Kuva- ja muita täydennyksiä

Samalla paikalla neljännesvuosisadan varttunut parsa loppukesästä.
Korkeutta tällä on pari metriä ja leveyttä puolitoista.  

Täydentelin tuossa hiukan paria aiempaa juttuani eri kasvilajien kasvatuksesta; parsajuttuun sain nyt lisättyä loppukesän kuvan neljännesvuosisadan ikäisestä parsakasvistamme, joka kukoistaa kasvihuoneen päädyssä aika hervottoman kokoisena.

Laitanpa tuon kuvan nyt vielä tähänkin.

Pistän tuohon parsajuttuun vielä myöhemmin yhden lisäkuvan, kunhan kauniit mutta myrkylliset parsan marjat kypsyvät oikein täyteläisen punaisiksi.

Aiempaan tomaatinkasvatusjuttuun taas olen lisännyt tämänkesäiset uudet kasvatusniksit, joiden ansiota kuvittelisin olevan sen, että tomaattini ovat olleet tänä kesänä runsassatoisempia kuin koskaan aiemmin.

Laitoin tällä kertaa tomaattien istustuskuoppiin vähän kananmunankuorirouhetta sekä uuneista kerättyjä puuhiilen paloja. Lisäksi lannoitin tomaatteja pari kertaa kesän aikana nokkoskäytteellä.

Porkkanankasvatuksessakin on niksinsä

Itse kasvatetut porkkanat ovat niin
herkullisia, että niiden eteen kannattaa
nähdä vähän vaivaa.

Pistetäänpä näin kesän päätteeksi tällainen porkkanankasvatusjuttu, onpa sitten jo valmiina odottamassa ensi kesää :) Laitan tämän linkiksi tuonne oikeassa laidassa olevalle listalle, missä on vinkkejä erilaisten kasvien kasvattamiseen. Sieltä löytyy valmiiksi mm. valkosipuli, parsa ja parsakaali.

Sitten itse asiaan: voisi ajatella, että porkkana on sellainen helposti kasvatettava peruskasvis. Ja niinhän se pitkälti onkin, mutta tiedän silti monen tuskailevan porkkanankasvatuksen kanssa.

Onhan pikkiriikkisten porkkanantaimien harventaminen ja kitkeminen toki vähän hermoja kysyvää hommaa, toiset ihmettelevät miksi porkkanoista tulee monihaaraisia - ja jotkut taas kärsivät tuholaisongelmista.

Kirjoittelen tässä hiukkasen porkkanankasvatuksesta luomumenetelmin noin 30 vuoden kokemuksellani.

Porkkana kehotetaan kylvämään varhain, mieluiten jo toukokuun puolella. Se on ihan hyvä ajankohta, mutta eteläisessä Suomessa ei ole mitään hätää, vaikka kylvö menisi kesäkuun puolellekin. Itse kylvän mielummin vasta silloin, koska näin ollen olen jo kesälomalla siinä vaiheessa, kun porkkanat pitää kitkeä ja harventaa; näin niille on paremmin aikaa.

Porkkana ei tarvitse erityisen voimakasta lannoitusta. Luomuviljelyssä esim. hiukan kompostia ja rakeista luomulannoitetta rivien kohtaan ripoteltuna riittää alkuvaiheessa hyvin. Kesällä porkkanoita voi lisälannoittaa muutaman kerran.

Harso peitoksi
Porkkanäkylvös on hyvä peittää harsolla, useammastakin syystä. Pikkiriikkiset porkkanansiemenet itävät hitaasti ja ne ovat myös vähän heikkoja itämään, varsinkin jos kevät sattuu olemaan vähäsateinen. Harson alla pintamulta pysyy sopivan kosteana.

Mutta tärkeimpänä, harso suojaa porkkanoita tuholaisilta; porkkanakärpäsiltä ja -kempeiltä.

Harson ainoa ongelma on se, että sen alla viihtyvät loistavasti myös rikkaruohot. Ei kannata säikähtää, että harson alta saattaa ensi alkuun näyttää paljastuvan vain melkoinen rikkaruohoviidakko. Kyllä ne porkkanantaimetkin sieltä löytyvät! Porkkanarivit kannattaa muuten merkata hyvin esim. kepeillä, niin ne on helpompi löytää.

Kesäkuulla kitketään ja harvennetaan
Kun porkkanantaimet ovat nousseet selvästi erottuviksi, sentin - parin korkuisiksi, on aika kitkeä rikkaruohot niiden ympäriltä. Homma voi tosiaan tuntua vähän puuduttavalta, mutta se on myös palkitsevaa, kun siistit porkkanarivit alkavat tulla esiin rikkaruohojen seasta.

Jos porkkanat kasvavat kovin tiheässä, ne on hyvä harventaa samalla kasvamaan parin sentin välein. Jos vain kykenee, porkkanakylvös on hyvä kylvää jo alkujaan sen verran harvaksi, ettei harventamista tarvitsisi kovin paljoa tehdä. Tässä on toki se riski, että jos siemenet sattuvat itämään huonosti, kylvös voi jäädä kovin harvaksi. Porkkanansiementen itävyys muuten laskee nopeasti siementen vanhetessa, eli kovin vanhoja siemeniä ei kannata käyttää.

Maata kannattaa kuohkeuttaa vetämällä haralla
varovasti mahdollisimman läheltä porkkanariviä.

Kitkemisen jälkeen rivien välit on vielä hyvä harata varovasti pienellä haralla, mielellään tarkasti mahdollisimman läheltä rivejä.

Näin saa pois loputkin rikkaruohojen juuret ja pienet rikkaruohojen alut, minkä ansiosta ei tarvitse kitkeä ihan hetikohta uudelleen.

Yleensä porkkanat joutuu kitkemään pariin kertaan. Tämän jälkeen taimet ovat yleensä jo kasvaneet sen verran kookkaiksi, että pelkkä haraaminen riittää.

Kitkemisen jälkeen riveille voi vielä ripotella hieman tuhkaa; porkkanat pitävät siitä ja tuhkan pitäisi myös torjua tuholaisia.

Ahkera haraaminen torjuu haaraporkkanat
Mitä kovempaa maa on, sitä tärkeämpää on harata maa porkkanarivien vierestä mahdollisimman syvältä parin viikon välein. Tämä kuohkeuttaa ja pehmentää maata niin, etteivät porkkanat kasva monihaaraisiksi. Erityisen tärkeää haraaminen on savimaassa.

Pidemmän poutajakson sattuessa porkkanoita on hyvä kastella. Kesän aikana porkkanoita kannattaa lisälannoittaa muutaman kerran kastelun yhteydessä, vaikkapa nokkoskäytteellä tai laimennetulla pissalla.

Loppukesästä voi herkutella harvennusporkkanoilla
Elokuulla pääsee herkuttelemaan ensimmäisillä pienillä, makoisilla harvennusporkkanoilla.

Talviporkkanat saavat jatkaa rauhassa kasvuaan aina syys-lokakuulle saakka, mikäli öisin ei ole pakkasta. Yksittäisen hallayön uhatessa porkkanat voi jälleen suojata harsolla.









Kun sää kylmenee pysyvämmin, on aika nostaa porkkanat maasta. Naatit katkotaan esim. lapion kärjellä niin, että naattia jää jäljelle vain ihan pieni tynkä.

Porkkanannaattien katkaisu sujuu kätevästi
lapionkärjellä, kun asettelee porkkanat
nostettaessa vierekkäin riveihin maan pintaan.

Tästä pääset juttuun, jossa kerron siitä, miten porkkanat kannattaa säilöä kellariin.

Mukavaa sadonkorjuuviikonloppua!

Jösses, mikä lanttu, unikon punastuminen ja muita pikkuiloja

Kasvimaalla odottikin vähän isompi lantunmöllykkä. Ajattelin, että tuo on parasta korjata talteen pikimmiten, ettei vain lähde pilaantumaan.

Tosin mietin, mahtaako tuo olla lainkaan syömäkelpoinen, onko vaikka puiseva tai jotain.

Oli siinä yhdessä lantussa hommaa, ennen kuin sen sai edes halki. Mutta kyllä kannatti, sillä pienistä päällä olevista kauneusvirheistä huolimatta sisus oli aivan priimaa, itse asiassa oikein erityisen makean ja hyvän makuista. En tullut punninneeksi tuota jättiläistä, mutta kyllä se varmaan useamman kilon on.

Puolikas lantusta täytti reilunkokoisen ruokalautasen...

Lanttujättiläinen on saanut kasvaa kaalien joukossa, siellä samaisen harson alla. Ehkä sillä on ollut joku tarve pärjätä noille kilpakumppaneilleen, ja varmaan siellä harson alla on myös ollut tänä kesänä sopivan lämpöistä.

