"Sumussa" kohti uutta puutarhakesää...

Harvoin on ollut elämässä tällaista tilannetta, että tulevan kesän puutarhasuunnitelmat ovat hyvin hämärän peitossa. 

Tämä johtuu ennen muuta taloyhtiöömme todennäköisesti tulossa olevasta isosta piharempasta.

Sen piti alustavasti ajoittua jo viime kesän lopulle, mutta siirtyi sitten seuraavaan vuoteen, kuten näissä hommissa tuppaa monesti käymään.

Asiasta ei ole nyt juuri kuulunut, rempan aikataulusta, kestosta tai siitä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. 

Tämä näkymä voi olla ensi kesänä 
vähän toisenlainen... :(

Kesto on joka tapauksessa useita kuukausia, ja epäilen että koko talon ympärys tukee olemaan enemmän tai vähemmän "perunapeltona"  - jossa ei kylläkään kasvateta perunoita 😞

Remppa tullee tarkoittamaan sitä, että kaikki terassi- ja muut rakenteet pitää purkaa pois. Mikä vielä pahempaa, homma tietänee kyytiä myös kaikille pihan kasveille.

Tässä pieni osa pelastettavista monivuotisista kasveista.
Oikeassa reunassa kärhö, vasemmalla vähän perennoja. 

Erityisesti minua mietityttää monien rakkaiden, suurelta osin vanhasta puutarhasta siirtämieni kasvien kohtalo. Toivottavasti järjestyy joku ratkaisu, millä ne saa pelastettua talteen. Lähinnä pitäisi keksiä niille jokin tilapäinen säilytyspaikka remontin ajaksi.

Pahoin myös pelkään, että remppa tietää myös lähtöä pihamme keskellä kasvavalle vaahteralle. Se on paristakin syystä pieni harmi, ensinnä runsaasti karsimamme, korkea vaahtera varjostaa juuri sopivasti eteläsuuntaista pihaa ja parveketta. Se on myös kiva, muuta korkeampi elementti pihassa, johon on mukava viritellä kausivaloja ja muita koristeita.

Onneksi on parveke 😊

Lisäksi olen istuttanut vaahteran juurelle köynnöshortensian, josta olin haaveillut vuosikaudet. Saa nähdä, mitä keksin jatkossa sen kanssa. 

Parveke jäänee kuitenkin "turvapaikaksi", minne remppa tuskin vaikuttaa. Täytynee siis keskittää kasvattelut ensi kesänä sinne - voi tulla melkoinen viidakko 😊

Aika paljon on siis ilmassa epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Remppa on kuitenkin  mitä tarpeellisin, joten sikäli se on kyllä vallan tervetullut, ja joskus se on vain kärsittävä. 

Tässä hetkessä harmillisinta on tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä, millainen kesä tulee olemaan. On vähän vaikea motivoitua taimikasvatukseenkaan, mutta pitänee silti jotain yrittää. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää...

Satoi tai paistoi - Avoimiin oli päästävä 😊

Säiden haltija ei ole nyt ollut oikein suosiollinen meille puutarhureille, eikä se harmi kyllä ollut sitä sunnuntaiselle Avointen puutarhojen päivällekään. No, eipä ole ainakaan tarvinnut kastella!

Puutarhavierailuni jäi lähinnä sään vuoksi tällä kertaa vain yhteen - mutta sitäkin mukavampaan kohteeseen, jonka olin jo aikaa sitten päättänyt.

Vierailin Tampereella Liisan ja Antin puuhamaassa. Olen seuraillut Liisan blogia jo pidemmän aikaa, ja oli tosi mukava nähdä nyt puutarha kokonaisuudessaan ja myös tavata itse Liisa.

Kuten hän hauskasti totesi, blogituttavuuden kautta tuntuu siltä kuin toinen olisi parempikin tuttava, vaikkei ole koskaan tavattu.

