Tulin aivan yllätetyksi 😀

Tämähän nyt tapahtui lopulta aivan yhtäkkiä yllättäen, ja huomattavasti aiemmin kuin olisin ikinä osannut arvata - blogini käyntikertojen laskuri pyörähti tällä viikolla 1 000 000:aan, huhhuh!

Tällainen oli lukema kun huomasin tuon
rajan ylittyneen. Ihan h-hetki meni siis ohi.

Olen vähän sanaton, varsinkin kun tämä tapahtui reilu kuukausi ennen kuin olin uumoillut. 

Tämän tapahtuman kunniaksi lupaamastani arvonnasta ei nyt myöskään ole valitettavasti vielä tietoakaan, asia on vasta aivan suunnitteluasteen alussa. Jossain kohtaa tässä kevään aikana kumminkin tulossa!

Tässä kohtaa on paikallaan pieni blogini historiakatsaus, lähinnä erilaisten lukujen valossa. Tämä on nyt 894. postaukseni tässä blogissa. 

Olen pyrkinyt siihen, että blogini olisi jonkinlainen blogin ja verkkosivun yhdistelmä. Kaikkia aiempia juttuja pääsee varsin helposti lukemaan blogin oikeassa reunassa olevien koosteiden ja ryhmittelyjen kautta.

Blogini luetuimmat jutut kautta aikain ovat olleet:

Edellisvuotisten marjojen hävitys - tämä oli nyt minullekin vähän yllätys. Tämä juttu ei ole ollut aiemmin kärkisijoilla, on noussut sinne vasta aivan hiljattain. Mutta mikä ettei, ihan tärkeä Aihe 😊

Tillin pakastaminen äitini niksillä
oli pitkään blogini luetuin juttu.
Nyt se on menettänyt kärkisijansa.

Tillin pakastaminen - tämä juttu on ollut pitkään aivan kärkisijoilla, perustuu äidiltäni oppimaani niksiin.

Kiva löytö vanhasta puutarhasta - vähän yllättävää, en oikein osaa ajatella, mikä tässä jutussa on saanut sen nousemaan näin kärkeen.

Porkkanankasvatuksen niksit - tämän sijoittuminen luetuimpien juttujen joukkoon ei niin isosti yllätä, tärkeää perusasiaa.

Katselukertoja blogissani on tätä nykyä keskimäärin noin 300-500/vrk, kesäaikaan luonnollisesti vähän enemmän, talvella vähemmän.

Viihtyisä Lepaan puutarhaoppulaitos Hattulassa
löytyy kotimaisten puutarhakohteiden 
listaltani.

Entä mikä on blogini juttu, mistä itse kaikkein eniten tykkään? Se on ehdottomasti erilaisten kotimaisten puutarhakohteiden listaus. Listalta löytyy tällä hetkellä noin 50 erilaista, mielenkiintoista puutarhakohdetta eri puolilta Suomea. Täydentelen listaa sitä mukaa kun löydän uusia kohteita.

Entäpä blogin tulevaisuus? Tässä reilun kymmenen blogikirjoitteluvuoden aikana on aina silloin tällöin käväissyt mielessä jopa bloggaamisen lopettaminen. Niinä hetkinä on kuitenkin aina tapahtunut jotain, mikä on tuonut jälleen uutta intoa bloggaamiseen.

Tämä miljoonan katselukerran rajan saavuttaminen oli yksi tällaisista asioista. Yksi aiempi hyvin merkittävä asia oli muuttomme maalta rivitaloon muutama vuosi sitten.

Kuvittelin ensin, että se olisi ollut puutarhabloggaamisen loppu - mutta jopa päinvastoin, se toikin aivan uutta innostusta ja sisältöä, kun puutarhanhoito siirtyi pienempiin puitteisiin rivaripihalle ja parvekkeelle.

On ollut hyvin mielenkiintoista testailla ja tutkia sitä, mitä kaikkea syötävää rivarissakin voi kasvattaa, ja millä tavoin. 

Nyt olen miettinyt, että seuraava etappi voisi olla pyrkimys tuhanteen blogijulkaisuun - joita siis tämän kirjoituksen jälkeen on 894. Tämänhetkisellä julkaisutahdillani siihen menisi parisen vuotta... 😊

Suurkiitos teille kaikille lukijoille, kun olette olleet mukana ❤️

Siemenarvonnan voittajat arvottu 😊

 Postaukseen sisältyy kaupallinen yhteistyö 

Blogini siemenarvonnassa oli ennätykselliset yli 50 osallistujaa, jotka olivat jättäneet arvontakommenttiin myös jonkin tunnistetiedon.

