Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Rauli täräytti polttopuut pihatielle

Postaukseen sisältyy pientä yritysyhteistyötä

Viime viikonloppuna Rauli-myrsky vieraili meidänkin pihassamme, ja laittoi pihamiljöötä pikkuisen uuteen järjestykseen. Se toimitti meille ihan tilaamatta ehkä puolen vuoden polttopuut kaatamalla muutaman valtavan, vanhan koivun.

Raulin tekosia, tästä pitäisi päästä autolla pois pihasta :)

Puoliso oli suunnitellut tilaavansa polttopuita juuri samana päivänä, tällä kertaa onneksi ei ollut kerennyt tuumasta toimeen. Olisihan siinä toki ollut se pieni ero, että nämä puut olisivat olleet kuivia ja polttovalmiita, toisin kuin Raulin aikaansaannokset. Ei tullut valmiita klapeja, vaan melkoinen rytökasa raivattavaksi.

Onni onnettomuudessa, Raulilla oli hyvä sihti, se tähtäsi rungot lähes parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Ne eivät osuneet kaatuessaan mihinkään, vaan sijoittuivat tyhjään kohtaan, tosin pihatiemme poikki. Tämä tarkoitti, että autoilemaan ei päässyt ennen kuin olimme raivanneet tietä useamman tunnin. Onneksi sattui viikonloppuun, jotta oli aikaa raivailuun.

Samoihin aikoihin tuli toinenkin toimitus, Fiskars lähetti vähän puutarhatarvikkeita testattavaksi. Niitä en ole nyt sattuneista syistä kerennyt vielä kokeilemaan. Sen sijaan hyvää käyttöä oli nyt samaisen firman kirveille, joita nurkkiin on kertynyt useampikin (ei blogiyhteistyönä).

Tämä onkin nyt varsin kätevää; kun yksi kirves juuttuu hankalaan puupölliin, homma voi jatkua seuraavalla. Näiden kirveiden eduksi täytyy näin naisena sanoa yksi asia (luulisin, että tämä saattaapi olla enemmän meidän naisten ongelma, tai sitten miehet ei vain myönnä...).

Eli kun joskus harvoin voi käydä sillä tavalla, että jotenkin kummasti kirves ei osukaan aivan juuri siihen mihin tarkalleen piti, niin vanhoissa puuvartisissa kirveissä nämä harhaiskut kävivät äkkiä kirveenvarren päälle. Nämä muovivartiset eivät ole moisesta moksiskaan - liekö ollut nainen suunnittelemassa?

Halonhakkuu sattuu muuten olemaan ihan lempihommiani, joten siinäkään mielessä tämä tapahtuma ei juurikaan harmittanut, vaan melkeinpä päinvastoin :)

Kivaa viikonloppua, toivottavasti vähän tyynempää sellaista! Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Täydellistä polttopuukoria metsästämässä

Näin lämmityskauden alettua on tullut taas aika kaivaa esiin vanhat polttopuukorit ja tutkia, onko niistä mitään jäljellä.

Polttopuiden kuljetteluun tarvittavan hyvän korin löytäminen tuntuu käsittämättömän vaikealta. Meidän kuusi uuniamme plus saunan kiuas nielevät talven aikana parikymmentä mottia klapeja, jotka kannetaan koreissa sisälle puuvajasta.

Käytössä on samanaikaisesti noin neljä puukoria - joiden toivoisin kestävän useamman vuoden, ei niitä kaikkia viitsisi joka vuosi uusia.

Minulle täydellisen korin kriteerit ovat seuraavat: kaunis, kestävä, kevyehkö sekä sellainen, etteivät puuroskat varise siitä ympäriinsä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, siis kauneus ja kestävyys ennen kaikkea!

Vaan jo pelkästään tämä yhdistelmä tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Kauniita koreja kyllä löytyy, mutta silloin aina kestävyyden kustannuksella. Heikoimmat päreestä tehdyt korit ovat hajonneet meidän käytöllämme pirstaleiksi muutamassa kuukaudessa, nyt niitä osaa jo välttää.

Kohtuuhyvään tulokseen olen päässyt tekemällä korin itse pajusta taivuttelemalla. Sellainen löytyy alla olevasta kuvasta oikeanpuolimmaisena. Aika hidastahan noiden tekeminen kuitenkin on, eipä niitä tule turhan usein väkerrettyä.

Sanka tuntuu olevan kaikkien korien heikoin kohta. Kuten tästäkin kuvasta huomaa, sekä tämän että vieressä olevan korin alkuperäiset sangat ovat hajonneet, ja tilalle on laitettu kestävät ja aika käytännölliset narusangat. Tuo omatekemä pajukori on jo reippaasti yli viiden vuoden takaa!

