Härkäpapusato kerätty!

Kerroin aiemmin, miten olen viimein tänä kesänä onnistunut löytämään härkäpavuille mieluisan kasvupaikan pienessä rivaripihassamme.

Sain noin neliön kokoiselle alueelle mahtumaan parikymmentä härkäpavuntainta.

Rivaripihan pieni härkäpapusato.

Niistä kertyi ihan kohtuumukavasti satoa, vaikkei tämä toki ole mitään verrattuna aiemman suuren puutarhamme papumääriin. Joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin rivaripihassamme viime kesänä, ja kyllä näistä useammalle aterialle riittää. 

Sadon määrää pienensi se, että jostain syystä  härkäpavut kukkivat ja siten tuottivat satoa ainoastaan aivan varren alaosaan, ylempänä varressa ei ollut lainkaan kukkia. Epäilen, että tämä saattoi johtua heinäkuun kuumasta ja kuivasta jaksosta. 

Ensi kesänä voisi kokeilla istuttaa härkäpavut samaan kohtaan, mutta useammassa erässä vähän eri aikoina ja katsoa, käyttäytyisivätkö eri aikaan kylvetyt kasvit eri tavalla?

Ilonaiheita puutarhassa

Aina välillä on kiva pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkia ilon aiheita puutarha ja erilaisten kasvien kasvattaminen tarjoilee - sillä näitähän riittää 😊 

Olen joskus yrittänyt miettiä sitä, miten iso merkitys puutarhailulla onkaan elämässä -  millaista elämä olisikaan ilman sitä?

Ilonaiheet ovat monesti hyvin pieniä, joskus ihan tosi pieniä juttuja (kuten edellisen postaukseni luumunraakile), jotka tuntuvat ei-puutarhaihmisestä varmasti täysin mitättömiltä. 

Joka aamu, päivä ja ilta (vähintään) pitää tietysti tarkistaa kasvien tilanne ja mahdolliset pienet muutokset - mitä kasveille kuuluu, onko joku siemen itänyt, jonnekin kehittynyt nuppuja, onko joku nuppu auennut, tai jotain satoa kypsynyt?

Omia ilonaiheitani ovat tällä hetkellä muun muassa se, että olen viimein löytänyt härkäpavuille aiempaa paremman kasvupaikan pienestä pihastamme. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli liian varjoisa, viimevuotinen taas aivan liian paahteinen. 

Nyt kokeilin kolmatta, hieman puun varjossa olevaa kohtaa näiden väliltä, ja se onkin osoittautunut varsin sopivaksi. Härkäpavut on kasvaneet hyvin, ja palkojakin on tullut melko mukavasti.

Olin myös iloinen, kun satuin löytämään laattojen
poistopisteeltä juuri hyvän, kirjavanharmaan 
laatan sinkkisankon alle.

Toinen ilonaiheeni on vanha sinkkisanko, johon olen kylvänyt vanhaa kesäkukkaseosta - edelleen sitä samaa, mistä olen aikoinaan kasvattanut kahdenkin tyttären hääkoristelukukat.

Vanhat siemenet itivät edelleen hämmästyttävän hyvin. Erityisen ilahtunut olen siitä, että joukossa on useampi unikko, yksi lempikukkiani. Sitä vähän ihmettelenkin, sillä muistaakseni tuossa seoksessa ei pitäisi edes olla juuri unikoita - mistä ihmeestä ne on tulleet? Vai muuttuuko unikonsiementen itävyys vain paremmaksi ajan myötä 😅

Ilahduttavia ovat myös paprikat, joiden kasvattaminen on minulle aika uutta. Paprikat näyttävät jälleen viimevuotiseen tapaan perin hyviltä 😊 

Paprikat näyttävät varsin lupaavilta, vaikkei 
niissä vielä juuri oranssia väriä näy.

Viime vuonna olin kuitenkin liikkeellä niiden kylvön kanssa huomattavasti myöhemmin. Siirsin silloin lopulta kaikki kolme paprikantaimea makuuhuoneeseeni syksyllä jatkamaan kypsymistä. Hyvin ne kypsyivätkin - tosin vasta lokakuun puolella. 

