Noin neljännesvuosisadan odotus palkittu 😀

Nyt kysyttiin todella malttia! Istutin puutarhaamme yli 20 vuotta sitten erivärisiä päivänliljoja.

Liljat eivät ole tähän mennessä vielä koskaan kukkineet, ne ovat kyllä voineet muutoin hyvin ja työntäneet ahkerasti lehteä. En ole siten päässyt näkemään, minkä värisiäkään nuo lopulta ovat. Muistelisin, että niitä oli eri värejä.

Syynä kukkimattomuuteen on saattanut olla liian varjoisat kasvupaikat. Olen siirtänyt liljat vanhassa puutarhassamme ainakin pariin-kolmeen kertaan uuteen paikkaan, mutta ehkä sitten aina vähän turhan varjoisaan kohtaan. 

Viime kesänä koitti liljojen vihoviimeinen muutto uuden rivariasuntomme pihaan. Tämä piha on todella aurinkoinen, ja ajattelin että tämä on liljojen viimeinen mahdollisuus. Jos ei tämäkään paikka kelpaa, joutavat pois.

Liljat halusivat selvästi jatkaa elämäänsä, sillä päättivät nyt näyttää, että kyllä niillä on vielä muistissa, miten lilja kukkii 😀

Yksi kolmesta kukkavarresta heinäkuun alussa,
pian sen jälkeen kun olin huomannut nuput.

Odotettujen nuppujen kehittymistä on tullut 
seurattua silmä kovana 😊
Tässä tilanne  heinäkuun puolivälissä.

Heinäkuun lopulla, vähän ennen h-hetkeä, 
alkoi jo näkyä lupaavaa aavistusta
kukkien väristä...

Kyseessä ei nähtävästi ole päivänlilja, 
onkohan tämä syyslilja? Joka tapauksessa 
olen erityisen iloissani liljojen väristä 😊

Tänään viimein koitti päivä, kun ensimmäinen kolmesta nupusta päätti avautua. Tuntui suorastaan vähän juhlavalta hetkeltä 😊 Näiden huikeiden kolmen ensimmäisen kukkavarren kehittymistä on ollut kiva seurata.

Enpä olisi voinut aikoinaan liljat hankkiessani arvata, millainen niiden taival  tulee olemaan. Tuntuu, että tämäkin pieni tapahtuma osaltaan vahvistaa sitä, että

nyt on tullut viimein tultua oikeaan paikkaan 😊

Toivottavasti kukkia ilmaantuu jatkossa enemmänkin, mutta jo näillä kukilla liljat ovat turvanneet paikkansa puutarhassani - ja vähän myös sydämessäni!

#lilja #kukka #kasvupaikka #perenna #rivitalo

Herkulliset, yksinkertaiset pestoperunat

Minulla oli yli jääneitä keitettyjä perunoita, ja jääkaapista löytyi myös avattu pesto.

Mietin kovasti, miten näistä saisi syntymään herkulliset pestoperunat. En onnistunut löytämään netistäkään mitään riittävän hyvän kuuloista vinkkiä. Kaipasin erityisesti rapeutta perunoiden pintaan. 

Kuvassa eivät ehkä ihan niin herkullisen näköisiä,
mutta hyviä olivat 😊

Sitten keksin, laitoin pestossa kieritetyt perunalohkot uunivuokaan, ja ripottelin niiden päälle parmesania. Sitten koko komeus hetkeksi uuniin grillivastuksen alle, ja nami 😊

Tästä löydät muita helppoja ja hyviä perunaruokavinkkejäni.

#hävikkiruoka #ruokahävikki #perunavinkki #keitetytperunat #ylijäämäperunat #yksinkertainen #helppo

Ei malttaisi millään enää odotella...

Tässä ensimmäisten tomaattien kypsymistä odotellessani vähän koostetta tämänvuotisista lajikkeistani.

Kun ei malttaisi enää yhtään tippaa odotella sitä hetkeä, kun pääsee haukkaamaan ensimmäistä herkullista tomaattia.

Etenkin minulle uusia lajikkeita haluaisin jo kovasti päästä maistelemaan. Aloitetaan siis näistä uutuuksista. 

Tumma Black ball-tomaatti alkaa 
näyttää värin puolesta siltä miltä pitää.

