Lumikärhö on osoittautunut aivan ihanaksi ❤️

Törmäsin lumikärhöön ensimmäisen kerran juttukeikalla jo vuosia sitten ja ihastuin siihen heti. Paikassa missä kärhön näin, se kasvoi kauniina paljasta puunrunkoa pitkin.

Lumikärhöllä on niin sievät pienet kukat, ja
sen nuputkin on koristeellisia. Se jaksaa kukkia
pitkään, vielä näin loppukesäpainotteisesti, kun 
ei ole enää niin runsaasti muita kukkijoita. 

Minulle tarjoutui rivitaloon muutettuamme viimein sopiva tilaisuus lumikärhön hankintaan. En osannut ajatella sen kasvupaikkaa sen suuremmalti, kunhan sen jonnekin istutin, sai paikan aroniapensaiden juurelta.

Se onkin osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. En arvannut, että kärhö viihtyisi näin hyvin, ja kasvaisi pitkin poikin aroniapensaita. Sen herkät, valkoiset kukat näyttävät ihanilta aronianmarjojen lomassa.

Lumikärhö ja aronia viihtyvät mainiosti yhdessä. 
Niiden juurella kasvaa raparperi.

Lumikärhö kiipeilee vasemmalta harajateräskaarta
pitkin. Taaempana on toinen kaari, jota pitkin
kiipeilee loistokärhö. Pihamme mukavan vaahteran
runko pilkottaa taka-alalla.

Tänä kesänä huomasin, että kärhöllä näyttää olevan haluja levitä vieläkin laajemmalle, kuten sen vieressä olevalle kulkureitille, mikä ei ollut minusta erityisen hyvä idea. Niinpä otin vihoviimeiset muutossa säästämäni raudoitusverkon ja harjateräksen palaset, ja väkersin niistä nopsasti kaariportin tapaisen kärhön kiipeillä.

Kärhöä on mukava katsella myös yläilmoista 
parvekkeelta.

Kärhö hyväksyi sen, ja kasvaa nyt myös vastakkaiseen suuntaan aiemmasta koristaen kauniisti kaariportin. On kyllä osoittautunut kerrassaan mainioksi kasviksi, saa nähdä keksiikö se levittäytyä vielä johonkin uuteen kohtaan 😊 

EDIT LISÄYS; Lumikärhö on minulla ainoa kärhö, jonka versot selviävät talvesta, mikä selittää osaltaan sen kasvuvoimaa. Sen ei tarvitse lähteä keväällä kasvamaan uudestaan maan pinnasta, vaan aiemmat versot jatkavat kasvuaan aina vain laajemmalle...

En ole aiemmin tätä pohtinutkaan, että millaisia eroja eri kärhölajikkeiden välillä on versojen talvenkestävyyden suhteen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on, onko joitain tiettyjä kärhölajikkeita, joiden versot selviävät, ja vastaavasti joitain joiden versot eivät kestä talvea? 

Tämä myös selittää, kun olen ihmetellyt ja ihastellut naapurin komean kokoista, jo aikaisin melko pienikokoiset violetein kukin kukkivaa kärhöä. Sen täytyy siis olla lajiketta, jonka vanhat versot selviävät yli talven, ja se lähtee keväällä kasvamaan noista vanhoista versoista.

#kärhö #lumikärhö #rivitaloon #piha #puutarha #köynnös

Ihana kylmänkukka putkahti kukkaan 😊

On lämpimyydessään aika erikoislaatuinen syksy, ja kasvitkin näyttävät olevan vähän sekaisin. 

Normaalisti keväällä kukkiva ihana kylmänkukka otti ja pukkasi nupun, joka ehti vielä auetakin.

Tämä on minulle erityisen mieluisa tapaus, sillä hankin kylmänkukat uuteen kukkapenkkiin vasta tänä vuonna. En ole siis vielä päässyt näkemään niiden kukintaa, joten tämä oli sikäli oikein mukava yllätys.

 

Jo aamukasteinen kylmänkukan nuppu
oli kaunis ilmestys.

Myös hyvälaatuisia tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsoita on saanut poimia ihan täysillä vielä näin syyskuun lopussa, hyvin harvinaislaatuista.

Kylmänkukkien (etualalla) kaverina kasvaa 
erivärisiä keijunkukkia, jotka tuntuvat myös viihtyvän
oikein hyvin tässä uudessa kasvupaikassaan.

Viljelypalsta-alueilla on aina elähdyttävää piipahtaa

- vaikka näin syksytunnelmissakin.

Komea villiviiniportti toivotti kävijän
tervetulleeksi.

Satuin reilu viikko sitten frisbeegolfaillessani Vantaalle Varistonniityn viljelypalstoille. 

Palstojen sokkeloissa on aina mukava pyöriä tutkimassa, millaisia ratkaisuja itse kukin on kehitellyt, ja mitä kasveja vielä löytyy.

Näin syksyllä, kun kasvillisuus ei ole "häiritsemässä", erottuvat erilaiset muodot ja rakenteet vieläkin paremmin.

Vielä iloisen keltaisina kukkivat komeat auringonkukat pistivät kirkkaimpina silmään. Liekö niitä istutettu tänä vuonna tavanomaista enemmän tuen osoituksena Ukrainalle? 

Minulla jäi harmi kyllä auringonkukat tänä vuonna kokonaan laittamatta, kun oli niin paljon tuota muuta kukkaprojektia. Niitä olen kaipaillut. 

Täytyy laittaa ensi kesänä senkin edestä.  toivottavasti ei kuitenkaan enää samasta syystä. 

Kärhö kukki vielä komeana.

Joku oli muistanut lintujakin :)

Hyötykasveista löytyi vielä reheviä purjoja ja jonkin verran lehtikaaleja. 

Näin syksyllä palstoilla vallitsee ihanan seesteinen tunnelma, kun puutarhurit ovat jo kunnostaneet palstansa talviteloille, ja alueella voi kierrellä yksinään kaikessa rauhassa.

Hörtsänän elo- ja syyskuu yhteen pötköön

Olen kirjoitellut tänä kesänä sarjaa, jossa olen piipahtanut kerran kuussa lähellämme sijaitsevassa Hörtsänän arboretumissa katsomassa, mitä sinne kuuluu kesän edetessä.

Orivedellä noin 50 km Tampereelta sijaitseva Hörtsänä on pienehkö, mutta sitäkin viehättävämpi yksityisesti ylläpidetty arboretum.

Tästä pääset lukemaan kevään sekä kesä- ja heinäkuun jutut. Elokuusakin kävin kyllä paikan päällä, mutta kuvat jäi silloin purkamatta kamerasta. Niinpä tässä nyt samalla kertaa sekä elokuun että tämän syyskuun tunnelmat.

Aloitetaan tuoreimmasta, eli syyskuusta, elokuu löytyy sitten postauksen lopusta.

Nyt syyskuussa Hörtsänässä olikin oikein todella kaunista ja viehättävää, paljon oli myös vielä kauniisti kukkivia kasveja, jopa enemmän kuin elokuun puolella. Ei olisi lainkaan malttanut lähteä pois. Niinpä tästä tulee nyt melkoinen kuvakavalkadi, kun en raatsinut jättää oikein mitään pois kuvista :)

Sitten vielä muutama tunnelmapala elokuulta:

 Ihanaa, aurinkoista viikonloppua!

Kukkaihanuuksia :)

Tämä loppukesä - tai alkusyksy - miten vain, on kyllä mukavaa aikaa puutarhassa. Ehkä jopa kaikkein parasta?

Voi vain ihastella ja nauttia, ja korjata satoa. Moni kukkanen on yllättänyt kukinnallaan vasta nyt.

Yksivuotisten kesäkukkien penkistä putkahti tällainen huikea moninkertaisesti kerrottu vaaleanlila pioniunikon kukka, jonka kaltaista en ole aiemmin nähnyt.

Tässä hän peilailee itseään vesisaavin pintaa vasten.
Mikäs se on tuon näköisen itseään peilaillessa :)

Viime vuonna kylvämäni jaloakileijasekoitus yllätti jälleen uudella värillä, kun hempeän vaaleankeltainen akileija puhkesi kukkaan.

Auringonkukat taas huitelevat komeasti noin kolmen metrin korkeudessa.

Viimeiseksi tämän kesän hankintani, kaunis valkokukkainen punahattu, joka myös ehti vielä sopivasti avaamaan ensimmäiset kauniit kukkasensa. Tupsahtipa siihen sävy-sävyyn sopiva ötökkäkin koristeeksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle!