12 juttua edessä olevaan vuoteen

Puutarhablogeissa on kiertänyt tiiviisti haaste, jossa on muisteltu viime vuoden kuukausia 12 kuvalla. Koska tuo haaste on jo kiertänyt sen verran runsaasti, ajattelin tehdä tällaisen "tulevaisuusmuistelon" ja pohtia etukäteen tätä edessä olevaa vuotta. Saas nähdä sitten vuoden päätteeksi, miten asiat toteutuvat!

Tammikuu
Vielä odottelua puutarhahommien suhteen. Hyviä suunnitelmia voi toki jo tehdä. Ja siemenostoksia. Ja muita ostoksia. Minä haaveilen uudesta, entistäkin tehokkaammasta taimivalaisimesta.
Ja blogissani on meneillä kevätgallup, käythän osallistumassa!

Helmikuu
Ensimmäisten taimikylvöjen aika, ellei sitten malta odottaa vielä maaliskuun alkupuolille. Ensimmäisenä multaan pääsevät juurisellerin ja purjon siemenet sekä muutama ensimmäinen tomaatti.

Maaliskuu
Taimikylvöjen ruuhka-aikaa. Kuun alkupuolella loput tomaatit, loppukuusta ehkä ensimmäisiä yrttejä.

Huhtikuu
Kuukausista julmin, sanotaan. No jaa, puutarhurille ei kai kuitenkaan. Aika työntäyteinen silti. Taimikylvöt jatkuvat, kuun puolivälissä erilaiset kurkkukasvit ja kaalit, sekä vähän kesäkukkia, mahdollisesti myös ensimmäisiä varhaissalaatteja.

Huhtikuun alkupuolella olisi myös suuri houkutus, Nordiska trädgårdar-messut Tukholmassa. Kävin toissavuonna ihastumassa, nyt messut taas polttelisivat.

Minä kyllä myös toivoisin, että kävisi niin hyvin, että hiihtokelit jatkuisivat vielä reippaasti huhtikuun puolelle, mielellään vaikka pääsiäisen pyhiin asti. Niin on monina viime vuosina käynyt, talvi tuntuu siirtyneen jotenkin vähän myöhemmäs.

Toukokuu
Tulisipa sitten äkkiä lämmin ja aikainen kevät! Parhaina vuosina ensimmäisiä salaatti- ja muita avomaankylvöjä on päässyt meilläpäin hyvinkin tekemään vapun aikoihin, tai jopa vähän aiemmin. Kuin myös istuttamaan maahan ensimmäiset, purkeissa esikasvatetut perunat sekä ensimmäiset tomaatintaimet lämmittämättömään kasvihuoneeseemme.

Toukokuussa olisi myös Tallinnassa ja muualla Virossa tarjolla useampia aika vastustamattomia tapahtumia, vaikkapa Türin kukkamarkkinat sekä Tallinnan kukkaisfestivaali. Toukokuun lopussa on vielä viikon mittaiset Tallinnan vanhankaupungin päivät monine tapahtumineen.

Kesäkuu
Veikkaukseni on, että kesäkuu on enimmäkseen aika viileä - pessimisti ei pety :) Sekään ei haittaisi, jos ei olisi lisäksi kovin sateista. Kylmässä ja märässä on kurja tehdä kylvöjä, eivätkä kasvit tahdo päästä millään vauhtiin, rikkaruohot rehottavat. Mielellään siis ei kuitenkaan sellaista, kiitos!

Heinäkuu
Ah, koko kuukausi kesälomaa ja aikaa itselle, perheelle, puutarhalle... Ei ainakaan vielä kummempia suunnitelmia.

Lämpö ja aurinko ois kivaa, mutta kesä on kuitenkin aina kesä, oli sää mikä hyvänsä. Miten se menikään; Suomen kesä, lyhyt, mutta vähäluminen... ;)

Heinäkuun puolivälistä alkaa myös odotettu marja-aika, ensinnä pääsee herkuttelemaan mansikoilla ja lakoilla ja vähän myöhemmin makoisilla mustikoilla. Lähempänä elokuuta sitten vielä herukoilla ja vadelmilla.

Elokuu
Back to business, töihinpaluu voi taas olla loman jälkeen vähän vaikeaa. Varsinkin, kun puutarhakausi sadonkorjuineen jatkuu parhaimmillaan.