Ensimmäisenä parvekkeella kasvava "musta" tomaattilajike

Black ball, jonka tomaatit alkavat jo lupaavasti näyttää oikean värisiltä. Minulla ei olekaan juuri kokemusta tummien tomaattien kasvattamisesta, joten näiden kypsymistä odotan kovalla innolla. 

Venus ei ole pitänyt kiirettä tomaattien 
kypsyttelyn kanssa. Nyt on sentään 
viimein nähtävillä vähän muutakin
kuin vihreää, joten ehkä nämä tästä 
vielä oransseiksi muuttuvat...

Toinen uutuuslajike on jo useammassa postauksessa esiintynyt ihastuttavan oloinen oranssi kirsikkatomaatti Venus. Se kehittyi nopeasti raakilevaiheeseen, mutta nyt raakileiden kypsyminen on kestänyt pienen ikuisuuden.

En osaa päätellä tämän mysteerilajikkeen
tomaateista yhtään, mikä lajike tämä
voisi olla? Kenties Tanskan vienti? On 
kuitenkin sitä ajatellen aika aikainen ja
nopeakasvuinen. Jännä nähdä, mitä 
tästä tulee?

Kolmas mainittava on erikoinen mysteeritomaatti. Kuvittelin, että se on Tiny Tim-lajiketta, joka on varsin hidaskasvuinen ja kasvultaan pienikokoiseksi jäävä kirsikkatomaattilajike. Niinpä istutin tuon alun perin amppeliin. Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, että kasvu ryöstäytyi aivan käsistä, kyseessä ei todellakaan voi olla Tiny tim. Siirsin tomaatin suosiolla isompaan ruukkuun, ja nyt ihmettelen mitä ihmettä siitä tulossa, mikä tomaatti se oikein on? On hyvin voimakas- ja nopeasavuinen, ei näytä oikein miltään tutulta lajikkeelta.

Tässä vielä mysteerilajike ihan koko komeudessaan.
Se näyttääkin nyt olevan yksi aikaisimmista lajikkeista, joten sikäli voisi olla myös yksi lempilajikkeeni Golden sunrise. Vaan kuin ei minusta oikein näytä siltäkään.

Olen itse asiassa kuullut, että yhdellä siemenfirmalla juuri Tiny timinä myytävät siemenet saattavat olla ihan mitä hyvänsä. Nähtäväksi siis jää, mitä tuosta kehkeytyy, onko menneet itselläni lajikkeet sekaisin, vai onko siemen ollut alunperin jotain muuta lajiketta?

Terassilla on myös keinua 
vastapäätä pari tomaattiruukkua,
niitä on mukava katsella keinusta.

Edellisten lisäksi terassilla on vielä pari ruukkua, joissa kasvaa mm. lempitomaattini keltainen, aikainen ja runsassatoinen Golden sunrise ja sekä ihanan oranssiraidallinen Tigerella. Lisäksi viimekesäinen ihastukseni Orange queen ja vielä toinen Black ball.  

Muovikasvihuone löysi nyt selvästi viimevuotista paremman, aurinkoisemman paikan.

Sitten on vielä pieni muovikasvihuone. Siellä kasvaa nyt neljä tomaattia, mm. pihvitomaatit Canestrino ja Brutus.

Parvekkeella kasvaa myös ruukussa muutama tomaatti, lempitomaattini keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla, toinen Venus, vielä yksi Black ball sekä  kirsikkatomaatti Sweet million.

Tomaatteja on tänä vuonna kasvamassa yhteensä 17 kappaletta, ja lajikkeita reilu kymmenen. 

Minun tuli istutettua monet tomaatit lopulliselle kasvupaikoilleen vähän turhan myöhään erinäisistä syistä (mm. ei ollut sopivia ruukkuja), minkä takia kaikki eivät ole vielä kovin pitkällä. Vielä joutuu siis odottelemaan tomaattien kypsymistä...

Tästä pääset lukemaan vinkkejäni siihen, miten onnistut tomaatinkasvatuksessa.

Tästä taas löytyy vähän enemmänkin juttua erilaisista tomaattilajikkeista.

#tomaatti #lajike #rivitalo #piha #puutarha #tomaatinkasvatus

Olen hullaantunut puutarhaani 😊

Meidän vaatimattomuutta korostavassa kulttuurissamme ei varmaan olisi soveliasta sanoa näin, mutta sanon silti. Olen aivan ihastunut ja rakastunut tämänhetkiseen puutarhaani 😊

Olen aina tykännyt puutarhanhoidosta, mutta ihan vastaavaa tyytyväisyyttä en ole päässyt aiemmin kokemaan.