Erilaisia polttopuukoreja, edessä pajusta itse väkerretty.

Aiemmin oli yksi mainio paikka, josta saatoi hyvällä tuurilla löytää kelpo korin: Marjamäen pajutila Kangasalla. Vaan nytpä on tuokin paikka harmillisesti lopettanut toimintansa, joten ostopaikkaa on entistä vaikeampi löytää.

Viime kesänä törmäsin paikallisilla markkinoilla ihan uudenlaiseen tuttavuuteen; vanerilevystä taivutettuun, lopulta aika yksinkertaiseen kauniin valkoiseen koriin.

Tuollainenhan piti oitis kokeeksi hankkia, ei ollut edes pahan hintainen, kestäköön minkä kestää. Ja jos haluaa vaihtelua, korin voi aina maalata.

Hämmästelin hiukan, kun myyjä kertoi kysyessäni korin olevan kotoisin Raumalta. Enpä olisi ihan heti uskonut tuota kotimaiseksi, niin hämmästyttävän edullinenkin kori oli. Vaan yksi lukija vahvisti, että näin asia tosiaan on, kiitoksia tiedosta Maria K!

Tämä vanerikori on osoittautunut käytössä yllättävänkin näppäräksi; kaunishan tuo on, ei roskaa ja on kestänytkin ainakin toistaiseksi. Ei ehkä kaikkein ergonomisin kannettavaksi, onneksi kantomatka ei ole pitkä. Tuollaisiakin voisi kenties joskus kokeilla väkertää itsekin, jos ei parempaa tekemistä ole.

Onko sinulla hyvää ratkaisua tähän koriongelmaan?

Sopivasti vaaleanpunaista

Menin jälleen rautakauppaan, tällä kertaa ostamaan pientä palaa suodatinkangasta - ja ai, mitä siellä nyt odottikaan, lähes vastustamattomat vaaleanpunaiset kottikärryt! Kaikkea ne markkinahenkilöt osaavat päämme menoksi kehitellä.

Vielä kun tarvitsisinkin juuri tällaisia. Tutkailin nimittäin ihan vasta tarkemmin tätä kottikärryasiaa. Olen ihmetellyt, miksi kottareissamme on siellä pyörän edessä sellainen äärimmäisen ikävä pyöreä rauta, joka on koko ajan tielläni.

Selvisi, että nykyiset kärrymme ovat rakentajan, eivät puutarhurin kärryt. Vähän molempia kai olen, mutta siitä huolimatta rakentajan kärryjä ei ole suunniteltu minulle. Tuo rauta on kuulemma oikein näppärä, kun kippaa vaikkapa betonia jonnekin alaspäin. Varmaan onkin, mutta sellaista tarvetta minulla harvemmin on.

Yleensä kärräilen enemmänkin jotain jonnekin kovin ylös, vaikkapa halkoja puukasan päälle. Silloin tuo onneton rauta tökkää aina vastaan. Tällaisen pienen naisen voimat eivät kahvakuulasta ja joogasta huolimatta riitä kippaamaan painavaa lastia yli tuon raudan. Lopputulos on usein se, että joko minä, kärryt lasteineen tai molemmat kaatuvat kesken kaiken.

Näissä karkkikärryissä ei tietenkään ole tuota ikävää rautaa.

Innostuksestani huolimatta Puoliso onnistui kuitenkin pistämään jäitä hattuun. Tarkemmassa tarkastelussa nuo ihanaiset kärrit osoittautuvat varsin mataliksi (jopa minulle, lähes lasten kokoa) ja aika heppoisiksikin.

Tällä kertaa kärryt jäivät kauppaan, ei se pelkkä väri kuitenkaan riitä, jos tuote ei ole muuten hyvä. Näin meitä heikkoluontoisia yritetään viedä!

En muuten ole koskaan ollut mikään suuri vaaleanpunaisen ystävä - kuten huomaa vaikka tämän blogini värimaailmasta ;) Ikä vai mikä lie siedätys tehnyt, nykyään vaaleanpunaista jo pitää olla vähäisen siellä sun täällä, maalasinpa äskettäin yläkerran kamarimme lautalattian ihanan hennon vaaleanpunaiseksi.

Alunperin ajattelin vinkata näitä kärryjä äitienpäivälahjaksi, mutta valitettavasti näitä ei nyt kannata suositella. Siitä huolimatta, oikein hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille - erityisesti omalleni!