Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Rikkaruohomaasta kasvimaaksi... :)

Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti...

Kasvimaahommat on edenneet tänä vuonna hitaanpuoleisesti muiden kiireideni ja kovin sateisen toukokuun lopun vuoksi. Silloin ei savimaallemme juuri ollut asiaa.

Tästä lähdettiin, huoh!

Vielä muutama päivä sitten kasvimaa oli lähinnä rikkaruohomaa. Välillä kyllä suuresti ihmettelen rikkaruohojen hurjaa kasvuvoimaa. Mikseivät viljelykasvit voi kasvaa samaa tahtia?   

Rikkaruohojen seasta huomasin kuitenkin iloiseksi yllätykseksi komeina kukoistavat viimevuotiset persiljat.

Alkoi jo näyttää uhkaavasti siltä, tuleeko tänä vuonna lainkaan kasvimaata? Se olisikin ollut ensimmäinen kerta noin 50 vuoteen, sillä jo lapsuudenkodissani Vantaalla pyörittiin kesäisin omalla viljelypalstalla. 

Puoliso otti lopulta traktorin apuun, vaikkei kasvimaamme ole suuren suuri. Traktorin jäljiltä kasvimaa ei kuitenkaan ollut vieläkään sellaisessa kunnossa, että olisin sen kelpuuttanut, aivan liian isoja rikkaruohopaakkuja. Niinpä seuraavaksi oli vuorossa kierros jyrsijällä. 

Tukeva ja kookas lantahara, ihan paras 
puutarhatyökalu savimaalla! Laitoin saappaan
mittapuuksi.

Rikkaruohosaalis reilulta kymmeneltä neliöltä.

Sekään ei vielä minulle riittänyt, kun rikkaruohotilanne oli päässyt niin pahaksi. Niinpä vielä viimeiseksi piti ottaa lihasvoima käyttöön, aloin käydä maata haraamalla läpi lempiharallani mainiolla lantaharalla. Hidasta, mutta palkitsevaa hommaa, kun kottikärry täyttyy rikkaruohonjuurista!

Kesäkukantaimet rivissä.

Eilen sain kuitenkin jo istutettua noin tuhat erilaista esikasvattamaani kesäkukantainta. Näistä piti tulla koristekukat tyttäreni häihin (kuten pari vuotta sitten kasvatin vanhemman tyttären häihin). Tälle kesälle suunniteltuja häitä jouduttiin nyt kuitenkin koronan vuoksi siirtämään. Kukantaimia en silti raatsinut jättää istuttamatta, joten kukkia meillä varmaan ainakin piisaa!

Yhdessä kohtaa asiat on onneksi vähän paremmin. Kasvihuoneen vieressä on pienempi kasvimaa, jossa jo tanakat maissintaimet ja muut herkemmät kasvit ovat päässeet hyvissä ajoin nauttimaan alkukesän lämmöstä.

Esikasvatus varmistaa onnistumisen
herkkien pavuntaimien kanssa.

Viime yön runsaan sateen jäljiltä hommat kuitenkin nyt taas seisovat jälleen hetken. 

Tänään oli siksi hyvä päivä lähteä taasen kurkistamaan, mitä kuuluu tämän kesän uuteen puutarhakohteeseen, arboretum Frickiin Kangasalla. Edellisen kerran kävin sielä avajaispäivänä aikalailla tasan kuukausi sitten. 

Kerron huomenissa kuulumisia sieltä!

#arboretumfrick

Kuukauden vedet kerralla!

On ollut nyt säidenhaltijalla pientä epätasaisuutta vedenannostelussa. Ensin ei herunut kuukauteen tippaakaan, ja sitten humahti toissayönä lähemmäs kuukauden satsi, noin 20 milliä.

Tämähän tarkoittaa joka neliölle pariakymmentä litraa, mikä on jo vallan kunnioitettava määrä, en sellaiseen ikinä kannukastelulla kykenisi, vaikka miten rehkisi. Sillä sata neliötä, 2 000 litraa...

Onneksi vesi tuli suht tasaisesti yhden yön aikana, eikä ihan kertarysäyksellä.

Luulisi kasvien nyt ilahtuvan ja toivottavasti ottavan vielä kunnon kasvuspurtin. Sellainen olisi oikein tarpeen, kun kaikki kasvit on meillä tänä vuonna vähän myöhässä normiaikataulusta. Tuntuukin kyllä, että kunnon vesiannos piristi ja virkisti kasveja ihan silmissä.

Jospa tämä sade innostaisi myös vähän sieniä nousemaan!