En olisi aiemman ison puutarhan, tai ehkä se oli enemmänkin kasvimaa, aikoina voinut ikinä kuvitella, että lopulta pienestä rivaripihasta tulee se puutarhakeidas, johon olen kaikkein tyytyväisin 😊

Vaahteraan nojava betoniverkko
muodostaa "portin". Sitä pitkin
kiipeää kärhö, joka ei kuitenkaan ole vielä päässyt näin ylös asti.

Kokosin tähän reilut 20 asiaa, joihin olen rivaripihassani ja -puutarhassa erityisen tyytyväinen.

Rakastan

- Pihan keskellä olevaa korkeaa, mutta karsimaamme vaahteraa, siitä tulee mieleen palmu 😊 Vaahtera tuo pihaan kerroksellisuutta ja "ryhtiä" ja antaa suojaa paahteelta. Siihen voi myös ripustaa kaikenlaista, tulevaisuudessa toivottavasti köynnöshortensia verhoaa sen rungon

- Jokaista ruukkuistutustani, laskin juuri että niitä on nyt 23: tomaatteja, kukkia, salaattia, punajuurta, perunaa... Olen yrittänyt pitää ruukkujen määrän maltillisena, jotta niiden siivoaminen syksyllä ei olisi ihan mahdoton homma. Nyt meinasi ainakin melkein lähteä lapasesta niiden kanssa 😊 

- Parveketta tomaatteineen

- Näkymää ylhäältä parvekkeelta alas puutarhaan

- Osittain katettua terassia ja sitä, että vanha keinumme mahtui terassille

- Terassin ja parvekkeen suojaa antavia ja kivannäköisiä valoverhoja

- Sitä, että pystyn keräämään sadevettä talteen kasteluvedeksi ränninpäästä

- Yksinkertaista istutus- ym. pöytää

- Tyttäreltä saamaani kaunista saviruukkua, jossa kasvaa laventeli

- Kesäkukkaruukkuja, joita voi siirrellä mielen mukaan paikasta toiseen

- Vaahteran juureen istuttamaani köynnöshortensian alkua

- Sitä, että olen pystynyt hyödyntämään pihassa lähes kokonaan vanhoja, kierrätettyjä juttuja. Juuri mitään uutta ei ole tarvinnut hankkia 

- Pihan keskellä olevaa perennapenkkiä, johon olen siirtänyt rakkaat vanhat kasvini, mm. päivänliljat, ruskolilja ja tulikellukat

- Jokaista 17 tomaatistani

- Tomaatin uusia lajikekokeiluja, Black ball ja Venus

- Pientä vihannespenkkiä, jossa kasvavat huippuhyvin mm. kesäkurpitsat, kurkut ja köynnöspavut

- Harjateräs- js betoniverkkoviritelmiäni, jotka sain raijattua vanhasta puutarhastamme köynnösten ja muiden kasvien tuiksi

- Sitä, että sain mahtumaan pihaan myös luumupuun

- Etupihan yksinkertaisia ja helppohoitoisia perennaistutuksia

- Sitä, että kaikki on niin sopivan hallittavan kokoista - ja silti puutarhapuuhaa tuntuu olevan vallan riittämiin 😊

- Haaveilua 😊 - jos vaikka pihan takaosassa kasvavien mongolianvaahteroiden tilalle istuttaisi syreeniä, jasmiketta ja lumipalloheisiä

Mistä sinä tykkäät tai mihin olet tyytyväisin puutarhassasi?

Vaahteran vieressä kasvavassa pienessä köynnöshortensian alussa on jo muutama kukkanuppu.

Tästä terassin kaiteen yli on mukava katsella puutarhaan, edessä näkyy pieni
vihannespenkki, jossa kasvaa mm. kesäkurpitsaa ja kurkkua. Taaempana näkyy lempiperennojani.

Perennapenkissä kasvava ruskolilja on minulle tärkeä isoäitini lempikukka. Hän kutsui sitä keisarinkruunuksi.

Ensimmäinen kukkija on aloitellut tässä kesäkukka-astiassa...

Terassilla keinun vieressä kasvaa muutama
tomaatti ruukuissa. Niitä on kiva katsella keinussa istuessa.

