Mitä muuta Fruticetumista löytyi?

Kerroin edellisessä postauksessa Lohjalla Lohjansaarella sijaitsevasta mielenkiintoisesta Fruticetum-hedelmäpuutarhasta.

Siihen juttuun ei kuitenkaan mahtunut aivan kaikki tästä runsaudensarvesta, niin tässä vielä vähän jatko-osaa.

Satojen hedelmäpuiden lisäksi Fruticumissa oli näyttävä perennapenkki. Ensi alkuun en edes huomannut sitä, vaikka oli ihan sisääntulon vieressä, olin niin tohkeissani kaikesta muusta 😊

Keskellä aluetta oli myös suuri kukkamaa, jossa kasvoi erilaisia pörriäiskukkia. On varmaan kesällä tosi näyttävä, nyt kukinta oli jo mennyt pääosin ohi.

Tässä myös koko hienon alueen kartta, joka 
unohtui edellisestä postauksesta.

Maisteltavana oli myös ruusukvitteneitä ja minikiivejä  - olivatpas ne kyllä todella minejä, en ole niitä koskaan aiemmin nähnyt. 

Yksi hauskimpia asioita oli aivan sisäänkäyntiportin vieressä, senkin huomasin vasta pois lähtiessäni: koko aluetta ympäröivässä verkkoaidassa kiipeili kaunis säleikköomenapuu! Miten näyttävä sisääntulo ja todella hyvä idea istuttaa tylsännäköisen verkkoaidan viereen "hukkatilaan" säleikköpuu verhoamaan aitaa ja tuottamaan satoa 😊

Hauska säleikköomenapuu verkkoaidassa.

#Lohja #hedelmäpuu #omena #puutarha #Fruticetum #lajike #säleikköomena #säleikköpuu

Hedelmäpuita kerrakseen!

Taisi jäädä eilinen puutarhavisiittini tämän kesän viimeiseksi, mutta olipahan sitäkin erikoisempi ja vaikuttavampi.

Törmäsin vasta aivan hiljattain netissä Lohjalla sijaitsevaan Fruticetum-hedelmäpuutarhaan.

Siellä on aina silloin tällöin erilaisia itsepoiminta- ja muita teemapäiviä. Onneksi oli ainakin vielä yksi jäljellä nyt loppukesään, joten pääsin heti tuoreeltaan käymään.

Suurin syy tälle vierailulle oli se, että olen kaivannut rivaripihaamme vielä yhtä päärynäpuuta, mutta en ole toistaiseksi keksinyt sopivaa lajiketta. Puun tulisi olla mahdollisimman pienikokoinen, mutta kuitenkin runsassatoinen, ja vielä itsepölytteinen.

En ole myöskään aiemmin keksinyt, mitä kautta voisin löytää sopivan lajikkeen. Fruticetumissa kasvaa neljän hehtaarin alalla satamäärin erilaisia hedelmäpuulajikkeita, joten siellä jos missä pääsee tutustumaan eri lajikkeisiin ja näiden välisiin eroihin.

Päärynöitä on istutettu noin 50 eri lajiketta, samoin luumuja. Omenapuita on huikeat 250 lajiketta, lisäksi kirsikoita noin 40 lajiketta ja vielä koristeomenoita yli 30 lajiketta!

Lisäksi löytyy vielä suuri marjatarha, jossa kasvaa tuttujen herukoiden ja pensasmustikoiden lisäksi mm. tyrniä, marja-aroniaa, saskatonia, japaninruusukvitteniä jne...

Eikä siinäkään vielä kaikki, sitten on vielä köynnöstävät marjakasvit: viiniköynnöksiä yli 30 lajiketta, minikiivi ym. Näistä osa kasvaa kasvihuoneessa.

Ja vielä lopuksi kirsikkana kakun päällä uudet kokeilut, kuten mulperit, aprikoosit ja erilaiset pähkinät...

Pieneksi yllätyksekseni Fruticetum ei sijaisekaan aivan Lohjan keskustan tuntumassa, vaan Lohjansaarella reilu 10 km keskustasta.