Tästäpä riittää rouskutettavaa isommallekin poppoolle, kenties pitää laittaa jo joululaatikon lanttusosekin pakkaseen. Olisipa kerrankin jouluvalmistelut ennätysaikaisessa :)


Muistattekos, pistin aiemmin pienen videonpätkän sellaisesta unikonkukasta, joka olikin auetessaan yllättäin hennon valeanpunainen. Vaan mitäpä tuo tekikään nyt loppukesästä, otti ja punastui! Mikähän sille tuli? Ei kuitenkaan muuttunut sellaiseksi kuin tavallinen punainen unikonkukka, vaan kehitti itselleen tuollaisen hauskan punaisen raidoituksen. Nyt se on mielestäni entistäkin sievempi, aikamoinen yllättäjä - mitähän tuo seuraavaksi keksii?

Entäpä tämä mukavan syksyinen revonhäntä?
Tämä lähti myös kasvamaan sellaisesta kesäkukkasiemenseoksesta, mistä tuli aika monen sorttista kukkaa. Nämä seokset ovat aina hauskoja yllättäjiä, koskaan ei voi etukäteen tarkalleen arvata, mitä tuleman pitää.

Tämä revonhäntä päätti putkahtaa kasvamaan juuri niistä siemenistä, jotka olin kylvänyt vanhaan, tumman fuksianpunaiseksi maalaamaani kattilaan. Väri on siis tismalleen sama kuin tuon revonhännän.

Nyt nuo kaksi ovat aika hauskan näköiset yhdessä, kuin olisi paremminkin suunniteltu kokonaisuus. Aiemmin tuossa ympärillä kasvoi vähän muitakin kesäkukkasia, mutta ne ovat jo kuihtuneet pois ja tämä yksi jäi jäljelle :)




Kiitoksia muuten ihanista ja mukavista kommenteistanne blogiarvontaani! Ettepä arvaakaan, miten jännää on päästä selville, mitkä jutut teitä lukijoita ovat erityisesti kiinnostaneet.

Ja toisaalta, keitä te oikeastaan tarkemmin ottaen olettekaan, ja kuinka paljon teitä lukijoita onkaan! Noista kävijätilastoista kun ei saa kuin jonkinlaista yhteenvetotietoa lukijamääristä, mutta eivätpä nuo kerro oikeastaan mitään teistä lukijoista.

Mikä hauskaa, suosikkijuttunne näyttävät olevan keskenään hyvin eri tyyppisiä.
Kuka tykkää puutarha-, kuka ruoka- ja kuka tee se itse-jutuista. Tulee sellainen mukava tunne, että juuri mitään postausta ei ole tullut kirjoitettua turhaan, ISO KIITOS TEILLE :)

Myös oikein lämpöisästi tervetuloa te viime aikoina liittyneet uudet lukijat! Lukijamäärä kipusikin tuossa juuri toiselle sadalle :)

JUHLA-ARVONTA Parasta puutarhasta-blogissa :)

Arvontaan sisältyy yritysyhteistyötä

No mukava juttu, näin sunnuntain kunniaksi on syytä juhlaan; kolme virstanpylvästä täyttyy tässä lähes samanaikaisesti: blogini sivunäyttöjen määrä ylitti juuri 100 000 rajan, blogini täytti tuossa hiljattain kaksi vuotta ja lukijoiden määrä hipoo sataa.

Kiitoksena teille kaikille nyt on aika arvonnan, jossa on mukavia palkintoja kahdelta eri yhteistyökumppanilta.

Arvonnan pääpalkinto; puutarhatarvikkeita,
kukkasipuleita ja houkutteleva värityskirja.

Arvonnassa on kolme palkintoa, jotka ovat osin keskenään samanlaisia. Kakkos- ja kolmospalkintoihin kuuluu Fiskarsin lahjoittama kolmiosainen puutarhatyökalusetti, joko herkullisen vadelmanpunaisena tai kauniin sinertävänä sekä Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittamat puutarhahanskat ja yllätys-sipulipakkaus (alempi kuva).

Pääpalkinnon voittaja pääsee vielä lisäksi värittelemään puutarhateemaista aikuisten värityskirjaa. Pääpalkinnon voittaja saa valita, kumman värisen työkalusetin haluaa.

Kunkin palkinnon arvo on n. 40-50 e.

Toinen ja kolmas palkinto; puutarhatarvikkeita
ja yllätyspussi kukkasipuleita.

