Voihan viiniköynnös!

Sain vuosia sitten lahjaksi viiniköynnöksen, jonka innoissani istutin kasvihuoneen nurkkaan. Haaveilin rehevänvihreästä viiniköynnöslehvästöstä kasvihuoneen yllä.

Näinhän siinä tosiaan kävikin, köynnös on viihtynyt vähän liiankin hyvin ja täyttänyt kasvihuoneen. Rypäleitäkin tulee, vähän vaihtelevia määriä eri vuosina, lajike taitaa olla Zilga.

Siinä se viiniköynnös töröttää kasvihuoneen nurkassa
vielä niin kovin viattoman näköisenä. Vaan annas olla,
kun säät lämpiävät... 

Ongelmana on se, että köynnös on levittänyt juurensa laajalle kasvihuoneen pohjaan ja imee ravinteita kuin sieni. Tämä on tietysti kaikki pois tomaateilta.

En myöskään ole keksinyt rypäleille oikein järkevää käyttöä. Zilgan rypäleet ovat sen verran happamia ja siemenet niin isoja, ettei niistä oikein ole sellaisenaan syötäviksi. Ehkä niistä voisi tehdä hilloa tai marmeladia, eipä ole tullut (vielä) kokeiltua.

Viininvalmistukseen rypäleitä ei tule riittävästi, ja sitä on tullut harrastettua riittämiin aikanaan opiskelija-aikoina :)

Luullakseni tein köynnöksen istutusvaiheessa yhden virheen. Köynnös olisi varmaankin kannattanut istuttaa isoon saaviin, joka olisi pitänyt kaivaa kasvihuoneen maaperään. Näin juuret eivät olisi päässeet levittäytymään pitkin kasvihuonetta. Tämän muutosoperaation voisi varmaan vieläkin tehdä, vaan toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi.

Nyt olen vain yrittänyt pitää köynnöstä leikkaamalla mahdollisimman pienenä. Siinä saa kuitenkin olla aika ahkera saksien kanssa, niin kova on köynnöksellä kasvuvoima.

Tiedän toki senkin, että moni toisaalta tuskailee sen kanssa, miten saisi viiniköynnöksen menestymään... :)

Tomaatinnuppuja näkyvissä!

Tomaattien nuput ovat kasvaneet siten, että pääsee jo näkemään, että ensimmäisiin kukkaterttuihin on kehittymässä mukava määrä kukkia, ja tämä tietysti vaikuttaa tulevaan tomaattisatoon. Katson tämän pitkälti uuden kasvivalaisimen ansioksi. Taimikasvatusvaiheen valaistus kun vaikuttaa olennaisesti siihen, miten paljon nuppuja ensimmäisiin kukkaterttuihin kehittyy. Tomaatintaimet ovat myös kaikin puolin vankempia kuin mitä minulla on koskaan ollut. 

Paljain silmin nuppujen tarkkaa lukumäärää ei vielä oikein pääse näkemään, mutta valokuvassa nuput ovat jo hyvin laskettavissa! Seuraavaksi odotetaan sitten sitä, milloin nuput aukeavat :) 

Tigerella-tomaatin ensimmäiset herkät kukannuput.

Ja matina-tomaatin. 

Haaveissa: pensasmustikoita :)

Kauniinsinisiä, isoja ja maukkaita pensasmustikoita, sellaisia olisi toiveissa. Juuri muita monivuotisia kasveja kuin pensasmustikoita en tällä hetkellä puutarhaan erityisemmin kaipaile, olen kokolailla tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

Pensasmustikkaa olen kuitenkin ollut vailla jo pidemmän aikaa. Haluaisin istuttaa muutaman taimen pienikasvuista lajiketta uudehkoon perennapenkkiin, viime kesänä istutetun kirsikkapuun juurelle.

Pensasmustikkalajikkeista Siro ja Sine vaikuttaisivat sopivilta. Niitä vain on vähän vaikeampi saada, etsiskelin niitä jo viime kesänä.

Vaan Puoliso oli sopivasti viime viikonloppuna matkalla Itä-Suomeen, eikä siitä tullut kuin muutaman kymmenen kilometrin lisälenkki, kun hän poikkesi taimistolle, jossa noita lajikkeita piti oleman. Eipä ollut tällä kertaa paha keikka, tuumasi Puoliso.

