"Sumussa" kohti uutta puutarhakesää...

Harvoin on ollut elämässä tällaista tilannetta, että tulevan kesän puutarhasuunnitelmat ovat hyvin hämärän peitossa. 

Tämä johtuu ennen muuta taloyhtiöömme todennäköisesti tulossa olevasta isosta piharempasta.

Sen piti alustavasti ajoittua jo viime kesän lopulle, mutta siirtyi sitten seuraavaan vuoteen, kuten näissä hommissa tuppaa monesti käymään.

Asiasta ei ole nyt juuri kuulunut, rempan aikataulusta, kestosta tai siitä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. 

Tämä näkymä voi olla ensi kesänä 
vähän toisenlainen... :(

Kesto on joka tapauksessa useita kuukausia, ja epäilen että koko talon ympärys tukee olemaan enemmän tai vähemmän "perunapeltona"  - jossa ei kylläkään kasvateta perunoita 😞

Remppa tullee tarkoittamaan sitä, että kaikki terassi- ja muut rakenteet pitää purkaa pois. Mikä vielä pahempaa, homma tietänee kyytiä myös kaikille pihan kasveille.

Tässä pieni osa pelastettavista monivuotisista kasveista.
Oikeassa reunassa kärhö, vasemmalla vähän perennoja. 

Erityisesti minua mietityttää monien rakkaiden, suurelta osin vanhasta puutarhasta siirtämieni kasvien kohtalo. Toivottavasti järjestyy joku ratkaisu, millä ne saa pelastettua talteen. Lähinnä pitäisi keksiä niille jokin tilapäinen säilytyspaikka remontin ajaksi.

Pahoin myös pelkään, että remppa tietää myös lähtöä pihamme keskellä kasvavalle vaahteralle. Se on paristakin syystä pieni harmi, ensinnä runsaasti karsimamme, korkea vaahtera varjostaa juuri sopivasti eteläsuuntaista pihaa ja parveketta. Se on myös kiva, muuta korkeampi elementti pihassa, johon on mukava viritellä kausivaloja ja muita koristeita.

Onneksi on parveke 😊

Lisäksi olen istuttanut vaahteran juurelle köynnöshortensian, josta olin haaveillut vuosikaudet. Saa nähdä, mitä keksin jatkossa sen kanssa. 

Parveke jäänee kuitenkin "turvapaikaksi", minne remppa tuskin vaikuttaa. Täytynee siis keskittää kasvattelut ensi kesänä sinne - voi tulla melkoinen viidakko 😊

Aika paljon on siis ilmassa epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Remppa on kuitenkin  mitä tarpeellisin, joten sikäli se on kyllä vallan tervetullut, ja joskus se on vain kärsittävä. 

Tässä hetkessä harmillisinta on tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä, millainen kesä tulee olemaan. On vähän vaikea motivoitua taimikasvatukseenkaan, mutta pitänee silti jotain yrittää. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää...

Lumikärhö on osoittautunut aivan ihanaksi ❤️

Törmäsin lumikärhöön ensimmäisen kerran juttukeikalla jo vuosia sitten ja ihastuin siihen heti. Paikassa missä kärhön näin, se kasvoi kauniina paljasta puunrunkoa pitkin.

Lumikärhöllä on niin sievät pienet kukat, ja
sen nuputkin on koristeellisia. Se jaksaa kukkia
pitkään, vielä näin loppukesäpainotteisesti, kun 
ei ole enää niin runsaasti muita kukkijoita. 

Minulle tarjoutui rivitaloon muutettuamme viimein sopiva tilaisuus lumikärhön hankintaan. En osannut ajatella sen kasvupaikkaa sen suuremmalti, kunhan sen jonnekin istutin, sai paikan aroniapensaiden juurelta.

Se onkin osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. En arvannut, että kärhö viihtyisi näin hyvin, ja kasvaisi pitkin poikin aroniapensaita. Sen herkät, valkoiset kukat näyttävät ihanilta aronianmarjojen lomassa.

Lumikärhö ja aronia viihtyvät mainiosti yhdessä. 
Niiden juurella kasvaa raparperi.

