Viilenee, viilenee?

Superlämmin syksy kääntyi sitten aikalailla hetkessä normaalimmaksi. Tuntuipa alkuun varsin hyiseltä kun syystuuli kävi luihin ja ytimiin eikä tähän ole ehtinyt tottua.

Lööpit näyttivät kuitenkin lupailevan lämpöistä loppusyksyäkin, saas nähdä mitä tuleman pitää?

Syyskuu päättyy ja kuukauden kysely lempivuodenajasta. Siinä syksyihmiset veivät selkeästi voiton. Muut vuodenajat saivatkin sitten keskenään tasaisen kannatuksen (syksy 11, kevät 8, kesä 8, talvi 9). Muutaman tunnin toki voi vielä vaikuttaa tulokseen ;) Täytyypä uusia kysely vaikka sitten joskus kun on talvi parhaimmillaan, josko tulisi toisenlainen tulos?

Moni tuntuu nyt kovasti harmittelevan päivien lyhentymistä ja pimeyden lisääntymistä. Huomaan, että itseäni tämä ei näytä juurikaan haittaavan, melkein päinvastoin. Takana on kiivas, mutta kaikin puolin erinomainen puutarha- ja muu kesä. Pian on aika laittaa pillit pussiin siltä osin, huoahtaa hiukan ja antaa tilaa muille asioille. 

Tyttären kanssa juuri viikonloppuna juttelimme, kuinka syksy on niin kaunista aikaa, viilenneen ilman ihana raikkaus ja kuulaus houkuttaa aivan väkisin ulkosalle nauttimaan loppusyksyn viime hetkistä.

Innostuin vielä tekemään uusia syysistutuksia rappusille, josko lämmintä säätä jatkuisi ja jaksaisivat vielä kukoistaa.
.
Kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille, seuraavaksi yritän kehitellä tuohon kyselyn paikalle jotain muuta.

- Kerttuli -

Syysaskareita

Viikonlopun jahkailin, mitä tehdä maassa vielä olevien porkkanoiden ja muiden juuresten kanssa - antaako olla vielä, vai nostaako pois. Luvassa kun näyttäisi olevan pari melkoisen kylmää yötä, mutta sitten taas lämpöisempää.

Päädyin lopulta kompromissiin; nostin osan nyt. Loput sitten vielä myöhemmin.

Kasvihuoneessa on edelleen erinomaisen hyväkuntoista jäävuorisalaattia. Aika huikeaa kun pian on jo lokakuu!

Kun keräilin vielä loput parsakaalit, saatiin aikaiseksi hyvä salaatti oman puutarhan aineksista.

Autonavainten syysseikkailu

Näin viikonlopun käynnistyessä sopinee kevennykseksi pieni tarina elävästä elämästä:

Perheen kanssa pieni rentouttava risteily läntisen naapurimme pääkaupunkiin. Puoliso antoi toiset autonavaimet varmuudeksi minulle, etteivät vain katoa. Ei-hyvä ratkaisu, sillä kuinka ollakaan, sinnehän ne onnettomat hävisivät jonnekin suurkaupungin vilskeeseen kuin tuhka tuuleen. Vaikea sitä oli uskoa, mutta näin oli tilanne, ei löytynyt niin mistään sieltä naisen ihanasta käsilaukusta, mistä yleensä löytyy kaikki mahdollinen ja ennen kaikkea mahdoton.

Kotiuduttuamme lähdin autoliikkeeseen teettämään pikaisesti toisen avaimen, sillä olisihan se paljon mahdollista, että nuo toisetkin avaimet katoaisivat, ja eihän se kärry sitten liikkuisi minnekään - ja milläs täältä sitten kuljettaisiin?

Vaan kuinkas sattuikaan, juuri tuossa kadonneessa avaimessa olikin tietysti kiinni se maaginen numerokoodi, jolla avaimen vain ja ainoastaan voi teettää, ja jota ei missään nimessä tule pitää avainten mukana. Ainoa mahdollisuus oli vaihtaa autoon kaikki lukot ja vielä kaikenmaailman värkkejä, hintaa tulisi useampi tonni. Voihan kiesus, jo tuli pikku risteilylle hintaa. Siinä nousi sen ainoan avaimen arvo aikalailla.

Seuraavana unettomana yönä päädyin hakkaamaan sähköpostiviestin joka ikiseen tavarataloon, kauppahalliin, markettiin, ravintolaan, putiikkiin missä vain olimme reissulla vierailleet, löytötavaroihin ja poliisillekin; har ni hittat mina nycklar osv.. Tuntui toivottomalta, kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt.

Vaan eipä mennyt kuin seuraavaan päivään, kun yhdestä tavaratalosta vastattiin: Vi har hittat... mikä riemu! Siinä siunailin, että onneksi tuli siellä koulussa opiskeltua sitä ruatsinkieltä sen verran, että olin siis saanut aikaan ihan ymmärrettävän viestin. On tämä netti ihmeellinen keksintö, eipä olisi entisinä aikoina onnistunut...

Paluukuljetuksen suhteen en uskaltanut ottaa minkäänlaista riskiä. Jos olisivat postittaneet, olisivat taatusti kadonneet postissa. Olisi tietysti ollut houkuttelevaa lähteä itse uudelleen sinne samaiseen kaupunkiin, mutta tiedä olisiko sekään ollut niin varma ratkaisu ;) Onneksi sattui, että tuttavamme olikin juuri lähdössä samaan paikkaan ja suoritti ystävällisesti tuon arvokuljetuksen.

Oikein hyvää syyskuun viimeistä viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Siivotaan ja siivotaan

Kääk, aika siivota! Siivoaminen ei ole lempihommiani, paljon mielummin viettäisi aikaa Puutarhassa. Mutta kun vauhtiin pääsee, niin kyllähän se siivoaminenkin menettelee, ja ainahan lopputulos palkitsee.

Kun ei mieluisimpiin hommiin kuulu, niin tähänkin on pitänyt kehittää erilaisia konsteja homman helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Tärkein taikakaluni on Pyykinpesuaine. On ihme tehoaine, käytän sitä melkein kaikkeen varsinkin vaikeampaan rasvalikaan keittiössä, jonka se poistaa suit sait ja kaikenlaiset pinnat loistavat taas kirkkauttaan! Kannattaa kokeilla, jos et ole aiemmin tutustunut.

Nyt tuli kyllä pienoinen siivousinspis, kun huomasin, että hämähäkki ryökäle oli kerennyt virittämään pyydyksensä vain muutaman päivän paikallaan olleen kassini päälle, jo oli paikan valinnut!

Joku voisi tästä varmaan säikähtääkin, mutta kun näytin tyttärelleni, hän totesi vain ohimennen: - ai jaa. Kyllähän noita hämähäkkejä aina joskus sisälläkin pyörii, eivätkähän ne ole ötököinä ollenkaan pahimmasta päästä, vaan päin vastoin tuhoavat pahempiaan.

Tiesitkö, että vanhan uskomuksen mukaan hämähäkkiä pidettiin niin arvokkaana, että jos sen tappaa, alkavat lehmät lypsää verta!

Sään armoilla

Kulloinenkin säätila sanelee merkittävästi elämää täällä maalla - mitä voi tehdä, mitä ei, sisällä vai ulkona? Miten ajoittaa vaikkapa pyykinpesu, jotta saisi kuivatettua pyykit ulkosalla, missä niistä tulee niin ihanan raikkaita. Ja tietysti erityisesti puutarhahommien kannalta, etenkin tällaiseen aikaan, kun säätilassa tapahtuu isoja muutoksia.

Sääennusteiden seuraaminen onkin olennainen osa elämää, ja tekemisten suunnitteleminen sen mukaan. Siksipä toivoisi, että ennusteet osuisivat kohdalleen mahdollisimman hyvin.

Nyt seurannassa on eritysesti lämpötilat. Loput juurekset ja purjot olisi hyvä pitää maassa mahdollisimman pitkään, säilyisivät siellä kaikkein parhaiten. Näillä korkeuksilla näyttää olevan juuri nyt pari pikkupakkasyötä. Tänään oli pitkästä aikaa jälleen ensimmäinen aamu, kun pääsi rapsuttelemaan auton ikkunoita. Tällaisina öinä harso riittää vielä hyvin maassa olevien juuresten suojaamiseen pakkaselta. Jos kovempaa pakkasta luvataan, täytyy kuitenkin käydä kipinkapin nostamassa porkkanat, sellerit, lantut, punajuuret ja purjot kellariin.

Peli ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka pääsisi käymään niin, että juurekset jäätyisivät hieman pinnasta. Silloin niitä ei kuitenkaan kannata nostaa, sillä säilyvyys on huomattavasti huonompi. Kannattaa rauhassa odotella, että juurekset ovat sulaneet ja saaneet mielellään vielä hiukan sadevettä niskaansa. Pikkupakkasen tärvelemä rakenne palautuu tuolloin ennalleen.

Perunat taas on syytä pelastaa maasta jo lämpimämmän sään aikaan, sainkin tämän urakan sopivasti loppuun viime viikonloppuna. Yhtenä vuonna meillä kävi niin, että lämpötila laski nopeasti juuri ennen kuin ryhdyimme perunannostoon. Silloin perunaan saattaa kehittyä helposti glykoalkaloidi-nimistä myrkkyä, jollaista on myös vihreässä perunassa tunnettu solaniini (ja vihreän tomaatin tomatiini). Perunat maistuivat tuolloin hieman kitkeriltä erityisesti pinnasta ja tunsin itseni vähän huonovointiseksi koko alkusyksyn.

