #edellisvuoden #edellisvuotinen #ylivuotinen #pakastemarja

Pykälää parempi marjarahka

Kävin suolla, löysin karpaloita. Niitä olikin tänä vuonna aika mukavasti, ja ne olivat osin ihanan suurikokoisia.

Teki mieli tehdä karpaloista marjarahkaa. 

Tuli mieleen kokeilla vähän tavanomaista parempaa versiota, karamellisoidulla kondensoidulla maidolla höystettyä. Tiedäthän tuotteen, sellaista ihanan tahmeaa, yltiömakeaa ruskehtavaa tahnaa.

Ajatukseni oli, että levitän karamellitahnaa jonkinlaisiksi raidoiksi rahkan pintaan. 

Matkan varrella suunnitelmani kuitenkin muuttui, päätin sittenkin sekoittaa kondensoitua maitoa jo suoraan rahkan joukkoon. Tämä toikin herkkuun tarvittavan makeuden, eikä sokeria tarvittu lainkaan. Lisäksi se antoi marjarahkaan ihanan täyteläisen maun, nam!

Ensin kerma vaahdoksi, sitten joukkoon
rahka ja maun mukaan kondensoitua maitoa, lopuksi
mukaan marjat. Helppoa.

Herkullista sunnuntaita!

#rahka #marjarahka #hyvä #helppo #yksinkertainen #parempi #paras #jalkiruoka #nopea #herkullinen #kondensoitumaito

Eipä hullumpaa tämäkään raparperiherkku

Kerroin aiemmin tekemästäni kaikkien aikojen ihanimmasta raparperipiiraasta key lime pien tapaan.

Nyt juhannukseksi piti kuitenkin kokeilla jotain muuta, tein raparperi-valkosuklaajäädykettä, oikein hyvin sopi raparperi siihenkin.

Valmis tuotos katosi niin vauhdilla, etten saanut siitä lainkaan kuvaa.
Tässä siis kuva ennen pakastimeen menoa.

Tässäpä ohjetta:

Keitä vahva raparperimehu, 4-5 raparperin vartta noin kolmeen desiin vettä. Siivilöi mehu ja lisää reilu desi sokeria. Keitä kokoon siirapiksi noin 15 min. Jäähdytä siirappi.

Jäädykemassa

2,5 dl vispikermaa
1 purkki vaniljatuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
n 150 g valkosuklaata

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri, jatka vatkaamista paksuksi vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa niin, että se juuri ja juuri sulaa, älä anna suklaan lämmetä. Sekoita suklaa varovasti vaahdon joukkoon.

Raparperisiirapin voi lisätä monella tapaa, joko sekoittaa sen koko vaahtomäärän joukkoon, tai jakaa vaahdon kahtia ja tehdä jäädykkeeseen kaksi kerrosta, toinen vaniljainen ja toinen raparperinen. Tällöin siirappi sekoitetaan puoleen vaahdosta. Yksi vaihtoehto on laittaa pelkkä siirappi ohueksi kerrokseksi kahden vaniljavaahtokerroksen väliin. Tällöin ensimmäisen kerroksen kannattaa antaa jäätyä jonkin aikaa, jolloin siirappi on helpompi levittää sen päälle.

Vielä yksi mahdollisuus on tehdä kokonaan vaniljainen jäädyke, ja tarjoilla se raparperisiirapin kanssa.

Levitä valmis jäädykemassa irtopohjavuokaan, ja laita pakastimeen jäätymään vähintään muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen pääsee herkuttelemaan 🙂

Juhannuksen kunniaksi laitoin vielä päälle koristeeksi ja makua antamaan paahdettua valkosuklaarouhetta.

Mukavaa ja herkullista juhannusta!

Kun makeanhimo iskee....

Etenkin näin poikkeustilan aikaan voi yhtäkkiä iskeä aivan poikkeuksellinen makeanhimo, eikä nyt tulisi mieleenkään lähteä kauppaan yhden suklaapatukan takia.

Onneksi muitakin hyviä ja helppoja apuja löytyy.

Ihanat kauralastut tyydyttävät hetkessä kovemmankin makeanhimon. Myös herkullisia pikamunkkeja olen jo väsännyt samaan tarkoitukseen.

Kirjoitin joku aika sitten postauksen, johon keräsin vinkkejä hyviin ja helppoihin ruokiin, jotka sopivat kiireiseen arkeen.

Tähän taas keräsin näin viikonlopun iloksi vinkkejä erilaisiin makeisiin herkkuihin, jotka myös syntyvät varsin yksinkertaisista aineksista. Niiden kohdalla on linkki, joihin blogistani löytyy resepti.