Tästäkin huolimatta elokuu on mielestäni yksi kesän parhaita kuukausia. On toivottavasti vielä hyvinkin lämmintä, iltaisin töiden jälkeen ehtii, näkee ja jaksaa yleensä vielä monenmoista.

Kaikki kasvaa kohisten, tässä vaiheessa jopa aika vähällä hoidolla. Puutarhakasvit on saaneet ylivoiman rikkaruohoista, eikä vaarana ole että taimet tukehtuisivat jokaiseen pieneen vesiheinänalkuun.

Syyskuu
Aletaan jännätä ensimmäisiä hallaöitä. Toivotaan, ettei niitä tulisi ainakaan aivan alkukuusta, niin kesäkurpitsat ja muut jaksaisivat vielä puskea ilolla satoa.

Lokakuu
Voi olla vielä lämmintä ja kaunista, tai sitten jotain aivan muuta. Yleensä purjot sekä juurekset, porkkanat, lantut, sellerit ja maa-artisokat nostetaan meillä maasta jossain vaiheessa lokakuuta. Joskus on menty marraskuun puolellekin.

Marraskuu
Huhtikuun "tittelin" antaisin mieluummin tälle. Oikeastaan vähän turha kuukausi. Minua ei haittaisi vaikka jäisi kokonaan väliin - mitenkähän tuo poisto voisi onnistua - voisko vaikka EU tai joku auttaa?

Joulukuu
Ensin aikamoista huisketta, joka sitten lopulta johtaa aivan päinvastaiseen - suureen joulurauhaan, toivottavasti.

Joulukuun alussa on myös tietysti yksi tämän vuoden huippukohtia, Suomi100 v, huuuikea juttu!!! Aivan mahdotonta etukäteen kuvitella mitä kaikkea tuo päivä lopulta tulee sisällään pitämään. Paljon monenlaista etukäteispöhinää on meneillä jo nyt, mihinkähän tämä huipentuukaan?


Näiden jotenkin odotettavissa olevien asioiden lisäksi joukkoon mahtuu varmasti vielä monenlaisia isompia ja pienempiä ylläreitä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kovin kurjia sellaisia!

Mitä sinä odotat tältä vuodelta?

Pientä syysruuhkaa - ja arvontamuistutus

Jos on puutarhurilla kiiruinen kesä - ja kevät - niin olisikohan kuitenkin syksy se kaikkein ruuhkaisin aika? On sadonkorjuut, säilönnät, haravoinnit sekä istutusten ja muiden siistimiset talvea varten.

Ainakin itsestäni tuntuu, että etenkin tämä syksy on ollut jotenkin ennätyskiireinen. Syyspäivät on olleet todella kauniita, mutta valitettavasti niistä nauttiminen on jäänyt arkirumbassa turhan vähäiseksi.

Yhden lisäurakan tähän syksyyn toi meille elokuun lopun Rauli-myrsky, joka kaatoi pihaamme sellaisen puulastin, että sitä pilkotaan ja pinotaan edelleen. Kuutiokaupalla on jo polttopuuta kauniissa pinoissa!

Lämpimän sään ansiosta satoa on pukannut pitkälle lokakuun puolelle. Viimeiset kesäkurpitsat ja köynnöspavut poimin reilu viikko sitten, ja samoihin aikoihin tyhjensin kasvihuoneen puolikypsistä tomaateista.

Niitä olikin melkoinen määrä, ainakin 15 kiloa. Saivat jälleen siirtyä suihkun lattialämmityksen lämpöön jatkamaan kypsymistään - ja huikeaa vauhtia niitä siellä valmistuukin, ei kerkeä millään syömään samaan tahtiin. Kerronkin piakkoin jälleen yhden tomaattien säilöntävinkin :)

Salaateistakin saa nauttia edelleen. Kylvin joskus heinäkuun lopulla myöhäisiä salaatteja, jotka ehtivät vielä varttua juuri sopivasti. Vaikka välissä oli jo muutama pakkasyö, eivät salaatit ole olleet niistä moksiskaan.  

Juurisellerit ovat viihtyneet hyvin tämän kesän sääoloissa.

Juurekset saavat vielä majailla kaikessa rauhassa maan uumenissa. Lantut, porkkanat, punajuuret, sellerit ja maa-artisokat säilyvät siellä kaikkein parhaiten.






Toki lämpötiloja pitää koko ajan tarkkailla, etenkin yölämpöä. Pikkupakkasten varalta juuresten päällä on hyvä pitää varmuuden vuoksi harsoa lämmikkeenä.

