Uusivuosi - uudet herkut

Loppuvuosi on yhtä juhlapyhien ilotulitusta. Tuskin on joulusta selvitty, kun uudenvuoden juhlinta jo pukkaa päälle. Jos jouluna mennäänkin ruoissa hyvin perinteisillä linjoilla, niin uutenavuonna tekee aina mieli kokeilla jotain uutta.

Lapset värkkäsivät iltapäiväksi susheja ja illaksi tehtiin naposteltavaksi paria erilaista rullaa. Pororullaan tarvitaan kylmäsavuporon siivuja, muutamalle herkuttelijalle riittää hyvin yksi 100 g:n paketti tätä arvotavaraa. Täytteeksi piparjuuri-tuorejuustoa (ainakin Cantadou-merkkisenä löytyy), myös noin 100 g.

Tuorejuuston levittäminen porosiivuille

vaatii hieman kärsivällisyyttä. 

Porosiivut asetellaan leivinpaperille hiukan limittäin suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Tuorejuustoa voi notkistaa hiukan kermalla, niin se on helpompi levittää poroviipaleille. Sivele se tasaiseksi kerrokseksi. Sitten levy kieritetään leivinpaperin avulla rullalle pidemmältä sivulta alkaen. Rulla laitetaan vähäksi aikaa pakastimeen jähmettymään, jolloin se on helppo leikata noin sentin pätkiin. Alunperin löytämäni ohje on Mysi Lahtisen käsialaa.

Lisäksi teimme vähän vastaavaa graavilohesta. Siihen tuli lohisiivuja, jotka ladottiin vieriviereen leivinpaperille kuten porosiivutkin. Lohiversion voi täyttää myös maustamattomasta tuorejuustosta ja wasabista sekoitetulla tahnalla.

Lämmin kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta,                         räiskyvää uutta puutarhavuotta!

Säätila hämmentää

Kun katsoo ulos ikkunasta, ei voi kuin ihmetellä. Ei osaa oikein olla, kun on kesä talven keskellä.

Voisi tehdä mitä vain sulan maan asioita - vaikka pestä ikkunoita, raivailla puutarhassa, pyöräillä - mitä monet näyttävät tekevänkin. Mutta mihinkään noihin ei oikein osaa ryhtyä, kun nuo hommat eivät kuulu tähän vuodenaikaan.

Toisaalta tuntuu aika vaikealta ja etäiseltä kuvitella nyt sitäkään, että piha voisikin olla puolimetrisen vitivalkean lumikerroksen peitossa.

Olen laittanut blogiin kuukausittain ajankohtaan sopivan kuvan. Nyt ihmeissäni pohdin, mikä voisi olla tammikuun kuva - kai sitten tällainen juuri otettu kuva syvänvihreästä metsästä kuin parhaimpaan kesäaikaan? Vain lehdet puuttuvat puista.

Jos vain pääsee, niin nyt kannattaa mennä käymään metsässä. Siellä on yllättävän kuivaa, ja kaunista. Kirkkaampana päivänä valo siivilöityy upeasti puiden välistä, kun lehtipuut eivät ole varjostamassa.

Mitäs blogille kuuluupi?

Vuodenvaihde lähestyy, blogillani alkaa olla ikää viitisen kuukautta, on paikallaan luoda jonkinlainen välikatsaus.

Ihan ei taida kertyä vuodenvaihteeseen mennessä 10 000 katselukertaa, mutta reippaasti päälle 8 000 kumminkin (laskurihan löytyy tuolta oikealta vähän alempaa). Tammikuussa sitten rikkoutunee tuo raja.

Kuvittelin, että joulun aikaan tulisi suuri blogihiljaisuus, mutta mitä vielä, aivan päin vastoin! Yllättävää, ihmiset näyttivät ja kuuluivat viettävän joulua todella runsaanlaisesti somessa, niin mm. blogeissa kuin naamakirjassakin. Joulun alla haettiin mm. joulureseptejä, täällä kiinnosti erityisesti Jouluruukku.

