Tulin aivan yllätetyksi 😀

Tämähän nyt tapahtui lopulta aivan yhtäkkiä yllättäen, ja huomattavasti aiemmin kuin olisin ikinä osannut arvata - blogini käyntikertojen laskuri pyörähti tällä viikolla 1 000 000:aan, huhhuh!

Tällainen oli lukema kun huomasin tuon
rajan ylittyneen. Ihan h-hetki meni siis ohi.

Olen vähän sanaton, varsinkin kun tämä tapahtui reilu kuukausi ennen kuin olin uumoillut. 

Tämän tapahtuman kunniaksi lupaamastani arvonnasta ei nyt myöskään ole valitettavasti vielä tietoakaan, asia on vasta aivan suunnitteluasteen alussa. Jossain kohtaa tässä kevään aikana kumminkin tulossa!

Tässä kohtaa on paikallaan pieni blogini historiakatsaus, lähinnä erilaisten lukujen valossa. Tämä on nyt 894. postaukseni tässä blogissa. 

Olen pyrkinyt siihen, että blogini olisi jonkinlainen blogin ja verkkosivun yhdistelmä. Kaikkia aiempia juttuja pääsee varsin helposti lukemaan blogin oikeassa reunassa olevien koosteiden ja ryhmittelyjen kautta.

Blogini luetuimmat jutut kautta aikain ovat olleet:

Edellisvuotisten marjojen hävitys - tämä oli nyt minullekin vähän yllätys. Tämä juttu ei ole ollut aiemmin kärkisijoilla, on noussut sinne vasta aivan hiljattain. Mutta mikä ettei, ihan tärkeä Aihe 😊

Tillin pakastaminen äitini niksillä
oli pitkään blogini luetuin juttu.
Nyt se on menettänyt kärkisijansa.

Tillin pakastaminen - tämä juttu on ollut pitkään aivan kärkisijoilla, perustuu äidiltäni oppimaani niksiin.

Kiva löytö vanhasta puutarhasta - vähän yllättävää, en oikein osaa ajatella, mikä tässä jutussa on saanut sen nousemaan näin kärkeen.

Porkkanankasvatuksen niksit - tämän sijoittuminen luetuimpien juttujen joukkoon ei niin isosti yllätä, tärkeää perusasiaa.

Katselukertoja blogissani on tätä nykyä keskimäärin noin 300-500/vrk, kesäaikaan luonnollisesti vähän enemmän, talvella vähemmän.

Viihtyisä Lepaan puutarhaoppulaitos Hattulassa
löytyy kotimaisten puutarhakohteiden 
listaltani.

Entä mikä on blogini juttu, mistä itse kaikkein eniten tykkään? Se on ehdottomasti erilaisten kotimaisten puutarhakohteiden listaus. Listalta löytyy tällä hetkellä noin 50 erilaista, mielenkiintoista puutarhakohdetta eri puolilta Suomea. Täydentelen listaa sitä mukaa kun löydän uusia kohteita.

Entäpä blogin tulevaisuus? Tässä reilun kymmenen blogikirjoitteluvuoden aikana on aina silloin tällöin käväissyt mielessä jopa bloggaamisen lopettaminen. Niinä hetkinä on kuitenkin aina tapahtunut jotain, mikä on tuonut jälleen uutta intoa bloggaamiseen.

Tämä miljoonan katselukerran rajan saavuttaminen oli yksi tällaisista asioista. Yksi aiempi hyvin merkittävä asia oli muuttomme maalta rivitaloon muutama vuosi sitten.

Kuvittelin ensin, että se olisi ollut puutarhabloggaamisen loppu - mutta jopa päinvastoin, se toikin aivan uutta innostusta ja sisältöä, kun puutarhanhoito siirtyi pienempiin puitteisiin rivaripihalle ja parvekkeelle.

On ollut hyvin mielenkiintoista testailla ja tutkia sitä, mitä kaikkea syötävää rivarissakin voi kasvattaa, ja millä tavoin. 

Nyt olen miettinyt, että seuraava etappi voisi olla pyrkimys tuhanteen blogijulkaisuun - joita siis tämän kirjoituksen jälkeen on 894. Tämänhetkisellä julkaisutahdillani siihen menisi parisen vuotta... 😊

Suurkiitos teille kaikille lukijoille, kun olette olleet mukana ❤️

Parhaat tavat säilöä tomaattia?

Näin talvella, säilöttyjen tomaattien kulta-aikana, on hyvä hetki pohtia sitä, mitkä ovatkaan parhaat ja käyttökelpoisimmat tavat säilöä tomaatteja?

Viime vuonna tomaatit kasvoivat
melkoiseksi yllätyksekseni erityisen
hyvin ja satoisasti vanhan asuntomme 
kasvihuoneessa. Kasvatin siellä vielä viimeisen kerran puolihuolimattomasti muutamaa tomaatintainta. 

Itselläni on tällä hetkellä tomaattia säilöttynä  kuudella eri tavalla, kaikki pakastettuina: tomaattikastikkeena, -murskana, paseerattuna, mehuna, pyreenä sekä uunissa paahdettuja tomaatteja.

Ihanan voimakas ja paksu tomaattipyree on näistä minulle uusin tuttavuus, tein sitä ensimmäistä kertaa viime syksynä, ja ihastuin. Tomaattikastiketta taas olen keitellyt näistä kaikkein pisimpään.

Näiden minun suosimieni säilöntätapojen lisäksi tulee äkkiseltään mieleen ainakin kuivatut ja umpioidut tomaatit. Aiemmin olen tehnyt myös happamanmakeaa paholaisen hilloa. Olen nyt kuitenkin vähän kyllästynyt sen aika voimakkaaseen, minun makuuni vähän turhankin makeaan makuun. En ole keksinyt sille oikein muuta käyttötapaa kuin kastikkeeksi vuohenjuustopastaan.

Erittelen tähän alle erikseen jokaisesta näistä säilöntätavasta:

Tomaattikastike. Mukavan maukasta ja monikäyttöistä. Laitan kastikkeeseen tomaattien lisäksi mm. sipulia ja kesäkurpitsaa, joten siihen saa kätevästi säilöttyä myös näitä.

Käytän tomaattikastiketta mm. pastakastikkeissa, soijarouheen tmv. kanssa, kalaruokiin, herkulliseen gnocchivuokaan sekä tomaattikeiton pohjana.

Katso tästä tomaattikastikkeen ohje.

Tomaattimurska ja paseerattu tomaatti. Näitä tulee tehtyä lähinnä silloin, kun tomaatteja tulee runsaasti, enkä jaksa keitellä kaikesta kastiketta. 

Ovat myös monikäyttöisiä, tosin eivät ehkä ihan siinä laajuudessa kuin tomaattikastike. Käytin juuri paseerattua tomaattia pizzapohjan päällä.

Herkulliseen pizzaan tuli omia, säilöttyjä
tomaatteja kahdessa muodossa: kastikkeeksi
pohjalle ja pizzan päälle paahdettuja 
tomaatteja. 

Uunissa paahdetut (ja pakastetut) tomaatit. Säilöntä on aika nopeaa ja helppoa. Ovat sulatettuina ruoalaitossa lähes tuoreiden tomaattien veroisia. Käyvät mm. pizzaan, uunifetapastaan ym.

Tästä pääset juttuuni tomaattien paahtamisesta.

Uunissa paahtaminen teki pyreestä aivan
"oikean" esikuvansa kaltaista 😊

Tomaattipyre. Ihana viime vuoden uutuuskokeilu. Tein pyreen tällä ohjeella, paitsi jätin pois nuo intialaistyyppiset mausteet. En olisi voinut uskoa, että tomaattipyreetä pystyy tekemään itse, ja että siitä tulee ihanan täyteläistä, paksua, aivan "oikean" pyreen tummanpunaisen väristä ja todella herkullisen makuista. 

Kovastihan tomaatit toki menivät pyreetä valmistaessani kasaan, eikä pyreetä tullut kovin paljoa. Mutta toisaalta, se on niin täyteläistä, ettei sitä kovin runsaasti tarvitsekaan. 

On kätevää, kun pyreetä on nyt aina valmiina pakkasessa, eikä sitä tarvitse muistaa ostaa kaupasta. Ei myöskään jää kaupan pyrepakkausten loppuja pilaantumaan, kuten aiemmin tuppasi käymään. 

Pyreen kohdalla minusta tuntuu jotenkin erityisen mukavalta se, että tiedän tasan tarkkaan, mistä se on valmistettu 😊 Tämä siis menee ehdottomasti jatkoon!

Tomaattimehu. Tätä tulee ylijäämätuotteena erilaisia tomaattisäilykkeitä valmistaessani. En ole raatsinut heittää ylimääräistä nestettä pois, vaan olen pakastanut senkin. Tomaattimehulle tahtoo kuitenkin olla kaikkein vähiten käyttöä. Se ei uppoa minulle sellaisenaan, jotkuthan sitä juovat. Lähinnä tomaattikeittoon olen käyttänyt.

#tomaatti #säilöntä

Näppärä päärynä"pora"

Kerroin aiemmin, kuinka kokeilin kuivattaa runsassatoisen Pepi-päärynämme siivuja, ja niistä tuli vallan hyvänmakuisia.

Suurin hankaluus hommassa oli päärynöiden siemenkotien poistaminen.

Omat päärynät kun ovat sen verran pienikokoisia, että tavallinen omenapora nappaisi niistä aivan liikaa.

Pääni puhki mietin, mistä voisin kehittää sopivankokoisen, pienemmän "poran".

Lopulta keksin kuorimaveitsen, jossa on pyörivä terä. Sillä saa helposti pyöräytettyä pehmeähkön päärynän keskeltä pois juuri sopivan kokoisen palasen.  

Päärynöiden kuivattaminen pääsi nyt entistäkin parempaan vauhtiin, kun siemenkodat saa poistettua näppärästi ja nopeasti.

Päärynöiden kuivattelua

Meillä on yksi nuorehko päärynäpuu, josta saa sitäkin paremmin satoa.

Puu tuottaa tällä hetkellä vuosittain satakunta päärynää, jotka ovat melko hyvän makuisiakin. Eivät kuitenkaan toki ihan kaupan hedelmien veroisia. 

Kaikkia ei tule syötyä tuoreena, ja olen siksi yrittänyt kehitellä hyvää tapaa säilöä päärynöitä. Hillo tai hilloke olisi hyvää, mutta meillä ei tule niitä juuri käytettyä. Viimevuotista chutneyäkin on vielä jäljellä.

Nyt tuli jostain mieleeni ajatus kokeilla päärynöiden kuivattamista, ja tein saman tien ensimmäisen koe-erän.

Ensimmäinen ongelma oli siemenkotien saaminen pois. Tavallinen omenapora oli turhan suuri, päärynät kun ovat kaupan päärynöitä pienempiä, se olisi haukannut niistä pois turhan paljon.

