Kuukauden vedet kerralla!

On ollut nyt säidenhaltijalla pientä epätasaisuutta vedenannostelussa. Ensin ei herunut kuukauteen tippaakaan, ja sitten humahti toissayönä lähemmäs kuukauden satsi, noin 20 milliä.

Tämähän tarkoittaa joka neliölle pariakymmentä litraa, mikä on jo vallan kunnioitettava määrä, en sellaiseen ikinä kannukastelulla kykenisi, vaikka miten rehkisi. Sillä sata neliötä, 2 000 litraa...

Onneksi vesi tuli suht tasaisesti yhden yön aikana, eikä ihan kertarysäyksellä.

Luulisi kasvien nyt ilahtuvan ja toivottavasti ottavan vielä kunnon kasvuspurtin. Sellainen olisi oikein tarpeen, kun kaikki kasvit on meillä tänä vuonna vähän myöhässä normiaikataulusta. Tuntuukin kyllä, että kunnon vesiannos piristi ja virkisti kasveja ihan silmissä.

Jospa tämä sade innostaisi myös vähän sieniä nousemaan!

Toivottavasti myös sinun puutarhaasi olisi tullut nyt sopivasti vettä!

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.

1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.

Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?

12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!

14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.

18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

Pientä syysruuhkaa - ja arvontamuistutus

Jos on puutarhurilla kiiruinen kesä - ja kevät - niin olisikohan kuitenkin syksy se kaikkein ruuhkaisin aika? On sadonkorjuut, säilönnät, haravoinnit sekä istutusten ja muiden siistimiset talvea varten.

Ainakin itsestäni tuntuu, että etenkin tämä syksy on ollut jotenkin ennätyskiireinen. Syyspäivät on olleet todella kauniita, mutta valitettavasti niistä nauttiminen on jäänyt arkirumbassa turhan vähäiseksi.

Yhden lisäurakan tähän syksyyn toi meille elokuun lopun Rauli-myrsky, joka kaatoi pihaamme sellaisen puulastin, että sitä pilkotaan ja pinotaan edelleen. Kuutiokaupalla on jo polttopuuta kauniissa pinoissa!

Lämpimän sään ansiosta satoa on pukannut pitkälle lokakuun puolelle. Viimeiset kesäkurpitsat ja köynnöspavut poimin reilu viikko sitten, ja samoihin aikoihin tyhjensin kasvihuoneen puolikypsistä tomaateista.

Niitä olikin melkoinen määrä, ainakin 15 kiloa. Saivat jälleen siirtyä suihkun lattialämmityksen lämpöön jatkamaan kypsymistään - ja huikeaa vauhtia niitä siellä valmistuukin, ei kerkeä millään syömään samaan tahtiin. Kerronkin piakkoin jälleen yhden tomaattien säilöntävinkin :)

Salaateistakin saa nauttia edelleen. Kylvin joskus heinäkuun lopulla myöhäisiä salaatteja, jotka ehtivät vielä varttua juuri sopivasti. Vaikka välissä oli jo muutama pakkasyö, eivät salaatit ole olleet niistä moksiskaan.  

Juurisellerit ovat viihtyneet hyvin tämän kesän sääoloissa.

Juurekset saavat vielä majailla kaikessa rauhassa maan uumenissa. Lantut, porkkanat, punajuuret, sellerit ja maa-artisokat säilyvät siellä kaikkein parhaiten.






Toki lämpötiloja pitää koko ajan tarkkailla, etenkin yölämpöä. Pikkupakkasten varalta juuresten päällä on hyvä pitää varmuuden vuoksi harsoa lämmikkeenä.

Jos lämpötila uhkaisi painua pidemmäksi aikaa pakkasen puolelle, tai luvassa olisi kovempi pakkasyö, pitäisi juurekset pelastaa kipinkapin kellarin suojiin. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat kuitenkin ainakin meillepäin oikein hyvää, seuraaviin kymmeneen vuorokauteen ei pitäisi olla tulossa kovempia yöpakkasia.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogiarvontaani. Tosi kivasti ja aivan ihania vastauksia lempisipulikukistanne onkin jo tullut, kiitos <3 Piti ihan huvikseen tutkia, mikä on tilanne eri kukkien suosion suhteen :) Tulppaani näyttää olevan kirkkaassa johdossa, seuraavina tulevat krookus ja narsissi, joilla on molemmilla tällä hetkellä yhtä monta ystävää.