Siroa ei kuulemma ole enää saatavilla mistään, mutta Sineä tarttui mukaan neljä kappaletta!

Kunhan pensaat on saatu istutettua mielellään happameen maaperään, niin sitten vain odotellaan ihania isoja marjoja, jotka sopivat koristeiksi monenlaisiin herkkuihin eivätkä värjää sillä tavoin kuin tavalliset mustikat.

Ennen istutusta taimet saivat juoda vettä pulkan kyydissä.

Hyvä tilanne

taimikasvatuksen suhteen, totesin kun huomasin vatiin kylvämieni kesäkukkasekoitusten taimienkin nousseen.

Pienet kukanalut ovat niin hauskan näköisiä. Monista erilaisista, eri näköisistä pikkuversoista voi vain arvailla, millainen kukka mistäkin kehkeytyy. Näyttää olevan ainakin paria tuollaista oikein tukevalehtistä sorttia - kehäkukkia ja tsinnioita? Sitten on sellaista, millä on pitkät ja kapoisat sirkkalehdet, vähän kuin tomaatilla - tuskin kuitenkaan sitä - voisiko olla ruiskaunokkia? Myös muutamaa hentoisempaa laatua löytyy, ne näyttävät vähän rikkaruohonaluilta, toivottavasti ovat kuitenkin jotain muuta. Vielä muutakin varmasti nousee.

Pieniä kesäkukantaimia.

Esikasvatettavista on kylvämättä enää ainoastaan lantut, erinomainen tilanne siis. Lantut esikasvatan siksi, että olen huomannut suoraan maahan kylvetyt pikkutaimet niin suureksi herkuksi kirpoille, että on vaikeaa saada ne selviämään kirppojen hyökkäyksiltä. Esikasvatetut taimet ovat varmempia.

Tomaatteihin on putkahtanut esiin ensimmäiset odotetut nuppuryppäät. Lajikkeista nopeimpana oli tällä kertaa Tigerella ja heti perään Matina sekä keltainen kirsikkatomaatti. Kukannuppujen määristä ei ihan vielä pysty sanomaan, se selviää pian, aika lupaavilta ne kuitenkin näyttävät.

Herkimpiä taimia pitää vielä kuljettaa kasvihuoneesta sisälle suojaan yön viileydeltä.
Taimet siirtyivät kerrosmatkustamiseen, niin niitä sopii maitokärryyn kerralla enemmän.

Styroxiset kala- ym. laatikot ovat käteviä taimille.
Vähemmän arat taimet voi jo jättää niiden suojissa öiksi kasvihuoneeseen.

Ihana myski- eli butternutkurpitsa

Keittiön pöydällä puoli vuotta säilytetty

butternut-kurpitsa!

Kirjoittelin syksyllä tästä erityislaatuisesta kurpitsasta, nyt täytyy jälleen palata asiaan. Hyvänmakuisen, sisältä hauskan oranssinvärisen myskikurpitsan kun piti säilymän vaikka useita kuukausia ihan huoneenlämmössä. Tein testin ja säilyttelin syksyllä ostamaani kurpitsaa keittiönpöydällä aina tähän pääsiäiseen saakka, siis lähes puoli vuotta.

Nyt oli aika avata kurpitsa - ja mitä, se oli aivan priimakunnossa, ihan samanlainen kuin syksyllä! Melkoinen ympäristöihme siis, kun ei vaadi säilyäkseen sen kummempia olosuhteita.

Tein kurpitsasta ihanan pehmeän sosekeiton. Paloittelin kurpitsan sisuksen, laitoin sekaan saman verran bataatinpalasia, freesasin palasia vähän öljyssä ja keittelin niukahkossa vedessä kypsiksi.

Soseutin ja maustoin keiton (mm. vähän inkivääriä), lopuksi lisäsin joukkoon vielä puoli purkillista mascarponea. Voilà, aivan mahtavanhyvä sosekeitto oli valmis!

Otin tällä kertaa talteen myös kurpitsan siemenet, josko niistä saisi kasvatettua uusia yksilöitä, myskikurpitsan siemeniä kun tuntui olevan pikkuisen vaikea saada. Onnistuin niitä kuitenkin lopulta löytämään ja nyt on itämässä pari kappaletta, kylvetty muutama päivä sitten.

