Nyt se on päätetty!

- nimittäin taloyhtiön piharemppa...

Yhtä aikaa odottamani ja pienellä kauhulla pelkäämäni taloyhtiön sadevesi-, salaoja- ja muu piharemppa alkaa nyt vähitellen selkiytyä, yhtiökokous on tehnyt ensimmäiset päätökset asian suhteen. 

Päätöksiin sisältyy minun näkökulmastani sekä hyvää että huonoa. Ensisijaisesti kuitenkin hyvää, on hieno juttu että välttämätön remppa ylipäänsä toteutuu. 

Etupihalle tekemäni kiveykset ja istutukset joutunee 
purkamaan. Ei tuo kuitenkaan niin vakavaa, johan näistä
ehti kolme kesää nauttimaan, hyvä aika tehdä jo
jotain pieniä uudistuksia :) 

Mutta, kustannussyistä se toteutetaan huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana 😞 Remontti koskee lähinnä sadevesien kannalta ongelmallisinta etupihaa. Tästä on siis se varsin myönteinen seuraus, että puutarhanhoitoni kannalta tärkeimpään takapihan puoleen ei tulla juuri koskemaan. 

Tässä on siis saanut muuttaa kesän puutarhasuunnitelmiaan suuntaan jos toiseen. Ensin odottelin remppaa jo viime kesänä - no ei tullut. Sitten olin varautunut siihen, että nyt tulevana kesänä koko talon ympärys on mullinmallin, ja puutarhanhoito on hetken katkolla.

Mutta näinkään ei ole nyt siis käymässä, vaan jotain siltä väliltä, mene ja tiedä?

Jännä nähdä, millaiseksi etupiha tulevaisuudessa 
muotoutuu? Tuleeko taloyhtiöltä miten tiukat
ohjeistukset siihen, miltä talon edustan pitää näyttää?
Itse tykkään enemmän siitä, että jokainen saa tehdä 
vähän tyylillään, kuin että jokainen sisäänkäynti olisi
tismalleen samannäköinen.

Näiden syiden vuoksi olen nyt mm. kasvatellut taimia (kerrankin) varsin maltillisesti. Onneksi kuitenkin kasvatin, kun nyt näyttää siltä, että niille voisi sittenkin olla käyttöä ja tarvetta. 

Edelleen eletään siis pienoisessa epävarmuudessa päivä kerrallaan, kunnes tilanteet alkaa tästä kunnolla selkeytymään...

Kivirinne tuli viimein valmiiksi 😀

Ai niin, enpä ole hoksannut kertoa, sain jokin aika sitten viimein valmiiksi etupihan pienen rinteen kattamisen seulanpääkivillä.

Tai tosin vasta rinteen ensimmäisen puoliskon, toinen vähän isompi puoli on vielä vaiheessa. Sain kiveyksen valmiiksi juuri ja juuri Avointen puutarhojen päivään kesäkuun puolivälissä. Oli hyvä syy ottaa pieni loppukiri hommaan.

Nyt pääsee jo näkemään miltä kivirinne näyttää valmiina, oliko tämä hyvä idea? Vai tuleeko etupihalle esimerkiksi jo liikaakin kiveä?

Pohdin pitkään, mitä ihmettä tekisin tämän rinnekohdan kanssa? Lopulta päädyin kokeilemaan alueen kattamista seulanpääkivillä, jotka toistuvat  myös alempana olevien pienten perennapenkkien reunuksissa.
Laattakäytävän takapuoli odottaa vielä ratkaisuaan, mitä sinne keksisi alkuperäisten riippahernepuiden juureen?

Tällä hetkellä olen kyllä varsin tyytyväinen, aivan erityisesti rinteen helppohoitoisuuteen 😊 Siihen, etteivät rikkaruohot pääse kasvamaan, eikä rinteelle tarvitse tehdä käytännössä mitään. Isommalla takapihan puolella kun on hommaa ihan riittämiin 😊

Kivien alle laitoin katekankaan. Aika näyttää, pysyvätkö kivet paikoillaan talvella, vai joutuuko ne latomaan joka kevät uudestaan? No, sekin olisi kohtuullisen pieni vaiva.

