Mitähän tomaatteja sitä kylväisi - ja milloin?

Taas pääsee miettimään yhtä kevään kivaa ja tärkeää kysymystä: mitä tomaattilajikkeita sitä haluaisikaan tänä vuonna kasvattaa?

Minulla on kertynyt vuosien varrella kokemusta reilusta paristakymmenestä eri tomaattilajikkeista.

Minulle tärkeimmät tomaattilajikkeen ominaisuudet ovat runsassatoisuus, aikaisuus, hyvä maku sekä viljelyvarmuus/taudinkestävyys - suunnilleen tässä järjestyksessä.


Lempilajikkeeni

On muutamia perusvarmoja ja -hyviä lajikkeita, joita pitää aina olla. Lisäksi joka vuosi mielelläni kokeilen ainakin yhtä uudenlaista lajiketta. Jo pari vuotta mieleni on tehnyt testata blush-lajiketta, jospa saisi sitä tänä vuonna jostain hankittua!

Vakiosuosikkeihini kuuluvat kivan raidallinen ja mukavanmakuinen tigerella, keltainen ja aikainen golden sunrise sekä hauska ja runsassatoinen keltainen kirsikkatomaatti cereza amarilla.

Kauniin oranssi sungold.

Pakollisia ovat myös varma ja taudinkestävä Tanskan vienti sekä kirsikkatomaateista melko runsassatoinen gardeners delight.

Myös maailman makeimmaksi sanottu sungold on kuulunut viime vuodet vakijoukkoon. Se on niin makean makuinen, ettei mausta välttämättä tule ensimmäisenä mieleen tomaatti.

Näistä keskenään vähän erilaisista lajikkeista saa jo varsin mukavan tomaatticocktailin; on aikaisempaa ja vähän myöhäisempää, keltaista, raidallista ja perinteisen punaista, isompaa ja pienempää sekä monenmakuista tomaattia.

Näiden jälkeen areena onkin sitten vapaa erilaisille lajikekokeiluille. Monenlaista on tullut vuosien saatossa testattua, mutta mikään muu lajike ei toistaiseksi ole osoittautunut niin hyväksi, että olisi jäänyt pysyväksi suosikikseni. Tästä pääset postaukseeni, jossa kerron tarkemmin kaikista kokeilemistani lajikkeista.

Nähtäväksi jää, mitä uutta pääsee tänä vuonna kokeiluun!


Entä milloin?

Tällä hetkellä ulkona näyttää niin keväiselle, että tekisi mieli ryhtyä kylvöhommiin saman tien! Periaatteessa muutaman siemenen voisi toki kylvää jo nyt, ja myöhemmin helmi-maaliskuulla sitten lisää.

Joskus minulla on jäänyt tomaatinkylvö huhtikuun puolellekin, ja melko hyvin ne ovat silloinkin ehtineet. Aikaikkuna tomaatinkylvölle on siis varsin pitkä.

Tässä linkki juttuun, jossa kerron kaikista kasvattamistani tomaattilajikkeista.

Ja tästä pääset sivulle, jossa on linkit kaikkiin blogini tomaattijuttuihin.

300 000. katselukerran arvonta!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Jälleen on yksi etappi saavutettu, blogini katselukertojen määrä ylitti 300 000 rajan muutama päivä sitten. Kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan teille aktiivisille lukijoille!

Siksipä haluan arpoa teidän kesken kaksi ihanaa palkintoa, Vilikkalan lahjoittamat kaksi tyylikästä ja monikäyttöistä kotisäkkiä.

Säkkien huopamateriaali on valmitettu neulaamalla 100% kierrättystä muovipulloista. Kauniin harmaat säkit sopivat esimerkiksi halkokasseiksi sekä erilaisten tavaroiden säilytykseen. Säkkejä voi käyttää myös kasvatussäkkeinä.

Palkintoja on kahta kokoa: pääpalkintona yksi isompi 30 litran säkki, ja toisena palkintona yksi 23 litran säkki. Säkit on kuvassa taiteltuina pakkauksissaan. Jos haluat käydä kurkkaamassa, miltä säkki näyttää avattuna, käy katsomassa valmistajan sivuilta: vilikkala.fi. Kahden palkinnon yhteisarvo on 42 euroa.

Voit osallistua arvontaan yhdellä arvalla kirjoittamalla tähän postaukseen kommentin siitä, mitä olet mieltä tästä talvesta, joka ei ainakaan tällä hetkellä muistuta täällä Etelä-Suomessa lainkaan talvea?

Saat toisen arvan, mikäli olet liittynyt blogini lukijaksi. Voit liittyä klikkaamalla oikeassa laidassa olevaa blogini lukijat-"palikkaa."

Mainitsethan kommentissa, miten monella arvalla olet mukana, sekä laita myös jonkin yhteystietosi.

Pistetään arvonta-aikaa tämän kuun loppuun, sunnuntaihin 31.1. klo 24 saakka. Jos en tavoita voittajaa viikon sisällä, arvon tilalle uuden. Kustannan palkinnon postituksen kotimaiseen osoitteeseen.

#vilikkala #kotisäkki

Uusi vuosi ja vuosikymmen - mitä mielessä?

Minulla ei yleensä ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, eikä muutoinkaan kiinnittää isompaa huomiota vuoden vaihtumiseen.

Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen. Huomasin, että edellisestä postauksesta on päässyt jälleen vierähtämään aikaa.

Niinpä tämä vuodenvaihde voisi olla hyvä ajankohta taas kurkistaa vähän menneeseen ja tulevaan.





Arvontaa luvassa pian!

Ihan ensimmäiseksi huomasin, että blogini käyntimäärätilasto näyttääkin aika komeaa lukua, 300 00 käyntikertaa tulee täyteen ihan pian, varmaan parin viikon sisällä!! Silloin on taas luvassa arvontaa, kiva palkintokin odottaa jo valmiina!

Mutta sitten vielä vähän viime vuoteen, mitä siitä jäi erityisesti mieleen? Kävin huvikseni läpi somepostaukseni, ja sain huomata, että minulle tärkeät asiat näyttävät pyörivän pitkälti akselilla perhe - valokuvaus - matkustelu, lähinnä Viroon. Suokuvat ovat sieltä upealta Endlan luonnonsuojelualueelta.

Entä tuleva?

Sinne onkin vähän vaikeampi nähdä. Varmaan ihan ensinnä toivoisi, että terveyttä riittäisi. Hoksasin juuri, että tulen todennäköisesti jäämään eläkkeelle tämän vuosikymmenen aikana, aika hurja ajatus! Tosin luultavimmin vasta vuosikymmenen loppupuolella, siihen on siis onneksi vielä aikaa.

Tänä vuonna ei tällä tietoa pitäisi olla tulossa mitään suurempia mullistuksia. Viime vuoteen meillä sattui monien ihanien perhejuhlien suma.

Puutarhassamme tämä tarkoitti muun muassa hauskaa koristelukukkien kasvatusta juhliin. Ja myös sitä, että kaikki kylvöt venähtivät pahemmin kuin koskaan aiemmin, mikä tietysti näkyi sadon määrässä.

Toivottavasti ensi kesänä päästään taas liikkeelle paremmissa ajoin!

Mielelläni myös jatkaisin viime kesänä aloittamaani kesäkukkien kasvatusta vähän isommassa määrin. Se oli lopulta aika kivaa, vaikka ensin kuvittelin, ettei ole yhtään minun juttuni!


Uudenvuodenlupauksia?

Tavoistani poiketen ajattelin myös tehdä yhden julkisen uudenvuodenlupauksen. Sillä ei kyllä ole juuri tekemistä puutarhan kanssa - paitsi sikäli, että siellä puuhastelu voi kyllä auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa 🙂

Näin ikävuosien lisääntyessä haluan yrittää pitää painoni kurissa siten, ettei lisäkiloja pääsisi vaivihkaa kertymään. Olen aina ollut hoikka, ja haluaisin sellaisena pysyä. Tämän ei pitäisi toivottavasti oleman mikään kovin vaikea asia. Talvisin kiloja pyrkii kuitenkin kertymään, tällä hetkellä ollaan kaksi kiloa yli maagisen 60 kilon rajan, jossa haluaisin yrittää pysytellä.

Saapa sitten lopulta nähdä miten  tämän kanssa käy, ja mitä kaikkea vuosi tullessaan tuo!

Miltä sinun uusi vuotesi näyttää?

Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Uuniomenat vähän uudella tavalla

Uuniomenat on yksi parhaista - tai ehkä paras - syysherkku, jonka tiedän. Tänä syksynä tuli mieleen tehdä tämä ihana herkku pikkaisen uudella tavalla, jolloin lopputulos oli vielä aavistuksen parempi kuin aiemmin.

Puolitin kahtia omenat, joista olin ensin poistanut siemenkodat omenaporalla. Asettelin omenanpuolikkaat halkaistu pinta alaspäin uunivuokaan. Täyttelin puolikkaiden keskikolot tavanomaisella täytteelläni, johon tulee rasvaa, kaurahiutaleita, (fariini)sokeria/siirappia, mantelirouhetta sekä kanelia mausteeksi.

Valmiina uuniin.

Lopuksi lorotin omenoiden pintaan hieman siirappia. Paistoin noin 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Halkaistuna uuniomenoista tulee erityisen täyteläisiä, kun omenanpuolikkaiden pohjat mehevöityvät vuoan pohjalle valuvassa makoisassa siirappisessa liemessä. Omenat myös kypsyvät näin nopeammin kuin kokonaisena kypsennetyt. 

Herkullisen ryppypintaisiksi kypsyneet omenat valmiina nautittaviksi.
Ei muuta kuin jäätelöpaketti esiin ja herkuttelemaan :)

Onko sinulla jotain niksejä uuniomenoiden tai muiden omenaherkkujen valmistamiseen?

Perhekoon vihanneksia

Meikäläisen vihanneksilla näyttää tänä vuonna olevan vähän taipumusta isotteluun.

Kurpitsapenkkiin oli putkahtanut sellainen kesäkurpitsa, että enpä ole moista aiemmin nähnyt. Pakko oli ottaa kuva ja mitat. Pituutta pötkylällä on tasan puoli metriä. Naurattaa, kun se köllöttelee tuossa keittiönpöydällä. Piti pistää tuo toinen normaalimpi viereen vertailukohdaksi.

Kurpitsa on Latino F1 -lajiketta, jota olen kasvattanut jo monta vuotta, mutta eipä ole koskaan aiemmin mitään tällaista ilmaantunut. Kaunishedelmäiseksi tuota lajiketta kuvataan - no joo, mutta oikein hyvänmakuinen se ainakin on.

Jos kaipaat vinkkejä kesäkurpitsan käyttöön, löydät niitä aiemmasta postauksestani. 

Tuo tomaatti taas on Virosta ostamaani Herodes-lajiketta, jonka pitäisikin kasvattaa aika isokokoisia tomaatteja.

Vähän sai odotella näiden kukintaa!

Hyvää kannattaa odottaa, eikö - vaikka 25 vuotta!

Näiden liljojen kohdalla on todellakin odotettu, mutta sitkeitä sissejä ovat myös olleet.

Hankin nämä tosiaan noin neljännesvuosisata sitten, kun muutimme nykyiseen asuinpaikkaamme.

Silloin istutin liljantaimet varmaankin turhan varjoisaan paikkaan talon pohjoispuolella olleeseen kukkapenkkiin.

Eivät ne siinä kukkineet, eivätkä juuri kasvaneet, mutta säilyivät kuitenkin hengissä. Sittemmin tuo kukkapenkki purettiin, ja siirsin liljat uuteen paikkaan. Siellä ne jäivät nuoren, kasvavan kirsikkapuun varjoon. Sama juttu, ei kukintaa, ei juuri kasvua, muttei myöskään kuolemaa.

Minulla ei oikein ollut tarkkaa muistikuvaa siitäkään, millaisin kukkasin nämä ovat varustettuja. Sen muistin, että useampaa väriä, varmaan ainakin keltaista ja oranssia.

Tänä keväänä pelastin liljat viimein kirsikkapuun alta vähän valoisampaan paikkaan puun toiselle puolen. Tämäpä olikin niille mieleen, ja ensimmäinen liljoista paljasti nyt viimein kauneutensa, aika kivan värinen tuo onkin.

Muut olivat ujompia, eivät ole vielä näyttäneet sulojaan, kasvattaneet vain lehtiä. Toivottavasti "jo" ensi vuonna... 

Kaikkeen tottuu, sanoi pässi...

Kävipä hassusti. Kerroin aiemmin, kuinka meidän huushollissa eivät herukat tee kauppaansa, ja sain teiltä hyviä vinkkejä niiden hyödyntämiseen, kiitokset niistä!

Samanaikaisesti keksin itse, että sekoitan mustaherukoita pakastemustikoiden joukkoon, kun mustikoita on tänä vuonna niin niukasti.

Ja kuinkas sitten kävikään... Nyt kun olen noita hetken popsinut, olen saanut huomata, että suorastaan kaipaan herukoiden täyteläistä makua mustikoiden seassa! Vuosikausia syömäni pekät mustikat eivät maistukaan yhtäkkiä oikein miltään, ovat aika platkuja.

Olen kuullut, että uusiin makuihin tottuminen veisi parikymmentä maistamiskertaa, mutta tässä ei kyllä mennyt sitäkään. Kaikkeen siis näemmä tottuu, ja jopa tykästyy :)

Tyytyväistä hyrinää :)

Moni asia on ollut tänä vuonna kasvimaallamme kiireiden vuoksi pahemmin vaiheessa kuin koskaan aiemmin (mm. varhaisperunat istutettiin kesäkuun lopussa :)

Silti olen myös suht tyytyväinen useisiin asioihin; moni kasvi voi jotenkin poikkeuksellisen hyvin, lannoitukset on osuneet kohdilleen ja on pieniä, kivoja uutuuksia, joista nauttia.

Kuten riehakkaasti kiipeilevä ja lonkeroitaan joka suuntaan venyttelyä kiwano -köynnös. Jos ei ole sinulle tuttu, niin kiwano on erikoisen ja hauskan näköinen, värikäs eksoottinen hedelmä, joita on myynnissä isommissa ruokakaupoissa. Ostin viime talvena tuollaisen hedelmän, ja otin siitä huvikseni siemeniä talteen.

Kylvin siemeniä keväällä, ja pieneksi hämmästyksekseni ne itivät erittäin hyvin. Nyt kasvihuoneessa rehottaa useampi voimakaskasvuinen kiwanontaimi.

En erityisemmin odota noista satoa, kunhan huvikseni kasvattelen. Ja varsinkin, kun kiwano ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen hyvänmakuinenkaan, ainoastaan hauskannäköinen.

Pieniä kiwanonalkuja.

Tuoksu- eli hajuherneet jaksavat ihastuttaa aina.
Huomaan myös olevani kovin iloinen siitä, että meillä on tänä vuonna kasvamassa poikkeuksellisen paljon kukkia hääkukkaprojektini vuoksi. Kukkia on varmuuden vuoksi vähän siellä sun täällä; avomaalla, ruukuissa, kasvihuoneessa, terasseilla...

Niin kivoja kuin kukat ovatkin, niin on niiden hoitamisessa kyllä ollut hommaakin. Jatkossa meille tuskin tulee tällaisia kukkamääriä (vaikkakin vannomatta paras, siemenseosta jäi kyllä jäljelle...), nyt nautitaan joka tapauksessa näistä!

Hyötykasveista ainakin parsakaalit, lantut ja härkäpavut vaikuttavat tänä kesänä poikkeuksellisen onnistuneilta ja hyvin kasvaneilta, se on myös mukava asia.

Tässä kerättynä puolet tämänvuotisesta härkäpapusadosta.

Ihmetomaatti

Olen kummastellut, kun kasvihuoneessamme kasvaa pari kovin merkillistä tomaatintainta.

Niiden jo valmiiksi valtavansuuret, erikoisenmuotoiset tomaatinraakileet vain kasvavat ja kasvavat lisää kokoa, ilman että alkaisivat lainkaan kypsyä. Olen ihmetellyt, mitä kummajaisia nuo oikein ovat, ja mitä ne meinaavat?

Lopulta uteliaisuuteni kasvoi niin, että sain aikaiseksi kaivaa esiin keväiset tomaattimuistiinpanoni, onneksi on tullut ne tehtyä!

Sieltä selvisi, että kyseessä on keväällä Virosta ostamani, minulle aivan uusi Herodes-lajike. Nappasin silloin vain äkkiä noin sadan tarjolla olleen erilaisen lajikkeen joukosta sattumanvaraisesti parin lajikkeen siemeniä, ja tämä on niistä toinen.

Herodes todellakin on suurikokoinen tomaatti, se voi kasvaa jopa 250 gramman painoiseksi. Neljästä tomaatista siis kilo! Veikkaisin, että nämä raakileenikin alkavat olla lähempänä 200 grammaa.

Vielä hyvänmakuiseksikin tuota kehutaan. Eipä siis muuta kuin odotellaan ja toivotaan, että ehtivät kasvultaan vielä kypsyäkin.