Miten ihanan lämpöisiä aurinkopäiviä!

- mutta niin "vaarallisia"... Keväinen lämpö innostaa tekemään puutarhassa vaikka ja mitä, vaikka tasan tarkalleen tietää, että pian on jälleen luvassa pakkasöitä.

Innostuin koulimaan pitkäksi venähtäneitä tomaatteja suurempiin purkkeihin, ja istuttamaan pari amppelitomaattia jo amppeleihinsa. Kohta sitä sitten ihmetellään minne kaikki purkit sijoitetaan turvaan yöpakkasilta, kun ei ole lämmitettävää kasvihuonetta. No, se on vasta ensi viikon ongelma 😊 

Eihän näistä hommista pidättele oikein mikään, kun tässä on koko talvi odoteltu puutarhan paljastumista lumen alta.

Viime keväänä, tämän rivariasumisen ensimmäisenä, päädyin sijoittamaan keväällä taimia varten muovisen kasvihuoneen terassille. Tänä vuonna pystytinkin sen ylös parvekkeelle. Ajattelin, josko siellä olisi ehkä hitusen lämpimämpää, ja toisekseen kasvari oli terassilla vähän tiellä.

Hyvin pärjäsivät taimet 1. yön, vaikka ulkolämpötila käväisi jopa hiukan pakkasen puolella. Suurimman osan taimista jätin kuitenkin varmuudeksi sisätiloihin. Tulee kyllä varmasti vankat taimet, kun saavat täällä karaistua.

En laittanut kasvaria tässä vaiheessa ihan täyteen korkeutensa, vaan jätin yhden kerroksen pois. 

Olen laittanut kasvarin lämmikkeeksi öisin ison kuplamuovin. Muovi oli tilaamieni huonekalujen suojana, onneksi älysin ottaa sen talteen. Luulisi taimilla olevan  tuolla mukavat oltavat 😊

Helteellä kannattaa varjostaa!

Vasta istutetut kurkut ja muut ovat olleet hellepäivinä hätää kärsimässä tässä suoraan etelään olevassa penkissä.

Penkin reunuksena on vielä kiveys, ja kivet ovat lämmenneet todella kuumiksi, melkein olisi voinut niillä kananmunia keitellä 😊

Kokeilin, olisiko kasvuharsosta mitään apua. Ja kyllä, löyhästi aseteltu harso näyttää tarjoavan yllättävänkin hyvän suojan kasveille. Eivät löpsähdä pahimman helteen aikaan ollenkaan niin pahasti kuin ilman harsoa. Varmaan iso tekijä myös se, että nyt renuskivet eivät lämpiä läheskään niin kuumiksi.

#harso #suojaus #kuumuus #paahde #helle #kasvi

Päivänliljojen viimeinen mahdollisuus

Minulla on ikivanhoja päivänliljoja, jotka eivät ole muistaakseni vielä koskaan kukkineet. Tai korkeintaan kerran, ihan vähän.

Liljoilla on takana jo yksi aiempi paikanvaihto, ja siten jo yksi menetetty mahdollisuus. Ne kasvoivat ensi alkuun vanhan talomme varjossa, mikä ei houkutellut niitä kukkimaan.

Siirsin liljat reilu kymmenen vuotta sitten uuteen perennapenkkiin. Siellä ne taas jäivät pian muiden kasvien varjoon, joten ei taaskaan kukintaa. Hengissä ovat kuitenkin pysyneet, ja lehtiä aina kasvattaneet.

Tämä liljojen vanha kasvupaikka ei näytä minusta kuvassa niinkään varjoisalta, mutta liljojen makuun se sitä kuitenkin on.

Nyt halusin napata muutaman yksilön mukaani uudelle, joskin edelleen varjoisalle rivarin etupihalle. 

Katsotaan, mitä liljat tästä paikasta tuumaavat, herättäisikö uusi muutto kukintahalut? Ainakin ne pääsevät nyt varsin väljille vesille kuunliljojen kaveriksi, pois aiemmasta lukuisten kasvien aiheuttamasta ahdingosta.

Ellei kukinta edelleenkään maistu, jää vielä vihoviimeinen mahdollisuus siirtää liljat rivarin aurinkoiselle takapihalle. Ja istuttaa etupihan puolelle varmasti paremmin sopivia, kommenteissakin vinkattuja upeita varjoliljoja, kiitos vinkeistänne!