Kaiken hankalinta on nimittäin ollut tarvittavan kivimäärän hankinta. En ole raatsinut ostaa kiviä, vaan olen haalinnut niitä pikkuhiljaa sieltä täältä. Tuollaiseen pieneenkin rinteeseen uppoaa käsittämätön määrä kiveä. Useammankaan kymmenen kiven erä ei tuntunut riittävän yhtään mihinkään.

Ajattelin, etten laita kivien väliin kivituhkaa tai muuta, sillä epäilen, että sadevesi huuhtoisi tavaran hetkessä rinteen alareunaan.

Paikalla kasvoi aiemmin kurtturuusua, jotka oli poistettu juuri ennen muuttamistamme. En osaa mitenkään kuvitella kurtturuusuja tuohon paikkaan, minusta ne eivät todellakaan sopisi siihen.

Joten ainakin tämä ratkaisu on huomattavasti alkuperäistä parempi.

Taloyhtiö ei halunnut ottaa kantaa siihen, mitä ruusujen tilalle laitetaan, jokainen sai tehdä haluamallaan tavalla. Aika monella rinne kasvaa rikkaruohoa, joten siihenkin nähden olen tyytyväinen 😊

Etupihan toisessa puoliskossa riittää vielä puuhaa ennen kuin kaikki kivet ovat valmiina paikoillaan.

#Rinne #rivitalo #kattaminen #seulanpääkivi #kivi #piha

Keväinen Lahemaa

Kerroin edellisessä postauksessa jo perinteeksi muodostuneesta kevätreissustani Viroon, tällä kertaa Tallinnasta itään sijaitsevaan Lahemaan kansallispuistoon. 

Edellisessä jutussa kerroin alueen kartanoista, joihin kävin tutustumassa.

Yksi reissuni pääasioita oli kuitenkin Lahemaan monet luontokohteet ja patikointireitit, niistä vähän juttua tässä. Seuraavassa, kolmannessa reissupostauksessa kerron sitten vielä vähän jotain pientä puutarha-aiheista.

Lahemaa rajoittuu pohjoisessa Itämeren rantaan. Mereen pistää neljä isompaa, osin hiekkarantaista kaunista niemeä: Juminda, Pärispea, Käsmu ja Pedassaare. Näitä kaikkia kolusin ees-taas. 

Pärispean niemen kapea, kivikkoinen pää on koko manner-Viron pohjoisin kohta. Sinne pääsee kävelemään kivikkoista kaistaletta pitkin. 

Kauniista Altjan kylästä lähtee kiva muutaman kilometrin 
pituinen kävelyreitti. Puolet matkasta kuljetaan rantaviivaa pitkin,
ja toinen puoli rantametsikössä.

Pärispean niemen päässä on manner-Viron pohjoisin kohta. Siellä piti 
tietysti käväistä, kun sääkin oli merenrannassa oikein suosiollinen :)

Niemistä itäisimmän, Pedassaaren kainalossa sijaitsee pieni Altjan kylä, josta lähti kiva muutaman kilometrin pituinen kävelyreitti.

Lähellä Altjaa Vosun kylässä oli yksi matkan niin tyypillisistä virolaisista ylläreistä. 

Satuin huomaamaan ohi kulkiessani kyltin tulevista kalamarkkinoista, jonne piti tietysti seuraavana päivänä palata.

Pienenpienen kylän rannassa oli yllättäen melkoinen ihmispaljous ja kova kuhina. Paikallisten asukkaiden myyntipöydät notkuivat tuoreesta kalasta sekä muusta syötävästä ja erilaisista käsitöistä, tietysti haitarimusiikin säestyksellä 😊 Tämä on niin Viroa!

Nommeveskillä jäi kuvaaminen vähän 
sivurooliin, teki vain mieli ihailla maisemia 😊

Lahemaan poikki polveilee myös monta kaunista jokea, jotka laskevat lopulta Itämereen. Yksi suuremmista joista on Valgejoki. Reissuni loppupuolella pääsin viimein käymään yhdessä eniten odottamassani paikassa, Nommeveskin kauniissa kanjonissa vesiputouksineen.

