Parhaat tavat säilöä tomaattia?

Näin talvella, säilöttyjen tomaattien kulta-aikana, on hyvä hetki pohtia sitä, mitkä ovatkaan parhaat ja käyttökelpoisimmat tavat säilöä tomaatteja?

Viime vuonna tomaatit kasvoivat
melkoiseksi yllätyksekseni erityisen
hyvin ja satoisasti vanhan asuntomme 
kasvihuoneessa. Kasvatin siellä vielä viimeisen kerran puolihuolimattomasti muutamaa tomaatintainta. 

Itselläni on tällä hetkellä tomaattia säilöttynä  kuudella eri tavalla, kaikki pakastettuina: tomaattikastikkeena, -murskana, paseerattuna, mehuna, pyreenä sekä uunissa paahdettuja tomaatteja.

Ihanan voimakas ja paksu tomaattipyree on näistä minulle uusin tuttavuus, tein sitä ensimmäistä kertaa viime syksynä, ja ihastuin. Tomaattikastiketta taas olen keitellyt näistä kaikkein pisimpään.

Näiden minun suosimieni säilöntätapojen lisäksi tulee äkkiseltään mieleen ainakin kuivatut ja umpioidut tomaatit. Aiemmin olen tehnyt myös happamanmakeaa paholaisen hilloa. Olen nyt kuitenkin vähän kyllästynyt sen aika voimakkaaseen, minun makuuni vähän turhankin makeaan makuun. En ole keksinyt sille oikein muuta käyttötapaa kuin kastikkeeksi vuohenjuustopastaan.

Erittelen tähän alle erikseen jokaisesta näistä säilöntätavasta:

Tomaattikastike. Mukavan maukasta ja monikäyttöistä. Laitan kastikkeeseen tomaattien lisäksi mm. sipulia ja kesäkurpitsaa, joten siihen saa kätevästi säilöttyä myös näitä.

Käytän tomaattikastiketta mm. pastakastikkeissa, soijarouheen tmv. kanssa, kalaruokiin, herkulliseen gnocchivuokaan sekä tomaattikeiton pohjana.

Katso tästä tomaattikastikkeen ohje.

Tomaattimurska ja paseerattu tomaatti. Näitä tulee tehtyä lähinnä silloin, kun tomaatteja tulee runsaasti, enkä jaksa keitellä kaikesta kastiketta. 

Ovat myös monikäyttöisiä, tosin eivät ehkä ihan siinä laajuudessa kuin tomaattikastike. Käytin juuri paseerattua tomaattia pizzapohjan päällä.

Herkulliseen pizzaan tuli omia, säilöttyjä
tomaatteja kahdessa muodossa: kastikkeeksi
pohjalle ja pizzan päälle paahdettuja 
tomaatteja. 

Uunissa paahdetut (ja pakastetut) tomaatit. Säilöntä on aika nopeaa ja helppoa. Ovat sulatettuina ruoalaitossa lähes tuoreiden tomaattien veroisia. Käyvät mm. pizzaan, uunifetapastaan ym.

Tästä pääset juttuuni tomaattien paahtamisesta.

Uunissa paahtaminen teki pyreestä aivan
"oikean" esikuvansa kaltaista 😊

Tomaattipyre. Ihana viime vuoden uutuuskokeilu. Tein pyreen tällä ohjeella, paitsi jätin pois nuo intialaistyyppiset mausteet. En olisi voinut uskoa, että tomaattipyreetä pystyy tekemään itse, ja että siitä tulee ihanan täyteläistä, paksua, aivan "oikean" pyreen tummanpunaisen väristä ja todella herkullisen makuista. 

Kovastihan tomaatit toki menivät pyreetä valmistaessani kasaan, eikä pyreetä tullut kovin paljoa. Mutta toisaalta, se on niin täyteläistä, ettei sitä kovin runsaasti tarvitsekaan. 

On kätevää, kun pyreetä on nyt aina valmiina pakkasessa, eikä sitä tarvitse muistaa ostaa kaupasta. Ei myöskään jää kaupan pyrepakkausten loppuja pilaantumaan, kuten aiemmin tuppasi käymään. 

