Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Hääkukkaprojektin lopputulos selvillä :)

Kerroin aiemmin, kuinka otin tämän kesän pienoiseksi haasteeksi yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin.

Ihanat kesähäät on nyt vietetty, ja on siis myös selvinnyt, kuinka tässä kukkaprojektissa kävi. Voisi sanoa, että se onnistui lähestulkoon, mutta ei aivan täysin. Ehkä sellainen 9- suoritus :)

Viileä alkukesä sekä kevään kiireeni toivat projektiin omat haasteensa ja jännitysmomenttinsa. Kylvin tosiaan huhtikuun puolivälissä astioihin (=pulkkiin :) kasvamaan noin 400 erilaista kesäkukantainta valmiista siemenseoksesta. Pääsin istuttamaan taimet maahan vasta reippaasti kesäkuun puolella, mikä oli selvästi vähän turhan myöhään. Näiden lisäksi kylvin vielä varmuuden vuoksi tuolloin kesäkuun alussa taimiväleihin vähän lisää siemeniä.

Hieman haastava savimaamme ja ehkä hiukan varjoinen kasvupaikka eivät myöskään ainakaan helpottaneet projektia. Sain huomata, että maahan olisi kannattanut lisätä istutusvaiheessa myös kompostia. Laitoin vain rakeista luomulannoitetta, kun kuvittelin maan olevan edellisen vuoden herneenkasvatuksen jäljiltä hyvässä ravinnetilanteessa. Komposti olisi varmasti jouduttanut kukkia.

Kovasti hyysäilin taimia, milloin harailin rivivälejä, milloin taas rakentelin niille minkäkinlaista lämmittävää suojaa harsosta ja muovista sekä lisälannoitin nokkosvedellä ja ruohonleikkuusilpulla. Viimeiseen asti sain jännittää, minkä verran kukkia lopulta on h-hetkellä kukassa, onko niitä riittävästi?

Valmiiksi poimittuja kukkia. Perennapenkistä keräämäni vielä puuttuvat.

Loppujen lopuksi erilaisia kukkia oli kukassa varsin mukavasti, joskaan ei kuitenkaan aivan riittävästi.

Enimmäkseen ruiskaunokkeja ja kehäkukkia, lisäksi jonkin verran muita, kuten ikikukkia, hajuherneitä ja unikoita.


Tyttäreni osti täydennykseksi vielä jonkin verran leikkokukkia, jolloin saimme kokoon tarvittavan kukkamäärän.

Keräsin kukat hääpäivää edeltävänä iltana. Onneksi tuolloin sattui olemaan kaunis, ei-sateinen päivä, se olisi huonontanut tilannetta huomattavasti. Keräilin lisäksi myös erilaista vihreää, kuten heiniä, pieniä kuunliljan lehtiä sekä saksankurjenmiekan lehtiä. Ne olivatkin korkeina ja näyttävinä erittäin hyvä lisä kukkamaljakoihin. Säilytin kukat yön yli vesiastioissa viileässä ja pimeässä kellarissa.

Työmaani hääpaikalla.

Olimme ottaneet etukäteen talteen pieniä lasiastioita, joihin asettelin kukkaset hääpaikalla. Sekin oli oikein mukavaa puuhaa.

Värikkäät kukat näyttivät vallan hyviltä valmiina paikoillaan hääpaikan pöydissä. Niitä oli myös kiva katsella illan aikana. Kukat kestivät maljakoissaan mainiosti illan ajan. Olin laittanut maljakkoveteen varmuuden vuoksi vielä kukkavirkistettä.

Valmiita maljakoita odottamassa. 

Olin maalannut aiemmin maljakkojen alaosat valkoisella maalilla.

 Näyttivät mukavilta valkoisella pöytäliinalla, ja kukkien varsien alapäät jäivät näin piiloon. 

Tämä oli kaikkineen oikein mukava ja mielenkiintoinen projekti, oli kiva osallistua tällä tavoin häävalmisteluihin. Toki kukkien huolenpito vaati oman aikansa, onneksi minulla oli sitä tänä kesänä vähän enemmän kuin yleensä, vaikka kevätpuoli olikin kiireinen.

Erityisesti odottamani tiibetinkoirankielet ja kesäruusuleinikit eivät harmi kyllä ehtineet ajoissa kukkaan. Niiden kukintaa siis odotellaan edelleen, nuput ovat kyllä jo pitkällä!

Nyt tulleen hellejakson luulisi räjäyttävän loputkin kukat iloiseen kukintaan.

Onneksi keksin kerätä täydennykseksi myös kuunliljan kukkia perennapenkistä.
Nekin sopivat vallan hyvin leikkokukiksi.

Loppukesän nautimme sitten varmaankin harvinaisen runsaasta kukkaloistosta :)

Tästä pääset lukemaan seuraavasta hääkukkaprojektistani toisen tyttären häihin.

Hääkukkaprojektin kuulumisia

Kerroin aiemmin, kuinka yksi tämän kesän haastavia projektejani on yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin, joita juhlitaan vajaan kuukauden päästä.