Nommeveskiltä olisi päässyt kulkemaan
vähän pidemmänkin matkan 😀 Tyydyin
tällä kertaa huomattavasti maltillisempaan
pätkään. Joskus tulevaisuudessa tuollainen
pidempikin vaellus kuitenkin houkuttelisi!

Aamuinen päivän reittien suunnitteluhetki.
Oikealla loistava Löytöretkellä Baltian 
luonnossa-kirja.

Koko reissun loistavana matkaoppaana toimi hiljattain ilmestynyt Kaarina Silmusen kirjoittama Löytöretkellä Baltian luonnossa -kirja. Siitä löytyy loistavan tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kaikista Baltian kansallispuistoista ja muista luontokohteista, suosittelen!

#Viro #Lahemaa #luonto #kansallispuisto

Hyvin selvisivät nimikyltit talvesta!

Tein viime syksynä kokeeksi muutaman uudenlaisen kasvien nimikyltin. Haluaisin mahdollisimman pysyvää ja kestävää.

Niinpä kylttien materiaaliksi valikoitui ohut kivilevy, josta leikkasin rälläkällä eri muotoisia palasia.

Maalasin kasvien nimet kyltteihin valkoisella maalilla. Tämä minua jännitti eniten, säilyykö maali lukukelpoisena talven yli? Jätin muutaman kyltin talveksi maahan lumen alle merkkaamaan eri kasvien kasvupaikkoja.

Lumen alta paljastui mukava yllätys: talvi ei ole tärvännyt kylttejä, ne ovat edelleen aivan saman näköisiä kuin syksyllä vasta tehtyinä.

Seuraavaksi jännitetään, mitä kuuluu niille kasveille, joita kyltit ovat merkkaamassa. Toivottavasti olisivat talvehtineet yhtä hyvin kuin kyltit 😊 Maasta pitäisi nousta syksyllä istuttamiani ihanuuksia, talventähtiä, joista olen haaveillut monta vuotta. 

Näiden viereen kätkin syksyllä ihanan kirjopikarililjan mukuloita sekä valkosipulinkynsiä. Toivottavasti niidenkin talvehtiminen on sujunut yhtä mallikkaasti ja ne nousisivat pian maasta 😊

#kyltti #nimikyltti #kestävä #kasvikyltti

Uusia nimikylttejä

Kukkasipuleita istuttaessani teki mieli kokeilla uudenlaisia nimikylttejä, jotta vielä keväälläkin muistan, mitä olen minnekin kätkenyt 😊

Tämä kylttiajatus on ollut minulla suunnitteilla jo jonkin aikaa. Meillä on tuollaisia ohuehkoja kivenpalasia, joista olen leikannut rälläkällä (joka naisen perustyökalu😊) pienempiä, vähän eri muotoisia palasia.

Kasvien nimet kirjoitin valkoisella maalilla. Kirjoittamiseen käytin puutikkua, se osoittautui lopulta parhaaksi. Jännä nähdä, miten hyvin tekstit kestävät. Kyltit itsessään ainakin ovat ikuisia 😊

#kestävä #kyltti #nimikyltti #kivi #puutarha #kasvi

Etupihan perennapenkit viimein valmiit 😊

Tästä olen niin onnellinen! Etupihan ensimmäisen puolikkaan tuunaus on ollut melkoinen savotta, vaikka alueen koko on vain muutama neliö. Valmistui nyt juuri mukavasti juhannukseksi.

Tosipaljon tykkään tuosta pikkukivireunuksesta, johon idea tuli tehdessä yhtäkkiä ihan spontaanisti. Kaivoin alueen ympärille pienen ojantapaisen, jonka täytin pikkukivillä, ja johon toivon sulamis- ja muiden vesien vastaisuudessa ohjautuvan. 

Tässä lähtötilanne, valitettavasti tuunaamani
kohta on enimmäkseen lumikasan alla, surkea nurmikko
pilkistää vain vähän etureunastaan.

Vanha, epämääräinen nurmikkopläntti muuttui kiveyksillä verhotuksi istutusalueeksi, johon valitsin lempiperennojani: keijunkukkia, kuunliljoja, kylmänkukkia, vähän päivänliljoja ja tähtiputkea.

Homma alkoi ruohikon poistolla, joka sujui kätevästi lempityökalullani, jykevällä lantaharalla. Samaan syssyyn piti poistaa paksu kerros savista pintamaata, joka oli noussut viereisen laattakäytävän yläpuolelle, jolloin sadevesi valui laattakäytävälle. Kuskasimme ylijäämämaata pois auton perässä vähitellen pienissä erissä.

Tuossa kohtaa keksin myös kaivaa alueen ympäri pienet ojat, jotka täytin myöhemmin pikkukivillä. Nämä kivet taas keräsin yksitellen vanhan asuntomme pihamaalta.

Ylijäämämaan poiston jälkeen pinta tasattiin hieman kaltavaksi, poispäin laattakäytävästä. Levitin päälle katekankaan ja sille kivituhkaa. Sitten alkoi mielenkiintoinen vaihe, kahden pienen, seulanpääkivillä rajatun istutuspenkin mallailu. Siirtelin kiviä eestaas useampaan kertaan, kunnes löytyi tyydyttävät muodot. 

Samaan aikaan pääsin viimein taimihankinnoille.

Vanhoille, huonoille saksille
on käyttöä puutarhahommissa 

Sitten oli aika poistaa kivituhkat penkkien sisältä, leikellä katekangas pois niiden kohdalta ja kaivaa sopivat istutuskuopat. 

Maaperä paljastui ohuen savikerroksen alta
yllättäen hienoksi hiekaksi.

Seuraavaksi koitti järjettömin vaihe. Kaivaessani sain huomata, että ohuen savikerroksen alta maa olikin ihan puhdasta hiekkaa, kuin hiekkalaatikossa. Eihän se oikein toimi, että hiekkalaatikkoon laittaa pelkästään istutusmultaa, vaan siihen olisi hyvä saada myös vähän SAVEA vettä pidättämään. 

Olimme siis juuri kuskanneet saavikaupalla ylimääräistä savimaata vähitellen kulkiessamme pois vanhan talomme pihaan. No, ei auttanut kuin ottaa ja lähteä noutamaan osaa savimaasta takaisin 😀 Tässä kohtaa toivoin, etteivät naapurit seuranneet kovin tarkasti touhujamme 😊

Tässä kohtaa savimaat suuntaavat auton perässä
takaisinpäin alkuperäiselle paikalleen 😊

 

Lopuksi vuorossa oli mukavin vaihe: kuoppien täyttäminen ja uusien taimien istutus sekä liuskekivenpalasten asettaminen paikoilleen ja lopuksi se kaikkein paras: työn jäljestä nauttiminen 😊

Takana olevat vuorenkilvet ovat jo naapurin puolella.
Itse poistin lopulta omalta puolelta kaikki vanhat vuorenkilvet,
ne eivät oikein sopineet kokonaisuuteen,
Jossain kohtaa vielä harkitsin niiden säästämistä.

Vastustamaton limenvihreä kuunlilja tuli vastaan,
kun menin puutarhaliikkeeseen ostaaksen I valkoraidallista.

Lopulta kävi niin, ettei valkoraidallista kuunliljaa tullut ollenkaan maahan 😊
Ostin sitä kyllä, mutta se ei lopulta tuntunutkaan sopivan näihin
penkkeihin, joten istutin sen astiaan.
Aivan seinän vieressä kasvanut vuorenkilpipöheikkö vaihtui kiveykseen, mikä on seinän kannalta huomattavasti parempi.

Ihania keijunkukkia.

#perenna #kasvi #rivitalo #rivari #kivi #kuunlilja #keijunkukka #pieni #perennapenkki

Etupihan muodot alkavat hahmottua

Rivariasuntomme etupihaa tuunatessani siirtelin seulanpääkiviä kerran jos toisenkin maahan levittämäni kivituhkan päällä testaillessani, minkä muotoiset pari pientä kasvipenkkiä tekisin. 