Vielä ei laventeli kuki tyttärelle ylimääräiseksi jääneessä saviastiassa, joten kukintaa odotellessa... 😊

#piha #puutarha #rivitalo #terassi #hyötykasvi #tomaatti

Kivirinne tuli viimein valmiiksi 😀

Ai niin, enpä ole hoksannut kertoa, sain jokin aika sitten viimein valmiiksi etupihan pienen rinteen kattamisen seulanpääkivillä.

Tai tosin vasta rinteen ensimmäisen puoliskon, toinen vähän isompi puoli on vielä vaiheessa. Sain kiveyksen valmiiksi juuri ja juuri Avointen puutarhojen päivään kesäkuun puolivälissä. Oli hyvä syy ottaa pieni loppukiri hommaan.

Nyt pääsee jo näkemään miltä kivirinne näyttää valmiina, oliko tämä hyvä idea? Vai tuleeko etupihalle esimerkiksi jo liikaakin kiveä?

Pohdin pitkään, mitä ihmettä tekisin tämän rinnekohdan kanssa? Lopulta päädyin kokeilemaan alueen kattamista seulanpääkivillä, jotka toistuvat  myös alempana olevien pienten perennapenkkien reunuksissa.
Laattakäytävän takapuoli odottaa vielä ratkaisuaan, mitä sinne keksisi alkuperäisten riippahernepuiden juureen?

Tällä hetkellä olen kyllä varsin tyytyväinen, aivan erityisesti rinteen helppohoitoisuuteen 😊 Siihen, etteivät rikkaruohot pääse kasvamaan, eikä rinteelle tarvitse tehdä käytännössä mitään. Isommalla takapihan puolella kun on hommaa ihan riittämiin 😊

Kivien alle laitoin katekankaan. Aika näyttää, pysyvätkö kivet paikoillaan talvella, vai joutuuko ne latomaan joka kevät uudestaan? No, sekin olisi kohtuullisen pieni vaiva.

Kaiken hankalinta on nimittäin ollut tarvittavan kivimäärän hankinta. En ole raatsinut ostaa kiviä, vaan olen haalinnut niitä pikkuhiljaa sieltä täältä. Tuollaiseen pieneenkin rinteeseen uppoaa käsittämätön määrä kiveä. Useammankaan kymmenen kiven erä ei tuntunut riittävän yhtään mihinkään.

Ajattelin, etten laita kivien väliin kivituhkaa tai muuta, sillä epäilen, että sadevesi huuhtoisi tavaran hetkessä rinteen alareunaan.

Paikalla kasvoi aiemmin kurtturuusua, jotka oli poistettu juuri ennen muuttamistamme. En osaa mitenkään kuvitella kurtturuusuja tuohon paikkaan, minusta ne eivät todellakaan sopisi siihen.

Joten ainakin tämä ratkaisu on huomattavasti alkuperäistä parempi.

Taloyhtiö ei halunnut ottaa kantaa siihen, mitä ruusujen tilalle laitetaan, jokainen sai tehdä haluamallaan tavalla. Aika monella rinne kasvaa rikkaruohoa, joten siihenkin nähden olen tyytyväinen 😊

Etupihan toisessa puoliskossa riittää vielä puuhaa ennen kuin kaikki kivet ovat valmiina paikoillaan.

#Rinne #rivitalo #kattaminen #seulanpääkivi #kivi #piha

Talven omituiset kasvikuolemat

Aiempaan keijunkukkapostaukseeni tulleet kommentit innoittivat kirjoittamaan tämän jutun.

Viime talvessa tuntuu olleen jotain merkillistä, vaikka olikin minusta monella tapaa aika "normaali", runsasluminen talvi.

Mutta tuon talven jälkeen tuntuu tulleen hyvin monenlaisia kasvikuolemia yhdellä jos toisella.

Tässä yksi onneton keijunkukka, jolla
ei liene selviytymisen mahdollisuuksia.

Tuossa aiemmassa postauksessani kerroin keijunkukkien talvituhoista/selviytymisistä.

Tämä kuunliljanrääpäle on vain muutaman 
sentin korkuinen - heinäkuussa.

Eikä näilläkään kuunliljoilla juuri
paremmin mene, ehdin jo kesäkuussa
luulla, että ovat kokonaan kuolleet,
kun ei mitään näkyvyt.

