Kiva löytö vanhasta puutarhasta!

Tein vielä ilahduttavan löydön vanhan asuntomme kasvimaalta.

Minulla jäi nimittäin viime syksynä kaikki purjot keräämättä, kun sairastuin loppuvuodesta myyräkuumeeseen. Muistan, kuinka sairaalan pedillä maatessani mietin sitäkin, että siellä ne purjot ovat. Sitten alkoi pakkaset, ja sinne purjot jäivät 🙁 

Viimenuotiset purjot olivat erittäin hyvässä kunnossa ja kasvussa, niissä ei ollut mitään vikaa.

Vaan nyt ilokseni huomasin, että purjothan ovat talvehtineet hyvin maassa, ja siellä ne olivat edelleen aivan täydessä iskussa 😊 Ei siis muuta kuin keväiseen purjonkeruuseen ja -säilöntään!

Purjoja kertyi komea vuori.

Purjot menossa pakkaseen.

Tämä on nyt kyllä hauskaa, minulla on jo tämän vuoden purjot säilöttyinä - kesäkuussa! Hyvä juttu siksikin, että minulla ei ole nyt uudessa rivaripihassa lainkaan purjoja kasvamassa.

Tästä aiemmasta jutustani löydät lisää vinkkejä purjon säilöntään.

#purjo #purjosipuli #sailyvyysylitalven #säilytys #säilöntä #edellisvuotinen #säilyyko #maassa

Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Miten monta sorttia taimia?

Suurin osa taimista on parhaillaan ulkoilemassa kasvihuoneessa (niillä
mahtaa olla siellä tässä vesisateessa vilpoisan karaisevat oltavat!).
Siksi tähän päätyi kuvituskuvaksi vähän basilikantaimia (edessä tavallista, ja
taaempana thaibasilikaa). Lisäksi edessä vasemmalla yksi kurkkumeloni. 

Tuossa taimivauvoja hoivaillessa tuli mieleen laskea, kuinkas monta erilaista kasvilajia siinä mahtaakaan olla kasvamassa?



Vihannesten osalta pääsin seitsemään: 
- tomaatit (ehkä n. kymmentä lajiketta, tätä en saanut nyt laskettua)
- juurisellerit
- purjot
- butternut-kurpitsa (vain yksi taimi, kaverit menehtyivät :(
- kurkkumelonia (mielenkiintoinen uutuuskasvi Ruotsista, saas nähdä miten näiden kanssa käy...)
- basilikaa
- persilja, jota kylvin vasta hiljattain, eivät ole vielä nousseet

Eipäs kun kahdeksaan, maissit unohtuivat matkasta!

Ja sitten vähän kukkia:

Pioniunikon siemenet itivät vähän turhankin hyvin.

- pioniunikoita (ihana uutuus minulla. Näitä riittääkin, sillä itivät järkyttävän hyvin, tuli kylvettyä vähän turhan ronskilla kädellä)
- hajuherneet (kylvin nämä vähän turhan aikaisin jo helmikuussa, ovat kasvaneet aika kookkaiksi :)
- kesäkukkaseosta

Lisäksi olen tänä viikonloppuna kylvänyt vähän härkäpapuja, muutaman kesäkurpitsansiemenen sekä avomaankurkkuja.

Lähiaikoina pitäisi vielä kylvää kaalit ja lantut sekä vähän salaattia aikaisen sadon saamiseksi.

Kasvatatko sinä taimia itse?

On kolme tapaa (ainakin) säilöä purjoa...

Purjot pakataan korkeaan pänikkään vuorotellen
 lannoittamattoman turpeen kanssa.

- ja kaikki niistä yhtä oikeita...

Ensimmäinen on yksinkertaisin, helpoin ja energiatehokkain. Sen ainoa vika on se, että purjoja ei saa tällä tavoin säilöttyä koko talveksi, ainoastaan jonnekin joulun tienoille saakka. Tämä säilytystapa edellyttää myös sitä, että käytettävissä on kellari.