Samettinen sosekeitto butternutista, bataatista ja mascarponesta.

Mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän ihanuuden kasvatus meidän oloissamme onnistuu.

Tulppaanista tykätään eniten

Tulppaani selvisi voittajakukaksi blogin kevätkyselyssä, vaikka narsissi otti varmaan osin pääsiäisen johdosta kovan loppukirin jääden silti kakkoseksi. Kyselyssä tiedusteltiin lukijoiden lempi-sipulikukkaa.

Muita vaihtoehtoja olivat kolmanneksi tullut krookus, neljänneksi sijoittunut helmililja sekä viimeiselle sijalle jäänyt hyasintti. Yhteensä ääniä annettiin reilut 30.

Kuvan ihanan värikäs tulppaanimeri on Helsingin kevätmessuilta.









Kiitokset kaikille kyselyyn osallistuneille!













Tässä vielä kyselyn tulokset:

Tulppaani 9 ääntä
Narsissi 8
Krookus 6
Helmililja 4
Hyasintti 4 
Joku muu 2

Aurinkoista pääsiäistä!

Kyllä sää nyt hellii meitä puutarhureita. Koivunoksat kerkisivät parissa viikossa juuri sopivasti pienille sieville hiirenkorville.

Vielä ehdit osallistua ja vaikuttaa tulokseenkin oikealla olevassa kyselyssä lempi-sipulikukasta, useammankin vaihtoehdon voi valita!

Kysely päättyy sunnuntai-iltana, katsotaan sitten, säilyttääkö tulppaani tämänhetkisen kärkisijansa. Täältä voit lukea asiasta tarkemmin ja kertoa kommentilla lempikukastasi.

Oikein ihanaa pääsiäistä
kaikille lukijoille!

Ensimmäiset kylvöt ja istutukset kasvihuoneeseen

Kovemmat yöpakkaset näyttäisivät olevan tältä erää ohi näillä korkeuksilla, pääsiäisen tienoille on luvassa aivan mahtavan lämmintä säätä, jopa +15 astetta, vaikea uskoa todeksi! Malttamattomana piti oitis ruveta pieniin kylvöhommiin lämmittämättömässä kasvihuoneessamme, ensinnä lasin alle. Öisin laitan lasin päälle vielä styroxlevyn lämmikkeeksi.

Kylvin kasvia, mitä tällä hetkellä eniten kaipaan - tilliä! Lisäksi istutin muutaman kaupasta ostetun salaatin jämän. Olisi tehnyt mieli istuttaa myös purkissa kasvavia ylimääräisiä punajuurentaimia. Laitoin niistä kokeeksi ihan vain pari, näkyvät kuvassa edessä vasemmalla, kun oikein tarkkaan katsoo :) Punajuurestahan sanotaan jostain syystä, että se tulee laittaa vasta kun maa on lämmennyt. Enpä tiedä miksi, ehkä se kuitenkin liittyy siementen itämiseen, se selvinnee...

Pulkkien kevätsesonki

Puutarhurilla on iloa pulkista muutoinkin kuin mäenlaskussa, pulkat ovat taimikasvatuksessa oikein käteviä. Ennen muuta niistä on hyötyä paljon tilaa vievien perunoiden esikasvatuksessa.

Istutan näin huhtikuun puolivälin paikkeilla pienen määrän varhaisperunaa purkkeihin aloittelemaan kasvua. Tämä jouduttaa varhaisperunan saantia ainakin parilla viikolla. Yleensä on aina saatu varhaispottuja juhannukseksi. Yksi pulkallinen = parikymmentä perunapurkillista.

Osa perunoista on jo päässyt mullan alle, loput odottavat vielä vuoroaan.

Lisäksi laitan toiseen ja kolmanteen pulkkaan talviperunoista (Matilda, Nicola) siemenperunoita itämään valoisaan, lämpimähköön paikkaan. Kuisti tai ikkunallinen ulkorakennus sopii idätykseen hyvin, kunhan lämpötila ei pääse pakkasen puolelle. Perunoihin tulee vahvat idut, kun ne ovat pulkassa ohuehkona kerroksena.