Pyreen kohdalla minusta tuntuu jotenkin erityisen mukavalta se, että tiedän tasan tarkkaan, mistä se on valmistettu 😊 Tämä siis menee ehdottomasti jatkoon!

Tomaattimehu. Tätä tulee ylijäämätuotteena erilaisia tomaattisäilykkeitä valmistaessani. En ole raatsinut heittää ylimääräistä nestettä pois, vaan olen pakastanut senkin. Tomaattimehulle tahtoo kuitenkin olla kaikkein vähiten käyttöä. Se ei uppoa minulle sellaisenaan, jotkuthan sitä juovat. Lähinnä tomaattikeittoon olen käyttänyt.

#tomaatti #säilöntä

Persiljat pakastusvuorossa

Moni nähtävästi pakastaa mausteyrttejä, ja se on kyllä järkevää. Näin on aina helposti tarjolla tuoreen veroista maustetta, jota yleensä kuuluu kerralla huomattavasti vähemmän kuin kaupan yrttiruukullinen. Rahallinen säästökin on huomattava yrttiruukkuihin verrattuna.

Tillin pakastaminen on yksi luetuimpia blogijuttujani, ja se on minusta hauskaa 🙂 Äidiltä oppimaani tillin pakastusniksiä luetaan useita kertoja päivässä, yhteensä sitä on luettu yli 10 000 kertaa.

Tillin ja korianterin lisäksi myös persiljan pakastaminen on minulla jokavuotinen rutiini. Persiljat ovatkin nyt parhaimmillaan pakastettaviksi.






Huuhdotaan ja silputaan

Homma alkaa persiljanvarsien huuhtomisella, joka käy näppärästi tiskialtaassa, johon voi laskea vettä persiljatukun päälle ja pyöritellä lehviä hetki veden alla.

Huuhtelun, kevyen ravistelun ja hetken valuttamisen jälkeen nypin paksuimmat varret pois ja laitan lehvät monitoimikoneeseen, missä hienonnan persiljan sopivaksi silpuksi.

Tämän jälkeen kaadan ja lusikoin silpun pakasterasiohin. Rasioita täyttäessä silppua on hyvä painella kevyesti vähän tiivimmäksi, niin se ei pääse kuivahtamaan pakkasessa.

Sitten ei muuta kuin rasiat pakastimeen. Persilja säilyy näin aivan tuoreen veroisena, jäistä persiljasilppua on helppo rapsuttaa veitsellä aina kulloinkin tarvittava määrä.

Onko sinulla hyviä vinkkejä mausteyrttien säilöntään?

Suuresta persiljapuntista tuli puolisen litraa valmista persiljasilppua pakastettavaksi.

#persilja #säilöntä #pakastus #pakastaminen

Arjen pieniä ilonaiheita, vol...

No se kun tähän aikaan vuodesta pakastimesta löytyy vielä yhtäkkiä yllättäen rasiallinen punaisia marjoja 🙂

Ne punaiset, vatut ja mansikat, tuppaavat kummasti kulumaan aina kaikkein nopeimmin ja vain mustikoita jää jäljelle.

Tosin ihmettelin jo aiemmin, voiko tosiaan olla totta, että kaikki vatut olisivat jo huvenneet.

Nyt on jälleen hetkeksi marja-asiat mainiolla mallilla, pienestä se ilo irtoaa 🙂

Eilen sain muuten yhtäkkiä yllättäen leikattua kaikki kymmenkunta herukkapensastamme, pitkästä aikaa. Ei ollut mitään suunnitelmaa asiasta, joten olin kovin tyytyväinen tästä tarmonpuuskastani. Nyt pitäisi olla näiden marjojen sato turvattu tulevaisuudessakin.

Mukavaa sunnuntaita!

Marjasekoituksia pakkaseen!

Pieni puute, oli se sitten mistä vain, pistää yleensä mielikuvituksen hyvin liikkeelle, eikö?

Tänä vuonna, kun mustikoita on ollut ainakin meilläpäin harvinaisen surkeasti, keksin viimein jotain varsin yksinkertaista, mikä ei ole koskaan aiemmin tullut mieleen.