Lumikärhö kiipeilee vasemmalta harajateräskaarta
pitkin. Taaempana on toinen kaari, jota pitkin
kiipeilee loistokärhö. Pihamme mukavan vaahteran
runko pilkottaa taka-alalla.

Tänä kesänä huomasin, että kärhöllä näyttää olevan haluja levitä vieläkin laajemmalle, kuten sen vieressä olevalle kulkureitille, mikä ei ollut minusta erityisen hyvä idea. Niinpä otin vihoviimeiset muutossa säästämäni raudoitusverkon ja harjateräksen palaset, ja väkersin niistä nopsasti kaariportin tapaisen kärhön kiipeillä.

Kärhöä on mukava katsella myös yläilmoista 
parvekkeelta.

Kärhö hyväksyi sen, ja kasvaa nyt myös vastakkaiseen suuntaan aiemmasta koristaen kauniisti kaariportin. On kyllä osoittautunut kerrassaan mainioksi kasviksi, saa nähdä keksiikö se levittäytyä vielä johonkin uuteen kohtaan 😊 

EDIT LISÄYS; Lumikärhö on minulla ainoa kärhö, jonka versot selviävät talvesta, mikä selittää osaltaan sen kasvuvoimaa. Sen ei tarvitse lähteä keväällä kasvamaan uudestaan maan pinnasta, vaan aiemmat versot jatkavat kasvuaan aina vain laajemmalle...

En ole aiemmin tätä pohtinutkaan, että millaisia eroja eri kärhölajikkeiden välillä on versojen talvenkestävyyden suhteen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on, onko joitain tiettyjä kärhölajikkeita, joiden versot selviävät, ja vastaavasti joitain joiden versot eivät kestä talvea? 

Tämä myös selittää, kun olen ihmetellyt ja ihastellut naapurin komean kokoista, jo aikaisin melko pienikokoiset violetein kukin kukkivaa kärhöä. Sen täytyy siis olla lajiketta, jonka vanhat versot selviävät yli talven, ja se lähtee keväällä kasvamaan noista vanhoista versoista.

#kärhö #lumikärhö #rivitaloon #piha #puutarha #köynnös

Mitä muuta Fruticetumista löytyi?

Kerroin edellisessä postauksessa Lohjalla Lohjansaarella sijaitsevasta mielenkiintoisesta Fruticetum-hedelmäpuutarhasta.

Siihen juttuun ei kuitenkaan mahtunut aivan kaikki tästä runsaudensarvesta, niin tässä vielä vähän jatko-osaa.

Satojen hedelmäpuiden lisäksi Fruticumissa oli näyttävä perennapenkki. Ensi alkuun en edes huomannut sitä, vaikka oli ihan sisääntulon vieressä, olin niin tohkeissani kaikesta muusta 😊

Keskellä aluetta oli myös suuri kukkamaa, jossa kasvoi erilaisia pörriäiskukkia. On varmaan kesällä tosi näyttävä, nyt kukinta oli jo mennyt pääosin ohi.

Tässä myös koko hienon alueen kartta, joka 
unohtui edellisestä postauksesta.

Maisteltavana oli myös ruusukvitteneitä ja minikiivejä  - olivatpas ne kyllä todella minejä, en ole niitä koskaan aiemmin nähnyt. 

Yksi hauskimpia asioita oli aivan sisäänkäyntiportin vieressä, senkin huomasin vasta pois lähtiessäni: koko aluetta ympäröivässä verkkoaidassa kiipeili kaunis säleikköomenapuu! Miten näyttävä sisääntulo ja todella hyvä idea istuttaa tylsännäköisen verkkoaidan viereen "hukkatilaan" säleikköpuu verhoamaan aitaa ja tuottamaan satoa 😊

Hauska säleikköomenapuu verkkoaidassa.

#Lohja #hedelmäpuu #omena #puutarha #Fruticetum #lajike #säleikköomena #säleikköpuu

Aronianmarjat talteen

Oletko sinä käyttänyt aronian marjoja? Niidenhän pitäisi oleman aivan superterveellisiä, ja niitä on monin paikoin saatavilla helposti runsaat määrät. Ihan kohtuuhyvän makuisiakin ovat, kun keksii niille sopivan käyttötarkoituksen. 