Lisävalaistusta kasvivalaisimesta

Kasvivalaisimen testailu on jatkunut... nyt näyttää varsin lupaavalta. Laskin siis tuota Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittamaa Philipsin led-kasvivalaisinta siten, että se on nyt ollut puolisen metriä taimien yläpuolella. Tässä se tuntuisi antavan varsin sopivasti valoa kohtuullisen suurelle alueelle, taimet näyttävät oikein hyväkuntoisilta ja vahvoilta.

Tutkailin nyt, että tuollainen 18 W:n led-valo vastaa valaistusteholtaan kuitenkin noin vanhaa 180 W:n hehkulamppua, joten siinä mielessä aika paljon poweria tästä löytyy.

Hyvin ovat tomaatintaimet kasvaneet, valaisin pilkottaa aivan kuvan ylälaidassa.

Ihan yksinään ei tämäkään kasvivalaisin kuitenkaan tällä kokemuksella näyttäisi ratkaisevan taimien valaistusongelmaa. Entäpä jos... näitä hankkisikin kaksi kappaletta, jotka sijoittaisi vähän matkan päähän toisistaan, puolisen metriä taimien yläpuolelle. Tämä voisi olla varsin toimiva ratkaisu, joka riittäisi taimien valaisemiseen ainakin neliön - parin alueella. Siihen mahtuu jo melkoisen paljon taimia.

Hintaahan näille valaisimille kyllä tulee, mutta led-lamppujen pitäisi kestää kymmeniätuhansia tunteja, eli jos näitä käyttää vain keväisin taimilamppuina, pitäisi näistä olla iloa vuosikausiksi. Lisäksi aiempiin lamppuihin verrattuna säästöä tulee myös sähkönkulutuksessa. Vaikka siltä saattaisi kuulostaakin, niin ei tässä olla sen kummemmin lamppufirman asialla, tähän tulokseen olen tullut ihan omalla testauksellani. Ainakin tämä vaikuttaa selkeästi paremmalta kuin aiemmin käytössäni olleet lamppuviritelmät. Sehän olisi kyllä hyvä juttu, jos taimien valaistusongelma olisi nyt saanut toimivan ratkaisun.      

Vielä viimeinen tärkeä osoitus lampun toimivuudesta tulee ilmi sitten, kun näkee minkä verran nuppuja tomaatintaimien ensimmäisiin kukkaterttuihin kehittyy, valaistus kun vaikuttaa tähän olennaisesti. Olen yrittänyt lannoittaa taimia aivan samoin kuin aiempinakin vuosina, joten aiempaan verrattuna ainoastaan valaistus on muuttunut. Kirjoittelen tästä vielä sitten, kun on aika istuttaa tomaatintaimet kasvihuoneeseen.

Nyt vain malttamattomasti odotellaan, milloin nuo ensimmäiset nuput ilmestyvät!

Puutarhailoa :)

Puutarha voi olla...

millintarkka, suurensuuri, pienenpieni, harmoninen, rikkaruohoton, kerroksellinen, rönsyilevä, satoisa, hulvaton, värikäs... Siis lähes mitä vain! Jokaisella meillä on varmasti omanlainen puutarhaideologiamme ja -haaveemme.

Sellainen aikalailla rikkaruohoton olisi kyllä mielestäni kiva, ja satoisa, muuten ei ole niin suurta väliä. Vaikkapa kuninkaalliset muotopuutarhat eivät oikein ole minun makuuni. Ne tuntuvat liiankin mahtipontisilta ja pelkistetyiltä, niistä puuttuu yllätyksellisyyttä. Ehkä tuossa onkin se tärkeä avainsana: yllätyksellisyys! Puutarhassa voi tulla vastaan melkein mitä vain, luovuuden voi päästää rauhassa liikkeelle.

Puutarha ja sen hoitaminen virkistää ja rauhoittaa mieltä monella tapaa. Harva kai kuitenkaan puutarhanhoidosta stressiä saa, vaikka välillä voikin olla aika kiireistä ja paljon hommaa.

Tässä pari puutarhailoista kuvaa Pariisin keväästä, ei tosin tältä keväältä, vaan muutaman vuoden takaa. Kukkakaupan edessä ollut auto oli sisältäkin täynnänsä kasveja :)

Törmäsin hiljattain Taloussanomien nettisivuilla olleeseen juttuun, jonka mukaan erityisesti pienten tavoitteiden saavuttaminen lisää onnellisuutta. Sitähän puutarhanhoito suurelta osin on, paljon pieniä asioita!