Ensimmäinen versio oli tällainen sydämenmuotoinen.
Se tuntui kuitenkin jotenkin liiankin imelältä 😊

Lopullisessa versiossa vasemmalla on tuollainen pisaranmallinen penkki ja oikeanpuoleinen on aaltomainen. Nyt olen tyytyväinen 😊 Tosin eiväthän nämä muodot varmaan tule kovin näkymään kasvien alta, mutta hyvä silti, että on itseä miellyttävät muodot 😊

Erilaisia kuvioita kokeiltuani päädyin lopulta yhteen pisaranmalliseen ja yhteen kaarevaan penkkiin. Ensimmäiseen minulla on olemassa valmiiksi keijunkukkia ja kylmänkukkia. Tähän voisi lisätä vielä jonkun kolmannen, mielellään pitkään kukkivan kasvin. Tähtiputki voisi olla yksi vaihtoehto, vaikka onkin aika kova leviämään. Tässä paikassa vaara ei ehkä ole kuitenkaan kovin suuri, kunhan muistaa nyppiä kuihtuneet kukinnot pois. Jättipoimulehti voisi olla myös kiva, mutta se taitaa olla haitallisten vieraslajien listalla.

Olisiko sinulla ehdotuksia muusta varjossa viihtyvästä kasvista?

Malttamattomana mallailin jo, miltä penkkiin tulevat kasvit näyttävät paikoillaan.

Toiseen, vielä varjoisampaan penkkiin tulee kuunliljoja, mahdollisesti myös joku päivänlilja.

Alunperin ajattelin, että peitän myös penkkien välit seulanpääkivillä. Nyt tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, alkoi tuntua, että seulanpääkiviä tulisi tylsästi jo liian kanssa. 

Niinpä päädyin sittenkin kattamaan penkkien ulkopuolisen kivituhkan liuskekivillä. Vielä pitää poistaa kivituhkat kivikuvioiden sisältä, leikata alla olevaan peitekankaaseen sopivat reiät sekä vaihtaa alkuperäistä savimaata parempaan istutusmultaan. Ja hankkia ne kuunliljat, niitä ei vielä ole.

Se on jännä, miten asioita työstäessä syntyy aina ihan itsestään uusia ideoita, ja asiat rullaavat eteenpäin. Minulla ei ollut tähän hommaan ryhtyessä oikein minkäänlaista visiota siitä, miten asettelisin kivet ja kasvit paikoilleen. 

Jossain vaiheessa sitten syntyy yhtäkkiä sellainen ratkaisu, josta tietää, että se on juuri hyvä. Kuten tämä nyt 😊

Toivottavasti kasvit viihtyvät tässä varsin varjoisassa paikassa, johon vielä talvella kertyy lumikasat. Aika näyttää.

#istutus #idea #koristekasvi #suunnittelu #suunnitelma #perenna #monivuotinen #keijunkukka #kuunlilja #kivi #seulanpääkivi

Vaihteeksi vähän etupihan tuunailua, vinkkejä saa antaa!

Meikäläisen reitti tuntuu nyt kulkevan takapiha, etupiha, takapiha...

Etupihan puolelta on nyt poistettu pieni räjähtänyt ja rikkaruohottunut nurmikkopläntti, vanhat vuorenkilvet (koska en niistä erityisemmin tykkää) sekä melkoinen määrä maata. 

Maanpinta oli noussut vuosien saatossa vieressä olevan laattakäytävän yläpuolelle. Tämän seurauksena vesi valui laatoille, ja jäätyi talvella mielenkiintoiseksi luistinradaksi.

Aika erikoista, miten paljon poistettavaa maa-ainesta kertyi, vaikka kyse on varsin pienestä pläntistä.

Tämän lisäksi nostimme äitienpäivänä (ajankohta jäi hyvin mieleen 😊) ylös kaikki nuo raskaat laatat. Kuskasimme ne kottikärryillä talon ympäri takapihan puolelle, missä minun tehtäväni oli pestä ne kaikki painepesurilla, koska etupihalla ei ole vesipistettä. Homma oli varsin sotkuista, olin kurassa yltä päältä, mutta laatat puhdistuvat hyvin. Sitten laattojen kuskaus takaisin talon ympäri ja asettelu paikoilleen. Se olikin yllättävän hidas osuus, jotta laatat asettuivat juuri oikein.