Kauralastut
Hyvät gluteenittomat pikamunkit 
Ihana semifreddo
Paahtovanukas
Pannukakku
Vohvelit
Letut
Banoffee

Ps. olethan huomannut blogiarvontani, jossa palkintona ihana puutarhakirja, osallistumisaikaa 12.4. saakka.

Hyvää, helppoa, halpaa ja nopeaa kotiruokaa

Arki muuttui yhdessä hujauksessa.

Vanhemmista tuli yhtäkkiä kokopäiväisiä opettajia, siivoojia, keittäjiä, valmentajia, lohduttajia, etätyöntekijöitä...

Monen tuntuu yllättäneen se, miten työlästä päivittäisen ruokarumban pyörittäminen on etätyönteon ja muun ohessa.

Niinpä ajattelin, että kokoan tähän pienen vinkkilistan hyvistä, helpoista ja vieläpä aika edullisista ruokalajeista, joista iso osa syntyy myös hyvin yksinkertaisista raaka-aineista. Nyt on myös hyvä aika hyödyntää kellarista viime kesän viimeiset juurekset, potut ja sipulit sekä pakastimesta marjat, vihannekset ja sienet.

Suurin osa näistä on varsin nopeita valmistaa. Osan valmisteluun menee vähän enemmän aikaa, mutta ruoka kypsyy sitten itsekseen uunissa.

Useimmat näistä on myös sellaisia, mitä voi valmistaa isomman määrän vaikka viikonloppuna ja lämmittää sitten viikon varrella.

Laitoin linkit niihin, joihin blogistani löytyy tarkempia vinkkejä tai valmistusohje. Ja tosiaan, tässä blogissa kaikkiruokaohjeet ja -vinkit on gluteenittomia.

Monenlaiset sosekeitot
Uunijuurekset
Munakasrulla
Munakkaat erilaisin täyttein
Superhelppo ja nopea omaatti-papumuhennos
Ihana italialainen papusoppa
Raastesalaatit (kaali, lanttu, porkkana...)
Erilaiset saaatit
Puurot, uunipuurot mm. uuniriisipuuro
Perunaa monessa muodossa
Lämpimät voileivät

Jämistä:
Perunasalaatti
Pikkupiiraat

Lopuksi vähän jotain hyvää:

Pannukakku ja pikahillo
Kiisselit
Vispipuuro











Seuraava postaukseni tulee olemaan puutarhakirja-arvonta. Kannattaa pysyä linjoilla, jos kaipaat mukavaa luettavaa ja katseltavaa!

Uuniomenat vähän uudella tavalla

Uuniomenat on yksi parhaista - tai ehkä paras - syysherkku, jonka tiedän. Tänä syksynä tuli mieleen tehdä tämä ihana herkku pikkaisen uudella tavalla, jolloin lopputulos oli vielä aavistuksen parempi kuin aiemmin.

Puolitin kahtia omenat, joista olin ensin poistanut siemenkodat omenaporalla. Asettelin omenanpuolikkaat halkaistu pinta alaspäin uunivuokaan. Täyttelin puolikkaiden keskikolot tavanomaisella täytteelläni, johon tulee rasvaa, kaurahiutaleita, (fariini)sokeria/siirappia, mantelirouhetta sekä kanelia mausteeksi.

Valmiina uuniin.

Lopuksi lorotin omenoiden pintaan hieman siirappia. Paistoin noin 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Halkaistuna uuniomenoista tulee erityisen täyteläisiä, kun omenanpuolikkaiden pohjat mehevöityvät vuoan pohjalle valuvassa makoisassa siirappisessa liemessä. Omenat myös kypsyvät näin nopeammin kuin kokonaisena kypsennetyt. 

Herkullisen ryppypintaisiksi kypsyneet omenat valmiina nautittaviksi.
Ei muuta kuin jäätelöpaketti esiin ja herkuttelemaan :)

Onko sinulla jotain niksejä uuniomenoiden tai muiden omenaherkkujen valmistamiseen?

Lähes täydellinen raparperipiirakka

Raparperit ovat nyt parhaimmillaan. Olen pitkään miettinyt, miten niistä saisi aikaiseksi jotain tosihyvää, sillä en ole vielä onnistunut löytämään ohjetta mielestäni täydelliseen raparperipiiraaseen. Monet ohjeet ovat jollain tavalla tylsiä, raparperi tunkee joko jotenkin liikaa läpi, tai uppoaa vähän turhan tavanomaisesti sokerikakkutyyppiseen taikinaan.