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Rauli täräytti polttopuut pihatielle

Postaukseen sisältyy pientä yritysyhteistyötä

Viime viikonloppuna Rauli-myrsky vieraili meidänkin pihassamme, ja laittoi pihamiljöötä pikkuisen uuteen järjestykseen. Se toimitti meille ihan tilaamatta ehkä puolen vuoden polttopuut kaatamalla muutaman valtavan, vanhan koivun.

Raulin tekosia, tästä pitäisi päästä autolla pois pihasta :)

Puoliso oli suunnitellut tilaavansa polttopuita juuri samana päivänä, tällä kertaa onneksi ei ollut kerennyt tuumasta toimeen. Olisihan siinä toki ollut se pieni ero, että nämä puut olisivat olleet kuivia ja polttovalmiita, toisin kuin Raulin aikaansaannokset. Ei tullut valmiita klapeja, vaan melkoinen rytökasa raivattavaksi.

Onni onnettomuudessa, Raulilla oli hyvä sihti, se tähtäsi rungot lähes parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Ne eivät osuneet kaatuessaan mihinkään, vaan sijoittuivat tyhjään kohtaan, tosin pihatiemme poikki. Tämä tarkoitti, että autoilemaan ei päässyt ennen kuin olimme raivanneet tietä useamman tunnin. Onneksi sattui viikonloppuun, jotta oli aikaa raivailuun.

Samoihin aikoihin tuli toinenkin toimitus, Fiskars lähetti vähän puutarhatarvikkeita testattavaksi. Niitä en ole nyt sattuneista syistä kerennyt vielä kokeilemaan. Sen sijaan hyvää käyttöä oli nyt samaisen firman kirveille, joita nurkkiin on kertynyt useampikin (ei blogiyhteistyönä).

Tämä onkin nyt varsin kätevää; kun yksi kirves juuttuu hankalaan puupölliin, homma voi jatkua seuraavalla. Näiden kirveiden eduksi täytyy näin naisena sanoa yksi asia (luulisin, että tämä saattaapi olla enemmän meidän naisten ongelma, tai sitten miehet ei vain myönnä...).

Eli kun joskus harvoin voi käydä sillä tavalla, että jotenkin kummasti kirves ei osukaan aivan juuri siihen mihin tarkalleen piti, niin vanhoissa puuvartisissa kirveissä nämä harhaiskut kävivät äkkiä kirveenvarren päälle. Nämä muovivartiset eivät ole moisesta moksiskaan - liekö ollut nainen suunnittelemassa?

Halonhakkuu sattuu muuten olemaan ihan lempihommiani, joten siinäkään mielessä tämä tapahtuma ei juurikaan harmittanut, vaan melkeinpä päinvastoin :)

Kivaa viikonloppua, toivottavasti vähän tyynempää sellaista! Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Kiva pieni tuunausidea

Käväisin pienellä päiväreissulla Pääkaupungissa vähän haistelemassa uusia tuulia. Voi että, miten olikaan virkistävää. Halpabussi vie ja tuo edullisesti, tällaista pitäisi ehdottomasti tehdä useamminkin!

Oli ihan kuin olisi käynyt kauempanakin etelässä. Pääkaupunkiseudun säätila tuntui aivan uskomattomalta tänne sade-Suomeen verrattuna. Oli todella aurinkoista ja lämmintä, sain päivässä saman verran aurinkoa mitä olen saanut täällä kotikonnuilla koko kesänä. Onneksi sattui olemaan pikkuinen aurinkovoide käsilaukussa, ettei naama aivan palanut :) Vaatetuksen puolesta olin varautunut lähinnä siihen, ettei palelisi. Hiki meinasi tulla! Ja välimatkaa on siis parisataa kilometriä, tuntui aivan uskomattomalta, suorastaan väärältä!

Laitan nyt tässä ensinnä yhden hyvin yksinkertaisen, puutarhaan liittyvän kivan idean, mihin törmäsin ihan kadulla. Perus-tylsän valkoisen muoviamppelin kannakkeisiin oli virkattu hauskat värikkäät koristesuojukset - ja vieläpä aika mainion väriset :)

Jo muuttui koko amppelin ulkonäkö pienellä ihan toisenlaiseksi. Nyt taisivat nurkissa lojuvat monet muoviamppelit nousta uuteen arvoonsa!

Nuo olisivat tosi kivoja vaikka mökillä, vaikkapa pienenä ryhmänä, jossa joka amppelilla olisi eri väriset kannakkeet.

Täytynee ryhtyä heti virkkailemaan, eipä ole tullutkaan tehtyä sitä pitkään aikaan. En harmi kyllä hoksannut laittaa ylös sen liikkeen nimeä, jonka edustalla amppeli oli. Kuitenkin joku Suomi-käsityöliike jollain Kauppatorin lähistön pikkukaduista, kenties Katariinankadulla.

