Pykälää parempi marjarahka

Kävin suolla, löysin karpaloita. Niitä olikin tänä vuonna aika mukavasti, ja ne olivat osin ihanan suurikokoisia.

Teki mieli tehdä karpaloista marjarahkaa. 

Tuli mieleen kokeilla vähän tavanomaista parempaa versiota, karamellisoidulla kondensoidulla maidolla höystettyä. Tiedäthän tuotteen, sellaista ihanan tahmeaa, yltiömakeaa ruskehtavaa tahnaa.

Ajatukseni oli, että levitän karamellitahnaa jonkinlaisiksi raidoiksi rahkan pintaan. 

Matkan varrella suunnitelmani kuitenkin muuttui, päätin sittenkin sekoittaa kondensoitua maitoa jo suoraan rahkan joukkoon. Tämä toikin herkkuun tarvittavan makeuden, eikä sokeria tarvittu lainkaan. Lisäksi se antoi marjarahkaan ihanan täyteläisen maun, nam!

Ensin kerma vaahdoksi, sitten joukkoon
rahka ja maun mukaan kondensoitua maitoa, lopuksi
mukaan marjat. Helppoa.

Herkullista sunnuntaita!

#rahka #marjarahka #hyvä #helppo #yksinkertainen #parempi #paras #jalkiruoka #nopea #herkullinen #kondensoitumaito

Mainio maa-artisokkasato!

Syksy on edennyt sen verran pitkälle, että tuli aika kaivella maa-artisokkasato esiin maan uumenista. Olisivat ne voineet olla maassa vielä pidempäänkin, aina pakkasten tuloon saakka.

Maassa nuo säilyisivät kaikkein parhaiten, paitsi että pelkäsin myyrien hyökkäystä, sillä maa-artisokat ovat niiden suurta herkkua. Yhtenä syksynä ne veivät koko sadon.

Maa-artisokka on kiitollinen ja helppo kasvatettava. Odotin tänä vuonna huomattavasti heikompaa satoa, sillä minulla jäi mukuloiden istuttaminen hyvin myöhäiseen, eivätkä ne lähteneet ensin edes kovin hyvin kasvuun. 

Tässä vain yhden kasvin runsas sato. Jätin kuitenkin muiden varsien mukulat vielä toistaiseksi maahan, kun on niin kovin lämmintä. Täytyy toivoa, etteivät päädy myyrien hampaisiin.

Jotain kuitenkin tapahtui, kasvit ottivat yllättäin hyvän kasvuspurtin ja tuottivat lopulta jopa tavanomaista paremman sadon.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin maa-artisokan kasvattamisesta ja vähän vinkkejä sen käyttöön.

Tässä vielä konstini juuresten puhdistamiseen. Surautan savet pois nopsasti painepesurilla. Saman teen myös porkkanoille. Täytyy vain varoa, ettei paine ole liian kovalla, jottei se vahingoita kasvisten herkkää kuorta. Mutta näin lähtevät nopeasti ja helposti puhtoisiksi 🙂

#maa-artisokka

Viljelypalsta-alueilla on aina elähdyttävää piipahtaa

- vaikka näin syksytunnelmissakin.

Komea villiviiniportti toivotti kävijän
tervetulleeksi.

Satuin reilu viikko sitten frisbeegolfaillessani Vantaalle Varistonniityn viljelypalstoille. 

Palstojen sokkeloissa on aina mukava pyöriä tutkimassa, millaisia ratkaisuja itse kukin on kehitellyt, ja mitä kasveja vielä löytyy.

Näin syksyllä, kun kasvillisuus ei ole "häiritsemässä", erottuvat erilaiset muodot ja rakenteet vieläkin paremmin.

Vielä iloisen keltaisina kukkivat komeat auringonkukat pistivät kirkkaimpina silmään. Liekö niitä istutettu tänä vuonna tavanomaista enemmän tuen osoituksena Ukrainalle? 

Minulla jäi harmi kyllä auringonkukat tänä vuonna kokonaan laittamatta, kun oli niin paljon tuota muuta kukkaprojektia. Niitä olen kaipaillut. 

Täytyy laittaa ensi kesänä senkin edestä.  toivottavasti ei kuitenkaan enää samasta syystä. 

Kärhö kukki vielä komeana.

Joku oli muistanut lintujakin :)

Hyötykasveista löytyi vielä reheviä purjoja ja jonkin verran lehtikaaleja. 

Näin syksyllä palstoilla vallitsee ihanan seesteinen tunnelma, kun puutarhurit ovat jo kunnostaneet palstansa talviteloille, ja alueella voi kierrellä yksinään kaikessa rauhassa.

Näppärä päärynä"pora"

Kerroin aiemmin, kuinka kokeilin kuivattaa runsassatoisen Pepi-päärynämme siivuja, ja niistä tuli vallan hyvänmakuisia.

Suurin hankaluus hommassa oli päärynöiden siemenkotien poistaminen.

Omat päärynät kun ovat sen verran pienikokoisia, että tavallinen omenapora nappaisi niistä aivan liikaa.

Pääni puhki mietin, mistä voisin kehittää sopivankokoisen, pienemmän "poran".

Lopulta keksin kuorimaveitsen, jossa on pyörivä terä. Sillä saa helposti pyöräytettyä pehmeähkön päärynän keskeltä pois juuri sopivan kokoisen palasen.  

Päärynöiden kuivattaminen pääsi nyt entistäkin parempaan vauhtiin, kun siemenkodat saa poistettua näppärästi ja nopeasti.

Kokemuksia kasvihuoneen kastelujärjestelmästä

Tässä kun kokosin kastelujärjestelmän talveksi pois kasvihuoneesta, tuli mieleen kertoa siitä vähän täälläkin.

Hankin jo vuosia sitten hyvin yksinkertaisen, mekaanisen ja edullisen kastelusysteemin kasvihuonetta varten.  

Meni kuitenkin pitkään ennen kuin sain sen asennettua paikalleen helteisenä kesänä vuosi sitten. Se tuntui jotensakin työläältä ajatukselta, enkä ollut myöskään oikein uskonut, että tuo voisi toimia.

Homma alkoi siitä, että ensin piti putsata ja asentaa sopiva vesitynnyri hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs, tilan säästämiseksi kasvarin ulkopuolelle.

Talostamme sattui löytymään sopiva tynnyri,
jonka pohjassa oli valmiiksi reikä,
jossa on vesiletkun liitäntäkappale. Nostin tynnyrin kivien päälle,
jotta sain sen sopivasti hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva, kastelusarjaan kuuluu tuo harmaa osa,
mistä lähtee eteenpäin ohut kastelusarjan letku.
Osan sisällä on suodatin mahdollisten roskien suodattamiseksi pois.

Loppujen lopuksi itse asennus tomaattien juurelle ei ollut ollenkaan niin iso asia kuin olin ajatellut, olisiko siinä pari tuntia vierähtänyt. Niinhän se usein on, että hommaan ryhtyminen on se isoin juttu 🙂

Yksittäinen, kasvin juurelle tuleva veden
annostelija. Toimintaperiaate on niin
yksinkertainen, että letkun ja sen sisään 
menevän annostelijan osan väliin jää
pienenpieni rako,
josta vesi pääsee tippumaan maahan.

Ja tässä koko "hässäkkä".

Hämmästykseni oli suuri, kun vesitippoja alkoi kauniisti tipahdella tomaattien juurille.

Ensi alkuun kuitenkin tuntui, että vettä tuli liiankin kanssa, noin tippa sekunnissa joka tomaateille. Piti siis saada selvitettyä, miten paljon vettä mahtaisi tätä tahtia lirua kasveille.

Pääsin samalla sivistämään itseäni selvittämällä, että yhteen millilitraan mahtuu 22 tippaa. Siitä sain laskettua, että yhdelle tomaatille liruu vettä tätä tahtia vuorokaudessa nelisen litraa. Ajattelin, että se on varmaan aika paljon, jopa kovimmillakin helteillä. 

Normaalisti olen kaatanut reilulle parillekymmenelle tomaatintaimelleni vuorokaudessa kannulla vettä pari-kolme kannullista, eli 20-30 litraa. 

Tähän määrään päästäkseni piti siis saada rajoitettua veden kulkua siten, että uusi vesitippa tipahtaisi aina muutaman sekunnin välein.

Asensin vesiletkuun puristimen (jonka etsimiseen meni useampi tunti, olin varma, että talossamme on jossain vanha lampunpidin), jolla sain säädettyä vedentulon juuri sopivaksi. Tynnyrin veden määrää seuraamalla voi varmistaa, minkä verran vettä hupenee. 

Sitten saattoi vain istuskella kasvihuoneessa katselemassa, kuinka vesitipat tipahtelevat kauniisti tomaattien juurille - tip - tip - tip :) 

Kastelu toimi helteisenä kesänä aivan äärettömän hyvin, ja tuntui että tomaatit todella nauttivat, kun saivat sopivasti ja tasaisesti kastelua. 

Tomaatit kasvoivatkin paremmin kuin koskaan 🙂 Voihan olla, että siihen vaikuttivat muutkin tekijät, mutta varmaan sopivalla kastelulla oli osansa asiassa.

Siitä oli myös se seuraus, että kun aikaa ei mennyt tomaattien kasteluun, saivat muut kasvit aiempaa parempaa hoivaa ja kastelua - ja näin myös ne kukoistivat paremmin kuin ennen!

Loppukesällä ilmaantui kuitenkin ongelma. Runsaamman kastelun seurauksena tomaatteihin tuli hometta ihan eri mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, homeesta tuli lopulta aika isokin ongelma.

Niinpä tämä kesänä viisastuin ja kastelin automaatilla vain heinäkuun lämpimämmän jakson, ja lopetin sitten automaattikastelun.

Tämä tuntuu nyt toimivimmalta ratkaisulta. Tomaatit ovat päässeet nauttimaan tasaisesta kastelusta helteisimpään aikaan, mutta loppukesästä maan pinta sai välillä jopa hieman kuivahtaa. Näin syyskuulla kastelen tomaatteja maltillisesti kannulla vähän säästä riippuen muutaman päivän välein.

Nyt tomaatit ovat niin terveitä ja hyväkuntoisia kuin vain ikinä 🙂

  

Päärynöiden kuivattelua

Meillä on yksi nuorehko päärynäpuu, josta saa sitäkin paremmin satoa.

Puu tuottaa tällä hetkellä vuosittain satakunta päärynää, jotka ovat melko hyvän makuisiakin. Eivät kuitenkaan toki ihan kaupan hedelmien veroisia. 

Kaikkia ei tule syötyä tuoreena, ja olen siksi yrittänyt kehitellä hyvää tapaa säilöä päärynöitä. Hillo tai hilloke olisi hyvää, mutta meillä ei tule niitä juuri käytettyä. Viimevuotista chutneyäkin on vielä jäljellä.

Nyt tuli jostain mieleeni ajatus kokeilla päärynöiden kuivattamista, ja tein saman tien ensimmäisen koe-erän.

Ensimmäinen ongelma oli siemenkotien saaminen pois. Tavallinen omenapora oli turhan suuri, päärynät kun ovat kaupan päärynöitä pienempiä, se olisi haukannut niistä pois turhan paljon.

Keksin lopulta kaivertaa siemenkodat pois kapealla fileointiveitsellä, se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Tästä pääset lukemaan, millaisen vielä vähän paremman ratkaisun keksin myöhemmin siemenkotien poistoon.

Leikkasin päärynät sitten parin millin paksuisiksi siivuiksi, ja asettelin viipaleet kuivuriin. Pelkäsin vielä sitä, tummuvatko viipaleet kovin ennen kuivumistaan.

Sitten vain kuivuri hurisemaan edullisella yösähköllä. 

Jo yöllä herättyäni hipsin maistelemaan ensimmäisiä nahkeaksi kuivahtaneita siivuja. 

Niiden maku oli oikein positiivinen yllätys, eivätkä päärynät olleet mitenkään haitallisesti tummuneet. Maku oli yllättävänkin makea ja maukas, oikeastaan aika tosihyviä. 

Kun päärynäpurkin kantta raottaa, 
 tulvahtaa nenään vastustamattoman
ihana tuoksu.

Täytynee siis vielä jatkaa päärynöiden kuivattelua tämän ensimmäisen kymmenen kappaleen koe-erän jälkeen. Nämä voisivat olla mukavia naposteltavia vaikka joulupöydässä, jos vain säilyvät sinne saakka. 

Näiden kohdalla voi tulla sellainen ongelma, että palaset saattavat huveta purkista aika nopeastikin 🙂

#päärynä #kuivatus #kuivattaminen #säilöntä

Jännittävää, kesäkurpitsaa kimchin tapaan

Teki mieli kokeilla kesäkurpitsaa aivan uudella tavalla, korealaisen kimchin tapaan.

Kurpitsat ovat nyt tekeytymässä purkissa huoneenlämmössä parin päivän ajan, sitten pääsee maistelemaan.

Kimchi on yleensä kiinankaalista hapattamalla valmistettu korealainen perinneruoka. Se on tärkeä tapa säilöä etenkin kiinankaalia ja toisinaan myös muita vihanneksia.

Perinteisesti kimchi valmistetaan suurissa saviruukuissa. Ruukut upotetaan maahan pitkän käymisprosessin ajaksi.

Kimchin valmistuksessa voi oikaista käyttämällä mausteista korealaista gochujang-tahnaa, riisiviinietikkaa ja aasialaista kalakastiketta. Gochujang on valmistettu käyttämällä soijapavuista ja chilistä. Tein kesäkurpitsat tällä ohjeella.

Gochujang-tahnaa.

Gochujangin suhteen pitää olla tarkkana, jos sen tulee olla gluteenitonta. Sen valmistuksessa käytetään nykyään usein myös vehnäjauhoja, etenkin tavallisista kaupoista saatavissa versioissa. Gluteenitonta löytyy paremmin aasialaisista kaupoista.

Jännää nyt vielä hetki odotella ennen kuin pääsee maistelemaan kesäkurpitsoita 🙂

Tästä pääset lukemaan muita ruokavinkkejäni kesäkurpitsasta.

Myös avomaankurkuista, joita nyt juuri kypsyy vähän liiankin kanssa, voisi kokeilla kimchiä samaan tapaan.

Muutama päivä poissa kotoa...

Omaan puutarhaan on aina jännä palata muutaman poissaolopäivän jälkeen. Pienessäkin hetkessä ehtii varsinkin näin satoa pursuavaan aikaan tapahtua suorastaan pieniä ihmeitä.

Kurkut kiipeilevät raudoitusverkossa.

Kurkkuja oli valmistunut jälleen sylillinen, ja papuja kypsynyt lähemmäs sankollinen. 

Laskin juuri huviksi, että jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä 27 kpl kappaletta reippaankokoisia avomaankurkkuja 🙂 Täytynee yrittää säilöä niitä, joskaan etikkakurkut eivät ole oikein lemppareitani.

Rakastamiani pulleita herneenpalkoja oli riittämiin rouskuteltavaksi.

Herneet ja runsassastoinen salkopapu kiipeilevät
sulassa sovussa harjateräksessä.

Tästä pidän erityisesti, kun salkopavut roikkuvat rehevinä pään yllä
kietoutuen myös vieressä oleviin maisseihin.

Myös tänä vuonna erittäin runsasta satoa pukkaavat maissit olivat jatkaneet kypsymistään, joskaan eivät vieläkään vaikuttaneet aivan valmiilta. Toivottavasti riittävän lämpimiä päiviä vielä riittäisi, joskin säätila taitaa nyt olla harmi kyllä muuttumassa huomattavasti kylmemmäksi.

Kesäkurpitsoita oli valmistunut sopivasti vain muutama.

Kovasti myös odottelen milloin seuraava ihana hokkaidokurpitsa mahtaisi olla kypsä poimittavaksi. Se on tämän kesän mielenkiintoinen uutuuskasvikokeiluni. Yhdestä kurpitsanpallerrosta olen päässyt tähän mennessä nauttimaan.

Välillä kannattaa ottaa vähän etäisyyttä puutarhaan, niin kaikki tuntuu taas hetken aikaa aikaa uudelta ja erityiseltä.

Pikapyörähdys Viherpajassa

Pääkaupunkiseudulta löytyy muutama hyvin hämmentävä ja mielenkiintoinen puutarhakohde. Yksi näistä on Vantaan perukoilla Koivuhaassa sijaitseva Viherpaja.

Siellä on muun ihmeteltävän lisäksi mitä huikein valikoima toinen toistaan erikoisempia kasveja.

Kaipasin söpöä kääpiökissusta, johon sain tutustua avoimet puutarhat -päivänä. Ensimmäiseksi tuli mieleen etsiä sitä Viherpajasta, ja sieltähän sellainen löytyi. 

Siellä se söpöilee vielä kääreessään. Epäilen, että
tästedes vakiotuliaiseni tulee olemaan kääpiökissuksen pistokas 🙂

Olin valitettavasti liikkeellä kiireisellä aikataululla juuri ennen Viherpajan sulkeutumista. Niinpä tuli tehtyä tällä kertaa vain pikainen pyörähdys, eikä ehtinyt tarttua muita heräteostoksia mukaan 🙂

Onneksi olin käynyt Viherpajassa perusteellisemmalla tutustumiskierroksella jo aiemmin, joten tiesin mitä odottaa. Muutoin paikka olisi saattanut herättää siinä kiireessä aika suuren hämmennyksen. 

Viherpaja on todellinen runsaudensarvi, jota on jopa vähän vaikea sanoin kuvailla. Hieman räjähtänyt, lähes viidakkomainen kasvirunsaus pursuilee usean eri kasvihuoneen muodostamassa kokonaisuudessa.

Tällä kertaa takaosa olikin suljettu rakennustöiden vuoksi. Se hieman helpotti nopeaa läpijuoksuani. 

Viherpaja löytyy myös kotimaisten puutarhakohteiden listaltani, jossa on myös useita kymmeniä muita kohteita eri puolilta Suomea.

Melkoiset maissit!

Tämä kesä näyttäisi olevan erityisen suosiollinen maisseille, onneksi tuli laitettua niitä kasvamaan.

Vaikuttaisi olevan tulossa ennätyssato, jos ei tässä ihmeitä tapahdu. Tämä elokuinen lämpöaalto näyttäisi vielä kruunaavat homman.

Taimia on minulla alle kymmenen, mutta ne ovat tosiaan kasvaneet sitäkin innokkaammin - niin pituuden kuin myös tähkien lukumäärän suhteen.

Piti ihan huviksi mitata korkein taimi, sen latva huitelee 3 metrissä ja 15 sentissä 🙂

Siellä ne kurottelevat kohti taivasta... 🙂

Vielä ei yksikään tähkistä ole ehtinyt kehittyä kypsäksi asti. Nähtäväksi jää, miten iso osa tähkistä ehtii valmistua. 

Lupaavia tähkänalkujakin löytyy runsaasti.

Pituus- ja muu kasvu on varmasti vähän hidastanut tähkien kehittymistä. Toisaalta tämä elokuinen lämpöaalto on nyt varmasti aivan mannaa maisseille, toivotaan että ne ehtivät valmistua. Itse kasvatettu maissi kun on niin hyvää, ei voi puhua samana päivänä kaupan tuotteiden kanssa 🙂

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tarkempia neuvoja maissinkasvatukseen.

Kasvaako sinun puutarhassasi maissia?

#maissi #kasvatus #kasvattamimen #maissinkasvatus #puutarha #tähkä #maissinkasvatus #maissisato