Mutta nyt - melko valtavan kokoisia paprikantaimia on jo kuusi kappaletta. Voihan apua, jos ne pitäisi saada mahtumaan syksymmällä sisälle 😵 Siinä kävisi sitten varmaan niin, että minä muuttaisin puolestani parvekkeelle 😅 Ehkä ei sitten niin huono ratkaisu sekään, kun kerran kovasti parvekkeesta tykkään 😊

Fenkoli on tehnyt sinänsä hauskan 
näköisen "palmikon". Arvelen johtuvan
siitä, että on lähtenyt kehittämään 
kukkavartta.

Vielä yksi ilonaihe on tämänvuotinen uusi kokeiluni fenkoli. Kiinnostuin fenkolista keväällä vetämälläni puutarhakurssilla, jolla pari osallistujaa kaipasi tietoa fenkolinkasvatuksesta. Innostuin siitä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa fenkolin kasvattamista.

Lopputulos ei ole vielä lähellekään täydellinen, mutta kyllä noissa kuitenkin fenkolin näköä ja makua löytyy. Ehkä harjoittelu jatkuu jälleen ensi kesänä? Saa muuten antaa vinkkejä fenkolin käyttöön! En ole oikein keksinyt, mihin niitä käyttäisin - muualle kuin salaatiin.

Onko sinulla puutarhassa jotain erityisiä ilonaiheita ylitse muiden?

Elämäni eka luumu... 😊

- toivottavasti ei viimeinen... 

Tätä vaalin nyt enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Olen haaveillut pitkään luumupuusta, ja nyt olen viimein istuttanut sellaisen rivaripihaamme jokunen vuosi sitten. 

Siinä hän möllöttää... Kunhan ei vain
tipahtaisi... 😊

Tänä vuonna puuhun on viimein tulossa ensimmäinen luumu - tosiaan vain yksi ainoa 😊 Niinpä tämä pieni luumunalku on sitäkin merkityksellisempi, tarkistan sen tilanteen lähes päivittäin 😊

Mielessäni on jopa käväissyt, pitäisikö tässä rakentaa ihan kunnon suoja puun ympärille- ehkei sentään 😊 En ainakaan ihan heti keksi, kuka muu voisi olla kiinnostunut kypsyvästä luumusta? 

Muutama viikko sitten puuparka sai melko pahan osuman, kun pihamme vanhasta vaahterasta katkesi myrskyssä noin kolmannes. Onneksi luumupuu näyttäisi toipuvan kolauksesta.

Toivotaan siis, että ainokainen luumuni saa nyt kasvaa rauhassa herkullisen violetiksi, kypsäksi luumuksi - sitä odotellessa - ja saisi sitten tulevina vuosina vähän kavereitakin...

Sen toki myös tiedän, että toinen luumupuu voisi edesauttaa pölyttymistä ja siten parantaa sadon määrää. Pihassamme ei valitettavasti ole tilaa kuin juuri ja juuri yhdelle puulle.

Uusia lajikkeita on aina kiva odottaa 😊

Yksi tomaatin parhaita puolia on se, että erilaisia lajikkeita löytyy lähes loputtomiin. Arvioiden mukaan tomaattilajikkeita on vähintään 10 000. Voisi siis hyvin pyhittää koko loppuelämän erilaisten lajikkeiden kokeilemiseen 😊

Minulla on tänä vuonna kokeilussa kaksi erityisen mielenkiintoista uutuuslajiketta, joiden tomaattien kypsymistä odotan innolla. 

Toinen näistä tuli minulle aivan yllättäen jonkun siementilauksen kylkiäisenä. Se oli oikein kiva juttu, sillä en muutoin olisi tullut tällaista lajiketta kokeilleeksi, kun en tiennyt koko lajikkeen olemassaolosta 😊 Tämä lajike on nimeltään Costoluto fiorentino. Siemenpussissa sen sanotaan olevan pihvitomaatti, joka sopii myös ulkona kasvatettavaksi. Niinpä istutin tämän tomaatin ihan maahan taivasalle, toisin kuin muut tomaatit, jotka saavat kasvaa ruukuissa katetulla terassilla tai parvekkeella. 

Kypsyvä Costoluto fiorentino -tomaatti on
hauskan poimuisena mielestäni tosi kauniin
näköinen. 

Toivotaan, että pussin lupaus pitää paikkaansa,  ja Costolutot tosiaan jaksavat kypsyä ihan ulkosalla. Tämän hetken kaatosateet eivät kyllä valitettavasti ole varmaan oikein tomaattien mieleen 😞

Kovin ovat harvassa meikäläisen Malinowy kapturek 
-tomaatit siemenpussin kuvaan verrattuna... :(

Toinen mielenkiintoisista uutuuslajikkeista on kirsikkatomaatti nimeltään Malinowy kapturek. Sen soikeiden pikkutomaattien pitäisi muodostaa hauskan näköisiä, valtavan suuria tertuja - vähän kuin viinirypäleet. 

Toistaiseksi Malinowyn tertut on kyllä jääneet minulla hyvin maltillisen kokoisiksi. Mielenkiinnolla myös odotan, miltä nämä uutuustomaatit maistuvat, sillä mielestäni tomaatin maku on kuitenkin lopulta kaikkein olennaisin, oli ulkonäkö miten hauska hyvänsä. 

Vielä antavat kaikki tomaatit aikalailla odottaa itseään, toivottavasti pian jo pääsisi maistelemaan...

  

Kysymystä daaliankasvattajille

Tyttäreni on ollut hieman kiireinen. Nyt heinäkuun puolivälissä hän huomasi iloisen hämmästyneenä, että autotallissa kuivana talvehtineet daalianmukulat, joita hän ei ollut ehtinyt istuttamaan ulos, olivat lähteneet kasvamaan.

Tytär suunnitteli jättävänsä mukulat silleen edelleen autotalliin, ja istuttavansa ne sitten ensi vuonna paremmalla ajalla ulos. Minulla ei ole daaliankasvatuksesta minkäänlaista kokemusta,  mutta maalaisjärkeni sanoi, ettei tuo suunnitelma välttämättä onnistu. Voisivatko itäneet mukulat todella selvitä kuivassa vielä seuraavaan vuoteen?

Ajattelin, että daaliat kuivuvat entisestään, käyttävät kaiken voimansa nyt kasvaviin versoihin, ja todennäköisesti kuolisivat sen jälkeen?

Olin siis sitä mieltä, että pitää yrittää istuttaa mukulat nyt ulos, jotta ne vahvistuisivat ja saisivat kerättyä voimia ensi talveen. Mahdoinkohan olla oikeassa näine pähkäilyineni?

Tältä näyttää tilanne nyt mukuloiden
istutuksen jälkeen. 

Lupauduin yrittämään daalioiden pelastamista istuttamalla ne pihallemme ämpäriin (jossa on pohjassa halkeama).

Mitä arvelet, onko tässä onnistumisen 
mahdollisuuksia? Istutusajankohtahan
on nyt perin myöhäinen.

Ihanasta lumikärhöstä on moneksi!

Sievä ja herkkä lumikärhö on yksi lemppari-koristeköynnöskasveistani.

Se on kauneutensa lisäksi nopea- ja runsaskasvuinen.

Tänä kesänä keksin, että yhdestä lumikärhöstä riittää kahteenkin eri kohtaan, kun ohjailee sitä sopivasti. 

Kuvasta voi olla vähän vaikea hahmottaa, mutta 
vasemmalla on kärhön osa, joka kiipeää raudoitusverkossa
ja oikealla vaahteraan ohjaamani osa kärhöstä.

Aiemmin lumikärhö on saanut vallata sen vieressä olevan betoniverkkokaaren. Nyt keksin ohjata sitä myös kiipeilemään vieressä olevaan vaahteraan.

Lumikärhö näyttää minusta tosi kivalta
vaahteranrunkoa syleillessään  😊

Jos missä, niin jykevän puunrungon päällä kiipeillessään herkkä kärhö pääsee erityisesti oikeuksiinsa.

Mielenkiinnolla odotan, ehtivätkö oikealta
kasvava jalokärhö ja vasemmalta vaahteraa
pitkin nouseva lumikärhö täyttää koko 
kaarituen ja kohdata toisena ylhäällä.
Se voisi näyttää kivalta, jos näin ehtii
tapahtua 😊

Vaahteraan nojaavan betoniverkkokaaroen toisella puolella vastaan kiipeilee violettikukkainen loistokärhö. Jännä nähdä, ehtivätkö köynnökset valloittamaan koko kaaren, ja kohtaamaan toisensa ylhäällä?

Lumikärhön kukat on nii sieviä, ja se jaksaa 
kukkia pitkään.

Talvehtimaan en ole oikein onnistunut lumikärhön versoja saamaan, joitain yksittäisiä lukuun ottamatta. Niinpä kärhö aloittaa aina keväällä kasvunsa maan rajasta. Kasvu olisi tietysti vieläkin nopeampaa, jos se lähtisi myös vanhoista versoista. Olen taivutellut versoja talveksi maata vasten suojaan, mutta eivät ne ole silti selvinneet.

Oletko sinä onnistunut lumikärhön versojen suojaamisessa yli talven?

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?

Missä sade?

Vesi olisi nyt todellakin tarpeen! Meilläpäin on ollut hyvin kuivaa, lisäksi varsin lämmintä sekä aurinkoista.

Useimmat hyötykasvit on kasvaneet eteläpihallamme poikkeuksellisen huonosti. Epäilen vahvasti, että se johtuu tästä kuivuudesta. Kastelemalla kun ei millään pääse samanlaiseen lopputulokseen kuin jos vesi tulisi tasaisesti taivaalta.

En myöskään viitsi vesijohtovedellä määrättömästi lotrata, joten kuivina kausina kasvit joutuvat valitettavasti kärsimään.

Avomaankurkut ovat kasvaneet harvinaisen
hitaasti ja huonosti siihen nähden,  että on
jo heinäkuu.

Erityisesti kärsijöitä ovat kurkkukasvit ja esimerkiksi köynnöspavut.

Nyt sääennusteet on jo muutaman päivän ajan lupailleet sadetta, mutta tähän mennessä pilvet on aina kiertäneet tämän tienoon - jospa tänään viimein? 🌧

Yhden kurkun lehtien reunassa on myös runsaasti tällaisia nestepisaroita,
mistähän tämä mahtaa johtua?
Muistan että joskus lapsuudessa sanottiin pisaroivista huonekasveista, että niillä on sokeritauti.
Oletko kuullut tällaista? Kuulostaa minusta nyt tässä hetkessä ajatellen hieman erikoiselta 😊

Myös köynnöspavut on juroneet pitkään aivan samanlaisina :(

Tänään sain levitettyä kasvien juureen ruohosilppua, uskon että se tekee niille
hyvää. Se olisi varmasti ollut hyvä tehdä jo huomattavasti aiemmin. 

Vielä se kolmas puutarhakohde...

Edellisessä postauksessa esittelemääni Tusen trädgårdar -kohteeseen verrattuna seuraava paikka oli huomattavasti huolitellumpi - omalla laillaan mielenkiintoisia molemmat.

Täällä omistajan ehdoton silmäterä oli asuintalon eteläseinällä säleikköpuuna kasvava vanha persikkapuu. Se tuottaa joka vuosi niin runsaasti hyvänmakuisia persikoita, että omistajalla on jopa vähän vaikeuksia saada hyödynnettyä ne kaikki.

Olisipa ihana päästä näkemään kypsinä nämä kaikki persikat 
- ja vielä päästä maistamaan 😊

Omistajan toinen ylpeyden aihe oli jättikokoinen, sanoisin että lähemmäs viisi metriä korkea, huumaavan tuoksuisena kukkiva jasmike.

Tämän kohdalla emäntä esitteli mielenkiintoisen, pieneen pihan soveltuvan kasvatusratkaisun. Jasmike ei nimittäin ollut kuitenkaan mahdottoman leveä, vaikka korkeutta oli runsaasti.

Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten näkymä 
jasmikkeen "sisältä", edellisessä kuvassa taas
paremmin tuo kehikko jasmikkeen rungon ympärillä..

Tämä on sen ansiota, että kasvin rungon ympärillä on betoniraudoista tehty kapeahko kehikko, jonka sisään omistaja on taivuttanut kaikki oksat. Näin kasville on muodostunut kapeahko, monihaarainen runko, ja kasvi kasvaa enemmän ylös- kuin sivullepäin, vähän riippakasvin tapaan. Näin myös kasvin alle on muodostunut tyhjä tila, kuin maja, jonne voi mennä ihailemaan jasmiketta "sisältä päin".

Vastaava ratkaisu toimisi varmasti hyvin monella muullakin kasvilla - ehkä vaikka onnenpensaalla, kenties sireenillä - tai mietin sitä myös lumikärhölleni, joka leviää nyt valtoimenaan sivusuunnassa. Pieni rajoittaminen voisi olla paikallaan 😊

Tässä vielä muutamia muita kuvia tästä pihasta:

Täälläkin oli vesiaihe kuten edellisessä pihassa. Omistaja vain harmitteli veden sameutta,
hän ei oikein tiennyt mistä se voisi johtua. Hänestä oli selvästi tärkeää, että vesi olisi
kristallinkirkasta :)

Sormivaleangervo kasvoi runsaana varjoisassa kohdassa ison puun alla. Emäntä esitteli seikkaperäisesti jälleen yhden ylpeytensä aiheen, kosteana pysyvän vesipenkin, jonka hän oli tähän kohtaan tehnyt. Tämän ansiosta kasvit pärjäävät hienosti puun alla, eikä puu imaise kaikkea vettä. 

Olen aina tykännyt näistä punarunkoisista kasvihuoneista, minusta punainen runko näyttää 
kasvihuoneessa tosi kivalta, antaa jotenkin mukavasti ryhtiä :) 

Pihan reunassa oli kaunis pieni alue, jossa varjoliljat kukkivat parhaimmillaan
upean runsaina.

Pian tästä kolmannesta kohteesta lähdettyäni tapahtui yhtäkkinen säätilan muutos - saapui ukkosrintama kaatosateineen ⚡️⛈️ Mukanani ei erinäisistä syistä johtuen ollut minkäänlaisia sadevarusteita, eikä bussipysäkillä ollut lainkaan katosta 😞 

Yritin bussia odottaessani pidellä sadetta läheisten puiden alla. Keksin myös ainoan jonkinlaisen varusteeni - repussa olen frisbee-kiekon, jota pidin pään päällä suojaamassa hiuksia pahimmalta sateelta. Olisi ollut vähän kurjaa, jos vesi olisi vielä valunut litimärästä tukasta pitkin kroppaa. Näistä tilanteista ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin ei kuvaaminen siinä tilanteessa ihan hirveästi innostanut, vaikka kyllä se mielessä käväisi 😅

Onneksi sää oli edelleen lämmin, niin ei ollut kuitenkaan suurempaa hätää. Pitäähän sitä kerran kesässä kastua, ja tuli taas uusi käyttötarkoitus frisbeekiekolle 😊

Alkuperäinen suunnitelmani oli katsoa vielä lennosta joku tai joitain kohteita näiden kolmen lisäksi. Homma tyssäsi kuitenkin kaatosateeseen ja kastumiseen. Mutta eipä tuo mitään, nämä kolme puutarhaa plus edellisen päivän siirtolapuutarhakierros olivat jo varsin hyvä suoritus tällaiselle ruosteisella kielitaidolla varustetulle ensikertalaiselle 😊

Somessa on ollut tapahtuman jälkeen mielenkiintoista, varsin runsasta jälkipuintikeskustelua - ennen muuta siitä, onko ok, että osaan avoimista puutarhoista perittiin pääsymaksu. Osa keskustelijoista on jyrkästi tätä vastaan. En osaa oikein sanoa omaa kantaani asiaan, enemmän olen kuitenkin maksuttomuuden kannalla. Katsoisin, että kyseessä on kuitenkin vapaaehtoistapahtuma, eikä puutarhan avaamisesta aiheutune ihmeempiä lisäkustannuksia, työtä toki. Päin vastoin, puutarhoissahan on mahdollista myös myydä esim. kahvia tmv. Suomessa ei maksullisuutta taida yksityispuutarhakohteissa juurikaan olla? Mitä sinä olet mieltä maksun perimisestä?

Vielä ihan lopuksi pari numerotietoa. Tusen trädgårdar -tapahtumassa oli tällä kertaa mukana tapahtuman nimeen sopivat 1002 kohdetta.

Ja vielä toinenkin mielenkiintoinen numerotieto. Huomasin yhdellä, vieläpä hieman syrjäisellä siirtolapuutarha-alueella palstan myynti-ilmoituksen. Kävin huvin vuoksi kurkkaamassa, millainen hintataso siirtolapuutarhamökeillä tuolla päin on. Pyyntö oli 2,9 miljoonaa kruunua - eli vajaat 300 000 euroa. Melko suolainen hinta, sanoisin. 

Kolme puutarhaa tuhannesta nähty 😊

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, elämäni ensimmäinen visiitti ruotsalaisessa Tusen trädgårdar -tapahtumassa, eli suomalaisten avointen puutarhojen vastineessa.

Olin majoittuneena Tukholmaan Solnan alueelle, mistä ensimmäinen kohteeni, Brunnsvikens trädgård och cafe oli sopivasti kävelymatkan päässä.

Päivän sääennuste hieman hirvitti, lämpöä oli luvassa n. 30 astetta. Ei se kuitenkaan tuntunut ihan niin pahalta, oli kuitenkin pientä pilviharsoa ja hienoinen tuulenvire.

Brunnsvikens trädgård och cafe on aika perinteinen, monipuolinen ruotsalainen puutarhamyymälä. Bongasin sieltä muutamia mielestäni vähän erikoisempia kasveja, joihin en ole aiemmin törmännyt. Tätä puutarhamyymälää voi kyllä suositella!

Brunnsvikens trädgårdissa olisi ollut myös 
viihtyisä kahvila. Se ei kuitenkaan vielä tässä
kohtaa oikein houkuttanut, kun olin vasta nauttinut hotelliaamiaisen.

Sommarljus - "kesävalo" -kasvi. Suomeksi näyttää kutsuttavan sirokesäkynttiläksi tai 
herrasväenkauraksi.

Myönnetään, vasta tällä reissulla opin, että 
laventeli voi olla myös valkoinen 😊 Niitä oli muuten runsaasti tarjolla.

Tätä nimittivät neilikaksi - lehdistä ja vähän
kukistakin kuitenkin tunnistin, että kellukkahan tuo on 😊

Opasteet toivottivat kävijät tervetulleiksi -
kuten meilläkin.

Brunssvikenistä matka jatkui Bromman lentokentän toiselle puolen, missä kaksi yksityispihaa sijaitsikin sopivasti ihan pienen kävelymatkan päässä toisistaan - tätä en ollutkaan etukäteen huomannut 😊

Molemmissa paikoissa omistajat esittelivät mielellään tiluksiaan. Kielitaitoni ruosteisuus hieman harmitti, ymmärsin noin puolet kertomuksista.

Ensimmäinen paikka oli melkoinen kerroksellinen runsaudensarvi, luonnehtisin jopa että vähän hallitsemattomasti hoitamaton.

Tämän paikan omistajalle on erityisen tärkeää erilaisten luontoarvojen vaaliminen, esimerkiksi erilaiset hyönteisystävälliset ratkaisut puutarhassa.

Hän olikin pystyttänyt puutarhaansa kivoja infotauluja aiheesta. 

Tämä talon kyljessä sijaitseva viherhuone oli mielestäni yksi tämän pihan hienoimpia juttuja - tällaisen haluaisin 😊

Upea jättilaukka.

Pihan perällä sijainnut kanala oli pienoinen yllätys
näin Tukholman suurkaupunkialueella 😊

Vesiaihe näytti olevan tärkeä, ehkä jopa "must-have" juttu näille molemmille puutarhureille.

Koska seuraavastakin kohteesta on vähintään yhtä paljon kerrottavaa, teen siitä oman postauksen, jonka pääset lukemaan tästä.