Kevät ilman puutarhamessuja :(

Yhtäkkiä havahduin siihen, että tähän vuodenaikaanhan kuuluisi olennaisena osana erilaisten puutarhamessujen odotus ja tapahtumissa kiertely.

Ei tunnu oikein kevät keväältä ilman messutapahtumia, sieltähän sitä haetaan inspiraatiota, fiilistä ja uusia ideoita. 

Ja jo toinen samanlainen vuosi peräjälkeen! Viime kevät varmaan hurahti uudenlaista koronatilannetta ihmetellessä ja varmaan vähän hirvitellessäkin, ei tainnut puutarhamessujen puute olla päällimmäisenä mielessä. 

Hiljattain oli ruotsalaiset Nordiska trädgårdar -messut - etänä! Etäilykiintiöni oli kuitenkin jo niin täysi, ettei ajatus oikein sytyttänyt. Sitä paitsi, kyllä puutarhajuttuihin jos mihin kuuluu se, että pääsee ihan oikeasti tuntemaan, tuoksuttelemaan ja hiplaamaankin erilaisia kasveja, tarvikkeita ja muuta mielenkiintoista - ja tietysti myös tapaamaan muita asiasta innostuneita.

Paremman puutteessa kuvat tässä Tukholmasta aiempien vuosien messutapahtumista.

Miten sinä selviät ilman puutarhatapahtumia?

Joka tapauksessa oikein kivaa, aurinkoista (puutarha?) viikonloppua!

Viimeisten tomaatintaimien koulinta

Minulla oli vielä pieni määrä myöhemmin kylvämiäni tomaatintaimia, jotka on nyt aika koulia.

Taimet kylvöastiassa ennen koulintaa.

Taimien kouliminen tarkoittaa sitä, että melko tiiviissäkin kasvavat pikkutaimet istutetaan erilleen kukin omaan purkkiinsa. Näin taimet saavat lisää kasvutilaa ja samalla myös uuden, ravinnepitoisemman kasvualustan. Usein taimet ottavatkin koulimisen jälkeen oikein kunnon kasvuspurtin.

Nämä taimeni ovat kyllä vähän turhankin myöhäisiä, saa vähän odotella, ennen kuin näiden sadosta pääsee nauttimaan.

Kerron tästä koulimisesta nyt ennen muuta siksi, että saan samalla kerrottua, millaisen "cocktailin" laitan tomaattien istutusastioihin. Tomaatti tarvitsee melko runsaasti ravinteita, minkä vuoksi istutuspurkkiin on hyvä kätkeä istutusmullan lisäksi vähän muutakin.  

Hyödynnän taimikasvatuksessa tyhjiä maitotölkkejä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia tomaattien lisäksi muun muassa kurkun- ja maissintaimien kasvatukseen. Tölkkien parista alanurkasta kannattaa leikata pois pienet palat, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Purkkien pohjille laitetaan ensin pieni kerros multaa, itse käytän luomulannoitettua valmistetta. Multakerroksen päälle ripottelin vähän lisäravinteita, ensinnä pienen määrän luomulannnoiterakeita.

Seuraavaksi purkkeihin tuli pieni määrä mahdollisimman hienoksi hienonnettua puhdasta puuhiiltä.

Kerään hiilenpaloja talteen uuneistamme pitkin talvea. Hiilellä on monia suotuisia vaikutuksia kasveille, ja hiilimurska toimii myös hyvänä hivenaineiden lähteenä. 

Kolmas aines on kananmunankuorisilppu, josta myös tomaatit kovasti pitävät. Se toimii myös hivenravinteiden lähteenä. Kerään kananmunakuoria talteen, ja kuumennan ne puuhellan uunissa, jolloin myös kuoret on huomattavasti helpompi murskata pieneksi silpuksi.  

Näiden "lisäaineiden" turvin tomaatit on aina kasvaneet erittäin hyvin. Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän lisää tomaatinkasvatuksesta. 

Ainekset valmiina purkkien pohjalla ennen lopun mullan lisäystä ja taimien istuttamista. 

Ja lopputulos koulinnan jälkeen.

Tomaateilta vapautuneeseen astiaan pääsi saman tien juurisellerin taimia.
Jotka on kyllä vielä valitettavan pieniä, tuli kylvettyä vähän turhan myöhään,
toivottavasti joutuvat ajoissa. 