Purjot, joista on karsittu pois lehdet, säilötään kokonaisina astioihin lannoittamattoman turpeen sekaan ja astiat säilytetään kellarissa. Purjot säilyvät tällä tavoin hvyinä muutaman kuukauden. Lopulta purjot alkavat kuitenkin väkisinkin nahistua, ensinnä pinnastaan.

Jollei käytettävissä ole kellaria ja jotta purjoa olisi käytettävissä vielä myöhemminkin, täytyy ottaa avuksi myös muita säilöntäkonsteja.














Purjoa voi pakastaa, tämäkin on helppoa. Purjot huuhdotaan huolella (halkaise purjo, jos lehtien välissä näyttää olevan multaa).

Purjot paloitellaan pieniksi viipaleiksi ja pakastetaan sellaisenaan, ilman kypsentämistä, mahdollisimman tiiviisiin rasioihin.

Rasiasta on kätevää rapsuttaa jäistä purjosilppua ruokiin.

Pakastamisen ainoa ongelma on se, että purjon haju (vai onko se tuoksu ;) tuppaa tulemaan läpi, vaikka rasia olisi kuinka tiivis. Ja vaikka sen pakkaisi ainakin kahteen muovipussiin.

Pakastimeen leviää väkisinkin vieno purjo tuoksu. Kokemukseni mukaan haju ei kuitenkaan tartu kovin hanakasti muihin pakasteisiin. Johonkin jäätelöön ehkä kyllä, mutta enpä ole koskaan havainnut vaikkapa marjoissa mitään purjoon viittaavaa.

Kolmas säilöntätapa on kuivaaminen, sekin sopii purjolle hyvin. Myös kuivaamista varten purjot silputaan pieniksi viipaleiksi kuten pakastettaessa. Kuivattuina purjot mahtuvat pieneen tilaan ja säilyvät tiiviissä rasioissa todella pitkään. Hiukan kuitenkin tuntuu, että purjon mehevyys kärsii kuivaamisesta, liottaminen ei oikein palauta purjoa ennalleen. Monenlaiseen ruoanvalmistukseen kuivattu purjo sopii silti oikein hyvin.

Juurekset ylös!

Tuli viimein aika nostaa maasta loputkin juurekset ja purjot, sillä ensi viikolle näyttää olevan luvassa useampia pakkasöitä. Todella hyvinä ovatkin maassa säilyneet!

Porkkanat ovat kasvaneet loistavasti, voikohan porkkanaa syödä liikaa? Juurisellerit ovat jääneet vähän pieniksi. Johtunee kesän kuivuudesta, vaikka yritinkin niitä kastella.

Juurekset jatkavat tästä matkaansa kellariin, purjot osin sinne ja osin pakkaseen, sillä säilyvät kellarissa hyvinä vain suunnilleen jouluun saakka.

Viikonloppuna odottaa ainakin kasvimaan ja kasvihuoneen loppuraivaukset. Ensi viikolla onkin sitten tiedossa syyslomaa, ihanaa!  

Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi

Keräsin harson alta ensimmäiset parsakaalit. Kauniin tummanvihreitä, kiinteitä ja hyväkuntoisia parsakaalinpäitä kertyi sankollinen - ja lisää on tulossa. Harson käyttäminen on kaalinkasvatuksessa välttämätöntä, se pitää loitolla niin kaalikoit, -kärpäset kuin -perhosetkin.

Parsakaalin kohdalla itse viljellyt hakkaavat kaupasta saatavat 6-0. Olen katsellut kaupassa nahistuneita ja usein jo kellastuneita ja auenneita nuppuja, eivätpä houkuttele. Näin ainakin täälläpäin, toki kauppojen vihannestiskeissä on eroja.

Syötiin sosekeittoa, jossa parsakaalin lisäksi perunaa, kesäkurpitsaa ja purjoa. Tosi hyvää, totesi teinimme. Se on paras palaute ja lämmitti mieltä. Noin yksinkertainen voi olla niin hyvää!

Kokiksi opiskelevalta tuttavalta opin, että sosekeiton ainekset pitää kuullottaa rasvassa ennen keittämistä. Tätä en ole tajunnut aiemmin tehdä. Näin tehden keittojen maku parani entisestään merkittävästi, ja lapsetkin huomasivat eron.