Toisaalta aika surullista. Eivätpä lainkaan turhaan erilaiset lastensuojelujärjestöt ja muut joulun alla muistuttaneet vanhempia olemaan oikeasti lasten kanssa, eikä hengailemaan somessa. Myönnetään, laitoinhan itsekin blogiin aaton päivityksen...

Viime kesältä muistuu elävästi mieleeni hetki, kun olimme kesälomamatkalla Ruotsissa. Törmäsimme suomalaisperheeseen muutaman vuoden ikäisine lapsineen. Kertoivat, kuinka kätevää on ajella, kun lapset viihtyvät takapenkillä tabletin kanssa!

Silloin kun me -90-luvulla teimme vastaavaa, matkoilla tarkkailtiin ruotsalaismaisemia, juteltiin naapurimaan asioista ja takapenkin viihdykkeeksi tarjottiin vaikka tienposkesta löytynyt osmankäämi. Kunnes sieltä takaa kuului: hei, nyt sisko syö sitä osmankäämiä! Se sama sisko, joka ehti maistaa kaikki mahdolliset myrkkykasvit; ukonhatut, kielot sun muut. Eipä muuta kun taas kerran soitto tuttuun Suomen myrkytystietokeskukseen, numeron osasimme ulkoa. Sillä kertaa ei hätää, tämä kasvi ei ollut lainkaan myrkyllinen.

Näistä matkoista lapsille on jäänyt mieleen paljon, ja ennen kaikkea Ruotsi on tullut mukavalla tavalla tutuksi ja läheiseksi. Meilläkin oli kyllä tabletteja, mutta ne olivat vähän erilaisia. Noihin myrkkykasvitilanteisiin nimittäin tarvittiin hiilitabletteja, joita tuo vauhtitytär myös mutusti tarpeen tullen innoissaan, hiilitablettimössöstä musta naama iloisessa virneessä.

Lähtikös nyt pikkuisen sivuun otsikosta? Siis takaisin aiheeseen. Mitä tekeekään viisikuinen? Alkaa kiinnostua ympäristöstään, ääntelee, vähän jo liikuskelee. Joo. Blogi alkaa tosiaan hiljalleen näkyä vähän siellä sun täällä, ihmisiä näyttää tulevan tänne monenlaisia reittejä, kuka mitäkin etsien.

Suosituimmat jutut ovat tällä hetkellä paholaisen hillo, mainio tomaattikastike, blogin ensimmäinen kilpailu sekä Puolison toilaukset. Nuo tomaattitekstit kiilasivat yllättäin kärkeen tässä joulunpyhinä. Onkohan jouluna siis kokkailtu tomaattijuttuja? Toisaalta, mielestäni näissä tilastoissa on jotain pientä häikkää, katselukertoja näyttäisi kadonneen jonnekin. Niinhän se menee; valhe, emävalhe, tilasto. Jotta se tämän postauksen luotettavuudesta ;)

Joulu

Jouluvalmistelumaraton on takana, kaikki oli kunnossa hyvissä ajoin, nyt on aika nauttia joulurauhasta. Samaa sanoi moni muukin, ihanaa kun jouluvalmistelut ehti tekemään kaikessa rauhassa. Johtui varmaan aaton ajoittumisesta tällä kertaa, alla oli mukavasti viikonloppu aikaa jouluvalmisteluille.

Aatonaattoiltana kerkisin jopa kokeilemaan ylimääräisenä ohjelmanumerona hauskoja piparminttumarenkeja.

Kukkakauppiasta kävin häiritsemässä kesken joulukiireiden pyytäen, josko ehtisivät tekemään pienen kimpun joulupöytäämme - ja tekiväthän he. Siihen tuli lempikukkiani jaloleinikkejä ja syvänpunaisia neilikoita.

Joulupöydässä oli perus- kalojen, laatikoiden, kinkkujen, salaattien sun muiden lisäksi ihania piparjuuritäytteisiä savupororullia. Nämähän kävisivät hyvin myös uudenvuoden tarjottavaksi, joten palattaneen näiden valmistusvaiheisiin lähiaikoina...