Toivottavasti myös sinun puutarhaasi olisi tullut nyt sopivasti vettä!

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.

1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.

Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?

12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!

14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.

18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

Kiva pieni tuunausidea

Käväisin pienellä päiväreissulla Pääkaupungissa vähän haistelemassa uusia tuulia. Voi että, miten olikaan virkistävää. Halpabussi vie ja tuo edullisesti, tällaista pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin!

Oli ihan kuin olisi käynyt kauempanakin etelässä. Pääkaupunkiseudun säätila tuntui aivan uskomattomalta tänne sade-Suomeen verrattuna. Oli todella aurinkoista ja lämmintä, sain päivässä saman verran aurinkoa mitä olen saanut täällä kotikonnuilla koko kesänä. Onneksi sattui olemaan pikkuinen aurinkovoide käsilaukussa, ettei naama aivan palanut :) Vaatetuksen puolesta olin varautunut lähinnä siihen, ettei palelisi. Hiki meinasi tulla! Ja välimatkaa on siis parisataa kilometriä, tuntui aivan uskomattomalta, suorastaan väärältä!

Laitan nyt tässä ensinnä yhden hyvin yksinkertaisen, puutarhaan liittyvän kivan idean, mihin törmäsin ihan kadulla. Perus-tylsän valkoisen muoviamppelin kannakkeisiin oli virkattu hauskat värikkäät koristesuojukset - ja vieläpä aika mainion väriset :)

Jo muuttui koko amppelin ulkonäkö pienellä ihan toisenlaiseksi. Nyt taisivat nurkissa lojuvat monet muoviamppelit nousta uuteen arvoonsa!

Nuo olisivat tosi kivoja vaikka mökillä, vaikkapa pienenä ryhmänä, jossa joka amppelilla olisi eri väriset kannakkeet.

Täytynee ryhtyä heti virkkailemaan, eipä ole tullutkaan tehtyä sitä pitkään aikaan. En harmi kyllä hoksannut laittaa ylös sen liikkeen nimeä, jonka edustalla amppeli oli. Kuitenkin joku Suomi-käsityöliike jollain Kauppatorin lähistön pikkukaduista, kenties Katariinankadulla.

Laitan myöhemmin vielä toisen postauksen siitä, mitä muuta kerkisin päivässä tehdä :) Tästä pääset tuohon toiseen tekstiin.

Sekaisin pioniunikoista

Nupuillaan.

Nyt ne ovat alkaneet kukkia! - Ensimmäistä kertaa kasvattamani pioniunikot :)

Nehän ovat aivan ihastuttavia, miksi ihmeessä en ole hoksannut näitä aiemmin? No toisaalta, kiva että puutarhaan löytyy aina jotain uutta, mistä innostua.

Pioniunikot ovat kookkaita ja näyttäviä, värejä ja muotoja on joka lähtöön; löytyy herkkää pinkkiä, vaaleampaa ja upean
tummanpuhuvaa lilaa sekä kirkasta unikonpunaista. Enemmän ja vähemmän kerrottua, rimpsureunaa, pienempikukkaisempaa ja jättikukkaista.

Ehdin ottaa eilen kauniissa auringonpaisteessa muutaman kuvan näistä ihanuuksista.

Tänään sateen vihmoessa ei kuvaaminen onnistu. Voi myös olla, että
herkät kukinnot saavat nyt tuulen tuivertaessa ja sateen piiskatessa melkomoista kyytiä.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Kuninkaallista kukintaa!

Vihdoista viimein, odotus on palkittu. Lempikukkani, sievän vaaleanpunaiset hajuherneet, Royal rose, sekä ensimmäinen ihanan oranssi jaloleinikki puhkesivat kukkaan lähes samanaikaisesti.

Yksi blogin lukija kyseli hiljattain vinkkejä jaloleinikkien kasvattamiseen. Jouduin toteamaan, että tämä on sen verran haastava kasvi, etten valitettavasti pysty antamaan mitään pomminvarmoja neuvoja.

Tämän vuoden kokemuksella suosittelen kuitenkin ehdottomasti kasvattamista ruukussa, ei suoraan maahan istutettamista, mistä minulla on huonoja kokemuksia. Istutin toukokuun alussa kolmeen ruukkuun yhteensä 25 eri väristä jaloleinikin mukulaa.

Yksi ruukku on ollut koko ajan kasvihuoneessa, ja siinä leinikit ovat parhaassa kunnossa. Toinen on ollut koko ajan ulkosalla ja kolmas seilannut ees taas. Ulkona on varmaan ollut liian kylmää ja aivan liian sateista, ulkoruukun leinikinvarret ovat aneemisia ja kellastuneita, saa nähdä tulevatko lainkaan kukkimaan. Eli ruukut on hyvä pitää suojaisassa paikassa.

