Nyt se on päätetty!

- nimittäin taloyhtiön piharemppa...

Yhtä aikaa odottamani ja pienellä kauhulla pelkäämäni taloyhtiön sadevesi-, salaoja- ja muu piharemppa alkaa nyt vähitellen selkiytyä, yhtiökokous on tehnyt ensimmäiset päätökset asian suhteen. 

Päätöksiin sisältyy minun näkökulmastani sekä hyvää että huonoa. Ensisijaisesti kuitenkin hyvää, on hieno juttu että välttämätön remppa ylipäänsä toteutuu. 

Etupihalle tekemäni kiveykset ja istutukset joutunee 
purkamaan. Ei tuo kuitenkaan niin vakavaa, johan näistä
ehti kolme kesää nauttimaan, hyvä aika tehdä jo
jotain pieniä uudistuksia :) 

Mutta, kustannussyistä se toteutetaan huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana 😞 Remontti koskee lähinnä sadevesien kannalta ongelmallisinta etupihaa. Tästä on siis se varsin myönteinen seuraus, että puutarhanhoitoni kannalta tärkeimpään takapihan puoleen ei tulla juuri koskemaan. 

Tässä on siis saanut muuttaa kesän puutarhasuunnitelmiaan suuntaan jos toiseen. Ensin odottelin remppaa jo viime kesänä - no ei tullut. Sitten olin varautunut siihen, että nyt tulevana kesänä koko talon ympärys on mullinmallin, ja puutarhanhoito on hetken katkolla.

Mutta näinkään ei ole nyt siis käymässä, vaan jotain siltä väliltä, mene ja tiedä?

Jännä nähdä, millaiseksi etupiha tulevaisuudessa 
muotoutuu? Tuleeko taloyhtiöltä miten tiukat
ohjeistukset siihen, miltä talon edustan pitää näyttää?
Itse tykkään enemmän siitä, että jokainen saa tehdä 
vähän tyylillään, kuin että jokainen sisäänkäynti olisi
tismalleen samannäköinen.

Näiden syiden vuoksi olen nyt mm. kasvatellut taimia (kerrankin) varsin maltillisesti. Onneksi kuitenkin kasvatin, kun nyt näyttää siltä, että niille voisi sittenkin olla käyttöä ja tarvetta. 

Edelleen eletään siis pienoisessa epävarmuudessa päivä kerrallaan, kunnes tilanteet alkaa tästä kunnolla selkeytymään...

"Sumussa" kohti uutta puutarhakesää...

Harvoin on ollut elämässä tällaista tilannetta, että tulevan kesän puutarhasuunnitelmat ovat hyvin hämärän peitossa. 

Tämä johtuu ennen muuta taloyhtiöömme todennäköisesti tulossa olevasta isosta piharempasta.

Sen piti alustavasti ajoittua jo viime kesän lopulle, mutta siirtyi sitten seuraavaan vuoteen, kuten näissä hommissa tuppaa monesti käymään.

Asiasta ei ole nyt juuri kuulunut, rempan aikataulusta, kestosta tai siitä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. 

Tämä näkymä voi olla ensi kesänä 
vähän toisenlainen... :(

Kesto on joka tapauksessa useita kuukausia, ja epäilen että koko talon ympärys tukee olemaan enemmän tai vähemmän "perunapeltona"  - jossa ei kylläkään kasvateta perunoita 😞

Remppa tullee tarkoittamaan sitä, että kaikki terassi- ja muut rakenteet pitää purkaa pois. Mikä vielä pahempaa, homma tietänee kyytiä myös kaikille pihan kasveille.

Tässä pieni osa pelastettavista monivuotisista kasveista.
Oikeassa reunassa kärhö, vasemmalla vähän perennoja. 

Erityisesti minua mietityttää monien rakkaiden, suurelta osin vanhasta puutarhasta siirtämieni kasvien kohtalo. Toivottavasti järjestyy joku ratkaisu, millä ne saa pelastettua talteen. Lähinnä pitäisi keksiä niille jokin tilapäinen säilytyspaikka remontin ajaksi.

Pahoin myös pelkään, että remppa tietää myös lähtöä pihamme keskellä kasvavalle vaahteralle. Se on paristakin syystä pieni harmi, ensinnä runsaasti karsimamme, korkea vaahtera varjostaa juuri sopivasti eteläsuuntaista pihaa ja parveketta. Se on myös kiva, muuta korkeampi elementti pihassa, johon on mukava viritellä kausivaloja ja muita koristeita.

