Kuka rei´itti kiinankaalin?

Kasvihuoneessa kasvavat kiinankaalintaimet näyttävät tässä vaiheessa hyviltä. Paitsi yksi, jonka lehdet joku on syönyt ihan pitsisiksi.

Olen yrittänyt etsiä lehtien rei´ittäjää tainta tiiviisti tarkkailemalla, mutta mitään ei ole näkynyt. Kunnes nyt yhtenä iltana, kun syyllisiä paljastui saman tien kaksikin. Yhden lehden alapinnalta löytyi pienenpieni parimillinen etana, joka sai lähdön saman tien.

Lehtiruusukkeen tyvellä taas majaili luultavasti vielä tehokkaampi tyyppi, parimillinen sinisenmustana kiiltelevä rapsikuoriainen. Sekin tuli liiskattua aika nopeasti, mutta sain siitä sentään napsaistua ensin kuvan.

Rapsikuoriainen.

Josko kiinankaalit saisivat nyt olla rauhassa, kun nämä kaksi pitsinnyplääjää on päästetty päiviltä. Jos kasveissa näkyy viotuksia, kannattaa tarkkailla taimia ahkerasti, etenkin iltasella. Syyllinen löytyy usein läheltä.

Mitä kuuluu kasvimaalle?

Uskaltauduin sadepäivien välissä varovasti kurkkaamaan, mitä kasvimaalle kuuluu.

Lantuille pitää laittaa haraamisen jälkeen kiireesti harso
takaisin päälle, sillä niitä uhkaavat tuholaiset, kuten
kirpat ja rapsikuoriaiset.

Raotin lanttujen harsoa, siellä näytti varsin hyvältä. Harasin lantut nopeasti, vaikkakin maa oli edelleen turhan märkää. Ripottelin niille myös hiukan tuhkaa, sillä lantut pitävät siitä. Lisäksi tuhka karkottaa tuholaisia.

Toisen harson alla parsa- ja muut kaalit ovat myös kasvaneet vallan hyvin, samoin sipulit. Juurisellerit eivät ole edistyneet viileässä juurikaan, mutta ne kerkiävät kyllä vielä hyvin kasvamaan.

Porkkanoiden ja herneiden tilanne näytti huonommalta, ne eivät ole itäneet liiassa märkyydessä juuri lainkaan. Erityisesti harmittaa se, ettei porkkanoita näyttäisi nyt tulevan juurikaan, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Porkkanoita on enää myöhäistä yrittää kylvää uudestaan, mutta herneitä voisi ehkä vielä koittaa, jos sattuisivat kerkiämään.

Onneksi näin harrastelijaputarhurilla tilanne on sellainen, että kun joku kasvi ei jonain vuonna tuota oikein satoa, niin yleensä joku toinen kasvi kasvaa senkin edestä. Ammattiviljelijöillä tilanne on vähän toisenlainen, olisi toki mukavaa, että satoa tulisi tasaisesti eri kasveista.

Tänä vuonna ainakin näkee sen, mitkä kasvit hyötyvät (todella) runsaasta vedestä, jotta tietää niitä tulevina vuosina kastella oikein olan takaa. Meille näyttäisi olevan tulossa lanttutalvi, lanttuja on kasvamassa ainakin viitisenkymmentä.

Kukkiva kaivonrengas

Piti keksiä pihaan huoleton kukka-astia, jolle ei vähään aikaan tarvitsisi tehdä mitään. Hankin sopivankokoisen kaivonrenkaan, jonka kävin ihan itse ostamassa rautakaupasta kera peräkärryn.

Tänä kesänä kaivonrengas sai kukkaistutuksen, jossa on kesäkukkasekoitusta edessä, keskellä seisovassa pienemmässä betonisessa ojarummussa kasvaa itse kasvattamani hajuherneentaimi, jonka väriä vielä mielenkiinnolla odotan. Nuppuja on jo näkyvillä, joten kovin kauaa ei pitäisi mennä värin paljastumiseen :) Hajuherneen tukena on yksinkertainen harjateräksestä väännetty häkkyrä.

Takaosassa kasvaa monivuotinen sinilatva, joka kukkii sopivasti näin alkukesästä.

Oikealla roikkuu vielä maitohinkissä kasvava toinen hajuherne. Maitohinkin olen ripustanut harjateräksestä väännettyyn pidikkeeseen. Talvella siinä keikkuu kynttilälyhty.

Laitan tästä toisen kuvan myöhemmin, kunhan kesäkukatkin kukkivat. Tässä alkukesän kuvassa näkyy kuitenkin paremmin tämän systeemin rakenne.

Reseptiaarteita

Sadepäivän ratoksi selasin rakkaita, paperisia :) reseptikokoelmiani. Sillä ajatuksella, jos jotain voisi vaikka heittää pois. Toinen toistaan erikoisempia ja innostavampia juttuja löytyi, pois heitettävää ei valitettavasti sen sijaan niinkään.