Takapihalla päivänliljat todennäköisesti viihtyisivät, mutta en nyt oikein keksi sieltä sopivaa paikkaa niille. Ja toisaalta, juuri etupihan puoli tarvitsee nyt vähän kasvitäydennystä. En aio kertoa niille vielä tästä viimeisestä mahdollisuudesta, vaan jään toistaiseksi seurailemaan liljojen reaktioita ensimmäiseen siirtoon. 

Olen pikkuisen kade monissa pihoissa ja puutarhoissa runsaina ryöppyäville, upeasti kukkiville liljapehkoille. Toivottavasti minullakin on vielä joku päivä sellainen 😊

Onneksi harrastajapuutarhurina ei ole niin jäniksen selässä, on tässä aikaa odotella.... 😊 Katsotaan, kuka vetää lopulta pisimmän korren.

#lilja #paivanlilja #kukinta #kasvupaikka #siirto #siirtäminen #varjo #kukka #lehti

Pihan ja parvekkeen tuunailua

Uuden kodin pihan ja parvekkeen laittoa on ollut mukava edistää aurinkoisessa ja kuivassa säässä. Tässä vähän tilannekatsausta niistä.

Pihasta karsimamme vaahteran oksantynkään ripustin ensi alkuun kevätkukka-amppelin.

Terassille raijasin vanhasta asunnostamme pari suurinta ruukkuani. Ajattelin, jos tomaatti tai pari tulisi näihin kumpaankin.

Tuotiin myös vanha keinumme, joka on tuollainen vähän pienempi, ja mahtui siksi suht hyvin terassille.

Katoksen laittoa vaille valmis.

Parvekkeelle viritin tuollaiset minusta aika mukavat valoverhot ajatuksella, että antavat vähän näkö- ja auringonsuojaa.

Yläreunassa on verhovaijeria. Alas kiinnitin painoksi lyijynauhaa.

Löysin poistomyynnistä pari kivaa tuolia, vitosen kappale 😊 Maalasin niiden seuraksi samanväriseksi vanhan, aiemmin vaaleansinisen puutarhapöytämme.

Kalusteiden harmaa väri sointuu täydellisesti tiiliseinän harmaaseen rappaukseen.

Olen niin onnellinen tästä parvekkeesta, jonne on käynti suoraan makuuhuoneestani. On ihanaa avata verhot aamulla ja ihailla näkymää parvekkeelle 😊 Ja edessä on vielä sekin ihanuus, kun pääsee tuomaan ja istuttamaan kasveja!

Pihasta raivailin eilen paikan pienelle kasvihuoneelle, ainakin ensi alkuun sellaiselle muovihökötykselle. Lähinnä poistaen maasta runsaan määrän suikeroalpia ja vähän rikkaruohoja ja muuta. 

Multa vaikutti varsin hyvältä. Tähän pitäisi tuleman pikimmiten pieni  muovikasvihuone.

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut kovasti talventähteä, se voisi olla tosi kiva tähän uuteen pihaan. Oikein missään ei kuitenkaan näy olevan sitä myynnissä. Osaisitko vinkata, mistä sitä voisi hankkia?

Etupihan puolella odotan vielä mielenkiinnolla, mitä lumiröykkiöiden alta paljastuu. Etupiha on pohjoiseen ja hyvin varjoinen, joten se tulee varmasti olemaan kasvien kannalta haastava.

Etupihan puoli on kovasti varjoinen. Mitähän lumen alta paljastuukaan?

Vuorenkilpeä ainakin näyttää olevan. Se ei kuulu lempikasveihini, joten voi olla, että ne vaihtuvat  kuunliljoihin, joista taas tykkään kovasti.

Sitten on pari tuollaista riippamallista, hauskan näköistä pikkupuuta. Mitähän nuo ovatkaan, kun en ole kovin hyvä näissä koristekasveissa? Jotenkin tutun näköisiä kyllä ovat.

Ihanaa viikonloppua!

Oletko pudotellut lumia kasvihuoneen katolta?

On vihdoin aika heräillä talvihorroksesta tähän uuteen puuterhavuoteen. Joskin kaikki on vielä hyvin paksun lumivaipan - tai sanoisinko jopa -vuoren peitossa.