Käytävälaatat nostettuina ylös maasta, painepesurilla pestyinä odottamassa laittoa takaisin paikoilleen.

Urakka todellakin kannatti, olen supertyytyväinen lopputulokseen. Laatat olivat pahasti sammaloituneet ja jäkälöityneet, nyt niistä tuli jälleen ihanan vaaleat 😊 On niin kiva tulla kotiin hohtavaa laattakäytävää pitkin, vielä kun tietää, mikä homma sen takana oli.

Ihanat, hohtavan puhtaat laatat takaisin paikoillaan. Seulanpääkivet odottavat seuraavaa siirtoa taka-alalla olevalle alueelle.

Mutta nyt olisi aika saada katettua laattojen viereinen mullos. Siinä onkin nyt vähän pähkäiltävää, hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Tämä alue pitäisi saada katettua seulanpääkivillä ja muutamalla kasvilla niiden lomaan. Vasemmalla näkyvät vuorenkilvet ovat jo naapurin puolella.

Ajatuksena on, että peitän mulloksen seulanpääkivillä, olemme haalineet niitä runsaasti sieltä sun täältä. Kivien joukkoon istutan muutaman kasvin, vähän keijunkukkia, kylmänkukkia ja muutaman jalokuunliljan. Mahdollisesti myös jokunen säästämäni vuorenkilpi?

Nämä ihanat keijunkukat odottavat maahanpääsyä.

Mutta tässäpä ongelmani, miten asettelen nuo kasvit? Alueen keskelle, reunoille, riviin vai johonkin muuhun muotoon? Yhdessä vai erikseen? Tästä siis minulta puuttuu nyt visio. Alueen koko on n. 1,5 x 3,5 metriä.

Jos sinulla on ehdotuksia kasvien sijoittelusta, otan mieluusti vastaan! Tämä olisi varmasti huomattavasti helpompaa esittää piirroksena, mutta jos pystyt kommentissa sanallisesti jotain ehdottamaan, olen iloinen 😊

Tämänhetkinen vahvin oma ajatukseni on tehdä keskelle yksi pieni, ehkä soikeahko tai kaareva istutusalue. Sen takareunaan tulisivat kuunliljat ja keijunkukat ja kylmänkukat niiden eteen. Ja sitten seulanpääkivet ympärille.

Mutta tosiaan, hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Tässä vielä kuva lähtötilanteesta, missä näkyy nuhjuiset laatat ja
lumen alta pilkistävä nurmikon reuna sekä vähän vuorenkilpiä.

#rivitalo #etupiha #pieni #istutus #kivi #laatta #laatat #puhdistus #laattakäytävä #kasvi #keijunkukka

Jännittävä pihakivien hankintakeikka

Eilen olikin vähän jännempi päivä. Lähdin itsekseni ostamaan pihakiviä ja lecaharkkoja reilun sadan kilometrin päästä.

Jännittäväksi keikan teki se, että olen hyvin surkea peruuttamaan peräkärryä. Pyrin suunnittelemaan reitit sitten, että voin aina ajaa vain eteenpäin 😊 Tai sitten tarvittaessa siirtää kärryä käsin.

Tällä kertaa en pystynyt suunnittelemaan reittiä kovin tarkasti, sillä en tuntenut määränpäätäni etukäteen.

Käytin apuna navigaattoria, joka ohjasi minut loppumatkasta pahemman kerran harhaan. Päädyin lopulta syrjäisen omakotitalon pihaan, mistä jatkuva "tie" muistutti korkeintaan kärrypolkua. Onneksi älysin pysähtyä enkä lähtenyt peräkärryineni enää seikkailemaan sinne. Pihassa oli tietysti lisäksi varoituskyltit vihaisesta koirasta.

Siinä kohtaa ei auttanut muu kuin ottaa käyttöön heikot peruutustaitoni ja toivoa, että saan auton ja kärryn käännettyä kunnialla kohti tulosuuntaa. 