Keksin lopulta kaivertaa siemenkodat pois kapealla fileointiveitsellä, se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Tästä pääset lukemaan, millaisen vielä vähän paremman ratkaisun keksin myöhemmin siemenkotien poistoon.

Leikkasin päärynät sitten parin millin paksuisiksi siivuiksi, ja asettelin viipaleet kuivuriin. Pelkäsin vielä sitä, tummuvatko viipaleet kovin ennen kuivumistaan.

Sitten vain kuivuri hurisemaan edullisella yösähköllä. 

Jo yöllä herättyäni hipsin maistelemaan ensimmäisiä nahkeaksi kuivahtaneita siivuja. 

Niiden maku oli oikein positiivinen yllätys, eivätkä päärynät olleet mitenkään haitallisesti tummuneet. Maku oli yllättävänkin makea ja maukas, oikeastaan aika tosihyviä. 

Kun päärynäpurkin kantta raottaa, 
 tulvahtaa nenään vastustamattoman
ihana tuoksu.

Täytynee siis vielä jatkaa päärynöiden kuivattelua tämän ensimmäisen kymmenen kappaleen koe-erän jälkeen. Nämä voisivat olla mukavia naposteltavia vaikka joulupöydässä, jos vain säilyvät sinne saakka. 

Näiden kohdalla voi tulla sellainen ongelma, että palaset saattavat huveta purkista aika nopeastikin 🙂

#päärynä #kuivatus #kuivattaminen #säilöntä

Jännittävää, kesäkurpitsaa kimchin tapaan

Teki mieli kokeilla kesäkurpitsaa aivan uudella tavalla, korealaisen kimchin tapaan.

Kurpitsat ovat nyt tekeytymässä purkissa huoneenlämmössä parin päivän ajan, sitten pääsee maistelemaan.

Kimchi on yleensä kiinankaalista hapattamalla valmistettu korealainen perinneruoka. Se on tärkeä tapa säilöä etenkin kiinankaalia ja toisinaan myös muita vihanneksia.

Perinteisesti kimchi valmistetaan suurissa saviruukuissa. Ruukut upotetaan maahan pitkän käymisprosessin ajaksi.

Kimchin valmistuksessa voi oikaista käyttämällä mausteista korealaista gochujang-tahnaa, riisiviinietikkaa ja aasialaista kalakastiketta. Gochujang on valmistettu käyttämällä soijapavuista ja chilistä. Tein kesäkurpitsat tällä ohjeella.

Gochujang-tahnaa.

Gochujangin suhteen pitää olla tarkkana, jos sen tulee olla gluteenitonta. Sen valmistuksessa käytetään nykyään usein myös vehnäjauhoja, etenkin tavallisista kaupoista saatavissa versioissa. Gluteenitonta löytyy paremmin aasialaisista kaupoista.

Jännää nyt vielä hetki odotella ennen kuin pääsee maistelemaan kesäkurpitsoita 🙂

Tästä pääset lukemaan muita ruokavinkkejäni kesäkurpitsasta.

Myös avomaankurkuista, joita nyt juuri kypsyy vähän liiankin kanssa, voisi kokeilla kimchiä samaan tapaan.

Tomaattia säilöön uudella tavalla

Olen pääni puhki miettinyt, miten säilöisin viimeiset, sisällä kypsyneet tomaatit, joita on vielä aika runsaasti jäljellä.

Ihanaa tomaattikastiketta on jo tullut tehtyä pakastimeen yllin kyllin, samoin tomaattimurskaa löytyy pakkasesta.

Nyt viimein keksin varsin yksinkertaisen tuoretomaattikastikkeen 🙂 Tämän idea on se, että murskatuista tomaateista valutetaan pois enin neste, jolloin saa ihanan täyteläisen tomaattikastikkeen ilman, että sitä tarvitsisi sen kummemmin keitellä kokoon.

Pilkoin nopeasti tomaatit muutamaan palaseen, isommista poistin kannat.

Laitoin tomaatinpalat astiaan, missä survoin niitä nopeasti perunanuijalla niin, että rakenne vähän rikkoontui ja neste irtosi tomaateista. Sitten siivilöin tämän mössön valuttaen enimmän nesteen pois.

Tomaattimehukin kannattaa ottaa talteen.

Mössö takaisin astiaan, ja joukkoon vähän mausteita maun mukaan: suolaa, ehkä yrttejä ja pippuria sekä loraus ketsuppia antamaan vähän potkua. Valkosipulia jos tykkää.

Tämän jälkeen surautin mössön sauvasekoittimella nopsasti vähän tasaisemmaksi. Tässä vaiheessa myös mukana olevat tomaattien kuoret pilkkoutuvat hienommaksi silpuksi, eivätkä enää häiritse.

Pieniä sattumia saa kuitenkin jäädä, massaa ei välttämättä tarvitse hienontaa aivan tasaiseksi.

Vanha purkinkansi kertoisi parasta ennen
-päivän menneen jo hyvän aikaa sitten... ;) 

Lopuksi kastikkeen voi vielä kuumentaa, jos haluaa säilöä sitä kuumennettuihin lasipurkkeihin, jolloin se säilyy ihanana vuodenkin verran! 

Kastike sopii mainiosti esimerkiksi pizza-tai pastakastikkeeksi tai vaikka tomaattikeiton pohjaksi.

Halutessaan kastikkeen joukkoon voi lisätä vaihtelun vuoksi myös pilkottua sipulia tai vaikka kesäkurpitsaa silputtuna.

