Mitä kaikkea rivaripihassa kasvaa tänä kesänä?

Tein huviksi listauksen niistä syötävistä kasveista, jotka minulla on tänä vuonna kasvamassa pienellä rivaripihallamme ja parvekkeella. Tämä onkin hyvä muistilista myös tuleviin vuosiin, harmi kun en ole hoksannut tehdä vastaavaa aiemmin. 

Tähdellä merkityt ovat uusia kasvilajeja, joita en ole tässä paikassa aiemmin kasvattanut.

Yhteensä parisenkymmentä syötävää kasvilajia siis, mielestäni varsin mukavasti tällaiselle muutaman neliön pikkupihalle ja parvekkeelle.

Ensimmäiset tomaatit alkavat olla parvekkeella jo mukavan kokoisia,
mutta satoa saa vielä odottaa...

Istutin kokeeksi maahan pieneen pussillisen 
istukassipuleita, sillä tykkäisin saada omia sipuleita.
Istukkaita jäi vähän yli, niin istutin 
loput parvekelaatikkoon.
Saapa nähdä, jaksavatko miten kasvaa tässä?

Näistä härkäpavuista tykkään kovasti.
Kasvavat nyt tänä vuonna hyvällä paikalla ja
 ovat kukkiessaan tosi kauniin näköisiä.
 Kylvin tyhjään koloon härkäpapujen välissä
 vähän aikaa sitten hieman tilliä,
saapa nähdä selviävätkö ne?

Pihassa ja terassilla 

- Vähän varhaisperunaa

- 8 tomaatintaimea ruukuissa terassilla

- Avomaankurkkua kolmen taimen verran

- Pari kesäkurpitsaa 

- Muutama köynnöspapu

- Yksi maissintaimi (muut eivät itäneet) 😊

- Persiljaa, basilikaa, tilliä, rucolaa, korianteria

- Punajuuria *

- Sipuleita *, muutama valkosipuli

- Muutama härkäpapu

- Salaattia

- Vähän herneitä (jos itävät)

- Maa-artisokkaa *

- Syötäviä kukkia (krassi, ruiskaunokki, kehäkukka)

Ekat omat perunat tuli nautittua ihan vasta juuri,
olivat niin puhtoisia ja kauniita 😊

Parvekkeella 

- 4 runkotomaattia plus yksi amppelitomaatti

- Kolme paprikaa

Lisäksi sitten vielä monivuotiset raparperi, pensasmustikat, marja-aroniat ja luumupuu sekä muita kuin syötäviä koristekasveja: kesäkukat, monet perennat ja koristeköynnökset.

Punajuuri on yksi lempikasvejani
Saapa nähdä, onnistuuko sen kasvattaminen rivaripihassa?

Avomaankurkussa on jo mukavan kokoisia alkuja, vaikka kurkkukasvitkin ovat tänä vuonna jotenkin vähän kärsivän näköisiä ja hidaskasvuisia.

Tämä vihreäpalkoinen köynnöspapulajike on minulle uusi. Ei tahdo millään päästä kasvun alkuun, saapa nähdä miten tämän kanssa käy. Vanha violettipalkoinen lajike huitelee jo korkealla.

Viimeisiä pelastuksia vanhasta puutarhastamme oli
maa-artisokka. Olen nyt niin tyytyväinen, että nappasin sitäkin mukaan, kun uudesta pihasta löytyi sopiva kasvupaikka perennojen kyljestä.

Ruskoliljat tuntuvat viihtyvän oikein hyvin uudessa kasvupaikassaan.

#piha #puutarha #rivitalo #hyötykasvi

Muutama päivä poissa kotoa...

Omaan puutarhaan on aina jännä palata muutaman poissaolopäivän jälkeen. Pienessäkin hetkessä ehtii varsinkin näin satoa pursuavaan aikaan tapahtua suorastaan pieniä ihmeitä.

Kurkut kiipeilevät raudoitusverkossa.

Kurkkuja oli valmistunut jälleen sylillinen, ja papuja kypsynyt lähemmäs sankollinen. 

Laskin juuri huviksi, että jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä 27 kpl kappaletta reippaankokoisia avomaankurkkuja 🙂 Täytynee yrittää säilöä niitä, joskaan etikkakurkut eivät ole oikein lemppareitani.

Rakastamiani pulleita herneenpalkoja oli riittämiin rouskuteltavaksi.

Herneet ja runsassastoinen salkopapu kiipeilevät
sulassa sovussa harjateräksessä.

Tästä pidän erityisesti, kun salkopavut roikkuvat rehevinä pään yllä
kietoutuen myös vieressä oleviin maisseihin.

Myös tänä vuonna erittäin runsasta satoa pukkaavat maissit olivat jatkaneet kypsymistään, joskaan eivät vieläkään vaikuttaneet aivan valmiilta. Toivottavasti riittävän lämpimiä päiviä vielä riittäisi, joskin säätila taitaa nyt olla harmi kyllä muuttumassa huomattavasti kylmemmäksi.

Kesäkurpitsoita oli valmistunut sopivasti vain muutama.

Kovasti myös odottelen milloin seuraava ihana hokkaidokurpitsa mahtaisi olla kypsä poimittavaksi. Se on tämän kesän mielenkiintoinen uutuuskasvikokeiluni. Yhdestä kurpitsanpallerrosta olen päässyt tähän mennessä nauttimaan.

Välillä kannattaa ottaa vähän etäisyyttä puutarhaan, niin kaikki tuntuu taas hetken aikaa aikaa uudelta ja erityiseltä.

Melkoiset maissit!

Tämä kesä näyttäisi olevan erityisen suosiollinen maisseille, onneksi tuli laitettua niitä kasvamaan.

Vaikuttaisi olevan tulossa ennätyssato, jos ei tässä ihmeitä tapahdu. Tämä elokuinen lämpöaalto näyttäisi vielä kruunaavat homman.

Taimia on minulla alle kymmenen, mutta ne ovat tosiaan kasvaneet sitäkin innokkaammin - niin pituuden kuin myös tähkien lukumäärän suhteen.

Piti ihan huviksi mitata korkein taimi, sen latva huitelee 3 metrissä ja 15 sentissä 🙂

Siellä ne kurottelevat kohti taivasta... 🙂

Vielä ei yksikään tähkistä ole ehtinyt kehittyä kypsäksi asti. Nähtäväksi jää, miten iso osa tähkistä ehtii valmistua. 

Lupaavia tähkänalkujakin löytyy runsaasti.

Pituus- ja muu kasvu on varmasti vähän hidastanut tähkien kehittymistä. Toisaalta tämä elokuinen lämpöaalto on nyt varmasti aivan mannaa maisseille, toivotaan että ne ehtivät valmistua. Itse kasvatettu maissi kun on niin hyvää, ei voi puhua samana päivänä kaupan tuotteiden kanssa 🙂

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tarkempia neuvoja maissinkasvatukseen.

Kasvaako sinun puutarhassasi maissia?

#maissi #kasvatus #kasvattamimen #maissinkasvatus #puutarha #tähkä #maissinkasvatus #maissisato

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Vihdoin lämpenevää!

Vihdoista viimeinen on luvassa sen verran lämpöisempää, etenkin öisin, että uskalsin jättää arimmatkin taimet yöksi lämmittämättömään kasvihuoneeseemme, kokonaan ilman kynttilän lämmitävää liekkiä. Harson heitin vielä varmuudeksi peitoksi näille kaikkein herkimmille.

Maissin-, kurkun-, kesäkurpitsan- ja pavuntaimet on nyt viettäneet kasvihuoneessa yhden yön, ihan hyvällä menestyksellä. Tulee varmaan näissä oloissa ainakin hyvin karaistuneita taimia.

Tänään myös istutin kasvihuoneeseen viimein kaikki reilut 20 tomaatintainta.

Ehkä tämä tästä viimein iloksi muuttuu, ja pääsee pikkuhiljaa toden teolla kylvö- ja istutushommiin.

Hyvää helatorstaita!

Oman maissin makua ei voita mikään!

Maissi lienee puutarhakasveista se, jonka kohdalla makuero itse viljellyn ja kaupasta ostetun välillä on kaikkein suurin - ja tietysti sen itse kasvatetun eduksi.

Tämä johtunee ennen muuta siitä, että maissi pitäisi nauttia mahdollisimman tuoreena, siis juuri korjattuna, jolloin sen makoisat sokerit eivät ole vielä alkaneet pilkkoutua mauttomaksi tärkkelykseksi.

Ensin pitää kasvattaa - tai ostaa taimet.

Yksi maissintaimi tuottaa Suomen oloissa kaksi - maksimissaan kolme syöntikelpoista tähkää. Itse kasvatan kymmenkunta maissinvartta, niistä tulee perheellemme juuri sopivasti satoa.

Esikasvatus välttämätön
Vähän eksoottisempana kasvina maissi kaipaa ennen muuta lämpöä. Tämän vuoksi maissintaimet on syytä esikasvattaa.

Siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa. Tyhjistä, noin puoliksi katkaistuista maitotölkeistä saa juuri sopivan kokoiset purkit maissintaimien kasvattamiseen.

Parista tölkin pohjanurkasta kannattaa leikata pois pienet palaset, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tölkkiin kylvetään aina yksi siemen kuhunkin.

Maissi on yksi hallanarimpia kasveja, joten taimet on turvallisinta istuttaa ulos vasta kesäkuun 10. päivän paikkeilla. Jos sen jälkeen tulee vielä kylmiä öitä, kannattaa taimet suojata vaikka useampikerroksisella harsolla.

Maissit on hyvä istuttaa mahdollisimman lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan.

Jos alkukesä on kovin viileä, voi taimien ylle viritellä kasvua jouduttamaan lämpöisen muovi"tunnelin" vaikkapa harjateräksestä taivutettujen kaarten varaan.

Kompostia istutuskuoppaan
Suurikokoisena kasvina maissi tarvitsee suht runsaat ravinteet.

Istutuskuoppaan kannattaa tipauttaa pieni lapiollinen hyvää kompostia, ja lisäksi vielä vähän rakeista luomulannoitetta.

Taimet istutetaan noin puolen metrin välein suht kookkaisiin kuoppiin. Maissilla on kasvaessaan taipumus hieman työntyä ylös kuopastaan, joten sen voi alkuun istuttaa hieman maan pintaa syvemmälle.

Myöhemmin kastelujen yhteydessä kannattaa antaa vähän lisälannoitusta, alkukesästä vaikka pissa- tai nokkosvettä.  

Lämmöntarpeensa lisäksi maissit ovat myös melkoisen juoppoja, kookas kasvi haihduttaa runsaasti vettä. Riittävästä kastelusta tulee tämän vuoksi huolehtia, kuivana kautena mielellään lähes päivittäin.

Itse istutan maissintaimet mansikkakankaaseen leikattuihin aukkoihin; kangas pidättää maassa kosteutta ja lämpöä sekä auttaa rikkaruohojen hallinnassa.

Maissi on tuulipölytteinen kasvi

Aikalailla valmiita tähkiä.

Maissin hedekukinnot kehittyvät ylös korkealla huitelevien varsien latvaan. Sieltä pölymäinen siitepöly leviää alempana olevien tähkänalkujen päässä oleviin tupsumaisiin töyhtöihin.

Pölyttymistä voi edesauttaa heiluttelemalla varsia, jolloin siitepöly pääsee lentelemään naapurikasvien tähkiin.

Ohjeissa myös neuvotaan, että tämän pölyttymistavan vuoksi maissit tulisi istuttaa mieluummin neliön muotoon kuin riviin, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Itse olen kyllä aina kasvattanut maissini rivissä suojaisassa paikassa vadelmarivistön vieressä, eikä pölytysongelmia ole ollut. Olen tosin kyllä myös heilutellut varsia kukinta-aikaan ahkerasti aina ohi kulkiessani.

Elokuussa sadonkorjuuseen
Ensimmäisillä maissintähkillä pääsee herkuttelemaan loppukesästä, yleensä elokuun puolella.

Maissin kypsyydestä voi olla vähän vaikea olla varma. Periaatteessa silloin, kun "töyhtö" on muuttunut ruskeaksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Mutta milloin töyhtö on sopivan ruskea?

Juuri sopivan kypsiä korjattaviksi.

Yleensä yrittää ottaa liian aikaisin. Ja jos raottaa keskenkasvuisen maissin suojuslehtiä kurkistaakseen jyviä, niin lehtiä ei oikein tahdo saada enää kunnolla takaisin paikalle tähkää suojaamaan.

Jos syksyllä tulee kovin aikaisia hallaöitä silloin kun tähkien kypsyminen on vielä kesken, tulee kasvit taas suojata harsoilla.

Ja sitten grilliin :)
Minusta maissintähkä on kaikkein parasta heti tuoreeltaan grillattuna. Mutta voi niitä myös kypsentää uunissa, tai keittää muutaman minuutin ajan.

Maissintähkän ydin on kova kuin mikä ja siksi tähkän paloittelu pienemmäksi voi olla on vähän vaikeaa. Kypsentämätön tähkä napsahtaa kuitenkin kiltisti poikki siten, että tarttuu tähkään molemmin käsin ja yksinkertaisesti vääntää sen katki sopivista kohdista.

Tässäpä jälleen yksi uusi kasvi eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjaani, johon löytyy linkit myös tuolta blogin oikeasta reunasta. Koossa on nyt neuvot kymmenen eri kasvin kasvattamiseen: Maa-artisokka, 

Njam!

Hajuherne, Juuriselleri, Parsa, Parsakaali, Porkkana, Talvivalkosipuli, Tomaatti ja lehtikaali.

Kurkistus betonityöhön talven jälkeen

Huh, aika on vierinyt, tai suorastaan laukannut. Muiden kiireiden vuoksi en ole kuukauteen kerennyt täällä blogissa juuri pyörähtää :(

Kurkkumelonin taimi.

Mutta ihan hengissä siis ollaan, ja jotain pientä olen saanut puutarhan puolellakin aikaiseksi.

Olen itsekin vähän hämmästellyt tyytyväisenä sitä, että kaikki tomaatit on tullut jossain välissä istutettua kasvihuoneeseen, ja joitain kylvöjäkin tehtyä.

Kesäkurpitsantaimi.

Nythän on ollut oikein harvinaisen lämmin toukokuu, ei lainkaan yöpakkasia. Niinpä intouduin jo aikaa sitten istuttamaan ulos myös kaikkein arimpienkin vihannesten taimia; kurkkuja, maisseja, kesäkurpitsoita ja erikoisia kurkkumeloneja.

Kaikki näyttävät lähteneen varsin hyvään kasvun alkuun. Joskus kannattaa riskeerata :)

Maissin- ja kurkuntaimet pääsivät lämpimään
ylimääräisistä valokatteenpaloista tehtyyn tunneliin.
Ei kovin esteettisen näköinen, mutta ajaa asiansa.

Nyt viikonloppuna tarvitsin yhtä uutta kukkaruukkua. Mieleeni tuli, että tein myöhään syksyllä betonitöitä, joista yksi jäi talveksi täysin unholaan. Se jäi purkamatta muotistaan ja vietti talven maassa lumen alla. Kävin kurkkaamassa, mitä ruukulle mahtaa kuulua.

Sehän näytti lupaavalta. Valoin ruukun hiekkaan kaivamassani sopivan muotoisessa kuopassa, ja ruukun sisämuottia varten leikkasin eristelevystä sopivat palaset.

Näin pystyy tekemään melkein minkä mallisia ruukkuja hyvänsä, sellaisia joiden valamiseen voisi muutoin olla vaikea keksiä sopivaa muottia.

Betonityöt syksyllä juuri valettuina,
keskellä tuo soikean muotoinen ruukku "hiekkakuopassa". 

Eristelevyn poistettuani esiin kuoriutui varsin mallikelpoinen ruukku, aikalailla sellainen mitä olin toivonutkin.

Hiekka oli jättänyt ruukun ulkopinnan hauskan rosoiseksi, siihen oli myös tarttunut pikkuisen hiekkaa.

Tämä oli suorastaan parempi kuin aiemmin tekemäni sydämenmallinen ruukku. Silloin vuorasin hiekkakuopan reunan muovilla, jolloin ruukun ulkopinnasta tuli vähän sileämpi, mielestäni ei-niin-kiva.

Jos ruukun pohjaan haluaa reiät (sadeveden vuoksi kätevää ulkosalla sijaitsevissa ruukuissa), kannattaa ruukun pohjaan laittaa valettaessa vaikkapa viinipullonkorkin palaset. Nämä poistetaan työn kuivuttua, jolloin tilalle jää juuri sopivat reiät. Reiät voi kyllä myös porata jälkikäteen kiviporan terällä.

Istutin ruukkuun vähän kesäkukkia, ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen :)

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään

Viikonloppuherkuttelua

Harvoinpa on herkuttelu yhtä helppoa kuin syksyllä; ei tarvitse kuin kipaista tuoreet raaka-aineet kasvimaalta tai lähimetsästä, pistää ne hetkeksi pannulle tai grilliin, ja pian onkin jo herkkuhetken aika :)

Oman maan satoa kevyesti grillattuna, takana oleva halloumijuusto antaa  
grillikasvisannokseen mukavan säväyksen. 

Kantarellejakin löytyi yllättäin, jopa siinä määrin, että meinasi käydä astia pieneksi. Eikä mukana tietysti ollut sieniveistäkään, joten sienet oli otettava multineen päivineen. Veitsi pitäisi pitää tähän vuodenaikaan aina vakiovarusteena mukana.

Sieniastian pohjalla on muuten muutamia suppilovahveroitakin, niitäkin oli siis jo noussut.

Sienet päätyivät kastikkeeseen, johon
tuli myös vähän kesäkurpitsaa ja
pekonia makua antamaan. 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

Seuraava postaus onkin sitten varmaan arvonta... :)