Viimeisiä visiittejä arboretum Frickiin

Kangasalla sijaitseva ihana arboretum Frick on nyt viimeisiä hetkiä auki yleisölle. Siispä kipinkapin paikalle, että pääset näkemään tämän huikean puutarhakohteen!

Minulla oli vierähtänyt vuosi-pari, kun olen viimeksi käynyt Frickissä, ja voi että miten upea puutarha oli entisestään komistinut! 

Isäntä Erkki Frick kertoi hurahtaneensa
viime aikoina erityisesti atsaleoihin ja niiden
upeaan väriloistoon.

Uusia kasveja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia oli putkahdellut sinne tänne, kokonaisuus oli rytmitetty vielä aiempaakin silmää hivelevämmäksi.

Toinen toistaan ihastuttavammat polut johdattivat yhä uusiin sopukoihin. Välillä oli vaikea päättää, minne katseensa kääntäisi, lähtisikö oikealle, vasemmalle, eteen vai taakse, kun joka suunnassa näytti yhtä houkuttelevalta 😊

Arboretum Frick on erityisen tunnettu sadoista
monenvärisistä alppiruusuistaan.

Teos: Alma Jantunen.

Tänä vuonna puutarhassa ihastuttavat myös lasitaiteilija Alma Jantusen suorastaan syötävän houkuttelevat teokset, joita löytyy kauniisti sommiteltuna eri puolilta puutarhaa.

Visiittini loppupuolella törmäsin itse isäntä Erkki Frickiin, joka pyöräytti minut vielä uudelleen puutarhassa esitellen muutaman "herkkupalan", joita en ollut itse huomannut. Suunnittelemani kahvittelu puutarhan kahvila Ruusupuussa vaihtui tässä kohtaa lennosta kasvien jatkoihasteluun 😊

Tämän kamelian nuppujen avautuminen 
on ensimmäinen syy lähteä käymään
Frickissä uudelleen vielä juhannuksen jälkeen. 

Ensimmäiseksi Erkki Frick esitteli erikoisuuden heti kahvilan kupeessa - kamelia joka oli täynnänsä nuppuja! Tätä ovat Frickin mukaan monet biologitkin ihmetelleet, miten voi olla mahdollista, että se menestyy näillä korkeuksilla?

Poppelimagnolia kukkii pian!

Toinen vielä nupullaan oleva ihanuus oli yksi monista magnolioista, poppelimagnolia.

Kuvasta on vaikea nähdä mittakaavaa,
mutta tämä upea monikerrannainen
puupionin upea kukka oli ainakin lautasen
kokoinen!

Kysyin myös huomaamastani erikoisesta kasvista, joka kukki magnolioiden lähellä kerrassaan upein, pinkein lautasenkokoisin jättikukin. Puupioni, kertoi Erkki myhäillen tyytyväisenä siitä, että olin huomannut tämän komistuksen.

Kaunis pensasmagnolia "Ruissalo" oli vielä
kukassa, vaikka monien magnolioiden
kukinta oli jo ohi.

Puutarhassa yllättävät myös monenlaiset
patsaat, ehkä niitäkin oli tullut vähän lisää?

Kyselin häneltä myös, mikä on ollut antoisinta näissä viidessä vuodessa, kun puutarha on ollut auki yleisölle? - Kaikki kohtaamani mikavat ihmiset, kertoi Erkki vastauksen, jonka jo etukäteen melkein arvasinkin 😊

Teos: Alma Jantunen.

Kysyin myös, onko tunnelma haikea tässä kohtaa, kun yleisö pääsee tutustumaan puutarhaan enää muutaman päivän ajan? - Hiukan, mutta toisaalta, koska nimenomaan puutarhanhoito on intohimoni, niin satojen vierailijoiden yleisöpäiviin valmistautuminen on aina iso työ, joka vie runsaasti aikaa tältä pääasialta. Eli sikäli tämä on myös helpotus, Frick summasi.

Kelta-atsalea.

Teos: Alma Jantunen.

Minulla jäi tällä kertaa kokonaan kiertämättä kohti Ahulijärveä laskeutuva Aurinkorinne-alue,  kun halusin nyt erityisesti keskittyä metsäisempään yläosaan.

Ihanasti kultasateessa... 😊

Teos: Alma Jantunen.

Vasta jälkikäteen hoksasin, että unohdin myös kokonaan tutustua kahvilassa olevaan Antti Harkon valokuvanäyttelyyn. Monta on siis syytä lähteä käymään vielä kertaalleen!

Teos: Alma Jantunen.

Arboretum on avoinna yleisölle vielä viitenä päivänä: huomenna su 22.6. ja ensi viikolla ti, to, la ja viimeisen kerran su 29.6., aina klo 12-16.

Puutarhaan on seitsemän euron suuruinen sisäänpääsymaksu. Tämä postaus on tehty blogiyhteistyönä.

Teos: Alma Jantunen.

Tästä pääset lukemaan aiempia juttujani arboretum Frickistä. 