Istutin kesäkukkasoksesta kasvattamani taimet maahan kesäkuun alkupuolella. Vielä niille ei kuulu mielestäni kovin hyvää, savimaamme on vähän haastava kasvuunlähdön kannalta. Olen silti vielä toiveikas tämän onnistumisen suhteen, paljon on toki kiinni tulevista säätiloista.

Ensimmäiset ruiskaunokit ja kehäkukat aloittelevat jo kukintaa, en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Taimet saivat nyt ensimmäiset hoitotoimet, joiden uskon vahvistavan niitä kovastikin.  

Harasin rivivälit ilmaviksi ja vapaiksi rikkaruohoista. Kastelin taimet 10-%:ksi laimennetulla nokkoskäytteellä. Lisäksi levitin riviväleihin ruohosilppua. Saas katsoa, millainen vaikutus näillä toimilla on.

Tästä pääset lukemaan, miten projektissa lopulta kävi.

Tästä kuvasta ei oikein tahdo selvää saada, runsaasti vihreää. Mutta siis kukantaimia riveissä ja riviväleihin levitettyä ruohosilppua.

Vesihanat kiinni ja lämpö päälle, kiitos!

Tällainen kaino toive olisi tällä puutarhurilla, liekö liikaa toivottu näin juhannusviikolla?

Sadevesi on kasveille hyväksi - tiettyyn rajaan asti. Nyt on kuitenkin ainakin meilläpäin menty reippaasti tuon rajan yli. Ei pysty enää pysymään perässä, kuinka paljon vettä on viime päivinä satanut. Joka tapauksessa aivan ehdottomasti liikaa savimaallemme.

Veden kyllästämä maa lilluu jalkojen alla, kasvit kärsivät veden täyttämässä tiiviissä maassa. Kasvimaalle ei ole nyt asiaa, sillä liian märässä maassa käveleminen vain tiivistäisi maata entisestään.

Kun on vielä lisäksi viileää, ei vesi häviä haihtumallakaan eikä kasvien kasvu etene. Viime vuosina tuntuu olleen enemmänkin tällaisia kylmiä ja sateisia alkukesiä, haastavaa puutarhureille. Muutenkin tuntuu siltä, että erilaiset säätyypit tuppaavat "jäämään päälle" pidemmäksi aikaa. Kasvien kannalta parempaa olisi sellainen sopiva vaihtelu, tasaisesti lämpöä, aurinkoa ja vettä.

Ja kun päälle vielä uhkaillaan hallalla, niin hui! No, mistä tuntee joulun (ei lunta) sekä vapun ja juhannuksen (lunta). Nytpä ei voi oikein muuta kuin puuhailla sisätiloissa ja toivoa, että aurinko ottaa pian voiton.

Vaan enpä malta olla mainitsematta, miten eilinen sadepäivä kirkastuikaan, kun satuin huomaamaan, mitä Perho Kerttunen oli kirjoittanut blogistani kommentissaan Omamaku-blogissa. Huh, vetää sanattomaksi, kiitos!!

Nämä maassa talven viettäneiden maa-artisokan mukuloiden versot
sain sentään raivattua rikkaruohoilta ennen maanantain jättisadetta.
Musta muovi ei ole kaunein, mutta ainoa järkevä ratkaisu joillain alueilla,
jotta pärjää edes jotenkin rikkaruohojen kanssa.
Taaempana maasta puskee parsa, joka kasvaa kesän mittaan
komeaksi jättimäiseksi puskaksi.  

Herneet kaksoisriviin järjesty!

Harvinaislaatuinen toukokuinen lämpöaalto toikin nyt melkoisen kiireen kylvöihin. No, toisaalta määräänsä enempää ei vain pysty tekemään. Kyllä tässä vielä hyvin ehtii vähän myöhemminkin. Ja ehkä kuitenkin, maltti on valttia, kesäkuun alussakin voi vielä tulla hallaöitä.

Herneensiemenet voi kylvää tuollaiseen alemmassa kuvassa näkyvään kaksoisriviin. Siitä on paljonkin etua: tilaa säästyy ja herneet on helppo tukea. Kahden hernerivin väliin tehdään esim. oksista tai narusta yksi tukirivi, joka tukee samalla molemmat hernerivit. Tämä on kätevä ja nopea kylvötapa, etenkin jos kasvattaa herneitä vähän enemmän.

Sopivan kylvöuran saa tehtyä helposti ja nopeasti esim. rautaharavalla. Sillä työnnellään maahan 10-15 cm leveä, noin 5 cm syvä ura.

Herneensiemenet kylvetään uran kumpaankin reunaan riviin noin viiden sentin välein ja lisätään tarvittavat lannoitteet. Ura peitetään rautaharavalla varovasti niin, etteivät siemenet siirtyisi paikaltaan ja maata tiivistetään vielä haravalla kevyesti painelemalla.

Kylvös kannattaa suojata alkuun harsolla, sillä vasta itäneet pienet herneenversot (kuten myös pavut!) ovat lintujen suurta herkkua, ne saattavat käydä nokkimassa herneenalkuja. Tämä voi olla syynä, jos herneitä ei ole ilmestynyt, kun harsoa ei ole ollut suojana.

