Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.

Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.

Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Multajuurekset keittiössä

Yhden sosesopan kuorisaldo.

Meillä ruoanvalmistus alkaa usein siitä, että kellarista haetaan itse kasvatetut ihanat, mutta multaiset juurekset. Ne pitää kuoria, huuhtoa ja paloitella. Ja sitten siivotaan keittiö ;(

Koska siivous ei kuulu lempiharrastuksiini, pistän juureksia käsitellessäni toiseen tiskialtaaseen alkajaisiksi muutaman arkin sanomalehteä.

Sitten tuon nuo multajuurekset lehden päälle ja kuorin ja käsittelen ne siinä. Lopuksi viimeistelyhuuhtelu viereisessä altaassa.

Homman päätyttyä sanomalehti kuorineen ja multineen kääräistään siistiksi nyytiksi ja kiikutetaan kompostoriin (muista ottaa toi kuorimaveitsi pois, niitä ei kannata kompostoida ;)

Ja voilá, alta paljastuu täysin siisti allas. Luulisin, että viemärikin kiittää, sekään ei varmaan tykkää saada määrättömästi multaa ja muuta moskaa sisuksiinsa.

Juuriselleri - yllättävän helppo kasvatettava

Juuriselleri eli mukulaselleri on ihana kasvis, jonka olen suorastaan pieneksi ihmeekseni saanut kasvamaan melkoisen hyvin. Olen hämmästellyt sitä, että sellereistä tulee niin hyvän makuisia ja ne kasvavat hyvin ilman ihmeempiä vippaskonsteja, selleri vaikuttaa siis kohtuuhelpolta viljeltävältä. Tässä muutamia tärkeimpiä asioita juurisellerin kasvatuksesta.

Tärkeintä on ajoissa = helmikuussa tai viimeistään maaliskuun alussa aloitettu taimikasvatus. Siemenet ovat hitaita itämään ja taimet ovat pitkään hentoisia. Riittävästä kosteudesta huolehtiminen on tärkeää. Kylvös ja pikkutaimet kannattaa vaikka suojata alkuun kevyesti päälle laitetulla muovikelmulla, ei liian tiiviilllä.

Kylvän sellerinsiemeniä suht reilusti, jotta niistä tulee riittävä määrä taimia.

Sanomalehdestä kääräistyihin "purkkeihn" juuri siirrettyjä
juurisellerin pikkutaimia. Taimet saavat kasvaa näissä
siihen saakka, kunnes ne siirretään maahan. 

Taimet kannattaa koulia = siirtää kukin taimi omaan pienehköön purkkiinsa, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat vähän kasvaneet. Kasvu on jatkossakin aika hidasta, joten siksi purkkien ei tarvitse olla kovin suuria. Viiden sentin halkaisija riittää hyvin.

Juuriselleri tarvitsee kohtuupaljon lannoitusta, joten säännöllinen lannoittaminen on tärkeää jo taimikasvatusvaiheessa ja erityisesti myöhemmin.

Sellerintaimet eivät ole kovin hallanarkoja, ne voi istuttaa maahan jo toukokuun puolella. Taimet istutetaan suunnilleen alkuperäiseen syvyyteensä, noin 20 cm:n taimi- ja 40 cm:n rivivälein. Laitan sellereille reilunpuoleisesti kompostia ja lisäksi vielä hiukan rakeista luomulannoitetta.

Sellerintaimet valmiina istutettaviksi maahan. 

Pari-kolme kertaa kesässä lannoitan sellereitä myös pissalla, jonka käytöstä kerroin jo aiemmin hieman, joskus myöhemmin vielä lisää kesäkäytöstä.

Riittävän lannoituksen lisäksi selleri tarvitsee myös suht runsaasti vettä, sellerit tykkäävät kun jaksaa kastella poutajaksoina.

Juuiselleri kasvattaa pitkään lähinnä lehtiä, juurimukula alkaa kasvaa vasta elo-syyskuussa, joten ei kannata huolestua, että mukulat ovat alkusyksystä vielä pieniä. Kasvu jatkuu niin kauan kuin lämmintä riittää, joten sellerit kannattaa nostaa maasta vasta lokakuulla ennen maan jäätymistä. Epäilen, että moni ei malta odottaa juuresten kasvua niin pitkään, että varsinainen juuriosakin kerkiää kasvaa ja siksi luulee, ettei osaa kasvattaa esim. porkkanaa, selleriä ja lanttua.

Lajikkeella on vaikutusta sellerin makuun, osa lajikkeista on hieman kitkeränmakuisia. Kokemukseni mukaan sileäpintaisemmat lajikkeet ovat parhaimman makuisia. Tänä kesänä minulla on kasvamassa Mars-lajiketta, Alabasteria ja Dolvia. Kerron syksymmällä kokemuksiani näiden lajikkeiden maku- ja muista eroista (tässä linkki myöhempään juttuun, missä kerron kokemuksia noista eri lajikkeista).

Tässä ihana lopputulos, joko myöhään syksyllä

tai vasta keväälläkin nautittuna, sillä sellerit

säilyvät kellarissa oikein hyvinä. 

Kun sellerit nostetaan maasta, juuria kannattaa hieman "typistää" vaikka lapionkärjellä leikkaamalla kuitenkin varoen, ettei vahingoita itse mukulaa. Myös naatti katkaistaan jättäen sentin - parin tynkä. Naatin katkaisu käy myös kätevästi lapionkärjellä, kun laittaa nostetut sellerit maan pinnalle pitkälleen pötköttämään.

Jos juurisellereitä on enemmänkin ja käytössä kellari, ne voi säilöä sinne laitettuna johonkin "väliaineeseen", esim. hiekkaan tai turpeeseen tai näiden sekoitukseen.

Pieni viljelylaari kaupunkilaistyttärelle

Vanhin tytär on tullut sen verran äitiinsä, että kasvattelee mielellään lasitetulla parvekkeellaan jotain pientä.

Istutin hänelle vähän taimia puulaatikkoon, joka löytyi vajasta kätevästi klapipinon alta - niiden 25 klapikuution, jotka juuri muutama päivä sitten oli saatu heiteltyä onnellisesti sisään. Eipä muuta kuin muutama sata klapia sivuun, niin siellähän se laatikko odotti paikallaan :)

Vuorasin laatikon kaksinkertaisella muovilla, laitoin pohjalle sorakerroksen, sen päälle lannoitettua luomumultaa, hiukkasen kompostia, rakeista luomulannoitetta ja päällimmäiseksi vielä multaa.

Sitten pääsi istutushommiin: taakse hajuherne, eteen vähän salaattia, persiljaa ja thaibasilikaa, keskelle muutama kesäkukanalku.

Hajuherneelle kiipeilytueksi harjateräksestä taivutettu kaari.

Laventelin unohdin pienessä kiireessä istuttaa, se täytynee toimittaa jälkitoimituksena kuten tyttären toivoma tomaattikin. Krassikin voisi vielä olla kiva.

Ja miksei tytär istutellut itse taimiaan? Koska hän valmisti sillä aikaa nälkäiselle äidilleen ihanan grillivartaan, ylimääräisenä yllärinä itse tehty teriyaki-kastike!

Nokkosia näkyvissä!

Yksi keväisiä herkkuhetkiä on ensimmäiset nokkosletut. Nyt onkin juuri sopiva aika kerätä nuoria nokkosenversoja.

Nokkosista kannattaa ottaa talteen latva ja ylimpiä lehtiä, jotka ovat pehmeimpiä.

Helpoiten tämä käy siten, että laittaa astian aivan nokkosen viereen, napsaisee latvan tai lehden poikki saksilla ja tipauttaa sen käsin koskematta astiaan.

Näin selviää nokkosenpolttamilta ilman suojahanskoja, jotka ainakin minusta ovat monesti aika hankalat.

Nokkosia ei pidä kerätä kovin ravinteikkaasta, esim. kompostia, lantaa tmv. sisältävästä maasta (siis sieltä missä ne mieluiten kasvavat ;).

Kerätyt lehdet huuhdotaan ja ryöpätään pari minuuttia pienessä vesimäärässä. Vesi valutetaan tai puristellaan pois ja nokkoset hienonnetaan esim. sauvasekoittimella. Tai veitsellä, jos haluaa karkeampaa rakennetta.

Nokkosmassaa voi käyttää esim. lettu- ja leipätaikinaan, muhennokseen tai keittoon, ja tietysti sitä voi pakastaa vastaisen varalle.

Jossain mainittiin hiljattain myös nokkos- tai pinaattipannukakku, sitä täytyy vielä kokeilla!

Ihanainen talvivalkosipuli

Oikein hyvää alkanutta toukokuuta, sään puolesta ainakin aika tyypillisissä vapputunnelmissa :)

Valkosipuli kai sopii näin vappuaamuun. Tähän aikaan keväästä kun raparperin lisäksi juuri mikään hyötykasvi ei vielä näytä elonmerkkejä - paitsi talvivalkosipuli. Sen vahvat uudet versot kurottavat jo korkealle.

Talvivalkosipuli on mukavan helppo kasvatettava, se tuottaa suurikokoisia sipuleita, joissa on isot kynnet. Tähän aikaan voi myös mainiosti nauttia nuoria versoja, joissa on kynsiin verrattuna miellyttävän hento valkosipulin maku.

Talvivalkosipuli on monivuotinen viljeltävä. Sitä voi jättää talveksi maahan, jolloin nämä lähtevät uuteen kasvuun jo varhain keväällä.

Näihin aikoihin nuo kasvuun lähteneet kannattaa kaivaa ylös maasta ja erottaa saman kasvin kynnet varovaisesti toisistaan ja istuttaa ne jatkamaan kasvua n. 10 cm:n päähän toisistaan, 5-10 cm:n syvyyteen.

Valkosipuli tarvitsee kohtuukuohkean, hyvin lannoitetun kasvualustan. Tällä kertaa ripottelin istutuskuoppaan kokeeksi myös hieman kananmunankuoria.

Valkosipulit pötköttelevät uudessa

kasvupaikassaan ennen

kompostin lisäämistä ja peittämistä.

Loppukesästä kasveihin kasvaa korkeat kukkavarret, joihin kehittyy jokaiseen kymmeniä pienenpieniä valkosipulinkynsiä (ns. itusilmuja), joista taas lähtee kasvamaan uusia kasveja... Näin ollen valkosipuli tuppaa leviämään vähän liiankin kanssa, melkein rikkaruohoksi asti. Olenkin viime aikoina katkonut nämä kukkavarret kokonaan pois jo varhaisessa vaiheessa - siitäkin huolimatta, että kukkavarret ovat tosi kauniin näköisiä :) Näin myös maan alla kasvavan, syötäväksi kehittyvän valkosipulin käyttöön jää enemmän kasvuenergiaa.

Uusia valkosipuleita lähtee siis kasvamaan myös noista maan alla olevista isoista sipuleista, joka kynnestä aina yksi uusi kasvi. Näistä valkosipulit myös kasvavat huomattavasti nopeammin kuin kukkavarsissa olevista minikynsistä.

Keväällä maasta nostettujen valkosipuleiden

kynnet on helppo irrottaa toisistaan ja niissä

on jo vahvat juuret.

Syötäväksi tarkoitetut talvivalkosipulit kannattaa nostaa aika aikaisin, elokuun lopulla ennen kuin lehdet alkavat kunnolla tuleentua.

Jos nostamisen jättää myöhemmäs, valkosipulinkynnet alkavat jo kehittää uutta versonalkua seuraavaa kesää varten. Mikäli tämä kerkiää tapahtua ennen nostoa, säilyvyys heikkenee huomattavasti. Muutoin nämä valkosipulit säilyvät kuivattamisen jälkeen kuivassa ja viileässä paikassa hyvinä lähes koko talvikauden.