Olikin monia ohjeita, joita ei ole tullut vielä koskaan kokeiltua. Niin kuin vaikka erikoisen kuuloiset viipalekurkut, joiden liemeen tulee reippaanlaisesti kivennäisvettä. Minkähän vuoksi näihin laitetaan kivennäisvettä, olisi kiva tietää! Eipä löytynyt vastausta googlailemallakaan.

Näin sitä saa huomata, että tulee jumiutuneeksi säilönnässä ja muussa tiettyihin samoihin ohjeisiin vuodesta toiseen. Tähän ohjeeseen täytyy palata, myös täällä blogissa, kunhan kurkkuaika koittaa!

Houkuttelevia kakkureseptejä oli myös runsaanlaisesti, varmasti enemmän kuin yksi ihminen kerkiää elämänsä aikana leipoa! Varoittelinkin jo lapsia, että reseptiperintöä tulee... Löytyi ohje vaikkapa ihanan kuuloiseen vadelma-juustokakkuun. Vattuaikaan lienee vielä reilu kuukausi, voihan harmi.

Myös luonnonkasvien hyödyntämiseen näytti olevan monenlaista ohjetta. Muun muassa voikukkamehu. Tätä pitääkin tehdä nyt saman tien, sillä pakastimessa on hiukan alkukesällä keräämiäni voikukan terälehtiä. Olisin halunnut kokeilla voikukkasiman tekemistä, mutta siihen noita terälehtiä olisi tarvittu useampi litra! Ihan ei riittänyt aika tuon määrän keräämiseen, mutta mehua keräämistäni terälehdistä jo ohjeen mukaan syntyy.

Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä nämä paperiset reseptit kuvineen sytyttävät ainakin minussa ihan erilaisen kipinän kuin nettireseptien selailu. Toki nettikin on kätevä silloin, jos etsii vaikkapa jotain tietynlaista ohjetta tai vaikka ohjetta joidenkin tiettyjen, kaapista löytyvien raaka-aineiden pohjalta.

Jokohan olisi varhaispottua? Kyllä!

Lupaavalta näyttää. Kaivoin lapiolla perunan juurelle
varovasti kuopan nähdäkseni, olisiko siellä jo syötävän
kokoisia mukuloita - näytti olevan!

Kovasti on odoteltu, milloin pääsisi nauttimaan omista uusista perunoista. Joku blogissaan kyselikin, mistä tietää, milloin perunoita voisi olla.

Ennen kuin mukuloista on toivetta, tulee perunoiden kasvuston olla jo lähes täysikasvuista, vähän lajikkeesta riippuen ainakin reippaasti yli puolimetristä.

Perunantaimien juurella voi käydä katsomassa varovasti pikkulapiolla kaivellen, näkyykö mukuloita vielä. Näin ei tarvitse turhaan nostaa ylös kokonaista kasvia vain todetakseen, ettei syötävänkokoisia mukuloita vielä olekaan.

Omat varhaisperunani ovat melkoisen aikaista, nykyään vähän harvinaisempaa Barima-lajiketta. Istutin parikymmentä pottua huhtikuussa esikasvamaan purkkeihin, joista siirsin taimet kasvimaahan toukokuun alussa. Näin olemme aina saaneet varhaispottuja viimeistään juhannukseksi, joskus aiemminkin.

Kolmesta perunantaimesta kertyi harvinaisen pieni
määrä uusia perunoita.

Tänä vuonna kuiva ja kuuma kevät tuntuu verottaneen mukuloiden lukumäärää, yhdessä kasvissa oli maksimissaan viisi pottua. Samaa ovat tainneet sanoa ammattiviljelijätkin.

Koska varhaisperunaa on näinkin vähän, teen pottuja nostaessani niin, että kerään nostetusta taimesta talteen syötävänkokoiset mukulat. Sen jälkeen istutan taimen vielä takaisin kuoppaansa, sillä juuristoon jää aina vielä pienenpieniä perunanalkuja, joista kasvaa myöhemmin lisää pottuja.

Uunissa muhii parhaillaan pottujen kaveriksi niin trendikästä mureaa nyhtöpossua, tai revittyä possua, tai pulled pork, miten vain.

Juhannusviikonlopun päätteeksi iski innostus tämän vähän siellä sun täällä vastaan tulevan erikoisuuden kokeilemiseen.

En ole vielä päässyt maistamaan tätä hittituotetta missään. Mielenkiinnolla odotan, miltä kolajuomassa tuntikausia kypsytetty possu maistuu, ihan pian päästään tutustumaan!

Onks Pauliinaa näkyny?

Näin juhannuksen kevennykseksi tuli mieleeni pieni tapahtuma tuosta alkukesältä.

Jouduimme tekemään yhdessä huoneessa lattiaremontin, siitä ehkä joskus myöhemmin tarkemmin jossakin. Remontin loppuvaiheilla kysyin tutulta perinnearkkitehdiltä sähköpostitse, millä hän suosittelisi tilkitsemään osin aika leveitäkin lattialankkujen rakoja.

Vastaus tuli: Lattialaudoituksen isoja rakoja tukitaan -- hienosta purusta Pauliinan kanssa tehdyllä täytteellä.

Jäin ihmettelemään, mitähän tuo Pauliina-niminen aine on ja mistähän sitä mahtaisi saada. Kyselin naapureiltamme ja soitin yhteen perinnerakentamisen liikkeeseen, eivät tunteneet tuotetta. Googlasinkin, mm. Pauliina ja kitti. Löytyi henkilö, jonka nimi on Pauliina Kitti, muttei muuta asiaa valaisevaa.

Aloin epäillä, voisiko tuossa tuotenimessä olla kirjoitusvirhe, mutten keksinyt, mikä oikea sana voisi olla. Laitoin jo arkkitehdillekin täydentävän kysymyksen, mutta vastausta ei heti kuulunut.

Lattiamaalia ostaessani kysäisin myös maalikaupan miehiltä, tietäisivätkö he arkkitehdin suosittelemaa Pauliinaa. Ei tietoa.

Lopulta tuli arkkitehdin vastaus, olivat saaneet kysymyksestäni makeimmat naurut pitkään aikaan. Kyseessä oli ennakoivan tekstinsyötön tekemä tepponen, oikea vastaus olisi ollut: puuliiman. Aikalailla oli siis kännykkä omiaan vääntänyt, vielä kun oli laittanut hämäykseksi tuon ison alkukirjaimenkin.

Pauliina kyllä kuulostaisi varsin osuvalta perinnetuotteen nimeltä: puuliima Pauliina, eikö vain? Nimenhän voisi vaikka yrittää kaupata jollekin firmalle - mutta kun tuli nyt julkaistua tässä, niin nopein ottakoon vapaasti käyttöön!

Lattiaremontin syy oli se, että lattialankkujen alle lisättiin sieltä
puuttunut ilmansulkupaperi, mikä pilkottaa
kuvassa ruskeana lankkujen alta.

Onneksi en ollut kysellessäni tarkemmin kertonut, kuka on tämä Pauliinaa suositteleva pohjoissuomalainen arkkitehti, ettei mennyt maine täälläpäin :)


Oikein hyvää Jussia!

Ideoita salaattipöytään

Rakastan erilaisia salaatteja ja niiden tekemistä. Tuoreet, runsaat salaatit ovatkin yksi kesän parhaita asioita ja sopivat hyvin näin juhannusviikolle.

Salaatti on niin muuntuvainen, siihen voi laittaa monenlaista kasvista ja muuta ainesta. Tehdä tilanteen mukaan keveämmän tai täyttävämmän version.

Koulun köksänopetuksesta muistan hassun hokeman: "salaatin ja hatun tekee nainen tyhjästä". Ihmettelin tuota kovasti jo silloin, miksi juuri salaatin ja hatun? Vaan nytpä nettiaikaan sain selvitettyä tämänkin kummajaisen. Kyseessä onkin oikein itsensä Mark Twainin lausahdus, josta köksänope oli kuitenkin sensuroinut pois kolmannen asian, voi häntä! Alunperin tuo kuuluu: On kolme asiaa, jotka nainen pystyy luomaan tyhjästä: hatun, salaatin ja perhekohtauksen (linkistä löytyy muitakin mielenkiintoisia lausahduksia...)

Olen kirjoittanut aiemmin vinkkejä sosekeittoon sopivista kasviksista ja erilaisista suolaisiin piiraisiin soveltuvista aineksista. Ajattelin nyt koota salaatin tekoon vastaavan vinkkilistan siitä, mitä kaikkea salaattiin voi laittaa.

Salaattiainekset on tässä jaoteltu seitsemään ryhmään sillä ajatuksella, että joka ryhmästä voi poimia mukaan 1 - 2 ainesta. Moni raaka-aineista on saatavissa omasta puutarhasta. Eikä tässä toki ole vielä mukana läheskään kaikki, salaattiin sopivia aineksia löytyy lähes rajattomasti. Salaattiin käyvät hyvin myös tähteeksi jääneet ruoka-aineet.

Lisäksi tarvitaan tietysti erilaisia salaatinlehtiä sekä mielellään mausteeksi tuoreita yrttejä. Joukkoon voi ripotella myös erilaisia siemeniä, esim. auringonkukansiemeniä. Kastikkeeksi lorautan nykyään yleensä suoraan salaatin päälle paksua balsamicokastiketta (voi olla maustettuakin, esim. mansikka-) sekä hyvää öljyä. Sen ihmeempää kastiketta ei tarvita.