Jos lämpötila uhkaisi painua pidemmäksi aikaa pakkasen puolelle, tai luvassa olisi kovempi pakkasyö, pitäisi juurekset pelastaa kipinkapin kellarin suojiin. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat kuitenkin ainakin meillepäin oikein hyvää, seuraaviin kymmeneen vuorokauteen ei pitäisi olla tulossa kovempia yöpakkasia.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogiarvontaani. Tosi kivasti ja aivan ihania vastauksia lempisipulikukistanne onkin jo tullut, kiitos <3 Piti ihan huvikseen tutkia, mikä on tilanne eri kukkien suosion suhteen :) Tulppaani näyttää olevan kirkkaassa johdossa, seuraavina tulevat krookus ja narsissi, joilla on molemmilla tällä hetkellä yhtä monta ystävää.

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Tasapainoilua kevään ja talven välillä

Tämä on hassu vuodenaika. Tekisi mieli vain keskittyä nauttimaan täysillä talvesta, joka on nyt viimein näyttänyt hiihtolomalaisten iloksi parhaat puolensa.

Ja toisaalta olisi syytä suunnata ajatukset vahvasti tulevaan kesään - kylvää, koulia ja tehdä vähän puutarhasuunnitelmiakin.

Vaan kun nämä kaksi palikkaa eivät oikein tunnu sopivan yhteen niin millään.

Hajuherneentaimet olivat jo pari viikkoa
sitten tämän kokoisia - tulikohan 

kylvettyä vähän turhan varhain?

Minun kohdallani tässä käy niin, että päivät kuluvat tiiviisti hiihtoladulla, ja jossain välissä pitää sitten yrittää vähän edistää noita taimihommiakin.

Onneksi taimet sentään kasvavat aika itsestään, kun vain saa kylvökset tehtyä. Ja onhan niiden kehittymistä toki tosi mukava seurailla.

Tyttären valmistama lämpimän
mausteinen pho -keitto 

maistui taivaalliselta hiihtolenkin

 jälkeen, kiitos :)

Huomasinpa tässä muuten, että ihan pian on tulossa 400. blogipostaukseni, ja senpä vuoksi pistän tässä piakkoin pystyyn kivan kevätarvonnan. Kannattaa siis pysyä maisemissa :) Palkinnotkin saapuivat juuri postissa, tuossa alla niistä jo pieni vihjekuva - joku saattaa tunnistaa!

Vihjettä tulevasta arvontapalkinnosta -

tässä näkyvillä vain pieni osanen siitä,

mitä palkintoon kuuluu...

p.s. tämä on nyt 398. postaus, joten yksi juttu vielä - ja sitten!

Mukava juttu, talvi palasi takaisin!

Ja vieläpä kera väliin pilkottelevan auringon, onpa ollut kaunis viikonloppu! Se onkin sitten mennyt pitkälti hiihtolatua hinkatessa :)

Eilen aamulla oli aivan mielettömän upeat näkymät, kun aurinko paistoi matalalta kullaten kauniin lumiset maisemat huikeaan hehkuun. Vaan eipä tietenkään ollut silloin kameraa mukana :( Tässä nyt kuitenkin viikonlopulta muutama räpsy.

Jummi jammi, mitkä luistelujäät!

Nyt tulee jälleen jotain sellaista, että älä tee näin - ellet sitten tiedä satavarmasti, mitä olet tekemässä.

Äskettäin vallinneet pakkaset ilman lumisadetta jäädyttivät järvet houkuttelevaan peilijäähän. Ja tästähän varoiteltiin, ihan aiheesta, yllin kyllin. Muutama päivä sitten virkavalta jopa tyhjensi Tuusulanjärven innokkaista luistelijoista, mikä varmasti oli järkevä varotoimi. Parempi varoa kuin katua!

Siitä huolimatta piti pari päivää sitten käydä pienellä lähijärvellä katsomassa, josko se kantaisi jo luistelijan. Kristallinkirkasta, sileäpintaista teräsjäätä näytti olevan hyvinkin reilut viisi senttiä, siis riittävästi.

Siltikin arkailin luistimineni rannassa, mennäkö vaiko eikö? Vaan silloin alkoi etäämpää kuulua iloista jään kirskunaa; kaksi retkiluistelijaa lähestyi kauempaa selältä huimaa vauhtia. Olivat tehneet pitkän lenkin, ja vakuuttivat jään olevan kestävää.