Myös studio55:n nettisivuilla on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten puutarhanhoito lisää hyvinvointia monin eri tavoin.

Mikä sinulle on tärkeää puutarhassa?

Mitä kuuluu taimille?

Ensimmäisistä tomaattikylvöistä on parisen kuukautta aikaa, on aika kurkata, mitä taimille kuuluu. Taimikasvatus onkin meinannut tänä keväänä lähteä vähän lapasesta, tämä blogikirjoittelu on varmaan tuonut siihen uutta intoa!

Laskeskelin juuri, että nyt jo on kasvamassa parisenkymmentä kasvilajia, kolmella eri ikkunalla. Ja vielä pitäisi kylvää ainakin kaaleja, kurkkuja ja lisää kesäkurpitsoita sekä pistää vähän varhaisperunoita purkkeihin...

Tomaatteja laitoin kasvamaan noin kymmentä eri lajiketta, ensimmäiset helmikuun lopulla. Ihan erityisen iloinen olenkin juuri siitä, että tomaatintaimet ovat nyt oikein vahvoja ja hyväkuntoisia, varmaan ainakin osin kiitos kasvivalaisimen.

Samoihin aikoihin on kylvetty
myös juurisellerit. Niitä on nyt kolmea lajiketta: Alabaster, Dolvi ja Mars. Mielenkiintoista verrata näitä eri lajikkeita keskenään - kun kerrankin luulisin olevani selvillä, mikä taimi edustaa mitäkin lajiketta.

Maissit sekä pari ensimmäistä kesäkurpitsaa kylvin maalis - huhtikuun vaihteessa, ne eivät ole kerenneet vielä nousta.

Sipuleita kasvaa paria sorttia, purjoa ja minulle ihan uutena salottisipuleita.

Etualalla persiljaa, niiden takana basilikoja.

Mausteista on tällä hetkellä kasvamassa paria erilaista basilikaa ja pienenpieniä persiljanalkuja.

Edessä ihania tsinnioita, takana krassintaimia.

Kukkia on tässä vaiheessa kolmenlaisia: tsinnioita, hajuherneitä ja krasseja. Kaikki ovat ihan hyvässä vaiheessa. Ja niin, jokunen pieni laventelikin, kun sain siemeniä ystäviltä. Jouluruusun ja sinisen valeunikon kylvökset ovat vielä kellarissa kylmäkäsittelyssä.

Meloneitakin on muutama, hunaja- ja vesimelonia. Niiden onnistuminen on aikalailla kiinni siitä, millainen kesä sattuu tulemaan. Toivotaan lämmintä sellaista!

Melonintaimet ovat tässä vaiheessa niin hauskan terhakoita. Mutta saas nähdä,
mitä näistä tulee? Melonien onnistumisen suhteen olen kaikkein epäileväisin.

Isossa sankossa porkkananalkuja,
keskellä muutama mustajuuri.

Sitten on vielä isoissa astioissa kasvamassa varhaisia porkkanoita + muutama mustajuuri, herneitä ja laitoinhan lopulta kokeeksi niitä punajuuriakin.

Saa nähdä onnistuvatko näin, kokeilen niille tällaista purkkikasvatusta nyt ensimmäistä kertaa.

Ai niin, onhan vielä hiukan salaatintaimiakin. Esikasvatan niitäkin, jotta saisi salaattia mahdollisimman varhain. Kunhan sää lämpenee, siirrän salaatit jatkamaan kasvuaan purkeissa kasvihuoneeseen.

Pakkasyöt vain jatkuvat, harmi. Taimet saavat nyt maitokärrykyytiä ees taas:
aamulla kasvihuoneeseen aurinkokylpyyn ja illalla sisään pakkasensuojaan.

P.s. Tässä tätä postausta "hautoessani" ehtivät vielä nousta maissitkin sekä pinaatintaimet ja isossa astiassa kasvavat punajuuret. Näistä kaikista olen myös innoissani, varsinkin pinaatista, jota en ole kasvattanut 25 vuoteen!