Runsas lajikevalikoima teki vaikutuksen, en jaksanut tutustua kuin pieneen murto-osaan omenalajikkeista, joista valtaosa oli minulle aivan vieraita. 

Jos harkitsisin viiniköynnöksen hankintaa,
kävisin kyllä Fruticetumissa tutustumassa
erilaisiin lajikkeisiin.

Päärynöiden satoaika oli valtaosin jo ohi, joten niiden osalta ei oikein pystynyt vertailemaan muuta kuin eri lajikkeisten puiden kasvutapaa. Ja toki myös haastattelin henkilökuntaa tarpeistani. 

Lopputulema pihaamme sopivaksi lajikkeeksi oli sama kuin mitä olen itsekin ajatellut, minulle entuudestaan tuttu Pepi-lajike. Puiden taimia tarhalla ei nyt kuitenkaan harmillisesti ollut myynnissä. Viikkoa aiemmin olisi ollut tapahtuma, jossa niitäkin olisi ollut tarjolla.

Tässä muutama esimerkki lajikkeista mitä oli tarjolla:

Lajikkeet oli varsin hyvin merkitty.
Samaa lajiketta oli yleensä muutaman puun
verran, näin olettaisin niistä monista
puista, joilla ei ollut nimikylttiä, että
olivat samaa lajiketta kuin naapurinsa.

Heh, Suomen suurimmat olivat kyllä kovin 
vaatimattoman kokoisia :) Kuvassa näyttää
vähän liiankin isolta.

Tässä "saaliini", noin 10 kilon kassillinen 
erilaisia omenoita ja päärynöitä 😊

Olin muuten ajatellut, että äkkiä tunnissa tutustun paikkaan. No meni lähemmäs kolme tuntia, enkä silti ehtinyt tutustumaan kuin pieneen osaan lajikkeista 😊

Jännästi sai huomata, että kaikkein isoimmat
ja voimakkaimman punaiset omput olivat
itselleni kuin magneetteja.
Kun jossain kauempana pilkotti sellainen puu,
oli sinne aivan pakko raahautua jo painavan
omenakassin kanssa 😊

Fruticetum on siis hyvin mielenkiintoinen vierailukohde, joka pääsee ilman muuta myös kotimaisten puutarhakohteiden listalleni. Hieman erikoista on se, etten ole puutarhablogeissa juuri huomannut juttuja tästä puutarhasta. 

Kannattaa seurata heidän Facebook-sivultaan tietoja aukioloajoista ja tapahtumapäivistä.

Teen vielä toisen postauksen, johon tulee vielä muutama mielenkiintoinen juttu Fruticetumista, kun tähän tuli jo niin runsaasti tarinaa 😊 Tästä pääset tuohon jatko-osaan.

#Lohja #hedelmäpuu #omena #päärynä #puutarha #Fruticetum #lajike

Tietäisitkö hyvän omenalajikkeen?

Tämä kuvituskuva ei valitettavasti ole omasta puutarhastamme,
vaan Hattulassa sijaitsevan ihanan Lepaan puutarhan omenatarhasta,
missä tulee yleensä vierailtua joka syksy.

Parhaillaan meneillään olevassa blogiarvonnassani Kaija kyseli vinkkejä hyvistä syys- ja talviomenalajikkeista, jotka olisivat hyviä syöntiomenia ja säilyisivät myös pitkään kellarissa?

En ole itse  mikään suuri omenalajikeasiantuntija, vaikka omenoista kyllä kovasti pidän. Meillä on vain muutama vanha omenapuu, jokunen jo vuosia sitten itse istutettu puu ei ole oikein lähtenyt menestymään.

Niinpä ajattelin, jos autettaisiin kaikki Kaijaa ja kerättäisiin tähän yhdessä vinkkejä hyvistä omenalajikkeista :) Itse osaan vinkata ainoastaan yhden mielestäni oikein hyvän, ja sekin on aikainen kesäomenalajike Pirja.