Nyt aloin toden teolla miettiä, mikä voisi sopia kirpsakan raparperin kanssa - tietysti kondensoitu maito! Ja mikä voisi tehdä siitä vielä vähän parempaa - mantelilastuja pintaan!

Näistä aineksista syntyi mielestäni varsin hyvä piiras. En kuitenkaan uskaltanut nimetä sitä vielä täydelliseksi, sillä ainahan on mahdollista, että löytyy jotain vielä parempaa :)

Pohjan voi tehdä monella tapaa, myös gluteenittomana. Joko keksinmuruista tai jonkinlaisesta taikinasta.

Herkullinen raparperipiirakka

Murutaikina tai muu pohjataikina (gluteeniton)

Päälle:

Muutama raparperinvarsi, pari rkl sokeria
1 tlk kondensoitua maitoa (karamellisoitu)
1-2 kananmunaa

Kuorrutus:

n. 50 gr voita tai margariinia
n. 1 dl mantelilastuja
pari rkl (kookos)sokeria

Pilko raparperit ohuiksi siivuiksi, laita siivut kulhoon ja pyöräytä niiden joukkoon hieman sokeria,

anna vetäytyä hetken.

Levitä pohjataikina piirasvuokaan ja nosta sitä myös hieman reunoille.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, ja sekoita niiden joukkoon kondensoitu maito. Jos käytät karamellisoitua versiota, riittää yksi muna, muutoin kannattaa laittaa kaksi.

Ripottele raparperinpalat pohjan päälle, ja kaada niiden päälle täyteseos.

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Tee tällä välin kuorrutus: sulata rasva pannulla, lisää muut ainekset ja anna kiehahtaa hetki.

Levitä kuorrutus paistoksen pintaan, nosta lämpö 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 10-15 min.

Jos maltat, anna jäähtyä hetki ja herkuttele jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa!

Meinasi valmis piirakka ehtiä hävitä, ennen kuin kerkesin napata kuvan :)

Pohjaan tai täytteeseen voi käyttää sokerina kookossokeria, jos haluat piiraaaseen vähän lisämakua.

Samalla idealla voisi varmasti valmistaa mainiosti myös omenapiiraan.

Kaikki menee siirapiksi... :)

tällainen kirjoitus on odottanut minulla julkaisematta jo jonkin aikaa. Laitetaan se nyt joulun kunniaksi, kun juuri parhaillaan keittelen siirappia granaattiomenasta jouluisen jäädykkeen seuraksi.

Jatkoksi tuohon otsikkoon ... tai ainakin melkein kaikki. Erilaisia siirappeja on kiva keitellä. Lisäksi ne ovat monikäyttöisiä ja niihin on kätevää upottaa hedelmien, marjojen ja mehujen jämiä ennen kuin ne kerkiävät mennä huonoiksi.

Siirappia voi tehdä melkeinpä mistä hyvänsä marjoista ja hedelmistä. Olen tehnyt niitä sellaisista marjoista, jotka muutoin kuluvat meillä huonosti, kuten vaikkapa lakoista, jotka siirapin muodossa maistuvat kummasti. Myös erilaisista sitrushedelmistä syntyy mainioita siirappeja.

Siirapit sopivat mm. jäätelön kastikkeeksi, lettujen tai pannukakun kanssa, ihanan italialaisen semifreddon maustamiseen, juomien pohjaksi sekä juustojen kera.

Siirapin perusohje:

1 dl vettä
1/2 - 1 dl sokeria
n. 1 dl marjoja tai 1/2 dl vahvaa mehua

Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää marjat tai mehu ja jatka keittämistä ilman kantta noin 10 min, kunnes siirappi on sopivan paksua.

Aika energiapitoisiahan nuo siirapit kuitenkin ovat, joten niitä ei kannata nauttia tuon tuosta, mutta silloin tällöin herkutteluun ne sopivat mainiosti, ne säilyvät myös hyvin.

Tällä hetkellä voi siirappia keitellä jouluglögitiivisteestä, jos sitä on sattunut jäämään yli. Siitä syntyy mukavan mausteinen siirappi.

Jälkkäri edellä jouluun :)

Tästä ne jouluvalmistelut taas lähtevät. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö? Siispä tuli aloitettua jouluherkkujen valmistus ensimmäisestä jälkkäristä.

Sellaiseksi päätyi huolellisen harkinnan jälkeen ihastuttava granaattiomenajäädyke.

Ripottelin vuoan pohjalle vähän ylimääräisiä
granaattiomenansiemeniä, ajatuksella että niistä tulisi
kaunista koristetta jäädykkeen pintaan.

Alkuperäisenä ajatuksena oli, että joulupöydässä täytyy olla granaattiomenaa jossain muodossa; se on mukavan raikkaan makuista ja ennen kaikkea kauniin joulunpunaista.