Heidän rohkaisemanaan vetäisin luistimet jalkaan, ja suuntasin kohti vastarantaa. Jäänaskalit oli varmuuden vuoksi mukana, ja vähän evästäkin.

Alla oli ihan tavalliset luistimet. En ole tullut hankkineeksi retkiluistimia, kun kausi jää yleensä niin kovin lyhyeksi, usein vain muutama päivä ennen kuin lumi valtaa jääkentät kuten nytkin sitten kävi.

Ilman retkiluistimiakin vauhti oli aivan riittävän vinhaa, vielä kun oli mukana sauvat, joiden avulla saa koko kropan liikkeelle :)

Jos aikoo tähän aikaan jäälle, pitää vesistö tuntea tarkkaan, virtapaikoille ei ole mitään asiaa. Turvallisimpia ovat pienet lammet ja lahdet. Voi myös mennä sellaisille paikoille, missä näkee muidenkin liikkuvan. Retkiluistelua voi päästä harrastamaan turvallisesti myös erilaisissa seuroissa tai muissa porukoissa.

Nyt kun jään päälle tuli lopulta vähän luntakin, saattaisivat sukset olla seuraava sopiva kulkupeli. Jäälle voisikin näin vähän lumen aikaan päästä hiihtelemään aiemmin kuin varsinaisille hiihtoladuille.

Lumi toimii kuitenkin eristeenä ja hidastaa jään vahvistumista, vaikka toisaalta nyt kiristynyt pakkanen vauhdittaa sitä reippaasti. Heikompia kohtia jäässä on vaikeampi havaita lumen alta, joten sen vuoksi on syytä olla entistäkin varovaisempi.

Jos vähääkään epäröit, älä mene vielä jäälle, kukaan ei saa tippua veteen tämän kirjoitukseni vuoksi!

Vähän lisää huonekasveja

Vuosipa ehtikin tässä jo vaihtua uuteen, oikein hyvää alkanutta vuotta! Vaan minulla jatkuvat vanhat jutut ;) Se oli nimittäin vielä viime vuoden puolta, kun kirjoitin ensimmäisen osan tähän huonekasvijuttuun. Siihen tulikin oikein mukavasti keskustelua ja kommentteja, kiitokset teille kaikille asianosaisille!

Tässä jutun jatkoksi vähän lisää kasveja. Piti tässä välissä myös oikein tehdä vähän tilannekartoitusta; huomasin että yhteensä 16 erilaisesta kasvistani pistokkaina pöllittyjä on tällä hetkellä vain kaksi - yllättävän heikosti, joskus on ollut paremminkin :) Tässä nyt heti ensimmäisenä toinen noista pistokaskasveista:

Kissus - perushelppo ja -ihana

Kissukseni alkuperään liittyy mukava tarina: vanhan rautatieasemamme odotushallissa kasvoi aikanaan tosikomea kissus, jota ihailin aina aamuisin junaa odottaessani.

Sittemmin asemalle kävi niin kuin monelle muullekin; se suljettiin. Tätä ennen kerkisin kuitenkin nappaamaan kissuksesta pistokkaan, joka kukoistaa nyt kotonamme ja muistuttaa hauskasti tuosta vanhasta asemasta.

Monen kasvin kohdalla tuntuu muuten olevan samoin kuin kissuksen; jokainen pistokas ei välttämättä lähde juurtumaan. Tämän vuoksi pistokkaita kannattaa laittaa useampia, yleensä niistä ainakin joku lähtee kasvattamaan juuria.

Tällaisista "arvokasveista" olen myös varmuudeksi kasvattanut toisenkin yksilön, jos toinen sattuisi jotenkin tuhotumaan.

Suutarinkielosta

ei voi sanoa samaa kuin kissuksesta, että se olisi perushelppo.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suutarinkielo olisi oikein ihana, mutta yrityksistä huolimatta en ole saanut sitä menestymään.

Minulle suutarinkielon tekee erityiseksi se, että se oli Kerttu-isoäitini mielikasveja. Ja kukoisti hänellä tietysti rehevänä kuin mikä.

Tästä olenkin kertonut blogini alkumetreillä, kun kerroin mistä nimimerkkini on peräisin. Tämän vuoksi haluan yrittää suutarinkieloa kasvattaa, vaikka vähän väkisin.

