Kasvuharsoista muovia maahan?

Nyt kun kasvimaiden muoviongelmasta kovasti puhutaan, niin oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kasvuharsojen täytynee myös olla yksi mahdollisesti merkittävä muovin lähde kasvimaalla?

En ole huomannut tästä ongelmasta koskaan puhuttavan, enkä ole itsekään tullut tätä ajatelleeksi, ennen kuin tämä tuli nyt ihan vasta mieleeni vetämälläni puutarhakurssilla.

Siellä hoksasin tämän siitä, kun kerroin miten harsossa olevan reiän voi korjata kuumaliiman avulla - mutta liima ei saa olla liian kuumaa, muutoin se sulattaa harsoon reiän. Tämän kun kerroin kurssilla, niin tuli yhtäkkiä mieleeni, että harsonhan täytyy olla jonkinlaista muovia, eihän se muutoin näin sulaisi. En ollut tullut ajatelleeksi tätä koskaan aiemmin 😞

 

Selvitin, että harsot ovat tosiaan yleensä polypropeenia, joka on fossiilipohjainen muovilaatu. Tekoälyhaku sanoo näin, hui:

• "Ympäristövaikutus: Koska harsot ovat muovia, niitä ei tule päästää luontoon tai jättää maaperään, sillä ne eivät maadu, vaan hajoavat hitaasti mikromuoviksi" (Lähde: Google AI-yhteenveto)

Melkoinen määrä harsoa on ikävä kyllä tainnut tullut vuosien saatossa kasvimaahan kylvettyä 😞 Harsohan hautastuu ja repeilee helposti, ja siitä tahtoo jäädä maan sisään riekaleita, joita ei meinaa saada millään pois.

Harsothan myös haurastuvat muutoinkin - irtoaakohan niistä siis koko ajan vähän mikromuovia ympäristöön?

Ehkä kaikkein ällöimpänä muistan sen, kun käytin harsoa tuholaissuojana kasvattamieni parsakaalien päällä. Siitä takertui toisinaan parsakaalin kukintoihin ikäviä rihmoja, kuin jotain seittiä.

Nuo seitit tuntuivat jo silloinkin inhottavalta, ja yritin tietysti irrotella rihmoja mahdollisimman tarkasti pois parsakaaleista. En kuitenkaan tullut tuolloin ajatelleeksi, että tuossa taisikin olla ikävä muoviongelma 😦 Tuota "seittiä" jäi aina väkisinkin vähän parsakaalinnuppuihin 😞

Parsa- ja muita kaaleja ei mielestäni oikein pysty
kasvattamaan ilman harson tarjoamaa suojaa tuholaisilta. Tässä olen nostanut harsoa ilmaan, 
ettei se lepäisi aivan suoraan kaalinkukintojen päällä.

Rivitalossa asuessani olen käyttänyt harsoa niin
suojaamassa kasveja kylmältä...

kuin myös suojana eteläpihalle paahtavalta auringolta.

Harsothan ovat kuitenkin monessa mielessä vallan erinomaisia, suorastaan korvaamattomia niin tuholaistorjunnassa kuin kasvien lämpösuojana. Sen vuoksi tämä onkin nyt erityisen harmillinen ja hankala asia. Harsoille on vaikea keksiä mitään hyvää korviketta.

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muu on tullut ajatelleeksi samaa ongelmaa - tai jos olet törmännyt johonkin tietoon tästä mahdollisesta harso-ongelmasta? 

Tomaattien ensimmäinen ulkoiluyö

Muutamat viime päivät ovat olleet sen verran lämpimiä, että tomaatintaimia on pystynyt ulkoiluttamaan päivisin aurinkoisella, suojaisalla eteläterassillamme.

Pienikin ulkoilu on taimille hyväksi, suora
auringonvalo ja pieni viileys vahvistaa
niitä nopeasti.

Se tekee taimille hyvää, karaisee ja vahvistaa niitä selviytymään ulkosalla.

Viime yö oli myös viimein ensimmäinen sen verran lämmin yö, että uskaltauduin jättämään taimet yöksi ulos terassille, enkä kuskannut niitä edestakaisin sisälle.

Harso on nopea ja helppo "henkivakuutus" taimille 😊

Taimet saivat varmuuden vuoksi harson peitokseen, ja selviytyivät oikein hyvin ensimmäisestä vähän viileämmästä yöstään.

Lyhyeksi jäi kuitenkin tuo ilo, sillä tuleviksi öiksi on jälleen luvassa pakkasta, joten ei auttanut kuin kiikuttaa taimet jälleen kiltisti sisälle. Onneksi niitä on nyt vähän vähemmän kuin aiempina vuosina, niin eipä tuo ole kovin kummoinen urakka.