Uuniomenat vähän uudella tavalla

Uuniomenat on yksi parhaista - tai ehkä paras - syysherkku, jonka tiedän. Tänä syksynä tuli mieleen tehdä tämä ihana herkku pikkaisen uudella tavalla, jolloin lopputulos oli vielä aavistuksen parempi kuin aiemmin.

Puolitin kahtia omenat, joista olin ensin poistanut siemenkodat omenaporalla. Asettelin omenanpuolikkaat halkaistu pinta alaspäin uunivuokaan. Täyttelin puolikkaiden keskikolot tavanomaisella täytteelläni, johon tulee rasvaa, kaurahiutaleita, (fariini)sokeria/siirappia, mantelirouhetta sekä kanelia mausteeksi.

Valmiina uuniin.

Lopuksi lorotin omenoiden pintaan hieman siirappia. Paistoin noin 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Halkaistuna uuniomenoista tulee erityisen täyteläisiä, kun omenanpuolikkaiden pohjat mehevöityvät vuoan pohjalle valuvassa makoisassa siirappisessa liemessä. Omenat myös kypsyvät näin nopeammin kuin kokonaisena kypsennetyt. 

Herkullisen ryppypintaisiksi kypsyneet omenat valmiina nautittaviksi.
Ei muuta kuin jäätelöpaketti esiin ja herkuttelemaan :)

Onko sinulla jotain niksejä uuniomenoiden tai muiden omenaherkkujen valmistamiseen?

Jälleen Lepaalla :) -

Jo pari viikkoa sitten oli jälleen jokavuotinen Lepaan puutarha- ja viheralan näyttely. Aika on jälleen näin säilöntäaikaan vierahtänyt, mutta pistetään nyt kuitenkin vielä vähän kuulumisia jälleen ihanasta näyttelystä.

Viimevuotisen Lepaan-käyntini perusteella oli kova polte päästä paikalle. Se ei kuitenkaan meinannut millään mahtua ohjelmaan, lopulta kuitenkin onnistui puolivahingossa pieni piipahdus.

Esillä oli myös erilaisista kasvinosista
taiteiltuja upeita kasvimandaloita, joiden
tekemistä pääsi itsekin kokeilemaan.

Lepaan näyttely tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. Toisaalta siitä osaa ehkä myös itse ottaa kerta kerralta enemmän irti.

Lepaalla on valtavan paljon nähtävää - jo näyttelyosastoja on lähemmäs 200, sitten on koko Lepaan upea miljöö kauniine sekä rakennuksineen, monenlaisine kiinnostavine puutarha-alueineen sekä kasvihuoneineen.

Kaikkeen ei millään ehdi tutustumaan yhdellä käynnillä, nytkin tuntui, että moni juttu jäi vielä kokonaan odottamaan seuraavaan vuoteen.

Bloggareiden tekemiä mukavia asetelmia.

Tämän vuoden hauska uutuus oli se, että tapahtumaan oli kutsuttu neljä puutarhabloggaria rakentamaan jokainen oma esillepano samoista aineksista - kuormalavoista, rullakosta ja syklaameista ja muista syksyn kasveista. Bloggarit on myös saaneet mukavasti näkyvyyttä tapahtuman ennakkomarkkinoinnissa.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös monenlaisia kiinostavia opastettuja kierroksia. Viimeksi kävin todella mielenkiintoisessa esittelyssä Lepaan suuressa tomaattikasvihuoneessa, joten sen saattoi jättää tällä kertaa väliin.

Valtava omenatarha piti tietysti käydä katsastamassa - vasta tällä kertaa löysin myös omenoiden kupeessa kasvavat kymmenet kirskikkapuut.

Hyötykasvien näytemaalla sai huomata, kuinka kasvit ovat viime vuoteen verrattuna todella paljon jäljessä. Viimeksi vaikkapa latva-artisokissa oli jo komeat kukinnot. Nyt kasvien lehdistö oli kasvanut tuskin puoleen viimevuotisesta, eikä kukinnoista ollut vielä tietoakaan.

Lepaalla paljastettiin myös ensi vuoden Vuoden vihannes, joka on - pavut! Mukava juttu, sillä pavuthan on yksi parhaita kasviksia!