Laitan myöhemmin vielä toisen postauksen siitä, mitä muuta kerkisin päivässä tehdä :) Tästä pääset tuohon toiseen tekstiin.

Sekaisin pioniunikoista

Nupuillaan.

Nyt ne ovat alkaneet kukkia! - Ensimmäistä kertaa kasvattamani pioniunikot :)

Nehän ovat aivan ihastuttavia, miksi ihmeessä en ole hoksannut näitä aiemmin? No toisaalta, kiva että puutarhaan löytyy aina jotain uutta, mistä innostua.

Pioniunikot ovat kookkaita ja näyttäviä, värejä ja muotoja on joka lähtöön; löytyy herkkää pinkkiä, vaaleampaa ja upean
tummanpuhuvaa lilaa sekä kirkasta unikonpunaista. Enemmän ja vähemmän kerrottua, rimpsureunaa, pienempikukkaisempaa ja jättikukkaista.

Ehdin ottaa eilen kauniissa auringonpaisteessa muutaman kuvan näistä ihanuuksista.

Tänään sateen vihmoessa ei kuvaaminen onnistu. Voi myös olla, että
herkät kukinnot saavat nyt tuulen tuivertaessa ja sateen piiskatessa melkomoista kyytiä.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Mukava juttu, talvi palasi takaisin!

Ja vieläpä kera väliin pilkottelevan auringon, onpa ollut kaunis viikonloppu! Se onkin sitten mennyt pitkälti hiihtolatua hinkatessa :)

Eilen aamulla oli aivan mielettömän upeat näkymät, kun aurinko paistoi matalalta kullaten kauniin lumiset maisemat huikeaan hehkuun. Vaan eipä tietenkään ollut silloin kameraa mukana :( Tässä nyt kuitenkin viikonlopulta muutama räpsy.

Pliukasta laskiaista!

Se on laskiainen - ja säätila kuin joskus maaliskuun lopulla :(
Toivottavasti talvi sentään vielä jatkuisi! Säätilahan ei kuitenkaan missään nimessä estä herkuttelemasta laskiaispullilla - tai kokeilin tällä kertaa tuollaisia hauskoja laskiaistötteröitä.

Ne eivät olleet lainkaan vaikeita tehdä. Kaulin pullataikinan ohueksi ja leikkasin siitä pari senttiä leveitä nauhoja. Tötterön sisus muotoillaan sopivaan muotoon rutistellusta alumiinifoliosta, jonka ympärille kääräistään leivinpaperinpalanen. Ja tämän ympärille kiedotaan sitten taikinanauha. Välillä meinasi olla vähän vaikeuksia; nauha yritti livahtaa karkuun tai purkautua, mutta sain silti aikaiseksi useamman kelvollisen tötterön.

Taikinatötteröiden pinta voidellaan kananmunalla ja tötteröt paistetaan 200 asteessa kauniin kullankeltaisiksi. Sitten ei kun foliot pihalle (tötteröt säilyttivät tässä vaiheessa hämmästyttävän hienosti muotonsa) ja täyttämään (minulle ehdottomasti marsipanilla) ja nauttimaan!

Pulkkamäkeen en taida nyt suunnata, mutta jospa kävisi kurkkaamassa, olisivatko ladut vielä hiihdettävässä kunnossa.

Oikein mukavaa laskiaista, miten ikinä sitä vietätkin!

Oh hoh, joulukuu jo pitkällä!

Johan on taas aika juossut, eipä ole juuri ehtinyt täällä blogissa päin pyöriä. Sen sijaan on kyllä tullut pyörittyä melkein kaikissa muissa suunnissa, mutta eipä noista sen isompaa kerrottavaa.

Jotain pientä jouluvalmisteluntynkääkin on sentään tullut tehtyä. Joululahjat ovat minulla tällä kertaa paremmassa vaiheessa kuin koskaan aiemmin, yleensä ne tahtovat jäädä aivan viime tinkaan.



Eilen piti myös jo leipaista ensimmäiset joulutortut. Pakkasesta löytyi ikivanha taikina, joka piti saada käytettyä pois. Kun en osannut oikein päättää, laittaisinko täytteeksi luumu- vai omena-kaneli -hilloa, pistin niiden sekoitusta. Näytti aika hauskalta ja maistui vallan hyvältä. Luumun maku ei ollut liian voimakas, vaan juuri sopiva :)

Kaikenlaista pientä kranssi- ja muuta projektia olisi tuossa suunnitteilla, mutta ajan puutteen vuoksi on jäänyt toistaiseksi suunnitteluasteelle.

