Iloa itse kasvatetuista taimista 😊

Näin parhaimpaan taimikasvatusaikaan tuli mieleeni koota erilaisia syitä, joiden vuoksi taimikasvatusta kannattaa harrastaa.

Innoittajana toimi blogini siemenarvonta, johon on tullut aivan ihania kommentteja siitä, miksi kasvattaa itse taimia. Kiitoksia kaikille kommentoineille!

Tässä siis omasta mielestäni ja tuolta arvontakommenteista poimimani tärkeimpiä syitä:

🪙 Taimet tulevat näin huomattavasti ostotaimia edullisemmiksi, etenkin jos tarvitsee isompia määriä taimia

🌱 Tietää mitä saa, ja voi saada juuri sitä mitä haluaa. Esimerkiksi luomulannoitetut taimet.

🍅 Voi saada sellaisia kasvilajeja tai -lajikkeita, joita ei saa valmiina taimina. Itselleni tämä on varmasti yksi tärkeimpiä syitä, erityisesti tomaattien kohdalla.

🥬 Sopivasti ajoittamalla voi saada aikaisempaa satoa kuin ostotaimin, vaikkapa salaattia ja monia yrttjä. Lisäksi tietää, milloin mitäkin on saatavilla.

🚙 Ei tarvitse lähteä taimenetsintämatkoille - vaikka kieltämättä nekin voivat olla aika kivoja 😊

👨‍👧‍👦 Taimikasvatukseen voi liittyä myös kasvatuksellinen puoli (siis muukin kuin niiden taimien kasvattaminen), esimerkiksi kasvattamalla taimia yhdessä lasten kanssa. Tämä on varmasti erityisen palkitsevaa.

❤️ Viimeiseksi vielä se kenties kaikkein tärkein, taimien kasvua on vain niin ihanaa ja piristävää seurata 😊

Tuleeko sinulle mieleen vielä muita hyviä syitä, miksi kasvattaa itse taimia?

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tietoa taimikasvatettavien vihanneskasvien sopivista kylvöajankohdista.

Vielä ehdit osallistumaan blogini siemenarvontaan 29.2.24 mennessä. Poimin tähän postaukseen ideoita siihen tulleista kivoista kommenteista.

#taimi #siemen #taimikasvatus #kylvöajankohta

Viljelylaatikoita siellä, viljelylaatikoita täällä :)

Pistäydyin sukuloimassa pääkaupunkiseudulla. Tämän vuoden ilmiö näyttää olevan, että vähän joka kerrostalon pihaan on pystytetty uusia viljelylaatikoita. Mukava juttu, toivottavasti tämä jää pysyvämmäksikin ilmiöksi ja leviää edelleen, sillä mahdollisuuksiahan riittää.

Sadon lisäksi kaupunkiviljely tarjoaa mukavaa yhteistä tekemistä, josta yleensä myös lapset kovasti nauttivat. 

Kävin katsastamassa tyttären laatikot Laajasalossa. Myös äitini pihassa Vantaalla kyseltiin laatikkoviljelystä kiinnostuneita, kuten olen huomannut myös monessa muussa paikassa.

Oletko sinä huomannut viljelylaatikoiden lisääntyneen, tai harrastatko jopa itse laatikkoviljelyä? 

Löydät blogistani runsaasti luomu-puutarhanhoitovinkkejä, jotka soveltuvat hyvin myös laatikkoviljelyyn!

Nokkoskäytettä tulille!

Heti kun kevään ensimmäiset nokkoset ovat varttuneet kerättävään korkeuteen, on hyvä laittaa ensimmäinen erä nokkoskäytettä valmistumaan. Nokkoskäyte on loistavaa lannoitetta, mutta sen valmistumisaika on varsin pitkä, parisen viikkoa. Joten ei oikein auta, jos asiaan havahtuu vasta silloin, kun sille olisi jo tarvis. Näin minulle on yleensä aiemmin käynyt.

Tänä vuonna hääkukkaprojektini on kuitenkin saanut minut terästäytymään niin tämän kuin monen muunkin puutarha-asian suhteen. Luulisin, että nokkoskäyte voisi olla parasta mitä hääkukanalkujen jouduttamiseksi voisi parin viikon päästä, kesäkuun alkupuolella tarjoilla. 

Ilmaista lannoitetta tekeytymässä :)

Niinpä keräsin nyt litrakaupalla nuoria nokkosenversoja ja laitoin ne veden kanssa astiaan tekeytymään. Tästä pääset lukemaan vähän perusteellisemman juttuni tästä erinomaisesta "taika-aineesta".   

Mukavaa helatorstaita!

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Ajankohtaista nyt: ruohosilppu hyötykäyttöön

Onnellinen on se ken omistaa jonkinlaisen nurmikkoalueen ja keräävän ruohonleikkurin!

Jos olet hankkimassa uutta leikkuria, kannattaa harkita keräävää mallia.

Sillä ruohonleikkuusilppu on kasveille varsinainen aarre, jolla on monia hyviä vaikutuksia niin kasveille itselleen kuin myös maahan.

En meinannut heti uskoa, kun huomasin, etten nähtävästi ole aiemmin kirjoittanut tästä "vihreästä kullasta".

Ruohosilppu sisältää runsaasti typpeä ja

- antaa kasveille luomu-ravinteita, toimii viherlannoitteena
- pidättää kosteutta maassa - kastelun tarve vähenee
- estää rikkaruohojen kasvua
- parantaa maan multavuutta ja lisää eliötoimintaa

Ruohosilppua voi lisätä kasvien juurille pitkin kesää - eniten ja useimmin niille kasveille, jotka tarvitsevat eniten ravinteita, esim. tomaatti, kaalit, valko- ja purjosipuli, kurpitsat...

Silppu kannattaa lisätä heti tuoreeltaan leikkuun jälkeen, jotteivät siihen sitoutuneet ravinteet karkaa taivaan tuuliin.

Olet ehkä joskus huomannut, että ruohosilppu alkaa maatua nopeasti ja voimalla. Jos silppukasa jää seisomaan joksikin aikaa, se kuumenee maatuessaan hämmästyttävästi, niin että höyry vain nousee!

Vähän kasvista riippuen silppua voi levittää ohuehkon, muutaman sentin kerroksen. Pienille taimille vähän varovaisesti, eikä aivan taimien juureen, vaan vähän kauemmas.

Testing: nokkosvettä tomaatinlehdille

Keräsin ja ryöppäsin eilisiltana kevään ekat nokkoset lettuihin (tulipa muuten taas namia... :) Olin juuri kaatamaisillani ryöppäysvettä pois, kun mieleeni tuli, voisiko sitä käyttää jotenkin kasveille?

Nokkosvesihän sisältää paljon hyviä ravinteita ja hivenaineita. Otin siis veden talteen ja jäin miettimään, mihin sen käyttäisin.

Vasta aika hiljattain kasvihuoneeseen istuttamani tomaatintaimet näyttivät vähän siltä, että ne kaipaisivat hiukan lisää ravinteita. Niinpä päädyin suihkuttelemaan nokkosvettä kokeeksi tomaatinlehdille suihkepullolla ilman sen kummempaa tietoa siitä, onko tuo lainkaan järkevää tai edes turvallista. En laimentanut keitinvettä lainkaan, vaan suihkuttelin ihan sellaisenaan.

Suht tuhtia tavaraa, nokkosenlehtiä oli alunperin litran verran, ja vettä puolisen litraa. Sen verran kuitenkin luin, että nokkovesisuihkuttelua voisi käyttää tomaateille kirvojen torjuntaan. Ok, vaikkakaan kirvaongelmaa minulla ei kyllä ole tomaateissa ainakaan tähän mennessä koskaan ollut.

Sen verran tuo kokeilu kuitenkin hirvitti, etten uskaltanut suihkutella kaikkia tomaatteja, vaan kokeeksi ainoastaan pienen osan. Tein suihkuttelun eilisiltana. Kuinka ollakaan, tomaatit ovat edelleen hengissä - ja itse asiassa, yllättäin näyttäisi jopa siltä, kuin ruiskuteltujen tomaattien ylimmät lehdet olisivat saaneet tässä ihan päivän aikana selvästi voimakkaamman vihreän värin.

Ihan kuin tomaatti olisi vahvistunut vuorokaudessa!

Ei siis nähtävästi haitallinen kokeilu, ehkä jopa jotain hyötyä? Olenkin näissä puutarhahommissa vakaasti sitä mieltä, että kaikkea sellaista voi ja kannattaa kokeilla, mistä ei ole ainakaan haittaa :)

Erikseen on sitten vielä pari viikkoa muhitettava nokkoskäyte, josta olen kirjoittanutkin jo aiemmin.

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Tämä tomaattiniksi menee ehdottomasti kokeiluun!

Löysin mainiosta Sonja Lumpeen Tomaatti!-kirjasta minulle aivan uuden, tomaatinkasvatukseen liittyvän niksin. Tämän pitäisi auttaa ruton torjunnassa, mikä onkin yksi suurimpia ongelmiani tomaatinkasvatuksessa.

Jos siihen on tällainen ainakin "puoli-luomu" torjuntakeino, niin sehän olisi vallan loistavaa!

Tämä torjunta-aine on vähän tutumpi muista yhteyksistä; se on Aspiriini eli asetyylisalisyylihappo. Yksi Aspiriinitabletti jauhetaan ja liuotetaan neljään litraan vettä. Tuota vettä ruiskutetaan tomaatin lehdille aamupäivällä, jotta lehdistö ehtii kuivahtaa illaksi.

Ruiskutus tulee tehdä muutaman viikon välein kasvukauden aikana.

Tämä niksi menee ehdottomasti kokeiluun tänä kesänä! Jos vaikka testaisi nyt ensin niin, että ruiskuttaisi vain kasvihuoneen toiseen puoliskoon, niin voisi sitten tehdä vertailua, onko havaittavissa eroa.

Sitä en tiedä, voisiko tuosta käsittelystä olla jotain haittaa? Tuskin Aspiriini kuitenkaan tomaatteihin siirtyy. Tai jos vähän siirtyisikin, niin sittenhän tomaatit torjuisivat päänsärkyäkin ;) Ja aspiriinillahan taitaa olla toinenkin suotuisa vaikutus, sitähän pidetään suorastaan ihmelääkkeenä, joka voi ehkäistä monia sairauksia, kuten sydän- ja verenpainetautia.

Mutta jos se nyt ensi vaiheessa torjuisi tomaattiruttoa, niin sekin olisi vallan mainio asia.

Edit: jutusta poistettu vanha, jo päättynyt arvonta.

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.

Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.

Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Keväinen siemenarvonta blogissani

Arvontaan sisältyy kaupallista yhteistyötä

Tätä on nyt syytä pikkuisen juhlistaa, tämä on nimittäin 400. blogipostaukseni! Muutaman tekstin verran on siis tullut näitä puutarha- ja muita juttuja pyöriteltyä :) Ja kiva asia on se, että te lukijat olette pysyneet mukana!

Nyt on jälleen aika muistaa teitä, tällä kertaa Hyötykasviyhdistyksen lahjoittamalla runsaalla siemenpalkinnolla.

Arvon yhden palkinnon, johon kuuluu yhteensä kymmenen pussia erilaisten hyötykasvien siemeniä -mm. tilliä, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, mangoldia ja vihersipulia. Monet näistä ovat luomusiemeniä.

Arvontapalkintoon kuuluu nämä kymmenen siemenpussia.

Hyötykasviyhdistys edistää luonnonmukaista harrastusviljelyä ja kasvien monipuolista hyötykäyttöä. Kerron yhdistyksen toiminnasta tarkemmin seuraavassa postauksessa, kun se ei oikein mahdu tähän arvontajuttuun.

Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla tähän postaukseen kommentin siitä, mitä sinä ajattelet luomuviljelystä?

Kommentilla saa yhden arvan, toisen saat jos olet liittynyt tai liityt blogini lukijaksi (Google-käyttäjäraati blogin oikeassa laidassa). Kolmannen arvan saat julkaisemalla oikealla olevan arvontamainoksen blogissasi. Mainitsethan kommentissasi, montako arpaa sinulla on, sekä jonkin tunnistetietosi.

Arvonta päättyy su 20.3. Mikäli en tavoita voittajaa maaliskuun loppuun mennessä, arvon tilalle uuden.

Arvonta on päättynyt. Kerron voittajan tiistaina 22.3.

Kuva- ja muita täydennyksiä

Samalla paikalla neljännesvuosisadan varttunut parsa loppukesästä.
Korkeutta tällä on pari metriä ja leveyttä puolitoista.  

Täydentelin tuossa hiukan paria aiempaa juttuani eri kasvilajien kasvatuksesta; parsajuttuun sain nyt lisättyä loppukesän kuvan neljännesvuosisadan ikäisestä parsakasvistamme, joka kukoistaa kasvihuoneen päädyssä aika hervottoman kokoisena.

Laitanpa tuon kuvan nyt vielä tähänkin.

Pistän tuohon parsajuttuun vielä myöhemmin yhden lisäkuvan, kunhan kauniit mutta myrkylliset parsan marjat kypsyvät oikein täyteläisen punaisiksi.

Aiempaan tomaatinkasvatusjuttuun taas olen lisännyt tämänkesäiset uudet kasvatusniksit, joiden ansiota kuvittelisin olevan sen, että tomaattini ovat olleet tänä kesänä runsassatoisempia kuin koskaan aiemmin.

Laitoin tällä kertaa tomaattien istustuskuoppiin vähän kananmunankuorirouhetta sekä uuneista kerättyjä puuhiilen paloja. Lisäksi lannoitin tomaatteja pari kertaa kesän aikana nokkoskäytteellä.

Porkkanankasvatuksessakin on niksinsä

Itse kasvatetut porkkanat ovat niin
herkullisia, että niiden eteen kannattaa
nähdä vähän vaivaa.

Pistetäänpä näin kesän päätteeksi tällainen porkkanankasvatusjuttu, onpa sitten jo valmiina odottamassa ensi kesää :) Laitan tämän linkiksi tuonne oikeassa laidassa olevalle listalle, missä on vinkkejä erilaisten kasvien kasvattamiseen. Sieltä löytyy valmiiksi mm. valkosipuli, parsa ja parsakaali.

Sitten itse asiaan: voisi ajatella, että porkkana on sellainen helposti kasvatettava peruskasvis. Ja niinhän se pitkälti onkin, mutta tiedän silti monen tuskailevan porkkanankasvatuksen kanssa.

Onhan pikkiriikkisten porkkanantaimien harventaminen ja kitkeminen toki vähän hermoja kysyvää hommaa, toiset ihmettelevät miksi porkkanoista tulee monihaaraisia - ja jotkut taas kärsivät tuholaisongelmista.

Kirjoittelen tässä hiukkasen porkkanankasvatuksesta luomumenetelmin noin 30 vuoden kokemuksellani.

Porkkana kehotetaan kylvämään varhain, mieluiten jo toukokuun puolella. Se on ihan hyvä ajankohta, mutta eteläisessä Suomessa ei ole mitään hätää, vaikka kylvö menisi kesäkuun puolellekin. Itse kylvän mielummin vasta silloin, koska näin ollen olen jo kesälomalla siinä vaiheessa, kun porkkanat pitää kitkeä ja harventaa; näin niille on paremmin aikaa.

Porkkana ei tarvitse erityisen voimakasta lannoitusta. Luomuviljelyssä esim. hiukan kompostia ja rakeista luomulannoitetta rivien kohtaan ripoteltuna riittää alkuvaiheessa hyvin. Kesällä porkkanoita voi lisälannoittaa muutaman kerran.

Harso peitoksi
Porkkanäkylvös on hyvä peittää harsolla, useammastakin syystä. Pikkiriikkiset porkkanansiemenet itävät hitaasti ja ne ovat myös vähän heikkoja itämään, varsinkin jos kevät sattuu olemaan vähäsateinen. Harson alla pintamulta pysyy sopivan kosteana.

Mutta tärkeimpänä, harso suojaa porkkanoita tuholaisilta; porkkanakärpäsiltä ja -kempeiltä.

Harson ainoa ongelma on se, että sen alla viihtyvät loistavasti myös rikkaruohot. Ei kannata säikähtää, että harson alta saattaa ensi alkuun näyttää paljastuvan vain melkoinen rikkaruohoviidakko. Kyllä ne porkkanantaimetkin sieltä löytyvät! Porkkanarivit kannattaa muuten merkata hyvin esim. kepeillä, niin ne on helpompi löytää.

Kesäkuulla kitketään ja harvennetaan
Kun porkkanantaimet ovat nousseet selvästi erottuviksi, sentin - parin korkuisiksi, on aika kitkeä rikkaruohot niiden ympäriltä. Homma voi tosiaan tuntua vähän puuduttavalta, mutta se on myös palkitsevaa, kun siistit porkkanarivit alkavat tulla esiin rikkaruohojen seasta.

Jos porkkanat kasvavat kovin tiheässä, ne on hyvä harventaa samalla kasvamaan parin sentin välein. Jos vain kykenee, porkkanakylvös on hyvä kylvää jo alkujaan sen verran harvaksi, ettei harventamista tarvitsisi kovin paljoa tehdä. Tässä on toki se riski, että jos siemenet sattuvat itämään huonosti, kylvös voi jäädä kovin harvaksi. Porkkanansiementen itävyys muuten laskee nopeasti siementen vanhetessa, eli kovin vanhoja siemeniä ei kannata käyttää.

Maata kannattaa kuohkeuttaa vetämällä haralla
varovasti mahdollisimman läheltä porkkanariviä.

Kitkemisen jälkeen rivien välit on vielä hyvä harata varovasti pienellä haralla, mielellään tarkasti mahdollisimman läheltä rivejä.

Näin saa pois loputkin rikkaruohojen juuret ja pienet rikkaruohojen alut, minkä ansiosta ei tarvitse kitkeä ihan hetikohta uudelleen.

Yleensä porkkanat joutuu kitkemään pariin kertaan. Tämän jälkeen taimet ovat yleensä jo kasvaneet sen verran kookkaiksi, että pelkkä haraaminen riittää.

Kitkemisen jälkeen riveille voi vielä ripotella hieman tuhkaa; porkkanat pitävät siitä ja tuhkan pitäisi myös torjua tuholaisia.

Ahkera haraaminen torjuu haaraporkkanat
Mitä kovempaa maa on, sitä tärkeämpää on harata maa porkkanarivien vierestä mahdollisimman syvältä parin viikon välein. Tämä kuohkeuttaa ja pehmentää maata niin, etteivät porkkanat kasva monihaaraisiksi. Erityisen tärkeää haraaminen on savimaassa.

Pidemmän poutajakson sattuessa porkkanoita on hyvä kastella. Kesän aikana porkkanoita kannattaa lisälannoittaa muutaman kerran kastelun yhteydessä, vaikkapa nokkoskäytteellä tai laimennetulla pissalla.

Loppukesästä voi herkutella harvennusporkkanoilla
Elokuulla pääsee herkuttelemaan ensimmäisillä pienillä, makoisilla harvennusporkkanoilla.

Talviporkkanat saavat jatkaa rauhassa kasvuaan aina syys-lokakuulle saakka, mikäli öisin ei ole pakkasta. Yksittäisen hallayön uhatessa porkkanat voi jälleen suojata harsolla.









Kun sää kylmenee pysyvämmin, on aika nostaa porkkanat maasta. Naatit katkotaan esim. lapion kärjellä niin, että naattia jää jäljelle vain ihan pieni tynkä.

Porkkanannaattien katkaisu sujuu kätevästi
lapionkärjellä, kun asettelee porkkanat
nostettaessa vierekkäin riveihin maan pintaan.

Tästä pääset juttuun, jossa kerron siitä, miten porkkanat kannattaa säilöä kellariin.

Mukavaa sadonkorjuuviikonloppua!

Jösses, mikä lanttu, unikon punastuminen ja muita pikkuiloja

Kasvimaalla odottikin vähän isompi lantunmöllykkä. Ajattelin, että tuo on parasta korjata talteen pikimmiten, ettei vain lähde pilaantumaan.

Tosin mietin, mahtaako tuo olla lainkaan syömäkelpoinen, onko vaikka puiseva tai jotain.

Oli siinä yhdessä lantussa hommaa, ennen kuin sen sai edes halki. Mutta kyllä kannatti, sillä pienistä päällä olevista kauneusvirheistä huolimatta sisus oli aivan priimaa, itse asiassa oikein erityisen makean ja hyvän makuista. En tullut punninneeksi tuota jättiläistä, mutta kyllä se varmaan useamman kilon on.

Puolikas lantusta täytti reilunkokoisen ruokalautasen...

Lanttujättiläinen on saanut kasvaa kaalien joukossa, siellä samaisen harson alla. Ehkä sillä on ollut joku tarve pärjätä noille kilpakumppaneilleen, ja varmaan siellä harson alla on myös ollut tänä kesänä sopivan lämpöistä.

Tästäpä riittää rouskutettavaa isommallekin poppoolle, kenties pitää laittaa jo joululaatikon lanttusosekin pakkaseen. Olisipa kerrankin jouluvalmistelut ennätysaikaisessa :)


Muistattekos, pistin aiemmin pienen videonpätkän sellaisesta unikonkukasta, joka olikin auetessaan yllättäin hennon valeanpunainen. Vaan mitäpä tuo tekikään nyt loppukesästä, otti ja punastui! Mikähän sille tuli? Ei kuitenkaan muuttunut sellaiseksi kuin tavallinen punainen unikonkukka, vaan kehitti itselleen tuollaisen hauskan punaisen raidoituksen. Nyt se on mielestäni entistäkin sievempi, aikamoinen yllättäjä - mitähän tuo seuraavaksi keksii?

Entäpä tämä mukavan syksyinen revonhäntä?
Tämä lähti myös kasvamaan sellaisesta kesäkukkasiemenseoksesta, mistä tuli aika monen sorttista kukkaa. Nämä seokset ovat aina hauskoja yllättäjiä, koskaan ei voi etukäteen tarkalleen arvata, mitä tuleman pitää.

Tämä revonhäntä päätti putkahtaa kasvamaan juuri niistä siemenistä, jotka olin kylvänyt vanhaan, tumman fuksianpunaiseksi maalaamaani kattilaan. Väri on siis tismalleen sama kuin tuon revonhännän.

Nyt nuo kaksi ovat aika hauskan näköiset yhdessä, kuin olisi paremminkin suunniteltu kokonaisuus. Aiemmin tuossa ympärillä kasvoi vähän muitakin kesäkukkasia, mutta ne ovat jo kuihtuneet pois ja tämä yksi jäi jäljelle :)




Kiitoksia muuten ihanista ja mukavista kommenteistanne blogiarvontaani! Ettepä arvaakaan, miten jännää on päästä selville, mitkä jutut teitä lukijoita ovat erityisesti kiinnostaneet.

Ja toisaalta, keitä te oikeastaan tarkemmin ottaen olettekaan, ja kuinka paljon teitä lukijoita onkaan! Noista kävijätilastoista kun ei saa kuin jonkinlaista yhteenvetotietoa lukijamääristä, mutta eivätpä nuo kerro oikeastaan mitään teistä lukijoista.

Mikä hauskaa, suosikkijuttunne näyttävät olevan keskenään hyvin eri tyyppisiä.
Kuka tykkää puutarha-, kuka ruoka- ja kuka tee se itse-jutuista. Tulee sellainen mukava tunne, että juuri mitään postausta ei ole tullut kirjoitettua turhaan, ISO KIITOS TEILLE :)

Myös oikein lämpöisästi tervetuloa te viime aikoina liittyneet uudet lukijat! Lukijamäärä kipusikin tuossa juuri toiselle sadalle :)

Olen niin iloinen...

kun maasta nousee tänä vuonna jälleen toinen toistaan komeampia, pidempiä ja hyväkuntoisempia porkkanoita. Edellisenä vuonna porkkanat enimmäkseen epäonnistuivat, ne itivät surkeasti ja porkkanakempit ja -kärpäset vahingoittivat niitä harvoja itäneitä.

Tänä vuonna pidin porkkanoiden suojana aika pitkään harsoa, minkä pitäisi estää tuholaisten hyökkäykset.

Myös lantut näyttävät ihan lupaavilta.




Aivan erityisesti tämä kesä tuntuu kuitenkin suosineen juurisellereitä; niiden mukulat pullistelevat jo nyt komeina maan pinnassa, ja niillä on vielä reilusti kasvuaikaa jäljellä.

Juureksethan kasvavat erityisesti näin loppukesästä, joten ne saavat olla vielä rauhassa maassa jatkamassa kasvuaan. Mitä nyt muutamia pitää napsia makupaloiksi!

Muuten, blogini sivulaskuri alkaa näyttää mukavia lukemia, ihan pian täyttyy 100 000 katselukertaa, ja silloinhan on aika järjestää pieni juhla-arvonta :) Muutama päivä tuohon vielä mennee, pysythän linjoilla!

Melkomoisia tomaatteja tuloillaan :)

Ihan tavallinen tanskan vienti työntää melkoisen
kokoisia tomaatteja.

Vaikka tämä vuosi ei ole ollut monille kasveille erityisen suosiollinen, niin tomaatit tuntuvat ainakin minulla kasvavan sitäkin paremmin.

Tanskan vientejä.

Ihan tavalliset tomaattilajikkeet, Tanskan vienti, matina jne. näyttävät tänä vuonna kasvattavan oikein ennätysrunsaan sadon ennätyssuuria tomaatteja.


Emme myöskään taida saada pieniä sieviä kirsikkatomaatteja, sillä nekin ovat venähtäneet ihan tavallisten tomaattien mittoihin.

Vaan mikähän mahtaisi olla syynä tähän erinomaiseen kasvuun? Epäilen jotakin niistä kolmesta uudistuksesta, jotka olen tänä vuonna tomaatinkasvatuksessa tehnyt.

- Mutta mikähän osuus niillä milläkin on lopputulokseen? Sitäpä onkin paha sanoa, varmaan tämän vuoksi minusta ei koskaan tullut tutkijaa. En nimittäin millään malta tehdä järjestelmällisiä, huolella kirjattuja kokeiluja, vaan tulee räiskittyä vähän sitä sun tätä sinne sun tänne, ja sitten ihmeteltyä, mikähän asia on seurausta mistäkin.

Ne kolme uutta juttua ovat se, että ripottelin tällä kertaa tomaattien istutuskuoppiin vähän kananmunankuorisilppua, mistä tomaattien pitäisi tykätä.

Näiden pitäisi olla ihan "tavallisen" tomaatin kokoista Beta-
lajiketta, mutta muistuttavat erehdyttävästi pihvitomaatteja...

Lisäksi nakkasin kuoppiin vähän uuneista talteen ottamiani puuhiilen palasia.

Tämän pitäisi nyt olla hotinta hottia viljelyssä, kuulemma intiaanien käyttämä vanha konsti! Kerronpa tästä joskus myöhemmin vähän enemmänkin.

Kolmanneksi tarjoilin tomaateille kesällä pariin otteeseen nokkoskäytettä, kun tomaatit alkoivat jossain vaiheessa näyttää vähän aneemisilta.

Näistä kolmesta veikkaisin, että tuolla nokkoskäytteellä voisi olla isoin vaikutus tomaattien hyvää kasvuun. Noiden muiden määrät olivat niin vähäisiä, että tokkopa niillä kuitenkaan voi olla tässä kovin ratkaisevaa roolia, mutta ovat kenties toimineet kuitenkin hyvinä täydentäjinä.

Tiny tim "kirsikka"tomaatti, jossa tomaatit ovat
enemmänkin ihan "tavallisen" tomaatin kokoisia. 

Omituista muuten, olen julkaissut tämän jutun aikanaan elokuun alkupuolella, mutta sittemmin se on yhtäkkiä mielestäni ihan itsestään kadonnut blogijuttujeni joukosta.

En oikein usko, että olisin mennyt itsekään tätä erehdyksessä poistamaan. Onko sinulle käynyt koskaan näin? Yritin nyt muistella, mitä jutussa oli, ja kirjoittaa sen uudestaan.

Tästä pääset lukemaan aiemman juttuni, jossa on erilaisia neuvoja luomutomaattien kasvatukseen kotipuutarhassa.

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Kurkistus porkkanaharson alle...

Tarkkasilmäinen voi hyvinkin erottaa porkkanantaimia
pilkistämässä tuolta joukosta...

Jahas, tässäpä taitaakin sitten olla tämän viikon työmaa, kunhan sade hellittää. Tuli nimittäin viimein eilen raotettua harsoa porkkanakylvösten yltä, ja kas mikä viidakko sieltä löytyikään. Mutta ei hätäpäivää, kyllä siellä näyttää myös porkkanantaimia olevan.

Tällä kertaa ei tarvinne edes paljoa harventaa, kylvös vaikuttaisi olevan onnistunut niin, että porkkanat kasvavat valmiiksi juuri sopivin välein.

Rikkaruohotkin näyttäisivät onneksi olevan tuollaisia "selkeitä" kasveja, ei mitään vesiheinää. Eiköhän nuo ole suht nopeasti kitketty. Sitten vielä rivivälien haraus.

Eipä aikaakaan, kun tilanne näytti jo huomattavasti
toisenlaiselta.

Lopuksi kitketyille riveille kannattaa ripottaa vielä vähän tuhkaa. Sen pitäisi estää porkkanakemppejä ja -kärpäsiä löytämästä tietään juuri kitkettyjen hentoisten taimien kimppuun.

Harvinaisen onnistunut viherkesanto

Meillä on tätä nykyä sellainen pieni ongelma, että kasvimaata on huomattavasti enemmän kuin mitä on tarpeen viljellä - ja ajallisesti mahdollista hoitaa kunnolla.

Eikä sitä raaskisi hyvää kasvimaata jättää ihan pusikoitumaankaan. Niinpä kylvän osaan kasvimaata viherkesannon, mikä vaikuttaa positiivisesti maan laatuun ja mahdollistaa vuoroviljelyn, kun vaihtaa viherkesannon paikkaa vuosittain. Parhaiksi ja helpoimmiksi kesantokasveiksi on osoittautunut kauran ja herneen yhdistelmä; herneet pääsevät kiipeilemään pitkin kauranvarsia ja tuovat maahan typpeä.


Viherkesanto on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Monesti on käynyt niin, että kesantoalueella on kasvanut enemmän rikkaruohoja kuin varsinaisia kesantokasveja.

Tänä vuonna tein niin, että kylvin siemenet kunnon vakoihin, jotka vedin maahan pitkittäin parinkymmenen sentin välein. Siemeniä roiskin suht runsaasti ja kylvön jälkeen vedin vaot umpeen kuten perunamaan vetämällä vakojen välisen harjanteen kuokalla niin, että multa siirtyi kummallekin sivulle peittämään kylvövaot.

Herneensiemeninä käytin kaupan tavallisia kuivattuja ruokaherneitä, "hernekeittoherneitä", sillä näitä herneitä ei ole tarkoitus syödä ja nämä siemenet tulevat isommissa määrissa edullisemmiksi kuin varsinaiset kylvösiemenet.

Peitin vielä kylvöksen harsolla. Ja nyt harson poistettuani tulos näytti hämmästyttävän hyvältä: sekä herneen- että kauransiemenet olivat itäneet todella hyvin. Ehkä niitä tuli varmuuden vuoksi kylvettyä vähän turhankin tiheään - joku maanviljelijä varmaan päivittelisi kaurapusikkoani :) Mutta se ei tässä tapauksessa varmasti haittaa, tukahduttavatpahan paremmin rikkaruohot. Niitä tosin ei nyt ihme kyllä näkynyt juurikaan, ja rivien väleissä kasvavat rikkaruohot on helppo vetää nopeasti haralla pois. Näin kannattaa viherkesanto kylvää jatkossakin!

Nokkoskäytteestä lisäravinteita luomuviljelyyn

Luomuviljelyssä kaikkein vaikeinta on se, millä keinoin saada tarjoiltua kasveille riittävästi ravinteita - eritoten sellasille lajeille, jotka tarvitsevat erityisen paljon ravinteita, kuten vaikkapa kaalit ja tomaatit.

Toki toinen haaste voi olla tuholaistorjunta, jos tuholaisia sattuu ilmaantumaan. Niihin kuitenkin yleensä löytyy tapauskohtaisesti erilaisia konsteja, riippuen siitä, mikä tuholainen sattuu olemaan kyseessä.

Usein tuholaisongelmassa on myös kyse huonosta sattumasta. Ongelma kestää aikansa, mutta harvemmin samaa tuholaista ilmaantuu uudelleen enää seuraavana kesänä - aina voi toki tulla uusia tuholaisia...

Meillä luomulannoitus perustuu neljään pääkomponenttiin: kompostiin, kaupan luomulannoitteeseen, ruohonleikkuusilpun käyttämiseen katteena sekä neljäntenä pissaan, jota annetaan lisälannoituksena pitkin kesää.

Tänä kesänä tuntuu siltä, että jostain syystä tomaatit ovat jotenkin vähän aneemisia - normaalista lannoituksesta huolimatta ne eivät tahdo oikein vahvistua kunnolla.

Nokkoskäyte muhimassa.

Niinpä kokeilin nyt ensimmäistä kertaa nokkoskäytteen valmistusta, jospa tomaatit ilahtuisivat siitä. Nokkoskäytteen pitäisi vahvistaa kasveja, siinä on erityisen paljon erilaisia hivenaineita.

Käytettä varten kerätään saavillinen nokkosia ja kaadetaan niiden päälle vettä saavi täyteen. Käytteen annetaan muhia pari viikkoa, minkä jälkeen nokkoset poistetaan ja kertynyttä nestettä annostellaan kasveille 10-prosenttiseksi laimennettuna.

Prosesssi on siis harmillisen pitkä alkaen siitä, kun keksii, että nokkoskäytteelle voisi olla tarvetta, siihen että se viimein ehtii vaikuttaa kasveihin. Oikeastaan nokkoskäytettä olisi hyvä olla aina tulossa, ihan varmuuden vuoksi. Eipä sen antamisesta mitään haittaakaan pitäisi olla.

Tässä myös linkki aiempaan, luomulannoituksesta kertovaan juttuuni.

Itse kasvatettua tomaattia ei voita mikään

Harvan kasviksen kohdalla ero kaupasta ostettavan ja itse kasvatetun välillä on niin suuri kuin tomaatin. Omat tomaatit ovat makunsa puolesta aivan oma juttunsa, niillä ei ole juurikaan tekemistä kaupan tehoviljeltyjen, tasaisen mauttomien tomaattien kanssa.



Kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, saa myös monia erilaisia makuelämyksiä, sillä eri lajikkeiset tomaatit maistuvat (ja näyttävät!) hämmästyttävän erilaisilta.

Tässä hiukan ohjeita tomaatin kasvattamiseen luomuviljelyn konstein. Näin kun ohjeet tähän kirjoitti, niin vaikuttipa homma hiukan monimutkaiselta ja -vaiheiselta, mutta ei tomaatin kasvattaminen kuitenkaan mitenkään erityisen hankala juttu ole. Jotenkin nämä kaikki erilaiset vaiheet sujuvat kuitenkin käytännössä aika itsestään ja lähes huomaamatta.

Tomaatit voi taimikasvattaa itse, tai ostaa puutarhakaupasta valmiit taimet. Tässä löytyy ohjeet siihen, jos haluaa aloittaa itse siemenestä alkaen.

Tomaatit on hyvä kylvää maaliskuun aikana, jotta ne ehtivät varttua kukkiviksi sopivan aikaisin. Hätäisimmät (kuten minä ;) laittavat jo helmikuun puolella. Silloin tomaatit kasvavat sisätiloissa jo aika isoiksi, ja ne tarvitsevat runsaasti tilaa ja paljon valoa.

Kylvetään ja koulitaan
Tomaatit voi kylvää hajakylvönä, eli samaan laakeaan astiaan kylvetään useampia siemeniä, välimatkaa kannattaa jättää muutama sentti.

Tomaatin siemenet itävät yleensä hyvin. Kun taimet ovat varttuneet parin lehtiparin verran, on aika koulia ne, eli siirtää kukin taimi kasvamaan omaan purkkiinsa. Maitotölkit sopivat oikein hyvin tomaattipurkeiksi. Koska tomaatti on ahne ravinteille kuten vaikkapa kaalit, kannattaa purkkien pohjalle laittaa lisälannoitteeksi myös hiukan rakeista luomulannoitetta.

Parin viikon päästä koulimisesta on myös syytä aloittaa taimien lisälannoittaminen esim. antamalla liuosmaista lannoitetta aina kastelun mukana.

Ravinteiden lisäksi tomaatti on ahmatti myös valon suhteen. Oikeansävyistä valoa tarjoileva, riittävän tehokas kasvivalaisin on siksi tomaattien taimikasvatuksessa lähes välttämätön.

Kun sää keväällä hiukan lämpiää, on myös aika alkaa ulkoiluttaa tomaatintaimia, jotta ne saavat kylpeä oikein kunnon auringonvalossa ja tottuvat ulkosalla (tai mieluiten kasvihuoneessa) vallitseviin olosuhteisiin.

Lämpöä ja sateensuojaa
Tomaatit tykkäävät lämmöstä, joten kasvihuone on paras paikka niiden kasvattamiseen. Moni kasvattaa tomaatteja myös ruukuissa lämpimällä, aurinkoisella ja suojaisalla seinustalla, parvekkeella tai katetulla terassilla, mitkä ovat myös oikein hyviä paikkoja.

Tomaatit tulee istuttaa kohtuullisen runsasravinteiseen multaan, istutuskuoppiin voi laittaa esim. valmista kompostimultaa sekä pienen kourallisen lannoiterakeita. Noin puoli metriä on sopiva välimatka taimille. Taimet voi istuttaa hieman aiempaa syvempään, semminkin jos varsi on päässyt venähtämään sitä voi haudata varovasti mullan alle - varoen, ettei varsi katkea.

Tomaatti ei pidä lainkaan siitä, että sen lehdille tippuu vettä. Lehdillä seisova vesi, tai muutoinkin liiallinen ilmankosteus altistaa tomaatit herkästi rutolle, mikä vahingoittaa ensinnä tomaatin lehtiä.

Kasteluvettä tomaatit tarvitsevat kohtuullisen runsaasti, varsinkin helteisinä päivinä. Kastelun tulisi olla mahdollisimman tasaista; epätasainen kastelu voi johtaa tomaattien halkeiluun.

Tuholaisia tomaatilla ei liiemmälti ole, itselläni on kokemusta vihannesyökkösen toukista ja ansarijauhiaisista. Kummatkin näistä ovat kyllä oikein tosi-inhottavia tuholaisia, joita pääsi tunkeutumaan kasvihuoneeseen. Näitäkin vastaan löytyy onneksi aineita luomuviljelyssäkin, jos vain huomaa tuholaiset ajoissa. Kasvustoja kannattaa tämän vuoksi tarkkailla säännöllisesti.

Muutama lisävinkki

Kananmunankuoria pieneksi murskattuna.

Tomaattien istutuskuoppiin voi ripotella myös vähän kananmunankuorirouhetta, mistä tomaatit pitävät. Lisäksi kuoppiin voi murustella hieman puuhiilen paloja, mikäli sellaisia on saatavilla.

Nokkoskäyte muhimassa.

Puuhiilellä on monenlaisia hyötyjä kasveille. Se on vanha intiaanien konsti, joka on nousemassa uuteen suosioon. Valmista hiilimultaakin on saatavilla.

Tomaatin lisälannoitukseen kesällä sopii valmislannoitteiden lisäksi erinomaisesti myös laimennettu pissa sekä nokkoskäyte.

Pensas- vai runkotomaatteja?

Tomaatteja on kahta päätyyppiä: korkeaksi kasvavia, yksivartisia runkotomaatteja sekä monihaaraiseksi varttuvia pensastomaatteja. Näistä molemmista päätyypeistä löytyy sitten vielä lukuisia erikokoisia, -värisiä, -muotoisia ja -makuisia tomaatteja kasvattavia lajikkeita.

Tomaatin hoitamisen kannalta on tärkeää tietää, kumpaan ryhmään tomaatti kuuluu. Runkotomaateillakin on kova pyrkimys haaroittumiseen lehtihankoihin kasvavien uusien haarojen eli "varkaiden" myötä. Nämä varkaat tulee poistaa säännöllisin välein, jottei varkaiden kasvattaminen vie kasvilta turhaan energiaa. Tässä on kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei vahingossa poista kukkaterttuja, jotka kasvavat vähän samaan tapaan kuin varkaat.

Tomaatintaimi, josta alalehdet ja varkaat
on poistettu. Kuvassa näkyy myös taimen
tukena oleva naru.

Pensastomaattia ei juuri tarvitse harventaa, ellei se sitten kasva hyvin tiheäksi.

Runkotomaatit tulee tukea huolella. Tähän sopii esim. vahva naru (tai vaihtoehtoisesti tukeva ja riittävän pitkä keppi). Narun toinen pää sidotaan löyhästi tomaatintaimen rungon ympäri, ja toinen pää kiinnitetään ylös kasvihuoneen kattoon.

Naru saa jäädä löysähköksi; tomaatin kasvaessa sitä kieputetaan narun ympäri aina parin lehden jälkeen, jolloin naru hiljalleen kiristyy tomaatin saadessa lisää pituutta.

Pensastomaatitkin saattavat kaivata tukea, jos ne kasvavat myös jonkin verran korkeutta.

Jotta kukkien pölyttyminen kasvihuoneessa varmistuu, voi kukkaterttuja ravistella varovasti säännöllisin välein.




Alalehtiä harvemmaksi ja loppukesästä latva poikki 
Kesän mittaan tomaatintaimista kannattaa myös karsia pois alimpia lehtiä, näin kypsyvät tomaatit saavat paremmin valoa ja tilaa, ja kasvusto ilmavuutta. Nyrkkisääntö on, että lehdet voi poistaa alhaalta päin aina alimpaan kypsymässä olevaan terttuun saakka.

Hurjimmalta hoitotoimenpiteeltä kuulostanee tämä: loppukesällä, noin heinäkuun lopulla runkotomaateista katkaistaan latva kokonaan poikki. Tämän ansiosta tomaatin pituuskasvu lakkaa, eikä uusia kukkaterttuja enää synny. Tämä edistää rungossa jo olevien tomaatinraakileiden kasvamista ja kypsymistä, tomaatti pääsee rauhassa keskittymään näiden kasvatteluun. Tässä vaiheessa runko on yleensä ehtinyt kasvattaa 6-8 tomaattiterttua.

Latvan katkaisemisen jälkeen tomaatit alkavat yleensä puskea varkaita ennätystahtiin; nämäkin tulee poistaa kuten aiemminkin.

Loppusyksystä tomaatinvarsiin jää yleensä kypsymättömiä vihreitä tomaatteja, jotka eivät enää kerkiä valmiiksi ulkosalla. Nämä vihreät tomaatit voi tuoda viimeistään ennen pakkasten tuloa vaikka kokonaisina terttuina lämpimiin sisätiloihin jatkamaan kypsymistään.

Tässä vielä lisälukemiseksi linkkejä muihin tomaattijuttuihini:

Mita ne tomaatin varkaat oikein ovat?
Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?
Hurrjaa, mitä kasvua
Erilaisista tomaattilajikkeista
Tomaatinnuppuja näkyvissä!
Kirsikkatomaattia, pensastomaattia, runkotomaattia
Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista
Hui, miten paljon tomaatteja
Tomaatteja 11 eri lajiketta
Ihanat tomaatit kylppärissä