Olisi kiva tietää, mitkä blogini jutut ovat erityisesti jääneet mieleen teille lukijoille. Niinpä kysymys tässä arvonnassa kuuluu: mikä on ollut sinusta kiinnostavin tai muutoin mieleesi jäänyt blogipostaukseni? Voit osallistua arvontaan kertomalla kommentissa, mikä blogikirjoitukseni on ollut mielestäsi kiinnostavin tai muutoin paras.

Jos mieleesi ei nyt oitis tule mitään juttua, minkä haluaisit mainita, voit selailla blogin juttuja aihepiireittäin esim. oikealta ylhäältä löytyvän blogin sisällysluettelon avulla.

Kommentilla saa yhden arvan, ja toisen mikäli olet lukijani tai liityt lukijakseni. Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut ja laita mukaan nimimerkki tai muu tunnistetieto. Kustannan palkintojen toimituksen Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen. Mikäli en tavoita voittajaa lokakuun loppuun mennessä, arvon tilalle uuden.

Kilpailuaikaa on pari viikkoa, sunnuntaihin 4.10. asti.

Arvonta on päättynyt. Voittajat löytyvät tästä.

Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! 

Viikonloppuherkuttelua

Harvoinpa on herkuttelu yhtä helppoa kuin syksyllä; ei tarvitse kuin kipaista tuoreet raaka-aineet kasvimaalta tai lähimetsästä, pistää ne hetkeksi pannulle tai grilliin, ja pian onkin jo herkkuhetken aika :)

Oman maan satoa kevyesti grillattuna, takana oleva halloumijuusto antaa  
grillikasvisannokseen mukavan säväyksen. 

Kantarellejakin löytyi yllättäin, jopa siinä määrin, että meinasi käydä astia pieneksi. Eikä mukana tietysti ollut sieniveistäkään, joten sienet oli otettava multineen päivineen. Veitsi pitäisi pitää tähän vuodenaikaan aina vakiovarusteena mukana.

Sieniastian pohjalla on muuten muutamia suppilovahveroitakin, niitäkin oli siis jo noussut.

Sienet päätyivät kastikkeeseen, johon
tuli myös vähän kesäkurpitsaa ja
pekonia makua antamaan. 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

Seuraava postaus onkin sitten varmaan arvonta... :)

Olen niin iloinen...

kun maasta nousee tänä vuonna jälleen toinen toistaan komeampia, pidempiä ja hyväkuntoisempia porkkanoita. Edellisenä vuonna porkkanat enimmäkseen epäonnistuivat, ne itivät surkeasti ja porkkanakempit ja -kärpäset vahingoittivat niitä harvoja itäneitä.

Tänä vuonna pidin porkkanoiden suojana aika pitkään harsoa, minkä pitäisi estää tuholaisten hyökkäykset.

Myös lantut näyttävät ihan lupaavilta.




Aivan erityisesti tämä kesä tuntuu kuitenkin suosineen juurisellereitä; niiden mukulat pullistelevat jo nyt komeina maan pinnassa, ja niillä on vielä reilusti kasvuaikaa jäljellä.

Juureksethan kasvavat erityisesti näin loppukesästä, joten ne saavat olla vielä rauhassa maassa jatkamassa kasvuaan. Mitä nyt muutamia pitää napsia makupaloiksi!

Muuten, blogini sivulaskuri alkaa näyttää mukavia lukemia, ihan pian täyttyy 100 000 katselukertaa, ja silloinhan on aika järjestää pieni juhla-arvonta :) Muutama päivä tuohon vielä mennee, pysythän linjoilla!

Kun kaapeista ei tunnu löytyvän mitään syötävää...

Sienistäkin voi tehdä sosekeiton.

Meillä maalla näin saattaa käydä etenkin sunnuntai-iltana: kaapeista ei tunnu löytyvän mitään syötäväksi kelpaavaa.

Tämähän tuntuu pätevän usein niin ruokaan kuin vaatekaapin sisältöönkin. Kaapit pullistelevat, mutta silti tuntuu, ettei niistä löydy mitään käyttökelpoista.

Lähimpään kauppaan kymmenen kilsaa, ei sinne viitsi lähteä. Jauhoja tai muita viljatuotteita, kananmunia ja jotain maitotuotetta sentään yleensä aina löytyy. Niistä loihtiikin jo monta, oikein herkullista ruokalajia.