Random.org on nyt arponut kaksi voittaa, jotka ovat Tytti ja anonyymi kommentoija, jonka s-posti alkaa nykanenmilka. Kumpikin saa Viherpeukaloiden lahjoittaman ihanan viiden syötävän kasvilajin siemensetin 😊 Ilmoitattehan minulle postiosoitteenne (parastapuutarhasta(at)gmail.com), jotta saan palkinnot matkaan. Laitan teille myös s-postia.

Voittajat pääsevät kylvämään näitä
Viherpeukaloiden lahjoittamia ihania siemeniä.

Mahtavan paljon onnea voittajille, kiitokset Viherpeukaloille palkinnoista ja kaikille arvontaan osallistuneille ihanista kommenteistanne!

Mukavaa viikonloppua 😊

#arvonta #blogiarvonta #palkinto #siemen #puutarha #Viherpeukalot

Vielä ehdit osallistumaan siemenarvontaan!

Postaukseen sisältyy kaupallinen yhteistyö 

Nyt voit voittaa blogini arvonnassa ihanan viiden siemenpussin paketin! Palkintoja on kaksi kappaletta, ne ovat keskenään samanlaiset. Viherpeukaloiden lahjoittamista siemenpaketeista löytyy helppojen syötävien kasvien siemeniä, kivan värikkäitä porkkanoita ja salaattisekoitusta, persiljaa, korkeaa tilliä ja vielä pisteenä i:n päälle ihanan pinkkiä tarhakehäkukkaa. 

Kumpaankin palkintoon kuuluu viisi siemenpussia: värikästä porkkanaseosta, kylvönauhana persiljaa, salaattiseosta ja komean korkeaksi kasvavaa tilliä ja vielä ihanaa pinkkiä tarhakehäkukkaa.

Viherpeukaloilla on Suomen suurin puutarhakasvien verkkokauppa. Laajaan tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa viher- ja hyötykasveja, kukkia, pensaita, puita sekä kasvihuoneita ja tarvikkeita. Viherpeukalot on alansa edelläkävijä, tuotteita on myyty verkkokaupassa jo vuodesta 1998 lähtien. Viherpeukaloilla on myös puutarhamyymälä Valkealassa, Kouvolan kupeessa. Sinne ei ole tieni toistaiseksi kulkenut, mutta jospa pääsisi ensi kesänä käymään!   

Viherpeukaloiden verkkosivuilta löytyy muun muassa hauska Top 25 -kooste suosituimmista myydyistä kasveista. Siitä on kiva katsoa erilaisia kasvivinkkejä, jos ei oikein tiedä mitä hankkisi. Suosikkikasvit ovat pääosin toinen toistaan ihanampia kukkia, yksi- ja monivuotisia. Kärkipaikkaa pitää yksi minunkin lempparikukkiani, ihana jaloleinikki. Kakkosena on Polka-mansikka, ja pronssisijalla myös yksi omia lemppareitani, kaunopunahattu, joka on myös loistava perhos- ja pörriäiskasvi. Verkkosivuilta voi myös tilata Viherpeukaloiden uutiskirjeen, ja some-kanavia seuraamalla saat kivoja puutarhavinkkejä ja -ideoita. Työpaikkojakin olisi tarjolla :)

Blogini siemenarvontaan ehdit osallistumaan karkauspäivään 29.2. saakka. Katso tarkemmin arvontapostauksesta ja osallistu! 

Onnea arvontaan ja kivaa kevään odotusta!

#arvonta #blogiarvonta #palkinto #siemen #puutarha #Viherpeukalot

Mikä on lempikasviksesi?

Mikä on sinun lempikasviksesi, jonka kasvattamisesta erityisesti tykkäät - tai jota erityisen mielelläni nautit?

Tuli mieleeni kysyä tätä nyt, kun aloin kovasti kaipaamaan omaa lemppariani, jäävuorisalaattia.

Minulla ei ole sitä tällä hetkellä lainkaan kasvamassa, sillä siemenet olivat päässeet vanhentumaan, eivätkä itäneet lainkaan. Juuri salaatinsiementen itävyys tuntuukin heikkenevän erityisen nopeasti.

Muita salaatteja kyllä löytyy tällä hetkellä,
muttei lempilajikettani.

Täytyy äkkiä kipaista siemenkaupoille ja korjata asia, sillä mikään ei ole mielestäni niin ihanaa kuin rouskuttaa aamukasteista, vielä viileää jäävuorisalaattia 🙂 Yllätys, jäävuorisalaatti on päässyt myös blogini logoon!

On ihanaa, kun tällaisia saa hakea
talvella kellarista 🙂

Toinen lempparini on juuriselleri, myös sen mausta pidän kovasti. Selleri myös säilyy erinomaisesti, talvella kellarista haetut mukulat ovat lähes syksyllä maasta nostetun veroisia.

Tämä kuva on aiemmilta vuosilta, vielä eivät ole pavut
läheskään tässä vaiheessa.

Kolmannelle sijalle olisi useampiakin tulijoita, sille pääsevät nyt pavut. Myös pavunpalkojen maku on minulle kovasti mieluinen. Juuri keitettyjä tuoreita pavunpalkoja voinokareen kera ei moni päihitä 🙂 Tosin ihanat tomaatit voisivat kyllä olla hyvä kilpailija - tai parsakaali...

Nämä lempikasvikseni ovat myös pysyneet aikalailla samoina vuodesta toiseen, muilla sijoilla on sitten enemmän vaihtelua. Sieltä löytyvät mm. kurkku, erilaiset kurpitsat sekä herne.

Tästä pääset juttuihini, joissa kerron parin lempikasvikseni kasvattamisesta luomumenetelmin:

Juurisellerin kasvatuksen niksit

Pavunkasvatus

#papu #juuriselleri #puutarha #kasvimaa #kasvatus #kasvattaminen

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.

Lunta tupaan!

Kiva keväinen orvokki-istutus :)

Ei nyt onneksi tupaan asti kumminkaan, mutta viikonloppuna rohkeasti tekemilleni ensimmäisille kylvöksille kylläkin, jo osaa olla kevät!

Monena vuonna on kylvöhommiin päässyt jo hyvinkin huhtikuun lopulla, tai ihan viimeistään toukokuun alussa. Nyt joutui kylmien öiden vuoksi odottamaan harvinaisen pitkään, kunnes eilen äitienpäivänä kylvin ensimmäiset porkkanansiemenet.

Eilinen porkkanakylvös.

Nehän eivät sinänsä ole lainkaan herkkiä kylmyydelle, porkkanan voi jopa kylvää valmiiksi jo ennen talven tuloa! Tästä pääset lukemaan aiemman juttuni porkkanankasvatuksesta.

Paljon muutakin olisi tehnyt mieli jo kylvää, onneksi maltoin mieleni. Edelleen luvassa on useampia pakkasöitä, joten ei auta kuin yrittää edelleen pidätellä.

Toivottavasti kevät sitten jossain vaiheessa lähtee tästä oikein räjähtämällä, useinhan kylmää alkukevättä on seurannut kunnon lämpöaalto. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy!

Nurmikko.

Eilen istutetut talvivalkosipulit.

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Lisää oranssia... :)

Voi mahdotonta tätä sadonkorjuuaikaa, vuorokauden tunnit eivät millään meinaa riittää keräämiseen, kuivaamiseen, pakastamiseen, säilykkeiden keittelyyn...

Siitäkin huolimatta tämä on kuitenkin ihan parasta aikaa, sillä kaikki tuo tekeminen on niin kovin palkitsevaa. Mutta siitä siis tämä pieni blogihiljaisuus.

Kerroin aiemmin, kuinka tämän vuoden puutarhavärikseni on sattumalta valikoitunut oranssi, ja sama oranssinpunainen linja tuntuu edelleen jatkuvan.

Tänä syksynä olen aivan erityisesti iloinnut juuresten kasvusta, tämä kostea kesä tuntuu olleen niiden mieleen. Porkkanat ovat kasvaneet erinomaisen hyvin, ne ovat hyvänmakuisia ja hyväkuntoisia. Porkkanat ilahduttavat minua kovasti siksikin, että edellisenä kesänä porkkanat itivät minulla huonosti, ja sato jäi siksi huonoksi. Mutta nyt on mitä rouskutella, ja siitä olemme nauttineet.

Toinen vähintään yhtä suuri ilonaihe on punajuuret, niistä olen tainnutkin mainita jo aiemmin, Myös niiden itävyys on usein ollut ongelma, ja siksi kylvin niitä tänä vuonna tuhkatiheään. Tänä vuonna sitten suunnilleen jokaikinen siemen itikin, joten nyt on sitten nautittavaksi varmaan parisataa suurikokoiseksi kasvanutta punajuurta :)

Myös tämä pitkä, lämpöinen syksy on tehnyt juureksille hyvää, nehän kasvavatkin kokoa nimenomaan näin syksypuolella, joten niiden kanssa on hyvä malttaa rauhassa odotella. Porkkanankasvatuksen nikseistä voit lukea tarkemmin aiemmasta jutustani.

Mitä sinun syksyysi ja tulevaan viikonloppuun kuuluu?

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 2, suoraan maahan kylvettävät tai istutettavat

Puutarhassamme pääosassa ovat erilaiset syötävät hyötykasvit. Muutama päivä sitten kirjoitin jutun kasvimaaltamme löytyvistä, esikasvatetusta vaativista kasveista.

Nyt ovat vuorossa muut, joko siemenestä suoraan maahan kylvettävät tai esim. mukuloista istutettavat sekä monivuotisena kasvava parsa.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Helppoja kasveja ilman taimikasvatusta

- Perunoita aarin verran. Varhaisperunat, jotka laitan huhtikuun alussa multapurkkeihin esikasvamaan, mikä varmistaa juhannuspottujen saannin.

- Salaatit. Erilaisia lajikkeita, herkkuani ihanan rapsakkaa jäävuorisalaattia aina. Etanat tuppaavat olemaan pieni ongelma, muutoin aika helppoja.

Pitää kylvää useampia kertoja kesän aikana, että vielä kesän lopullakin on saatavilla tuoretta salaattia. Varsinkin loppukesästä viihtyy ja kasvaa myös kasvihuoneessa, vaikka isoon ruukkuunkin kylvettynä.

- Parsa. Pari vanhaa parsakasvia, jotka tuottavat joka kevät ison määrän ihania parsanversoja.

Maa-artisokkasatoa.

- Maa-artisokka. Helppo ja monikäyttöinen mukulakasvi, myös ihan must. Jo muutama taimi tuottaa ison kasan kauniita ja herkullisia mukuloita.

Blogissani ei taida vieläkään olla maa-artisokasta omaa juttua, tämä pitää laittaa kirjoituslistalle!

- Punajuurta. Jostain syystä minulle vaikea. Ei tahdo itää, eikä oikein kasvaa, silti sitä pitäisi olla ainakin pikkuisen.

- Sipuleita. Tärkeä perusjuttu, myös aika runsaanpuoleisesti.

- Valkosipuli. Maassa vuodesta toiseen viihtyvä talvivalkosipuli tuottaa pienellä vaivalla upean isokyntisiä sipuleita.

- Herneitä. Herneitä ei voi koskaan olla liikaa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin käydä jo vähän viileän loppukesän illan pimeydessä kopeloimassa herneköynnöksistä valmiita palkoja ja nyppiä raikkaan herkulliset herneet suoraan suuhun.

- Porkkanaa. Aika paljon, ehkä yhteensä 30 rivimetriä, jotta riittää koko talveksi. Moni pitää porkkanan kasvattamista vähän vaikeana.

Porkkanallakin on muutamia tuholaisia, jotka vaivaavat etenkin alkukesästä. Siksi alkuvaiheessa, heti kylvön jälkeen, porkkanamaa on hyvä suojata harsolla. Toinen tärkeä juttu porkkanankasvatuksessa on ahkera haraaminen.

- Härkäpapu. Vielä aika uusi, nouseva tuttavuus. Olen kasvattanut härkäpapua nyt parin vuoden ajan, aina joka vuosi vähän edellistä enemmän. Ihanan monikäyttöinen ja herkullinen, joskin sadonkorjuu on pikkuisen työlästä. Seuraavassa postauksessa syödäänkin härkäpapua!

- Pinaatti meinasi melkein unohtua. Minulla oli pinaatinkasvatuksessa pitkä tauko, mutta nyt se on päässyt taas uudelleen suosioon. Kiva säilöä pakkaseen vaikka seoksena nokkosen kanssa.

- Lisäksi vielä erilaiset maustekasvit; tilli, persilja, yrtit. Näistä persiljan esikasvatan, kun itäminen ja kasvu on niin kovin hidasta. Esikasvatettuna ei tarvitse etsiskellä hentoisia pikkutaimia rikkaruohojen seasta!

- Päälle päätteeksi vielä vähän kukkia, etenkin ihastuttavia tsinnioita, hajuherneitä, kesäkukkasekoituksia sekä muutama auringonkukka.

Näiden lisäksi vuosien saatossa on tullut kokeiltua erinäisiä kasveja, joiden suhteen menestys ei ole ollut niin hyvä, että nämä olisivat päässeet jäämään viljelyyn. Tällaisia ovat mm. vaateliaat bataatti, munakoiso, ja melonit, tuholaisille erityisen herkät kiinankaali ja kukkakaali sekä paprika ja mustajuuri, jotka eivät jostain syystä oikein menesty meillä. Näissä turvaudun kaupan tarjontaan!

Arvaattekkos muuten mitä, niinhän tässä kävi, että jo näiden kaikkien kasvien ajatteleminen, luetteloiminen ja vielä kuvien katselu kasvatti kummasti intoa niin, että tulikin kaivettua esiin ne siemenpussit. Ja samalla inventoitua, mitä kaikkea löytyy jo valmiiksi - ja löytyihän niitä :) Niistäkin juttua vähän myöhemmin.

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään

Porkkanoita suoraan maasta

Miten hyvältä voikaan maistua juuri maasta nostettu tuore porkkana!

Syyslomareissusta tultua oli niin suuri porkkananhimo, että piti ensimmäisenä painella kasvimaalle porkkananhakuun.

Meillä on vielä kaikki juurekset maassa. Jätin ne sinne taannoisten pakkasöiden uhallakin, sillä juurekset säilyvät kuitenkin kaikkein parhaimpina, kun ne saavat olla mahdollisimman pitkään maassa.

Peittelin ne vain kolminkertaisella suojauksella; ensin harso, sitten muovi ja vielä toinen harso ylle.

Aivan maan pinnassa olevia juuresten huippuja pakkanen hieman puraisi, mutta nämäkin kohdat ovat kyllä palautuneet ennalleen nyt säiden lämmettyä ja juuresten saatua vähän sadetta niskaansa.

Vielä tehokkaammin nuo olisi voinut suojata siten, että olisi haudannut juurekset vähän syvemmälle maan uumeniin vetämällä rivien välistä multaa niiden suojaksi.

Joskus aiempina vuosina olen joutunut nostamaan juureksia jo huomattavasti varhemmin myyräongelman vuoksi. Tänä vuonna en ole havainnut myyriä meilläpäin lainkaan, joten nekään eivät ole tuottaneet ongelmia.

Ehkä nuo pitää kuitenkin nostaa maasta ensi viikonloppuna, tai viimeistään seuraavana, täytyy seurailla säätiedotuksia.

Seuraavaksi laittelen niitä reissukuulumisia, on vain melkoinen urakka purkaa kuvat kamerasta, viikonloppuna varmaan onnistunee.
.

Porkkanankasvatuksessakin on niksinsä

Itse kasvatetut porkkanat ovat niin
herkullisia, että niiden eteen kannattaa
nähdä vähän vaivaa.

Pistetäänpä näin kesän päätteeksi tällainen porkkanankasvatusjuttu, onpa sitten jo valmiina odottamassa ensi kesää :) Laitan tämän linkiksi tuonne oikeassa laidassa olevalle listalle, missä on vinkkejä erilaisten kasvien kasvattamiseen. Sieltä löytyy valmiiksi mm. valkosipuli, parsa ja parsakaali.

Sitten itse asiaan: voisi ajatella, että porkkana on sellainen helposti kasvatettava peruskasvis. Ja niinhän se pitkälti onkin, mutta tiedän silti monen tuskailevan porkkanankasvatuksen kanssa.

Onhan pikkiriikkisten porkkanantaimien harventaminen ja kitkeminen toki vähän hermoja kysyvää hommaa, toiset ihmettelevät miksi porkkanoista tulee monihaaraisia - ja jotkut taas kärsivät tuholaisongelmista.

Kirjoittelen tässä hiukkasen porkkanankasvatuksesta luomumenetelmin noin 30 vuoden kokemuksellani.

Porkkana kehotetaan kylvämään varhain, mieluiten jo toukokuun puolella. Se on ihan hyvä ajankohta, mutta eteläisessä Suomessa ei ole mitään hätää, vaikka kylvö menisi kesäkuun puolellekin. Itse kylvän mielummin vasta silloin, koska näin ollen olen jo kesälomalla siinä vaiheessa, kun porkkanat pitää kitkeä ja harventaa; näin niille on paremmin aikaa.

Porkkana ei tarvitse erityisen voimakasta lannoitusta. Luomuviljelyssä esim. hiukan kompostia ja rakeista luomulannoitetta rivien kohtaan ripoteltuna riittää alkuvaiheessa hyvin. Kesällä porkkanoita voi lisälannoittaa muutaman kerran.