Keskustelimme tuon lukijan kanssa siitä, että leinikinkasvatuksessa olennaista vaikuttaisi olevan juuri oikeanlainen kastelu - ei ainakaan yhtään liikaa vettä.

Saldo ei kuitenkaan vaikuta kovin huikealta, 25 mukulasta muutama kukka. Mutta jos mukulat onnistuisi nyt saamaan säilymään talven yli, olisi niiden kanssa mukava jatkaa jälleen ensi vuonna.

Olisipa myös kiva päästä näkemään, millaisissa oloissa ja miten kukkakaupoissa myytävät upeat jaloleinikit kasvatetaan!

Hajuherneiden kasvattamisesta pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Voi kasviparkoja :(

Alkoi jo käydä niin sääli sateessa ja viileydessä riutuvia kasveja, että piti tehdä herkimmille vähän suojarakennelmia.

Mansikkamaan ylle viritin ison muovin "teltaksi". Kerrankin, kun olisi tulossa hyvänpuoleisesti mansikoita, en nyt yhtään välittäisi ylimääräisestä vedestä. Toivottavasti mansikoiden nyt kelpaa teltassaan!

Papujen suojaksi taas nostin "katon" valokatteenpaloista.

.

Ja radiossa juuri puhutaan huomisista erittäin kovista sateista, vettä voi kuulemma tulla todella rankasti. Kiitos, riittäisi jo!  

Juhannus on meillä...

pikkuisen turhan märkä ja viileä, harmi kyllä.

Moni kasvi tuntuu jo olevan vähän hätää kärsimässä tämän kosteuden kanssa. Ja toisaalta on vaikea keksiä oikein mitään kasvia, joka erityisemmin hyötyisi vallitsevasta säätilasta.

No mansikat kyllä näyttävät toistaiseksi varsin tuuheilta ja hyviltä ja kukkiakin on runsaasti. Pian nekin kuitenkin kaipaisivat jo vähän poutaa.

Eniten liika märkyys tuntuu haittaavan erilaisia palkokasveja - herneitä ja papuja. Pienet kasvinalut mädäntyvät herkästi liiassa kosteudessa.

Onneksi kävin hetki sitten virittämässä hernepenkin suojaksi tuollaisen pikaisen tunnelin yli jääneistä valokatteenpaloista. Saman tien kun sain sen valmiiksi, alkoi oikein kaatosade. Herneiden tilanne näyttää nyt huomattavasti paremmalta, jospa tuo vielä pelastaisi hukkumaisillaan olevat herneenalut.

Jotenkin tämä säätila alkaa tuntua niin kovasti tutulta, piti ihan kurkata viimekesäistä tekstiä samoihin aikoihin. Nythän on kuitenkin jopa melkein kymmenkunta astetta lämpimämpää kuin viime vuonna - iloitaan siis siitä! Ja lohdutukseksi myös se, että kyllähän viime kesänäkin sitten lopulta ihan kelvollinen sato tuli, vaikkei alku ollut kovin lupaava.

Yleensä ensimmäiset kesäkurpitsat on valmistuneet jo juhannukseksi,
tällä kertaa joudutaan vielä odottamaan.
Sadon aikaistamiseksi tämä kurpitsa on ollut toistaiseksi
astiassa kasvihuoneessa, mutta silti ei satoa ehtinyt vielä tulla.
.   

No nytpä on toisaalta mahdollisuus nauttia kaikessa rauhassa olosta sisätiloissa - lueskella, oleskella, ihmetellä...

Mitä kuuluu sinun juhannukseesi?

Se on kesä! - oonhan...?

Ainakin kalenterin mukaan KESÄkuuta mennään, mutta vaikea uskoa, kun ikkunasta ulos katsoo. Vettä vihmoo ja kovin on viileää, enteileeköhän säätila jo juhannusta, suomalaista keskikesän juhlaa?

Vaan toisaalta, vaikka vettä ja viileyttä on riittänyt, niin yöpakkaset ovat kuitenkin pysytelleet kokonaan poissa, ainakin täältä meiltäpäin. Niinpä tällä kertaa käynee niin, että varhainen lintu madon nappaa - toukokuun 20. päivän paikkeilla ulos istuttamani hallanarat pavut ja kesäkurpitsantaimi ovat selvinneet paleltumatta, niistä on odotettavissa aikaista satoa. Tällä kertaa riskeeraaminen siis kannatti, helpottaisi paljon kun tulevasta säästä voisi aina etukäteen tietää!