Eka homma oli pudotella lumet kasvarin katolta, aikamoinen kerros sinne olikin hetkessä kertynyt.

Sain kahlailla reittiä myöten hangessa päästäkseni kasvihuoneelle, ja jopa meidän suomenlapinkoiramme sai tehdä kunnolla töitä päästäkseen etenemään.

Valokate oli jo yhdestä kohtaa aikalailla taipunut, mutta suoristui oitis, kun raskas taakka päältä katosi.

Meillä on tuollainen hyvin yksinkertainen, talon edellisen asukkaan jättämä "kola", joka sopii mainiosti juuri tähän tarkoitukseen. Lapa on tehty lastulevystä, jolloin se on kevyt, eikä ole vaaraa, että tekisi tuhoa. Ihmeen hyvin tuo on kestänyt, jo monta kymmentä vuotta.

Aamu oli todella kaunis, aurinko paistoi, hanget hohti.
Tekisi niin mieli tallentaa jollain konstin tätä ihmeen runsaslumista talvea.
Tuntuu kuitenkin, ettei se tahdo millään näyttää kuvissa samalta kuin todellisuudessa.
Tämä hangen päältä juuri pilkistävä puutarhakoriste on noin metrin korkuinen. 

Lumihommien jälkeen lähdin työmatkalle.
Oli niin kauniin näköistä, että vain kilometrin verran ajettuani
piti jo pysähtyä kuvaamaan 🙂

Oletko sinä pudotellut lumia, tai miten vuosi on muutoin lähtenyt liikkeelle?

Tomaatintaimien eka ulkoiluvuoro

Jipii, nyt näyttää viimein vähän paremmalta, kun kurkistaa ikkunasta ulos. Maanpinnan valkoinen peite on vaihtunut ainakin toistaiseksi kauniiseen auringonpaisteeseen, ja lämpömittarikin pysyttelee ainakin päivisin nollan yläpuolella.

Tänään tuli aika "ulkoiluttaa" ekan kerran tomaatintaimia. Ei nyt sentään ihan taivasalla, vaan kasvihuoneessa. Koska kasvarimme on lämmittämätön, kuskaan ulkoilevat taimet sieltä toistaiseksi varmuuden vuoksi aina yöksi sisätiloihin.

Arkiaamuni ovat sen verran kiireisiä, etten kuitenkaan millään kerkiä kiikuttaa pihalle koko taimikatrasta. Niinpä taimilla on ulkoiluvuorot; puolet pääsee ulos joka toinen ja toinen puolisko sitten joka toinen päivä.

Ensimmäinen ulkoiluryhmä.

Huomattavan hyvä asia kuitenkin tämäkin, sillä vaikka nyt on aika hyvä turbo-taimivalaisin, niin kyllä ihka oikea auringonvalo on taimille silti ihan toinen juttu.

Jos taimet eivät ole varttuneet kovin tehokkaiden valaisinten alla, voi siirto koko päiväksi auringonpaisteeseen olla niille jopa aikamoista sokkihoitoa. Silloin kannattaa olla vähän varovainen, ja varmuuden vuoksi varjostaa hentoisia taimia pahimmalta paahteelta. Jos taimien lehdet alkavat muuttua valkoisiksi, kertoo tämä niiden saaneen yhtäkkisesti vähän liikaa valoa. Jos lehdet pääsevät muuttumaan valkoisiksi vain osittain, taimi pystyy siitä kyllä toipumaan.

Erityisen herkkiä yhtäkkiselle auringonvalolle tuntuvat olevan hajuherneentaimet. Niiden kanssa kannattaa olla erityisen varovainen.

Laatikkokin sattui ihan vahingossa
aivan kohdilleen :)

Tomaattien kylvö jäi minulla tänä vuonna hiukan myöhäiseksi, joten taimet ovat vielä vähän pienenpuoleisia. Vaan eivätköhän nuo tuosta vahvistu, ja varmaan jossain vaiheessa jotain tomaattejakin toivottavasti tuottavat. Mutta siihen on vielä vähän matkaa...

Jos tomaattiasiat kiinnostavat enemmänkin, pääset tästä uudelle sivulle, jolle kokosin juuri kaikki tomaattijuttuni.