Kaikista mukavista lahjoista onnellisin olin kolmesta lasikulhosta, joiden alkuperän ihanat tyttäret olivat yllätyksenä selvittäneet ja hankkineet niitä. Olen saanut näitä lempikulhojani aikanaan muutaman isän perintönä, mutta puolet on surukseni mennyt rikki. Ovat niin yksinkertaisen kauniita ja sopusuhtaisia. En kuitenkaan ole tiennyt, mitä ja kenen valmistamia kulhot ovat. Tytöt olivat onnistuneet saamaan selville, että ovat Oiva Toikan Saana-sarjaa -70-luvulta ja löysivät netin kautta muutaman kulhon. Arvasivat, että äiti ihastuisi lahjasta :)

Lumenpuutteesta huolimatta joulutunnelma oli hyvä ja lämmin ja kaikki tyytyväisiä.

Mitä joulujälkkäriksi?

Joulumenun sisältö alkaa olla suunnilleen kasassa, hyvin perinteisillä linjoilla mennään. Mutta vuodesta toiseen sama ongelma, jälkkäristä ei ole minkäänlaista ajatusta.

Jotain oikein hyvää pitäisi kehittää, mutta mitä? Vuosien saatossa on ollut erilaisia jäädykkeitä, suklaamarkiisia, joskus jouluhalkokin.

Mitä teillä syödään joulujälkkäriksi? Hyvät vinkit olisivat nyt tarpeen!

UUTTA:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kanelia, neilikkaa, inkivääriä - joulun ostoslista

Kuusi on jo koristeltu - pieni söpö huonekuusi.

Minulle tämä riittäisi ihan ainoaksi kuuseksi,

mutta muu perhe näyttää tahtovan perinteisen version :)

Yleensä en käytä kaupassa ostoslistaa, mutta jouluksi sellainen on pakko tehdä. On niin paljon kaikkea erikoista hommattavaa, että muutoin saisi juosta - tai siis autoilla... : ( useamman kerran kauppaan hakemaan unohtuneita.

Toisaalta joulun perinneruoat valmistuvat varsin yksinkertaisista raaka-aineista. Huomasinkin hiljattain uutisotsikon, että Englannissa oli kerrottu, kuinka vähävarainenkin voi loihtia upean joulupöydän suomalaisista joulun perinneruoista!




Kotoa löytyvien perustarpeiden 
lisäksi joulun ruokaostoslistallemme kuuluu:

Lohi
Mätiä
Silli
Lipeäkalaa
Kinkku

Kananmunia
Kermaa
Kermaviiliä
Kuivatut sekahedelmät kiisseliin
Maitoa
Puuroriisiä
Leivontatarpeita
Puuttuvat mausteet
Ihania juustoja (vaikea saada täältä maalta, valmiina jääkaapissa Tukholman-tuliaisina ;)
Maustekurkkua
Salaattia
Hedelmiä (omenoita, situunaa, mandariineja, päärynää...)

Pähkinöitä, rusinoita
Glögi, muut juomat
Namit


Nämä meinaavat aina unohtua:

(Kuusen)kynttilät
Luumuhillo joulutorttuihin
Servetit
Tähtisadetikut
Sinappi
Teippi, lahjanauha


Nämä löytyvät kellarista tai pakastimesta:

Lanttua
Porkkanaa
Punajuuria
Perunoita
Sipulia
Selleriä (waldorfin salaattiin)
Suolasieniä
Herneitä


Tarkista vielä, että näitä löytyy:

Sokeri
Siirappi
Mausteet
Korppujauho


Puuttuuko listalta mielestäsi jotain, mitä siihen pitäisi täydentää? Laita siitä kommentti!


Oikein herkullisia jouluvalmisteluja!

Kaikkien aikojen paras joulunami

Tässä joulua odotellessa tulee nyt jotain niin hyvää, että on vaikea yrittää löytää sanoja kuvaamaan tätä!

Nämä suussa sulavat, mutta äärimmäisen yksinkertaiset tryffelit vievät vähintäänkin kielen mennessään. Olen joutunut kieltämään itseltäni näiden tekemisen muulloin kuin jouluna! Kuvaa ei valitettavasti ole nyt laitettavaksi, lisään kunhan saan sellaisen otettua.

Ihanat joulutryffelit - tietysti gluteenittomina

1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
150 g maitosuklaata
150 g taloussuklaata
50 g voita

Kuumenna kerma kattilassa ja anna kiehua noin 5 min. Ota kattila hieman sivuun levyltä ja lisää sokeri, paloitellut suklaat ja pehmeä voi nokareina. Kun suklaat ovat sulaneet, sekoita hyvin varovasti tasaiseksi.

Siirrä kattila kylmään ja anna jähmettyä mieluiten yön yli.

Muotoile seoksesta nopeasti käsin pyöreitä tryffeleitä. Kuorruttamista varten laita tryffelit kovettumaan vähäksi aikaa pakastimeen. Kasta sulatettuun, jäähtyneeseen suklaaseen, esim. valkosuklaaseen. Voit myös tehdä erilaisia tryffeleitä, osa kuorrutettu valko- ja osa tummalla suklaalla, osa kieritetty kaakaojauhossa. Tryffelit voi myös kierittää jauhetussa pistaasipähkinässä.

Tryffelien sisään voi myös piilottaa esim. pähkinärouhetta tai muun yllätyksen, minkä keksii :) Säilyvät parhaiten kylmässä, pehmenevät helposti lämpimässä.

Söpöt minipannukakut

Näin joulun alla on mukava syödä jotain vähän pienempää, kun pian mässytetään oikein kunnolla! Luin jostain hauskasta ideasta tehdä minikokoisia pannukakkuja, niitähän piti heti kokeilla, vallan maistuvia!

Normaali pannaritaikina kypsennetään muffinsvuoan koloissa. Rapeaa paistopintaa tulee näin enemmän. Nämä olisivat käteviä otettavaksi evääksi vaikka piknikille, sitä aikaa odotellessa!

Hyvän pannukakun salaisuus: kevyesti vaahdotetut kananmunat.

Vuosikausia olen ihmetellyt, mikä on tosihyvän pannukakun salaisuus. Se onkin varsin yksinkertainen: taikinan valmistus aloitetaan kananmunista, jotka tulee oikein vatkata kevyeksi vaahdoksi, ei vain sekoittaa kuten tietämättömänä aiemmin tein.

Taikina kaadetaan uunissa kuumennetun muffinsvuoan koloihin.

Toinen tärkeä on se, että paistoastiaan, mikä ikinä se onkaan, laitetaan nokare rasvaa ja astia laitetaan ennen taikinan lisäämistä kuumaan uuniin vähäksi aikaa niin, että se kuumenee kunnolla. Tavallisen pannukakun paistan uunissa valurautaisessa paistinpannussa, siinä tulee rapeapintainen, hyvä pannari.

Mutta nyt noiden minipannareiden valmistukseen.

Gluteeniton pannukakkutaikina

2 kananmunaa
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1/2 l maidon ja piimän sekoitusta (esim. 1 dl piimää)
1,25 dl gluteenitonta jauhoa

Vispaa kananmunia sokerin kera hetki niin että ne vaahtoutuvat kevyeksi vaahdoksi. Lisää suola, neste ja jauhot hyvin sekoittaen. Anna mielellään turvota hetki.

Laita sillä aikaa muffinsvuoan koloihin nokareet rasvaa tai pieni loraus ruokaöljyä. Laita muffinsvuoka uuniin ja uuni lämpenemään 225 - 250 asteeseen. Kun uuni on kuumentunut valmiiksi, ota vuoka uunista ja kaada taikinaa koloihin. Kolot saavat tulla melko täyteen, taikina ei kohoa kovin paljoa. Paista noin 30 min.

Tästä löydät vielä ohjeen herkulliseen pikahilloon.

Valmista on!

Harjateräs toimii talvellakin

Aiemmin kirjoittelin, mitä kaikkea olen värkkäillyt harjateräksestä puutarhaan.