Granaattiomena sai seurakseen rommissa uitettuja rusinoita sekä pähkinä- ja suklaarouhetta.

Tähän sisältyy myös vähän nostalgiaa, kuten kunnon joulujuttuihin; alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen Jouluinen kahvijäädyke jostain 1900-luvun loppupuolelta. Kuitenkin tuunattuna siten, että jätin kahvin pois, ja vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleet hillotut kirsikat noihin granaattiomenansiemeniin.


Kaikkineen tämä jälkkäri on nopea ja mukava valmistaa. Nyt se saa odottaa valmiina joulun tuloa pakkasessa kaikessa rauhassa.





Tosin ajattelin, että höysteeksi ja viimeiseksi pisteeksi i:n päälle voisi vielä kiehauttaa vähän granaattiomenasiirappia.

Laitanpa tämän ohjeen tähän, jos vaikka joku muukin innoistuisi samaisesta jälkkäristä:

1 dl rusinoita
tilkka rommia tai rommiaromia
1 granaattiomenan siemenet
reilu dl pähkinä- tai mantelirouhetta
150 g tummaa suklaata
3 munan keltuaista
3/4 dl tomusokeria
4 dl kermaa

Paloittele rusinat veitsellä pienemmiksi ja laita ne kulhoon. Kaada sekaan tilkka rommia, tai jos tarjoilet jälkkäriä alaikäisille, muutama tippa rommiaromia ja tilkka vettä. Sekoita. Jätä maustumaan ja jatka muiden ainesten kanssa.

Irrota siemenet granaattiomenasta, rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita keskenään rusinat sekä suklaa- ja pähkinärouheet. Kääntele munavaahto sekoittaen joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon varovasti sekoittaen kerma sekä granaattiomenansiemenet.

Kaada massa mielellään kauniiseen rengasvuokaan ja laita jäätymään pakastimeen vähintään yön yli. Tarjoa halutessasi jäädykkeen kanssa granaattiomenasiirappia.

Tämän jälkkärin hyvä puoli on myös se, että se on sellaisenaan gluteeniton, ja siitä saa myös helposti laktoosittoman, kun käyttää laktoositonta kermaa.

Ja jos on vielä vaikkapa allergiaa jollekin noista aineksista, voit hyvin vaihtaa jonkin niistä esim. piparkakkumuruihin. Jos haluat jäädykkeen olevan edelleen gluteeniton, muistathan käyttää gluteenittomia pipareita.

Valmiina pakkaseen.

Mutta, eivätpä nämä jälkkärit taida vielä tähän jäädä. Tänä jouluna olen ollut aivan erityisen innostunut juuri jälkiruoista.

Olisi kiva, että tarjolla olisi kunnon valikoima, josta voisi sitten mielen mukaan napsia vähän sitä sun tätä.

Niinpä tein jo aiemmin pienen koe-erän aikas ihanaa Sikke Sumarin toskakakkua, johon tulee murotaikinapohjan päälle kotitekoista vadelmahilloa. Sopivan makeaa ja ihanan jouluisen näköistä! Eiköhän näillä jo aika pitkälle pärjäillä...

Hyviä jouluvalmisteluja!

Tätä tulee tehtyä ihan liian harvoin: ihana paahtovanukas eli flan

Hiihtolomalla on lupa herkutella - ja aikaa valmistaa herkkuja!

Ihastuttavan paahtovanukkaan valmistaminen ei ole lainkaan niin mutkikasta kuin miltä se äkkisiltään tuntuu.

Ainekset ovat todella yksinkertaiset, ja ennen kaikkea maku täydellinen - tätä Espanjasta kotoisin olevaa jälkkäriä pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin.

Paahdettu sokeri valutetaan paistoastian pohjalle.

Valmistusvaiheita on oikeastaan kolme: sokerin paahtaminen (valurauta) pannulla, vanukasmassan valmistus (kananmunat kevyeksi vaahdoksi ja lämmitetty kermamaito joukkoon) ja lopuksi kypsentäminen uunissa vesihauteessa. Mikään näistä vaiheista ei ole lopulta kovin työläs, ja lopputulos kyllä palkitsee pienen vaivan.

Ainoa miinuspuoli on pitkähkö kypsennysaika uunissa, noin 1,5 tuntia ja vielä jäähdytys päälle, joten mikään ihan hetivalmis herkku tämä ei kyllä ole.

Oletko sinä tehnyt joskus paahtovanukasta?

p.s. seuraava postaus on sitten lupaamani arvonta, varmaankin huomenna...