Persiljat pakastusvuorossa

Moni nähtävästi pakastaa mausteyrttejä, ja se on kyllä järkevää. Näin on aina helposti tarjolla tuoreen veroista maustetta, jota yleensä kuuluu kerralla huomattavasti vähemmän kuin kaupan yrttiruukullinen. Rahallinen säästökin on huomattava yrttiruukkuihin verrattuna.

Tillin pakastaminen on yksi luetuimpia blogijuttujani, ja se on minusta hauskaa 🙂 Äidiltä oppimaani tillin pakastusniksiä luetaan useita kertoja päivässä, yhteensä sitä on luettu yli 10 000 kertaa.

Tillin ja korianterin lisäksi myös persiljan pakastaminen on minulla jokavuotinen rutiini. Persiljat ovatkin nyt parhaimmillaan pakastettaviksi.






Huuhdotaan ja silputaan

Homma alkaa persiljanvarsien huuhtomisella, joka käy näppärästi tiskialtaassa, johon voi laskea vettä persiljatukun päälle ja pyöritellä lehviä hetki veden alla.

Huuhtelun, kevyen ravistelun ja hetken valuttamisen jälkeen nypin paksuimmat varret pois ja laitan lehvät monitoimikoneeseen, missä hienonnan persiljan sopivaksi silpuksi.

Tämän jälkeen kaadan ja lusikoin silpun pakasterasiohin. Rasioita täyttäessä silppua on hyvä painella kevyesti vähän tiivimmäksi, niin se ei pääse kuivahtamaan pakkasessa.

Sitten ei muuta kuin rasiat pakastimeen. Persilja säilyy näin aivan tuoreen veroisena, jäistä persiljasilppua on helppo rapsuttaa veitsellä aina kulloinkin tarvittava määrä.

Onko sinulla hyviä vinkkejä mausteyrttien säilöntään?

Suuresta persiljapuntista tuli puolisen litraa valmista persiljasilppua pakastettavaksi.

#persilja #säilöntä #pakastus #pakastaminen

Härkäpapu - hyvä, helppo herkkukasvi

Härkäpavuntaimia.

Hoksasin jälleen yhden puutteen täällä blogissani, huomasin ettei täällä ole vielä lainkaan postausta härkäpavun kasvatuksesta!

En oikein voi ymmärtää, miten se on mahdollista, kun kyseessä on niin mainio ja helppo kasvi. Ehkä selittyy sillä, että ryhdyin itse kasvattamaan härkäpapua vasta varsin myöhään, ehkä viitisen vuotta sitten. Minulla ei siis ole siitä vuosikymmenten kokemusta, kuten monista muista vihanneskasveista.


Taimikasvatus nopeuttaa

Härkäpapu on kuitenkin niin helppo ja mukava kasvi, että sen kanssa pääsee helposti sinuiksi jo vähemmälläkin kokemuksella.

Härkäpapu kukkii kauniin kukin,
jotka houkuttelevat mukavasti pölyttäjiä.

Se on loistava kasvatettava, joka ei nöksähdä juuri mistään. Härkäpapu on hyvin vaatimaton niin maaperän, lannoituksen kuin myös erilaisten sääolosuhteiden suhteen. Se ei ole myöskään erityisen hallanarka, kuten pavut yleensä. Taimet ovat vahvoja, eivätkä ne hätkähdä esimerkiksi siirtelystä. Ja ravintoarvoltaan härkäpapu on aivan huippu, mainiota kotimaista superfoodia!

Itse esikasvatan härkäpavuntaimet kylvämällä siemenet juuri näihin aikoihin huhtikuun puolivälin paikkeilla, hajakylvönä sopivaan astiaan. Siementen väliin saa jäädä muutama sentti.

Minulle noin 30 tainta on sopiva määrä, jonka tuottaman sadon juuri jaksan korjata talteen ja josta riittää sopivasti talven tarpeisiin.

Sadonkorjuu on nimittäin härkäpavunkasvatuksessa suurin homma. Tai ei oikeastaan sadonkorjuu, vaan sadon käsittely.

Siemenet voi myös kylvää toukokuun loppupuolella suoraan maahan. Kovia siemeniä kannattaa liottaa hetki ennen kylvöä. Samoihin aikoihin voi myös istuttaa valmiiksi kasvatetut taimet maahan.

Riviväliksi 30-40 cm on sopiva, taimiväli saa olla 15-20 cm. Härkäpavut kasvavat varsin korkeiksi, vähän lajikkeesta riippuen parhaimmillaan liki metrin mittaan.

Härkäpapu kuuluu typensitojakasveihin, minkä vuoksi se ei tarvitse kovin voimakasta lannoitusta. Puuntuhkaa voi levittää maahan hieman. Härkäpapu toimii myös loistavana maanparannuskasvina, minkä vuoksi sitä suositaan paljon vuoroviljelyssä.

Härkäpavut ovat voimakaskasvuisia, eivätkä tarvitse kasvukaudella juurikaan hoitoa. Ainoastaan korkeat kasvit saattavat kaatuilla helposti, joten rivivälejä on hyvä harailla alkuvaiheessa siten, että siirtää multaa taimien juureen. Myöhemmin pitkät varret on hyvä tukea, etteivät ne pääse kaatumaan.

Härkäpapusatoa.

Sadonkorjuuseen elokuussa

Härkäpavut kypsyvät korjuukuntoon yleensä elokuulla. Jos on epävarma, milloin pavut ovat sopivan kypsiä, kannattaa aukaista yksi pulleahko palko kasvin alaosasta ja tutkia, ovatko siemenet pullistuneet sopivankokoisiksi.