Monikäyttöisenä materiaalina harjateräs ei ole pelkkä kesäjuttu, vaan toimii vähintään yhtä mainiosti talvellakin.

Tosihyviä ovat yksinkertaiset kynttilälyhtyjen pidikkeet, joita voi asetella sinnetänne pitkin pihaa, vaikka mukavaksi kujanteeksi.
Näihin sopii parhaiten 8-millinen harjateräs, siitä tarvitaan n. parin metrin pätkiä - riippuen halutusta lyhdyn ripustuskorkeudesta. Ota huomioon maahan myöhemmin kertyvä lumi, tee pidikkeistä riittävän korkeat! Pidikkeet voivat myös olla keskenään eri korkuisia, niin tulee vaihtelevamman näköistä.

Teräksen pää taivutellaan s:n muotoiseksi koukuksi (aiemmasta kirjoituksesta voit katsoa vinkkejä taivutteluun). Sitten vain työnnetään pidikkeen toinen pää maahan mahdollisimman syvään. Tämä olisi siis hyvä muistaa tehdä ennen kuin maa on umpijäässä!

Joskus kun olen unohtanut tämän tehdä, on käynyt niinkin, että olen sulatellut maata kuumalla vedellä saadakseni pidikkeet upotettua paikalleen ;)

Äskettäin tein harjateräksestä "valokuusen". Kokopitkä teräksenpätkä taivutetaan keskeltä kahtia "kuusen" muotoon (tai lyhyempi jos pienempi kuusi riittää) ja päät tökätään maahan.

Sitten asetellaan jouluvalot paikalleen komistukseen ja valmista tuli!

Kehyksen sisään voi halutessaan myös pujotella kehikoksi vaikkapa ruostunutta rautalankaa.

Joulutunnelmaa Ruåtsista!

Itsenäisyyspäivänä tuli tehtyä jotain ei-niin järkevää. Sen sijaan, että olisimme seuranneet tällä kertaa erilaisia "linnan juhlia" lokoisasti kotisohvalla löhöten, lähdin lasten kanssa keikkumaan merelle kohti Tukholmaa.

Tietäähän sen, tähän aikaan vuodesta myrsky on enemmän kuin todennäköinen. Pikkuisen kauhulla seurailin säätiedotuksia, kun alkuviikosta Skandinaviaan povattiin Itsenäisyyspäiväksi jopa hirmumyrskyä.

Pahimmat ennusteet eivät sentään toteutuneet. Laiva kyllä keinahteli reippaanpuoleisesti, onneksi pahin aallokko sattuu keskiyön tunteihin.

Tukholmassa on toki aina mukavaa käydä, varsinkin joulun alla, sillä ruotsalaiset jos ketkä taitavat tyylin.

Mukaan tarttui vähän joululahjoja ja ihana sadan kappaleen kokoelma pieniä monenkirjavia joulupalloja. Näitä kelpaa ripustella!

Edellinen blogikirjoitus oli muuten sadas teksti tässä blogissa. Olisi tehnyt mieleni juhlistaa tätä jollain kilpailulla tai muulla kivalla, mutta näin joulun alla kaikilla on varmasti ihan muuta mielessä!

Pistetään kilpailu sitten joskus ensi vuoden puolella, vaikka 10 000. katselukerran paikkeilla.

Kylppäriremppa onnellisesti takana, kaikki hyvin!

Muutamassa viikossa koko remontti valmistui ja päästiin nauttimaan ensimmäsestä suihkusta valoisassa ja tilavassa, uutuuttaan kiiltävässä kylppärissä.

Jos oli aiemmin ongelmana, ettei tehnyt ollenkaan mieli mennä käymään suihkussa, niin nyt enemmänkin se, ettei huvittaisi lainkaan tulla pois ;)

Viihtyisyyttä lisäsi myös se, että kylppäriin saatiin sievä pieni ikkuna tekemällä uusi aukko talon päädyn hirsiseinään.