Olisi ollut myös yksi mielettömän hieno juttu, josta harmikseni unohdin ottaa kuvat. Tätä on vähän vaikea selittää näin sanoin, mutta yritetään :) Esillä oli nimittäin puutarhakoristeita, jotka oli tehty vanhoista vaatteista, jotka oli kastettu betoniin. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa pitsistä voi tehdä kauniin pitsisiä betoniruukkuja.

Eli vaatteen, vaikkapa housujen muotoinen betoniesine seisoi maassa, ja sen sisään oli istutettu vaikkapa kukkia, aika huikeaa! Näistä varmaan ilmestyy vielä kuvia muihin Lepaasta kertoviin blogeihin. Tässä yksi linkki blogiin, missä näkyy vastaavalla idealla tehtyjä koristeita (7. kuva), ja muitakin kivoja betonijuttuja.

Sain Lepaalta myös mukaan jo ensimmäisen palkinnon lähestyvään blogiarvontaani :) Blogissani on lähiaikoina tulossa täyteen kokonaista 200 000 katselukertaa, ja silloinhan pitää toki järjestää kunnon arvonta! Vielä muutama tuhat klikkailua ja sitten :)

Olen niin iloinen, että pääsin edes piipahtamaan Lepaalla, on niin mukavan piristävä ja inspiroiva tapahtuma ja paikka! Toivottavasti jälleen ensi vuonna vähän paremman ajan kanssa :)

Katson ulos ikkunasta...

Kerroin joskus kylppärirempastamme, jossa talon päätyyn tehtiin myös uusi pikkuikkuna. Tämä oli niin kerrassaan hyvä ratkaisu vanhan, ikkunattoman suihkukopperon tilalle!

Semminkin kun ikkunasta näkyy tuollainen jättivaltava omppupuu, joka tänä keväänä on aivan täynnänsä kukkia. Näkymä ulos näyttää nyt jopa paljon valkoisemmalta kuin joskus talvella!

Seurasin ikkunasta päivittäin kukinnan kehittymistä pienistä herkän vaaleanpunaisista nupuista täyteen vitivalkoiseen kukkaloistoon. Harmi kun ei tullut otettua tästä kuvasarjaa - joskus toisena keväänä sitten, kunhan kukinta on yhtä valtavaa kuin tänä keväänä. Oikeastaan tuo nuppuvaihe oli vielä herkempi ja kauniimpi kuin tämä täysi kukinta.

Toisaalta olen tarkkaillut myös kimalaisten pörräilyä kukkien kimpussa. Ja huomannut, niin kuin tänä keväänä on sanottu, että pölyttäjiä on liikkeellä todella vähän. Koko kukkameren kimpussa on näkynyt usein vain yksi tai parhaimmillaan kaksi pörriäistä, on siinä niillä paroilla urakkaa! Saas nähdä, kuinka käy tänä vuonna mustikoidenkin. Niidenkin kukintahan oli todella runsas, mutta pölyttäjiä oli liikkeellä vähänlaisesti. Liekö tämä alkukesän kylmyys syynä?

Tässä vanhassa omppupuussa on muuten yksi hassu mysteeri, oletteko kukaan törmänneet vastaavaan? Omenat nimittäin tippuvat puusta ennen kuin ne ehtivät kypsyä. Tämä tapahtuu ihan joka vuosi, huolimatta siitä, onko omenia tulossa enenmmän tai vähemmän, tai minkälainen säätila on, sattuuko vaikka olemaan myrskyisää. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä lajiketta puu on, se on vuosikymmeniä vanha. Omenat ovat pienehköjä ja vähän happamia, mutta periaatteessa ihan syötäviä kuitenkin.

Oikein hyvää alkavaa viikonloppua!

Tasan ei käy onnen lahjat

siltä tuntuu monesti näin omenoiden aikaan. Toiset tuskailevat omenasatonsa kanssa ja toiset harmittelevat ilman omenoita. Onneksi nyt on mukavasti yleistynyt tapa, että ylituotannosta kärsivät laittavat omenoita jakoon portinpieleen, tai ilmoittelevat niistä muutoin.