Pääsiäisen juustokakku

Tähän puutarhamessujuttujen väliin kiilasi nyt ajankohtaisuutensa vuoksi tällainen pääsiäiskakku. Mutta pian jatkuvat messujututkin!

Tämän juustokakun salaisuus on säilyketölkeissä myytävä makeutettu maitotiiviste eli kondensoitu maito. Se antaa kakulle samettisenpehmeän ja tasaisen rakenteen. Sen lisäksi ainekset ovat melkoisen yksinkertaiset. Ja mikä parasta, tähän voi sekoitella hyvinkin luovasti erilaisia maitotuotteiden jämiä, jos niitä on sattunut jäämään; esim. maustamatonta tuorejuustoa, ranskankermaa, kermaviiliä, kermaa, mascarponea tai ricottaa.



Olennaisinta on, että mielellään vähän erilaisia maitotuotteita on yhteensä n. 500 g (tai vähän isompaan kakkuun n. 700 g).





Keksipohja:

1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
n. 75 g margariinia sulatettuna

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää rasva joukkoon, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Esipaista pohjaa 175 asteessa vajaa 10 min, varo ettei se pala reunoiltaan.

Laita kaikki maitotuotteet kulhoon, vatkaa tasaiseksi vatkaimella, lisää joukkoon kolme kananmunaa yksitellen kevyesti vatkaten (isompaan satsiin neljä), jatka vatkaamista vielä hetki. Sekoita lopuksi joukkoon maitotiivistettä maun mukaan 1/2 - 2/3 purkillista - maistele sopiva makeusaste (isompaan annokseen lähes koko purkillinen), vatkaa vielä tasaiseksi.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista kakkua uunin alatasolla reilun puoli tuntia, kunnes täyte alkaa olla pehmeänjähmeää ja aivan reuna on saanut pikkuisen väriä. Anna kakun jäähtyä rauhassa vuoassaan ennen kuin irrotat sen.

Pääsiäiskakkuun laitoin keksipohjan päälle vähän mangososetta ja paistamisen puolivälissä lisäsin sosetta marmorikuvioksi kakun pintaan.

Loppiais-pannukakkuja

Pannukakkua kohtaan iskee toisinaan hillitön himo, ja silloinhan se on ryhdyttävä pannarin valmistukseen. Tällä kertaa pannaria tehtiin loppiaisherkuksi.

Kerroin aiemmin hauskoista mini-pannukakuista, ja nehän sopivatkin erityisen hyvin juhlistamaan vähän tätä loppiaista. Luulin tuolloin myös jo keksineeni täydellisen pannukakun salaisuuden (siis se, että ne kananmunat vatkataan alkajaisiksi niin, että ne vaahtoutuvat kevyesti).

Nyttemmin on selvinnyt, että olin aika lähellä täydellisyyttä, mutten vielä ihan maalissa. Yksi amerikan-herra kun tuossa hiljattain esitteli nettivideolla sen täydellisen salaisuuden: niistä kananmunista pitää vielä erottaa erikseen keltuaiset ja valkuaiset ja vatkata nämä kummatkin erikseen vaahdoksi ja yhdistää nämä molemmat vaahdot sitten muihin aineksiin. Pisti tuo videoherra vielä taikinaan vähän leivinjauhetta ja soodaakin.

Amerikan malliin nuo pannarit kypsennettiin pannulla paistamalla meikäläisten lettujen tapaan, mutta minä pistin omani perinteisesti uuniin.

Herkullisia mini-pannareita muffinsvuoassa.

Ja kyllähän nuo olivat huomattavasti meikäläistä peruspannaria kuohkeampia - entäpä maku? Ainakin nämä olivat erilaisia, ihan mukiinmeneviä, ei ainakaan huonompaa kuin meikäpannari. Ja vaihteluhan aina virkistää!

Google muuten julkaisi hiljattain viime vuoden aikana netistä eniten haetut ruokaohjeet. Kuinka ollakaan, pannukakku oli aivan kärjessä, taisi olla jopa ihan ykkönen. Jotenkin aika söpöä, näinä kaikenmaailman kansainvälisten herkkujen aikoina.

Omassa blogissani viime vuoden ehdottomasti suosituimpia ruokaohjeita ovat olleet erilaiset sosekeitot, joiden ohjeita on luettu yli 5 000 kertaa. Se on mukava juttu, sillä sosekeitot ovat kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi hyviä. Niihin on hyvä käyttää vielä jäljellä olevia oman puutarhan antimia, tai muutoin kotimaisia kasviksia. Ja sopivathan ne mitä parhaiten tähän joulumässäilyn jälkeiseen aikaan.