Ei näytä olevan kunnolla lämpenevää vielä ensi viikollakaan, joten taimien kuljettelu jatkunee... Mutta toisaalta, eikös tämä ole aika tyypillistä vappusäätä 😄

Helteellä kannattaa varjostaa!

Vasta istutetut kurkut ja muut ovat olleet hellepäivinä hätää kärsimässä tässä suoraan etelään olevassa penkissä.

Penkin reunuksena on vielä kiveys, ja kivet ovat lämmenneet todella kuumiksi, melkein olisi voinut niillä kananmunia keitellä 😊

Kokeilin, olisiko kasvuharsosta mitään apua. Ja kyllä, löyhästi aseteltu harso näyttää tarjoavan yllättävänkin hyvän suojan kasveille. Eivät löpsähdä pahimman helteen aikaan ollenkaan niin pahasti kuin ilman harsoa. Varmaan iso tekijä myös se, että nyt renuskivet eivät lämpiä läheskään niin kuumiksi.

#harso #suojaus #kuumuus #paahde #helle #kasvi

Kesäkuun 10. päivän "sääntö"

Vanhan viisauden mukaan hallanarkoja kasveja ei pidä istuttaa ulkosalle ennen kesäkuun 10. päivää, sillä siihen saakka hallan mahdollisuus on todennäköinen.

Haluaisin kuitenkin meidän lyhyessä kesässämme mahdollisimman varhaista satoa, ja siksi minulla on tapana uhmata tuota vanhaa viisautta - sillä riskillä, että liian varhain istutetut taimet kokevat paleltumiskuoleman 🙁 Olen myös ajatellut, josko tilanne olisi voinut muuttua nyt ilmastonmuutoksen myötä.

Saa nähdä, miten näiden jo hyvässä kasvuvauhdissa olevien köynnöspapujen käy?

Nyt juuri näyttää kuitenkin varsin hurjalta, kylmää pukkaa, jopa aika jäätävää. Sääennuste lupaa tällä hetkellä ensi viikonlopulle kylmimmillään nollaa astetta 😬

Noin kylmä yö tietää suuria haasteita, ehkä jopa mahdotonta tilannetta maahan jo istuttamieni hallanarimpien kasvien, eli kesäkurpitsan, kurkun ja köynnöspapujen suojaamiseksi, edes useampikerroksinen harso ei välttämättä riitä suojaksi. Saa nähdä, miten tässä käy, olisi varmaan kannattanut uskoa vanhaa kansaa 😊

Oletko sinä noudattanut kesäkuun 10. päivän suositusta?

#halla #lämpötila #puutarha #istutus #istuttaminen #hallanarka #kasvi #suojaus

Puutarhaharrastajan muuttokuorma...

Mitä kaikkea sitä puutarhaharrastaja ottaa mukaan muuttaessaan maalta rivitaloon?

Aika runsaasti kaikenlaista, vaikka paljosta olen myös luopunut. 

Olen yrittänyt vähentää ihan kaiken tavaramäärän noin puoleen entisestä. Joidenkin tavaralajien kohdalla se on onnistunut paremmin, toisten kohdalla ei ihan niin hyvin.

Parhaat puutarhatyökalut lähtivät ehdottomasti mukaan! Erityisesti suurin lempparini, kuvassa oikealla oleva, tuunaamani lantahara. Siitä voisin jossain kohtaa kirjoittaa ihan oman postauksen.

Oikealla oleva lantahara on ihan paras puutarhatyökalu. Vanhat, pienet lastentyökalut,

kuten kuvan keltainen lapio, ovat erityisen sopivia pikkupihaan.

Mukaan lähti myös kippoa, kappoa ja ruukkua jos jonkinlaista sekä tietysti tärkeä siemenlaatikko.

Mukana kulkeutui myös muuta tarpeellista, kuten kiviä, hiekkaa, kuivattuja kananmunankuoria, hiiliä, valmista kompostia... Kaikkea mitä ajattelen, ettei rivitalossa ainakaan helposti ole saatavilla.

Tietysti myös pieni koottava muovikasvihuone, erilaisia harjateräksenpätkiä, taimivalaisimet, kastelukannuja ja kasvihuoneen kastelujärjestelmä.