Aloin lopulta selvitellä asiaa, ja tuo glykoalkaloidi osoittautui todennäköiseksi syyksi. Samaista glykoalkaloidia syntyy myös perunoiden kohiintuessa tai vaurioituessa muutoin. Ja jopa silloin, kun kuorii tai pilkkoo raa´an perunan. Käsitellyt perunat kannattaa tämän vuoksi käyttää mahdollisimman pian, ei säilytellä niitä. Kitkeränmakuisia perunoita ei myöskään kannata syödä, jouduimme jättämään potut tuolloin kokonaan syömättä. Taas siis uusi harmi puutarhuria uhkaavien ongelmien joukkoon.

Ah, semifreddoa!

Italialainen semifreddo on yksi parhaita jälkkäreitä, aika helppo ja niin hyvää!

Olen kokeillut sitä varmaan kaikista mahdollisista eri marjoista ja kaikkein parhaan makuiseksi on tähän mennessä osoittautunut punaherukka sopivan kirpeänä ja voimakkaana. Vaan tyttäreni keksi tuossa hiljattain, että voisi kokeilla myös eri marjojen sekoituksia - äidin semifreddoinnostukselle ei siis näy loppua :)

Nytpä semifreddoon laitettiinkin mustaherukka-mustikkasekoitusta ja toiseen puoleen tuota aiemmin tekemääni omenahilloketta. Molemmat maistuivat mainioilta, omaan makuuni oli erityisesti ihanan kanelinen omena-semifreddo.

Nimensä mukaisesti semifreddo tarkoittaa puolijäistä, eli tämä jäätelön tyyppinen herkku tarjoillaan pehmeän puoliksi jäätyneenä.

Oikea ajoitus onkin tärkeää, milloin valmistaa, jos vaikka vierasvaraksi tarjoaa. Jos herkku pääsee jäätymään umpijäähän, niin kyllähän sen toki voi sulatella, mutta lopputulos ei ole aivan yhtä hyvä kuin vasta jäätymässä oleva.

Ois kiva päästä joskus maistamaan ihan "oikeaa" semifreddoa. Monen ekoottisemman ruoan niksit olen oppinut sitten, kun olen päässyt maistamaan jossain alkuperäistä versiota ja saanut huomata, millaista lopputuloksen pitäisi tarkalleen olla (vaikkapa risotto).

Kuulemma ainakin Kuopion kauppahallissa on jäätelöpaikka, josta semifreddoa pitäisi saaman.

Ja näin se semifreddo menee:

2 dl marjoja (esim. punaherukoita tai eri marjojen sekoitusta)
1/2 dl vettä
1-1 1/2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria

Laita kattilaan marjat, vesi ja puolet sokerista ja keitä sekoitellen 5-10 min kunnes marjat ovat soseutuneet. Painele siivilän läpi ja anna jäähtyä.

Erottele munanvalkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen lopulla joukkoon puolet jäljellä olevasta sokerista. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi lopun sokerin kera. Vatkaa myös kerma vaahdoksi.

Sekoita 1,5 dl marjaseosta keltuaisvaahtoon. Kääntele valkuais- ja kermavaahto joukkoon ja kaada seos pakastamisen kestävään astiaan. Pakasta kolmisen tuntia, kunnes seos on puolijäistä. Sekoita pakastamisen aikana kerran-pari, jotta jäätyy tasaisemmin ja hiukan nopeamminkin. Valuta loppu marjaseos koristeeksi pintaan.

Tässä vielä linkki seuraavaan semifreddo-postaukseen, mistä löytyy ihana halva-semifreddo.
Ja tässä taas linkki jouluiseen piparkakku-semifreddoon.

VINKKI: Jos haluat hienostella tai muuten vaan juhlavamman version, voit sekoittaa joukkoon ennen pakastamista vaikkapa valkosuklaata rouhittuna tai mascarponea.

Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan).

Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

Yläkuvassa pizza ennen uuniin menoa ja alempana sama herkku valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Tasan ei käy onnen lahjat

siltä tuntuu monesti näin omenoiden aikaan. Toiset tuskailevat omenasatonsa kanssa ja toiset harmittelevat ilman omenoita. Onneksi nyt on mukavasti yleistynyt tapa, että ylituotannosta kärsivät laittavat omenoita jakoon portinpieleen, tai ilmoittelevat niistä muutoin.

Tampereen seudulla on ollut jo vuosikausia mainio Aamulehden Omenapörssi, missä voi joko tarjota ylimääräisiä omppuja tai omppuja kaipaava voi kysellä niitä. Nyttemmin omenapörssi näyttää siirtyneen naamakirjaan, ja näyttääpä vastaava löytyvän nykyään pääkaupunkiseudultakin.

Meillä tilanne on noiden kahden ääripään välistä, muutama vanha puu tuottaa omenoita vallan riittävästi, muttei kuitenkaan ihan kohtuuttomasti.

Omena-aika on kuitenkin harmilisen lyhyt. Ihania kotimaisia omenoita pitääkin aina säilöä talven varalle ainakin jonkin verran.

Tänään keittelin herkullista omenahilloketta. Siihen tulee puolisen kiloa omppuja, desi-kaksi sokeria, osa voi olla ruskeaa, pari rkl limemehua ja kanelia maun mukaan. Omenat pilkotaan pieneksi, kaikki ainekset sekoitetaan keskenään kattilassa ja keitellään lajikkeesta riippuen n. 15-25 min. Valmiin hillokkeen voi purkittaa tai pakastaa. Seuraavassa postauksessa kerron, miten tästä hillokkeesta valmistui erinomaisen herkullista semifreddo-jälkiruokaa.

Olen säilönyt omenoita myös tekemällä pellillisen valmiita uuniomenoita, jotka pakastin sellaisenaan sopivan kokoisissa rasioissa. Maistuvat lämmitettynä lähes samalta kuin juuri uunista tulleet. Omenoita voi myös pakastaa ihan sellaisenaan, pilkottuna lohkoiksi, joita voi käyttää piiraisiin ja muuhun.

Maailman paras omenapaistos ja muuta syyskuun satoa

Poikkeuksellinen syksy on tarjonnut kasvimaan satoa hämmästyttävän pitkään. Tänään vielä sain tehtyä hyvän salaatin oman puutarhan tuotannosta - hyväkuntoista jäävuorisalaattia kasvihuoneesta ja tomaatteja samasta paikasta. Ulkosalta keräsin viimeiset kurkut, kymmenkunta kappaletta, lisäksi kesäkurpitsaa, joita riittää aina vaan sekä vielä vähän parsakaalia.

On ihanaa, kun kerran on kylvämisen ja kasvattamisen vaivan nähnyt, että saa nauttia satokaudesta mahdollisimman pitkään. 

Myös marinoitua kesäkurpitsaa piti vielä tehdä, se on niin tosihyvää. Iltasella oli omenapaistoksen vuoro. Tässäpä ohje tosihelppoon, ja mielestäni maailman parhaaseen omenatorttuun, vielä en ole itse onnistunut löytämään tämän parempaa:

1/2 l omenalohkoja

PÄÄLLE:
1 dl gluteenittomia jauhoja
3/4 dl sokeria
1 tl kanelia

PINNALLE:
100 g margariinia

Voitele laakea piirasvuoka ja kaada omenapalat siihen tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele omenien päälle tasaisesti joka puolelle jauhot, sokeri ja kaneli. Vuole päälle esim. juustohöylällä ohuita lastuja kylmästä margariinista - onnistuu helpommin, jos margariinin laittaa hetkeksi pakastimeen. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia. Nauti esim. jätskin kanssa.

Ps. testasin nyt tätä samaa ohjetta omenan sijaan niin nektariineilla, luumuilla kuin päärynöilläkin, toimii kaikilla erinomaisesti! Sopisikohan raparperikin?

Päärynäversiossa voi vähän vähentää sokerin määrää. Jos siis olet vaikkapa onnellinen luumupuiden omistaja, niin tässä yksi vinkki luumusadon käyttöön!

Tässä vielä linkki toiseen omppuohjeeseen, ihaniin uuniomeniin vähän uudella tavalla.

#omena #leivonta #leivonnainen #helppo #hyvä #yksinkertainen #herkullinen #paras #omenapaistos #gluteeniton #omanapiiras #piirakka

Heikkona pikkukiviin

Rannoilta kerätyt pikkukivet ovat suuri heikkouteni ja intohimoni. Kiviä on tarttunut matkamuistona mukaan pieniä määriä sieltä täältä, muistuttavat sisällä ja ulkona eri paikkoihin ripoteltuina mukavasti menneistä reissuista.

Joskus olen miettinyt, onkohan tällainen kivienkeruu sallittua, kun sitten tänä kesänä juuri uutisoitiinkin, ettei ole. Paitsi kuulemma sellaisia ihan pieniä määriä voi ottaa, mitä nyt pikkupojat taskuihinsa keräävät. Toivottavasti tämä harrastukseni menee vielä tähän kiintiöön :)

Sisällä pikkukivet ovat melkoisia pölynkerääjiä. Laitoin kivet pölyongelman vähentämiseksi tällaisiin kapeisiin lasipurkkeihin, missä ne ovat mukavasti esillä. Pikkukivet sopivat myös kauniiksi somisteeksi kattauksiin. Kun joskus myöhemmin postaan kylppäriremontistamme, saatte huomata, että kiviä tuli kiinniteltyä sinnekin ;)

Konttuurista karpaloon

Säätilan muututtua viimein vähän syksyisemmäksi, joskin lämmintä edelleen riittää, tuli pakottava tarve päästä suolle kurkkaamaan, mikä on karpaloiden tilanne tänä vuonna. Semminkin kun ainakin Itä-Suomessa niitä kuuluu olevan vallan hyvin.