Itse tulin käyttäneeksi aronianmarjoja ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna, mikä nyt jälkikäteen vähän jopa harmittaa. Miten paljon helpommalla olisikaan päässyt lapsiperheessä vuosikaudet vaikkapa mustikanpoiminnan suhteen, kun olisi korvannut osan mustikoista aronian marjoilla!

Aronian kukatkin ovat tosi kauniita.

Aroniasta löytyy sekä koristearonia että marja-aronia.  En oikein tiedä, miten nämä erottaa varmuudella toisistaan, ja kumpaa käytössäni olevat aroniat ovat. 

Marja-aronian marjojen pitäisi olla vähän paremman makuisia, vähemmän kitkeriä. Mutta molempien marjoja voi hyvin käyttää, eikä pieni kitkeryys mielestäni haittaa, siihen tottuu. Kannattaa myös maistella vierekkäisten pensaiden marjoja, niissä on yllättävän isoja eroja. 

 

Rivaripihamme pikku aidanteesta tuli
jo vallan mukava määrä marjoja. 
Olivat hauskasti saman näköisiä 
mustien tomaattien kanssa, niin piti
kuvata nämä yhdessä 😊

Sanotaan myös, että marjat kannattaisi kerätä vasta pienen pakkasenpuraisun jälkeen - no tänä vuonna sitä joutuu näemmä odottamaan... 😊 Ja kypsiä marjoja on tällä hetkellä todella paljon. 

Viime vuonna säilöin marjat pääosin pakastamalla ne, ja käytin niitä smoothieen muiden marjojen lisäksi. Menivät siellä tosi hyvin.

Vähän myös kuivasin marjoja, mutta ne ovat kyllä vieläkin käyttämättä.

Nyt tänä vuonna tein ensin pienen koe-erän mustaherukka-aroniamehua, ja sitten keittelin jo enemmänkin. Sehän on oikein tosihyvää 😊 

Nami, mustikkapehmis ihan oikeista 
mustikoista.

Hilloon tai hyytelöönkin aronian marjat sopisivat varmasti hyvin, ja tietysti mehusta voi tehdä myös kiisseliä.Viime viikonloppuna nautin ehkä hauskimmassa muodossa: pyörähdin Virroilla, ja siellä oli ihanassa pienessä Kesähyvää-kesäkahvilassa tarjolla oikeista marjoista tehtyä aroniapehmistä, voihan vitsit! Kuvaa en hoksannut ottaa, mutta tässä kuva edelliseltä käynniltäni, kun herkuttelin lähes saman näköisellä mustikkapehmisellä - siinäkin siis maku ihan oikeista mustikoista.

Onko sinulla muita vinkkejä aronianmarjojen käyttöön?

#aronia #marja-aronia #marja #mehu #smoothie #aronianmarja

Rakastan tätä sekamelskaa 😊

Niin hassua, miten voikaan mieltymykset äkkiä muuttua. Vanhassa puutarhassamme, erityisesti hyötykasvimaalla, minulle oli tärkeää, että kasvit kasvoivat hyvässä järjestyksessä, suorissa selkeissä riveissä.

Etualalla kasvaa köynnöskasveja, jotka muodostavat jopa vähän näkösuojaseinämää terassille.
Taaempana näkyy erilaisia koristekasveja, ja myös mm. vähän perunaa.

Mutta nyt täällä rivaripihassa olen yhtäkkiä antanut kaiken "räjähtää" melko vapaasti. Herneet, kurkut, köynnöpavut ja kesäkurpitsat saavat kasvaa iloisessa sekamelskassa  kietoutuen ja takertuen toisiinsa. Ja tätä erilaisten kasvien tukeutumista toisiinsa on ollut minusta vain ja ainoastaan hauska seurata. 

Tämän rehevän mysteeritomaatin (piti 
olla Tiny tim, mutta ei kyllä ole) yksi oksa
päätti lösähtää penkille. Annoin sen sitten 
jäädä siihen. 

Samoin tomaatit ovat saaneet kasvatella melko rauhassa varkaita, ja tuuheutua rehevän pensasmaisiksi. Aiemmin tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan 😊

Myös koristekasveja, kesäkukkia ja perennoja kasvaa vinksin vonksin limittäin, lomittain ja kerroksittain hyötykasvien joukossa. Ai miten kivoilta ja hauskoilta ne näyttävätkään 😊

Terassin aidalta lähtee köynnöskrassi,
joka saa rauhassa levittäytyä
muiden kasvien joukkoon.