Edellinen suutarinkielo otti ja kuoli, tämä nykyinen taas jurottaa jatkuvasti suunnilleen samanlaisena - ei kasva, muttei taannukaan. Ehkä jonain päivänä ymmärrän suutarinkielon salaisuuden.

Orkideat ois kivoja...

mutteivät oikein laiskan puutarhurin kasveja - paitsi vähään tyytyväinen, mutta ihastuttava ludisia-orkidea.

Se on maaorkidea, jolla on hauskan raidalliset lehdet, ja joka intoutuu sydäntalvella kukkimaan kauniin valkoisin kukin.

Herttaisesta herttalyhtyköynnöksestä

tykkään tosipaljon, on niin herkkä kauniin harmaanvihertävine, sydämenmuotoisine lehtineen.

Niitä pitää aina olla muutama. Pistokkaat juurtuvat suht helposti, mutta köynnös kasvaa aika hitaasti, varmaankin siksi se on kaupoissa aika hintava.

Palmut ovat myös suosikkejani

Nekään eivät kuitenkaan tunnu olevan helpoimmasta päästä. Kasvin ikääntyessä lehdet tuppaavat aina väkisinkin ruskettumaan jostain kohtaa.

Tämä käpypalmu on nyt viihtynyt yllättävänkin hyvin.









Vuosien varrella on tullut kasvateltua mm. seuraavia huonekasveja, jotka eivät ole minulla oikein menestyneet: banaanipuu, kodinonni (pääsee aina jossain vaiheessa kuivahtamaan kunnolla) sekä monenlaiset palmut. Myös sulkasaniaiset ovat aika kivoja. Nekin menestyvät minulla hyvin niin kauan, kunnes sattuu ensimmäinen oikein kunnon kuivahtaminen kastelukertojen välillä.

Mitkä ovat sinun suosikki-viherkasvejasi?

Kurkistus huonekasveihin

Näin sydäntalvella (vaikkei sään puolesta oikein siltä ole tuntunut), ehtii keskittyä vähän huonekasveihinkin, kun puutarha nukkuu ruususen unta. Suht hengissähän nuo näyttävät yllättäin olevan.

Huonekasveissa minulle on tärkeintä ennen muuta kasvin tarina, se mistä kasvi on peräisin. Niinhän sitä kai sanotaankin, että kasvien pistokkaat pitäisi varastaa, jotta kasvit kukoistavat paremmin :) Onko sinulla tapana napsia pistokkaita?

Minusta on myös mukavaa, jos kasvissa on joku erityinen "juju", joko niin että kasvattamisessa on jotain erityistä haastetta tai joku muu juttu. Ihan joku perus-rönsylilja tai kultaköynnös eivät oikein kuulu minun suosikkeihini. Ja myös, koska siivoaminen ei kuulu lempiharrastuksiini, on kiva, jos kasvit eivät ole ihan kamalia pölynkerääjiä - ei tule meinaan meikäläisen suihkuteltua niitä turhan usein.

Muutoinkin huonekasvien hoito on minulla aika suurpiirteistä; vettä aina silloin tällöin kun sattuu muistamaan, lannoitteita tuskin koskaan, eikä multiakaan tule vaihdettua turhan usein. Niinpä minulle onkin valikoitunut tällaisia varsin vaatimattomia, vähemmälläkin hoidolla selviäviä lajeja.

Tässäpä muutamia meikäläiseltä löytyviä huonekasveja. Kasveja näyttääkin olevan sen verran montaa sorttia, että jaan tämän postauksen kahteen osaan. Tässä näin ensi alkuun vähän jouluisempia juttuja, seuraavassa postauksessa sitten vähän muita kasveja.

Perhoskämmeköitä 

on vähän liiankin kanssa, niitä tarttuu aina mukaan jostain tarjouksesta, aina joku uuden värinen.

Ihan kivoja, vähään tyytyviä "peruskasveja", jotka aina silloin tällöin innostuvat kukkimaankin.

Tämä pari vuotta vanha huonekuusi

on yksi suosikkejani. Tuntuu mukavan vaatimattomalta, ja on kauniin vehreä ympäri vuoden. Olen iloinen siitä, että on tullut tämä hankittua.

Jouluisin huonekuusi saa ylleen vähän bling-blingiä. Ehkä joskus sitten kun se kasvaa isommaksi, se voisi hoitaa jopa joulukuusen (tai -männyn :) virkaa.