Viereisessä kuvassa nämä pavuntaimet kuvattuna eilen. Kun katsoo kuvaa tarkemmin, siellä on jotain vähän ylimääräistäkin... Ampiaiset olivat ryhtyneet rakentamaan kahtakin pesänalkua papupenkkiä reunustaviin metalliverkkoihin. Ilmeisesti olivat kuitenkin hylänneet paikan, ja nyt nuo pienet pesäalut jäivät ylimääräinä koristeina papupenkkiin.

Kirjoitin viime keväänä siitä, kuinka minulla on tapana esikasvattaa myös pavuntaimet. Se tuntui jälleen tämän vuoden kokemuksella oivalliselta ratkaisulta.


Näyttää lämpimissä sisätiloissakin niin perin vaivalloiselta, kun hentoiset, mädäntymiselle herkät pikkulehdet yrittävät epätoivoisesti tunkea ulos paksun pavunsiemenen uumenista. Saati, jos joutuisivat tekemään tämän ulkosalla tässä viileydessä, voisi käydä huonosti.

Viikonlopuksi oli myös kasvimaan isompi osa viimein kuivahtanut niin, että päästiin se lopulta muokkaamaan - myöhemmin kuin varmaan koskaan. Ja saatiin istutettua ensimmäiset talvipotut.

Blogissani oli toukokuun ajan kysely, jossa tiedusteltiin, mitä lukijat eniten odottavat kesältä - onko se lämpöä ja aurinkoa, puutarhanhoitoa, lomaa, kesäherkkuja vaiko vielä jotain muuta. Kuinka ollakaan, ensimmäinen vaihtoehto vei voiton kymmenellä äänellä. Veikkaisin, että toukokuun säätilalla saattaa hyvinkin olla tässä osansa :) Seuraavalla sijalla oli puutarhanhoito (8 ääntä), kesäherkut saivat viisi ääntä ja peränpitäjänä oli loma neljällä äänellä.

Kiitoksia kaikille äänestykseen osallistuneille, sitä lämpöistä ja aurinkoista kesää toivoen ja toivotellen!

Miten onnistua jaloleinikkien kanssa?

Lempikukkani jaloleinikin hassunlonkeroisia mukuloita oli myynnissä siinä saksalaisessa halpakauppaketjussa :) Pitihän niitä pussillinen napata.

Olen aiemmin yrittänyt kasvattaa jaloleinikkejä maahan istutettuina niin ulkosalla kuin kasvihuoneessakin, molemmissa aika huonolla menestyksellä. Leinikit ovat kasvaneet ja kukkineet jotenkin aneemisesti, sade on tuhonnut kukat nopeasti.

Nyt ajattelin kokeilla mukuloiden istuttamista muutamaan ruukuun, joita voisi sitten sään mukaan kuljetella ulos ja
sisään kasvihuoneeseen.

Kuvassa muutama mukula on vielä vähän
väärässä asennossa. Ne tulee asetella siten, 
että "lonkerot" osoittavat alaspäin.

Onko sinulla kokemuksia jaloleinikkien kasvattamisesta?

Käythän myös vastaamassa oikealla olevassa kesäkyselyssä, mitä sinä odotat kesältä? Vähän yllättäin loma ei näytä toistaiseksi saaneen yhtään ääntä. Vielä en ole itse vastannut kyselyyn, minun ääneni taitaa mennä tuolle lomalle sekä lämmölle ja auringolle!

Sienisyksy vaikuttaa lupaavalta!

Heinäkuun helteillä ei olisi uskonut, että tänä syksynä nousee ainuttakaan sientä.

Vaan kuinka kävikään, elokuu toi tullessaan sellaiset sateet, että kyllä sienten nyt kelpaa. Varsinkin, kun sää on kuitenkin jatkunut kohtuulämpimänä.

Kantarelleja on löytynyt oikein mukavasti, ja ne ovat olleet muhkean kokoisia. Juuri muita sieniä ei meilläpäin ole vielä näkynyt.


Jos sää jatkuu samankaltaisena, luulisi sieniä piisaavan jatkossakin.

Siitäkin huolimatta olen kyllä mielissäni siitä, jos sateet nyt hiukan hellittävät, kuten on lupailtu.




Hyvää viikonvaihdetta - vaikkapa sienestyksen merkeissä!

Ja vielä on pari päivää aikaa osallistua blogin arvontaan, jossa monenlaisia palkintoja!