Nimittäin sekoittaa vähäisten mustikoiden joukkoon mustaherukoita! Meillä kun on sellainen tilanne, että happamat herukat eivät maistu oikein missään muodossa kellekään. Ne kerätään puskista puoliväkisin, ja keitetään sitten mehuksi, jota juuri kukaan ei tahdo juoda :(

Mutta, jos herukoita "piilottaisi" pakastemustikoiden sekaan, ne voisivat hyvinkin maistua, ja mustikat riittäisivät huomattavasti pidempään. Valkoherukoita taas voisi upottaa mansikoiden joukkoon...

Joskus ne hyvät ideat ovat näinkin yksinkertaisia :)

Hyvää marja- ja muuta viikonloppua sinulle!

Korianteria pakkaseen!

Kaupasta ostetun ruukkuyrtin jämä kannattaa istuttaa maahan.
Pienestäkin ruukunlopusta kasvaa uskomattoman suuri ja rehevä
 korianteripöheikkö.

Siemenistä kylvämääni korianteria kasvaa
kasvihuoneessa tomaattien juurella.

No höh, eipä ole tullut tämä aiemmin mieleen...

Meillä kasvaa korianteria useammassa eri vaiheessa; kaupan korianteriruukusta maahan laitettuna ja parhaillaan kukkivana sekä siemenistä kylvettyjä, nuorehkoja korianterinversoja.

Eipä ole tullut aiemmin mieleen säilöä korianteria, paitsi mitä olen jonkin verran siemeniä kerännyt. Olen ajatellut, että kuivattuna hieno aromi katoaa, joten en ole siihen hommaan ryhtynyt.

Mutta nyt vasta putkahti päähän, että voisihan tuoretta korianteriakin pakastaa, aivan kuten tilliä tai persiljaa! Muistan tyttärenikin joskus kertoneen, että pääkaupunkiseudun kaupoissa on ollut myynnissä pakastettua tuorekorianteria - vaan ei meillä täällä maalla. 

Mausteyrttien aromit säilyvät pakastimessa tuoreen veroisina,
kun pakastaa yrtit tiiviissä folionyyteissä.

Ryhdyin siis saman tien hommiin, ja pakastin koko korianterisadon, mitä nyt jätin muutaman kukkivan yksilön kasvattelemaan siemeniä.

Nyt on varmaan korianteria koko talven tarpeisiin!

Edit: tähän postaukseen syntyikin keskustelua korianterin siemenistä versus lehtiversoista.
Niinpä lisään tähän vielä kysymyksen, kumpaa sinä suosit, korianterin siemeniä, vaiko lehtiä, tai käyvätkö molemmat? Ja miksi?

Tomaatteja paahtoon ja pakkaseen

Tomaattiterttuja roikkuu kasvihuoneen
katosta pitkin poikin.

Tomaatit ovat tuottaneet meillä tänä vuonna ennätyssadon. Tuntuu, että niitä riippuu, roikkuu ja kypsyy vähän joka paikassa :)

Tänä viikonloppuna onkin aika kerätä viimeisetkin vihreät tomaatit kasvihuoneesta sisälle jatkamaan kypsymistä.

Kun tomaateista on jo keitetty litrakaupalla ihanaa tomaattikastiketta sekä tehty tölkkitolkulla paholaisen hilloa, voi loput tomaatit pakastaa paahdettuina.

Löysin Rakkautta ja maan antimia -blogista ihanan paahdettujen tomaattien ohjeen, joka on peräisin Pirkka-lehdestä. Tuossa ohjeessa paahdetuista tomaateista tehtiin herkullista tomaattikeittoa, jota kokeilin viime viikonloppuna.

Tämä ruukussa kasvava tomaatti kasvoi
nojailemaan vieressä olevaa korivaunua vasten.

Tuosta sain ajatuksen, että tomaatteja voisi paahtaa enemmänkin ja pakastaa erilaisiin tarkoituksiin. Nämä olisivat varmasti oikein herkullisia vaikkapa pizzapohjan tomaattikastikkeena.

Valkosipuliöljyllä siveltyjä tomaatinpuolikkaita paahdetaan 200-asteisessa uunissa tunnin verran, niin että ne kypsyvät kauniisti.