Tämän joulukaktuksen pistokas

on myös peräisin sukulaisilta. Tai oikeastaan olen istuttanut tähän samaan ruukkuun kaksi eri joulukaktusta. Taaempana olevan isompilehtisen pitäisi oleman valkokukkainen.

Tuossa edessä kasvaa vielä pienenä tuollainen kapealehtinen versio, jonka kukan väristä minulla ei ole tietoa. Se on siis yllätys, kun alkaa joskus aikanaan kukkia. Olisi toki hauskaa, jos vaikka väri olisi eri kuin tuon toisen.

Joulukaktuksen pistokkaat muuten juurtuvat myös tosihelposti.

"Ruotsinkruunu"

Tämän omasta mielestäni viehättävän kruunun hankin muistoksi viimekeväisiltä Nordiska Trädgårdar -messuilta Tukholmasta. Muistuttaa mukavasti tuosta ihanasta reissusta upeaan messutapahtumaan (on muuten tänä keväänä 21.-24.4...). 

Kruunussa kasvoi valmiiksi tuollainen pienilehtinen pennimuori-tyyppinen kasvi. Kruunu on minulle kuitenkin huomattavasti merkityksellisempi kuin tuo kasvi.

Vasta nyt kun aloin valokuvaamaan tuota, huomasin, että kasviin olikin yllättäin ilmestynyt tuollaiset pienet kukatkin, joskaan noilla ei nyt ole sen isompaa merkitystä. 

Tajusin tässä vasta, että kukkien ruukkuihin minun ei ole tullut juuri panostettua. Itse asiassa havaitsin sen nyt, kun aloin ottaa näitä blogikuvia, että onpahan harvinaisen sekalaista seurakuntaa. Toisaalta, myös joillain noista ruukuista on joku tarina, ja siksi juuri se ruukku on saanut jäädä. Ehkä niistäkin voisi joskus erikseen kirjoittaa.  

Onko sinulle merkitystä, millaisissa ruukuissa huonekasvisi kasvavat, vai onko se ihan sattuman kauppaa?

Tässä myös linkki, josta pääset jutun jatko-osaan.

Joulunpyhien askartelua - ihastuttavia paperitähtiä

Ah vihdoin! Lapsuudenkodissamme oli joulukoristeena ihania valkoisia, pienenpieniä monisakaraisia paperitähtiä.

Ne olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan kaikkein kaunein joulukoriste ja ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.

Isommat tähdet ovat halkaisijaltaan kolmesenttisiä ja pienin vain reilun sentin.

Monesti olen miettinyt, miten nuo on mahdettu paperista taitella, olisi ihanaa, jos voisi saada tuollaisia samanlaisia tähtiä. Aina joskus olen yrittänyt noita netistäkin etsiä, mutten ole onnistunut löytämään.

Nyt otettiin tyttären kanssa tämä oikein asiaksi, ja löydettiinhän me lopulta - nuo ovat nimeltään saksan tähtiä!

Saksan tähdet taitellaan neljästä samankokoisesta paperisuikaleesta.
Kuvassa tähden valmistuksen vaiheita, vasemmalla aloitus ja oikealla jo
vähän pidemmällä.

Tähtien taittelemiseen löytyi useampia ohjeita, videolla ja ilman. Aikamme ährättyämme saimme aikaiseksi jokusen tähden, ja pian tuo alkoi sujua vähän sutjakamminkin.

Melkein hitainta on noiden tarvittavien paperisuikaleiden leikkaaminen.

Noin vartissa onnistuimme vääntämään aina yhden tähden. Tästä osoitteesta löytyvän videon ohje oli meistä selkein: https://www.youtube.com/watch?v=7rr34gOba5Q

Tähtiä voi helposti tehdä hyvin monen kokoisia, ja erilaisista papereista. Ensi alkuun teimme valkoisia, mutta pian teimme niitä myös ruskeasta voimapaperista. Näitä täytyy tehdä PALJON lisää, tässäpä on mitä joulunpyhinä näpertää. Ripustanemme näitä lähinnä koristeeksi joulukuuseen - tai siis tänä vuonna mäntyyn.