Kevättalvella, kuukausia remontin valmistumisen jälkeen, ilmeni vielä iso ylimääräinen plussapiste.

Helmi - maaliskuun aamuaurinko sattuu osumaan juuri tuohon uuteen kaakkoon suuntautuvaan pikkuikkunaan valaisten koko kylpyhuoneen ja suihkuttelijan - ilmaista valohoitoa aamusuihkussa :)

Kovalla työllä metsästetyt pikkukivet kiertävät nauhana ympäri kylppärin. Itse suihku on tässä kuvassa vasemmalla ja tuo pikkuikkunakin näkyy peilautuneena peilin kautta.



Remontin vaiheista kertovat jutut löytyvät tästä:

Kylppäriremppa onnellisesti takana osa 1
Kylppäriremppa onnellisesti takana, pikkukivien metsästys

Kylppäriremppa onnellisesti takana, pikkukivien metsästys

Jos oli kaikki muukin enemmän tai vähemmän vaikeaa, niin heikkouteni pikkukiviin meinasi muodostaa kylppärirempassa lähes ylitsepääsemättömän ongelman. Noiden himoitsemiemme pikkukivien kun piti oleman koko homman "juttu", pieniä kiviä piti ehdottomasti saada jollain tavoin uuteen kylppäriin.

Remppamiehemme antoi aika vapaat kädet; sen kun tilaat, kaikki käy. Tein siis kuten neuvottiin, ja tilasin mielestäni sopivan määrän sieviä pieniä kiviä kiinnitettäväksi kylppärin seinään.

Vaan siinä kohtaa olikin sitten tullut joku pahemman luokan ymmärrykatkos. Suunnitelmani ei käynyt remppereiskallemme alkuunkaan; laattojen juoksutukset olisivat sen seurauksena menneet miten sattuivat. Lopputulos oli se, että kiviä oli aivan liian vähän, ei kun tilaamaan lisää.

Vaan mitä, nuo onnettomat kivet olivatkin sillä välin loppuneet koko maasta ja maanosastakin. Seuraava satsi tulisi kuukausien päästä ja sekin oli jo kokonaan varattu. Hyvät neuvot olivat jälleen tarpeen.

Eipä muuta kun kokeilemaan autonavaimista tuttua sähköpostikonstia; viestit kaikkiin Tukholman tienoon ja Viron rautakauppoihin, jos jostain kummasta sattuisi löytymään vähäsen noita pahuksen kiviä. Ja tällä kertaa, kuinka ollakaan, Tallinnasta tuli vastaus, siellä olisi lähes tarvitsemamme kivierä, loistavaa palvelua! Sattuman oikusta tyttäremme oli menossa juurikin Tallinaan ja pienoisten neuvottelujen jälkeen suostui raijaamaan kaljojen sijaan tarvitsemamme kivet. Muutama puuttuva kivenkappale kun etsittiin kotipihasta, saatiin ne juuri riittämään.

Kannattiko vaiva? Kyllä, ehdottomasti, nuo pikkukivet ovat kylppärissä juuri se, mikä ilahduttaa silmää joka ikinen päivä :) Ja ehkä vielä hiukan sitäkin enemmän, kun oli vähän suuremman vaivan ja onnellisten sattuminen takana. Kuva kivistä seuraavassa postauksessa lähiaikoina.

Lamputkin olivat kyllä melkoisen mutkikkaat. Selkeä, yksinkertainen visio: hakusessa oli sellainen vähän kristallikruunua muistuttava sievä kattovalaisin. Vaan kun yhdenkään mukamas-kosteantilan-valaisimen IP-luokka (tällaisenkin asian opin tämän rempan myötä) ei täyttänyt vaadittavaa. Löytyi se tyydyttävä valaisin onneksi lopulta ja tulikin hämmästyttävän nopeasti tilattuna läntisestä naapurimaasta.

Kaikki muu onneksi järjestyi jollain tavoin, eikä mitään suurempia kosteusvaurioitakaan ilmennyt. Vanhan kylppärin alla oleva betonilaatta oli kylläkin aikalailla märkä, mutta kosteus ei ollut onneksi levinnyt sen laajemmalle. Oli siis korkea aika uusia.

