Näppärä päärynä"pora"

Kerroin aiemmin, kuinka kokeilin kuivattaa runsassatoisen Pepi-päärynämme siivuja, ja niistä tuli vallan hyvänmakuisia.

Suurin hankaluus hommassa oli päärynöiden siemenkotien poistaminen.

Omat päärynät kun ovat sen verran pienikokoisia, että tavallinen omenapora nappaisi niistä aivan liikaa.

Pääni puhki mietin, mistä voisin kehittää sopivankokoisen, pienemmän "poran".

Lopulta keksin kuorimaveitsen, jossa on pyörivä terä. Sillä saa helposti pyöräytettyä pehmeähkön päärynän keskeltä pois juuri sopivan kokoisen palasen.  

Päärynöiden kuivattaminen pääsi nyt entistäkin parempaan vauhtiin, kun siemenkodat saa poistettua näppärästi ja nopeasti.

Päärynöiden kuivattelua

Meillä on yksi nuorehko päärynäpuu, josta saa sitäkin paremmin satoa.

Puu tuottaa tällä hetkellä vuosittain satakunta päärynää, jotka ovat melko hyvän makuisiakin. Eivät kuitenkaan toki ihan kaupan hedelmien veroisia. 

Kaikkia ei tule syötyä tuoreena, ja olen siksi yrittänyt kehitellä hyvää tapaa säilöä päärynöitä. Hillo tai hilloke olisi hyvää, mutta meillä ei tule niitä juuri käytettyä. Viimevuotista chutneyäkin on vielä jäljellä.

Nyt tuli jostain mieleeni ajatus kokeilla päärynöiden kuivattamista, ja tein saman tien ensimmäisen koe-erän.

Ensimmäinen ongelma oli siemenkotien saaminen pois. Tavallinen omenapora oli turhan suuri, päärynät kun ovat kaupan päärynöitä pienempiä, se olisi haukannut niistä pois turhan paljon.

Keksin lopulta kaivertaa siemenkodat pois kapealla fileointiveitsellä, se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Tästä pääset lukemaan, millaisen vielä vähän paremman ratkaisun keksin myöhemmin siemenkotien poistoon.

Leikkasin päärynät sitten parin millin paksuisiksi siivuiksi, ja asettelin viipaleet kuivuriin. Pelkäsin vielä sitä, tummuvatko viipaleet kovin ennen kuivumistaan.

Sitten vain kuivuri hurisemaan edullisella yösähköllä. 

Jo yöllä herättyäni hipsin maistelemaan ensimmäisiä nahkeaksi kuivahtaneita siivuja. 

Niiden maku oli oikein positiivinen yllätys, eivätkä päärynät olleet mitenkään haitallisesti tummuneet. Maku oli yllättävänkin makea ja maukas, oikeastaan aika tosihyviä. 

Kun päärynäpurkin kantta raottaa, 
 tulvahtaa nenään vastustamattoman
ihana tuoksu.

Täytynee siis vielä jatkaa päärynöiden kuivattelua tämän ensimmäisen kymmenen kappaleen koe-erän jälkeen. Nämä voisivat olla mukavia naposteltavia vaikka joulupöydässä, jos vain säilyvät sinne saakka. 

Näiden kohdalla voi tulla sellainen ongelma, että palaset saattavat huveta purkista aika nopeastikin 🙂

#päärynä #kuivatus #kuivattaminen #säilöntä

Kesäkurpitsat rouheeksi

Kerttulin koekeittiössä oli vuorossa hiukan erikoisempi tuotekokeilu. Viime vuodesta on jäänyt yli vähän kuivattuja kesäkurpitsasiivuja, joita ei ole tullut käytettyä. Niissä on meinaan aika (lue: jopa vähän liian) voimakas kesäkurpitsan maku.

Päätin kokeilla siivujen jauhamista hienommaksi rouheeksi tai jauheeksi monitoimikoneen leikkuuterällä, jos niistä näin tulisi vähän monikäyttöisempää.

Pieniminen onnistui hyvin, jätin kurpitsat tuollaiseksi rouheen/jauheen välimuodoksi. Mietin siinä samalla, että minkähänlainen määrä tuoretta kesäkurpitsaa tuossa pienessä purkillisessa rouhetta mahtaa olla, on meinaan aika tujua tavaraa. Vaikea arvioida, mutta varmaan aika runsaanpuoleisesti.

Testasin rouhetta ensinnä lihapullamassaan. Se toimi siinä oikein hyvin, antaen lihapulliin mukavaa makua ja toimien pieninä, väriä antavina "sattumina". Käytän muuten tyttäreni vinkistä lihapullamassassa nesteenä piimää ja korppujauhojen sijaan kaurahiutaleita. Molemmat tuovat pulliin mukavaa, täyteläistä makua.

Herkullisen rapeapintaisia kasviskroketteja.

Mietin myös, että rouhe voisi toimia erityisen hyvin ihanissa kasviskroketeissa. Kuiva rouhe sitoisi hyvin nestettä ja kuivattaisi näin krokettimassaa, joka usein tahtoo olla vähän turhan kosteaa. Tätä täytyy kokeilla pian!



Samalla lailla voisi rouhia vaikka vanhat kuivatut sienet, jos sellaisia on sattunut jäämään. Sekin rouhe sopisi sitten moneen paikkaan - vaikka noihin kroketteihinkin :)

On kolme tapaa (ainakin) säilöä purjoa...