Tähtien vääntelyyn tulee pieni himo, kuten moniin askartelujuttuihin. Tosin on tämä sellaista näpräämistä, että jos ei ole oikein käsityöihmisiä, niin voi olla, että puuha on enemmän hermoja vievää kuin rentouttavaa :)

Tässäpä muuten yhdistyi hauskalla tavalla eri vuosikymmenet (tai oikeastaan vuosituhannet :) - ensin jostain 1900-luvun puolivälin paikkeilta peräisin olevat paperitähdet, ja sitten netin kautta tieto niiden nimestä ja vielä teko-ohjeetkin!

Terveisiä lumimaasta!

Joentörmä.

Talventulo tapahtui sitten ennätysajassa. Eipä olisi perjantaina uskonut, mitä viikonloppu tuo tullessaan.

Satumme asustelemaan juuri pahimman lumimyräkän silmässä. Paksu lumipilvi asettui tähän meidän seuduillemme paikoilleen kokonaiseksi vuorokaudeksi tupruttaen reilun 30 sentin lumivaipan.

Ja millaista lunta - kun lämpötila oli nollan tuntumassa, lumi oli raskasta ja takertuvaa. Se tarrautui paksuiksi kerroksiksi joka ikisen puunoksan, latvan ja muun ympärille taivuttaen puut suuriksi kaariksi teiden, sähkölankojen ja muiden ylle - kunnes puu antaa periksi ja katkeaa.

Maahan on tippunut tolkuttomat määrät paksuja oksia ja puiden latvoja. Joku sähkömies sanoi, että lumi on kiinnittynyt sähkölangoille kuin täit tervaan. Ja nyt kun sää vielä vähän pakastui, siellähän se myös pysyy!

Aurauskeppi.

Seuraukset ovat olleet monenlaisia, mm. se, että kirjoittelen tätä postausta nyt tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Sähköt on nyt olleet meillä yhtäjaksoisesti poikki pian kaksi vuorokautta, eikä sähköä ole luvassa ainakaan lähiaikoina.

Vaan eipä hätää täällä puulämmitteisessä ja kaivovedellä varustetussa talossa. Toki kaikki käy pimeydessä ja ilman juoksevaa vettä kuin hidastetussa filmissä. Onneksi tämä sattui viikonloppuna, niin on paremmin aikaa järjestellä asioita. Pienillä vippaskonsteilla ja lainatun aggregaatin avulla on saatu virtaa ennen muuta kriittisimpiin kohteisiin: pakastimiin - ja tietysti tietsikaan ja kameraan :)

Nyt pitäisi kyllä ehtiä kiertelemään ulkosalla kameran kanssa, eipä ole tämännäköisiä maisemia näkynyt täälläpäin ikuna, varsinkaan marraskuussa. Tämä tuntuu myös varmasti aika uskomattomalta, jos sattuu sijaitsemaan tämän varsin rajatun lumimaan ulkopuolella - on varmasti vaikea kuvitella, että jossain kenties vain muutaman kymmenen kilometrin päässä keskisessä Suomessa voi olla aivan täysi pikatalvi, maisemat kuin paremmastakin postikortista.

Eipä ihme, jos ei sähkö kulje.

Joulunavauskin tapahtui
samaan syssyyn mukavan
talvisessa säässä.

 

Olisko jo jouluvalojen aika?

Kuun vaihteessa paukahtanut talviaika teki illat kerrasta säkkipimeiksi. Alkoi tuntua, että nyt tarvitaan VALOA! Mutta toisaalta, joku pistää vastaan - onko sittenkään ihan vielä ainakaan jouluvalojen aika?

Olisiko se tämä harvinaisen lämmin sää - vähän ristiriitaista - pimeää on kyllä, mutta lämpötila on kuin joskus alkusyksyllä tai keväällä. Se jotenkin tökkii sitä vastaan, että vielä innostuisi ripustelemaan noita sinänsä sieviä pikkuvaloja.




Ja toisaalta, eiväthän nuo kyllä isommalti valaise, tuovat lähinnä tunnelmaa. Ehkä se onkin juuri tässä; vielä ei oikein tunnu kaipaavan erityisen jouluista tunnelmaa, kunhan nyt ensin tästä loppusyksystä selvittäisiin!

Siellä täällä noita valoja jo alkaa näkyä, jossain jopa aika jouluisesti ulkona kasvaviin kuusiin viritettyinä. Nekin tuntuvat nyt vielä jotenkin vähän hassuilta - ei ihan vielä!