Seuraavaan, viimeiseen osaan

Kylppäriremppa onnellisesti takana, osa 1

Ennen

Viime kesänä saattoi keskittyä ihanasti puutarha- ja muihin hommiin, kun talossa ei ollut meneillä mitään suurempaa remppaa.

Edellisenä kesänä uusimme kokonaan kylppärin. Remontti oli yllättävän iso operaatio, vaikka olikin ulkopuolinen ammattilainen tekemässä.

Lähtökohta oli melkoinen "pommi", opiskelija-aikoina rakennettu pimeä ja jo kulahtanut kaksiosainen koppero, jossa tuskin mahtui kääntymään. Joka-aamuinen suihkussa käynti oli ikävä pakkopulla, jonka aina siirsi viimeiseksi aamutoimeksi.

Ennen

Vaikka olikin se ulkopuolinen tekijä, niin kaikkien tarvittavien seinä- ja lattialaattojen, hanojen, kalusteiden, listojen, lamppujen ja lopulta kaiken pikkutavaran etsintä kymmenistä rautakaupoista, lvi-, laatta- ja kalusteliikkeistä oli käsittämättömän suuri ruljanssi. Kun tasan tarkkaan tiesi, minkä kokoista ja millaista harmaata laattaa kaipasi, mutta mistä sen voisikaan löytää? Sain huomata, että pelkästään harmaata löytyy kymmeniä erilaisia, tummaa, vaaleaa, sinisen, punaisen, ruskeanharmaata...

Ja kun sen oikean tavaran sitten lopulta löysi, niin eihän sitä mentykään kaupasta hakemaan niin kuin maitopurkkia, vaan tilattiin jostain maapallon toiselta puolelta ja toimitusaikaa kolmisen kuukautta jos kaikin puolin hyvin ja nopeasti sattuisi tulemaan ;) On se ihme, että joku remontti ylipäänsä joskus etenee, eikä ihme, että rempat taitavat usein seistä odottamassa milloin mitäkin.

Huh, jos joutuisi talon rakentamaan tai kokonaisuudessaan remontoimaan!

Seuraavaan osaan

Leikitään Italiaa!

Eilisessä päivässä oli kaikenlaista pientä erikoista, mukavaa.

Nuorimmaisemme järjesti 13-v synttärijuhlansa meillä yhdessä hyvän kaverinsa kanssa. Hauska idea, kivaa kaikille! Äiti pääsi helpolla ainakin kutsumisten, koristelujen ja tarjoilujen suhteen; tytöt kun hoitivat itse ne kaikki.

Kävivät ostamassa tarjottavat kaksistaan kylällä koulupäivän jälkeen ja raahasivat kauppakassit kotiin koulutaksin kyydissä. Leipoivat itse suunnittelemiaan keksejä, muffineja, ihanan juustokakun...

Tulipa samalla puettua kotia jo pikkuisen jouluiseen asuun.

Pihan ohueen lumeen ilmestyi sieviä lumienkeleitä, kun teinit intoutuivat porukalla vasta sataneesta lumesta :)

Iltasella kello kävikin jo yhdeksää, eikä päivällisestä ollut talossa tietoakaan. Viikon rasitukset kai aiheuttivat laiskuuskohtauksen. Olin suunnitellut korkkaavani joulunajan tekemällä ruoaksi ekat porkkanalaatikot, mutten meinannut päästä millään vauhtiin.

Silloin tytär hihkaisi, että leikitään porkkanalaatikkoinemme Italiaa, siellä kun monet ravintolat aukeavat vasta iltayhdeksältä. Sen jälkeen se tekeminen ei ollutkaan lainkaan työlästä, kun vain alkuun pääsi.

Hyvältä maistui porkkanalaatikko italialaisittain klo 21.50. Monet jouluruoat kyllä ovat niin hyviä, että niitä kannattaa ehdottomasti nauttia useammin kuin kerran vuodessa!