Taimijengi odottelee ulospääsyä... 😊

Varmasti vähintään yhtä kuumeisesti kuin meikäläinen, joka odottelee, että saisi heivattua taimet huoneennurkista pihalle....

Isoimmat tomaatintaimet on jo siirtyneet
etujoukkona päiväulkoilulleen.

Ihanan aurinkoinen ja lämmin kevät on varmaan sotkenut sisäistä kalenteria, tuntuu kuin kevät olisi jo huomattavasti pidemmällä. Täytyy kuitenkin yrittää muistuttaa itselleen, että nythän eletään vasta toukokuun alkupuolta. Ei tässä vielä mikään erityinen kiirus ole.

Tykkään myös tehdä pieniä kylvöjä ulos mahdollisimman varhain pienellä riskillä, jotta saisin aikaista satoa. Hyytävät yöt on kuitenkin toimineet tehokkaana jarruna.

Vähänkään herkempiä kasveja ajatellen tämä toukokuun alkupuoli on toki vielä hyvin aikainen ajankohta.

Nyt näyttäisi kuitenkin lupaavasti siltä, että tilanne on viimein muuttumassa lämpimämpään suuntaan. Se saa tietenkin multasormet syyhyämään kahta kauheammin 😊

Nämä härkäpavuntaimet pitäisi saada
pikaisesti vähän väljemmille vesille.

Minulla ensimmäisinä jonossa ovat härkäpavut, joiden taimet on jo ehtineet venähtää melko pitkiksi, ja jotka eivät ole kasvina ollenkaan herkimmästä päästä.

Härkäpapua ei tarvitsisi välttämättä esikasvattaa sisällä, mutta koska tykkään niistä niin paljon, toivon saavani satoa mahdollisimman aikaisin. Siksi esikasvatan ne. 

En ole vielä onnistunut löytämään härkäpavuille täydellistä paikkaa pienessä ja vähän haastavassa rivaripihassa. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli turhan varjoinen, viimevuotinen kohta vähän liian aurinkoinen. Nyt on tarjolla vielä kolmas paikka, joka sijoittuu näiden kahden välille, toivottavasti se olisi nyt hyvä.

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua!

Ps. blogikaverit, oletteko huomanneet, miten blogit.fi-sivusto on muuttunut? Ei vissiin enää näe puutarhablogien keskinäistä sijoittumista? Höh 😞

#taimi #taimikasvatus #piha #puutarha #rivitalo #kevät #härkäpapu

Paprikat vähän pidemmällä...

Tällä kertaa paprikat ovat varsin hyvällä 
mallilla, ne ovat saaneet ulkoilla päivisin 
parvekkeella jo hyvän aikaa. 

Ensimmäisenä auennut kukka yrittää 
vähän piilotella, mutta ei jäänyt silti
minulta huomaamatta 😊

Olen tänä vuonna erityisesti iloinnut paprikantaimistani. Sain kylvettyä ne tällä kertaa jo maaliskuulla, huomattavasti aiemmin kuin viime vuonna,  ensimmäinen kukka aukesi juuri 😊

Viime vuonna olin toukokuun alussa 
iloissani tällaisista paprikantaimista 😊
En ole aiemmin juuri paprikoita kasvatellut, 
enkä varsinkaan siinä onnistunut, joten 
siksi olin niistä erityisen innoissani.

Onnistuin löytämään viimevuotisen kuvan paprikoista kuvattuna ihan samoihin aikoihin kuin nämä nyt, on vähän eroa taimissa 😊

Myöhäisestä kylvöstä huolimatta paprikat ehtivät tuottamaan viime vuonnakin melko runsaan sadon. Jännä nähdä, mitä tänä vuonna tuleekaan tapahtumaan... 😊

#paprika #taimi

Nyt on mielenkiintoinen tarjous!

En mielelläni nosta täällä blogissani kaupallisia toimijoita, ellei asiasta ole erikseen sovittu.

Nyt huomasin kuitenkin sellaisen tarjouksen tai kampanjatuotteet, etten malta olla tätä nostamatta.

Kyse on siitä saksalaisesta ruokakauppaketjusta, jossa muuten on sivumennen harvinaisen hyvät siemen- ja muutoinkin puutarhavalikoimat.

Nyt tämän loppuviikon erätuotteena on tällaisia mainioita keraamisia kastelusuppiloita tai -ruukkuja, kahta eri kokoa.