Ihanaa juhannusta ❤️

Näin ei ole käynyt koskaan aiemmin 😊

Olen ollut tämän vuoden kylvöissä jopa vähän liian innokas ja aikaansaapa.

Sain kylvettyä tomaatit jo helmikuun loppupuolella. Kuvittelin, että se olisi hyvä ajankohta, jotta tomaatit ehtivät kypsyä hyvin ulkona terassilla ja parvekkeella, ilman kasvihuonetta. 

Kylvöajankohta on kuitenkin osoittautunut vähän turhankin varhaiseksi, nyt alan olla helisemässä taimien kanssa, kun taimikasvatustila tässä rivariasunnossa on varsin rajallinen.

Tomaatteja on kasvamassa reilun 20 taimen verran.

Nyt eletään kuitenkin vasta huhtikuun puoliväliä, ja tomaattiviidakko alkaa olla täyttänyt koko käytettävissä olevan tilan. 

Kävi myös niin, että siemenet itivät tällä kertaa harvinaisen hyvin, joten tomaatintaimia on huomattavasti enemmän kuin tarpeeksi, vaikka kuinka yritin rajoittaa niiden määrää 😊

Lajikkeita taitaa olla 13, joista kolme minulle kokonaan uusia.

Suuri yllättäjä on ollut yksi uutuuslajikkeistani, Venus, jonka siemeniä tulin ostaneeksi viime kesänä Virosta. 

Venus näytti houkuttelevan oranssilta kirsikkatomaatilta. Ja nyt, se on kukkimassa ensimmäisenä kaikista tomaateista! Taimet ovat vasta hyvin pienikokoisia, mutta mahtavasti ne työntävät jo nuppuja 😊 Luinkin vasta nyt, että lajiketta luonnehditaan hyvin aikaiseksi, tämä taisikin olla hyvä löytö!

Venus-kirsikkatomaatti näyttää jo tässä vaiheessa hyvin lupaavalta 😊

En muista, että minulla olisi vielä koskaan aiemmin ollut tomaatit tähän aikaan nupuilla. Venus otti ja ohitti jopa aiemman varhaisimman lajikkeeni, keltaisen kirsikkatomaatin Cereza amarillan. 

Vanha luottolajike Cereza amarilla koittaa kisata Venuksen kanssa.

Nyt todellakin toivon lämmintä kevättä, jotta taimiviidakon saisi siirrettyä mahdollisimman varhain pihalle.

Tästä pääset lukemaan aiempia kokemuksiani erilaisista tomaattilajikkeista.

Ja tästä voit lukea vinkkejäni tomaatinkasvatukseen.

#tomaatti #taimikasvatus #taimi #lajike #hyvä #aikainen

Mikä vaivaa tulppaaneja?

Kerroin syksyllä, miten istutin innoissani erilaisia ostamiani kukkasipuleita kerroksittain ruukkuihin, ja vein ruukut talveksi kellariin.

Maaliskuussa ruukuista pilkisti jo pitkiä varsia, joten nostin ruukut valoon ja lämpimämpään.

Ruukussa on tulppaanien lisäksi myös
narsisseja ja hyasintteja, joilla ei onneksi 
ole mitään hätää.

Kaikki oli hyvin, kunnes päästiin siihen vaiheeseen, että tulppaanien olisi aika kukkia.

Niiden varret alkoivat kuihtumaan vähän nupun alapuolelta, ja pikkuhiljaa kuihtuneet alueet on levinneet.

Kuihtunut tulppaaninvarsi.

Onkohan kyseessä jokin tauti, siltä tuo minusta kovasti näyttää? 

Onneksi ruukuissa on myös narsisseja ja hyasinttejä, jotka voivat hyvin.

Olisi tietysti kiva nähdä myös tulppaanien kukkivan. 

Vedin kokeeksi yhden varren 
pois ruukusta, se oli aivan irtonainen.
Ja varren alapää oli kuin veitsellä
poikki leikattu, mitä kummaa?

Toisen astian tulppaanit näyttävät onneksi hyväkuntoisilta.

Ja onneksi on myös toinen ruukku, jossa tulppaanit näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä istutin siihen vähän eri lajikkeita.

Ihan pian aukeava nuppu.

#tulppaani #sipulikukka #kevätkukka #narsissi #hyasintti

Nuppuja odotellessa...

Joka päivä - tai myönnetään, useita kertoja päivässä - tulee kurkattua toiveikkaana tomaatintaimia, josko pienenpieniä nupunalkuja jo näkyisi? Vaan ei vielä. Vaikka tomaatintaimet ovat runsaan ulkoilun ansiosta varsin vahvoja ja hyväkuntoisia, nuo suuresti kaivatut nuput vain antavat odottaa itseään.

Ei näy vielä nupun nuppua, vaikka miten tarkkaan katsoisi.

Kylvin tomaatit tänä vuonna maaliskuun alkupuolella, olisi varmaan pitänyt laittaa vielä aiemmin. 