Harso peitoksi
Porkkanäkylvös on hyvä peittää harsolla, useammastakin syystä. Pikkiriikkiset porkkanansiemenet itävät hitaasti ja ne ovat myös vähän heikkoja itämään, varsinkin jos kevät sattuu olemaan vähäsateinen. Harson alla pintamulta pysyy sopivan kosteana.

Mutta tärkeimpänä, harso suojaa porkkanoita tuholaisilta; porkkanakärpäsiltä ja -kempeiltä.

Harson ainoa ongelma on se, että sen alla viihtyvät loistavasti myös rikkaruohot. Ei kannata säikähtää, että harson alta saattaa ensi alkuun näyttää paljastuvan vain melkoinen rikkaruohoviidakko. Kyllä ne porkkanantaimetkin sieltä löytyvät! Porkkanarivit kannattaa muuten merkata hyvin esim. kepeillä, niin ne on helpompi löytää.

Kesäkuulla kitketään ja harvennetaan
Kun porkkanantaimet ovat nousseet selvästi erottuviksi, sentin - parin korkuisiksi, on aika kitkeä rikkaruohot niiden ympäriltä. Homma voi tosiaan tuntua vähän puuduttavalta, mutta se on myös palkitsevaa, kun siistit porkkanarivit alkavat tulla esiin rikkaruohojen seasta.

Jos porkkanat kasvavat kovin tiheässä, ne on hyvä harventaa samalla kasvamaan parin sentin välein. Jos vain kykenee, porkkanakylvös on hyvä kylvää jo alkujaan sen verran harvaksi, ettei harventamista tarvitsisi kovin paljoa tehdä. Tässä on toki se riski, että jos siemenet sattuvat itämään huonosti, kylvös voi jäädä kovin harvaksi. Porkkanansiementen itävyys muuten laskee nopeasti siementen vanhetessa, eli kovin vanhoja siemeniä ei kannata käyttää.

Maata kannattaa kuohkeuttaa vetämällä haralla
varovasti mahdollisimman läheltä porkkanariviä.

Kitkemisen jälkeen rivien välit on vielä hyvä harata varovasti pienellä haralla, mielellään tarkasti mahdollisimman läheltä rivejä.

Näin saa pois loputkin rikkaruohojen juuret ja pienet rikkaruohojen alut, minkä ansiosta ei tarvitse kitkeä ihan hetikohta uudelleen.

Yleensä porkkanat joutuu kitkemään pariin kertaan. Tämän jälkeen taimet ovat yleensä jo kasvaneet sen verran kookkaiksi, että pelkkä haraaminen riittää.

Kitkemisen jälkeen riveille voi vielä ripotella hieman tuhkaa; porkkanat pitävät siitä ja tuhkan pitäisi myös torjua tuholaisia.

Ahkera haraaminen torjuu haaraporkkanat
Mitä kovempaa maa on, sitä tärkeämpää on harata maa porkkanarivien vierestä mahdollisimman syvältä parin viikon välein. Tämä kuohkeuttaa ja pehmentää maata niin, etteivät porkkanat kasva monihaaraisiksi. Erityisen tärkeää haraaminen on savimaassa.

Pidemmän poutajakson sattuessa porkkanoita on hyvä kastella. Kesän aikana porkkanoita kannattaa lisälannoittaa muutaman kerran kastelun yhteydessä, vaikkapa nokkoskäytteellä tai laimennetulla pissalla.

Loppukesästä voi herkutella harvennusporkkanoilla
Elokuulla pääsee herkuttelemaan ensimmäisillä pienillä, makoisilla harvennusporkkanoilla.

Talviporkkanat saavat jatkaa rauhassa kasvuaan aina syys-lokakuulle saakka, mikäli öisin ei ole pakkasta. Yksittäisen hallayön uhatessa porkkanat voi jälleen suojata harsolla.









Kun sää kylmenee pysyvämmin, on aika nostaa porkkanat maasta. Naatit katkotaan esim. lapion kärjellä niin, että naattia jää jäljelle vain ihan pieni tynkä.

Porkkanannaattien katkaisu sujuu kätevästi
lapionkärjellä, kun asettelee porkkanat
nostettaessa vierekkäin riveihin maan pintaan.

Tästä pääset juttuun, jossa kerron siitä, miten porkkanat kannattaa säilöä kellariin.

Mukavaa sadonkorjuuviikonloppua!