Nyt on mielenkiintoinen tarjous!

En mielelläni nosta täällä blogissani kaupallisia toimijoita, ellei asiasta ole erikseen sovittu.

Nyt huomasin kuitenkin sellaisen tarjouksen tai kampanjatuotteet, etten malta olla tätä nostamatta.

Kyse on siitä saksalaisesta ruokakauppaketjusta, jossa muuten on sivumennen harvinaisen hyvät siemen- ja muutoinkin puutarhavalikoimat.

Nyt tämän loppuviikon erätuotteena on tällaisia mainioita keraamisia kastelusuppiloita tai -ruukkuja, kahta eri kokoa.

Kyseessä on vanha intiaanien keksintö. Savesta tehty suppilo tai ruukku upotetaan multaan, ja täytetään vedellä. Huokoinen astia päästää vähitellen vettä läpi multaan sen kuivuessa.

Vähän heikkolaatuinen kuva siitä, 
miten suppilon päälle voi laittaa 
ylösalaisin pullon, joka on täytetty vedellä.

Pienempiä suppiloita on paketissa neljä, isompikokoista ruukkua yksi, eivätkä ole mielestäni hinnalla pilattuja. 

Suuremman vetoisuus on reilu litra. Etenkin pienemmän, mutta miksei isommankin päälle voi myös laittaa vedellä täytetyn, ylösalaisin käännetyn pullon, josta astiaan valuu pikkuhiljaa lisää vettä. Vesimäärä lisääntyy näin merkittävästi. 

Jos astian päälle ei laita pulloa, siinä kannattaa pitää jonkinlaista kantta. Isommassa ruukussa onkin mukana myös kansi.

Pienempi voisi sopia ja riittää esimerkiksi amppeliin useamman päivän reissun ajaksi, isompi voisi olla sopiva esimerkiksi kasvatuslaatikkoon. Veden riittoisuuteen vaikuttaa tietysti myös olosuhteet, kuten säätila ja kasvatusastioiden sijainti - ovatko ne pahasti paahteessa vai enemmän varjossa.

Nämä menee kyllä minulla ehdottomasti kokeiluun!

Mikä tomaatinkasvatuksessa on kaikkein mukavinta?

Tuli edellisen tomaatintaimipostaukseni ja siihen tulleiden kommenttien pohjalta mieleen miettiä tomaattien kasvattamista ihan kokonaisuudessaan, vaihe vaiheelta.

Pienet tomaatintaimet ovat aika
syötävän söpöjä.

Mitäs kaikkia vaiheita tomaatinkasvatukseen sisältyykään, ja onko joku näistä vaiheista jotenkin erityisen mukava, ylitse muiden? Näitä vaiheitahan löytyy:

- suunnittelu, lajikkeiden mietintä, vanhojen siementen läpikäynti ja mahdollisesti uusien hankinta

- siementen kylvö

- siementen itämisen odotus ja pikku taimien ihastelu

- pikkutaimien ensimmäinen koulinta

- taimien kastelua, lannoitusta, karaisua ulkoilmaan

- mahdollisesti toinen koulinta, tässä tahdon itse olla laiska

- taimien istutus lopullisille kasvupaikoilleen, taimien tuenta

- taimien hoitoa: kastelua, lannoitusta, varkaiden poistoa, tukemista, nuppujen ja niiden aukeamisen odottelua...

- kukinnan ihastelua, avustamista pölytyksessä, alalehtien karsintaa

- ensimmäisten raakileiden odotusta ja niiden kasvun seurantaa

- mahdollisten tuholaisten tarkkailua ja tarvittaessa niiden torjuntatoimia

- ensimmäisten tomaattien kypsymisen odottelua...

- ja sitten vihdoin, ensimmäisen kypsän tomaatin poiminta ja nauttiminen

- taimien hoitotoimia, kypsien tomaattien poimintaa ja säilöntää

- mahdollisesti siementen keräämistä talteen seuraavaa vuotta varten, itse en ole tätä juuri tehnyt

- mahdollisuuksien mukaan suojaamista kylmältä esim. harsoilla tai lämmittimin

- lopulta säiden kylmetessä viimeistenkin vielä vihreiden tomaattien kerääminen sisälle kypsymään ja taimien raivaaminen pois

- vihoviimeisen, sisällä valmiiksi kypsyneen tomaatin nauttiminen, ja seuraavan kasvukauden odottelu...