Kyseessä on vanha intiaanien keksintö. Savesta tehty suppilo tai ruukku upotetaan multaan, ja täytetään vedellä. Huokoinen astia päästää vähitellen vettä läpi multaan sen kuivuessa.

Vähän heikkolaatuinen kuva siitä, 
miten suppilon päälle voi laittaa 
ylösalaisin pullon, joka on täytetty vedellä.

Pienempiä suppiloita on paketissa neljä, isompikokoista ruukkua yksi, eivätkä ole mielestäni hinnalla pilattuja. 

Suuremman vetoisuus on reilu litra. Etenkin pienemmän, mutta miksei isommankin päälle voi myös laittaa vedellä täytetyn, ylösalaisin käännetyn pullon, josta astiaan valuu pikkuhiljaa lisää vettä. Vesimäärä lisääntyy näin merkittävästi. 

Jos astian päälle ei laita pulloa, siinä kannattaa pitää jonkinlaista kantta. Isommassa ruukussa onkin mukana myös kansi.

Pienempi voisi sopia ja riittää esimerkiksi amppeliin useamman päivän reissun ajaksi, isompi voisi olla sopiva esimerkiksi kasvatuslaatikkoon. Veden riittoisuuteen vaikuttaa tietysti myös olosuhteet, kuten säätila ja kasvatusastioiden sijainti - ovatko ne pahasti paahteessa vai enemmän varjossa.

Nämä menee kyllä minulla ehdottomasti kokeiluun!

Kasvuharsoista muovia maahan?

Nyt kun kasvimaiden muoviongelmasta kovasti puhutaan, niin oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kasvuharsojen täytynee myös olla yksi mahdollisesti merkittävä muovin lähde kasvimaalla?

En ole huomannut tästä ongelmasta koskaan puhuttavan, enkä ole itsekään tullut tätä ajatelleeksi, ennen kuin tämä tuli nyt ihan vasta mieleeni vetämälläni puutarhakurssilla.

Siellä hoksasin tämän siitä, kun kerroin miten harsossa olevan reiän voi korjata kuumaliiman avulla - mutta liima ei saa olla liian kuumaa, muutoin se sulattaa harsoon reiän. Tämän kun kerroin kurssilla, niin tuli yhtäkkiä mieleeni, että harsonhan täytyy olla jonkinlaista muovia, eihän se muutoin näin sulaisi. En ollut tullut ajatelleeksi tätä koskaan aiemmin 😞

 

Selvitin, että harsot ovat tosiaan yleensä polypropeenia, joka on fossiilipohjainen muovilaatu. Tekoälyhaku sanoo näin, hui:

• "Ympäristövaikutus: Koska harsot ovat muovia, niitä ei tule päästää luontoon tai jättää maaperään, sillä ne eivät maadu, vaan hajoavat hitaasti mikromuoviksi" (Lähde: Google AI-yhteenveto)

Melkoinen määrä harsoa on ikävä kyllä tainnut tullut vuosien saatossa kasvimaahan kylvettyä 😞 Harsohan hautastuu ja repeilee helposti, ja siitä tahtoo jäädä maan sisään riekaleita, joita ei meinaa saada millään pois.

Harsothan myös haurastuvat muutoinkin - irtoaakohan niistä siis koko ajan vähän mikromuovia ympäristöön?

Ehkä kaikkein ällöimpänä muistan sen, kun käytin harsoa tuholaissuojana kasvattamieni parsakaalien päällä. Siitä takertui toisinaan parsakaalin kukintoihin ikäviä rihmoja, kuin jotain seittiä.

Nuo seitit tuntuivat jo silloinkin inhottavalta, ja yritin tietysti irrotella rihmoja mahdollisimman tarkasti pois parsakaaleista. En kuitenkaan tullut tuolloin ajatelleeksi, että tuossa taisikin olla ikävä muoviongelma 😦 Tuota "seittiä" jäi aina väkisinkin vähän parsakaalinnuppuihin 😞

Parsa- ja muita kaaleja ei mielestäni oikein pysty
kasvattamaan ilman harson tarjoamaa suojaa tuholaisilta. Tässä olen nostanut harsoa ilmaan, 
ettei se lepäisi aivan suoraan kaalinkukintojen päällä.

Rivitalossa asuessani olen käyttänyt harsoa niin
suojaamassa kasveja kylmältä...

kuin myös suojana eteläpihalle paahtavalta auringolta.

Harsothan ovat kuitenkin monessa mielessä vallan erinomaisia, suorastaan korvaamattomia niin tuholaistorjunnassa kuin kasvien lämpösuojana. Sen vuoksi tämä onkin nyt erityisen harmillinen ja hankala asia. Harsoille on vaikea keksiä mitään hyvää korviketta.

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muu on tullut ajatelleeksi samaa ongelmaa - tai jos olet törmännyt johonkin tietoon tästä mahdollisesta harso-ongelmasta? 

Viimein värikäs kevätistutus

Kerroin aiemmin ihanan värikkäistä kukkaistutuksista, joita näin pääsiäisen Saksan-reissullani vähän joka talon edustalla. Siitä asti on mieleni tehnyt vastaavaa, mutten ole onnistunut löytämään täältä meiltä oikeanlaisia kukkia.

Nyt on meilläkin iloinen väriläiskä 
ulko-oven edessä. 

Ainakin piti olla joitain sipulikukkia, vähän orvokkeja ja ehdottomasti erivärisiä esikoita. Nyt lopulta Helsingin-reissultani onnistuin löytämään tarvittavat kukkaset, ja sain tehtyä "pääsiäisistutukseni" 😊

Istutin kukkaset vanhaan sinkkivatiin.
Edessä oleva naamaorvokki on minusta
jotenkin erityisen hauska 😊

Istutus on minusta tosi kiva, katsoo sitä
mistä vinkkelistä vain. Myös keltaiset 
hyasintit olivat mukava "piste i:n päälle".

Eipä kyllä olisi meidän sääolotkaan olleet aiemmin tällaiselle kovin suosiolliset - ja vieläkin pitää nostaa istutus öiksi ulkoa lämpöisempään suojaan. Jännä nähdä, miten pitkään kukkaset kestävät hyvinä. 

#kukka #värikäs #istutus #kevät #kevätkukka

Kiva pieni "etelänreissu" 😊

Se on aina kuin ulkomaille lähtisi, kun hurauttaa kotoa parisataa km etelämmäs... 😊

Honkasen puutarhalla oli laitettu asioita kivasti esille.
Pian aukeaa myös kahvio.

Poikkesin ensin matkalla Kangasalla Honkasen puutarhalla, olipas siellä keväistä ja mukavaa 😊 Tämä saattaa myös hiukan liittyä tulevaan blogiarvontaani... 😊

Keväinen ammattilaiskasvihuone on niin mukava paikka vain
fiilistellä upeita näkymiä - en olisi malttanut millään lähteä jatkamaan matkaani... 😊

Yksi pirteän oranssi orvokkiruukku tarttui mukaan
tuliaiseksi tyttärelle Helsinkiin.

Taimia, taimia... 
silmänkantamattomiin...

Amppeli poikineen... 😊

Väkeä kuin pipoa... Mut päässä niillä oli kyllä 
kruunuja, joihin oli toivottu sonnustauduttavan.

Helsingissä sattuikin melkoinen tapahtuma, Kruunusiltojen avajaiset! Upean, Suomen pisimmän ja korkeimman sillan avajaiset olivat houkutelleet valtavasti väkeä - sinne siis piti mennä itsekin testaamaan uusi silta 😊

On se silta komea ja vaikuttava!

Frisbeetäkin piti käydä vähän heittelemässä, ja samalla moikkaamassa etelässä jo runsaina kukkivia valkovuokkoja 😊

Helsingissä kävin vielä yhdessä puutarhamyymälässä - sieltä tarttui mukaan aika vastustamattoman värikkäät kotiinviemiset 😊 

Olipas mukava ja virkistävä viikonloppu!

Nyt on taimilla lokoisat oltavat 😊

Näinä aurinkoisina ja melko lämpöisinä päivinä

Alimpana paprikantaimet, jotka ovat jo
hyvässä vaiheessa, toisin kuin viime vuonna, 
kun niiden kylvö vähän myöhästyi.

olisi mukava ulkoiluttaa taimia. Jonkinlainen suoja olisi kuitenkin vielä hyvä, totesin olevani vailla pikkukasvihuoneita parvekkeelle. 

Mieleeni tuli IKEAn metalliset Hyllis-hyllyt, joita minulla on useampi muihin puutarhatarkoituksiin kesällä. 

Niihinhän saa ostettua muoviset suojahuput, joiden avulla kätevät pikkukasvihuoneet olivatkin hetkessä valmiit 😊

Ei muuta kuin taimet ulkoilemaan päiviksi parvekkeelle. Nyt öiden ollessa vielä tosi kylmiä, pienemmän hyllyn saa nostettua helposti taimineen päivineen sisälle suojaan. Aika näppärää 😊

Nyt se on päätetty!

- nimittäin taloyhtiön piharemppa...

Yhtä aikaa odottamani ja pienellä kauhulla pelkäämäni taloyhtiön sadevesi-, salaoja- ja muu piharemppa alkaa nyt vähitellen selkiytyä, yhtiökokous on tehnyt ensimmäiset päätökset asian suhteen. 

Päätöksiin sisältyy minun näkökulmastani sekä hyvää että huonoa. Ensisijaisesti kuitenkin hyvää, on hieno juttu että välttämätön remppa ylipäänsä toteutuu. 

Etupihalle tekemäni kiveykset ja istutukset joutunee 
purkamaan. Ei tuo kuitenkaan niin vakavaa, johan näistä
ehti kolme kesää nauttimaan, hyvä aika tehdä jo
jotain pieniä uudistuksia :) 

Mutta, kustannussyistä se toteutetaan huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana 😞 Remontti koskee lähinnä sadevesien kannalta ongelmallisinta etupihaa. Tästä on siis se varsin myönteinen seuraus, että puutarhanhoitoni kannalta tärkeimpään takapihan puoleen ei tulla juuri koskemaan. 

Tässä on siis saanut muuttaa kesän puutarhasuunnitelmiaan suuntaan jos toiseen. Ensin odottelin remppaa jo viime kesänä - no ei tullut. Sitten olin varautunut siihen, että nyt tulevana kesänä koko talon ympärys on mullinmallin, ja puutarhanhoito on hetken katkolla.

Mutta näinkään ei ole nyt siis käymässä, vaan jotain siltä väliltä, mene ja tiedä?

Jännä nähdä, millaiseksi etupiha tulevaisuudessa 
muotoutuu? Tuleeko taloyhtiöltä miten tiukat
ohjeistukset siihen, miltä talon edustan pitää näyttää?
Itse tykkään enemmän siitä, että jokainen saa tehdä 
vähän tyylillään, kuin että jokainen sisäänkäynti olisi
tismalleen samannäköinen.

Näiden syiden vuoksi olen nyt mm. kasvatellut taimia (kerrankin) varsin maltillisesti. Onneksi kuitenkin kasvatin, kun nyt näyttää siltä, että niille voisi sittenkin olla käyttöä ja tarvetta. 

Edelleen eletään siis pienoisessa epävarmuudessa päivä kerrallaan, kunnes tilanteet alkaa tästä kunnolla selkeytymään...

Pääsiäistervehdys!

Minulle tulee aina keväällä pakottava tarve päästä jonnekin reissun päälle. Viime keväänä kävelin Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitillä Espanjanssa. 

Majoituimme Köningssteinin pikkukaupungissa.
Lähes joka talon edestä löytyy  
kiva pääsiäiskoriste.

Tällä kertaa lähdin seikkailemaan ja haastamaan itseäni itäiseen Saksaan, "Saksan Sveitsin" huikeiden hiekkakivivuorten maisemiin. On ollut todella hienoa, henkeäsalpaavia näkymiä jo kokemuksia upeassa kansallispuistossa.

Upean kansallispuiston vaellusreitit
 olivat välillä melkoista kalliokiipeilyä
erilaisine tikasrakennelmineen. Oli kiva
päästä testaamaan pärjäämistään, ja saada 
todeta, että vielä näin päälle 6-kymppisenäkin 
selviytyy moisesta 😊

Matkaseurana oli Berliinissä asuva vanhin tytär puolisoineen. 

Kokemattomina ja ilman kiipeilyvarusteita ei lähdetty hurjemmille via ferrata-reiteille, mutta pitihän niitä vähän kokeilla... 😊

Magnoliatkin kukkii ihan pian😊

Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

#SächsischeSchweiz #kansallispuisto #pääsiäinen

Tulin aivan yllätetyksi 😀

Tämähän nyt tapahtui lopulta aivan yhtäkkiä yllättäen, ja huomattavasti aiemmin kuin olisin ikinä osannut arvata - blogini käyntikertojen laskuri pyörähti tällä viikolla 1 000 000:aan, huhhuh!

Tällainen oli lukema kun huomasin tuon
rajan ylittyneen. Ihan h-hetki meni siis ohi.

Olen vähän sanaton, varsinkin kun tämä tapahtui reilu kuukausi ennen kuin olin uumoillut. 

Tämän tapahtuman kunniaksi lupaamastani arvonnasta ei nyt myöskään ole valitettavasti vielä tietoakaan, asia on vasta aivan suunnitteluasteen alussa. Jossain kohtaa tässä kevään aikana kumminkin tulossa!

Tässä kohtaa on paikallaan pieni blogini historiakatsaus, lähinnä erilaisten lukujen valossa. Tämä on nyt 894. postaukseni tässä blogissa. 

Olen pyrkinyt siihen, että blogini olisi jonkinlainen blogin ja verkkosivun yhdistelmä. Kaikkia aiempia juttuja pääsee varsin helposti lukemaan blogin oikeassa reunassa olevien koosteiden ja ryhmittelyjen kautta.

Blogini luetuimmat jutut kautta aikain ovat olleet:

Edellisvuotisten marjojen hävitys - tämä oli nyt minullekin vähän yllätys. Tämä juttu ei ole ollut aiemmin kärkisijoilla, on noussut sinne vasta aivan hiljattain. Mutta mikä ettei, ihan tärkeä Aihe 😊

Tillin pakastaminen äitini niksillä
oli pitkään blogini luetuin juttu.
Nyt se on menettänyt kärkisijansa.

Tillin pakastaminen - tämä juttu on ollut pitkään aivan kärkisijoilla, perustuu äidiltäni oppimaani niksiin.

Kiva löytö vanhasta puutarhasta - vähän yllättävää, en oikein osaa ajatella, mikä tässä jutussa on saanut sen nousemaan näin kärkeen.

Porkkanankasvatuksen niksit - tämän sijoittuminen luetuimpien juttujen joukkoon ei niin isosti yllätä, tärkeää perusasiaa.

Katselukertoja blogissani on tätä nykyä keskimäärin noin 300-500/vrk, kesäaikaan luonnollisesti vähän enemmän, talvella vähemmän.

Viihtyisä Lepaan puutarhaoppulaitos Hattulassa
löytyy kotimaisten puutarhakohteiden 
listaltani.

Entä mikä on blogini juttu, mistä itse kaikkein eniten tykkään? Se on ehdottomasti erilaisten kotimaisten puutarhakohteiden listaus. Listalta löytyy tällä hetkellä noin 50 erilaista, mielenkiintoista puutarhakohdetta eri puolilta Suomea. Täydentelen listaa sitä mukaa kun löydän uusia kohteita.

Entäpä blogin tulevaisuus? Tässä reilun kymmenen blogikirjoitteluvuoden aikana on aina silloin tällöin käväissyt mielessä jopa bloggaamisen lopettaminen. Niinä hetkinä on kuitenkin aina tapahtunut jotain, mikä on tuonut jälleen uutta intoa bloggaamiseen.

Tämä miljoonan katselukerran rajan saavuttaminen oli yksi tällaisista asioista. Yksi aiempi hyvin merkittävä asia oli muuttomme maalta rivitaloon muutama vuosi sitten.

Kuvittelin ensin, että se olisi ollut puutarhabloggaamisen loppu - mutta jopa päinvastoin, se toikin aivan uutta innostusta ja sisältöä, kun puutarhanhoito siirtyi pienempiin puitteisiin rivaripihalle ja parvekkeelle.

On ollut hyvin mielenkiintoista testailla ja tutkia sitä, mitä kaikkea syötävää rivarissakin voi kasvattaa, ja millä tavoin. 

Nyt olen miettinyt, että seuraava etappi voisi olla pyrkimys tuhanteen blogijulkaisuun - joita siis tämän kirjoituksen jälkeen on 894. Tämänhetkisellä julkaisutahdillani siihen menisi parisen vuotta... 😊

Suurkiitos teille kaikille lukijoille, kun olette olleet mukana ❤️