Laitanpa jo vastaisen varalle tähän linkin aiemmin kirjoittamaani joulun ruokaostoslistaan, pian sitäkin taas tarvitaan.

Kun sää tuolla ulkosalla on ollut tuollainen lähinnä lokakuinen, ei joulufiilis oikein tahdo nousta. Joko sinulla alkaa olla joulumieltä?

Ja valkeus tuli...!

Vihdoista viimein, sähköt palautuivat viime yönä yli kolmen vuorokauden sähkökatkon jälkeen. Kyllä tuntuu jälleen mukavalta.

Vaikka kuinka ollakaan, juuri eilisiltana pilkkopimeässä viimein totesimme, että tuohon sähköttömyyteen alkoi hiljalleen tottua, asioiden hoitamiseksi alkoi muodostua ihan uudenlaisia rutiineja. Kyllä sitä siis näemmä kaikkeen ihminen sopeutuu.

Mutta kyllä toki aikaa kului huomattavasti tavanomaista enemmän niin vaikkapa vesien kaivosta kantamiseen ja lämmittämiseen, käsin tiskaamiseen, peseytymiseen kuin tavaroiden etsimiseen...

Tulipa myös jo hiihtokausi korkattua, varmaan aiemmin kuin koskaan näillä korkeuksilla. Innokkaat latumiehet vetävät meilläpäin baanat oitis kun metsässä näkyy vähänkin jotain valkoista. Ja yllättävän hyväkuntoiset ladut sieltä löytyi. Vaan kylläpä otti jälleen kunnon päälle, kun ei tätä lajia ole tullut vähään aikaan harrastettua. Hiihto on niin kokonaisvaltaista, että se tuntuu ihan joka kohdassa.

Nyt saattavat kyllä hiihtokelit loppua yhtä äkkiä kuin tulivatkin, kun luvassa on plusasteita ja vesisadetta tähän kaiken lumen päälle.

Terveisiä lumimaasta!

Joentörmä.

Talventulo tapahtui sitten ennätysajassa. Eipä olisi perjantaina uskonut, mitä viikonloppu tuo tullessaan.

Satumme asustelemaan juuri pahimman lumimyräkän silmässä. Paksu lumipilvi asettui tähän meidän seuduillemme paikoilleen kokonaiseksi vuorokaudeksi tupruttaen reilun 30 sentin lumivaipan.

Ja millaista lunta - kun lämpötila oli nollan tuntumassa, lumi oli raskasta ja takertuvaa. Se tarrautui paksuiksi kerroksiksi joka ikisen puunoksan, latvan ja muun ympärille taivuttaen puut suuriksi kaariksi teiden, sähkölankojen ja muiden ylle - kunnes puu antaa periksi ja katkeaa.

Maahan on tippunut tolkuttomat määrät paksuja oksia ja puiden latvoja. Joku sähkömies sanoi, että lumi on kiinnittynyt sähkölangoille kuin täit tervaan. Ja nyt kun sää vielä vähän pakastui, siellähän se myös pysyy!

Aurauskeppi.

Seuraukset ovat olleet monenlaisia, mm. se, että kirjoittelen tätä postausta nyt tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Sähköt on nyt olleet meillä yhtäjaksoisesti poikki pian kaksi vuorokautta, eikä sähköä ole luvassa ainakaan lähiaikoina.

Vaan eipä hätää täällä puulämmitteisessä ja kaivovedellä varustetussa talossa. Toki kaikki käy pimeydessä ja ilman juoksevaa vettä kuin hidastetussa filmissä. Onneksi tämä sattui viikonloppuna, niin on paremmin aikaa järjestellä asioita. Pienillä vippaskonsteilla ja lainatun aggregaatin avulla on saatu virtaa ennen muuta kriittisimpiin kohteisiin: pakastimiin - ja tietysti tietsikaan ja kameraan :)

Nyt pitäisi kyllä ehtiä kiertelemään ulkosalla kameran kanssa, eipä ole tämännäköisiä maisemia näkynyt täälläpäin ikuna, varsinkaan marraskuussa. Tämä tuntuu myös varmasti aika uskomattomalta, jos sattuu sijaitsemaan tämän varsin rajatun lumimaan ulkopuolella - on varmasti vaikea kuvitella, että jossain kenties vain muutaman kymmenen kilometrin päässä keskisessä Suomessa voi olla aivan täysi pikatalvi, maisemat kuin paremmastakin postikortista.

Eipä ihme, jos ei sähkö kulje.

Joulunavauskin tapahtui
samaan syssyyn mukavan
talvisessa säässä.

 

Porkkanoita suoraan maasta

Miten hyvältä voikaan maistua juuri maasta nostettu tuore porkkana!