Onneksi kääntymispaikka ei ollut ihan maailman haastavin, mutta ihan riittävän vaikea kuitenkin. Ehkä kymmenen kerran venkslauksen jälkeen olin lopulta onnellisesti oikein päin. Kerran siinä vekslatessani raotin varovasti auton ovea tarkistaakseni kärryn sijoittumisen. Ei hyökännyt ainakaan heti koira kimppuun. On siinä mahtanut olla talon asukkailla hupia seuratessaan yllättävää peruutusnäytöstäni 😊 Jos tila olisi ollut vähääkään ahtaampi, en kyllä tiedä, mitä olisin tehnyt 🙁

Siinä kohtaa soitin myös jo toista kertaa kivipaikkaan varmistaakseni reittiä. Olin soittanut jo kerran aiemmin kertoessani tuloaikani. Vielä jouduin soittamaan kolmannenkin kerran, kun ajoin vahingossa ohi yhdestä pikkuristeyksestä.

Kivipaikan pihassa autoni peruutteli varmoin ottein paikallinen nuori rekkakuski 😊 Kivet saatiin lopulta lastattua kunnialla kyytiin. Aika paljon painoa niistä tuli, juuri sallittuun rajaan asti, ja se kyllä tuntui autoa kotiin ajaessani.

Yhteensä 500 kiloa pihakiveä.

Lecaharkot ladottiin auton perään.

Olipas vähän sykettä nostattava seikkailu, ihana oli olla jälleen perillä kotona.

Pitäisi kyllä opetella peräkärryn peruuttaminen 😊

Kylppäriremppa onnellisesti takana, kaikki hyvin!

Muutamassa viikossa koko remontti valmistui ja päästiin nauttimaan ensimmäsestä suihkusta valoisassa ja tilavassa, uutuuttaan kiiltävässä kylppärissä.

Jos oli aiemmin ongelmana, ettei tehnyt ollenkaan mieli mennä käymään suihkussa, niin nyt enemmänkin se, ettei huvittaisi lainkaan tulla pois ;)

Viihtyisyyttä lisäsi myös se, että kylppäriin saatiin sievä pieni ikkuna tekemällä uusi aukko talon päädyn hirsiseinään.



Kevättalvella, kuukausia remontin valmistumisen jälkeen, ilmeni vielä iso ylimääräinen plussapiste.

Helmi - maaliskuun aamuaurinko sattuu osumaan juuri tuohon uuteen kaakkoon suuntautuvaan pikkuikkunaan valaisten koko kylpyhuoneen ja suihkuttelijan - ilmaista valohoitoa aamusuihkussa :)

Kovalla työllä metsästetyt pikkukivet kiertävät nauhana ympäri kylppärin. Itse suihku on tässä kuvassa vasemmalla ja tuo pikkuikkunakin näkyy peilautuneena peilin kautta.



Remontin vaiheista kertovat jutut löytyvät tästä:

Kylppäriremppa onnellisesti takana osa 1
Kylppäriremppa onnellisesti takana, pikkukivien metsästys

Heikkona pikkukiviin

Rannoilta kerätyt pikkukivet ovat suuri heikkouteni ja intohimoni. Kiviä on tarttunut matkamuistona mukaan pieniä määriä sieltä täältä, muistuttavat sisällä ja ulkona eri paikkoihin ripoteltuina mukavasti menneistä reissuista.

Joskus olen miettinyt, onkohan tällainen kivienkeruu sallittua, kun sitten tänä kesänä juuri uutisoitiinkin, ettei ole. Paitsi kuulemma sellaisia ihan pieniä määriä voi ottaa, mitä nyt pikkupojat taskuihinsa keräävät. Toivottavasti tämä harrastukseni menee vielä tähän kiintiöön :)

Sisällä pikkukivet ovat melkoisia pölynkerääjiä. Laitoin kivet pölyongelman vähentämiseksi tällaisiin kapeisiin lasipurkkeihin, missä ne ovat mukavasti esillä. Pikkukivet sopivat myös kauniiksi somisteeksi kattauksiin. Kun joskus myöhemmin postaan kylppäriremontistamme, saatte huomata, että kiviä tuli kiinniteltyä sinnekin ;)