Olin tulossa töistä Kaupungista, siinä matkan varrella on monia mukavia soita. Mukana ei tietenkään ollut minkäänlaisia maastovarusteita, mutta mietin siinä, että metsä suon reunassa lienee aika kuivaa ja karpaloita on yleensä heti suon laidassa, joten miksei noissa toimistovermeissäkin voisi yrittää.

Tuumasta toimeen, ja hyvinhän se sujui. Toimistokengät olivat aivan riittävän maastokelpoiset, eivätkä kastuneet lainkaan. Suon reunassakin oli niin kuivaa, että pystyin hetken hyppelemään suon mättähältä toiselle. Ja olihan niitä karpaloita, joskaan ei tässä kohtaa mitenkään erityisen huipusti.

Mukana ei tietenkään ollut myöskään minkäänlaista keruuvälinettä, joten poimin marjoja nyt ensi hätään kourallisen. Viikonloppuna sitten vähän perusteellisemmalle suoretkelle!

Syksy - vuodenajoista parhain?

Syyskuu on edennyt puoliväliin, on aika kurkata, mitä kuuluu syyskuun kyselylle - löytyykö lukijoista enemmän kevät-, kesä-, syksy- vai talvi-ihmisiä?

Tilanne on tällä hetkellä aika yllättävä, syksyihmiset ovat selkeässä johdossa! Aika vastakkaista sille, mitä syksystä kuulee monesti puhuttavan, vaikka onhan silläkin vankat kannattajansa. Ja mikäs on ollessa näin upeana syksynä. Selittyisiköhän tämä tuloskin ainakin osittain sillä, että tämä vuodenaika on parhaillaan meneillä, ja tällä kertaa aivan poikkeuksellisen hienona. Itse en ainakaan muista yhtä lämpimänä ja aurinkoisena näin pitkään jatkunutta syksyä.

Jos olisimmekin nyt vaikkapa keskellä harvinaisen kauniin, runsasluminen talven hohtavine hankineen ja sopivin pikkupakkasin, niin olisikohan se saanut eniten kannatusta? Näin veikkaisin. Vielä ehdit käydä klikkaamassa suosikkivuodenaikasi oikealla ylhäällä olevassa kyselyssä ja voit vaikuttaa lopputulokseen!

Kiitoksia mielipiteensä jo tähän mennessä kertoneille, terveisiä Suomen Turusta, jossa taitaapi ruveta pian satamaan...

Ristiin rastiin syksyisen Suomenmaan

Viime ajat on olleet melkoista seikkailua itään, etelään ja länteen. Nyt viikonloppuna matka vie jälleen Itä-Suomeen, taas kerran juhlien merkeissä, ihan kaksien. Samolla suunnilla ja samoissa merkeissä meni viime viikonloppukin, tosin hiukan etelämpänä.

Silloin huomasin matkalla yllättäin ensimmäiset syksyn merkit, ruska on jo alkanut puissa. Kotikonnuilla tähän ei ole kesäisen sään jatkuessa tullut kiinnitettyä huomiota, vaan näkyihän noita keltaisia lehtiä palattua siellä kotipihassakin. Se on aina jotenkin vähän surumielinen merkki, pian ovat puut paljaana lehdistä. Mutta tässä säässä se ei kyllä tunnu ollenkaan samalta kuin joskus aiemmin.

Viikolla tuli myös piipahdettua parikin kertaa Pääkaupungissa, ja heti alkuviikosta matka vie entiseen läntiseen pääkaupunkiin. Mukavahan se välillä on matkustaa, mutta kyllä liika on liikaa. Yhdestä reissusta tässä unohtui kiireessä matkalaukkukin matkasta, olipahan sitten kotona valmiiksi pakattuna odottamassa seuraavaa lähtöä...

Kaiken huipuksi juuri tuli taas uusi juhlakutsu parin viikon päähän, hyvän ystävän puolen vuosisadan juhliin :) Mutta että pitääkö kaikki monen vuoden juhlat sattua tähän parin kuukauden sisään?

Puutarha on nyt joutunut olemaan aikalailla oman onnensa nojassa. Onneksi se kuitenkin juuri tähän vuodenaikaan ehkä talvea lukuun ottamatta parhaiten luonnistuu, ei tarvitse kastelusta ja muusta juuri huolehtia ja iso osa sadonkorjuusta on jo tehty. Lähinnä juurekset ovat vielä maassa - ja parsakaalit työntämässä viimeistä satoaan.

Potunnostoa olen jatkanut iltaisin vähän kerrallaan, pian alkavat kaikki olla kellarissa. Iltasella kävin taas keräämässä kasvihuoneesta "vähän" tomaatteja, kilokaupalla lämpimän syksyn kypsyttämiä, täysin poikkeuksellista tähän vuodenaikaan. Samalla hämmästelin kasvihuoneen vielä aivan täydellisiä salaatteja, syyskuun puolivälissä! Kesäkurpitsatkin edelleen kasvaa rehottavat, satokauden pituus alkaa pian muistuttaa Välimeren oloja.

Hakusessa: puutarhakahvila

Puutarhakahvila olisi mielestäni lähellä täydellistä liikeideaa; toinen toistaan parempia herkkuja tarjolla vehreässä, silmiä hivelevässä keitaassa.

Vaan tällaisia ei tietääkseni juurikaan ole, yhden ainoan olen toistaiseksi onnistunut löytämään, Helsingin Kalliossa sijaitseva Villipuutarha. Kävinpä sitä kurkkaamassa taannoisella matkallani Pääkaupunkiin. Vaan harmillisesti olivat sulkeneet kahvilan ennenaikaisesti, kun tyypilliseen tapaani säntäsin sinne viime minuuteilla. Pääsin siis katsastamaan kahvilaa vain ulkopuolelta ja ikkunoista sisään kurkkien. Ei ihan vastannut odotuksiani, toki voi olla, ettei kasvillisuus enää näin loppukesästä ollut parhaimmillaan. Silti odotin enemmän juuri tältä puutarhaosastolta.

Kun eivät kerran kahvilan ovet auenneet, poikkesin lähistöllä noutamassa sushia hyviä arvosteluja saaneesta Mikura sushista. Eipä ole turhaan kehuja saanut, viehättävä pieni paikka ja maistuvia olivat sushit.

Tyttäreni vinkkasi toisesta, kuulemma erittäin viehättävästä puutarhakahvilasta, jonne ikävä kyllä on vähän pidempi matka. Se löytyi Keski-Puolasta pienoisesta Torunin kaupungista, jossa olin keväällä käymässä tyttäreni luona. Kahvila oli tietenkin löytynyt pian sen jälkeen, kun olin lähtenyt pois paikkakunnalta.

Jos tiedossasi on viihtyisä puutarhakahvila jossain päin, niin laitapa siitä mielellään kommenttina vinkkiä!

Edelleen kesäisen lämpimässä Pääkaupungissa oli toki muutoinkin mukava piipahtaa. Jo aamuvarhainen matkanteko kohti etelää halki sumuisten maisemien oli pieni elämys, auringon häämöttäessä välillä sumuverhon takaa valkoisena pallona. Pääkaupungin kasvattina on aina hieno hetki, kun astuu junasta nykyisin katetulla rautatieasemalla, vetää syvään kaupunki-ilmaa ja katoaa vilskeeseen.

Valovuoden verran on Pääkaupungin elämä kuitenkin muuttunut niistä ajoista, kun reilu parikymmentä vuotta sitten sieltä tänne susirajan taakse loikkasimme. Pelkkä kävely Citykäytävän halki on melkoinen viestinnällinen ilotulitus kaikille aisteille, www.sitäsuntätä ja kaikkeamahdolllista.fi.

Toinen toistaan erikoisempia ilmiöitä, joista täällä muutaman tunnin matkan päässä ei osata uneksiakaan - vaikkapa foodlab tai tunnesykkeesi jne jne... Tällaisen maalaistädin pään sisäinen kovalevy täyttyi hetkessä, tuon lyhyen Citykäytäväpätkän kuljettuani olin kaikesta tykityksestä kuin maratonin juossut.

Kaupunkiin saapumisen jälkeen päivän toinen hieno hetki onkin se, kun saa jälleen hypätä pohjoista kohti lähtevään junaan ja jättää hässäkän taakseen - palatakseen sinne taas sitten joskus.

Sienestellen

Edessä lampaankäävät kananmuna- ja korppujauhokylvyssä,
takana pannulla lähes valmiiina.

Viikonlopun sieniretken saalis oli hämmästyttävän hyvä aivan ihmeen harvinaisen kuivasta syksystä huolimatta. Jostain kummasta sienet ovat saaneet sen verran yökastetta tai muuta kosteutta, että ovat päässeet nousemaan.

Saaliiksi kertyi sankollinen rouskuja, jotka päätyivät suolasieniksi ja useampi litra kantarelleja. Ne olivat kyllä piiloutuneet kuivuudelta tosi syvälle sammalen suojiin. Jollei olisi tiennyt paikkoja, olisivat jääneet löytymättä, ja jäi niitä varmaan silti piileksimään koloihinsa.

Myös lampaankääpiä löytyi mukavasti. Niistä saa erinomaisia pihvejä, kun kastaa lakit kananmunaan, kierittelee ne korppujauhoissa (meillä tietty gluteenittomissa, vähän suolaa ja pippuria sekaan) ja paistaa pannulla rapsakoiksi. Sienen malto muuttuu paistettaessa hauskan kirkkaan keltaiseksi ja maku on mainio, ehdottomasti kokeilemisen väärti!

Kuivuudesta huolimatta kannattaa siis mennä sienimetsään, vaikka vaikea uskoa, että sieltä mitään löytyisi. Jos lämpimät kelit jatkuvat, voi sienikausi kestää pitkäänkin.

Keitäs täällä käypi?

Erikoinen tilastojen maailma on myös auennut tämän blogin myötä. En arvannutkaan, että blogiin liittyy myös erilaisia kävijätilastoja.

On hauskaa seurata, miten te lukijat tänne ja täällä seikkailette. Teitä näyttää tulevan vähän sieltä sun täältä, yllättäin eniten Suomesta, mutta ulkomaanihmisiäkin näyttää mahtuvan joukoon, eniten Saksasta ja USA:sta - jotain kiinnostusta siis siltäkin suunnalta ;)

Katselukertojen määrä kasvaa tasaisesti, on tällä hetkellä vajaata sataa päivässä, yhteensä 2 000 katselukertaa tuli täyteen tuossa elokuun lopulla, blogin oltua vajaan kuukauden ikäinen. Katselukertojen laskuri näkyy sivun oikeassa laidassa alhaalla.

Aamulla ja varsinkin illalla on isoimmat piikit, päivällä hiljaisempaa. Eniten tulijoita näyttää olevan omppukoneilta, mutta niistä toisistakin lähes yhtä paljon.

Suosituimmat jutut ovat olleet Mainio tomaattikastike, Yllätys, kesäkurpitsaa!, Tomaateja 11 eri lajiketta sekä Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi.

Terveiset kaikille lukijoille, tervetuloa uudelleen!

- Kerttuli -

Paholainen, miten hyvää hilloa

Paholaisen hillo on toinen must, jota tomaateista täytyy ehdottomasti tehdä ihanan tomaattikastikkeen lisäksi.

Paholaisen hillon makeankirpeä maku on parhaimmillaan paahdetun vuohenjuuston kanssa. Se sopii erinomaisesti myös broilerin lisäkkeeksi. Italialaistyyppisessä ravintolaketjussa oli aiemmin tarjolla loistava pasta-annos, jossa pastan päälle tulee paahdettuja vuohenjuustoviipaleita, artisokansydämiä ja paholaisen hilloa.

Tässäpä ohje paholaisen hilloon

1 kg tomaatteja
kaksi paprikaa
pari chiliä tai caeynnepippuria
muutama valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
2 tl yrttimaustesekoitusta
1/2 dl etikkaa
5 dl hillosokeria tai 1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

Pilko tomaatit pieneksi, poista kannat ja laita kattilaan. Silppua paprikat, valkosipulinkynnet ja halutessasi chilit pieneksi ja lisää ne sekä mausteet ja etikka kattilaan. Keitä parikymmentä minuuttia. Lisää sokeri ja keitä vielä muutama minuutti. Purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin. Tämä herkku kannattaa säilöä mahdollisimman pieniin purnukoihin, sillä kerralla sitä ei kulu kovin paljoa, eikä avattu purkki säily siinä missä avaamaton.

Joissain ohjeessa näkyy paljon enemmän sokeria. Tässä olevalla pienemmälläkin sokerimäärällä saa hyvin aikaiseksi onnistuneen paholaisen hillon. Joukkoon voi halutessaan laittaa myös omenan pilkottuna, tai muutamankin - ja sipulikin sopii.

Perunannosto alkakoon!

Matildoja matkalla kellariin.

Sää on pysytellyt suorastaan käsittämättömän lämpimänä, mutta syystöihin kuten perunannostoon täytynee silti jo ryhtyä - edellisvuoden kokemuksista oppineena.

Viime vuonna sain nimittäin nostettua vain osan perunoista, kun sitten alkoivatkin runsaat, jatkuvat sateet. Meidän savimaassamme ei perunapellolle ollut silloin asiaa, eipä pottuja olisi edes erottanut saviklimpeistä. Sateita kestikin aina marraskuun loppuun saakka, jolloin oli lyhyt kuivempi jakso. Väliin oli jo ollut pientä pakkastakin, mutta ajattelin silti kokeilla, josko loppujen perunoiden nosto vielä onnistuisi.

Yllätyksekseni maasta löytyikin vielä tuolloin hämmästyttävän hyväkuntoisia pottuja. Keittelin niitä pienen koe-erän ja kysyin Puolisolta, huomasiko hän niissä mitään erikoista. - No jotenkin tuoreen ja hyvän makuisia, oli vastaus ;) Eipä ole aiemmin tullut nostettua perunoita marras-joulukuun vaihteessa. Seuraavana päivänä siitä, kun sain potut ylös, tulikin kovempi pakkanen ja maa peittyi lumeen!

Nyt on perunannosto aikalailla toista lämpimässä auringonpaisteessa. On suuri nautinto poimia savimaasta kuivia, puhtoisia pottuja, joita vielä näyttää tulevan runsaanlaisesti.

