Joulu mennä humpsahti

Niin se hurahti jo tapaninpäiväkin, hiljaisuus ja rauha on laskeutunut taloon. Ulkomailla asuva vanhin tytär aikaisti tulevan myrskyn vuoksi kotiinpaluutaan vuorokaudella - varmasti viisas ratkaisu, kun kotimatka alkaa laivan kyydissä.

Hyvä, pitkälti itse tehty ruoka on meille aika keskeistä joulussa - rauhallisen yhdessäolon lisäksi. Aatonaatto oli kokkailupäiväni, silloin loihdin käytännössä yhdessä päivässä kaikki jouluherkut.

Aiemmin jouluruokien ainekset olivat myös pitkälti itse kasvatettuja, mutta tähän on nyt tullut aika iso muutos. Tajusin juuri joulun alla, että tämä on nyt rivitaloon muuttomme jälkeinen ensimmäinen joulu, kun itse kasvatettuja juureksia ja pottuja ei ole enää saatavilla 😞 Hetken tämä ajatus tuntui vähän haikealtakin, mutta tällä mennään. Sitä paitsi kaupastakin näytti saavan varsin kelvollista, kun valitsee huolella. 

Sienisalaatti suolasienistä on meillä
kaikkien odottama jouluherkku 😊

Aatonaaton aamu alkoi itse säilöttyjen suolasienten likoon laittamisella sienisalaattia varten. Sen jälkeen myös sekahedelmät likoon kiisseliä varten.

Perunalaatikon potuiksi valitsin kaupasta Siikliä. 
Se oli oikein onnistunut valinta, hyvää tuli 😊

Sitten pottujen kuoriminen ja keittäminen perunalaatikkoon. Muut laatikot hankin tällä kertaa suoraan kaupasta.

Tuulihatuista on tullut uusi jouluperinteemme.
Mukava juttu, ne sopivat minusta oikein hyvin 
joulupöytään. Kokeilin tavallisten lisäksi tuollaisia
keksipäällysteisiä versioita.

Leivoin myös tuulihattuja, joista tuli uusi joulutraditiomme viime vuodesta alkaen.

Vähän haastava pororullien täytteen levittäminen
on yleensä ollut lasten homma 😊 Tällä kertaa
jouduin tekemään sen itse lasten ollessa töissä 😊

Piparjuurituorejuustolla täytetyt pororullat on toinen joulupöydän lähes pakollinen herkkumme sienisalaatin lisäksi. Uutuutena tein uunipunajuuria kera vuohenjuustovaahdon.

Yksi tyttäristä teki kauniit gluteenittomat
joulutortut.

Riisipuuroa ei tarvinnut tällä kertaa keitellä - ensimmäistä kertaa näin - kun yksi tyttäristä huolehti siitä. Näin ne ajat muuttuvat 😊

Oli mukava paistaa jouluruokia juuri putsatussa,
hohtavan puhtoisessa uunissa 😊

Kinkku pääsi uuniin aattoaamuna. Viime vuosi oli ensimmäinen kokonaan ilman kinkkua, tänä vuonna se kuitenkin palasi pöytään. Jälkkäriksi oli ihanaa klementiinipavlovaa.

Tällä kertaa toimimme myös hiukan toisin kuin aiemmin, valmistimme osan ruoista vasta seuraaville päiville, kuten herkulliset paahdetut salviajuurekset. Tämä olikin oikein hyvä ratkaisu, nämä toivat mukavaa uutta vaihtelua seuraavina päivinä tarjolla olleeseen jouluruokien valikoimaan.

Valmiista ruoista en valitettavasti huomannut ottaa lainkaan kuvia, aika hurahti niistä nauttiessa 😊

Yksi tyttäristä yllätti, hän oli tehnyt lempi-
suklaatryffeleitäni 😊 Vesi herahtaa kielelle
jo pelkästään tästä kuvasta 😋 

Oikein ihana kokemus oli myös joulurauhajooga, minne ehdimme rauhoittumaan vanhimman tyttären kanssa aatonaattoiltana.

#joulu #jouluruoka #joulurauha #jooga

Joulu tulee - siivoten 😊

ja vähän kokkaillen...

En todellakaan ole (ollut) mikään himosiivoaja. Siivoaminen on usein ollut prioriteeteissani aikalailla häntäpäässä. 

Mutta niin voi asiat muuttua, nyt kun lapset eivät asu enää kotona, imuroin mielelläni päivittäin (koska meillä on koira), ja muutoinkin kaikenlainen siivoaminen on varsin mukavaa puuhaa. Etenkin lopputulos, mikä syntyy 😊

Olin viime viikonlopun itsekseni kotona, niin tuli jynssäiltyä ja raivailtua vähän kaikenlaista - tietysti jouluradion säestäessä 😊

Aloitin sulattamalla suuren kaappipakastimen, kun ulkona oli vähän pakkasta. Kaikennäköisiä pieniä löytöjä tuli takaosasta, ja vähän myös vanhaa pois heitettävää. Marjoja on enemmän kuin oletin. Vähän haastava aika sulattaa pakastin, kun se on melkoisen täysi. Mutta jäätä oli todella runsaasti, joten oli kyllä korkea aika!