Kypsät siemenet ovat kauniin vaaleanvihreitä. Jos siemenet alkavat kellertää, ne alkavat jo olla ylikypsiä, ja siemenet muuttuvat puiseviksi. Kypsymisen edetessä palon pinta tummuu lähes mustaksi. Papujen ollessa sopivan kypsiä, saa alimmissa paloissa olla hiukan tummentumaa.

Koko satoa ei pääse, tai joudu, keräämään kerralla. Palot kypsyvät alhaalta ylöspäin. Ensinnä pääsee keräämään alimmat palot noin puoliväliin asti. Ylemmät palot saavat jäädä vielä vähäksi aikaa kypsymään. Palot on hyvin nopeita poimia, pari sankollista palkoja poimii hetkessä.

Palkojen käsittelyssä on muutama vaihe. Ensinnä palot avataan, ja kerätään niistä siemenet talteen.

Siemenet voi huuhtaista siivilässä, minkä jälkeen ne ryöpätään nopeasti pienemmissä erissä. Ryöppäämisen jälkeen haluan itse vielä poistaa jokaista siementä verhoavan kuoren, joka on vaaleankellertävä, paksuhko, vähän nahkamainen. Minusta nämä kuoret on syödessä epämiellyttäviä, ja siksi haluan ne poistaa. Tämä asia näyttää jakavan mielipiteitä, osa pitää näiden siemeniä verhoavien kuorten poistamista tarpeellisena, osa ei.

Tämä kuorten poistaminen on sadon käsittelyn työläin vaihe, mutta mielestäni ehdottomasti vaivan arvoinen. Kuori on sen verran sitkas, että sen avaaminen sujuu helpoiten veitsellä. Sen jälkeen onkin helppoa pullauttaa helakanvihreä siemen ulos kuorestaan.

Tässä vaiheessa on myös hiukan kiire, siellä jos ryöpätyt siemenet ehtivät seisoa vähän pidempään, niitä verhoava kuori muuttuu varsin kovaksi ja on entistäkin hankalampi poistaa. Niinpä ryöppääminen kannattaa tehdä pienehköissä erissä, ehkä reilu litra kerrallaan.

Ryöpätyt siemenet voi pakastaa sopivissa rasioissa. Käyttöönotettaessa jäisiä siemeniä keitetään vielä muutama minuutti.

Härkäpavun siemenet eivät tarvitse kovin pitkää keittoaikaa, ne kypsyvät äkkiä helposti ylikypsiksi.


Mihin käyttää härkäpapua?

Härkäpapu on hyvin monikäyttöinen, ja ajattelinkin tehdä sen käytöstä kokonaan oman postauksen lähiaikoina.

Härkäpavuista on myös helppoa kerätä siemenet talteen seuraavan vuoden tarpeisiin. Anna tällöin muutaman palon tuleentua aivan kypsäksi asti. Palot saavat tummua pinnaltaan hyvinkin tummaksi, usein palko myös alkaa tällöin hieman rakoilla auki. Kerää tuleentuneista paloista siemenet, ja kuivata ne ilmavassa paikassa. Usein käy niin, että muutama palko saattaakin jäädä epähuomiossa keräämättä, ja näin seuraavan kesän siemensato kypsyy aivan itsestään.

Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Marjasekoituksia pakkaseen!

Pieni puute, oli se sitten mistä vain, pistää yleensä mielikuvituksen hyvin liikkeelle, eikö?

Tänä vuonna, kun mustikoita on ollut ainakin meilläpäin harvinaisen surkeasti, keksin viimein jotain varsin yksinkertaista, mikä ei ole koskaan aiemmin tullut mieleen.

Nimittäin sekoittaa vähäisten mustikoiden joukkoon mustaherukoita! Meillä kun on sellainen tilanne, että happamat herukat eivät maistu oikein missään muodossa kellekään. Ne kerätään puskista puoliväkisin, ja keitetään sitten mehuksi, jota juuri kukaan ei tahdo juoda :(

Mutta, jos herukoita "piilottaisi" pakastemustikoiden sekaan, ne voisivat hyvinkin maistua, ja mustikat riittäisivät huomattavasti pidempään. Valkoherukoita taas voisi upottaa mansikoiden joukkoon...

Joskus ne hyvät ideat ovat näinkin yksinkertaisia :)

Hyvää marja- ja muuta viikonloppua sinulle!

Korianteria pakkaseen!

Kaupasta ostetun ruukkuyrtin jämä kannattaa istuttaa maahan.
Pienestäkin ruukunlopusta kasvaa uskomattoman suuri ja rehevä
 korianteripöheikkö.

Siemenistä kylvämääni korianteria kasvaa
kasvihuoneessa tomaattien juurella.

No höh, eipä ole tullut tämä aiemmin mieleen...

Meillä kasvaa korianteria useammassa eri vaiheessa; kaupan korianteriruukusta maahan laitettuna ja parhaillaan kukkivana sekä siemenistä kylvettyjä, nuorehkoja korianterinversoja.

Eipä ole tullut aiemmin mieleen säilöä korianteria, paitsi mitä olen jonkin verran siemeniä kerännyt. Olen ajatellut, että kuivattuna hieno aromi katoaa, joten en ole siihen hommaan ryhtynyt.

Mutta nyt vasta putkahti päähän, että voisihan tuoretta korianteriakin pakastaa, aivan kuten tilliä tai persiljaa! Muistan tyttärenikin joskus kertoneen, että pääkaupunkiseudun kaupoissa on ollut myynnissä pakastettua tuorekorianteria - vaan ei meillä täällä maalla. 