Tässäpä tällaiseen tilanteeseen kymmenen erilaista ratkaisua, joista ensimmäisten valmistamiseen löytyy vinkkejä blogistani, ne ovat siksi linkkejä. Sitäpaitsi, nämä edulliset perusruoat ovat kyllä varsin herkullisia   nautittavaksi ihan milloin vain, ei tarvitse edes odottaa sitä hetkeä, kun kaapit tuntuvat ammottavan tyhjyyttään:

Nokkos- tai pinaattilettuja.

- sosekeitto
- pannukakku/minipannukakut
- herkullinen munakasrulla
- erilaiset suolaiset piiraat
- vohvelit
- letut

- munakas
- tuulihatut

Maistuva munkasrulla.

- puurot
- purkkihernekeitto - ja vaikka pannukakkua päälle!

Näiden lisäksi saattaa myös löytyä ainekset vaikkapa pizzaan, kenties myös risottoon ja jonkinlaiseen salaattiin.

Hätä ei lue lakia; joskus lienevät
 vaikka herkkuletut sallittu.

Sipulinniskat kierteelle ja muita säilöntähommia

Syyskuun viikonloput menevät aikalailla kasvimaan satoa säilöessä. Tänä viikonloppuna mm. keittelin ensimmäisen satsin tomaattikastiketta, keräsin ja pakastin härkäpavut sekä säilöin vähän kurkkuja.

Ensimmäiset puuvajan seinällä roikkuvat sipulit olivat kuivahtaneet niin, että oli aika vääntää niiltä "niskat nurin".

Sipulinnaatti kannattaa katkaista säilytettävistä sipuleista siten, että otetaan sipuli toiseen ja naatti toiseen käteen tukevaan otteeseen. Sitten aletaan kiertää sipulia niin, että naatin tyvi "sulkeutuu" tiiviiksi ja lopulta naatti katkeaa pois.

Samalla sipuleista kuoriutuvat helposti pois myös uloimmat, vähän multaiset (tai meillä saviset...) kuorikerrokset, ja alta paljastuu kauniin puhtoinen sipulinpinta.

Näin "suljettuina" sipulit säilyvät paremmin. Kun naatit on katkaistu, viedään sipulit vielä loppukuivamaan sisälle lämpöiseen paikkaan.

Kesän "huikea" härkäpapusato ennen ryöppäystä ja siemeniä ympäröivän
vaalean kuoren poistoa. Tämän sadon tuotti reilu kymmenen
härkäpavuntainta.

Härkäpavuista poistin jokaisen pavunsiemenen ympäriltä ryöppäämisen jälkeen vielä siementä verhoavan, mielestäni vähän puisevan kuorikerroksen.

Tuo on melkoinen homma, joka osassa ohjeita neuvotaan tekemään ja osassa ei. Mielestäni härkäpavut maistuvat kuitenkin näin paljon paremmilta. Miten sinä tapaat toimia härkäpapujen kanssa, jos satut niitä kasvattamaan?

Sadonkorjuuajan kasvimaakuulumisia

Hei taasen, on jälleen tullut mentyä vähän Suomenmaata pitkin poikin, siksipä täällä blogissa on ollut vähän hiljaisempaa.

Kotiuduttua oli aika pienen kasvimaakierroksen. Siellä olikin sitten tapahtunut senkin edestä. Onneksi tähän aikaan vuodesta kasvit jo pärjäävät melko hyvin ihan itsekseenkin, lähinnä kaipaisivat sadonkorjaajaa.



Köynnöspavut ovat toimineet aivan ajatuksiani lukien, ne tosiaan kasvavat nyt raudoitusverkosta taivutetussa kaariportissaan siten, että pitkät pavunpalot roikkuvat alas portin kaaressa. Mukavaa ja helppoa sadonkorjuuta.

Tomaatteja oli kypsynyt kunnon kulhollinen, kuin myös kurkkuja. Tässä täytynee jälleen pian ryhtyä ihanan tomaattikastikkeen ja miedon etikkaisten viipalekurkkujen valmistukseen.

Perunanvarsissa alkaa jo olla ruttoa, mutta se ei enää tässä vaiheessa niin haittaa, sillä potut ovat jo ehtineet varttua mukavan kookkaiksi. Ja kyllä ne noilla jäljellä olevilla lehdilläkin vielä kasvavat vähän lisää.

Kunhan rutto tuosta vielä vähän etenee, on aika katkoa ruttoiset varret pois viikatteella, jottei rutto leviä niistä mukuloihin.

Pistetäänpä tähän loppuun vielä noiden ruttoperunoiden jälkeen silmäniloksi

puutarhannurkasta tällainen pieni kivipenkki kukkasineen.