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

12 juttua edessä olevaan vuoteen

Puutarhablogeissa on kiertänyt tiiviisti haaste, jossa on muisteltu viime vuoden kuukausia 12 kuvalla. Koska tuo haaste on jo kiertänyt sen verran runsaasti, ajattelin tehdä tällaisen "tulevaisuusmuistelon" ja pohtia etukäteen tätä edessä olevaa vuotta. Saas nähdä sitten vuoden päätteeksi, miten asiat toteutuvat!

Tammikuu
Vielä odottelua puutarhahommien suhteen. Hyviä suunnitelmia voi toki jo tehdä. Ja siemenostoksia. Ja muita ostoksia. Minä haaveilen uudesta, entistäkin tehokkaammasta taimivalaisimesta.
Ja blogissani on meneillä kevätgallup, käythän osallistumassa!

Helmikuu
Ensimmäisten taimikylvöjen aika, ellei sitten malta odottaa vielä maaliskuun alkupuolille. Ensimmäisenä multaan pääsevät juurisellerin ja purjon siemenet sekä muutama ensimmäinen tomaatti.

Maaliskuu
Taimikylvöjen ruuhka-aikaa. Kuun alkupuolella loput tomaatit, loppukuusta ehkä ensimmäisiä yrttejä.

Huhtikuu
Kuukausista julmin, sanotaan. No jaa, puutarhurille ei kai kuitenkaan. Aika työntäyteinen silti. Taimikylvöt jatkuvat, kuun puolivälissä erilaiset kurkkukasvit ja kaalit, sekä vähän kesäkukkia, mahdollisesti myös ensimmäisiä varhaissalaatteja.

Huhtikuun alkupuolella olisi myös suuri houkutus, Nordiska trädgårdar-messut Tukholmassa. Kävin toissavuonna ihastumassa, nyt messut taas polttelisivat.

Minä kyllä myös toivoisin, että kävisi niin hyvin, että hiihtokelit jatkuisivat vielä reippaasti huhtikuun puolelle, mielellään vaikka pääsiäisen pyhiin asti. Niin on monina viime vuosina käynyt, talvi tuntuu siirtyneen jotenkin vähän myöhemmäs.

Toukokuu
Tulisipa sitten äkkiä lämmin ja aikainen kevät! Parhaina vuosina ensimmäisiä salaatti- ja muita avomaankylvöjä on päässyt meilläpäin hyvinkin tekemään vapun aikoihin, tai jopa vähän aiemmin. Kuin myös istuttamaan maahan ensimmäiset, purkeissa esikasvatetut perunat sekä ensimmäiset tomaatintaimet lämmittämättömään kasvihuoneeseemme.

Toukokuussa olisi myös Tallinnassa ja muualla Virossa tarjolla useampia aika vastustamattomia tapahtumia, vaikkapa Türin kukkamarkkinat sekä Tallinnan kukkaisfestivaali. Toukokuun lopussa on vielä viikon mittaiset Tallinnan vanhankaupungin päivät monine tapahtumineen.

Kesäkuu
Veikkaukseni on, että kesäkuu on enimmäkseen aika viileä - pessimisti ei pety :) Sekään ei haittaisi, jos ei olisi lisäksi kovin sateista. Kylmässä ja märässä on kurja tehdä kylvöjä, eivätkä kasvit tahdo päästä millään vauhtiin, rikkaruohot rehottavat. Mielellään siis ei kuitenkaan sellaista, kiitos!

Heinäkuu
Ah, koko kuukausi kesälomaa ja aikaa itselle, perheelle, puutarhalle... Ei ainakaan vielä kummempia suunnitelmia.

Lämpö ja aurinko ois kivaa, mutta kesä on kuitenkin aina kesä, oli sää mikä hyvänsä. Miten se menikään; Suomen kesä, lyhyt, mutta vähäluminen... ;)

Heinäkuun puolivälistä alkaa myös odotettu marja-aika, ensinnä pääsee herkuttelemaan mansikoilla ja lakoilla ja vähän myöhemmin makoisilla mustikoilla. Lähempänä elokuuta sitten vielä herukoilla ja vadelmilla.

Elokuu
Back to business, töihinpaluu voi taas olla loman jälkeen vähän vaikeaa. Varsinkin, kun puutarhakausi sadonkorjuineen jatkuu parhaimmillaan.