Onneksi on parveke 😊

Lisäksi olen istuttanut vaahteran juurelle köynnöshortensian, josta olin haaveillut vuosikaudet. Saa nähdä, mitä keksin jatkossa sen kanssa. 

Parveke jäänee kuitenkin "turvapaikaksi", minne remppa tuskin vaikuttaa. Täytynee siis keskittää kasvattelut ensi kesänä sinne - voi tulla melkoinen viidakko 😊

Aika paljon on siis ilmassa epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Remppa on kuitenkin  mitä tarpeellisin, joten sikäli se on kyllä vallan tervetullut, ja joskus se on vain kärsittävä. 

Tässä hetkessä harmillisinta on tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä, millainen kesä tulee olemaan. On vähän vaikea motivoitua taimikasvatukseenkaan, mutta pitänee silti jotain yrittää. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää...

Nyt osui loistavasti suunnitelmat kohdilleen!

Tämähän sattui paremmin kuin hyvin. Kerroin vähän aiemmin, että suunnittelen ensi kesästä vähän pienimuotoisempaa puutarhakesää, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Nyt sattuikin sopivasti, sillä kuinka ollakaan  taloyhtiössämme päätettiin juuri salaoja- ja sadevesiremontista ensi kesään!

Se tietää uskoakseni suurta kaaosta pihaan 😬 Kaikki monivuotiset kasvit ja erilaiset rakennelmat täytynee kaivaa ylös ja siirtää jonnekin talteen.

Onneksi en ole vielä ehtinyt istuttaa pihaa kovin täyteen, olen jotenkin alitajuntaisesti vähän himmaillut tässä. 

Tämä myös ratkaisi sen, ettei tarvitse miettiä, osallistuako ensi kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumaan vaiko ei 😅 Taidan siis keskittyä kiertelemään muiden puutarhoissa 😊

Harmillisesti ruotsalainen vastine Tusen trädgårdar järjestetään vain joka toinen vuosi, aina parillisina vuosina, joten nyt ei valitettavasti ole sen vuosi. Muutoin olisi ollut varma Ruotsin-visiitin paikka!

Jos olisin juuri suunnitellut toteuttavani elämäni puutarhakesän, niin tämä voisi harmittaa. Nyt nämä asiat kuitenkin loksahtivat mainiosti yhteen. Olen myös hyvin tyytyväinen siitä että remppa toteutetaan, se tulee tarpeeseen. Vanhat salaojat on jo päässeet tukkeutumaan.

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla sitä kaaoksen määrää, mikä tästä tulee seuraamaan, sitä on vaikea etukäteen kuvitella. 

Toinen etupihalla kasvavista riippeherne-
puista sai talveksi valot ylleen.

Muutama harmituskin tähän liittyy. Suren jo nyt parin etupihan vanhan ja kivan riippahernepuun puolesta, noinkohan ne tulevat kestämään tarvittavaa liikuttelua? 

Yksi harmi on myös se, että tulen nyt varmaan menettämään takapihan hyvän ränninpään, josta olen kerännyt sadevettä talteen kasteluvedeksi. Kaikki rännit kun tullaan jatkossa johtamaan hienosti sadevesikaivoihin.

Kivat kausivalot kiipeilevät kuvan
keskellä olevassa vaahterassa, ja
valaisevat juuri sopivasti lumipeitteisen
pihan.

Kolmantena mietin pihamme kivan vaahteran kohtaloa, noinkohan se joutuu nyt lähtemään? Siihen olen toki hiukan varautunut, mutta vaahtera on ollut tosi hyvä pihan varjostajana, köynnösten kiipeilytukena ja muutoinkin kaunis korkeampi elementti pihassa. Tällä hetkellä siinä kiipeilee mukavat kausivalot.

Jännityksellä siis odotetaan, mitä kaikkea tuleman pitää, läheskään kaikkea ei varmasti osaa tässä kohtaa edes ajatella. Yksi pieni jännitys on myös se, että toivottavasti remppa todellakin saadaan toteutumaan ensi kesänä, ettei tässä tule menemään odotellessa kahta kesää...

#piha #rivitalo #salaojaremontti

Onks Pauliinaa näkyny?

Näin juhannuksen kevennykseksi tuli mieleeni pieni tapahtuma tuosta alkukesältä.

Jouduimme tekemään yhdessä huoneessa lattiaremontin, siitä ehkä joskus myöhemmin tarkemmin jossakin. Remontin loppuvaiheilla kysyin tutulta perinnearkkitehdiltä sähköpostitse, millä hän suosittelisi tilkitsemään osin aika leveitäkin lattialankkujen rakoja.