Blogin kautta toisen puutarhasta ei myöskään saa millään kuvaa siitä, millainen se kokonaisuudessaan on. Liisan puutarha oli vielä paljon upeampi ja huomattavasti isompi kuin mitä osasin odottaa. 

Upeat ja runsaat marhan- ja muut liljat
olivat puhjenneet juuri parhaimmillaan kukkaan.

Isokokoinen omakotitalopiha koostuu ainakin viidestä suuresta - siis todella suuresta, runsaasta ja näyttävästä perennapenkistä - taisivat jokainen olla samaa kokoa tai jopa suurempia kuin koko oma rivaripihani 😊 Lisäksi muutamista vanhoista hedelmäpuista, pergolasta ja oleskelualueesta, kasvihuoneesta jota Liisa käyttää lähinnä taimettamiseen, hyötykasvilaatikoista, marjapensaista ja ruukkuistutuksista. Istutusten välissä kasvaa nurmikko, ja reunat oli siististi kantattu.

Laminoidut kasvien nimikyltit
kuvineen olinat hyvä idea!

Säästä huolimatta puutarhassa oli runsaasti kävijöitä, niinpä juttuhetki jäi pakostakin rajalliseksi, kuten myös kuvaamiseni. Jälkikäteen tulee myös aina mieleen lisää kysyttävää - jospa Liisa sattuisi huomaamaan niitä tästä. 

Monet kävijät ihailivat tätä upean tumman
viininpunaista harjaneilikkaa.

Perennat kasvoivat noissa näyttävissä kohopenkeissä, jotka on rakennettu osto-pussimullasta. Maaperä on savimaata, eikä kasvupenkkejä ole sen kummemmin pohjattu. Lannoitteena Liisa käyttää kanankakkaa ja bokashinestettä.

Kasvilaatikoissa runsaina kasvavat mansikat olivat kiva ja näyttävä idea 😊

Jäin miettimään, mitenhän monta kasvilajia tai -lajiketta Liisalla kasvaa, onkohan hän tullut tätä laskeneeksi? En nyt lähde tässä julkisesti veikkailemaan mitään, vaikka jotain arviota pyörii päässäni 😊

Mietin jälkikäteen myös, minkähän verran Liisalla ja Antilla mahtaa kulua aikaa upean pihan hoitoon? Ja vielä sitäkin, mikä mahtaa olla Liisan lempikasvi? 😊

Sateisesta säästä huolimatta monet pionit jaksoivat kukkia kauniisti.

Yksi kasvi jäi erityisesti mieleeni, ja Liisakin sitä innolla esitteli, mahtavan kirkkaanpunainen pellavalilja, jonka Liisa kertoi olevan varsin haastava kasvatettava. Oli minulle aivan uusi tuttavuus. Siitä ei tullut valitettavasti otettua kuvaa, mutta Liisan blogista löytyy 😊

#avoimetpuutarhat #puutarha #Tampere

Rakastan tätä sekamelskaa 😊

Niin hassua, miten voikaan mieltymykset äkkiä muuttua. Vanhassa puutarhassamme, erityisesti hyötykasvimaalla, minulle oli tärkeää, että kasvit kasvoivat hyvässä järjestyksessä, suorissa selkeissä riveissä.

Etualalla kasvaa köynnöskasveja, jotka muodostavat jopa vähän näkösuojaseinämää terassille.
Taaempana näkyy erilaisia koristekasveja, ja myös mm. vähän perunaa.

Mutta nyt täällä rivaripihassa olen yhtäkkiä antanut kaiken "räjähtää" melko vapaasti. Herneet, kurkut, köynnöpavut ja kesäkurpitsat saavat kasvaa iloisessa sekamelskassa  kietoutuen ja takertuen toisiinsa. Ja tätä erilaisten kasvien tukeutumista toisiinsa on ollut minusta vain ja ainoastaan hauska seurata. 