Paahtamisen jälkeen poistin vielä tomaateista kuoret, ainakin niistä, joissa kuori tuntui kaikkein sitkaimmalta. Minua nuo kuorenpalat joskus häiritsevät.

Se onkin erikoista, että näihin omiin tomaatteihin tuntuu kehittyvän paljon paksumpi kuori kuin "kaupan" tomaatteihin. Olen monesti miettinyt, mistä tuo mahtaa johtua? Liittyyköhän siihen, että tomaattilajikkeet ovat erilaisia - vaiko siihen, että kasvuolosuhteet eivät kotioloissa ole lainkaan niin vakioidut kuin kaupallisessa viljelyssä - vai kenties molempiin?

Kuorien poistaminen kypsistä tomaateista kävi nopeasti ja helposti veitsen avulla. Kuorien lisäksi poistin myös tomaattien kannat, sillä itse en pidä niistä lainkaan. Tässäkin tuntuu olevan koulukuntaeroja.

Joskus olen hämmästellyt joitain ravintolasalaatteja, kun tomaatteihin on jätetty kannat. Kerran ihmettelin tätä samaa kotosalla tyttären tehtyä salaatin. Hän taas kummasteli ihmettelyäni, sillä hänen mielestään juuri kannat ovat parasta tomaatissa :) Makuasioista on siis monta mieltä!

Viimeiset tomaatit paahdettuina uunista ulos!

Poistatko sinä tomaatteja käyttäessäsi niistä kannat, vai saavatko kannat
olla?

Mitähän kaaleja sitä laittaisi kasvamaan?

Näihin aikoihin on hyvä kylvää kaalinsiemenet esikasvamaan. Vaan mitä kaaleja sitä tällä kertaa laittaisikaan?

Parsakaalit ovat ihan pakollisia, niitä olen kasvattanut "aina". Parsakaali on niin mainion makuista ja monikäyttöistä, ja sitä on helppo säilöä pakastamalla. Vaikka sitä yrittäisi kuinka paljon kasvattaa, niin melkein aina se tuppaa loppumaan pakkasesta kesken talven.

Toinen must on kyssäkaali - tai jättikyssäkaali. Ne taas voi säilöä helposti kellariin. Keräkaalia voisi myös olla muutama taimi. Että saa ainakin kääretarpeet herkullisiin kaalikääryleisiin.

Mitäpä muuta? Kukkakaalia olen yrittänyt kasvattaa monet kerrat. Se tuntuu kuitenkin olevan harsoista huolimatta aikamoinen tuholaismagneetti ja muutenkin ollut ainakin minulla huono kasvamaan, olisin melkein jättänyt väliin.

Mutta nyt kun tulin hankkineeksi puutarhamessuilta noita uusia oranssinkellertävän kukkakaalin siemeniä, niin pakkohan niitä on nyt kokeilla.

Ruusukaaliakin on tullut kasvateltua silloin tällöin. Sehän on myös aivan ihanan makuista, mutta on ollut ainakin minulla vähän huono kasvamaan ja myös tuholaisten suosiossa.

Entäpä niin trendikäs lehtikaali? Olen kasvatellut sitä joskus kauan aikaa sitten, silloin kun se ei ollut vielä millään lailla trendin harjalla. Silloin tuota ei tullut oikein käytettyä, ja vieläkin on muistissa lopulta vuosien säilytyksen jälkeen pois heitetyt kuivatut lehtikaalit.

Nyt vinkkejä lehtikaalin käyttöön näyttää kuitenkin pyörivän vähän joka paikassa, ehkä sitä pitäisi taas kylvää, ainakin muutama taimi. Lehtikaalihan on helppo kasvatettava, se ei maistu oikein kaalin tuholaisillekaan ja on melkoisen runsassatoinenkin.  

Ja olisihan sitten tuholaisten suurherkku kiinankaali, jonka kasvattamista kokeilin viime kesänä kasvihuoneessa. Ehkä tätä kokeilua pitäisi myös vielä jatkaa.