Tampereen seudulla on ollut jo vuosikausia mainio Aamulehden Omenapörssi, missä voi joko tarjota ylimääräisiä omppuja tai omppuja kaipaava voi kysellä niitä. Nyttemmin omenapörssi näyttää siirtyneen naamakirjaan, ja näyttääpä vastaava löytyvän nykyään pääkaupunkiseudultakin.

Meillä tilanne on noiden kahden ääripään välistä, muutama vanha puu tuottaa omenoita vallan riittävästi, muttei kuitenkaan ihan kohtuuttomasti.

Omena-aika on kuitenkin harmilisen lyhyt. Ihania kotimaisia omenoita pitääkin aina säilöä talven varalle ainakin jonkin verran.

Tänään keittelin herkullista omenahilloketta. Siihen tulee puolisen kiloa omppuja, desi-kaksi sokeria, osa voi olla ruskeaa, pari rkl limemehua ja kanelia maun mukaan. Omenat pilkotaan pieneksi, kaikki ainekset sekoitetaan keskenään kattilassa ja keitellään lajikkeesta riippuen n. 15-25 min. Valmiin hillokkeen voi purkittaa tai pakastaa. Seuraavassa postauksessa kerron, miten tästä hillokkeesta valmistui erinomaisen herkullista semifreddo-jälkiruokaa.

Olen säilönyt omenoita myös tekemällä pellillisen valmiita uuniomenoita, jotka pakastin sellaisenaan sopivan kokoisissa rasioissa. Maistuvat lämmitettynä lähes samalta kuin juuri uunista tulleet. Omenoita voi myös pakastaa ihan sellaisenaan, pilkottuna lohkoiksi, joita voi käyttää piiraisiin ja muuhun.

Maailman paras omenapaistos ja muuta syyskuun satoa

Poikkeuksellinen syksy on tarjonnut kasvimaan satoa hämmästyttävän pitkään. Tänään vielä sain tehtyä hyvän salaatin oman puutarhan tuotannosta - hyväkuntoista jäävuorisalaattia kasvihuoneesta ja tomaatteja samasta paikasta. Ulkosalta keräsin viimeiset kurkut, kymmenkunta kappaletta, lisäksi kesäkurpitsaa, joita riittää aina vaan sekä vielä vähän parsakaalia.

On ihanaa, kun kerran on kylvämisen ja kasvattamisen vaivan nähnyt, että saa nauttia satokaudesta mahdollisimman pitkään. 

Myös marinoitua kesäkurpitsaa piti vielä tehdä, se on niin tosihyvää. Iltasella oli omenapaistoksen vuoro. Tässäpä ohje tosihelppoon, ja mielestäni maailman parhaaseen omenatorttuun, vielä en ole itse onnistunut löytämään tämän parempaa:

1/2 l omenalohkoja

PÄÄLLE:
1 dl gluteenittomia jauhoja
3/4 dl sokeria
1 tl kanelia

PINNALLE:
100 g margariinia

Voitele laakea piirasvuoka ja kaada omenapalat siihen tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele omenien päälle tasaisesti joka puolelle jauhot, sokeri ja kaneli. Vuole päälle esim. juustohöylällä ohuita lastuja kylmästä margariinista - onnistuu helpommin, jos margariinin laittaa hetkeksi pakastimeen. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia. Nauti esim. jätskin kanssa.

Ps. testasin nyt tätä samaa ohjetta omenan sijaan niin nektariineilla, luumuilla kuin päärynöilläkin, toimii kaikilla erinomaisesti! Sopisikohan raparperikin?

Päärynäversiossa voi vähän vähentää sokerin määrää. Jos siis olet vaikkapa onnellinen luumupuiden omistaja, niin tässä yksi vinkki luumusadon käyttöön!

Tässä vielä linkki toiseen omppuohjeeseen, ihaniin uuniomeniin vähän uudella tavalla.

#omena #leivonta #leivonnainen #helppo #hyvä #yksinkertainen #herkullinen #paras #omenapaistos #gluteeniton #omanapiiras #piirakka