Tästäkin huolimatta elokuu on mielestäni yksi kesän parhaita kuukausia. On toivottavasti vielä hyvinkin lämmintä, iltaisin töiden jälkeen ehtii, näkee ja jaksaa yleensä vielä monenmoista.

Kaikki kasvaa kohisten, tässä vaiheessa jopa aika vähällä hoidolla. Puutarhakasvit on saaneet ylivoiman rikkaruohoista, eikä vaarana ole että taimet tukehtuisivat jokaiseen pieneen vesiheinänalkuun.

Syyskuu
Aletaan jännätä ensimmäisiä hallaöitä. Toivotaan, ettei niitä tulisi ainakaan aivan alkukuusta, niin kesäkurpitsat ja muut jaksaisivat vielä puskea ilolla satoa.

Lokakuu
Voi olla vielä lämmintä ja kaunista, tai sitten jotain aivan muuta. Yleensä purjot sekä juurekset, porkkanat, lantut, sellerit ja maa-artisokat nostetaan meillä maasta jossain vaiheessa lokakuuta. Joskus on menty marraskuun puolellekin.

Marraskuu
Huhtikuun "tittelin" antaisin mieluummin tälle. Oikeastaan vähän turha kuukausi. Minua ei haittaisi vaikka jäisi kokonaan väliin - mitenkähän tuo poisto voisi onnistua - voisko vaikka EU tai joku auttaa?

Joulukuu
Ensin aikamoista huisketta, joka sitten lopulta johtaa aivan päinvastaiseen - suureen joulurauhaan, toivottavasti.

Joulukuun alussa on myös tietysti yksi tämän vuoden huippukohtia, Suomi100 v, huuuikea juttu!!! Aivan mahdotonta etukäteen kuvitella mitä kaikkea tuo päivä lopulta tulee sisällään pitämään. Paljon monenlaista etukäteispöhinää on meneillä jo nyt, mihinkähän tämä huipentuukaan?


Näiden jotenkin odotettavissa olevien asioiden lisäksi joukkoon mahtuu varmasti vielä monenlaisia isompia ja pienempiä ylläreitä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kovin kurjia sellaisia!

Mitä sinä odotat tältä vuodelta?

Kiva pieni tuunausidea

Käväisin pienellä päiväreissulla Pääkaupungissa vähän haistelemassa uusia tuulia. Voi että, miten olikaan virkistävää. Halpabussi vie ja tuo edullisesti, tällaista pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin!

Oli ihan kuin olisi käynyt kauempanakin etelässä. Pääkaupunkiseudun säätila tuntui aivan uskomattomalta tänne sade-Suomeen verrattuna. Oli todella aurinkoista ja lämmintä, sain päivässä saman verran aurinkoa mitä olen saanut täällä kotikonnuilla koko kesänä. Onneksi sattui olemaan pikkuinen aurinkovoide käsilaukussa, ettei naama aivan palanut :) Vaatetuksen puolesta olin varautunut lähinnä siihen, ettei palelisi. Hiki meinasi tulla! Ja välimatkaa on siis parisataa kilometriä, tuntui aivan uskomattomalta, suorastaan väärältä!

Laitan nyt tässä ensinnä yhden hyvin yksinkertaisen, puutarhaan liittyvän kivan idean, mihin törmäsin ihan kadulla. Perus-tylsän valkoisen muoviamppelin kannakkeisiin oli virkattu hauskat värikkäät koristesuojukset - ja vieläpä aika mainion väriset :)

Jo muuttui koko amppelin ulkonäkö pienellä ihan toisenlaiseksi. Nyt taisivat nurkissa lojuvat monet muoviamppelit nousta uuteen arvoonsa!

Nuo olisivat tosi kivoja vaikka mökillä, vaikkapa pienenä ryhmänä, jossa joka amppelilla olisi eri väriset kannakkeet.

Täytynee ryhtyä heti virkkailemaan, eipä ole tullutkaan tehtyä sitä pitkään aikaan. En harmi kyllä hoksannut laittaa ylös sen liikkeen nimeä, jonka edustalla amppeli oli. Kuitenkin joku Suomi-käsityöliike jollain Kauppatorin lähistön pikkukaduista, kenties Katariinankadulla.

Laitan myöhemmin vielä toisen postauksen siitä, mitä muuta kerkisin päivässä tehdä :) Tästä pääset tuohon toiseen tekstiin.