Kerran vielä (ainakin...), ihana semifreddo!

Mietittiin joulun alla jälleen kuumeisesti joulupöydän jälkkäriä, se on menun aina vaihtuva ja vaikein osa. Lopulta yksi tyttäristä keksi sen: piparkakku-semifreddo! - Kyllä!

Olen kirjoittanut jo aiemmin pari semifreddo-postausta. Tämä on niin syntisen hyvä ja monipuolinen jälkkäri, että tämä yksi postaus sopinee vielä, ei kahta ilman kolmatta.

Piparkakun lisäksi joulu-semifreddoon piti kehittää vielä joku lisäjuttu; jotain värikästä, vähän makeaa ja pikkuisen hapokasta. - Kävisikö puolukka, karpalo tai herukka? - ei, ne tuntuivat kaikki liian tavanomaisilta.

Sitten vihdoista viimein keksin sen: ihanan aromikas granaattiomena! Keitin siitä siirapin kera sokerin ja veden.

Semifreddo tehtiin tavalliseen tapaan kermasta, kananmunista ja sokerista. Loppuvaiheessa joukkoon sekoitettiin (gluteenitonta) piparkakkumurskaa sekä lisämakua antamaan vielä vähän kanelia ja neilikkaa. Ihan viimeiseksi mukaan vielä pikkuisen granaattiomenasiirappia, niin että se jäi hauskoiksi punaisiksi viiruiksi.

Sitten herkku pakkaseen kohmettumaan. Ennen nauttimista koristeeksi vielä pieniä pipareita, ja loppu granaattiomenasiirappi lusikoitavaksi annosten päälle. Nam, mainiolta maistui!

Jos haluaisi vielä lisätä juhlan kunniaksi herkun täyteläisyyttä, voisi sekaan ripotella myös vähän marenginpalasia, ja/tai (valko)suklaata :)

Tämä sopii myös hyvin vaikkapa uudenvuoden herkuksi, jos varastoon on sattunut jäämään ylimääräisiä piparkakkuja.

Ilmassa alkaa olla joulun tuntua

Vaikka lämpötila sinnittelee sitkeästi plussan puolella, maa on musta ja ruoho viheriöi, alkaa ilmassa silti jostain kumman syystä olla joulun tuntua. Ehkä se on tämä pimeys, ja siellä täällä esiin pitävät jouluvalot, -koristeet ja pikkuhiljaa soivat joululaulutkin.  

Ja löytyyhän joka tilanteeseen sopiva joululaulukin, nyt toimii No onkos tullut kesä.

Vaikka lumikin olisi ihanaa, niin jotenkin ulko-ovesta vastaan tuleva lämpö tuntuu omalla tavallaan mukavalta. Eipä tarvitse palella, eikäpä juuri taloa lämmittää.

Piparitaikinan aineksia.

Ulkonakin voisi tehdä vielä kaikenlaista puutarhasiistimistä, jos vain valoisaan aikaan kerkiäisi.

Sen sijaan tuli kuitenkin tehtyä itsenäisyyspäivä-viikonlopun juhlistamiseksi jo vähän jouluista keittiön puolella: ensimmäinen piparitaikina ja koe-erä ihanaa granaattiomenasiirappia.

Tuo siirappi osoittautui aivan loistavaksi mm. juustojen kera, nam! Ja kävisi mainiosti myös lahjaksi.

Vaikken yleensä käytä täällä blogissa juurikaan muualta peräisin olevia reseptejä, niin tämä siirappi oli nyt niin mainiota, että tämän kohdalla täytyy tehdä poikkeus.

Granaattiomenasiirappi sopii loistavasti
vaikkapa vuohenjuuston kumppaniksi.

Ohje on peräisin Glorian ruoka & viinin mainoksesta, tässä pikkuisen yksinkertaistettuna:

2 granaattiomenan siemenet
1 kokopullo (7,5 dl) punaviiniä
8 dl vettä
5 dl sokeria
2 kanelitankoa

Halkaise granaattiomenat ja irrota siemenet esim. pikkulusikalla. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä ilman kantta noin 40-50 min, kunnes siirappi on sopivan paksuista. Siivilöi halutessasi granaattiomenan siemenet pois.
Tarjoa esim. juustojen tai jäätelön kera.
Siirappi säilyy jääkaapissa muutaman viikon.

Hyvää (naisen) syrämelle

Se on kumma, kun tähän aikaan vuodesta alkaa aina tehdä mieli mustikkakeittoa. Onkohan kyseessä joku talvinen puutostila? Ehkä se kuitenkin johtuu enemmänkin talven hiihtolenkeistä, jotka kylläkin ovat tänä talvena jääneet vähiin...