Viikonlopun broileri-sinihomejuustosalaattiin tuli mm. hunajamelonia,
tähteeksi jääneitä nuudeleita sekä kesän ensimmäistä kesäkurpitsaa paistettuna.

Valitse joka ryhmästä 1- 2 raaka-ainetta ja kokoa ainekset salaatiksi:

Artisokan sydämiä
Avokadoa
Herkkusieniä
Kikherneitä
Parsaa
Parsakaalia kevyesti keitettynä
Purkkipapuja
Vihreitä papuja keitettynä

Kesäkurpitsaa/bataattia/butternut-kurpitsaa (grillattuna tai paistetuina ohuehkoina viipaleina)
Kukkakaalia
Kurkkua
Paprikaa (grillattuna)
Tomaattia

Fetaa
Halloumi-juustoa

Mozzarellaa
Kermajuustoa pieninä kuutioina
Sinihomejuustoa
Tofua
Vuohenjuustoa

Nuudeleita keitettynä
Pastaa keitettynä
Perunaa keitettynä

Broileria
Ilmakuivattua kinkkua
Katkarapuja
Savukinkkua pieninä kuutioina
Savulohta

Hunajamelonia
Verkkomelonia
Vesimelonia

Aurinkokuivattua tomaattia
Keitettyä kananmunaa
Oliiveja
Mansikoita
Parmesania lastuina tai raasteena
Pähkinöitä

Maistuvia salaattihetkiä!

Vesihanat kiinni ja lämpö päälle, kiitos!

Tällainen kaino toive olisi tällä puutarhurilla, liekö liikaa toivottu näin juhannusviikolla?

Sadevesi on kasveille hyväksi - tiettyyn rajaan asti. Nyt on kuitenkin ainakin meilläpäin menty reippaasti tuon rajan yli. Ei pysty enää pysymään perässä, kuinka paljon vettä on viime päivinä satanut. Joka tapauksessa aivan ehdottomasti liikaa savimaallemme.

Veden kyllästämä maa lilluu jalkojen alla, kasvit kärsivät veden täyttämässä tiiviissä maassa. Kasvimaalle ei ole nyt asiaa, sillä liian märässä maassa käveleminen vain tiivistäisi maata entisestään.

Kun on vielä lisäksi viileää, ei vesi häviä haihtumallakaan eikä kasvien kasvu etene. Viime vuosina tuntuu olleen enemmänkin tällaisia kylmiä ja sateisia alkukesiä, haastavaa puutarhureille. Muutenkin tuntuu siltä, että erilaiset säätyypit tuppaavat "jäämään päälle" pidemmäksi aikaa. Kasvien kannalta parempaa olisi sellainen sopiva vaihtelu, tasaisesti lämpöä, aurinkoa ja vettä.

Ja kun päälle vielä uhkaillaan hallalla, niin hui! No, mistä tuntee joulun (ei lunta) sekä vapun ja juhannuksen (lunta). Nytpä ei voi oikein muuta kuin puuhailla sisätiloissa ja toivoa, että aurinko ottaa pian voiton.

Vaan enpä malta olla mainitsematta, miten eilinen sadepäivä kirkastuikaan, kun satuin huomaamaan, mitä Perho Kerttunen oli kirjoittanut blogistani kommentissaan Omamaku-blogissa. Huh, vetää sanattomaksi, kiitos!!

Nämä maassa talven viettäneiden maa-artisokan mukuloiden versot
sain sentään raivattua rikkaruohoilta ennen maanantain jättisadetta.
Musta muovi ei ole kaunein, mutta ainoa järkevä ratkaisu joillain alueilla,
jotta pärjää edes jotenkin rikkaruohojen kanssa.
Taaempana maasta puskee parsa, joka kasvaa kesän mittaan
komeaksi jättimäiseksi puskaksi.  

Blogiarvonta suoritettu, onnea voittajille!

Alkukesän blogiarvontani päättyi eilen. Arvonnassa oli palkintona Tokmanni Oy:n lahjoittamia käteviä Iisi-koukkuhenkareita, joita arvoin kaikkien blogiini liittyneiden lukijoiden kesken, yhteensä viidelle henkilölle. Yhteen palkintoon kuuluu kaksi henkaria, yksi valkoinen ja yksi musta.
Päivitys tekstiin: pahoitteluni voittajille. Olin katsonut palkintopaketin huolimattomasti, kuvittelin henkareita olleen yhteensä 20 ja ihmettelinkin niiden suurta määrää. Palkintoja postittaessaeni huomasin, että henkareita olikin yhteensä vain 10 kpl, eli kaksi kullekin voittajalle. Harmillinen erehdys, täytyy jatkossa olla tarkempi. Toivottavasti nämä kaksi henkariakin kuitenkin ilahduttavat!/Kerttuli.