Kuolleiden keijunkukkien lisäksi olen hämmästellyt myös sitä, että viime kesänä istuttamani kuunliljat ovat lähestulkoon kaikki kuolleet. Tämä on minusta ollut hyvin erikoista, kun ajattelisin että kuunlilja jos mikä on aika superkestävä kasvi. Kasvupaikan pitäisi olla kuunliljalle varsin sopiva, melko varjoinen.

Kovin kuolleelta vaikttaa tämä kirsikkapuu,
tuskin se tästä enää lähtee kasvamaan. 

Näiden lisäksi meillä kuoli vanhasta puutarhastamme suuri kirsikkapuu, jolla on ikää lähemmäs parikymmentä vuotta. Eli näin monta talvea se on selviytynyt ongelmitta.

Sen vieressä kasvaa toinen, aivan samanlainen kirsikkapuu. Se taas selviytyi, joskaan sekään ei näytä olevan ihan täysin voimissaan, lehtiä on ehkä puolet tavanomaisesta.

On myös ollut paljon puhetta erilaisten havupuiden ja tujien talvituhoista, ja ruskettuneita puita saakin nähdä ihan tuon tuosta.

Onko sinulla tapahtunut kasvituhoja viime talvena, tai onko sinulla ajatusta, mikä viime talvessa voisi olla syynä näihin tuhoihin?

#talvituho #kasvi #puutarhakasvi #koristekasvi #kuunlilja

Nyt oli mielenkiintoista 😊

Kävin Tampereella Finlaysonin Tehdaspuutarhakierroksella.

Opastettuja, maksuttomia kierroksia järjestetään aina elokuun lopulle asti. Keskikesällä niitä on kaksi - kolme kertaa viikossa.

Kierrokset vetää puutarhuri Santeri Urhonen, joka toimii Finlaysonin alueen vastuupuutarhurina.

Urhosella on mielenkiintoinen, luonnonmukaisuuteen pohjautuva puutarhaideologia ja paljon hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia tarinoita.

Kasvit saavat kasvaa rauhassa paikoillaan ja levittäytyä kasvualueilla minne haluavat. Kasvien kitkentää tehdään vain hyvin maltillisesti tarvepohjaisesti. Esimerkiksi silloin, jos joku kasvi levittäytyy turhankin voimallisesti "kiusaten" jotain toista kasvia, sitä kitketään pois häiritsemästä muita.

Terassilla on hyvin nähtävissä nämä 
neljä kasvukerrosta.

Kasvivalinnoilla tähdätään siihen, että kasvillisuus muodostaa neljä kerrosta: maanpeitekerros, kenttäkerros, pensaskerros ja latvus. Tämän ansiosta istutukset ovat mahdollisimman helppohoitoisia ja se takaa kaikkein parhaiten luonnon monimuotoisuutta.

Ihanan värinen akileija.

Alueella on paljon erilaisia Urhosen ideoimia istututsastioita ja -ratkaisuja, muun muassa isoja, ilmavia istutus"ruukkuja", joissa ei tule ongelmaa kasvien juurten kanssa (teen tästä asiasta tarkemman oman postauksen myöhemmin).

Urhosen raudoitusverkosta kehittelemä suuri, ilmava istutusastia, jossa isommankin puun on hyvä kasvaa. Aukoista kasvavat pikkukasvit kärsivät talvesta. Niiden tilalle on tulossa ihan kohta uusia kasveja. Jännä mennä sitten katsomaan, mitä kasveja Urhonen on keksinyt, ja miltä nämä astiat sen jälkeen näyttävät.

Toinen Urhosen kehittelemä istutuslaatikko. Liuskekivestä rakennettu alaosa on kiinteä. Laatikon yläosan taas tuli olla liikuteltava, jotta sen takana sijaitsevia ilmastointirakenteita ym. pääsee huoltamaan. 

Tätä suojellun rakennuksen seinällä kasvavaa imukärhövilliviiniä seurataan tarkasti. On todettu, toisin kuin usein ajatellaan, että tiiliseinä on pysynyt sen takana jopa paremmassa kunnossa kuin paljaassa kohdassa auringonpaahteisella seinustalla.
Urhonen tekee köynnökselle pikapuolin muotoonleikkauksen. Jännä käydä katsomassa sen jälkeen, miltä kasvusto näyttää. 