Herneenalkujen ollessa vielä pieniä, näiden kahden hernerivin välistä pääsee vielä kätevästi haraamaan rikkaruohot varovasti kapealla haralla. Siksi herneille kannattaa asettaa tuet vasta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, kun versot ovat 5-10 senttisiä, jotta tuet eivät ole haraamisen tiellä.

Tämän vuoksi näille kahdelle riville kannattaa jättää myös sen verran väliä, että pieni hara mahtuu kulkemaan niiden välistä.

Tulette huomaamaan, olen laiska kitkemään käsin, käytän rikkaruohojen kurissa pitämisessä haraamista niin paljon kuin vain mahdollista. Siitä on sekin etu, että se samalla kuohkeuttaa kohtalaisen tiivistä savimaatamme.

Siemeniä - 136 pussillista!

Kevään kylvöpuuhat käynnistyvät sillä, että pääsee inventoimaan olemassa olevat siemenvarastot.

Laskin huvikseni siemenlaatikon sisällön, en sentään siemeniä, vaan siemenpussit. Niitä on yhteensä 136, ihan hyvä valikoima. Osa on kuitenkin jo ihan tyhjiä, vain muistuttamassa jostain hyvästä lajikkeesta.

Mutta jos ajattelee, että on ainakin kolmisenkymmentä eri kasvilajia ja jokaisesta muutama eri lajike, niin eipä tuo sitten niin paljolta tunnukaan. Harvinaisempia (ja nehän ovat yleensä parhaita) siemeniä on joskus vaikea saada, joten on hyvä, että niitä on valmiiksi varastoituna.

Toki siementen itävyys laskee ajan myötä. Salaatin- ja erilaisten sipulinsiementen mielestäni kaikkein nopeimmin, ylivuotisista siemenistä ei juuri nouse taimia.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla minulle uutena kasvina salottisipulia, joka kuulostaa houkuttelevalta sekä tietysti sitä myski- tai butternutkurpitsaa. Myös vuosien tauon jälkeen olisi mukava jälleen kasvattaa mustajuurta, jos saisi sen viihtymään savimaassamme. Tulisikohan siitä hyvää sosekeittoa? Niin, ja ihanan pähkinäistä Salanova-salaattia, johon olen tutustunut ruokakaupan vihannestiskillä.

Melonit ovat vielä vähän harkinnassa. Olen niitä useampana vuonna kokeillut, vähän huonolla menestyksellä. Kun tietäisikin tässä vaiheessa, että olisi tulossa superlämmin kesä, niin sitten ainakin kannattaisi kylvää.

Ihan pian on aika kylvää pisimmän kasvuajan vaativat purjot, juurisellerit ja ensimmäiset tomaatit.

Mitä porkkanoita!

Kävin kurkkaamassa talviporkkanoiden kasvua. Niiden koko olikin melkoinen yllätys - ne kun ovat vielä parhaassa kasvuvaiheessa!

Talviporkkanana suosimme yleensä Feonia finaa, mutta nyt uutena kokeilussa Karnavit, jota kuvassa olevat jättiläiset edustavat. Ensi talvena ainakin porkkanaa näyttää riittävän, vaikka kuivuuden vuoksi siemenet itivätkin vähän huonosti - onneksi ;)

Monilla kuuluu olevan vaikeuksia saada porkkanaa kasvamaan. Tärkeintä on ahkera kitkeminen alkuvaiheessa, kun pienet hennot taimenalut yrittävät pärjätä rikkaruohoille. Myös harso on hyvä pitämään porkkanakärpäset ja -kempit loitolla.

Myöhemmässä vaiheessa a. ja o. on säännöllinen haraaminen, joka pehmittää ja kuohkeuttaa maata porkkanan kasvaa. Ahkera haraaminen on sitä tärkeämpää, mitä kovemman sorttista maa on, kuten meidän savimaamme (kerron siitä jossain vaiheessa tarkemmin). Sellaisessa porkkana ei tykkää kasvaa, mutta haraaminen auttaa asiaa paljon.

Moni ei myöskään malta odottaa porkkanoiden kanssa riittävän pitkään. Ei kannata lannistua, jos porkkanat ja muut juurekset ovat vielä tässä vaiheessa pienikokoisia, sillä juuresten paras kasvukausi on vasta näin syksymmällä kun vain lämpimähköjä säitä riittää. Kesän ne ovat kasvatelleet naattejaan, ja vasta nyt on juuriosan kasvun aika.

Kasvu jatkuu vielä syyskuun puolellakin, eli kannattaa odotella rauhassa. Meilläkin juurisellerit ja lantut ovat vielä aika pieniä, mutta vielä ne ehtivät kasvaa hyviin mittoihin. Näistä porkkanoista en sen sijaan tiedä, mitähän näistä vielä tuleekaan? Vielä niitä ei voi nostaa kellariinkaan, kun on turhan lämmintä.