Tämän muovikasvihuoneen hankin viime kesänä saadakseni kasvatettua koristelukukat tyttären juhanmushäihin. Sijoitin silloin tämän keväällä toisen, isomman kasvihuoneen sisään nopeuttaakseni kukkien kasvua. Enpä olisi silloin arvannut, että tästä tulee lopulta ihan varsinainen kasvihuone rivitaloasuntoon 😊
 

Harjateräksiä

Ja vielä vateja, sankoja, puutarhaletkua, valokatteenpaloja, lannoitteidenjämät, harsot sekä keinu ja muut puutarhakalusteet... 

Onhan näitä, olisivatko jopa isoin osa muuttokuormassani? 😀 Eikä tässä vielä kaikki, sillä mukana ei ollut vielä lainkaan kasveja 😊 Niistä voit lukea tästä postauksesta.

Iloista vappuaattoa!

#muutto #puutarha #puutarhatarvike #rivari #rivitalo

Harsossa reikä? - Ei hätää!

Kasvuharsot ovat monessa suhteessa hyödyllisiä, ja monella tapaa aivan välttämättömiä. Vaikkapa luomu-kaalin kasvatuksesta ei tulisi oikein mitään ilman tuhohyönteisiltä suojaavaa harsoa.

Lähtötilanne.

Harsoihin liittyy kuitenkin monia ongelmia; ne hajoavat helposti, ovat aika lyhytikäsiä ja usein väärän kokoisiakin.

Harmittaa, kun ison kasvuharson keskelle ilmestyy jostain reikä, eikä aina viitsisi ostaa uusia harsoja. Muutoinhan tuo ei niin haittaisi, mutta jos aikoo käyttää harsoa suojaamaan ristikukkaiskasveja (kaalit, nauriit, lantut, retiisit) tuholaisilta ei reikäistä harsoa voi käyttää. Näistä kasveja rakastavat monet koit, kärpäset ja perhoset kyllä etsivät tiensä herkkujen ääreen reiän kautta.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä harsoja voi korjata parillakin tavalla. Niitä voi ommella ompelukoneella, ja näin olen joskus yhdistänytkin kaksi pienempää harsoa sopivan kokoiseksi. Ompelena kännattaa käyttää harvaa siksakkia.

Paikka paikoillaan.

Valmis lopputulos, taas toimii!

Reiät taas saa näppärästi ja nopeasti paikattua kuumaliimapistoolin tai muun liiman avulla.Toisesta harsosta otetaan paikkapala, joka liimataan kiinni pursottamalla kuumaliimaa reiän ympärille. Täytyy vain varoa sitä, ettei liima ole liian kuumaa, jolloin se syövyttää harsoon uuden reiän! Liima saa kuumentua sen verran, että se on juuri juoksevaa, sopiva kuumuus löytyy helposti kokeilemalla.

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

Mitä kuuluu kasvimaalle?

Uskaltauduin sadepäivien välissä varovasti kurkkaamaan, mitä kasvimaalle kuuluu.

Lantuille pitää laittaa haraamisen jälkeen kiireesti harso
takaisin päälle, sillä niitä uhkaavat tuholaiset, kuten
kirpat ja rapsikuoriaiset.

Raotin lanttujen harsoa, siellä näytti varsin hyvältä. Harasin lantut nopeasti, vaikkakin maa oli edelleen turhan märkää. Ripottelin niille myös hiukan tuhkaa, sillä lantut pitävät siitä. Lisäksi tuhka karkottaa tuholaisia.

Toisen harson alla parsa- ja muut kaalit ovat myös kasvaneet vallan hyvin, samoin sipulit. Juurisellerit eivät ole edistyneet viileässä juurikaan, mutta ne kerkiävät kyllä vielä hyvin kasvamaan.

Porkkanoiden ja herneiden tilanne näytti huonommalta, ne eivät ole itäneet liiassa märkyydessä juuri lainkaan. Erityisesti harmittaa se, ettei porkkanoita näyttäisi nyt tulevan juurikaan, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Porkkanoita on enää myöhäistä yrittää kylvää uudestaan, mutta herneitä voisi ehkä vielä koittaa, jos sattuisivat kerkiämään.

Onneksi näin harrastelijaputarhurilla tilanne on sellainen, että kun joku kasvi ei jonain vuonna tuota oikein satoa, niin yleensä joku toinen kasvi kasvaa senkin edestä. Ammattiviljelijöillä tilanne on vähän toisenlainen, olisi toki mukavaa, että satoa tulisi tasaisesti eri kasveista.

Tänä vuonna ainakin näkee sen, mitkä kasvit hyötyvät (todella) runsaasta vedestä, jotta tietää niitä tulevina vuosina kastella oikein olan takaa. Meille näyttäisi olevan tulossa lanttutalvi, lanttuja on kasvamassa ainakin viitisenkymmentä.