Sipulisoppaa

Sipulit ovat tänä kesänä kasvaneet oikein tosihyvin, ja niinpä päästään nauttimaan moneen kertaan ihanan höyryävää sipulisoppaa - jota muuten meillä lapsetkin jostain kumman syystä himoitsevat.

Olen yrittänyt löytää täydellisen sipulikeiton salaisuutta siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.
Sain sellaista kerran kauan aikaa sitten hiukan erikoisessa paikassa, sellaisessa lähinnä kuppilan tyyppisessä jossain Sipoon perukoilla.

On yritetty valmistaa oikeaoppiset uunissa paahdetuista luista keitetyt lihaliemet ja muut, mutta silti lopputulos ei ole ollut normia erityisempää.

Vaan nyt tuli kyllä lähes vahingossa aika onnistunutta, eikä salaisuutena ollut kai muu kuin se, että hauduttelin sipulisilppua rasvassa (kylmäpuristettua rypsiöljyä ja voita, olisiko tässä se taika?) harvinaisen pitkään ennen liemen lisäämistä, niin että sipulit jo melkein tarttuivat padan pohjaan. Pieni määrä paprikajauhetta antoi mukavaa väriä, kuten myös soijakastike. Ja valkoviiniä täytyy tietysti lorauttaa mukaan!

Muurinpohjapannua

Viikonloppuna tehtiin lasten toiveesta muurinpohjapannua, yksinkertaista herkkuruokaa omista - tai miksei kaupankin - kasviksista.

Tähän käy melkein mikä hyvänsä kasvis; porkkana, sipuli, lanttu, selleri, purjo, keräkaali, kyssäkaali, kesäkurpitsa, parsakaali, paprika... Voi valmistaa pelkästään kasviksista, tai sitten laittaa mukaan lihaa tai vaikkapa sieniä.

Kasvikset suikaloidaan ja kypsennetään pienessä öljymäärässä nimen mukaisesti muurikalla, mihin ne lisätään kypsymisjärjestyksessä. Saavat jäädä hiukan rapsakoiksi, al dente. Maustamiseen sopii hyvin soijakastike ja yrtit, loppuvaiheessa voi myös lisätä sinihomejuustoa tai vaihtoehtoisesti balsamicoa.  

Sopii hyvin suuremmallekin porukalle, jos vain muurinpohjapannussa kokoa riittää. Kun keittää lisukkeeksi vaikka pottuja, on kokonaisuus riittoisampi.

Syyskuun kysely - lempivuodenaikasi?

Kiitoksia kaikille elokuiseen kyselyyn vastanneille! Kokkaajat näyttivät vieneen voiton (10 - 6) - vaikka tämän pitäisi oleman puutarhablogi ;) Toivottavasti puutarhaharrastajia löytyy kuitenkin niistä, jotka eivät tällä kertaa vastanneet. Täytyypi yrittää ottaa molempia huomioon!

Syyskuussa kysymys kuuluu, mikä on sinulle mieluisin vuodenaika; oletko kevätkeiju, kesän lapsi, syksyn ystävä vai talvi-ihminen?

Itse pidän ennen kaikkea siitä, että Suomessa on niin monta erilaista vuodenaikaa - ja lempivuodenaikojakin on useampia - keväällä herkkä ja lisääntyvä vihreys sekä lämpö, syksyllä sadonkorjuu ja kuulaat, raikkaat syysilmat, talvella valkeat hanget. Suosikkieni joukosta puuttuu kesä - onhan sekin mukavaa, mutta kesällä kaikki vihreys ja muu tuntuu jopa liian ylitsepursuavalta, ja on itikat ja muut riesat.  

Vaikka vuodenaikojen vaihtelu on kiva ja piristävä asia, niin olen monesti miettinyt, miten paljon hommaa se meille pohjoisen asukeille teettääkään - pitää olla sukset, luistimet, eri vuodenaikojen vaatteet ja kengät, aurinkorasvat, grillit, veneet sun muut vermeet - joita kaikkia sitten käytetään vain lyhyt aika vuodessa.

Ennen kun kerkiää kerätä edellisen kauden tavarat talteen, on pitänyt jo kaivaa seuraavat esille. Ja lapsille tunnetusti ne edelliset tamineet on yleensä jo käyneet pieniksi... Aikamoista hommaa, ja tuntuu melkoiselta tuhlailulta, kun kaikkea pitää olla niin monin erilaisin kappalein!

Mielenkiintoista nähdä, millaista kannatusta mikäkin vuodenaika saa - mikä on veikkauksesi suosituimmuudesta? Olisiko kesä, vaikea sanoa?

PÄIVITYS: Kyselyn tulos oli sellainen, että syksyihmiset veivät selkeästi voiton. Muut vuodenajat saivat keskenään tasaisen kannatuksen (syksy 11, kevät 8, kesä 8, talvi 9).