Munakasrulla - maistuva ja monipuolinen

Laitetaanpa näin pyhäpäivän iloksi jälleen yksi ruokavinkki, kun puutarhajuttuja on nyt ollut aika lailla. Munakasrulla on mainio ruoka; helppo, yksinkertainen ja melkoisen muuntuvainen. Sen sisään voi kääräistä monenlaista täytettä. Siihen sopivat hyvin viime syksynä kerätyt sienet, jos niitä sattuu olemaan vielä jäljellä. Munakasrulla onnistuu vallan mainiosti gluteenittomana.

Rulla sopii kevyeksi ateriaksi tai vaikkapa illanistujaisten suolaiseksi herkuksi. Raaka-aineet ovat sen verran yksinkertaiset, että rulla sopii hyvin myös sunnuntai-illan pelastajaksi silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Vähän samoin kuin letutkin sekä aiemmin postaamani vohvelit ja pannukakut.


Gluteeniton munakasrulla syntyy seuraavasti

75 g margariinia
1,5 dl gluteenitonta jauhoa
6 dl maitoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa

Täytevinkkejä:

esikypsennetyt sienet + sipuli, sinihomejuusto, persilja
kypsennetty (savu)lohi tai kylmäsavulohi + haudutettu purjo
katkaravut + haudutettu purjo, sinihomejuusto
ruskistettu jauheliha + sipuli + paprika

Taikinan valmistus: Sulata rasva kattilassa. Lisää jauhot vispilällä sekoittaen pienissä erissä ja kiehauta ne rasvassa. Lisää maitoa vähitellen joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehahtaa.

Sekoita jäähtyneeseen taikinaseokseen leivinjauhe, suola ja munat yksi kerrallaan vispilällä voimakkaasti sekoittaen.

Levitä taikina uunipanulle leivinpaperin päälle ja paista 225 - 250 asteessa 10 - 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt taikinalevy ylösalaisin toisen leivinpaperin päälle ja poista leivinpaperi pinnalta.

Kantarelli- ja aurajuustotäytteinen munakasrulla
puoliksi kiinni rullattuna. 

Levitä täytteen ainekset tasaisesti taikinalevylle ja ripottele lopuksi juustoraaste niiden päälle. Säästä pieni määrä juustoraasteesta levitettäväksi rullan pintaan.

Kääri taikinalevy rullalle ja ripottele loppu juustoraaste rullan päälle. Tähän asti rullan voi tarvittaessa valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja säilyttää kylmässä.


Ennen tarjoamista lämmitä rulla vielä uunissa niin, että juustoraaste pinnalla saa hieman väriä, 10 - 15 min.

Valmista nautittavaksi!

Olisikohan sopiva aika...

ottaa koivunoksia sisään vihertymään pääsiäistä varten?

Pääsiäiskoristeeksi olisi mukava saada pajunkissojen lisäksi koivunoksia pienin heleänvihrein hiirenkorvin.

Vaan milloinhan olisikaan oikea aika ottaa oksat sisälle versomaan? Otin nyt kokeeksi muutaman oksan, josko olisivat pääsiäisenä sopivia. Vai onko vielä liian aikaista, ehtivätkö lehdet kasvaa siihen mennessä jo saunavihdoiksi?

Jos otat oksia sisään, niin kannattaa varoa niissä mahdollisesti piileskeleviä kirvoja, jotka voivat siirtyä harmiksi huonekasveihin - tai vielä pahempaa, huolella kasvatettuihin taimiin :(

Yhtenä vuonna huomasin, kuinka koivunoksat kuhisivat täynnänsä kirvoja, oksat lensivät äkkiä pihalle. Varmuuden vuoksi kannattaa siis laittaa ne versomaan kauas muista kasveista, mielummin vaikka kokonaan eri huoneeseen.

Viikonloppuna onkin tiedossa reissu pääkaupunkiin, mm. kevätmessuille blogiarvonnassa voittamani lipuin :) Toivottavasti sieltä tarttuu mukaan kerrottavaa!

Kiva kirjoittaa puutarhablogia, kun on kesä edessä!

Keväistä tomaatintaimiviidakkoa.

Tajusin tässä juuri, että tämä blogihan ei ole nähnyt vielä yhtään varsinaista kasvukautta, kun sain tämän blogiajatuksen jostain päähäni vasta ihan viime kesän lopulla.