Vastaus tuli: Lattialaudoituksen isoja rakoja tukitaan -- hienosta purusta Pauliinan kanssa tehdyllä täytteellä.

Jäin ihmettelemään, mitähän tuo Pauliina-niminen aine on ja mistähän sitä mahtaisi saada. Kyselin naapureiltamme ja soitin yhteen perinnerakentamisen liikkeeseen, eivät tunteneet tuotetta. Googlasinkin, mm. Pauliina ja kitti. Löytyi henkilö, jonka nimi on Pauliina Kitti, muttei muuta asiaa valaisevaa.

Aloin epäillä, voisiko tuossa tuotenimessä olla kirjoitusvirhe, mutten keksinyt, mikä oikea sana voisi olla. Laitoin jo arkkitehdillekin täydentävän kysymyksen, mutta vastausta ei heti kuulunut.

Lattiamaalia ostaessani kysäisin myös maalikaupan miehiltä, tietäisivätkö he arkkitehdin suosittelemaa Pauliinaa. Ei tietoa.

Lopulta tuli arkkitehdin vastaus, olivat saaneet kysymyksestäni makeimmat naurut pitkään aikaan. Kyseessä oli ennakoivan tekstinsyötön tekemä tepponen, oikea vastaus olisi ollut: puuliiman. Aikalailla oli siis kännykkä omiaan vääntänyt, vielä kun oli laittanut hämäykseksi tuon ison alkukirjaimenkin.

Pauliina kyllä kuulostaisi varsin osuvalta perinnetuotteen nimeltä: puuliima Pauliina, eikö vain? Nimenhän voisi vaikka yrittää kaupata jollekin firmalle - mutta kun tuli nyt julkaistua tässä, niin nopein ottakoon vapaasti käyttöön!

Lattiaremontin syy oli se, että lattialankkujen alle lisättiin sieltä
puuttunut ilmansulkupaperi, mikä pilkottaa
kuvassa ruskeana lankkujen alta.

Onneksi en ollut kysellessäni tarkemmin kertonut, kuka on tämä Pauliinaa suositteleva pohjoissuomalainen arkkitehti, ettei mennyt maine täälläpäin :)


Oikein hyvää Jussia!

Kylppäriremppa onnellisesti takana, kaikki hyvin!

Muutamassa viikossa koko remontti valmistui ja päästiin nauttimaan ensimmäsestä suihkusta valoisassa ja tilavassa, uutuuttaan kiiltävässä kylppärissä.

Jos oli aiemmin ongelmana, ettei tehnyt ollenkaan mieli mennä käymään suihkussa, niin nyt enemmänkin se, ettei huvittaisi lainkaan tulla pois ;)

Viihtyisyyttä lisäsi myös se, että kylppäriin saatiin sievä pieni ikkuna tekemällä uusi aukko talon päädyn hirsiseinään.



Kevättalvella, kuukausia remontin valmistumisen jälkeen, ilmeni vielä iso ylimääräinen plussapiste.

Helmi - maaliskuun aamuaurinko sattuu osumaan juuri tuohon uuteen kaakkoon suuntautuvaan pikkuikkunaan valaisten koko kylpyhuoneen ja suihkuttelijan - ilmaista valohoitoa aamusuihkussa :)

Kovalla työllä metsästetyt pikkukivet kiertävät nauhana ympäri kylppärin. Itse suihku on tässä kuvassa vasemmalla ja tuo pikkuikkunakin näkyy peilautuneena peilin kautta.



Remontin vaiheista kertovat jutut löytyvät tästä:

Kylppäriremppa onnellisesti takana osa 1
Kylppäriremppa onnellisesti takana, pikkukivien metsästys

Kylppäriremppa onnellisesti takana, pikkukivien metsästys

Jos oli kaikki muukin enemmän tai vähemmän vaikeaa, niin heikkouteni pikkukiviin meinasi muodostaa kylppärirempassa lähes ylitsepääsemättömän ongelman. Noiden himoitsemiemme pikkukivien kun piti oleman koko homman "juttu", pieniä kiviä piti ehdottomasti saada jollain tavoin uuteen kylppäriin.

Remppamiehemme antoi aika vapaat kädet; sen kun tilaat, kaikki käy. Tein siis kuten neuvottiin, ja tilasin mielestäni sopivan määrän sieviä pieniä kiviä kiinnitettäväksi kylppärin seinään.