Tämän rehevän mysteeritomaatin (piti 
olla Tiny tim, mutta ei kyllä ole) yksi oksa
päätti lösähtää penkille. Annoin sen sitten 
jäädä siihen. 

Samoin tomaatit ovat saaneet kasvatella melko rauhassa varkaita, ja tuuheutua rehevän pensasmaisiksi. Aiemmin tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan 😊

Myös koristekasveja, kesäkukkia ja perennoja kasvaa vinksin vonksin limittäin, lomittain ja kerroksittain hyötykasvien joukossa. Ai miten kivoilta ja hauskoilta ne näyttävätkään 😊

Terassin aidalta lähtee köynnöskrassi,
joka saa rauhassa levittäytyä
muiden kasvien joukkoon.

Näin voi siis puutarha-ajatus hetkessä täysin muuttua. Toki sanoisin, että kyse on kuitenkin jonkinlaisesta hallitusta hoitamattomuudesta, ja ennen muuta siitä, että koska kasvutila on niin kovin rajallinen, niin tällainen "viidakkokin" on kuitenkin mahdollista pitää jollain tavoin hallittuna.

Ehkä tässä vaikuttaa hiukan sekin, kun olen saanut muuton vuoksi käytyä vuosikymmenten jälkeen läpi kaikki omat tavarani, järjesteltyä ja karsittua ne, niin puutarhassa voi sitten vähän rönsyillä, kun muu elämä on jotensakin hallinnassa - tai niin ainakin kuvittelen 😀

Köynnöspavut ja herneet hakevat tukea toisistaan.

Saviruukussa kasvava laventeli alkaa kukkia ihan just 😊 
Takana näkyy vaahteranrunko, joka tuo pihaan hiukan "ryhtiä". 

Erivärisistä kukista muodostuu kiva "ilotulitus".
Eipä olisi tällainenkaan ollut aiemmin niin mieleeni 😀
Tänään muuten juuri huomasin, että alkukesästä
kukkinut ihana tulikellukka on juuri alkanut kukkia toiseen kertaan (vasemmassa reunassa).

Kivaa viikonloppua, puutarha"räjähdyksillä" tai ilman! 😊

Noin neljännesvuosisadan odotus palkittu 😀

Nyt kysyttiin todella malttia! Istutin puutarhaamme yli 20 vuotta sitten erivärisiä päivänliljoja.

Liljat eivät ole tähän mennessä vielä koskaan kukkineet, ne ovat kyllä voineet muutoin hyvin ja työntäneet ahkerasti lehteä. En ole siten päässyt näkemään, minkä värisiäkään nuo lopulta ovat. Muistelisin, että niitä oli eri värejä.

Syynä kukkimattomuuteen on saattanut olla liian varjoisat kasvupaikat. Olen siirtänyt liljat vanhassa puutarhassamme ainakin pariin-kolmeen kertaan uuteen paikkaan, mutta ehkä sitten aina vähän turhan varjoisaan kohtaan. 

Viime kesänä koitti liljojen vihoviimeinen muutto uuden rivariasuntomme pihaan. Tämä piha on todella aurinkoinen, ja ajattelin että tämä on liljojen viimeinen mahdollisuus. Jos ei tämäkään paikka kelpaa, joutavat pois.

Liljat halusivat selvästi jatkaa elämäänsä, sillä päättivät nyt näyttää, että kyllä niillä on vielä muistissa, miten lilja kukkii 😀

Yksi kolmesta kukkavarresta heinäkuun alussa,
pian sen jälkeen kun olin huomannut nuput.

Odotettujen nuppujen kehittymistä on tullut 
seurattua silmä kovana 😊
Tässä tilanne  heinäkuun puolivälissä.

Heinäkuun lopulla, vähän ennen h-hetkeä, 
alkoi jo näkyä lupaavaa aavistusta
kukkien väristä...