Arvoin voittajat puoliltaöin random.org:in avulla seuraavasti:

Random Sequence Generator

Here is your sequence:

22
12
 1
 9
 3

Timestamp: 2014-06-16 00:02:00 UTC

Eli arvonnan voittajat ovat seuraavat lukijat:

Nro 22: Titta
12: Maiju
1: Helena
9: Kristaliini
3: Titta Laitinen

Onnea kaikille voittaneille! Mikäli olet voittajien joukossa, laitathan postiosoitteesi sähköpostiini parastapuutarhasta(at)gmail.com, niin saan laitettua palkintosi postiin! Mikäli en tavoita jotakuta voittajista kesäkuun loppuun mennessä, arvon tilalle uuden voittajan.

Seuraava kilpailu on tiedossa siinä vaiheessa, kun blogini täyttää vuoden, eli heinäkuun lopulla. Pysyhän "linjoilla"!

Miniporkkanoita ja ensimmäinen kesäkurpitsa

Olen malttamattomana tarkkaillut, milloin maaliskuun lopulla sankoon kylvämäni porkkanat olisivat kasvaneet niin, että pääsisi maistamaan näitä pirteänoransseja pikkuherkkuja.

Eilen näytti viimein siltä, että ensimmäiset yksilöt saattaisi napsaista nautittaviksi.

Vähän pikkuriikkisiä olivat vielä, mutta parempi niin kuin ei porkkanoita lainkaan!

Myös ensimmäinen, astiassa kasvava kesäkurpitsa alkaisi olla syöntivalmis. Vaan mikä hassua, näin talven jälkeen ei olekaan oikein ajatusta siitä, mitä tuosta odotetusta herkusta valmistaisi.

Kesän ensimmäiset vihannekset tuntuvat aina niin erityisiltä, että niille pitäisi keksiä jokin vähän tavanomaista parempi käyttötarkoitus.

Täytynee nyt ensinnnä tutkia oma vanha kesäkurpitsapostaus, jos sieltä saisi jotain ideanpoikasta.

Ensimmäistä kertaa kokeilemani punajuurten astiakasvatus näyttäisi myös toimivan. Punajuurenalut vaikuttavat viihtyvän astiassaan ja ovat kasvaneet ihan mukavasti.

Varhaisia punajuuria kasvamassa astiassa. Joukossa myös vähän salaattisipulia.

ps. vielä tänään ehdit osallistua blogiarvontaani liittymällä lukijaksi. Sitten onkin arvonnan aika!

Mainiot lasten puutarhatyökalut

On kiva, että lapsille on tehty omia ihania puutarhatyövälineitä - jos ne onnistuisivat innostamaan lapsia puutarhahommien pariin. Näissä lasten jutuissahan on erityisesti panostettu ulkonäköön - löytyy kauniita värejä ja kuviointeja.

Hyvälaatuiset lasten työkalut ovat kuitenkin myös tosi käteviä näin aikuisemmallekin. Kun lapset ovat kasvaneet, ovat meillä kaikki neljä lasten puutarhavälinettä siirtyneet minulle ahkeraan käyttöön.

Sen lisäksi, että nämä työkalut ovat kivan näköisiä ja niihin liittyy mukavia muistoja, ne ovat ennen muuta näppärän kokoisia monissa ahtaammissa paikoissa, mihin isommat työkalut ovat liian kömpelöitä.

Vastaavia aikuisten työkalujakin saattaa löytyä, mutta niissä on silloin yleensä ihan lyhyt varsi, toisin kuin näissä, missä on tällainen oikeastaan aika kätevä puolipitkä varsi. Ei tarvitse kykkiä niin alas ja varsikin auttaa osaltaan ulottumaan vähän peremmin vaikka jonnekin kasvien sekaan.

Erityisen käteviä näistä ovat keltainen lapio sekä violetti ja pinkki hara.

Haraamisesta tarkemmin tässä jutussa.

Hauskat maitohinkit

Matkaani on elämän varrella tarttunut mukaan kolme erilaista maitohinkkiä. En pysty muistamaan, mistä ne ovat itse kukin ilmaantuneet.

Yksi on emalinen valkoinen, yhden alumiinisen olen maalannut iloisen siniseksi ja kolmas on alkuperäinen alumiininvärinen.

Kesäisin hinkit toimivat mainioina kukka-astioina.

Kukkahinkit voi joko asetella maahan, pöydälle tai muulle tasolle, tai ne on kätevää ripustaa sangastaan roikkumaan jonnekin, vaikka puunoksalle.

Siniseen hinkkiin istutan yleensä kirkkaankeltaisen samettiruusun, joka näyttää siinä ihanalta. Täksi kesäksi siihen tuli kuitenkin iloisenvärinen pelakuu.