Vaan siinä kohtaa olikin sitten tullut joku pahemman luokan ymmärrykatkos. Suunnitelmani ei käynyt remppereiskallemme alkuunkaan; laattojen juoksutukset olisivat sen seurauksena menneet miten sattuivat. Lopputulos oli se, että kiviä oli aivan liian vähän, ei kun tilaamaan lisää.

Vaan mitä, nuo onnettomat kivet olivatkin sillä välin loppuneet koko maasta ja maanosastakin. Seuraava satsi tulisi kuukausien päästä ja sekin oli jo kokonaan varattu. Hyvät neuvot olivat jälleen tarpeen.

Eipä muuta kun kokeilemaan autonavaimista tuttua sähköpostikonstia; viestit kaikkiin Tukholman tienoon ja Viron rautakauppoihin, jos jostain kummasta sattuisi löytymään vähäsen noita pahuksen kiviä. Ja tällä kertaa, kuinka ollakaan, Tallinnasta tuli vastaus, siellä olisi lähes tarvitsemamme kivierä, loistavaa palvelua! Sattuman oikusta tyttäremme oli menossa juurikin Tallinaan ja pienoisten neuvottelujen jälkeen suostui raijaamaan kaljojen sijaan tarvitsemamme kivet. Muutama puuttuva kivenkappale kun etsittiin kotipihasta, saatiin ne juuri riittämään.

Kannattiko vaiva? Kyllä, ehdottomasti, nuo pikkukivet ovat kylppärissä juuri se, mikä ilahduttaa silmää joka ikinen päivä :) Ja ehkä vielä hiukan sitäkin enemmän, kun oli vähän suuremman vaivan ja onnellisten sattuminen takana. Kuva kivistä seuraavassa postauksessa lähiaikoina.

Lamputkin olivat kyllä melkoisen mutkikkaat. Selkeä, yksinkertainen visio: hakusessa oli sellainen vähän kristallikruunua muistuttava sievä kattovalaisin. Vaan kun yhdenkään mukamas-kosteantilan-valaisimen IP-luokka (tällaisenkin asian opin tämän rempan myötä) ei täyttänyt vaadittavaa. Löytyi se tyydyttävä valaisin onneksi lopulta ja tulikin hämmästyttävän nopeasti tilattuna läntisestä naapurimaasta.

Kaikki muu onneksi järjestyi jollain tavoin, eikä mitään suurempia kosteusvaurioitakaan ilmennyt. Vanhan kylppärin alla oleva betonilaatta oli kylläkin aikalailla märkä, mutta kosteus ei ollut onneksi levinnyt sen laajemmalle. Oli siis korkea aika uusia.

Seuraavaan, viimeiseen osaan

Kylppäriremppa onnellisesti takana, osa 1

Ennen

Viime kesänä saattoi keskittyä ihanasti puutarha- ja muihin hommiin, kun talossa ei ollut meneillä mitään suurempaa remppaa.

Edellisenä kesänä uusimme kokonaan kylppärin. Remontti oli yllättävän iso operaatio, vaikka olikin ulkopuolinen ammattilainen tekemässä.

Lähtökohta oli melkoinen "pommi", opiskelija-aikoina rakennettu pimeä ja jo kulahtanut kaksiosainen koppero, jossa tuskin mahtui kääntymään. Joka-aamuinen suihkussa käynti oli ikävä pakkopulla, jonka aina siirsi viimeiseksi aamutoimeksi.

Ennen

Vaikka olikin se ulkopuolinen tekijä, niin kaikkien tarvittavien seinä- ja lattialaattojen, hanojen, kalusteiden, listojen, lamppujen ja lopulta kaiken pikkutavaran etsintä kymmenistä rautakaupoista, lvi-, laatta- ja kalusteliikkeistä oli käsittämättömän suuri ruljanssi. Kun tasan tarkkaan tiesi, minkä kokoista ja millaista harmaata laattaa kaipasi, mutta mistä sen voisikaan löytää? Sain huomata, että pelkästään harmaata löytyy kymmeniä erilaisia, tummaa, vaaleaa, sinisen, punaisen, ruskeanharmaata...

Ja kun sen oikean tavaran sitten lopulta löysi, niin eihän sitä mentykään kaupasta hakemaan niin kuin maitopurkkia, vaan tilattiin jostain maapallon toiselta puolelta ja toimitusaikaa kolmisen kuukautta jos kaikin puolin hyvin ja nopeasti sattuisi tulemaan ;) On se ihme, että joku remontti ylipäänsä joskus etenee, eikä ihme, että rempat taitavat usein seistä odottamassa milloin mitäkin.

Huh, jos joutuisi talon rakentamaan tai kokonaisuudessaan remontoimaan!

Seuraavaan osaan