Mausteyrttien aromit säilyvät pakastimessa tuoreen veroisina,
kun pakastaa yrtit tiiviissä folionyyteissä.

Ryhdyin siis saman tien hommiin, ja pakastin koko korianterisadon, mitä nyt jätin muutaman kukkivan yksilön kasvattelemaan siemeniä.

Nyt on varmaan korianteria koko talven tarpeisiin!

Edit: tähän postaukseen syntyikin keskustelua korianterin siemenistä versus lehtiversoista.
Niinpä lisään tähän vielä kysymyksen, kumpaa sinä suosit, korianterin siemeniä, vaiko lehtiä, tai käyvätkö molemmat? Ja miksi?

Tomaattikastike jalostui entisestään

Olen aiemmin kertonut, kuinka keittelen joka syksy suuret määrät monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka säilön pakastamalla.

Kastikkeeseen tulee tomaattien lisäksi sipulia ja valkosipulia, siihen voi myös upottaa kesäkurpitsaa pieninä paloina. Ja tietysti sopivia mausteita. Postauksen lopusta löytyy linkki tarkempaan ohjeeseen.

Tänä vuonna, kun tomaattisato tuntuu olevan parempi kuin koskaan, olen jalostanut kastiketta vielä hieman entisestään.

Kun olen keittänyt kastikkeen valmiiksi, olen lisännyt siihen tuoreita kirsikkatomaatinpuolikkaita, ja kiehauttanut kastikkeen sen jälkeen vielä nopeasti.

Kirsikkatomaatinpalat odottavat vielä pääsyä kastikkeen joukkoon.

Nämä lähes tuoreet pikkutomaatinpalat antavat kastikkeeseen vähän uudenlaista suutuntumaa, makua ja potkua. Ja näin kastikkeeseen saa helposti upotettua vielä entistäkin enemmän tomaatteja :)

Valmista!

Tässä vielä linkki alkuperäiseen tomaattikastikkeeseeni: mainio tomaattikastike

Mitäs näistä kaikista tomaateista oikein tekisi?

Pyöriikö sinulla vielä nurkissa tomaatteja kypsymässä kuten meikäläisellä?

Mennyt kesä oli huikea tomaattikesä. Parhaimpaan aikaan reilut 20 tomaatintainta tuottivat puolisen kiloa kypsiä tomaatteja joka ikinen päivä. Siinäpä oli pienellä perheellä vähän urakkaa.

Lokakuun alussa keräsin kasvihuoneesta viimeisetkin tomaatit sisälle kypsymään, varmaan parikymmentä kiloa. Näitä tomaatteja riittää edelleen. Onneksi niitä on helppo säilöä.

Eniten olen tehnyt monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka pakastan sopivan kokoisissa annosrasioissa. Myös happamenmakeaa paholaisen hilloa pitää aina olla muutama purkillinen.

Uusin kokeilu oli hauska tomaattimarmeladi, jollaiseen törmäsin ensimmäisen kerran Ruotsissa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Sieltä mukaani tarttui purkillinen tuota erikoisuutta.

Tomaattimarmeladissa maistuu mukavasti inkivääri, minkä lisäksi makua antamassa on sitruunaa.

Kokeilin marmeladin valmista omista tomaateista vähän arviolta ja maistelemalla noista purkissa mainituista aineksista, ilman sen kummenpaa reseptiä. Oikein hyvin onnistui ja herkulliselta maistui.

Tomaattimarmeladi sopii mielestäni erityisen hyvin juustojen kanssa nautittavaksi, maun perusteella ei millään arvaisi tomaattia marmeladin raaka-aineeksi.

Pientä syysruuhkaa - ja arvontamuistutus

Jos on puutarhurilla kiiruinen kesä - ja kevät - niin olisikohan kuitenkin syksy se kaikkein ruuhkaisin aika? On sadonkorjuut, säilönnät, haravoinnit sekä istutusten ja muiden siistimiset talvea varten.

Ainakin itsestäni tuntuu, että etenkin tämä syksy on ollut jotenkin ennätyskiireinen. Syyspäivät on olleet todella kauniita, mutta valitettavasti niistä nauttiminen on jäänyt arkirumbassa turhan vähäiseksi.

Yhden lisäurakan tähän syksyyn toi meille elokuun lopun Rauli-myrsky, joka kaatoi pihaamme sellaisen puulastin, että sitä pilkotaan ja pinotaan edelleen. Kuutiokaupalla on jo polttopuuta kauniissa pinoissa!

Lämpimän sään ansiosta satoa on pukannut pitkälle lokakuun puolelle. Viimeiset kesäkurpitsat ja köynnöspavut poimin reilu viikko sitten, ja samoihin aikoihin tyhjensin kasvihuoneen puolikypsistä tomaateista.

Niitä olikin melkoinen määrä, ainakin 15 kiloa. Saivat jälleen siirtyä suihkun lattialämmityksen lämpöön jatkamaan kypsymistään - ja huikeaa vauhtia niitä siellä valmistuukin, ei kerkeä millään syömään samaan tahtiin. Kerronkin piakkoin jälleen yhden tomaattien säilöntävinkin :)

Salaateistakin saa nauttia edelleen. Kylvin joskus heinäkuun lopulla myöhäisiä salaatteja, jotka ehtivät vielä varttua juuri sopivasti. Vaikka välissä oli jo muutama pakkasyö, eivät salaatit ole olleet niistä moksiskaan.  

Juurisellerit ovat viihtyneet hyvin tämän kesän sääoloissa.