Tässä sitä varmaan olisikin jo kaalia riittämiin :)

Vielä kiitokset kaikille ihanista, hauskoista ja erilaisista kommenteistanne blogini arvonnassa! Siihen ehtii vielä osallistua sunnuntaihin saakka. Sain muuten palkintoon yhden yllärin lisää, Impectan siemenkauppa lupasi lahjoittaa siihen vielä heidän maksullisen siemenluettelonsa :) 

On kolme tapaa (ainakin) säilöä purjoa...

Purjot pakataan korkeaan pänikkään vuorotellen
 lannoittamattoman turpeen kanssa.

- ja kaikki niistä yhtä oikeita...

Ensimmäinen on yksinkertaisin, helpoin ja energiatehokkain. Sen ainoa vika on se, että purjoja ei saa tällä tavoin säilöttyä koko talveksi, ainoastaan jonnekin joulun tienoille saakka. Tämä säilytystapa edellyttää myös sitä, että käytettävissä on kellari.

Purjot, joista on karsittu pois lehdet, säilötään kokonaisina astioihin lannoittamattoman turpeen sekaan ja astiat säilytetään kellarissa. Purjot säilyvät tällä tavoin hvyinä muutaman kuukauden. Lopulta purjot alkavat kuitenkin väkisinkin nahistua, ensinnä pinnastaan.

Jollei käytettävissä ole kellaria ja jotta purjoa olisi käytettävissä vielä myöhemminkin, täytyy ottaa avuksi myös muita säilöntäkonsteja.














Purjoa voi pakastaa, tämäkin on helppoa. Purjot huuhdotaan huolella (halkaise purjo, jos lehtien välissä näyttää olevan multaa).

Purjot paloitellaan pieniksi viipaleiksi ja pakastetaan sellaisenaan, ilman kypsentämistä, mahdollisimman tiiviisiin rasioihin.

Rasiasta on kätevää rapsuttaa jäistä purjosilppua ruokiin.

Pakastamisen ainoa ongelma on se, että purjon haju (vai onko se tuoksu ;) tuppaa tulemaan läpi, vaikka rasia olisi kuinka tiivis. Ja vaikka sen pakkaisi ainakin kahteen muovipussiin.

Pakastimeen leviää väkisinkin vieno purjo tuoksu. Kokemukseni mukaan haju ei kuitenkaan tartu kovin hanakasti muihin pakasteisiin. Johonkin jäätelöön ehkä kyllä, mutta enpä ole koskaan havainnut vaikkapa marjoissa mitään purjoon viittaavaa.

Kolmas säilöntätapa on kuivaaminen, sekin sopii purjolle hyvin. Myös kuivaamista varten purjot silputaan pieniksi viipaleiksi kuten pakastettaessa. Kuivattuina purjot mahtuvat pieneen tilaan ja säilyvät tiiviissä rasioissa todella pitkään. Hiukan kuitenkin tuntuu, että purjon mehevyys kärsii kuivaamisesta, liottaminen ei oikein palauta purjoa ennalleen. Monenlaiseen ruoanvalmistukseen kuivattu purjo sopii silti oikein hyvin.

Papujen kesä

Tämän kesän sääolot ovat suosineet papujen kasvua. Eiväthän ne alkukesän kylmyydessä ja kosteudessa juuri kehittyneet eivätkä kasvaneet, mutta selviytyivät kuitenkin hengissä. Ja ottivat sitten heinäkuun helteistä kaiken irti.

Kuivemmat kelit saapuivat sopivasti papujen kukinta-aikaan, jolloin ne eivät tykkää saada ylenmäärin vettä niskaansa. Palkojen kehittyessäkin liika sade on haitaksi, kasvustot alkavat homehtua herkästi.

Ihanan maukkaat pavunpalot ovat yksi perheemme suuria herkkuja. Niitä onkin tullut pienehköltä alalta monen monta kulhollista, olisikohan pari sankollista yhteensä.

Tänä kesänä kasvamassa on ollut kolmea lajiketta: keltaista ja vihreää taite- tai pensaspapua sekä lisäksi tuollaisia littanaa, pidemmän palon kasvattavaa leikkopapua. Eri lajikkeet eivät näytä eroavan satoisuudessa juurikaan toisistaan. Neljäntenä on sitten vielä härkäpapuja, jotka ovatkin ihan oma juttunsa.

Talvea varten ryöppään pensaspapujen palot nopeasti ja pakastan ne joko kokonaisina - tai melkein vielä parempi, pätkittyinä parin sentin pätkiin. Näin ne saa pakattua pakasterasioihin tiiviimmin, jolloin ne myös säilyvät parempina.

Aiemmassa papujutussani kerroin haasteista siinä, miten pavunsiemenet saa keväällä itämään.

Tilliä pakkaseen

Tilli on yksi parhaita mausteita. Sen mainio, ainutlaatuinen maku on monissa ruoissa must, varsinkin kalan kanssa.

Tilliä on helppo säilöä talven varalle, mutta ei niin kuin se yleensä tehdään - kuivaamalla. Kuivattu tilli on mielestäni menettänyt lähes kaiken - arominsa, syvänvihreän värinsä ja rakenteensakin.

Siksipä pakastaminen sopii tillille tosi paljon paremmin, kunhan sen tekee oikein. Tillinvarret kerätään ennen kuin ne alkavat kukkia. Tillit huuhdotaan ja ravistellaan mahdollisimman kuiviksi, paksut varret nypitään pois.

Suuremman määrän tilliä huuhtoo kätevästi tiskialtaassa. Tulppa kiinni, kylmää vettä altaan pohjalle, huuhtaistaan tillinvarret vedessä ja laitetaan ne hetkeksi valumaan. Samalla systeemillä huuhdon myös mm. persiljat silloin, kun pakastan niitä kerralla isomman määrän.

Vettä voi vielä hieman ravistella pois, minkä jälkeen tillinlehdet kootaan alumiinifolion päälle peukalonpaksuisiksi nipuiksi ja niput kääritään tiiviiksi pötkylöiksi. Sitten vain pakkaseen. Tämänkin kikan olen aikanaan oppinut äidiltäni, kiitos!

Käytettäessä jäinen tillipötkylä kuoritaan auki, jolloin siitä saa helposti murrettua ruokaan sopivan määrän jäisen rapeaa tillisilppua.

Tillipötkylät valmiina pakkaseen.

Folio säilyttää tillin tuoreen veroisena erinomaisen hyvin. Yhtenä kesänä minulle kävi niin, että tillit jäivät säilömättä. Käytin silloin pakastimesta ylivuotista tilliä koko seuraavan talven, ja se oli parempaa kuin kaupasta talvella saatava kuivattu tai talvinen kasvihuonetilli. Näin tilliä saa myös aina sopivan määrän, kaupan tilliruukusta kun tahtoo usein jäädä käyttämättä iso osa.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa kerron miten korianteria voi pakastaa samaan tapaan kuin tilliä sekä juttuuni persiljan pakastamisesta.

#tilli #säilöntä #pakastus #pakastaminen #tillin
 

Värillä on väliä

Tapaan tehdä herukoista pakastimeen tällaisia houkuttelevia, monenvärisiä marjakimaroita.
Marjat tekevät kauppaansa paljon paremmin, kuin jos eri väriset marjat olisivat erikseen. Aika helppoa menekin-edistämistä!

Näppärät irtokarkkirasiat

Toinen pakastin täyttyi, onneks on vielä kolmas!

Pakastamiseen käytän paljon kaupoista saatavia muovisia irtokarkkirasioita. Ovat tosi käteviä ja sopivan kokoisia moneen tarkoitukseen. Rasiat voi pestä tiskikoneessa ja ne kestävät käytössä jopa vuosia. Rasioissa olevat tarrat kannattaa irrottaa ennen tiskikoneeseen laittamista, sillä ne voivat irrota koneessa ja tukkia poistosiivilän.

Toki karkkien kertakäyttöpakkauksina rasiat ovat melkoista tuhlausta ja varmaan (toivottavasti) niistä jossain vaiheessa luovutaan, osin näyttääkin jo siirrytyn isoihin muovipusseihin. Karkkirasioita voi kysellä irtokarkkeja myvistä kaupoista. Kulahtaneemmat rasiat käyvät hyvin taimikasvatukseen!