Persiljat pakastusvuorossa

Moni nähtävästi pakastaa mausteyrttejä, ja se on kyllä järkevää. Näin on aina helposti tarjolla tuoreen veroista maustetta, jota yleensä kuuluu kerralla huomattavasti vähemmän kuin kaupan yrttiruukullinen. Rahallinen säästökin on huomattava yrttiruukkuihin verrattuna.

Tillin pakastaminen on yksi luetuimpia blogijuttujani, ja se on minusta hauskaa 🙂 Äidiltä oppimaani tillin pakastusniksiä luetaan useita kertoja päivässä, yhteensä sitä on luettu yli 10 000 kertaa.

Tillin ja korianterin lisäksi myös persiljan pakastaminen on minulla jokavuotinen rutiini. Persiljat ovatkin nyt parhaimmillaan pakastettaviksi.






Huuhdotaan ja silputaan

Homma alkaa persiljanvarsien huuhtomisella, joka käy näppärästi tiskialtaassa, johon voi laskea vettä persiljatukun päälle ja pyöritellä lehviä hetki veden alla.

Huuhtelun, kevyen ravistelun ja hetken valuttamisen jälkeen nypin paksuimmat varret pois ja laitan lehvät monitoimikoneeseen, missä hienonnan persiljan sopivaksi silpuksi.

Tämän jälkeen kaadan ja lusikoin silpun pakasterasiohin. Rasioita täyttäessä silppua on hyvä painella kevyesti vähän tiivimmäksi, niin se ei pääse kuivahtamaan pakkasessa.

Sitten ei muuta kuin rasiat pakastimeen. Persilja säilyy näin aivan tuoreen veroisena, jäistä persiljasilppua on helppo rapsuttaa veitsellä aina kulloinkin tarvittava määrä.

Onko sinulla hyviä vinkkejä mausteyrttien säilöntään?

Suuresta persiljapuntista tuli puolisen litraa valmista persiljasilppua pakastettavaksi.

#persilja #säilöntä #pakastus #pakastaminen

Malttamatonta odotusta

Joko, joko, joko?

Tässä hetkessä aika tuntuu todellakin matelevan. Kun malttamattomana odottaa sadon, ja erityisesti ensimmäisten tomaattien kypsymistä. Erityisen vaikeaksi odottamisen tekee se, että kasvamassa on monta minulle uutta tomaattilajiketta, joita ei enää millään malttaisi odottaa.

Tomaatteja on tuloillaan monen näköistä ja mallista; on perinteistä punaista ja keltaista, löytyy raidallista, suurempaa ja pienempää kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja ihan minipientä viinimarjatomaattia.

Viinimarjatomaatit antavat vielä odottaa,
ennen kuin pääsee ensimmäistä maistelemaan.

Kasvihuoneen keskiosassa on tällä kertaa melkoinen viidakko. Se johtuu siitä, että uutuuslajikkeeni
viinimarjatomaatti on tehtaillut varkaita aivan hurjaan tahtiin. Juuri tänään tein kasvarissa raivausoperastion,
turhia alalehtiä ja varkaita kertyi iso sylillinen.

Tomaatit pääsivät kesäkuun lämmössä hyvään kasvuvauhtiin, mutta sitten kehitys tyssäsi sateeseen ja viileyteen.

Lopulta sitä sitten nappaa sen ensimmäisen yleensä pikkuisen raakana suuhunsa 🙂 Ja kelle se ensimmäinen tomaatti ylipäänsä kuuluu? Kehtaanko pistää omaan suuhun, vai pitäiskö se tarjoilla lapsille?

Ja vielä yksi tärkeä juttu; minkä lajikkeen tomaattia pääsee ensinnä maistelemaan? Suurimmat odotukseni kohdistuvat tänä vuonna uutuuslajikkeeseeni, pienenpieneen viinimarjatomaattiin. Ajattelin, että pienikokoisina ne kypsyisivät pikapikaa, mikä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Ensimmäiset tomaatit on kyllä kasvaneet jo hyvinkin viinimarjan kokoisiksi, mutta väri on edelleen tummanpuhuvan vihreä, punaposkista ei ole vielä tietoakaan.

Sweet million oli tällä kertaa nopein.

Useimmiten ensimmäiseksi on ehtinyt keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla, joka on yksi suosikkitomaattejani. Tänä vuonna se on kuitenkin jäänyt jostain syystä pahasti jälkeen kärjestä.

Tällä kertaa nopeuskisan voiton vei kirsikkatomaatti Sweet million, vallan hyvä "peruslajike" sekin.

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että eipä aikaakaan, kun tomaatteja alkaa kypsyä sellaiseen tahtiin, että niitä riittää aivan varmasti ihan kaikille halukkaille 🙂

Tästä pääset juttuun, jossa kerron erilaisista vuosien varrella kasvattamistani tomaattilajikkeista.

Kivan raidallinen Tigerella on myös yksi vakiosuosikkejani.

Tämä lienee Gardener´s delight, runsassatoisena yksi suosikkejani tämäkin.
Tällä kertaa alimmat tomaatit roikkuvat niin alhaalla, että jouduin kaivamaan maahan kuopan niiden alle,
jotteivät osu maahan :)

Hörtsänän arboretumin heinäkuu

Ihan huomaan nyt aina odottavani uuden kuukauden alkamista, jotta pääsen piipahtamaan kuukauden visiitilläni Hörtsänän arboretumissa Orivedellä.

Olen nimittäin ottanut tälle kesälle kotiseutumatkailutavoitteen, jossa käyn vähintään kerran kuussa katsastamassa, miltä Hörtsänän arboretumissa näyttää aina kesän edetessä. Nyt tuli siis heinäkuun visiitin aika.

Monenlaiset liljat, monenväriset varjoliljat ja muut olivat nyt puhjenneet kukkaan, samoin iloisenväriset harjaneilikat sekä runsaina ryöppyävät sormustinkukat.

Edelleen näytti kuitenkin siltä, että paras kukinta voisi olla vieläkin edessä päin, paljon oli nuppusillaan olevia kasveja. Täytynee tällä kertaa tehdä poikkeus ja käydä pistäytymässä Hörtsänässä seuraavan kerran jo viikon - parin päästä.

Ihana vaaleanpunainen unikko.

Huomenna olisi myös Avoimet puutarhat -tapahtuma. Ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole suunnitelmaa lähteä tänä vuonna puutarhakierrokselle. En ole oikein onnistunut löytämään sopivan houkuttelevia kohteita, mutta ainahan tässä voi vielä mieli muuttua :)

Yksi kohde kyllä kovasti kiinnostaisi, Jokilaakson matkailupuutarha Lapualla. Sinne kun kuitenkin pääsee muulloinkin kuin Avointen puutarhojen päivänä, niin ajattelisin siellä olevan joskus toiste vähän rauhallisempaa. 

Oletko sinä menossa tutustumaan Avoimiin puutarhoihin?

Puutarhaan on tehty tänä kesänä paljon uusia istutuksia, ehkä nämäkin kuunliljat?

Jokilaakso, Hörtsänä ja monet muut löytyvät myös kotimaisten puutarhakohteiden listaltani, jolla on tällä hetkellä noin 50 kiinnostavaa kohdetta eri puolilla Suomea, kannattaa kurkata!

Tällainenkin kaveri tuli vastaan.

Mukavaa viikonloppua! 

Tästä pääset sarjan seuraavaan, ja tällä tietoa varmaankin myös viimeiseen osaan.