Purjot pakataan korkeaan pänikkään vuorotellen
 lannoittamattoman turpeen kanssa.

- ja kaikki niistä yhtä oikeita...

Ensimmäinen on yksinkertaisin, helpoin ja energiatehokkain. Sen ainoa vika on se, että purjoja ei saa tällä tavoin säilöttyä koko talveksi, ainoastaan jonnekin joulun tienoille saakka. Tämä säilytystapa edellyttää myös sitä, että käytettävissä on kellari.

Purjot, joista on karsittu pois lehdet, säilötään kokonaisina astioihin lannoittamattoman turpeen sekaan ja astiat säilytetään kellarissa. Purjot säilyvät tällä tavoin hvyinä muutaman kuukauden. Lopulta purjot alkavat kuitenkin väkisinkin nahistua, ensinnä pinnastaan.

Jollei käytettävissä ole kellaria ja jotta purjoa olisi käytettävissä vielä myöhemminkin, täytyy ottaa avuksi myös muita säilöntäkonsteja.














Purjoa voi pakastaa, tämäkin on helppoa. Purjot huuhdotaan huolella (halkaise purjo, jos lehtien välissä näyttää olevan multaa).

Purjot paloitellaan pieniksi viipaleiksi ja pakastetaan sellaisenaan, ilman kypsentämistä, mahdollisimman tiiviisiin rasioihin.

Rasiasta on kätevää rapsuttaa jäistä purjosilppua ruokiin.

Pakastamisen ainoa ongelma on se, että purjon haju (vai onko se tuoksu ;) tuppaa tulemaan läpi, vaikka rasia olisi kuinka tiivis. Ja vaikka sen pakkaisi ainakin kahteen muovipussiin.

Pakastimeen leviää väkisinkin vieno purjo tuoksu. Kokemukseni mukaan haju ei kuitenkaan tartu kovin hanakasti muihin pakasteisiin. Johonkin jäätelöön ehkä kyllä, mutta enpä ole koskaan havainnut vaikkapa marjoissa mitään purjoon viittaavaa.

Kolmas säilöntätapa on kuivaaminen, sekin sopii purjolle hyvin. Myös kuivaamista varten purjot silputaan pieniksi viipaleiksi kuten pakastettaessa. Kuivattuina purjot mahtuvat pieneen tilaan ja säilyvät tiiviissä rasioissa todella pitkään. Hiukan kuitenkin tuntuu, että purjon mehevyys kärsii kuivaamisesta, liottaminen ei oikein palauta purjoa ennalleen. Monenlaiseen ruoanvalmistukseen kuivattu purjo sopii silti oikein hyvin.

Järkee vai ei? - kesäkurpitsojen säilöminen kuivattamalla

Valmiina kuivuriin.

Kesäkurpitsoja pukkaa nyt tuutin täydeltä. Kesäkurpitsa-aika on kuitenkin sen verran lyhyt, että tätä hienostuneen makuista vihannesta olisi mukava säilöä talven varalle jollain keinoin.

Pakastaminen ei oikein toimi kesäkurpitsan kohdalla. Jonkin verran kesäkurpitsaa voi laittaa erilaisten säilykkeiden, kuten vaikka ihanan tomaattikastikkeen joukkoon. Niihin saa kuitenkin käytettyä aika rajallisen määrän kesäkurpitsaa.

Niinpä päätin kokeilla kesäkurpitsan kuivaamista. Voisi kuvitella, että kuivattaminen sopisi kesäkurpitsalle hyvin. Koska reilusti yli 90 % kesäkurpitsasta on vettä, olen kuitenkin miettinyt sitä, onko kuivaamisessa järkeä, tuhlaantuuko siihen aivan tolkuttomasti sähköä? Toisaalta, ovathan monet muutkin kasvikset, joita yleisesti kuivatetaan varsin vesipitoisia, useimmat kasvikset yli 80-prosenttisesti ja vaikkapa tomaattikin yli 90-prosenttisesti.

Meillä on hyvänkokoinen hyötykasvikuivuri. Käytin pienehköjä-keskikokoisia kurpitsoja, jotka pilkoin noin 4 mm:n viipaleiksi. Ripottelin viipaleille vielä hiukan yrttisuolaa. Yhteen kuivurilliseen mahtui kerralla kuivamaan monen monta kesäkurpitsaa.

Näillä lämpötiloilla laitoin kuivurin hurisemaan kylppäriin ja kylppärinoven visusti kiinni. Viipaleet kuivuivat sopivan rapsakoiksi keskilämmöllä reilussa yössä.

Kuivuneet viipaleet ennen purkkiin pakkaamista.

Kuivat kesäkurpitsaviipaleet maistuivat mukavilta ihan sellaisenaan, ja sopivat varmasti
monenlaiseen ruoanlaittoon. Yrttisuola antoi niihin hyvää makua.

Sähköä siis kuluu kyllä jonkun verran, mutta toisaalta kuivatut kasvikset säilyvät sitten tiiviissä rasioissa ihan huoneenlämmössä, eikä säilytykseen kulu enää energiaa. Ja kun tämä vaikuttaa ainoalta toimivalta tavalta kesäkurpitsan säilömiseksi, niin kyllä kesäkurpitsoja kannattaa kuivattaa ainakin jonkin verran.

Onko sinulla kokemusta kesäkurpitsan tai muusta kuivattamisesta?