Juurekset saavat vielä majailla kaikessa rauhassa maan uumenissa. Lantut, porkkanat, punajuuret, sellerit ja maa-artisokat säilyvät siellä kaikkein parhaiten.






Toki lämpötiloja pitää koko ajan tarkkailla, etenkin yölämpöä. Pikkupakkasten varalta juuresten päällä on hyvä pitää varmuuden vuoksi harsoa lämmikkeenä.

Jos lämpötila uhkaisi painua pidemmäksi aikaa pakkasen puolelle, tai luvassa olisi kovempi pakkasyö, pitäisi juurekset pelastaa kipinkapin kellarin suojiin. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat kuitenkin ainakin meillepäin oikein hyvää, seuraaviin kymmeneen vuorokauteen ei pitäisi olla tulossa kovempia yöpakkasia.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogiarvontaani. Tosi kivasti ja aivan ihania vastauksia lempisipulikukistanne onkin jo tullut, kiitos <3 Piti ihan huvikseen tutkia, mikä on tilanne eri kukkien suosion suhteen :) Tulppaani näyttää olevan kirkkaassa johdossa, seuraavina tulevat krookus ja narsissi, joilla on molemmilla tällä hetkellä yhtä monta ystävää.

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Tomaatteja paahtoon ja pakkaseen

Tomaattiterttuja roikkuu kasvihuoneen
katosta pitkin poikin.

Tomaatit ovat tuottaneet meillä tänä vuonna ennätyssadon. Tuntuu, että niitä riippuu, roikkuu ja kypsyy vähän joka paikassa :)

Tänä viikonloppuna onkin aika kerätä viimeisetkin vihreät tomaatit kasvihuoneesta sisälle jatkamaan kypsymistä.

Kun tomaateista on jo keitetty litrakaupalla ihanaa tomaattikastiketta sekä tehty tölkkitolkulla paholaisen hilloa, voi loput tomaatit pakastaa paahdettuina.

Löysin Rakkautta ja maan antimia -blogista ihanan paahdettujen tomaattien ohjeen, joka on peräisin Pirkka-lehdestä. Tuossa ohjeessa paahdetuista tomaateista tehtiin herkullista tomaattikeittoa, jota kokeilin viime viikonloppuna.

Tämä ruukussa kasvava tomaatti kasvoi
nojailemaan vieressä olevaa korivaunua vasten.

Tuosta sain ajatuksen, että tomaatteja voisi paahtaa enemmänkin ja pakastaa erilaisiin tarkoituksiin. Nämä olisivat varmasti oikein herkullisia vaikkapa pizzapohjan tomaattikastikkeena.

Valkosipuliöljyllä siveltyjä tomaatinpuolikkaita paahdetaan 200-asteisessa uunissa tunnin verran, niin että ne kypsyvät kauniisti.

Paahtamisen jälkeen poistin vielä tomaateista kuoret, ainakin niistä, joissa kuori tuntui kaikkein sitkaimmalta. Minua nuo kuorenpalat joskus häiritsevät.

Se onkin erikoista, että näihin omiin tomaatteihin tuntuu kehittyvän paljon paksumpi kuori kuin "kaupan" tomaatteihin. Olen monesti miettinyt, mistä tuo mahtaa johtua? Liittyyköhän siihen, että tomaattilajikkeet ovat erilaisia - vaiko siihen, että kasvuolosuhteet eivät kotioloissa ole lainkaan niin vakioidut kuin kaupallisessa viljelyssä - vai kenties molempiin?

Kuorien poistaminen kypsistä tomaateista kävi nopeasti ja helposti veitsen avulla. Kuorien lisäksi poistin myös tomaattien kannat, sillä itse en pidä niistä lainkaan. Tässäkin tuntuu olevan koulukuntaeroja.

Joskus olen hämmästellyt joitain ravintolasalaatteja, kun tomaatteihin on jätetty kannat. Kerran ihmettelin tätä samaa kotosalla tyttären tehtyä salaatin. Hän taas kummasteli ihmettelyäni, sillä hänen mielestään juuri kannat ovat parasta tomaatissa :) Makuasioista on siis monta mieltä!

Viimeiset tomaatit paahdettuina uunista ulos!

Poistatko sinä tomaatteja käyttäessäsi niistä kannat, vai saavatko kannat
olla?

Sipulinniskat kierteelle ja muita säilöntähommia

Syyskuun viikonloput menevät aikalailla kasvimaan satoa säilöessä. Tänä viikonloppuna mm. keittelin ensimmäisen satsin tomaattikastiketta, keräsin ja pakastin härkäpavut sekä säilöin vähän kurkkuja.

Ensimmäiset puuvajan seinällä roikkuvat sipulit olivat kuivahtaneet niin, että oli aika vääntää niiltä "niskat nurin".

Sipulinnaatti kannattaa katkaista säilytettävistä sipuleista siten, että otetaan sipuli toiseen ja naatti toiseen käteen tukevaan otteeseen. Sitten aletaan kiertää sipulia niin, että naatin tyvi "sulkeutuu" tiiviiksi ja lopulta naatti katkeaa pois.

Samalla sipuleista kuoriutuvat helposti pois myös uloimmat, vähän multaiset (tai meillä saviset...) kuorikerrokset, ja alta paljastuu kauniin puhtoinen sipulinpinta.

Näin "suljettuina" sipulit säilyvät paremmin. Kun naatit on katkaistu, viedään sipulit vielä loppukuivamaan sisälle lämpöiseen paikkaan.