Sekaisin pioniunikoista

Nupuillaan.

Nyt ne ovat alkaneet kukkia! - Ensimmäistä kertaa kasvattamani pioniunikot :)

Nehän ovat aivan ihastuttavia, miksi ihmeessä en ole hoksannut näitä aiemmin? No toisaalta, kiva että puutarhaan löytyy aina jotain uutta, mistä innostua.

Pioniunikot ovat kookkaita ja näyttäviä, värejä ja muotoja on joka lähtöön; löytyy herkkää pinkkiä, vaaleampaa ja upean
tummanpuhuvaa lilaa sekä kirkasta unikonpunaista. Enemmän ja vähemmän kerrottua, rimpsureunaa, pienempikukkaisempaa ja jättikukkaista.

Ehdin ottaa eilen kauniissa auringonpaisteessa muutaman kuvan näistä ihanuuksista.

Tänään sateen vihmoessa ei kuvaaminen onnistu. Voi myös olla, että
herkät kukinnot saavat nyt tuulen tuivertaessa ja sateen piiskatessa melkomoista kyytiä.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Juhannuspäivän aamuna

Juhannuspäivä valkeni usvaisena - sateen kasteleman maiseman peitti sankka sumu. Pian auringon lämpö vei kuitenkin voiton ja maisema kirkastui.

Piti ottaa tilanteesta oikein kaksi kuvaa; ensimmäisessä oli parempi valo, mutta toiseen ilmestyi koiramme aamupissillensä - halusi vissiin päästä juhannuskuvaan :)

Laitetaanpa vielä vähän väriäkin elämään, olen nauttinut perennapenkkiin viime keväänä istuttamani tulikellukan kukinnasta. Se toimii pirtsakkana väriläiskänä ja tuo mukavaa kontrastia monille kasveille. Joku varoitteli, että hillakuoriaiset voisivat olla sen ongelma. Onneksi otin kuitenkin riskin ja istutin kellukkaa, on saanut ainakin toistaiseksi olla rauhassa kuoriaisilta.

Oikein hyvää juhannuspäivää!

Se on kesä! - oonhan...?

Ainakin kalenterin mukaan KESÄkuuta mennään, mutta vaikea uskoa, kun ikkunasta ulos katsoo. Vettä vihmoo ja kovin on viileää, enteileeköhän säätila jo juhannusta, suomalaista keskikesän juhlaa?

Vaan toisaalta, vaikka vettä ja viileyttä on riittänyt, niin yöpakkaset ovat kuitenkin pysytelleet kokonaan poissa, ainakin täältä meiltäpäin. Niinpä tällä kertaa käynee niin, että varhainen lintu madon nappaa - toukokuun 20. päivän paikkeilla ulos istuttamani hallanarat pavut ja kesäkurpitsantaimi ovat selvinneet paleltumatta, niistä on odotettavissa aikaista satoa. Tällä kertaa riskeeraaminen siis kannatti, helpottaisi paljon kun tulevasta säästä voisi aina etukäteen tietää!

Viereisessä kuvassa nämä pavuntaimet kuvattuna eilen. Kun katsoo kuvaa tarkemmin, siellä on jotain vähän ylimääräistäkin... Ampiaiset olivat ryhtyneet rakentamaan kahtakin pesänalkua papupenkkiä reunustaviin metalliverkkoihin. Ilmeisesti olivat kuitenkin hylänneet paikan, ja nyt nuo pienet pesäalut jäivät ylimääräinä koristeina papupenkkiin.

Kirjoitin viime keväänä siitä, kuinka minulla on tapana esikasvattaa myös pavuntaimet. Se tuntui jälleen tämän vuoden kokemuksella oivalliselta ratkaisulta.


Näyttää lämpimissä sisätiloissakin niin perin vaivalloiselta, kun hentoiset, mädäntymiselle herkät pikkulehdet yrittävät epätoivoisesti tunkea ulos paksun pavunsiemenen uumenista. Saati, jos joutuisivat tekemään tämän ulkosalla tässä viileydessä, voisi käydä huonosti.

Viikonlopuksi oli myös kasvimaan isompi osa viimein kuivahtanut niin, että päästiin se lopulta muokkaamaan - myöhemmin kuin varmaan koskaan. Ja saatiin istutettua ensimmäiset talvipotut.