Lapsuuden hiihtoretkillä oli usein eväänä mustikkasoppaa, joten hiihto ja mustikkakeitto kuuluvat tiiviisti yhteen.

Mustikkakeitto sopii myös erinomaisesti vaniljakiisselin kanssa, jota nyt sattuukin olemaan sopivasti jääkaapissa.

Onneksi mustikoita on pakastimessa riittävästi, sillä niiden - kuten monien muidenkin marjojen - terveysvaikutuksista tulee koko ajan uutta tietoa.

Jonkin aikaa sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan mustikka tekee hyvää naisen sydämelle. Minkähän vuoksi juuri naisen? Eikö ollut tutkittu miehillä, vai eikö ollut vaikutusta heihin? Jos siis pakastimestasi löytyy mustikoita tai muita marjoja, muistapa nauttia niistä nyt!

Muistathan myös osallistua blogin helmikuun arvontaan. Vielä on hyvät mahdollisuudet päästä palkinnoille, joita on yhteensä kolme kappaletta! Linkki kilpailuun löytyy myös tuolta oikealta ylhäältä.

Näissä merkeissä, oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Semifreddoaaa!

Sukulaisperheen loppiaisvisiitin myötä päästiin jälleen tekemään semifreddoa. Mielelläni nostankin tuota aiempaa semifreddo-postausta, sillä tämä on ainakin toistaiseksi ehdottomasti paras jälkkäri, mihin olen törmännyt. Todella monipuolinen, mutta silti yksinkertainen ja helppo - sekä ah, niin hyvä!

Tällä kertaa maustoimme semifreddon halvalla. Halva-semifreddo ei ole kovin näyttävän näköistä, mutta tilannetta korjaa, kun lisää mukaan tummaa suklaata rouhittuna tai sulatettuna. Siitä tulee myös hyvänmakuisia sattumia joukkoon.   

Olen kertonut suhteestani halvaan yhdessä kommentissa, mutta pistetäänpä tähän uudelleen vähän täydennettynä ja ottavampaan paikkaan.

Se nimittäin oli juuri isoäitimme Kerttu, joka on meille halvansyönnin opettanut. Isoäiti asui Iso-Roobertinkadulla, me siis kävimme mummoloissa
Helsingin keskustassa, kun vielä toinenkin mummola oli siinä kivenheiton päässä :)

Muistan hyvin kun ollessani lapsi kävimme Kertun kanssa usein Iso-Roobertinkadun Elannossa ostamassa Halvaa. Se oli pakattu sellaiseen ohueen rapisevaan kääreeseen, missä oli kamelinkuvia. Kamelikääreen sisällä oli vielä alumiinifolio, piti varoa, ettei folionpaloja jäänyt takertumaan ikävästi hampaisiin. Sittemmin tuo sama tavara siirtyi tylsään, mutta kieltämättä käytännöllisempään muovirasiaan.

Isoäidin mieltymys halvaan siirtyi meidän lisäksemme myös häntä seuraavaan sukupolveen. Muistan kuinka isänikin oli Halvamiehiä, jotensakin erikoinen piirre pilkuntarkassa ekonomissa. 

Söpöt minipannukakut

Näin joulun alla on mukava syödä jotain vähän pienempää, kun pian mässytetään oikein kunnolla! Luin jostain hauskasta ideasta tehdä minikokoisia pannukakkuja, niitähän piti heti kokeilla, vallan maistuvia!

Normaali pannaritaikina kypsennetään muffinsvuoan koloissa. Rapeaa paistopintaa tulee näin enemmän. Nämä olisivat käteviä otettavaksi evääksi vaikka piknikille, sitä aikaa odotellessa!

Hyvän pannukakun salaisuus: kevyesti vaahdotetut kananmunat.

Vuosikausia olen ihmetellyt, mikä on tosihyvän pannukakun salaisuus. Se onkin varsin yksinkertainen: taikinan valmistus aloitetaan kananmunista, jotka tulee oikein vatkata kevyeksi vaahdoksi, ei vain sekoittaa kuten tietämättömänä aiemmin tein.

Taikina kaadetaan uunissa kuumennetun muffinsvuoan koloihin.

Toinen tärkeä on se, että paistoastiaan, mikä ikinä se onkaan, laitetaan nokare rasvaa ja astia laitetaan ennen taikinan lisäämistä kuumaan uuniin vähäksi aikaa niin, että se kuumenee kunnolla. Tavallisen pannukakun paistan uunissa valurautaisessa paistinpannussa, siinä tulee rapeapintainen, hyvä pannari.

Mutta nyt noiden minipannareiden valmistukseen.