Kesken kierroksen taivaalta tipahti pieni sadekuuro. Se ei kuitenkaan juuri haitannut, ei varsinkaan oppaana toiminutta Urhosta. Hänen mukaansa puutarhassa pitäisi oleilla juuri sateella, jolloin puutarha on kaikkein hienoimmillaan 😊

Tehdaspuutarhakierros päättyi Finlaysonin kattoterassille, missä on upeiden näköalojen lisäksi myös erilaista kasvillisuutta ja muuta mielenkiintoista.

Katolla kasvatetaan niittyä, jossa on runsaasti eri kasvilajeja,
ja jossa myös monet hyönteiset viihtyvät.

Ihmettelimme kattoterassilla oleviin kasvatuslaatikoihin upotettuja punasaviruukkuja. Enpä ole aiemmin kuullut tästä vanhasta, jo intiaanien käyttämästä kastelukonstista, jonka nimi on tihkukastelu.

Ruukussa oleva pohjareikä on tukittu. Ruukkuun kaadetaan vettä, joka tihkuu sen seinämien läpi vähitellen kasvien käyttöön. Tämähän olisi näppärä kasteluapu! 

Heti kierrokselta päästyäni näin yhdessä puutarhakaupassa todella houkuttelevan, kapean ja hyvin korkean saviruukun, jossa ei edes ollut reikää pohjassa. Se olisi sopinut loistavasti tällaiseksi kasteluruukuksi. Ainoastaan hinta hirvitti, niin sai vielä jäädä kauppaan. 

Kattoterassilla on kekseliäät, kuormalavoista tehdyt penkki- ja pöytärakennelmat. Pyörien päällä oleva matala pöytä voisi toimia myös hauskana, helposti siirreltävänä kasviruukkujen alustana.

Suosittelen osallistumaan tehdaspuutarhakierrokselle, jos liikut Tampereella päin.

#Tampere #Finlayson #puutarha #Tehdaspuutarha #Tehdaspuutarhakierros

Yllättäviä eroja keijunkukissa

Enpä olisi tätäkään arvannut ennen kuin tuli käytännössä nähtyä. Eli että eri keijunkukkalajikkeiden välillä näyttää olevan yllättävän isoja eroja niiden selviytymisessä.

Istutin viime kesänä rivarimme etupihalle useita erilaisia ja -värisiä keijunkukkia.

Näistä osa selvisi talvesta joten kuten, yksi oikein tosi hyvin ja yksi ei lainkaan.

Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, mistä nämä erot selviytymisessä johtuvat. Onko kyseessä kasvupaikka, vaikuttaako viime talvi, vai onko ties vielä joku muu seikka? Tai ovatko jotkin lajikkeet vain heikompia kestämään? Olisi mielenkiintoista kuulla, oletteko muut huomanneet vastaavia eroja eri lajikkeiden kestävyydessä?

Kasvupaikka on melko varjoinen, multava ja varsin kostea, ei kuitenkaan pahasti märkä. Pitäisi siis olla keijunkukalle varsin sopiva. Talvella siihen tosin kertyy paksu kasa käytävältä lapioitua lunta.

Tämä harmahtavalehtinen keijunkukka selvisi ilahduttavan hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Kaikkein rehevimpänä kasvaa harmahtavalehtinen tarhakeijunkukka.

Sen vieressä kasvava kauniin limenvihreä Lime marmelade on vielä tällä hetkellä säälittävän pieni, toivottavasti se vahvistuisi niin, että selviää ensi talvesta.

Edessä oikealla olettaisin olevan
purppurakeijunkukan, vaikkei lehtien
väri oikein täsmää. Se toivottavasti
selviytyy jatkossakin. Sen takana on
kauniin limenvihreä lajike, jonka
selviytyminen taitaa olla vielä
vähän kysymysmerkki.

Olettaisin, että yksi selviytyneistä on kauniin tummanpunalehtinen purppurakeijunkukka, vaikkeivät lehdet ole tällä hetkellä aivan oikean värisiä.

Tämä onneton tuskin selviytyy.

Yksi kellertävälehtinen lajike näyttäisi hävinneen kokonaan. Tai on siinäkin yksi minilehti, ei taida kuitenkaan tuolla selviytyä 😊

Onneksi tuli hankittua useita erilaisia keijunkukkalajikkeita, jotta niistä ainakin osa selviytyi. Ja pääsipä samalla tutkailemaan näitä eri lajikkeiden välisiä eroja 😊

#keijunkukka