Näin voi siis puutarha-ajatus hetkessä täysin muuttua. Toki sanoisin, että kyse on kuitenkin jonkinlaisesta hallitusta hoitamattomuudesta, ja ennen muuta siitä, että koska kasvutila on niin kovin rajallinen, niin tällainen "viidakkokin" on kuitenkin mahdollista pitää jollain tavoin hallittuna.

Ehkä tässä vaikuttaa hiukan sekin, kun olen saanut muuton vuoksi käytyä vuosikymmenten jälkeen läpi kaikki omat tavarani, järjesteltyä ja karsittua ne, niin puutarhassa voi sitten vähän rönsyillä, kun muu elämä on jotensakin hallinnassa - tai niin ainakin kuvittelen 😀

Köynnöspavut ja herneet hakevat tukea toisistaan.

Saviruukussa kasvava laventeli alkaa kukkia ihan just 😊 
Takana näkyy vaahteranrunko, joka tuo pihaan hiukan "ryhtiä". 

Erivärisistä kukista muodostuu kiva "ilotulitus".
Eipä olisi tällainenkaan ollut aiemmin niin mieleeni 😀
Tänään muuten juuri huomasin, että alkukesästä
kukkinut ihana tulikellukka on juuri alkanut kukkia toiseen kertaan (vasemmassa reunassa).

Kivaa viikonloppua, puutarha"räjähdyksillä" tai ilman! 😊

Talven omituiset kasvikuolemat

Aiempaan keijunkukkapostaukseeni tulleet kommentit innoittivat kirjoittamaan tämän jutun.

Viime talvessa tuntuu olleen jotain merkillistä, vaikka olikin minusta monella tapaa aika "normaali", runsasluminen talvi.

Mutta tuon talven jälkeen tuntuu tulleen hyvin monenlaisia kasvikuolemia yhdellä jos toisella.

Tässä yksi onneton keijunkukka, jolla
ei liene selviytymisen mahdollisuuksia.

Tuossa aiemmassa postauksessani kerroin keijunkukkien talvituhoista/selviytymisistä.

Tämä kuunliljanrääpäle on vain muutaman 
sentin korkuinen - heinäkuussa.

Eikä näilläkään kuunliljoilla juuri
paremmin mene, ehdin jo kesäkuussa
luulla, että ovat kokonaan kuolleet,
kun ei mitään näkyvyt.

Kuolleiden keijunkukkien lisäksi olen hämmästellyt myös sitä, että viime kesänä istuttamani kuunliljat ovat lähestulkoon kaikki kuolleet. Tämä on minusta ollut hyvin erikoista, kun ajattelisin että kuunlilja jos mikä on aika superkestävä kasvi. Kasvupaikan pitäisi olla kuunliljalle varsin sopiva, melko varjoinen.

Kovin kuolleelta vaikttaa tämä kirsikkapuu,
tuskin se tästä enää lähtee kasvamaan. 

Näiden lisäksi meillä kuoli vanhasta puutarhastamme suuri kirsikkapuu, jolla on ikää lähemmäs parikymmentä vuotta. Eli näin monta talvea se on selviytynyt ongelmitta.

Sen vieressä kasvaa toinen, aivan samanlainen kirsikkapuu. Se taas selviytyi, joskaan sekään ei näytä olevan ihan täysin voimissaan, lehtiä on ehkä puolet tavanomaisesta.

On myös ollut paljon puhetta erilaisten havupuiden ja tujien talvituhoista, ja ruskettuneita puita saakin nähdä ihan tuon tuosta.

Onko sinulla tapahtunut kasvituhoja viime talvena, tai onko sinulla ajatusta, mikä viime talvessa voisi olla syynä näihin tuhoihin?

#talvituho #kasvi #puutarhakasvi #koristekasvi #kuunlilja

Hortensioiden lumoissa

Hortensioista tuntuu tänä kesänä olleen enemmänkin juttuja, olisiko jonkinlainen trendikasvi? Tai sitten olen vain sattunut kiinnittämään erityistä huomiota näihin juttuihin 😊

Oma hortensiani näyttää olevan tällaista
hieman vihertäväkukkaista lajiketta.

Minäkin olen nyt onnellinen hortensianomistaja, en ole koskaan aiemmin ollut. Paitsi joskus joku ruukkuhortensia kuistilla. Enkä olisi varmaan tullut itse hankkineeksi, mutta täällä uudessa rivaripihassa oli valmiina hortensia, yhtenä harvoista kasveista mitä pihalla alunperin kasvoi.

Hortensia sijaitsi vähän hankalasti keskellä pihaa, joten siirsin sen pihan reunaan, mikä vaikuttaakin olevan sille oikein hyvä paikka. Hortensia on vielä varsin pienikokoinen, mutta eiköhän tuo tuosta ajan oloon kasva kokoa.

Vielä on hortensiani kovin pieni.

Tämän lajikkeesta minulla ei ole aavistustakaan. En oikein tiedä sitäkään, mitä kaikkia hortensialajikkeita ylipäänsä on olemassa.

Sen lisäksi, että olen sattunut huomaamaan juttuja hortensioista, olen myös huomannut kiinnittäväni erityistä huomiota erilaisiin kotiympäristössä kasvaviin  hortensioihin.

Tavallisimman koiralenkkini varrella on kaunis, korkea hortensiarivistö. Hohtavan valkoiset kukat aukesivat hiljattain, ne ovat kuin upeaa pitsiä. 

Oli kova houkutus napata yksi oksa koristeeksi maljakkoon, mutta maltoin kuitenkin mieleni 😊

Mitä tarkemmin hortensiankukkia tutkii, 
sitä lumoavammilta ne tuntuvat.

Talojen pihoissa näkyy myös vaaleanpunaisia hortensioita, nekin ovat oikein viehättävän näköisiä.

Onneksi kaikkea ei tarvitse myöskään hankkia itselle, vaan voi tyytyä ihastelemaan muiden kasveja.

#hortensia #kukka #kukkiva #valkoinen #hortensiankukka

Syyslannoitetta kehiin!

Nyt on näemmä minustakin sukeutumassa viimein oikein tunnollinen ja kunnollinen puutarhuri. Olen nimittäin tarjoilemassa kasveille syyslannoitetta ensimmäistä kertaa elämässäni 😊

Aiempina vuosina en ole vain saanut aikaiseksi tai mukamas ehtinyt. Ehkä en ole myöskään ollut riittävän motivoitunut, en ole oikein uskonut syyslannoituksen merkittävyyteen, kasvit kun on pärjänneet varsin hyvin ilmankin. 

Usein olen myös havahtunut asiaan liian myöhään syksyllä, kun kasvien kasvu alkaa olla jo kokonaan pysähdyksissä. Syyslannoite-nimi saattaa johtaa vähän harhaan, nyt juuri on oikea aika sille ja myös aika viimeiset hetket.

Sain kyllä jo vuosia sitten ostettua lannoitesäkin, joka on jäänyt koskemattomaksi. Voi olla, että siitä on jo vähän voima hiipunut, täytynee ehkä annostella hiukan runsaammalla kädellä. 

Tosin tämän luomulannoitteen annosmäärät jo alkujaankin mielestäni aika suuria. 

Syyslannoite sisältää pääravinteista vain fosforia (P) ja kaliumia (K). Nämä auttavat kasveja sadon kypsyttämisessä ja valmistavat monivuotisia kasveja talvehtimiseen. Syyslannoitteissa ei ole lainkaan keväällä ja kesällä annettavaa typpeä (N), joka taas kiihdyttää kasvien kasvua.

L

Saa nähdä, tapahtuuko kasveissa jotain muutosta, kun saavat nyt viimein tätä eliksiiriä, jonka tarpeellisuudesta tunnutaan tällä hetkellä kovin runsaasti muistuteltavan.

Oletko sinä tarjoillut kasveille syyslannoitetta?

#lannoite #lannoitus #puutarha #syyslannoitus #syyslannoite #luomu #puutarha 

Puutarhaharrastajan muuttokuorma, vol 2

Kerroin aiemmin, mitä kaikkia puutarhatarvikkeita muuttokuormaan lähti mukaan muuttaessani maalta rivitaloon keskustan tuntumaan. 