Iloisenkeltaiset tomaatinkukat ja söpön karvaiset nuput ovat
kauniita. Ihan voi kuvaa katsoessa tuntea niiden hyvin omintakeisen tuoksun :)

Olihan siinä vaiheita, ja tosiaan vain yksi kasvilaji, lisäksi sitten vielä kaikki muut puutarhan kasvit kaikkine vaiheineen!

Itselleni näistä tomaatin vaiheista ehkä mieluisinta on kaikkinainen odottelu. Jokaisessa vaiheessa juuri odottelussa on aina oma kiva pieni jännityksensä, on se sitten nuppujen, kukinnan tai vaikka ensimmäisen pienen tomaatinalun odottamista. Ja sitten vielä ne mukavat hetket kun odotus lopulta palkitaan 😊

Mukavannäköisiä ovat myös pienet tomaatinalut.

Välttämättä varsinainen sato, kauden ensimmäinen tomaatti ei ole minulle niin isosti yli muiden, vaikka onhan sekin toki tärkeä. Kaikki nuo odotusvaiheet ovat minusta kuitenkin ihan yhtälailla kivoja. Minulle taitaakin nykyään olla jopa merkityksellisempää eri kasvien kasvattaminen kuin se sato mitä ne lopulta tuottavat 😊

Tämä vaiheittainen lista olikin aika hauska koota, voisinkin tehdä vastaavia myös muista syötävistä kasveista.

#tomaatti #kasvatus #kasvattaminen #taimikasvatus #vaiheet #tomaatinkasvatus #taimi #hoito #tomaatintaimi #hoitaminen

Kokemuksia kasvihuoneen kastelujärjestelmästä

Tässä kun kokosin kastelujärjestelmän talveksi pois kasvihuoneesta, tuli mieleen kertoa siitä vähän täälläkin.

Hankin jo vuosia sitten hyvin yksinkertaisen, mekaanisen ja edullisen kastelusysteemin kasvihuonetta varten.  

Meni kuitenkin pitkään ennen kuin sain sen asennettua paikalleen helteisenä kesänä vuosi sitten. Se tuntui jotensakin työläältä ajatukselta, enkä ollut myöskään oikein uskonut, että tuo voisi toimia.

Homma alkoi siitä, että ensin piti putsata ja asentaa sopiva vesitynnyri hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs, tilan säästämiseksi kasvarin ulkopuolelle.

Talostamme sattui löytymään sopiva tynnyri,
jonka pohjassa oli valmiiksi reikä,
jossa on vesiletkun liitäntäkappale. Nostin tynnyrin kivien päälle,
jotta sain sen sopivasti hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva, kastelusarjaan kuuluu tuo harmaa osa,
mistä lähtee eteenpäin ohut kastelusarjan letku.
Osan sisällä on suodatin mahdollisten roskien suodattamiseksi pois.

Loppujen lopuksi itse asennus tomaattien juurelle ei ollut ollenkaan niin iso asia kuin olin ajatellut, olisiko siinä pari tuntia vierähtänyt. Niinhän se usein on, että hommaan ryhtyminen on se isoin juttu 🙂

Yksittäinen, kasvin juurelle tuleva veden
annostelija. Toimintaperiaate on niin
yksinkertainen, että letkun ja sen sisään 
menevän annostelijan osan väliin jää
pienenpieni rako,
josta vesi pääsee tippumaan maahan.

Ja tässä koko "hässäkkä".

Hämmästykseni oli suuri, kun vesitippoja alkoi kauniisti tipahdella tomaattien juurille.

Ensi alkuun kuitenkin tuntui, että vettä tuli liiankin kanssa, noin tippa sekunnissa joka tomaateille. Piti siis saada selvitettyä, miten paljon vettä mahtaisi tätä tahtia lirua kasveille.

Pääsin samalla sivistämään itseäni selvittämällä, että yhteen millilitraan mahtuu 22 tippaa. Siitä sain laskettua, että yhdelle tomaatille liruu vettä tätä tahtia vuorokaudessa nelisen litraa. Ajattelin, että se on varmaan aika paljon, jopa kovimmillakin helteillä. 

Normaalisti olen kaatanut reilulle parillekymmenelle tomaatintaimelleni vuorokaudessa kannulla vettä pari-kolme kannullista, eli 20-30 litraa. 

Tähän määrään päästäkseni piti siis saada rajoitettua veden kulkua siten, että uusi vesitippa tipahtaisi aina muutaman sekunnin välein.

Asensin vesiletkuun puristimen (jonka etsimiseen meni useampi tunti, olin varma, että talossamme on jossain vanha lampunpidin), jolla sain säädettyä vedentulon juuri sopivaksi. Tynnyrin veden määrää seuraamalla voi varmistaa, minkä verran vettä hupenee. 

Sitten saattoi vain istuskella kasvihuoneessa katselemassa, kuinka vesitipat tipahtelevat kauniisti tomaattien juurille - tip - tip - tip :) 

Kastelu toimi helteisenä kesänä aivan äärettömän hyvin, ja tuntui että tomaatit todella nauttivat, kun saivat sopivasti ja tasaisesti kastelua. 

Tomaatit kasvoivatkin paremmin kuin koskaan 🙂 Voihan olla, että siihen vaikuttivat muutkin tekijät, mutta varmaan sopivalla kastelulla oli osansa asiassa.

Siitä oli myös se seuraus, että kun aikaa ei mennyt tomaattien kasteluun, saivat muut kasvit aiempaa parempaa hoivaa ja kastelua - ja näin myös ne kukoistivat paremmin kuin ennen!

Loppukesällä ilmaantui kuitenkin ongelma. Runsaamman kastelun seurauksena tomaatteihin tuli hometta ihan eri mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, homeesta tuli lopulta aika isokin ongelma.

Niinpä tämä kesänä viisastuin ja kastelin automaatilla vain heinäkuun lämpimämmän jakson, ja lopetin sitten automaattikastelun.

Tämä tuntuu nyt toimivimmalta ratkaisulta. Tomaatit ovat päässeet nauttimaan tasaisesta kastelusta helteisimpään aikaan, mutta loppukesästä maan pinta sai välillä jopa hieman kuivahtaa. Näin syyskuulla kastelen tomaatteja maltillisesti kannulla vähän säästä riippuen muutaman päivän välein.

Nyt tomaatit ovat niin terveitä ja hyväkuntoisia kuin vain ikinä 🙂

  

Perhosorkideat uusiin multiin

Kerroin pari viikkoa sitten yrityksestäni elvyttää vähän huonoon kuntoon päässeitä vanhahkoja perhosorkideoita eli -kämmeköitä.

Poistin kasvit ruukuistaan, karistin niistä vanhan mullan ja irrottelin kuolleet juurenpätkät. Sen jälkeen laitoin orkideat virkistymään vesiastiaan. Nyt alkaa hiljalleen selvitä, miten orkideojen kävi.

Odottamaani nopeaa ihmevirkistymistä ei valitettavasti tapahtunut, ehkä jotain pientä kuitenkin. En jaksanut enää odotella, vaan päädyin nyt istuttamaan orkideat takaisin ruukkuihin.

Sekoittelin itse uuden, ilmavan kasvualustan turpeesta, leca-sorasta, kookoskuidusta ja männynkaarnasilpusta. Lisäsin vielä joukkoon hieman rahkasammalta ja hienonnettua puuhiiltä. Toivottavasti orkideat osaavat arvostaa tätä seosta 🙂

Käyköön tässä pidemmän päälle miten hyvänsä, niin ainakin tällä hetkellä orkideat näyttävät joka tapauksessa huomattavasti siistimmiltä kuin lähtötilanteessa.

Voin muutaman viikon päästä vielä kertoa, miltä orkideojen tilanne alkaa näyttää.

Tulin tässä samalla selvitelleeksi, että multa ei olisi perhoskämmeköille lainkaan välttämätöntä. Niitä voisi myös kasvattaa lasiastiassa, jossa olisi vain pieni tilkka vettä pohjalla. Vettä ja lannoitetta pitäisi kuitenkin lisätä säännöllisesti parin viikon välein. Tiedän, että tämä olisi minulle liian vaativa haaste, joten parempi tämä multavaihtoehto. Ehkä pelkässä vedessä kasvattamistakin voisi joskus huviksi kokeilla, vaikka vain yhdellä kasvilla.

Nyt kelpaa kastella!

Mitä tästä isosta, mutta kevyestä paketista löytyikään?

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut puutarhaan vähän isompaa kastelukannua, siis suurempaa kuin tavallista 10-litraista.

Ajattelisin, että samalla kun vettä kerran kannan ja kuljetan, kulkisi sitä samantien enemmänkin, mikä säästäisi aikaa. Ei tarvitsisi ravata niin monta kertaa kannua täyttämässä.

Etsinnöistä huolimatta en ole sellaista onnistunut löytämään kaupoista enkä kotimaisista nettikaupoista. Laitoin jopa yhteen nettikauppaan toiveen, josko haluaisivat yrittää etsiä tuollaisia kannuja. Ei ole tuottanut sekään tulosta, vaikka lupasin heti pari kappaletta ostaa 🙂

Lopulta onnistuin löytämään Briteistä havittelemani kannun, joten ei muuta kuin tilaamaan. Ja tietysti samantien kaksi kappaletta 🙂

Parin viikon odotus, ja kaivattu lähetys saapui! Aika mukavilta vaikuttavat nämä 14-litraiset kannut.

Onnistuin itse asiassa löytämään toisesta ulkomaisesta nettikaupasta jopa 15-litraisia kannuja, jotka myös näyttivät muutoinkin vielä vähän paremmilta kuin nämä. Niitä ei kuitenkaan ollut tällä hetkellä saatavilla, enkä tietenkään malttanut nyt yhtään odottaa tämän kannuasian kanssa, varsinkaan näillä helteillä.

Aika kiva näissä on myös tuo tappi, mihin voi laittaa talteen suutinosan, kun sitä ei tarvitse. Ne kun tuppaavat aina katoamaan, viimeksi onnistuin rikkomaan yhden maassa olleen astumalla sen päälle.

Kuukauden vedet kerralla!

On ollut nyt säidenhaltijalla pientä epätasaisuutta vedenannostelussa. Ensin ei herunut kuukauteen tippaakaan, ja sitten humahti toissayönä lähemmäs kuukauden satsi, noin 20 milliä.

Tämähän tarkoittaa joka neliölle pariakymmentä litraa, mikä on jo vallan kunnioitettava määrä, en sellaiseen ikinä kannukastelulla kykenisi, vaikka miten rehkisi. Sillä sata neliötä, 2 000 litraa...

Onneksi vesi tuli suht tasaisesti yhden yön aikana, eikä ihan kertarysäyksellä.

Luulisi kasvien nyt ilahtuvan ja toivottavasti ottavan vielä kunnon kasvuspurtin. Sellainen olisi oikein tarpeen, kun kaikki kasvit on meillä tänä vuonna vähän myöhässä normiaikataulusta. Tuntuukin kyllä, että kunnon vesiannos piristi ja virkisti kasveja ihan silmissä.

Jospa tämä sade innostaisi myös vähän sieniä nousemaan!

Toivottavasti myös sinun puutarhaasi olisi tullut nyt sopivasti vettä!

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Juuriselleri - yllättävän helppo kasvatettava

Juuriselleri eli mukulaselleri on ihana kasvis, jonka olen suorastaan pieneksi ihmeekseni saanut kasvamaan melkoisen hyvin. Olen hämmästellyt sitä, että sellereistä tulee niin hyvän makuisia ja ne kasvavat hyvin ilman ihmeempiä vippaskonsteja, selleri vaikuttaa siis kohtuuhelpolta viljeltävältä. Tässä muutamia tärkeimpiä asioita juurisellerin kasvatuksesta.

Tärkeintä on ajoissa = helmikuussa tai viimeistään maaliskuun alussa aloitettu taimikasvatus. Siemenet ovat hitaita itämään ja taimet ovat pitkään hentoisia. Riittävästä kosteudesta huolehtiminen on tärkeää. Kylvös ja pikkutaimet kannattaa vaikka suojata alkuun kevyesti päälle laitetulla muovikelmulla, ei liian tiiviilllä.

Kylvän sellerinsiemeniä suht reilusti, jotta niistä tulee riittävä määrä taimia.

Sanomalehdestä kääräistyihin "purkkeihn" juuri siirrettyjä
juurisellerin pikkutaimia. Taimet saavat kasvaa näissä
siihen saakka, kunnes ne siirretään maahan. 

Taimet kannattaa koulia = siirtää kukin taimi omaan pienehköön purkkiinsa, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat vähän kasvaneet. Kasvu on jatkossakin aika hidasta, joten siksi purkkien ei tarvitse olla kovin suuria. Viiden sentin halkaisija riittää hyvin.

Juuriselleri tarvitsee kohtuupaljon lannoitusta, joten säännöllinen lannoittaminen on tärkeää jo taimikasvatusvaiheessa ja erityisesti myöhemmin.

Sellerintaimet eivät ole kovin hallanarkoja, ne voi istuttaa maahan jo toukokuun puolella. Taimet istutetaan suunnilleen alkuperäiseen syvyyteensä, noin 20 cm:n taimi- ja 40 cm:n rivivälein. Laitan sellereille reilunpuoleisesti kompostia ja lisäksi vielä hiukan rakeista luomulannoitetta.

Sellerintaimet valmiina istutettaviksi maahan. 

Pari-kolme kertaa kesässä lannoitan sellereitä myös pissalla, jonka käytöstä kerroin jo aiemmin hieman, joskus myöhemmin vielä lisää kesäkäytöstä.

Riittävän lannoituksen lisäksi selleri tarvitsee myös suht runsaasti vettä, sellerit tykkäävät kun jaksaa kastella poutajaksoina.

Juuiselleri kasvattaa pitkään lähinnä lehtiä, juurimukula alkaa kasvaa vasta elo-syyskuussa, joten ei kannata huolestua, että mukulat ovat alkusyksystä vielä pieniä. Kasvu jatkuu niin kauan kuin lämmintä riittää, joten sellerit kannattaa nostaa maasta vasta lokakuulla ennen maan jäätymistä. Epäilen, että moni ei malta odottaa juuresten kasvua niin pitkään, että varsinainen juuriosakin kerkiää kasvaa ja siksi luulee, ettei osaa kasvattaa esim. porkkanaa, selleriä ja lanttua.

Lajikkeella on vaikutusta sellerin makuun, osa lajikkeista on hieman kitkeränmakuisia. Kokemukseni mukaan sileäpintaisemmat lajikkeet ovat parhaimman makuisia. Tänä kesänä minulla on kasvamassa Mars-lajiketta, Alabasteria ja Dolvia. Kerron syksymmällä kokemuksiani näiden lajikkeiden maku- ja muista eroista (tässä linkki myöhempään juttuun, missä kerron kokemuksia noista eri lajikkeista).

Tässä ihana lopputulos, joko myöhään syksyllä

tai vasta keväälläkin nautittuna, sillä sellerit

säilyvät kellarissa oikein hyvinä. 

Kun sellerit nostetaan maasta, juuria kannattaa hieman "typistää" vaikka lapionkärjellä leikkaamalla kuitenkin varoen, ettei vahingoita itse mukulaa. Myös naatti katkaistaan jättäen sentin - parin tynkä. Naatin katkaisu käy myös kätevästi lapionkärjellä, kun laittaa nostetut sellerit maan pinnalle pitkälleen pötköttämään.

Jos juurisellereitä on enemmänkin ja käytössä kellari, ne voi säilöä sinne laitettuna johonkin "väliaineeseen", esim. hiekkaan tai turpeeseen tai näiden sekoitukseen.

Sadettimen pisaroiden tanssia

voisi katsella lähes loputtomiin. Kun pienet vesipisarat auringonvalossa kimmeltäen hyppivät, pyörivät ja laskeutuvat pehmeästi juomaksi janoisille kasveille.

Tänä kesänä sitä onkin saanut tehdä. Onneksi vesi tulee kaivosta, jossa vettä riittää. Kastella kannattaa pilvisellä säällä, tai aamulla tai illalla, ei pahimman paahteen aikaan.

Maa alkoi jo olla kuivaa kuin autiomaassa, mutta toissayönä vettä sitten tulikin roppakaupalla, tältäköhän tuntuu sademetsässä? Tämän sateen jälkeen nyt jo ennätyksellisen satoisat kasvit varmasti räjähtävät kasvuun. Herneaita alkaa pian olla kuin Jaakon pavunvarsi, eilen rakentelin sille lisätukea tikkaiden varassa ;)