Syyslomareissusta tultua oli niin suuri porkkananhimo, että piti ensimmäisenä painella kasvimaalle porkkananhakuun.

Meillä on vielä kaikki juurekset maassa. Jätin ne sinne taannoisten pakkasöiden uhallakin, sillä juurekset säilyvät kuitenkin kaikkein parhaimpina, kun ne saavat olla mahdollisimman pitkään maassa.

Peittelin ne vain kolminkertaisella suojauksella; ensin harso, sitten muovi ja vielä toinen harso ylle.

Aivan maan pinnassa olevia juuresten huippuja pakkanen hieman puraisi, mutta nämäkin kohdat ovat kyllä palautuneet ennalleen nyt säiden lämmettyä ja juuresten saatua vähän sadetta niskaansa.

Vielä tehokkaammin nuo olisi voinut suojata siten, että olisi haudannut juurekset vähän syvemmälle maan uumeniin vetämällä rivien välistä multaa niiden suojaksi.

Joskus aiempina vuosina olen joutunut nostamaan juureksia jo huomattavasti varhemmin myyräongelman vuoksi. Tänä vuonna en ole havainnut myyriä meilläpäin lainkaan, joten nekään eivät ole tuottaneet ongelmia.

Ehkä nuo pitää kuitenkin nostaa maasta ensi viikonloppuna, tai viimeistään seuraavana, täytyy seurailla säätiedotuksia.

Seuraavaksi laittelen niitä reissukuulumisia, on vain melkoinen urakka purkaa kuvat kamerasta, viikonloppuna varmaan onnistunee.
.

Olen niin iloinen...

kun maasta nousee tänä vuonna jälleen toinen toistaan komeampia, pidempiä ja hyväkuntoisempia porkkanoita. Edellisenä vuonna porkkanat enimmäkseen epäonnistuivat, ne itivät surkeasti ja porkkanakempit ja -kärpäset vahingoittivat niitä harvoja itäneitä.

Tänä vuonna pidin porkkanoiden suojana aika pitkään harsoa, minkä pitäisi estää tuholaisten hyökkäykset.

Myös lantut näyttävät ihan lupaavilta.




Aivan erityisesti tämä kesä tuntuu kuitenkin suosineen juurisellereitä; niiden mukulat pullistelevat jo nyt komeina maan pinnassa, ja niillä on vielä reilusti kasvuaikaa jäljellä.

Juureksethan kasvavat erityisesti näin loppukesästä, joten ne saavat olla vielä rauhassa maassa jatkamassa kasvuaan. Mitä nyt muutamia pitää napsia makupaloiksi!

Muuten, blogini sivulaskuri alkaa näyttää mukavia lukemia, ihan pian täyttyy 100 000 katselukertaa, ja silloinhan on aika järjestää pieni juhla-arvonta :) Muutama päivä tuohon vielä mennee, pysythän linjoilla!

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Voi kasviparkoja :(

Alkoi jo käydä niin sääli sateessa ja viileydessä riutuvia kasveja, että piti tehdä herkimmille vähän suojarakennelmia.

Mansikkamaan ylle viritin ison muovin "teltaksi". Kerrankin, kun olisi tulossa hyvänpuoleisesti mansikoita, en nyt yhtään välittäisi ylimääräisestä vedestä. Toivottavasti mansikoiden nyt kelpaa teltassaan!

Papujen suojaksi taas nostin "katon" valokatteenpaloista.

.

Ja radiossa juuri puhutaan huomisista erittäin kovista sateista, vettä voi kuulemma tulla todella rankasti. Kiitos, riittäisi jo!  

Juhannuspäivän aamuna

Juhannuspäivä valkeni usvaisena - sateen kasteleman maiseman peitti sankka sumu. Pian auringon lämpö vei kuitenkin voiton ja maisema kirkastui.

Piti ottaa tilanteesta oikein kaksi kuvaa; ensimmäisessä oli parempi valo, mutta toiseen ilmestyi koiramme aamupissillensä - halusi vissiin päästä juhannuskuvaan :)

Laitetaanpa vielä vähän väriäkin elämään, olen nauttinut perennapenkkiin viime keväänä istuttamani tulikellukan kukinnasta. Se toimii pirtsakkana väriläiskänä ja tuo mukavaa kontrastia monille kasveille. Joku varoitteli, että hillakuoriaiset voisivat olla sen ongelma. Onneksi otin kuitenkin riskin ja istutin kellukkaa, on saanut ainakin toistaiseksi olla rauhassa kuoriaisilta.

Oikein hyvää juhannuspäivää!