Kyseessä ei nähtävästi ole päivänlilja, 
onkohan tämä syyslilja? Joka tapauksessa 
olen erityisen iloissani liljojen väristä 😊

Tänään viimein koitti päivä, kun ensimmäinen kolmesta nupusta päätti avautua. Tuntui suorastaan vähän juhlavalta hetkeltä 😊 Näiden huikeiden kolmen ensimmäisen kukkavarren kehittymistä on ollut kiva seurata.

Enpä olisi voinut aikoinaan liljat hankkiessani arvata, millainen niiden taival  tulee olemaan. Tuntuu, että tämäkin pieni tapahtuma osaltaan vahvistaa sitä, että

nyt on tullut viimein tultua oikeaan paikkaan 😊

Toivottavasti kukkia ilmaantuu jatkossa enemmänkin, mutta jo näillä kukilla liljat ovat turvanneet paikkansa puutarhassani - ja vähän myös sydämessäni!

#lilja #kukka #kasvupaikka #perenna #rivitalo

Yllättäviä eroja keijunkukissa

Enpä olisi tätäkään arvannut ennen kuin tuli käytännössä nähtyä. Eli että eri keijunkukkalajikkeiden välillä näyttää olevan yllättävän isoja eroja niiden selviytymisessä.

Istutin viime kesänä rivarimme etupihalle useita erilaisia ja -värisiä keijunkukkia.

Näistä osa selvisi talvesta joten kuten, yksi oikein tosi hyvin ja yksi ei lainkaan.

Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, mistä nämä erot selviytymisessä johtuvat. Onko kyseessä kasvupaikka, vaikuttaako viime talvi, vai onko ties vielä joku muu seikka? Tai ovatko jotkin lajikkeet vain heikompia kestämään? Olisi mielenkiintoista kuulla, oletteko muut huomanneet vastaavia eroja eri lajikkeiden kestävyydessä?

Kasvupaikka on melko varjoinen, multava ja varsin kostea, ei kuitenkaan pahasti märkä. Pitäisi siis olla keijunkukalle varsin sopiva. Talvella siihen tosin kertyy paksu kasa käytävältä lapioitua lunta.

Tämä harmahtavalehtinen keijunkukka selvisi ilahduttavan hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Kaikkein rehevimpänä kasvaa harmahtavalehtinen tarhakeijunkukka.

Sen vieressä kasvava kauniin limenvihreä Lime marmelade on vielä tällä hetkellä säälittävän pieni, toivottavasti se vahvistuisi niin, että selviää ensi talvesta.

Edessä oikealla olettaisin olevan
purppurakeijunkukan, vaikkei lehtien
väri oikein täsmää. Se toivottavasti
selviytyy jatkossakin. Sen takana on
kauniin limenvihreä lajike, jonka
selviytyminen taitaa olla vielä
vähän kysymysmerkki.

Olettaisin, että yksi selviytyneistä on kauniin tummanpunalehtinen purppurakeijunkukka, vaikkeivät lehdet ole tällä hetkellä aivan oikean värisiä.

Tämä onneton tuskin selviytyy.

Yksi kellertävälehtinen lajike näyttäisi hävinneen kokonaan. Tai on siinäkin yksi minilehti, ei taida kuitenkaan tuolla selviytyä 😊

Onneksi tuli hankittua useita erilaisia keijunkukkalajikkeita, jotta niistä ainakin osa selviytyi. Ja pääsipä samalla tutkailemaan näitä eri lajikkeiden välisiä eroja 😊

#keijunkukka 

Viimeisiä pelastuksia vanhasta puutarhasta

Tekisi mieli sanoa viimeinen, mutta vannomatta paras 😊

Huomasin onnekseni vielä vanhassa puutarhassamme kukkimassa ihanan valkoisen harjaneilikan. 

Onnekseni satuin huomaamaan, että se oli nyt aukaissut suloiset kukkansa kuin merkiksi siitä, että haluaa myös mukaan.

Luulisin tämän värin olevan harvinaisempi, en ainakaan ole missään muualla tällaista nähnyt.

Minulla ei ole mitään tietoa, mistä tuo on puutarhaamme putkahtanut.

Viime syksynä kasveja siirtäessäni en huomannut lainkaan tuon kukkivan, ja niinpä se jäi silloin kyydistä.

Onneksi muuttomme on tapahtunut rauhassa pikkuhiljaa, niin on ollut hyvin aikaa pelastaa mukaan kaikki tärkeä.

Nyt pitää vielä löytää rivaripihasta joku sopiva kolonen, eiköhän se tällaiselle tapaukselle aina järjesty... 😊

Etupihan perennapenkit viimein valmiit 😊

Tästä olen niin onnellinen! Etupihan ensimmäisen puolikkaan tuunaus on ollut melkoinen savotta, vaikka alueen koko on vain muutama neliö. Valmistui nyt juuri mukavasti juhannukseksi.

Tosipaljon tykkään tuosta pikkukivireunuksesta, johon idea tuli tehdessä yhtäkkiä ihan spontaanisti. Kaivoin alueen ympärille pienen ojantapaisen, jonka täytin pikkukivillä, ja johon toivon sulamis- ja muiden vesien vastaisuudessa ohjautuvan. 

Tässä lähtötilanne, valitettavasti tuunaamani
kohta on enimmäkseen lumikasan alla, surkea nurmikko
pilkistää vain vähän etureunastaan.

Vanha, epämääräinen nurmikkopläntti muuttui kiveyksillä verhotuksi istutusalueeksi, johon valitsin lempiperennojani: keijunkukkia, kuunliljoja, kylmänkukkia, vähän päivänliljoja ja tähtiputkea.

Homma alkoi ruohikon poistolla, joka sujui kätevästi lempityökalullani, jykevällä lantaharalla. Samaan syssyyn piti poistaa paksu kerros savista pintamaata, joka oli noussut viereisen laattakäytävän yläpuolelle, jolloin sadevesi valui laattakäytävälle. Kuskasimme ylijäämämaata pois auton perässä vähitellen pienissä erissä.

Tuossa kohtaa keksin myös kaivaa alueen ympäri pienet ojat, jotka täytin myöhemmin pikkukivillä. Nämä kivet taas keräsin yksitellen vanhan asuntomme pihamaalta.

Ylijäämämaan poiston jälkeen pinta tasattiin hieman kaltavaksi, poispäin laattakäytävästä. Levitin päälle katekankaan ja sille kivituhkaa. Sitten alkoi mielenkiintoinen vaihe, kahden pienen, seulanpääkivillä rajatun istutuspenkin mallailu. Siirtelin kiviä eestaas useampaan kertaan, kunnes löytyi tyydyttävät muodot. 

Samaan aikaan pääsin viimein taimihankinnoille.

Vanhoille, huonoille saksille
on käyttöä puutarhahommissa 

Sitten oli aika poistaa kivituhkat penkkien sisältä, leikellä katekangas pois niiden kohdalta ja kaivaa sopivat istutuskuopat. 

Maaperä paljastui ohuen savikerroksen alta
yllättäen hienoksi hiekaksi.

Seuraavaksi koitti järjettömin vaihe. Kaivaessani sain huomata, että ohuen savikerroksen alta maa olikin ihan puhdasta hiekkaa, kuin hiekkalaatikossa. Eihän se oikein toimi, että hiekkalaatikkoon laittaa pelkästään istutusmultaa, vaan siihen olisi hyvä saada myös vähän SAVEA vettä pidättämään. 

