Viimeisten tomaatintaimien koulinta

Minulla oli vielä pieni määrä myöhemmin kylvämiäni tomaatintaimia, jotka on nyt aika koulia.

Taimet kylvöastiassa ennen koulintaa.

Taimien kouliminen tarkoittaa sitä, että melko tiiviissäkin kasvavat pikkutaimet istutetaan erilleen kukin omaan purkkiinsa. Näin taimet saavat lisää kasvutilaa ja samalla myös uuden, ravinnepitoisemman kasvualustan. Usein taimet ottavatkin koulimisen jälkeen oikein kunnon kasvuspurtin.

Nämä taimeni ovat kyllä vähän turhankin myöhäisiä, saa vähän odotella, ennen kuin näiden sadosta pääsee nauttimaan.

Kerron tästä koulimisesta nyt ennen muuta siksi, että saan samalla kerrottua, millaisen "cocktailin" laitan tomaattien istutusastioihin. Tomaatti tarvitsee melko runsaasti ravinteita, minkä vuoksi istutuspurkkiin on hyvä kätkeä istutusmullan lisäksi vähän muutakin.  

Hyödynnän taimikasvatuksessa tyhjiä maitotölkkejä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia tomaattien lisäksi muun muassa kurkun- ja maissintaimien kasvatukseen. Tölkkien parista alanurkasta kannattaa leikata pois pienet palat, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Purkkien pohjille laitetaan ensin pieni kerros multaa, itse käytän luomulannoitettua valmistetta. Multakerroksen päälle ripottelin vähän lisäravinteita, ensinnä pienen määrän luomulannnoiterakeita.

Seuraavaksi purkkeihin tuli pieni määrä mahdollisimman hienoksi hienonnettua puhdasta puuhiiltä.

Kerään hiilenpaloja talteen uuneistamme pitkin talvea. Hiilellä on monia suotuisia vaikutuksia kasveille, ja hiilimurska toimii myös hyvänä hivenaineiden lähteenä. 

Kolmas aines on kananmunankuorisilppu, josta myös tomaatit kovasti pitävät. Se toimii myös hivenravinteiden lähteenä. Kerään kananmunakuoria talteen, ja kuumennan ne puuhellan uunissa, jolloin myös kuoret on huomattavasti helpompi murskata pieneksi silpuksi.  

Näiden "lisäaineiden" turvin tomaatit on aina kasvaneet erittäin hyvin. Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän lisää tomaatinkasvatuksesta. 

Ainekset valmiina purkkien pohjalla ennen lopun mullan lisäystä ja taimien istuttamista. 

Ja lopputulos koulinnan jälkeen.

Tomaateilta vapautuneeseen astiaan pääsi saman tien juurisellerin taimia.
Jotka on kyllä vielä valitettavan pieniä, tuli kylvettyä vähän turhan myöhään,
toivottavasti joutuvat ajoissa. 

Hoitotoimia eri hyötykasveille juuri nyt

Syötävien kasvien siemenet ovat toivottavasti itäneet kasvimaalla, ja kasvit ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Nyt on aika ensimmäisten hoitotoimien, jotka on eri kasvilajeille hieman erilaisia.

Kaikki kasvit hyötyvät rivivälien haraamisesta, maan ilmavuus paranee ja rikkaruohot katoavat helposti ja nopeasti.

Ja tietysti kastelusta tarpeen mukaan.

Sipulirivit harauksen ja ruohosilpun levittämisen jälkeen.

Nokkoskäyte saa muhia rauhassa pari
viikkoa, ennen kuin se on käyttövalmista.

Tässä lisäksi vähän lisävinkkejä kasvilajeittain

Lisälannoitusta esimerkiksi nokkoskäytteellä, liuosmaisella luomulannoitteella tai ruohonleikkuusilpulla:

Sipuli, tomaatti, purjo, maissi, kesäkurpitsa, kurkku, porkkana.

Ravinnesyöpöille kasveille em. lisäksi ekstralannoitus, esimerkiksi kultavettä tai ruohonleikkuusilppua: maissi, kaali, tomaatti, purjo, kesäkurpitsa

Harvennus tarpeen mukaan, rikkaruohojen kitkeminen:

Porkkana, punajuuri, salaatit jne.

Perunoiden ensimmäinen multaus on hyvä tehdä kun perunanvarret ovat kasvaneet noin 10-senttisiksi.

Kasveille, jotka pitävät tuhkasta, voi ripotella sitä hiukan (purjo, kaalit, lanttu, nauris).

Palkokasveista pavuille ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa juuri mitään erityisempää, kuten ei myöskään salaateille, yrteille eikä lantuille.

Herneille viritellään tuet ja myös härkäpavut kannattaa tukea, jotteivät ne pääse kaatuilemaan. Myös avomaankurkuille voi laittaa tukia, joita pitkin ne pääsevät kiipeilemään.

Tuholaisille herkien kasvien päällä kannattaa edelleen pitää tiiviisti harsoa, tällaisia kasveja ovat ristikukkaiskasvit kaalit sekä lantut, nauriit ja retiisit.

Nokkoskäytteestä lisäravinteita luomuviljelyyn

Luomuviljelyssä kaikkein vaikeinta on se, millä keinoin saada tarjoiltua kasveille riittävästi ravinteita - eritoten sellasille lajeille, jotka tarvitsevat erityisen paljon ravinteita, kuten vaikkapa kaalit ja tomaatit.

Toki toinen haaste voi olla tuholaistorjunta, jos tuholaisia sattuu ilmaantumaan. Niihin kuitenkin yleensä löytyy tapauskohtaisesti erilaisia konsteja, riippuen siitä, mikä tuholainen sattuu olemaan kyseessä.

Usein tuholaisongelmassa on myös kyse huonosta sattumasta. Ongelma kestää aikansa, mutta harvemmin samaa tuholaista ilmaantuu uudelleen enää seuraavana kesänä - aina voi toki tulla uusia tuholaisia...

Meillä luomulannoitus perustuu neljään pääkomponenttiin: kompostiin, kaupan luomulannoitteeseen, ruohonleikkuusilpun käyttämiseen katteena sekä neljäntenä pissaan, jota annetaan lisälannoituksena pitkin kesää.

Tänä kesänä tuntuu siltä, että jostain syystä tomaatit ovat jotenkin vähän aneemisia - normaalista lannoituksesta huolimatta ne eivät tahdo oikein vahvistua kunnolla.

Nokkoskäyte muhimassa.

Niinpä kokeilin nyt ensimmäistä kertaa nokkoskäytteen valmistusta, jospa tomaatit ilahtuisivat siitä. Nokkoskäytteen pitäisi vahvistaa kasveja, siinä on erityisen paljon erilaisia hivenaineita.

Käytettä varten kerätään saavillinen nokkosia ja kaadetaan niiden päälle vettä saavi täyteen. Käytteen annetaan muhia pari viikkoa, minkä jälkeen nokkoset poistetaan ja kertynyttä nestettä annostellaan kasveille 10-prosenttiseksi laimennettuna.

Prosesssi on siis harmillisen pitkä alkaen siitä, kun keksii, että nokkoskäytteelle voisi olla tarvetta, siihen että se viimein ehtii vaikuttaa kasveihin. Oikeastaan nokkoskäytettä olisi hyvä olla aina tulossa, ihan varmuuden vuoksi. Eipä sen antamisesta mitään haittaakaan pitäisi olla.

Tässä myös linkki aiempaan, luomulannoituksesta kertovaan juttuuni.