Mitä odotat tulevalta puutarhakesältä?

Millaisia odotuksia sinulla on edessä odottavaan puutarhakesään? Oletko suunnitellut uudistuksia puutarhaan, tai aiotko kokeilla uusia kasveja tai lajikkeita? Vai oletko ajatellut mennä vanhalla tutulla, hyväksi havaitulla mallilla?

Hörtsänän arboretum Orivedellä.

Minulla on yksi asia, jota odotan niin kovin, etten meinaa nahoissani pysyä. 

Tuo asia ei kuitenkaan liity omaan puutarhaani, vaan lähitienoolle. Tähän lähistölle, Kangasalan kunnan puolelle aukeaa nimittäin yleisölle uusi arboretum, nimeltään Frick! Sitä odotan niin kovin innoissani, etten tiedä miten päin olla!

Paikka vaikuttaa niin houkuttelevalta, että uskon siitä tulevan jopa kesäinen "olohuoneeni". Tosin se tulee olemaan auki ainoastaan kahtena päivänä viikossa, ja vain muutaman tunnin kerrallaan. Tietääpähän, mistä minut kesällä noina aikoina todennäköisesti löytää 🙂 Vähän väliä käyn sivuilla kurkkimassa paikan kuulumisia, ja kausikortin hankintaa olen jo suunnitellut 🙂

Viime kesänä harrastin myös koronavuoteen sopivaa lähimatkailua, ja kerroin kuukausittain toisen lähikohteemme, Orivedellä sijaitsevan Hörtsänän arboretumin kuulumisista. Tämän jutun kuvat ovat Hörtsänästä. Uskon, että Frick tulee kuitenkin viemään mennen tullen voiton, ja ajattelin että voisin tehdä ensi kesänä samanlaisen kuukausittaisen sarjan sieltä. Ai, miten odotankaan porttien aukeamista toukokuun puolivälissä!

Tässä vielä linkki juttuuni, josta löytyy tietoa kymmenistä suomalaisista puutarhamatkailukohteista ensi kesän reissujen suunnitteluun!

#Frick #arboretumfrick #Hörtsänä #puutarhamatkailu #puutarhakohde #puutarhamatkailukohde #arboretum

Aika herätä talviunilta?

Jokohan se olisi vähitellen aika heräillä "talvikoomasta" ja alkaa pikkuhiljaa miettiä puutarha-asioitakin? Toistaiseksi olen lähinnä nauttinut hiihtoladuilla täysillä tästä upeasta talvesta. 

Välillä on kyllä käväissyt häivähdyksenomaisesti mielessä, että pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa omistaa joku ajatus näille puutarha-asioillekin.

Jotain pientä on sentään tullut myös tehtyä. Ensimmäisen siemenpussin tulin kyllä hankkineeksi heräteostoksena jo joulun jälkeisestä alennusmyynnistä. Se on mielenkiintoisen oloinen parsapapu, jollaista en ole aiemmin tullut kokeilleeksi. Innolla odotan, mitä tuleman pitää! 

Jonkin aikaa sitten sain myös käytyä läpi omat vanhat siemenpussini sillä silmällä, että mitähän niistä pitäisi tässä ensi hätään kylvää. Pelkkä pussien läpi käyminen ei kuitenkaan valitettavasti oikein riitä, vaan pitäisi vielä saada siemeniä upotettua multaankin :) 

Nyt alkaisi jo olla korkea aika kylvää ainakin purjot, juurisellerit, ehkä vähän persiljaa ja muita yrttejä sekä ensimmäiset tomaatit. 

Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa on tietoa esikasvatettavien hyötykasvien kylvöajankohdista.

Näitä ainakin pitäisi nyt ensi vaiheessa saada multaan.

Sopiikohan persimon clafoutis-paistokseen?

Hei, hyvää uutta vuotta!

Sitä tässä parhaillaan ihmettelen, että mahtaakohan lempihedelmäni persimon sopia ihanaan clafoutis-paistokseen? Miksei? Asia selviää tuota pikaa, kun paistos valmistuu uunista hetken päästä 🙂

Ja nyt pikkuisen hitaasti muutaman kuukauden viiveellä vastaus tähänkin asiaan: juu, oli persimon-clafoutis oikein älyttömän herkullista! Persimon toimi makeahkona, mutta kuitenkin voimakkaan täyteläisenä aivan täydellisesti. Ihan tulee vesi kielelle, kun tämän makua muistelee!

Nyt on persimon-aika harmillisesti jo ohi, joten tätä herkkua joutuu nyt odottamaan vähän pidempään. Täytyy yrittää muistaa nostaa tämä taas sitten, kun persimon-aika jälleen koittaa.

Tomaattia säilöön uudella tavalla

Olen pääni puhki miettinyt, miten säilöisin viimeiset, sisällä kypsyneet tomaatit, joita on vielä aika runsaasti jäljellä.

Ihanaa tomaattikastiketta on jo tullut tehtyä pakastimeen yllin kyllin, samoin tomaattimurskaa löytyy pakkasesta.

Nyt viimein keksin varsin yksinkertaisen tuoretomaattikastikkeen 🙂 Tämän idea on se, että murskatuista tomaateista valutetaan pois enin neste, jolloin saa ihanan täyteläisen tomaattikastikkeen ilman, että sitä tarvitsisi sen kummemmin keitellä kokoon.

Pilkoin nopeasti tomaatit muutamaan palaseen, isommista poistin kannat.

Laitoin tomaatinpalat astiaan, missä survoin niitä nopeasti perunanuijalla niin, että rakenne vähän rikkoontui ja neste irtosi tomaateista. Sitten siivilöin tämän mössön valuttaen enimmän nesteen pois.

Tomaattimehukin kannattaa ottaa talteen.

Mössö takaisin astiaan, ja joukkoon vähän mausteita maun mukaan: suolaa, ehkä yrttejä ja pippuria sekä loraus ketsuppia antamaan vähän potkua. Valkosipulia jos tykkää.

Tämän jälkeen surautin mössön sauvasekoittimella nopsasti vähän tasaisemmaksi. Tässä vaiheessa myös mukana olevat tomaattien kuoret pilkkoutuvat hienommaksi silpuksi, eivätkä enää häiritse.

Pieniä sattumia saa kuitenkin jäädä, massaa ei välttämättä tarvitse hienontaa aivan tasaiseksi.

Vanha purkinkansi kertoisi parasta ennen
-päivän menneen jo hyvän aikaa sitten... ;) 

Lopuksi kastikkeen voi vielä kuumentaa, jos haluaa säilöä sitä kuumennettuihin lasipurkkeihin, jolloin se säilyy ihanana vuodenkin verran! 

Kastike sopii mainiosti esimerkiksi pizza-tai pastakastikkeeksi tai vaikka tomaattikeiton pohjaksi.

Halutessaan kastikkeen joukkoon voi lisätä vaihtelun vuoksi myös pilkottua sipulia tai vaikka kesäkurpitsaa silputtuna.

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Viinimarjatomaatti - hauska uusi tuttavuus

Kertoilin jo kesän aikana tämän kesän uutuustomaatistani, pienenpieniä tomaatteja tuottavasta marja- tai viinimarjatomaatista. Ja lupasin kertoa vielä tarkempia kokemuksia sitten, kun koko satokausi alkaa olla takana.

Yksittäisiä kypsiä tomaatteja oli tarjolla jo kesän loppupuolella, mutta enemmässä määrin vasta reippaasti elokuun puolella. 

Niinpä tärkein toiveeni tälle tomaattilajikeelle - saada aikaista satoa - ei oikein täyttynyt. Kuvittelin, että pienikokoiset tomaatit kypsyisivät nopsasti.

Varsin runsassatoiseksi viinimarjatomaatti kuitenkin osoittautui. Se on todella vauhdikas kasvattamaan varkaita ja sitä kautta haaroittumaan varsin tuuheaksi. 

Vaikka yritin kuinka ahkerasti poistaa varkaita, niin silti nämä pääsivät tuon tuosta yllättämään uusilla versoilla :) Eipä tuo sinänsä isommin haittaisi, mutta kun en osannut varautua tähän, niin istutin taimet aikoinaan turhan tiheään. Ja toisekseen, varkaiden poistaminen käy melkein työstä :) Kuin myös itse kypsien tomaattien kerääminenkin, pienten tomaattien poiminen on aika aikaavievää.

Maultaan tämä ei myöskään ole mikään maailman suurin makuelämys. Mutta toisaalta, en aikanaan Ruotsista siemeniä hankkiessani hoksannut, että kyseessä olikin eri väristen lajikkeiden sekoitus. Olin ihmeissäni, kun yksi taimi alkoi tuottaa keltaisia, toinen oranseja ja kolmas punaisia minimini-tomaatteja. Nämä kaikki maistuvat hiukan erilaisilta. Oranssi on näistä maukkain, se on maultaan jo varsin hyvä.

Eihän noista kuitenkaan lopulta kovin isoa satoa tule muuta kuin lukumääräisesti. Tavanomainen tomaatti tuottaisi kyllä huomattavasti enemmän syötävää. Itse asiassa viinimarjatomaatti, Solanum pimpinellifolium ei ole edes sama kasvi kuin tavanomainen tomaattimme Solanum lycopersicum.

Mutta ovathan nämä hauskoja yksityiskohtia vaikka jossain salaatissa, tai muutoin naposteluun. Sopisivat hyvin vaikkapa minimozzarellapallojen kaveriksi.

Siispä summa summarum, ihan mukava tuttavuus, joka saattaa selviytyä jatkoon, mutta varmaan maltillisesti vain parin-kolmen taimen voimalla. Tässä vielä yhteenveto eri ominaisuuksista: 

Plussat:

Hauska, erikoinen lisä erilaisten tomaattien joukkoon
Pienet tomaatit kivoja napostella ja vaikka salaateissa 
Eri väreistä saa kivannäköisen sekoituksen - keltaista, oranssia, punaista
Melko runsassatoinen

Miinukset:

Varsin hidas tuottamaan satoa
Kova kasvattamaan varkaita
Maku ei kovin kummoinen

Tästä pääset juttuun, jossa kerron kokemuksia erilaisista vuosien varrella kokeilemistani tomaattilajikkeista.

Hurrjasti puolukoita 😉

Nimittäin meikäläiselle. Blogini vakiolukijat varmaan jo tietävät, että olen makean ystävä, enkä lainkaan happaman. Niinpä olen tänä vuonna yllättänyt itseni keräämällä ainakin kolme litraa puolukoita! 

Enemmän kuin sankon pohja peitossa :)

Se on ehdottomasti enemmän kuin mitä olen kerännyt ainakaan viimeiseen 25 vuoteen yhteensä 🙂 Tuli nyt siis joku yllättävä puolukanpoimintainnostus, varmaan osin sen vuoksi, kun niitä löytyy tänä vuonna niin hyvin. Tässä onkin sitten varmaan puolukoita vähintään seuraaviksi viideksi vuodeksi 🙂

Ehkä myös siksi, että olen alkanut korvata ruoanlaitossa sitruunan ja limen mehua kotimaisilla happamilla marjoilla, jotka tuntuvat toimivan varsin hyvin, kuten vaikka tässä key lime pien tyyppisessä ihanan makeassa herkussa :)

Uh, aina vain parempaa!

Sokerihiirenä rakastan key lime pien äkkimakeaa makua. Tänä kesänä halusin kokeilla sitä vähän erilaisina versioina, jotka olisivat myös limen verran enemmän lähiruokaa. 

Alkukesästä tein version, jossa vaihdoin limemehun vahvaan raparperimehuun, joka toimi kyllä hyvin. 

Nyt loppukesästä syntyi kuitenkin vielä edelleen himpun verran parempaa, kun laitoin limen tilalle vahvaa puolukkamehua, terästäen sitä hiukan sitruunamehulla. Puolukkamehu sopi tähän piiraaseen suorastaan järjettömän hyvin, ja antoi sille myös todella kauniin vaaleanpunaisen värin. 

En ole suuri (happaman) puolukan ystävä, mutta tämä oli kyllä nyt ehdottomasti parasta, mitä ikinä olen puolukasta maistellut :)

Tästä pääset tuohon aiempaan raparperiversion postaukseen, josta löytyy myös resepti tähän helppotekoiseen ihanuuteen.

Mukavaa viikonloppua!