Gluteeniton pannukakkutaikina

2 kananmunaa
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1/2 l maidon ja piimän sekoitusta (esim. 1 dl piimää)
1,25 dl gluteenitonta jauhoa

Vispaa kananmunia sokerin kera hetki niin että ne vaahtoutuvat kevyeksi vaahdoksi. Lisää suola, neste ja jauhot hyvin sekoittaen. Anna mielellään turvota hetki.

Laita sillä aikaa muffinsvuoan koloihin nokareet rasvaa tai pieni loraus ruokaöljyä. Laita muffinsvuoka uuniin ja uuni lämpenemään 225 - 250 asteeseen. Kun uuni on kuumentunut valmiiksi, ota vuoka uunista ja kaada taikinaa koloihin. Kolot saavat tulla melko täyteen, taikina ei kohoa kovin paljoa. Paista noin 30 min.

Tästä löydät vielä ohjeen herkulliseen pikahilloon.

Valmista on!

Sunnuntai-illan pelastaja

Näin saattaa käydä sunnuntai-iltana: ruokakaapit tuntuvat ammottavan tyhjyyttään ja jostain pitäisi taikoa vielä yksi ateria.

Vohvelit ovat hyvä pelastus tässä tilanteessa, eivätkä syöjätkään yleensä pane ratkaisua pahakseen.

Vohvelit muuntuvat moneksi ja syntyvät yksinkertaisimmillaan kaapeissa olevin perusaineksin. Kirpparilöytönä hankittu vohvelirauta onkin keittiökapistus, jota tulee säännöllisesti käytettyä.

Tässä tosi simppeli vohvelitaikina, johon riittävät huushollista yleensä löytyvät tarpeet. Jotain höystettäkin varmasti keksii, tilanteen mukaan suolaista tai makeaa - tai molempia!

Gluteenittomat vohvelit ovat vähintään yhtä hyvän makuisia kuin tavanomaiset, ehkä jopa hiukan rapeampia. Jos taikinan ei tarvitse olla gluteeniton, jauhot voi vaihtaa vehnäjauhoon. Suunnilleen samoista aineksista, kananmunalla täydennettynä, voi toki loihtia lettujakin, tai pannukakun.

Hyvä, yksinkertainen gluteeniton vohvelitaikina
(5-6 vohvelia)

75 g margariinia
1,5 dl maitoa
2,5 dl gluteenitonta jauhoa
1/2 rkl leivinjauhetta
1,5 dl jääkylmää vettä

Sulata rasva ja jäähdytä se. Sekoita maito, jauhot ja leivinjauhe tasaiseksi taikinaksi. Lisää vesi sekoittaen pienissä erissä ja lopuksi rasva. Taikina saa olla aika tanakkaa, vähän kuin löysää puuroa. Paista vohveliraudalla kaataen pannuun kerralla vajaa desi taikinaa.

Yläkuvassa gluttivohveli kera pakastimesta kaivetun omenahillokkeen. Vieressä letun kanssa kinuskikastiketta ja lakkoja - no kun ne on niin terveellisiäkin ;)

Kiisselit - helppoa, halpaa, hyvää!

Kiisseleitä tulee tehtyä ihan liian harvoin, vaikka ne ovat niin helppoja ja hyviä.

Välillä onneksi tulee kiisselikausi, jolloin niitä syntyy tuon tuosta. Kiisselin tekeminen on myös yksi parhaita tapoja käyttää oman puutarhan mehuja ja marjoja.

Olemme tyttäreni kanssa molemmat hurahtaneet yksinkertaiseen vaniljakiisseliin, se on kuin tehty meidän molempien makuhermoille. Syömme sen yleensä kilvan ahnehtien, tuskin malttaa odottaa jäähtymistä.

Tällä kertaa tein kaveriksi toisen kiisselin suolta noukituista karpaloista.

Helppo vaniljakiisseli

1 kananmuna
1/2 dl maissitärkkelysjauhoa
1/2 dl sokeria
8 dl maitoa
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita kattilassa muna, jauhot ja sokeri. Lisää joukkoon maito pienissä erissä sekoittaen. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja keitä pari-kolme minuuttia. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon vaniljasokeri.

VINKKI: Vaniljakiisseliä on hyvä tehdä silloin, jos on jäämässä ylimääräistä, jo viimeisiään vetelevää maitoa. Se käy kiisseliin oikein hyvin.

P.s. Tiedäthän, että vaniljasokeri sisältää aitoa vaniljaa. Vanilliinisokeri taas on maustettu keinotekoisella vanilja-aromilla. Itse suosin sen vuoksi ensimmäistä.