Tarvikkeita olikin aikamoinen joukko. Siinä eivät kuitenkaan olleet vielä mukana ne tärkeät kasvit, jotka otin mukaani vanhasta asuinpaikastamme uuteen rivitalopihaan. Niistä nyt juttua tässä.

Mukaan lähti sekä joitain hyötykasveja että muutamia koristekasveja.

Kaivoin useimmat kasvit maasta jo viime syksynä, ja ne joutuivat viettämään talven erilaisissa astioissa. Tämä heikensi vähän niistä  osan selviytymistä.

Hyötykasveista kyytiin pääsivät ihana, voimakaskasvuinen raparperi, pari nuorta luumupuuta, pensasmustikat sekä ruohosipuli. 

Pensasmustikka ja sen takana kasvava raparperi ovat kotiutuneet erinomaisesti uudelle kasvupaikalleen.

Koristekasvien puolelta nappasin mukaan pari ihanaa kärhöä, joista toinen sievä nuori lumikärhö. Se ei kuitenkaan selvinnyt muutosta, joten jouduin hankkimaan tilalle uuden.

Samoin luumupuut eivät selvinneet muutosta. Toinen kuoli jo talvisäilytyksen aikana ja toinen myöhemmin.

Vanha jalokärhö näyttää myös selviytyneen kasvupaikan vaihdosta hyvin,
ensimmäisiä nuppuja pukkaa.

Valtaosa koristekasveista sai jäädä pois matkasta, kun niille ei ole oikein tilaa uudessa paikassa, ja haluan keskittyä erityisesti hyötykasveihin. Pois jääneitä ovat esim. muutama pioni, arovuokot, akileijat, auringontähdet, kurjenmiekat, isokokoiset kuunliljat sekä kotkansiipi-saniaiset. Osaan näistä olen myös hiukan kyllästynyt, kuten vaikka viimeksi mainittuihin. Tämä olikin siis myös loistava tilaisuus hankkiutua eroon ei-niin-mieluisista kasveista :)

Alun perin ajatukseni oli jättää siirtämättä myös tulikellukat, tähtiputket, päivänliljat ja kevätvuohenjuuret. Näiden suhteen tilanne kuitenkin muuttui kun sain huomata, että pieneen  rivaripihaan saakin mahtumaan yllättävän paljon kasveja, huomattavasti enemmän kuin mitä olin alun perin ajatellut. Niinpä nämä kasvit pääsivät vielä jälkijunassa mukaan. 

Päivänliljojen jälkierään pääsi mukaan myös tulikellukoita ja kevätvuohenjuuria.

Viime  metreillä mukaan lähti myös muutama vanha mansikantaimi. Ne ovat jo kovin tuholaisten vaivaamia, mutta aloin vielä miettimään, jospa tuholaiset eivät viihtyisikään uudessa ympäristössä?

Mansikat päätyivät parvekkeelle laatikkoon, joka oli juuri sattunut tyhjentymään
kukkimaan lähteneistä kiinankaaleista.

Nähtäväksi jää, saavatko mansikat jäädä pidemmän päälle.
Jos alkavat viihtymään, niin mikä ettei?

Olen kovin iloinen siitä, että sain otettua mukaan kaikki ihanimmat ja minulle tärkeimmät kasvit.

Pienessä harkinnassa on vielä ruskolilja. Olen kertonut, etten oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. Sillä on ennen muuta edesmenneeseen isoäitiini liittyvää tunnearvoa. Pitäisiköhän se sittenkin vielä napata mukaan, vaikkei sopivaa paikkaakaan tahdo oikein olla? Jos vaikka alkaa myöhemmin kaduttamaan?

Etupihan perennapenkit viimein valmiit 😊

Tästä olen niin onnellinen! Etupihan ensimmäisen puolikkaan tuunaus on ollut melkoinen savotta, vaikka alueen koko on vain muutama neliö. Valmistui nyt juuri mukavasti juhannukseksi.

Tosipaljon tykkään tuosta pikkukivireunuksesta, johon idea tuli tehdessä yhtäkkiä ihan spontaanisti. Kaivoin alueen ympärille pienen ojantapaisen, jonka täytin pikkukivillä, ja johon toivon sulamis- ja muiden vesien vastaisuudessa ohjautuvan. 