Toiveissani on, jos viimeistään nyt tämän kuun aikana ilmestyisivät ensimmäiset nuppuset. Onhan tässä onneksi vielä viikon verran aikaa.

Laskin juuri, että taimia on nyt yhteensä 26. Olen siis onnistunut tiputtamaan määrää aiempien vuosien noin 40:stä - ja molemmissa on puolet liikaa 😊

En todellakaan tiedä, minne saan mahdutettua kaikki taimet 😊 Ajattelin, että tänne uuteen pihaan ja parvekkeelle yhteensä max 10. Vanhan asuntomme kasvariin voisin viedä "koristeeksi" muutaman. Enempää en viitsi siellä kasvatella. Lopuille täytyy sitten keksiä vielä joku käyttö.

Tästä voit lukea vinkkini tomaatinkasvatukseen.

#tomaatti #taimi #taimikasvatus #nuppu #piha #puutarha

Tomaatit kukkivina kasvihuoneeseen - vain yksi on joukosta poissa...

Tämän postauksen piti alunperin olla, että vielä pitää malttaa hetki. Vaan kuinka ollakaan, yllättäin tupsahtanut lämpöaalto mahdollistikin tomaatintaimien istuttamisen lämmittämättömään kasvihuoneeseemme jo nyt.

Ensimmäisinä kukkaan ehtivät odotetusti kirsikkatomaatit Cereza amarilla
 ja Sungold. Verhosin varmuuden vuoksi kasvihuoneen pohjoisseinän
kylmien öiden varalta harsolla, niin pitäisi tomaateilla olla hyvät oltavat :)

Mahdollisten kylmien öiden vielä tullessa kasvaria voi lämmittää kynttilöin.

Taidankin olla tomaattien kanssa aikaisemmassa kuin koskaan! Ensimmäiset, helmikuussa kylvetyt taimet kukkivat jo iloisen keltaisina.

Lajikkeita on tänä vuonna reilu kymmenen ja taimia yhteensä kolmisenkymmentä.

Vanhoja tuttuja ja varmoja lajikkeita ovat Tanskan vienti, raidallinen Tigerella, Selandia, ihana keltainen Golden sunrise sekä mainiot runsassatoiset kirsikkatomaatit; aikainen keltainen Cereza amarilla sekä punainen Gardener´s delight ja vielä viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilemani supermakea Sungold-kirsikkatomaatti. 

Uusia kokeiluja ovat Hildares, Harzfeuer sekä Sweet million-kirsikkatomaatti.

Myös aiemmin kokeilemani, pienisatoiseksi jäänyt Black cherry -kirsikkatomaatti sai vielä uuden mahdollisuuden.

Yhtä lajiketta olisin halunnut kovasti kokeilla, erittäin hyväksi kehuttua Paolaa. En vain onnistunut löytämään sen siemeniä mistään ajoissa ja järkevästi.

Paolan siemeniä ei yleensäkään ole kovin hyvin tarjolla, ja siellä missä niitä oli, kokonaista viisi siementä sisältävän pussukan toimituskulut olivat pari-kolme kertaa siemenpussukan hinta! Eipä tullut kauppoja. Vaan nyt juuri onnistuin löytämään Paolaa kohtuukustannuksin ruotsalaisesta Impectasta. Menee nyt valitettavasti tässä vaiheessa kokeilu ensi vuoteen.

Suurin osa taimista mahtui kasvihuoneen multaan, loput päätyivät erilaisiin ruukkuihin.

Tästä vielä muutama linkki muihin tomaattiaiheisiin postauksiini:

Vinkkejä tomaatinkasvatukseen

130 tomaattilajiketta

Mitä ne tomaatin varkaat oikein ovat?

Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?
Erilaisista tomaattilajikkeista
Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista

Hajuherneitä, ah!

Haju- eli tuoksuherne taitaapi olla lempikukkani. Ainakin päätellen siitä, miten olen odottanutkaan näiden itse kasvatettujen taimien ensimmäisten kukkanuppujen avautumista.

Olen käynyt katsomassa nuppuja päivittäin (tai myönnetään, jopa useamman kerran päivässä...), joko, joko?

Kylvin hajuherneet maaliskuussa sellaisesta monivärisestä seospussista, joten on lopulta arvoitus, minkä värinen itse kukin taimi on.

Aika pitkään noita on siis odoteltu, yli kolme kuukautta. Ja nyt, yhtäkkiä tänään ensimmäinen hajuherne oli avannut melkein salaa ihastuttavat kukkansa, oli herkän vaalean lila. Ei ollut lainkaan se taimi, jonka odotin puhkeavan ensimmäisenä kukkaan. Nyt lämpimän myötä muut taimet tulevat varmasti pian perässä.

Hajuherneen kukinta palkitsee runsaudellaan kun se viimein alkaa, ja tietysti ihanalla tuoksullaan - harmi kun ei sitä voi lähettää tässä blogissa, ainakaan vielä ;)

Hajuherne kiipeilee korkeuksiin teräsverkosta taivutetussa kaaressa.