Ja sitäpaitsi, ainakin arki-iltoina on kyllä niin pimeääkin, ettei noita valoja oikein näkisi ripustellakaan ;)

Laitanpa tässä nyt ensi alkuun vähän viime vuotisia valo-kuvia, joiden avulla voi fiilistellä ja totutella taas näihin pikkuvaloihin.

Kaipaatko sinä valoa pimeään?

Katson ulos ikkunasta...

Kerroin joskus kylppärirempastamme, jossa talon päätyyn tehtiin myös uusi pikkuikkuna. Tämä oli niin kerrassaan hyvä ratkaisu vanhan, ikkunattoman suihkukopperon tilalle!

Semminkin kun ikkunasta näkyy tuollainen jättivaltava omppupuu, joka tänä keväänä on aivan täynnänsä kukkia. Näkymä ulos näyttää nyt jopa paljon valkoisemmalta kuin joskus talvella!

Seurasin ikkunasta päivittäin kukinnan kehittymistä pienistä herkän vaaleanpunaisista nupuista täyteen vitivalkoiseen kukkaloistoon. Harmi kun ei tullut otettua tästä kuvasarjaa - joskus toisena keväänä sitten, kunhan kukinta on yhtä valtavaa kuin tänä keväänä. Oikeastaan tuo nuppuvaihe oli vielä herkempi ja kauniimpi kuin tämä täysi kukinta.

Toisaalta olen tarkkaillut myös kimalaisten pörräilyä kukkien kimpussa. Ja huomannut, niin kuin tänä keväänä on sanottu, että pölyttäjiä on liikkeellä todella vähän. Koko kukkameren kimpussa on näkynyt usein vain yksi tai parhaimmillaan kaksi pörriäistä, on siinä niillä paroilla urakkaa! Saas nähdä, kuinka käy tänä vuonna mustikoidenkin. Niidenkin kukintahan oli todella runsas, mutta pölyttäjiä oli liikkeellä vähänlaisesti. Liekö tämä alkukesän kylmyys syynä?

Tässä vanhassa omppupuussa on muuten yksi hassu mysteeri, oletteko kukaan törmänneet vastaavaan? Omenat nimittäin tippuvat puusta ennen kuin ne ehtivät kypsyä. Tämä tapahtuu ihan joka vuosi, huolimatta siitä, onko omenia tulossa enenmmän tai vähemmän, tai minkälainen säätila on, sattuuko vaikka olemaan myrskyisää. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä lajiketta puu on, se on vuosikymmeniä vanha. Omenat ovat pienehköjä ja vähän happamia, mutta periaatteessa ihan syötäviä kuitenkin.

Oikein hyvää alkavaa viikonloppua!

Kiitos ja kumarrus,

eipä voi muuta sanoa paikkakuntamme latumiehille!

Kävin pakkasöiden jälkeen kurkkaamassa, josko vielä olisi mahdollisuus pieneen hiihtolenkkiin, vaikkei metsässä enää juuri lunta näy.

Ja voi mahdoton, miten loistavat ladut siellä odottivatkaan, ei mitään valittamista! Ilman lämpötila oli noussut jo plussan puolelle, aurinko paistoi täydeltä terältä ja hiihtokeli oli aivan mahtavan luistava. Joissain alamäissä tuli sellaiset vauhdit, että pikkuisen jo hirvitti.

Niissä muutamissa paikoissa, missä aurinko oli jo syönyt lumen pois, olivat latumestarit lapioineet uralle vähän lisälunta. Tuli innostuttua hiihtämään huomattavasti pidempi matka kuin mitä oli suunnitelmissa :)

Jos siis hiihtäminen kiinnostaa ja satut asumaan Tampereen korkeutta pohjoisempana, kannattaa ehdottomasti käydä vielä kurkkaamassa aamusella hiihtolatujen kuntoa.

Iloista Joulua!
 * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
t. Kerttuli & lumiturpa

Maaliskuinen aamu puutarhassa

Alkaa jo vihertää... vaikka maassa pitäisi kai olla vitivalkoisena hohtavat hanget. Tuntuu omituiselta, tähän ei oikein osaa suhtautua. Tällaisina kirkkaan kuulakkaina, aurinkoisina aamuina pitäisi lähteä hiihtelemään keväthangille. Ja nyt ei ole missä hiihdellä.

Ihan kuin olisi jossain ulkomailla, siellä on juuri tällaisia lopputalven aamuja. Kirkasta, kaunista, raikasta, mutta lumesta ei tietoakaan.