Tässä lähtötilanne, valitettavasti tuunaamani
kohta on enimmäkseen lumikasan alla, surkea nurmikko
pilkistää vain vähän etureunastaan.

Vanha, epämääräinen nurmikkopläntti muuttui kiveyksillä verhotuksi istutusalueeksi, johon valitsin lempiperennojani: keijunkukkia, kuunliljoja, kylmänkukkia, vähän päivänliljoja ja tähtiputkea.

Homma alkoi ruohikon poistolla, joka sujui kätevästi lempityökalullani, jykevällä lantaharalla. Samaan syssyyn piti poistaa paksu kerros savista pintamaata, joka oli noussut viereisen laattakäytävän yläpuolelle, jolloin sadevesi valui laattakäytävälle. Kuskasimme ylijäämämaata pois auton perässä vähitellen pienissä erissä.

Tuossa kohtaa keksin myös kaivaa alueen ympäri pienet ojat, jotka täytin myöhemmin pikkukivillä. Nämä kivet taas keräsin yksitellen vanhan asuntomme pihamaalta.

Ylijäämämaan poiston jälkeen pinta tasattiin hieman kaltavaksi, poispäin laattakäytävästä. Levitin päälle katekankaan ja sille kivituhkaa. Sitten alkoi mielenkiintoinen vaihe, kahden pienen, seulanpääkivillä rajatun istutuspenkin mallailu. Siirtelin kiviä eestaas useampaan kertaan, kunnes löytyi tyydyttävät muodot. 

Samaan aikaan pääsin viimein taimihankinnoille.

Vanhoille, huonoille saksille
on käyttöä puutarhahommissa 

Sitten oli aika poistaa kivituhkat penkkien sisältä, leikellä katekangas pois niiden kohdalta ja kaivaa sopivat istutuskuopat. 

Maaperä paljastui ohuen savikerroksen alta
yllättäen hienoksi hiekaksi.

Seuraavaksi koitti järjettömin vaihe. Kaivaessani sain huomata, että ohuen savikerroksen alta maa olikin ihan puhdasta hiekkaa, kuin hiekkalaatikossa. Eihän se oikein toimi, että hiekkalaatikkoon laittaa pelkästään istutusmultaa, vaan siihen olisi hyvä saada myös vähän SAVEA vettä pidättämään. 

Olimme siis juuri kuskanneet saavikaupalla ylimääräistä savimaata vähitellen kulkiessamme pois vanhan talomme pihaan. No, ei auttanut kuin ottaa ja lähteä noutamaan osaa savimaasta takaisin 😀 Tässä kohtaa toivoin, etteivät naapurit seuranneet kovin tarkasti touhujamme 😊

Tässä kohtaa savimaat suuntaavat auton perässä
takaisinpäin alkuperäiselle paikalleen 😊

 

Lopuksi vuorossa oli mukavin vaihe: kuoppien täyttäminen ja uusien taimien istutus sekä liuskekivenpalasten asettaminen paikoilleen ja lopuksi se kaikkein paras: työn jäljestä nauttiminen 😊

Takana olevat vuorenkilvet ovat jo naapurin puolella.
Itse poistin lopulta omalta puolelta kaikki vanhat vuorenkilvet,
ne eivät oikein sopineet kokonaisuuteen,
Jossain kohtaa vielä harkitsin niiden säästämistä.

Vastustamaton limenvihreä kuunlilja tuli vastaan,
kun menin puutarhaliikkeeseen ostaaksen I valkoraidallista.

Lopulta kävi niin, ettei valkoraidallista kuunliljaa tullut ollenkaan maahan 😊
Ostin sitä kyllä, mutta se ei lopulta tuntunutkaan sopivan näihin
penkkeihin, joten istutin sen astiaan.
Aivan seinän vieressä kasvanut vuorenkilpipöheikkö vaihtui kiveykseen, mikä on seinän kannalta huomattavasti parempi.

Ihania keijunkukkia.

#perenna #kasvi #rivitalo #rivari #kivi #kuunlilja #keijunkukka #pieni #perennapenkki