Alavillamaillahallanvaara

No nyt se on jo täällä! Kauneinta, mitä suomenkielestä löytyy, mutta näin puutarhaharrastajan kannalta vähemmän toivottu vieras. Eikä varsinkaan tähän aikaan, elokuun loppupuolella. Kun päivät ovat kuitenkin mukavan lämpimiä ja aurinkoisia ja moni kasvi vielä mielellään jatkaisi kasvuaan.

Onneksi emme kuitenkaan asu alavillamailla, vaan enemmänkin pienen mäen päällä, joten tämä ei ole ihan hallanarinta paikkaa. Täytynee silti nakella herkimpien kasvien niskaan harsonuttua lämmikkeeksi; pavuille, kurkuille ja kurpitsoille. Toivottavasti vielä yötkin tästä lämpenee.

Loput tomaatit pääsivät sisään jatkamaan kypsymistään.

Viikonloppu meneekin jossain Itä-Suomessa, lueskelepa sillä aikaa aiempia postauksia, jos et ole ihan kaikkeen vielä kerennyt tutustua. Pian taas uusien juttujen merkeissä, hyvää viikonloppua!

- Kerttuli -

Mitä porkkanoita!

Kävin kurkkaamassa talviporkkanoiden kasvua. Niiden koko olikin melkoinen yllätys - ne kun ovat vielä parhaassa kasvuvaiheessa!

Talviporkkanana suosimme yleensä Feonia finaa, mutta nyt uutena kokeilussa Karnavit, jota kuvassa olevat jättiläiset edustavat. Ensi talvena ainakin porkkanaa näyttää riittävän, vaikka kuivuuden vuoksi siemenet itivätkin vähän huonosti - onneksi ;)

Monilla kuuluu olevan vaikeuksia saada porkkanaa kasvamaan. Tärkeintä on ahkera kitkeminen alkuvaiheessa, kun pienet hennot taimenalut yrittävät pärjätä rikkaruohoille. Myös harso on hyvä pitämään porkkanakärpäset ja -kempit loitolla.

Myöhemmässä vaiheessa a. ja o. on säännöllinen haraaminen, joka pehmittää ja kuohkeuttaa maata porkkanan kasvaa. Ahkera haraaminen on sitä tärkeämpää, mitä kovemman sorttista maa on, kuten meidän savimaamme (kerron siitä jossain vaiheessa tarkemmin). Sellaisessa porkkana ei tykkää kasvaa, mutta haraaminen auttaa asiaa paljon.

Moni ei myöskään malta odottaa porkkanoiden kanssa riittävän pitkään. Ei kannata lannistua, jos porkkanat ja muut juurekset ovat vielä tässä vaiheessa pienikokoisia, sillä juuresten paras kasvukausi on vasta näin syksymmällä kun vain lämpimähköjä säitä riittää. Kesän ne ovat kasvatelleet naattejaan, ja vasta nyt on juuriosan kasvun aika.

Kasvu jatkuu vielä syyskuun puolellakin, eli kannattaa odotella rauhassa. Meilläkin juurisellerit ja lantut ovat vielä aika pieniä, mutta vielä ne ehtivät kasvaa hyviin mittoihin. Näistä porkkanoista en sen sijaan tiedä, mitähän näistä vielä tuleekaan? Vielä niitä ei voi nostaa kellariinkaan, kun on turhan lämmintä.

Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi

Keräsin harson alta ensimmäiset parsakaalit. Kauniin tummanvihreitä, kiinteitä ja hyväkuntoisia parsakaalinpäitä kertyi sankollinen - ja lisää on tulossa. Harson käyttäminen on kaalinkasvatuksessa välttämätöntä, se pitää loitolla niin kaalikoit, -kärpäset kuin -perhosetkin.

Parsakaalin kohdalla itse viljellyt hakkaavat kaupasta saatavat 6-0. Olen katsellut kaupassa nahistuneita ja usein jo kellastuneita ja auenneita nuppuja, eivätpä houkuttele. Näin ainakin täälläpäin, toki kauppojen vihannestiskeissä on eroja.

Syötiin sosekeittoa, jossa parsakaalin lisäksi perunaa, kesäkurpitsaa ja purjoa. Tosi hyvää, totesi teinimme. Se on paras palaute ja lämmitti mieltä. Noin yksinkertainen voi olla niin hyvää!

Kokiksi opiskelevalta tuttavalta opin, että sosekeiton ainekset pitää kuullottaa rasvassa ennen keittämistä. Tätä en ole tajunnut aiemmin tehdä. Näin tehden keittojen maku parani entisestään merkittävästi, ja lapsetkin huomasivat eron.