Kesän "huikea" härkäpapusato ennen ryöppäystä ja siemeniä ympäröivän
vaalean kuoren poistoa. Tämän sadon tuotti reilu kymmenen
härkäpavuntainta.

Härkäpavuista poistin jokaisen pavunsiemenen ympäriltä ryöppäämisen jälkeen vielä siementä verhoavan, mielestäni vähän puisevan kuorikerroksen.

Tuo on melkoinen homma, joka osassa ohjeita neuvotaan tekemään ja osassa ei. Mielestäni härkäpavut maistuvat kuitenkin näin paljon paremmilta. Miten sinä tapaat toimia härkäpapujen kanssa, jos satut niitä kasvattamaan?

Mitähän kaaleja sitä laittaisi kasvamaan?

Näihin aikoihin on hyvä kylvää kaalinsiemenet esikasvamaan. Vaan mitä kaaleja sitä tällä kertaa laittaisikaan?

Parsakaalit ovat ihan pakollisia, niitä olen kasvattanut "aina". Parsakaali on niin mainion makuista ja monikäyttöistä, ja sitä on helppo säilöä pakastamalla. Vaikka sitä yrittäisi kuinka paljon kasvattaa, niin melkein aina se tuppaa loppumaan pakkasesta kesken talven.

Toinen must on kyssäkaali - tai jättikyssäkaali. Ne taas voi säilöä helposti kellariin. Keräkaalia voisi myös olla muutama taimi. Että saa ainakin kääretarpeet herkullisiin kaalikääryleisiin.

Mitäpä muuta? Kukkakaalia olen yrittänyt kasvattaa monet kerrat. Se tuntuu kuitenkin olevan harsoista huolimatta aikamoinen tuholaismagneetti ja muutenkin ollut ainakin minulla huono kasvamaan, olisin melkein jättänyt väliin.

Mutta nyt kun tulin hankkineeksi puutarhamessuilta noita uusia oranssinkellertävän kukkakaalin siemeniä, niin pakkohan niitä on nyt kokeilla.

Ruusukaaliakin on tullut kasvateltua silloin tällöin. Sehän on myös aivan ihanan makuista, mutta on ollut ainakin minulla vähän huono kasvamaan ja myös tuholaisten suosiossa.

Entäpä niin trendikäs lehtikaali? Olen kasvatellut sitä joskus kauan aikaa sitten, silloin kun se ei ollut vielä millään lailla trendin harjalla. Silloin tuota ei tullut oikein käytettyä, ja vieläkin on muistissa lopulta vuosien säilytyksen jälkeen pois heitetyt kuivatut lehtikaalit.

Nyt vinkkejä lehtikaalin käyttöön näyttää kuitenkin pyörivän vähän joka paikassa, ehkä sitä pitäisi taas kylvää, ainakin muutama taimi. Lehtikaalihan on helppo kasvatettava, se ei maistu oikein kaalin tuholaisillekaan ja on melkoisen runsassatoinenkin.  

Ja olisihan sitten tuholaisten suurherkku kiinankaali, jonka kasvattamista kokeilin viime kesänä kasvihuoneessa. Ehkä tätä kokeilua pitäisi myös vielä jatkaa.

Tässä sitä varmaan olisikin jo kaalia riittämiin :)

Vielä kiitokset kaikille ihanista, hauskoista ja erilaisista kommenteistanne blogini arvonnassa! Siihen ehtii vielä osallistua sunnuntaihin saakka. Sain muuten palkintoon yhden yllärin lisää, Impectan siemenkauppa lupasi lahjoittaa siihen vielä heidän maksullisen siemenluettelonsa :) 

Lähiruokaa kellarista

Kellari on mainio aarreaitta; sieltä löytyy ainekset maittavaan lähiruokaan näinkin kun ulkosalla ei mitään kasva.

Tänään tarjolla oli jälleen yksinkertaista mutta hyvää: perunasalaattia oman maan potuista ja aina niin ihanaa suolarouskusalaattia.

Paras perunasalaatti syntyy mielestäni siten, että laittaa mukaan useampaa eri perunalajiketta - jauhoisempia ja vähän kiinteämpiä sortteja. Lajikkeiden erilainen rakenne antaa salaattiin mukavan koostumuksen ja eri lajikkeissa on myös vähän erilaisia makuvivahteita.

Perunat keitetään kuorineen juuri ja juuri kypsiksi, kuoritaan, annetaan jäähtyä hieman ja pilkotaan sopiviksi. Joukkoon lisätään silputtua sipulia ja haluttaessa valkosipulia. Pisteeksi i:n päälle vähän kapriksia. Myös salkopavun pätkät sopivat hyvin joukkoon.

Kastikkeena voi käyttää joko perinteistä majoneesia tai vähän kevyemmin lorauttaa sekaan hiukan öljyä ja viinietikkaa. Nam, herkullinen salaatti alkaa olla valmis!

Näissä salaateissa kaikki varsinaiset raaka-aineet ovat lähiruokaa, mausteiden ja kastikeainesten kohdalla täytyi taipua vähän kaukaisempiin tuotteisiin.

Tosin perunasalaatin kapriksetkin voisi korvata lähituotteella. Oletko kuullut, että krassin vihreitä, vielä pehmeitä siemeniä voi säilöä kapristen tapaan? En ole tullut tätä kokeilleeksi, mutta ensi kesänä täytyy ehdottomasti. Siispä krasseja kasvamaan!

Nyt onkin hyvä aika hyödyntää urakalla loput viime vuoden sadosta ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Tästä pääset postaukseeni, josta löytyy lisää vinkkejä erilaisista perunaruoista.