Olimme siis juuri kuskanneet saavikaupalla ylimääräistä savimaata vähitellen kulkiessamme pois vanhan talomme pihaan. No, ei auttanut kuin ottaa ja lähteä noutamaan osaa savimaasta takaisin 😀 Tässä kohtaa toivoin, etteivät naapurit seuranneet kovin tarkasti touhujamme 😊

Tässä kohtaa savimaat suuntaavat auton perässä
takaisinpäin alkuperäiselle paikalleen 😊

 

Lopuksi vuorossa oli mukavin vaihe: kuoppien täyttäminen ja uusien taimien istutus sekä liuskekivenpalasten asettaminen paikoilleen ja lopuksi se kaikkein paras: työn jäljestä nauttiminen 😊

Takana olevat vuorenkilvet ovat jo naapurin puolella.
Itse poistin lopulta omalta puolelta kaikki vanhat vuorenkilvet,
ne eivät oikein sopineet kokonaisuuteen,
Jossain kohtaa vielä harkitsin niiden säästämistä.

Vastustamaton limenvihreä kuunlilja tuli vastaan,
kun menin puutarhaliikkeeseen ostaaksen I valkoraidallista.

Lopulta kävi niin, ettei valkoraidallista kuunliljaa tullut ollenkaan maahan 😊
Ostin sitä kyllä, mutta se ei lopulta tuntunutkaan sopivan näihin
penkkeihin, joten istutin sen astiaan.
Aivan seinän vieressä kasvanut vuorenkilpipöheikkö vaihtui kiveykseen, mikä on seinän kannalta huomattavasti parempi.

Ihania keijunkukkia.

#perenna #kasvi #rivitalo #rivari #kivi #kuunlilja #keijunkukka #pieni #perennapenkki

Päivänliljojen viimeinen mahdollisuus

Minulla on ikivanhoja päivänliljoja, jotka eivät ole muistaakseni vielä koskaan kukkineet. Tai korkeintaan kerran, ihan vähän.

Liljoilla on takana jo yksi aiempi paikanvaihto, ja siten jo yksi menetetty mahdollisuus. Ne kasvoivat ensi alkuun vanhan talomme varjossa, mikä ei houkutellut niitä kukkimaan.

Siirsin liljat reilu kymmenen vuotta sitten uuteen perennapenkkiin. Siellä ne taas jäivät pian muiden kasvien varjoon, joten ei taaskaan kukintaa. Hengissä ovat kuitenkin pysyneet, ja lehtiä aina kasvattaneet.

Tämä liljojen vanha kasvupaikka ei näytä minusta kuvassa niinkään varjoisalta, mutta liljojen makuun se sitä kuitenkin on.

Nyt halusin napata muutaman yksilön mukaani uudelle, joskin edelleen varjoisalle rivarin etupihalle. 

Katsotaan, mitä liljat tästä paikasta tuumaavat, herättäisikö uusi muutto kukintahalut? Ainakin ne pääsevät nyt varsin väljille vesille kuunliljojen kaveriksi, pois aiemmasta lukuisten kasvien aiheuttamasta ahdingosta.

Ellei kukinta edelleenkään maistu, jää vielä vihoviimeinen mahdollisuus siirtää liljat rivarin aurinkoiselle takapihalle. Ja istuttaa etupihan puolelle varmasti paremmin sopivia, kommenteissakin vinkattuja upeita varjoliljoja, kiitos vinkeistänne!

Takapihalla päivänliljat todennäköisesti viihtyisivät, mutta en nyt oikein keksi sieltä sopivaa paikkaa niille. Ja toisaalta, juuri etupihan puoli tarvitsee nyt vähän kasvitäydennystä. En aio kertoa niille vielä tästä viimeisestä mahdollisuudesta, vaan jään toistaiseksi seurailemaan liljojen reaktioita ensimmäiseen siirtoon. 

Olen pikkuisen kade monissa pihoissa ja puutarhoissa runsaina ryöppyäville, upeasti kukkiville liljapehkoille. Toivottavasti minullakin on vielä joku päivä sellainen 😊

Onneksi harrastajapuutarhurina ei ole niin jäniksen selässä, on tässä aikaa odotella.... 😊 Katsotaan, kuka vetää lopulta pisimmän korren.

#lilja #paivanlilja #kukinta #kasvupaikka #siirto #siirtäminen #varjo #kukka #lehti

Kuunliljoja tutkailemassa

Tarvitsin etupihallemme muutaman kuunliljan. Ne ovat minusta ihania kasveja, helppoja ja vähään tyytyviä, kauniita, leviävät sopivasti mutteivät liikaa. Lehdet ja kukat sopivat kukkakimppuihin ja vielä nimikin on niin nätti. 

Siitä onkin todella pitkä aika, kun olen kuunliljoja viimeksi hankkinut. En tiennyt silloin niistä käytännössä mitään, kunhan ostin ensimmäiset vastaan tulleet yksilöt

Vasta myöhemmin olen kokemuksen kartuttua ja pienten pettymysten myötä perehtynyt tarkemmin kuunliljojen erilaisiin ominaisuuksiin. 

Noista aikoinaan hankkimistani toinen oli yksiväristä, hyvin isokokoiseksi osoittautunutta lajiketta, toinen taas keltaraidallinen. Molemmat ovat vähän harmillisia piirteitä. Olen pienen ja sievän sekä raikkaiden värien ystävä. Tuon kaksivärisen kuunliljan keltainen on sellaista mielestäni vähän "likaista"

Kamera vähän valehtelee. Luonnossa tämän vanhan kuunliljani keltainen väri on huomattavasti tunkkaisempi, tässä näyttää jopa aika raikkaalta.

Sittemmin olen oppinut, että kuunliljoissa löytyy enemmänkin värityksiä sekä lajikkeita, jotka jäävät huomattavasti pienikokoisemmiksi. Myös kasvupaikkavaatimuksissa on eroja, osa lajikkeista pärjää jopa täysin varjossa. Eroja on myös lehtien muodossa, löytyy pyöreälehtisempiä ja pitkulaisempia versioita.

Koristekasviksi jalostettuja kuunliljalajikkeita on satoja.

Keltaraidallisen tilalle olen kaivannut raikkaan valko-vihreää versiota. Nyt metsästin siis sellaista, sekä lisäksi varjossa viihtyvää lajiketta ja vielä pienikokoisemmaksi jäävää yksivärisiä vihreää versiota.

Puutarhaliikkeessä meinasi mennä sormi suuhun, oli sen verran runsaasti valinnanvaraa. Ihastuin myös uudenlaiseen versioon, raikkaan limenvihreä-raidalliseen.

Lopulta mukaani päätyivät limensävyinen jalokuunlilja Summer Lovin, valkokirjava komeakuunlilja Minuteman ja yksivärinen tarhakuunlilja. Kaikki nämä taitavat olla puolivarjon lajikkeita. Yksikään täysvarjon lajikkeista ei ollut muutoin mieluisa.

Näitä kolmea lajiketta päätyi ostoskoriin.

Valinnanvaraa löytyi....

Blue Mouse ears -lajike jää tosi pienikokoiseksi, alle 20 cm korkeaksi. Sellaiselle ei nyt kuitenkaan ollut tarvetta, saivat jäädä kauppaan odottamaan muita asiakkaita.

Kasvaako sinulla kuunliljaa?

Puutarhaliike tarjosi tietysti runsaasti muitakin houkutuksia, joihin en onneksi kuitenkaan langennut. Kuunliljojen lisäksi mukaan tarttui ainoastaan ostoslistalla ollut ihana lumikärhö.

Ruusuorapihlajaa oli vaikea vastustaa...😊

Upeat ukkolaukat olivat pörriäisten suosiossa.

Puutarhaliikkeissä on aina virkistävää piipahtaa 😊

#kuunlilja #lajike #väri #väritys #koko #helppo #perenna #varjo #varjoinen #istutus #kasvi #istuttaminen #kasvupaikka #puutarha #rivitalo #piha #monivuotinen