Valkoinen hinkki sai asukikseen itse kasvattamani hajuherneentaimen - harmi kun ei vielä istutettaessa tiedä, minkä värinen se tulee olemaan. Valkoiseen toki sopii minkä värinen vain. Odotellaan siis mielenkiinnolla, mikä sattuu tulemaan! Alumiiniseen hinkkiin pääsi tällä kertaa samettiruusuntaimi. Krassikin sopisi hinkkiin hyvin.

Jos kukkahinkin haluaa ripustaa jonnekin, kannattaa astian pohjalle laittaa kevytsoraa salaojitukseksi. Tällöin painoa ei tule niin paljon kuin jos pohjalla olisi soraa, hiekkaa tms.

Vielä tämän viikon ehtii mukaan blogiarvontaan!

Yhteen palkintoon kuuluu neljä Tokmanni Oy:n
lahjoittamaa Iisi-koukkuhenkaria.
Kuvan korut eivät kuulu palkintoon, voittajat pääsevät
täyttämään henkarit omilla koruillaan :)

Alkukesän blogiarvontaani pääsee vielä osallistumaan liittymällä blogini lukijaksi 15.6. mennessä.

Kilpailussa arvotaan kaikkien blogini lukijoiksi liittyneiden kesken näppäriä koukkuhenkareita, jotka ovat hyviä mm. korujen säilytykseen.

Käypä tutustumassa arvontaan tarkemmin ja liity lukijaksi, ellet vielä ole. Palkintoja on yhteensä viisi, joten nyt on hyvät voittomahdollisuudet!

Hara heilumaan!

Kun siemenet on saatu multaan ja taimet nousseet, on pian aika tarttua haraan. Haraaminen on yksi kasvimaan tärkeitä hoitotoimia kastelun ja sopivan lannoittamisen lisäksi.

Haraamalla saa pidettyä rikkaruohot helposti kurissa ja välttyy käsin kitkemiseltä. Lisäksi haraaminen kuohkeuttaa, pehmentää ja ilmastaa maata, mistä kasvit tykkäävät.

Pienellä haralla saa kätevästi poistettua rikkaruohot
aivan taimien vierestä, tässä valkosipulin juurelta.

Erityisen hyvää haraaminen tekee juurikasveille. Moni ihmettelee, kun vaikkapa porkkanat eivät tahdo jaksaa kasvaa ja saattavat haaroittuakin.

Juuri porkkana tykkääkin ahkerasta haraamisesta. Porkkanan kasvua voi auttaa merkittävästi haraamalla, varsinkin jos maa on tiivistä, esim. savimaata kuten meillä.

Kylvösten haraamisessa kannattaa vähän ennakoidakin, sitä on hyvä tehdä jo vähän aiemmin kuin rikkaruohojen puolesta olisi aivan pakko. Näin rikkaruohot eivät pääse edes kasvun alkuun ja kylvetyt kasvit saavat hyvän etumatkan.




Haraaminen kannattaa ajoittaa joko sateen alle, jolloin haraus pehmentää maan sopivasti ottamaan vastaan sadeveden. Tai sitten jonkin aikaa sateen jälkeen maan pinnan kuivahdettua, jolloin haraaminen on helpompaa.

Porkkanoiden haraaminen kannattaa aloittaa
jo taimien ollessa varsin pieniä.
Harata voi varovasti hyvinkin läheltä kasvuriviä.

Haratessa voi myös mullata taimia kevyesti, eli siirtää hyvin varovasti hieman multaa rivienvälistä kasvien juurille, etenkin porkkanat tykkäävät tästä.

Haraamisen jälkeen porkkanoiden on hyvä jatkaa kasvuaan kuohkeassa maassa.

Ihania puutarhatunnelmia

Välillä on mukava kurkistaa muuallekin kuin omaan puutarhaan.

Nopeasti ja vaivattomasti tämä käy tänä keväänä ilmestyneen ihastuttavan P niin kuin puutarha -kirjan avulla. Sain kirjan kustantajalta tutustuttavaksi.

Näin bloggajan näkökulmasta kirjassa on erityistä se, että se on jotenkin blogityylinen, vaikka onkin ihan perinteisen kirjan muodossa.

Paljon kauniita kuvia ja lyhyesti tekstejä, joissa on monia pieniä vinkkejä puutarhahoitoon.

Kirjan vajaat 200 sivua tarjoavat yhteensä 200 toinen toistaan parempaa puutarhaideaa esittelemällä 14 erilaista puutarhakohdetta.

Olipa mukava kokemus pitää pitkästä aikaa käsissä oikein tällaista kaunista kuvakirjaa. Voi rauhassa selailla ja palailla eri kuvien tunnelmiin. Nykyään kun "kaikki" alkaa olla netissä, niin tuossa yöpöydällä on enää harvoin mitään yhtä houkuttelevaa.

Tuntuu, että tunnekokemus on voimakkaampi, kun saman asian saa eteensä kirjan muodossa, kuin että katsoo sen tietsikan näytöltä, mitä tuumaatte?

Miten saada pavunsiemenet itämään?

Noustako vaiko ei? Ylhäällä oikealla näkyvä ruskea, vähän "mädän-
tynyt" kohta lienee yksi pavunalkuja vaivaavista ongelmista.
Saattaisiko tuokin olla etanoiden tekosia? 

Alku aina hankalaa... pavunsiemeniä on joskus vaikea saada itämään maassa. Toisinaan itävät paremmin, mutta usein huonommin, hyvä jos puolet. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?

Minulle on vähän mysteeri, mistä nämä vaihtelut johtuvat. Olen kylvänyt lämpimään maahan, kokeillut sekä liottaen että liottamatta siemeniä, tällä ei ole ollut vaikutusta asiaan.

Olenkin nyt ruvennut varmuuden vuoksi taimikasvattamaan pavunsiemeniäkin, jotta pystyn varmistamaan papujen saannin.

Kasvihuoneen lämmössä pieniin purkkeihin kylvetyt pavunsiemet kyllä itävät, ja maahan istutetut taimet jatkavat iloisesti kasvuaan. Kunhan alkuun ovat päässeet, niin pavut ovat kasvaneet hyvin ja tuottaneet mukavasti satoa.

Selviytyjä!

Kun olen yrittänyt idättää siemeniä maassa, olen peittänyt kylvöksen harsolla, sillä papu tykkää lämmöstä. Harso myös suojaa pikkutaimia innokkailta linnuilta, mistä kerroin herneenkylvö-jutussa.

Sitten huomasinkin, että pienet pavunalut alkoivat nopeasti kadota harson alta. Tuolloin syyllisiksi osoittautuivat pikkuriikkiset etanat, jotka viihtyvät mukavassa kosteudessa harson alla, ja joita on päiväsaikaan vaikea huomata. Jo yksikin pieni etana tuohoaa pikkutaimia käsittämättömän nopeasti.

Kannattaa siis seurata taimien nousemista tarkasti ja mikäli etanoita näkyy, poistaa harso - ja toivoa, etteivät linnut käy niitä enää napsimassa. Suo siellä, vetelä täällä, sanoisin.  

Ehkä tuo harso voi muutenkin aiheuttaa ongelmia. Voisi olla parempi, jos harson saisi joidenkin tukien avulla kohotettua hieman irti nousevista taimista. Silloin harson voisi kenties pitää pidempäänkin paikallaan suojaamassa pikkutaimia.

Jos pavunkasvatuksessa on samanlaisia ongelmia, niin suosittelen niille lyhyttä taimikasvatusta sisätiloissa tai kasvihuoneessa.

Mikä ihana löytö!

Kävin äkkiä hakemassa postin tuosta lähilaatikolta - ja mitä huomasinkaan siinä matkan varrella. Ihan omalla tontillamme, pienen kallion juurella, ihastuttavaa valkokukkaista kasvia.

Vaikken ole kasvia muistaakseni aiemmin missään nähnyt, niin jostain putkahti oitis mieleeni nimi: noiden sievien helmirivisten täytyy olla kalliokieloa! Näinpä tuo tarkistuksen jälkeen tosiaan näyttää olevan.

Kalliokielo on niin erikoisen näköinen kasvi,
että se näyttää suorastaan vähän epätodelliselta
suomalaisessa metsässä.

Kalliokielo onkin mielenkiintoinen kasvi. Se on myrkyllinen kuten kielokin, paitsi että: "maanalaiset osat ovat olleet ihmisille - myös suomalaisille - erittäin tärkeitä. Juurakot ovat kalliokielon ainoa myrkytön osa, ja niiden erittäin suuri tärkkelyspitoisuus on ollut kato- ja nälkävuosina tärkeä hätäleivän ainesosa.

1700-luvulla elänyt taloustieteilijä Pietari Gladd totesi kalliokielon juurakoiden olevan parasta luonnostamme saatavilla olevaa hätäleivän ainesta" (lähde: http://www.ts.fi/teemat/
luonto/1074050739/Kalliokielon
+voimiin+luotettu+vuosituhansia)

Tämäpä onkin hyvä tieto, jos vaikka nämä viljelykset eivät sattuisikaan oikein tuottamaan satoa ;)


Kalliokielo kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa ja Etelä-Suomessakin se on yleinen. Siitä ei ole aavistustakaan, mistä nuo yksilöt ovat tuohon putkahtaneet, ja kauanko ovat siinä kasvaneet. Parikymmentä kukkavartta siinä näytti olevan. Lienevätkö luonnonvaraista kantaa, vai onko ne jossain vaiheessa istutettu tänne? Olemme sentään asuneet täällä yli 20 vuotta, mutta enpä ole noita aiemmin huomannut. Mukava löytö joka tapauksessa.

Juuriselleri - yllättävän helppo kasvatettava

Juuriselleri eli mukulaselleri on ihana kasvis, jonka olen suorastaan pieneksi ihmeekseni saanut kasvamaan melkoisen hyvin. Olen hämmästellyt sitä, että sellereistä tulee niin hyvän makuisia ja ne kasvavat hyvin ilman ihmeempiä vippaskonsteja, selleri vaikuttaa siis kohtuuhelpolta viljeltävältä. Tässä muutamia tärkeimpiä asioita juurisellerin kasvatuksesta.

Tärkeintä on ajoissa = helmikuussa tai viimeistään maaliskuun alussa aloitettu taimikasvatus. Siemenet ovat hitaita itämään ja taimet ovat pitkään hentoisia. Riittävästä kosteudesta huolehtiminen on tärkeää. Kylvös ja pikkutaimet kannattaa vaikka suojata alkuun kevyesti päälle laitetulla muovikelmulla, ei liian tiiviilllä.

Kylvän sellerinsiemeniä suht reilusti, jotta niistä tulee riittävä määrä taimia.

Sanomalehdestä kääräistyihin "purkkeihn" juuri siirrettyjä
juurisellerin pikkutaimia. Taimet saavat kasvaa näissä
siihen saakka, kunnes ne siirretään maahan. 

Taimet kannattaa koulia = siirtää kukin taimi omaan pienehköön purkkiinsa, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat vähän kasvaneet. Kasvu on jatkossakin aika hidasta, joten siksi purkkien ei tarvitse olla kovin suuria. Viiden sentin halkaisija riittää hyvin.

Juuriselleri tarvitsee kohtuupaljon lannoitusta, joten säännöllinen lannoittaminen on tärkeää jo taimikasvatusvaiheessa ja erityisesti myöhemmin.

Sellerintaimet eivät ole kovin hallanarkoja, ne voi istuttaa maahan jo toukokuun puolella. Taimet istutetaan suunnilleen alkuperäiseen syvyyteensä, noin 20 cm:n taimi- ja 40 cm:n rivivälein. Laitan sellereille reilunpuoleisesti kompostia ja lisäksi vielä hiukan rakeista luomulannoitetta.

Sellerintaimet valmiina istutettaviksi maahan. 

Pari-kolme kertaa kesässä lannoitan sellereitä myös pissalla, jonka käytöstä kerroin jo aiemmin hieman, joskus myöhemmin vielä lisää kesäkäytöstä.

Riittävän lannoituksen lisäksi selleri tarvitsee myös suht runsaasti vettä, sellerit tykkäävät kun jaksaa kastella poutajaksoina.

Juuiselleri kasvattaa pitkään lähinnä lehtiä, juurimukula alkaa kasvaa vasta elo-syyskuussa, joten ei kannata huolestua, että mukulat ovat alkusyksystä vielä pieniä. Kasvu jatkuu niin kauan kuin lämmintä riittää, joten sellerit kannattaa nostaa maasta vasta lokakuulla ennen maan jäätymistä. Epäilen, että moni ei malta odottaa juuresten kasvua niin pitkään, että varsinainen juuriosakin kerkiää kasvaa ja siksi luulee, ettei osaa kasvattaa esim. porkkanaa, selleriä ja lanttua.

Lajikkeella on vaikutusta sellerin makuun, osa lajikkeista on hieman kitkeränmakuisia. Kokemukseni mukaan sileäpintaisemmat lajikkeet ovat parhaimman makuisia. Tänä kesänä minulla on kasvamassa Mars-lajiketta, Alabasteria ja Dolvia. Kerron syksymmällä kokemuksiani näiden lajikkeiden maku- ja muista eroista (tässä linkki myöhempään juttuun, missä kerron kokemuksia noista eri lajikkeista).

Tässä ihana lopputulos, joko myöhään syksyllä

tai vasta keväälläkin nautittuna, sillä sellerit

säilyvät kellarissa oikein hyvinä. 

Kun sellerit nostetaan maasta, juuria kannattaa hieman "typistää" vaikka lapionkärjellä leikkaamalla kuitenkin varoen, ettei vahingoita itse mukulaa. Myös naatti katkaistaan jättäen sentin - parin tynkä. Naatin katkaisu käy myös kätevästi lapionkärjellä, kun laittaa nostetut sellerit maan pinnalle pitkälleen pötköttämään.

Jos juurisellereitä on enemmänkin ja käytössä kellari, ne voi säilöä sinne laitettuna johonkin "väliaineeseen", esim. hiekkaan tai turpeeseen tai näiden sekoitukseen.