Kiva siis kirjoittaa nyt, kun alkaa tapahtua ihan "oikeita" puutarhajuttuja - vaan näyttäähän puutarha yhdistettynä ruoanlaittoon kyllä antavan aihetta kirjoitteluun ihan ympäri vuodenkin.

Pari päivää sitten jänskäsin, ehtiikö 15 000 katselukertaa tulla täyteen maaliskuun loppuun mennessä. Ehtihän se, juuri ja juuri! Mikä erityisen mukavaa, kommentointi täällä blogissa on myös vilkastumaan päin. Keskustelut ja kommentit tuntuvat aina erityisen hyviltä - enhän kuitenkaan itseäni varten tätä blogia kirjoita ;) On kiva, että on aktiivisia lukijoita, kiitokset teille <3

Huomasin myös, että 150. teksti tuli julkaistua tuossa ihan vasta. Blogissa on ollut tähän mennessä kaksi kilpailua. Mikä vähän harmillista, jälkimmäistä kilpailua on käyty katsomassa ihan hirmupaljon sen jälkeen, kun kilpailu päättyi helmikuun lopussa. Toivottavasti nämä kiinnostuneet pääsevät ajoissa mukaan sitten, kun on seuraavan kilpailun aika. Sen olen ajatellut järjestää siinä vaiheessa kun sivukatseluiden määrä nousee 20 000:een. Sinne on vielä vähän matkaa, menisikö alkukesään?

Pysythän mukana!

Jos et ole vielä vastannut, niin käythän ruksaamassa tuossa oikealla olevassa kyselyssä lempi-sipulikukkasi, tai useammankin! Hyasinttiparka ei meinannut millään saada yhtään ääntä, vaan saipa sekin lopulta ensimmäiset kannattajansa :) Näin keväällä ajattelinkin tuossa kohtaa lähinnä hyasintin keväistä, viehättävän keltaista versiota, sellainen pitää kyllä pääsiäiseksi ehdottomasti hankkia. Muilla kukilla näyttää olevan tässä vaiheessa aika tasavahva kannatus. Katsotaan sitten pääsiäisenä, mikä on lopputulos.

Tässä vielä linkki kyselyn tekstiin, missä voi kommentoida asiaa.

Tunnetko thai-basilikan?

Basilikantaimet siirtymässä kylvöastiasta uuteen multaan.

Meiltä ei löydy suurta ihanaa yrttitarhaa, vaikka olen kyllä sellaisesta aina joskus haaveillut...

En ole toistaiseksi suuremmalti hurahtanut yrttien viljelyyn, vaikka monia on toki tullut kokeiltua.

Ruoanlaitossakaan ei tule käytettyä kovin suurta yrttivalikoimaa, muutamalla perusmausteella pärjää hyvin. Varsinkin yrttien säilöminen tuntuu jotenkin työläältä, ehkä niissä ei ole niin hyvä "hyötysuhde" kuin vaikka porkkanoissa. Sieltä mennään, mistä helpoimmalla päästään, ainakin osa yrteistä siis suoraan kaupan maustepurkista.

Muutamia perusmaustekasveja täytyy kuitenkin aina kasvattaa. Aivan välttämättömiä viljeltäviä ovat persilja, tilli ja basilika. Ne ovat kaikki ihania ja tarpeellisia. Varsinkin tilli, eihän kala olisi mitään ilman hyvää tilliä. Kerron sitten joskus kesällä tillin säilömisestä...

Basilikasta olen aivan erityisen ihastunut thaibasilikan mainion omintakeiseen aromiin. Se sopii melkein ruokaan kuin ruokaan, eikä ole niin voimakkaan "päällekäyvän" makuinen kuin tavallinen basilika.

Thaibasilika ei myöskään vanhene kasvina niin nopeasti kuin tavallinen basilika, eli siitä saa satoa huomattavasti pidempään. Ruoanlaitossa thaibasilika kestää hyvin kuumennuksen, se on siinäkin mielessä monikäyttöisempi. Salaatteihin on mukava laittaa sekaisin sekä thaita että tavallista basilikaa.

Kuvassa näkyvät ensimmäiset basilikat kylvin maaliskuun alkupuolella. Hiljattain kylvin ruukkuun myös persiljansiemeniä, mikä nopeuttaa huomattavasti hidaskasvuisen persiljan saantia.