Blogissani oli toukokuun ajan kysely, jossa tiedusteltiin, mitä lukijat eniten odottavat kesältä - onko se lämpöä ja aurinkoa, puutarhanhoitoa, lomaa, kesäherkkuja vaiko vielä jotain muuta. Kuinka ollakaan, ensimmäinen vaihtoehto vei voiton kymmenellä äänellä. Veikkaisin, että toukokuun säätilalla saattaa hyvinkin olla tässä osansa :) Seuraavalla sijalla oli puutarhanhoito (8 ääntä), kesäherkut saivat viisi ääntä ja peränpitäjänä oli loma neljällä äänellä.

Kiitoksia kaikille äänestykseen osallistuneille, sitä lämpöistä ja aurinkoista kesää toivoen ja toivotellen!

Herkkä kuin hajuherne

Haju- eli tuoksuherneet ovat lemppareitani yksivuotisista kesäkukista, niitä pitää kasvaa vähän siellä sun täällä.

Tänä vuonna sain esikasvatettua kymmenkunta hajuherneentainta, kahta eri väriä: vaaleansinistä ja Ruotsin-messujen tuliaisena ihanan kuninkaallisen-vaaleanpunaista "Royal Rose".

Hajuherneen siemenet ovat perin huonoja itämään, enkä ole oikein keksinyt konstia, millä itämistä voisi parantaa. Tänä vuonna kokeilin mm. lyhyttä ja pidempää liotusta, mutta millään ei tuntunut olevan vaikutusta. Tärkeintä näyttää olevan, että siemenet ovat tuoreita, vähääkään vanhemmat siemenet eivät oikein tahdo itää.

Hajuherneet ovat myös kovin herkkähipiäisiä juuristaan. Ne kasvattavat nopeasti muutaman pitkän ja kiemurtelevan juuren, joiden sörkkimisestä ne ottavat herkästi herneen nenään.

Hajuherneitä ei kannata siksi koulia, vaan kylvää ne alusta alkaen omiin purkkeihinsa, joissa ne saavat kasvattaa rauhassa juurensa. Huonon itävyyden vuoksi yhteen purkkiin kannattaa kuitenkin kylvää pari - kolme siementä. Jos siemeniä itää enemmän kuin yksi, ylimääräiset taimet poistetaan, samaan purkkiin voi jättää kasvamaan yksi - kaksi tainta.
Toinen herkkä kohta hajuherneille on taimien siirtäminen sisältä ulos auringonvaloon. Tätä ei pidä tehdä turhan äkkinäisesti, sillä taimet voivat tällöin kuihtua ja jopa kuolla kupsahtaa.

Kannattaa siis totuttaa taimet ulko-oloihin pikkuhiljaa, pitämällä niitä auringossa ensin lyhyitä aikoja ja pidentäen sitten aurinkoaikaa vähitellen.

Jotkut latvovat tuoksuherneet tuuheuden lisäämiseksi. Itse en ole koskaan hennonut latvaa katkaista, kun taimet tuntuvat jotenkin niin erityisherkiltä 😊

Typensitojakasvina tuoksuherne ei tarvitse erityisen voimakasta lannoitusta, mutta hyvä peruslannoitus on kuitenkin tarpeen runsaan kukinnan varmistamiseksi.

Vaaleanpunaisista taimistani yksi pääsi valkoiseen maitohinkkiin, jonka taidan laittaa roikkumaan betoniverkosta tehtyyn kaariporttiin. Haaveilen, kuinka hajuherne kasvaessaan ryöppyää siitä upeasti niin alas- kuin ylöspäinkin - toivottavasti :)

Toinen vaaleanpunainen saa kasvaa sinisessä emalikattilassa huvimajan ovenpielessä ja yksi kaivonrenkaasta tehdyn kukka-astian keskellä, missä hajuherne viihtyi oikein hyvin viime kesänäkin. Pari eriväristä tainta istutin isoon amppeliin, se päätyy kuistille ovenpieleen. Vielä muutama taimi mökille, ja sään lämmettyä taidan istuttaa loput maahan sinne tänne kiipeilemään.

Tästä pääset toiseen hajuherneistä kertovaan juttuuni.

Vielä vähän viimekesäistä hajuherneiloa: