Voi ihanat lehtikaalit 😊

Kerroin joskus syksyllä, miten keksin vasta aika loppukesästä kylvää vähän lehtikaaleja kasvamaan isoissa ruukuissa.

Idean taustalla oli tyttäreltäni edellissyksynä vähän vahingossa pelastamani, hänen jo kuolleeksi luulemansa lehtikaalienjämät. 

Tällaisia ovat muutama hassu 
lehtikaalinlatva tällä hetkellä. 

Myöhäinen kylvö olikin mainio juttu. Lehtikaalit tuottivat parvekkeella mukavasti satoa aina jonnekin marraskuun loppupuolelle saakka. Silloin säiden kylmettyä katkaisin vielä latvatupsut sisälle vesilasiin, jotta niistä saattoi napsia vielä viimeisiä lehtiä. 

Suurin osa varsista on
kasvattanut juuria.

Nyt huomasin, että latvat ovatkin kasvattaneet vesilasissa juuria! Eihän noita voi nyt hävittää pois, vaan täytyy ennemminkin istuttaa multaan. Saattaisi hyvin olla, että selviäisivät tästä ensi kesään saakka, kun ollaan jo näin lähellä vuodenvaihdetta 😊 Sehän olisi vallan mukava juttu, aikamoinen kasvuvoima kyllä näillä.

Tämä onkin nyt mainio konsti saada omaa lehtikaalia lähes ympäri vuoden - ja saada lisäksi lehtikaali kasvamaan monivuotisena. Tämä systeemi menee ehdottomasti jatkoon!

#kaali #lehtikaali #juurtuminen #kasvatus #kasvattaminen

Hassu ruukku

Olohuoneen nurkkaan on syntynyt aivan vahingossa vähän erikoinen kasvien "säilytysruukku".

Kaikki alkoi siitä kun hain joskus joulukuun alussa tyttären parvekkeelta pikkupakkasesta säilytettäväksi muutaman ison ruukun.

Tarkoitukseni oli tyhjentää ruukut ja säilöä ne sitten varastoon.

Ruukuissa on kasvanut kesällä mm. lehtikaaleja, ja niitä oli vielä vähän jäljellä ruukuissa. En raatsinutkaan heittää kaalintaimia pois, vaan aloin elvyttämään vähän kuivahtamaan päässeitä kaalinvarsia.

Lehtikaalit joulukuun alussa, pian
sisälle pääsyn jälkeen.

Nostin ruukun sisälle, kaalit virkosivat ja alkoivat kasvattaa pian uusia lehtiä. Sitten en varsinkaan enää ratsinut hävittää niitä 😊

Ruukku sai jäädä olohuoneen nurkkaan odottelemaan, josko vaikka kaalit selviytyisivät aina ensi kesään asti.

Ruukku tällä hetkellä. Lehtikaalit ovat
vähän honteloita, mutta hengissä! Niiden
välissä on mm. kaupan korianteri- ja
mintturuukkujen jämiä.

Ja kun ruukku kerran on tuossa ollut, niin olen nyt vielä istutellut kaalien väleihin erilaisia kaupan yrtti- ym. ruukkujen jämiä. 

Jännä nähdä mitä tästä tulee, selviävätkö kasvit kevääseen asti istutettaviksi ulos?

Vannomatta paras!

Edellisessä kylvöpostauksessani kerroin, miten olen tyytyväinen siitä, että tulin lopettaneeksi työlään kaalinkasvatuksen viime vuonna. Niin herkullista kuin vaikka parsakaali onkin 😊 Mutta kaalit ovat niin kovin hankalia suojattavaksi monilta niitä vaanivilta tuholaisilta.

Vaan kuinkas kävikään, nyt aloin kovasti kaipailemaan omaa kiinankaalia, jotta pääsisi tekemään ihanaa korealaista kimchiä.

Eihän siinä muu auttanut kuin laittaa vanhat kiinankaalinsiemenet multaan. Ja kuinka ollakaan, useita vuosia vanhat siemenet itivät yllättävänkin hyvin.

Tosin, kun tarkkoja ollaan, ei kiinankaali ole kaali ensinkään, vaan se kuuluu nauriskasveihin.

Sieltä pienet kiinankaalinalut nousevat.
Astian takaosassa on vähän muutakin, salaattia sun muuta.

Yhtä kaikki, kiinankaali on kasvatettavana vähintään yhtä haastava kuin varsinaiset kaalit. Se on aivan erityinen tuholaismagmeetti, kuten monet muutkin ristikukkaiskasvit, joihin kaikki kaalit kuuluvat. No, pitäähän haasteita aina olla 😊

Toisaalta mietin, että voisivatko kaalintaimet olla täällä rivarissa paremmin tuholaisilta piilossa, kun nuo naapurit tuskin kaaleja kasvattelee 😂

Näillä pienenpienillä tiluksilla ne ovat myös paremmin valvovan silmäni alla, ehkä myös vähän helpommin suojattavissa.

Toisaalta saattaa olla, että kaalit innostuvatkin kukkimaan ennen aikojaan, kun piha on niin aurinkoinen ja lämmin.

Aika näyttää, päästäänkö tässä nauttimaan oman maan kimchistä? 

#kaali #kiinankaali #kasvatus #rivitalo #piha #pieni #puutarha #kimchi #siemen #taimikasvatus #taimi

Harsossa reikä? - Ei hätää!

Kasvuharsot ovat monessa suhteessa hyödyllisiä, ja monella tapaa aivan välttämättömiä. Vaikkapa luomu-kaalin kasvatuksesta ei tulisi oikein mitään ilman tuhohyönteisiltä suojaavaa harsoa.

Lähtötilanne.

Harsoihin liittyy kuitenkin monia ongelmia; ne hajoavat helposti, ovat aika lyhytikäsiä ja usein väärän kokoisiakin.

Harmittaa, kun ison kasvuharson keskelle ilmestyy jostain reikä, eikä aina viitsisi ostaa uusia harsoja. Muutoinhan tuo ei niin haittaisi, mutta jos aikoo käyttää harsoa suojaamaan ristikukkaiskasveja (kaalit, nauriit, lantut, retiisit) tuholaisilta ei reikäistä harsoa voi käyttää. Näistä kasveja rakastavat monet koit, kärpäset ja perhoset kyllä etsivät tiensä herkkujen ääreen reiän kautta.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä harsoja voi korjata parillakin tavalla. Niitä voi ommella ompelukoneella, ja näin olen joskus yhdistänytkin kaksi pienempää harsoa sopivan kokoiseksi. Ompelena kännattaa käyttää harvaa siksakkia.

Paikka paikoillaan.

Valmis lopputulos, taas toimii!

Reiät taas saa näppärästi ja nopeasti paikattua kuumaliimapistoolin tai muun liiman avulla.Toisesta harsosta otetaan paikkapala, joka liimataan kiinni pursottamalla kuumaliimaa reiän ympärille. Täytyy vain varoa sitä, ettei liima ole liian kuumaa, jolloin se syövyttää harsoon uuden reiän! Liima saa kuumentua sen verran, että se on juuri juoksevaa, sopiva kuumuus löytyy helposti kokeilemalla.

Ajankohtaista nyt: ruohosilppu hyötykäyttöön

Onnellinen on se ken omistaa jonkinlaisen nurmikkoalueen ja keräävän ruohonleikkurin!

Jos olet hankkimassa uutta leikkuria, kannattaa harkita keräävää mallia.

Sillä ruohonleikkuusilppu on kasveille varsinainen aarre, jolla on monia hyviä vaikutuksia niin kasveille itselleen kuin myös maahan.

En meinannut heti uskoa, kun huomasin, etten nähtävästi ole aiemmin kirjoittanut tästä "vihreästä kullasta".

Ruohosilppu sisältää runsaasti typpeä ja

- antaa kasveille luomu-ravinteita, toimii viherlannoitteena
- pidättää kosteutta maassa - kastelun tarve vähenee
- estää rikkaruohojen kasvua
- parantaa maan multavuutta ja lisää eliötoimintaa

Ruohosilppua voi lisätä kasvien juurille pitkin kesää - eniten ja useimmin niille kasveille, jotka tarvitsevat eniten ravinteita, esim. tomaatti, kaalit, valko- ja purjosipuli, kurpitsat...

Silppu kannattaa lisätä heti tuoreeltaan leikkuun jälkeen, jotteivät siihen sitoutuneet ravinteet karkaa taivaan tuuliin.

Olet ehkä joskus huomannut, että ruohosilppu alkaa maatua nopeasti ja voimalla. Jos silppukasa jää seisomaan joksikin aikaa, se kuumenee maatuessaan hämmästyttävästi, niin että höyry vain nousee!

Vähän kasvista riippuen silppua voi levittää ohuehkon, muutaman sentin kerroksen. Pienille taimille vähän varovaisesti, eikä aivan taimien juureen, vaan vähän kauemmas.

Jälleen Lepaalla :) -

Jo pari viikkoa sitten oli jälleen jokavuotinen Lepaan puutarha- ja viheralan näyttely. Aika on jälleen näin säilöntäaikaan vierahtänyt, mutta pistetään nyt kuitenkin vielä vähän kuulumisia jälleen ihanasta näyttelystä.

Viimevuotisen Lepaan-käyntini perusteella oli kova polte päästä paikalle. Se ei kuitenkaan meinannut millään mahtua ohjelmaan, lopulta kuitenkin onnistui puolivahingossa pieni piipahdus.

Esillä oli myös erilaisista kasvinosista
taiteiltuja upeita kasvimandaloita, joiden
tekemistä pääsi itsekin kokeilemaan.

Lepaan näyttely tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. Toisaalta siitä osaa ehkä myös itse ottaa kerta kerralta enemmän irti.

Lepaalla on valtavan paljon nähtävää - jo näyttelyosastoja on lähemmäs 200, sitten on koko Lepaan upea miljöö kauniine sekä rakennuksineen, monenlaisine kiinnostavine puutarha-alueineen sekä kasvihuoneineen.

Kaikkeen ei millään ehdi tutustumaan yhdellä käynnillä, nytkin tuntui, että moni juttu jäi vielä kokonaan odottamaan seuraavaan vuoteen.

Bloggareiden tekemiä mukavia asetelmia.

Tämän vuoden hauska uutuus oli se, että tapahtumaan oli kutsuttu neljä puutarhabloggaria rakentamaan jokainen oma esillepano samoista aineksista - kuormalavoista, rullakosta ja syklaameista ja muista syksyn kasveista. Bloggarit on myös saaneet mukavasti näkyvyyttä tapahtuman ennakkomarkkinoinnissa.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös monenlaisia kiinostavia opastettuja kierroksia. Viimeksi kävin todella mielenkiintoisessa esittelyssä Lepaan suuressa tomaattikasvihuoneessa, joten sen saattoi jättää tällä kertaa väliin.

Valtava omenatarha piti tietysti käydä katsastamassa - vasta tällä kertaa löysin myös omenoiden kupeessa kasvavat kymmenet kirskikkapuut.

Hyötykasvien näytemaalla sai huomata, kuinka kasvit ovat viime vuoteen verrattuna todella paljon jäljessä. Viimeksi vaikkapa latva-artisokissa oli jo komeat kukinnot. Nyt kasvien lehdistö oli kasvanut tuskin puoleen viimevuotisesta, eikä kukinnoista ollut vielä tietoakaan.

Lepaalla paljastettiin myös ensi vuoden Vuoden vihannes, joka on - pavut! Mukava juttu, sillä pavuthan on yksi parhaita kasviksia!




Olisi ollut myös yksi mielettömän hieno juttu, josta harmikseni unohdin ottaa kuvat. Tätä on vähän vaikea selittää näin sanoin, mutta yritetään :) Esillä oli nimittäin puutarhakoristeita, jotka oli tehty vanhoista vaatteista, jotka oli kastettu betoniin. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa pitsistä voi tehdä kauniin pitsisiä betoniruukkuja.

Eli vaatteen, vaikkapa housujen muotoinen betoniesine seisoi maassa, ja sen sisään oli istutettu vaikkapa kukkia, aika huikeaa! Näistä varmaan ilmestyy vielä kuvia muihin Lepaasta kertoviin blogeihin. Tässä yksi linkki blogiin, missä näkyy vastaavalla idealla tehtyjä koristeita (7. kuva), ja muitakin kivoja betonijuttuja.

Sain Lepaalta myös mukaan jo ensimmäisen palkinnon lähestyvään blogiarvontaani :) Blogissani on lähiaikoina tulossa täyteen kokonaista 200 000 katselukertaa, ja silloinhan pitää toki järjestää kunnon arvonta! Vielä muutama tuhat klikkailua ja sitten :)

Olen niin iloinen, että pääsin edes piipahtamaan Lepaalla, on niin mukavan piristävä ja inspiroiva tapahtuma ja paikka! Toivottavasti jälleen ensi vuonna vähän paremman ajan kanssa :)

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.

Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.

Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Mitähän uutuuksia sitä kokeilisi?

Tähän aikaan vuodesta sydän sykkii monenlaisille puutarhajutuille, myös erilaisten uutuuksien kokeilemiselle.

Vanhat tutut ja hyväksi havaitut kasvit ovat toki tärkeä kivijalka, mutta aina on myös kiva kokeilla mausteeksi ripaus jotain uutta. Tänä vuonna minulla on tässä joukossa ainakin kaksi kasvia, joihin molempiin törmäsin ulkomaanreissuilla viime vuonna.

Toinen on niin kovin trendikkään lehtikaalin yksi alatyyppi, mustakaali. Ihastelin upean näköisiä mustakaaleja viime syksyisellä Tukholman-matkallani ihanassa Rosendalin puutarhassa Djurgårdenin saarella.

Mustakaalia ja muita lehtikaaleja Rosendalin puutarhan viljelyksillä
ihanan kesäisenä sadonkorjuutapahtuma-päivänä viime syyskuussa.

Mustakaali on kasvina todella kaunis, sen mustanpuhuva väri on hyvin erikoinen. Kauniinmuotoiset ehytreunaiset lehdet muodostavat palmua muistuttavan latvuksen, minkä vuoksi kasvia kutsutaankin myös palmukaaliksi.

Perinteisen lehtikaalin suhteen minulla on käynyt niin, että kasvatin sitä runsain määrin jo aikanaan viime vuosituhannen puolella, siis paljon ennen kuin se nousi nykyiseen suosioonsa. Silloin pääsin jo kyllästymään koko kasviin, kun käytin sitä vähän joka ruoassa niin tuoreena, kypsennettynä kuin kuivattunakin. Lehtikaalin lehdet ovat minun makuuni vähän ikävän karheita, niihin verrattuna mustakaali on huomattavasti pehmeälehtisempi. Innolla siis odotan tämän varsin koristeellisen uutuuden kasvua :)
Mustakaalia käytetään muuten paljon italialaisessa keittiössä, sekin kuulostaa lupaavalta!

Ja se toinen, se on sievä kukka, jonka tapasin viime kesänä Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa. Se oli aika pieni ja vähän vaatimatonkin, kasvoi villinä ja vapaana pitkin poikin puutarhaa; nurmikoiden reunamilla ja kiveysten väleissä.

Kyseessä on aika pienikukkainen unikko, jonka kukat ovat hyvin poikkeuksellisen värisiä, kauniin murretun oransseja. Osa kukista oli jo ehtinyt muodostaa siemenkotia, ja niinpä napsin vähän talteen noita pienenpieniä siemeniä.

Harmi kyllä en innostuksissani tullut ottaneeksi lainkaan kuvaa noista kukkasista. Niinpä laitan tähän kuvitukseksi muutaman muun kuvan viehättävästä Tallinnan kasvitieteellisestä. Jospa ensi kesänä saisi sitten kuvattua tämän unikon omassa pihassa :)

Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan tunnelmaa.

Nyt vain toivotaan, että niin mustakaalin kuin unikon siemenet itävät ja viihtyisivät myös meikäläisellä maaperällä.

Sunnuntaina 15. päivä. Puutarhajuttuja ja muita yksityiskohtia matkan varrelta - ja vähän muutakin

Pariisin tapahtumat vetävät sanattomaksi.

Olimme siellä vain muutama viikko sitten. Ei aivan niillä paikoilla, missä terroristit iskivät, mutta kuitenkin riittävän lähellä. Niin että tuntuu. Todella.

Hotellin ikkuna Bretagnessa.

Kirjoitin juuri ennen iskuja lähes valmiiksi tämän tältä erää viimeisimmäksi ajattelemani postauksen lokakuisesta Euroopan-matkastamme, tarkoituksenani julkaista tämä tänään. Tähän piti tulla vähän matkan varrella vastaan tulleita puutarha-asioita ja muuta pientä kivaa. Ja tulee niitäkin.

Nyt tuntui kuitenkin perin erikoiselta palata tähän kirjoitukseen ja näihin kuviin perjantain 13. päivän tapahtumien jälkeen. Olin kirjoittanut tämän alunperin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa. Tuli pakottava tarve laittaa tähän vielä vähän enemmän kuvia kuin mitä alkujaan oli tarkoitus. Jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Ja silti elämän pitää jatkua kuin ennen. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ennen Pariisiin menoa katsoimme, että terrorismivaroitus on korkealla tasolla, ja uhrasimme ajatukselle pienen hetken. Mutta kun olimme siellä ihanan Pariisiin sykkeessä, olo tuntui täysin turvalliselta ja kaikenlaiset uhat haihtuivat mielestä.

Ranskan halki luotijunalla porhaltaessamme mielessäni käväisi kerran, että tällaisessakin junassa voisi tapahtua terrori-isku.


Sitten alkuperäiseen postausajatukseeni - sillä, elämä jatkuu

Pohjois-Ranskassa tienposkia värittivät vielä täysillä kukkivat villit tuliunikot - ja minkä työn takana tuntuukaan olevan, että saa nuo kukoistamaan meillä Suomessa.

Bretagnesta Normandiaan.

Polkupyörien tarakalla kulki milloin minkäkinlaista kasvia:

Italiassa Cinque Terren alueella törmäsimme pieneen taimimyymälään, jossa innolla kolusimme kameroinemme.

Kaalintaimia kaupan lokakuussa.

Pohjois-Ranskassa sijainneesta pikkuhotellissa oli yksinkertaisuudessaan kerrassaan mainio ja tyylikäs vaatenaulakko.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa aiemmin suunnittelemieni lisäksi. Ensimmäinen siksi, että yhdessä suosikkiblogeistani oli perjantain 13. päivän tapahtumista kertovan jutun yhteydessä kuva, mistä tuli mieleeni tämä kuva kauniista puistovalaisimesta. Tämä valaisin ei tosin sijaitse Pariisissa, vaan etelämpänä Montpellierissä. Ja viimeisimpänä iloinen raitiovaunu samasta kaupungista. Elämä jatkukoon.

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.