Nyt kelpaa taas kokkailla 😊 Ennen-kuvat tahtoo
 aina jäädä ottamatta. Ensimmäisenä puhtaaseen 
uuniin pääsi lipeäkala - se on harvinaisuus, josta 
 tykkään päästä nauttimaan ainakin kerran vuodessa.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei se ole kaikkien makuun 😊

Seuraavaksi kävin uunin kimppuun. Siinäkin oli tehtävää, vaikkei tuo aivan kamalassa kunnossa ollutkaan. 

Tekoälyä tarvittiin avuksi kolmen uuninlasin irrottamiseen. Käytin puhdistukseen ensimmäistä kertaa taikasientä, se toimikin aika hyvin. Lopputuloksesta tuli suorastaan säihkyvä 😊 Tytär tosin vinkkasi sen jälkeen kuulemma vielä paremman, Scrub Daddy ja Mummy -sienet. Onko sinulla kokemusta näistä?

Ihana jouluruukku on yksi lemppareitani jo
vuosikymmenten ajalta.

Uunijuurekset ovat aina yhtä herkullisia 😊

Puhtaassa uunissa saattoi ryhtyä kokkailemaan. Tein pitkästä aikaa vähän juuresjuttuja, ihania uunijuureksia ja lemppariani herkullista jouluruukkua. Niistä riittikin syötävää useammaksi päiväksi. 

Havu-jouluvalo -viritelmä tuo vähän 
valoa ulko-oven pieleen. 

Virittelin myös vähän lisää jouluvaloja, nyt nimittäin keksin niihin viimein vähän lisää ideaa. Hankin pari tuollaista vähän kookkaampaa havua, ja virittelin niihin valot. 

Valohavu on kivan tunnelmallinen 
parvekkeella - ja näkyy aamulla 
ensimmäisenä makuuhuoneen ikkunasta 😊

Toisen laitoin etupihalle ulko-ovelle ja toinen pääsi parvekkeelle.

Etupihalle keksin vielä tehdä tuollaisen rykelmän erilaisista lyhdyistä. Nyt on ainakin pikkuisen jouluisempaa 😊

Kun joulu on jo niin lähellä, linkkaanpa tässä myös vanhan joulun kauppalistani, jonka kaivan esiin aina joka vuosi 😊

#joulu #valo #jouluruukku #lyhty

Jotain uutta joulupöytään 😊

Ajatus kaikista perinteisistä joulusyötävistä on tuntunut minusta - ja muistakin joulunviettäjistämme nyt jotenkin hiukan raskaalta. 

Teki mieli keksiä joulupöytään ainakin osin jotain uutta ja ehkä vähän keveämpää.

Tuntuu, että koko ruokakulttuuri elää nyt jonkinlaista murrosvaihetta muun muassa tuoreiden ravitsemussuositusten myötä. Lihan ja muun kuluttavan käyttöä pitäisi vähentää, mutta tilalle ei ole oikein ehtinyt vielä syntyä mitään uusia traditioita. 

Perinteinen kinkku ei tunnu nyt erityisen houkuttelevalta ajatukselta. Jouluseurueeseemme kuuluu yksi kokonaan kasvissyöjä, ja kinkkumme onkin vuosi vuodelta pienentynyt, tänä vuonna se jää kokonaan pois.

Myöskään perinteiset joululaatikot eivät tunnu nyt erityisen innostavilta, joten tilalle piti kehitellä jotain uutta.

Mukavasti onnistuivat gluteenittomat tuulihatut. 

Yhtenä yönä mieleeni putkahti jostain tuulihatut😊 Nehän voisivat hyvin sopia vähän erilaisin täyttein - aurajuustoa, sienisalaattia, kenties poroa tai lohta jossain muodossa? 

Mikä hauskaa, tämän keksittyäni sain huomata, että tuulihatut taitavatkin nyt olla jonkinlainen trendijuttu 😊 Helsingistä kuulemma löytyy jopa tuulihattukahvila!

Mielestäni en ole niihin kuitenkaan viime aikoina aiemmin törmännyt, joten ehkä tämä idea syntyi ihan sattumalta "omasta päästä".

Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen ja tuulihattujen valmistamiseen! Hyvin onnistuivat, vaikken ole niitä "sataan vuoteen" tehnyt.

Pikkelöity punakaaliraaste oli 
herkullista ja sopii mielestäni hyvin jouluun 😊

Satuin hiljlaittain tekemään myös yksinkertaista, nopeasti pikkelöityä punakaaliraastetta. Laitoin raasteen joukkoon hiukan öljyä ja makeutettua sushiviinietikkaa. Tämä voisi myös sopia hyvin jouluun.

Haudutettu punakaalihan on yksi perinteisiä jouluruokia. Se ei ole kuitenkaan kuulunut meidän joulupöytäämme.

Tällaiset ihanat täytetyt savupororullat ovat
kuuluneet joulupöytäämme jo 
vuosikymmenten ajan.

Löytyy toki myös sellaisia jouluruokia, jotka ovat ihan "must". Näihin kuuluvat muun muassa erilaiset kalat, kuten graavilohi ja lasimestarinsilli, mäti, sienisalaatti sekä ihana waldorfin salaatti.  On myös yksi pakollinen ihan "oma" jouluherkkumme, kylmäsavupororullat, jotka on täytetty piparjuurituorejuustolla. Erilaisia juustoja löytyy myös joulupöydästämme.

Meillä on myös ensimmäinen vuosi kun ei ole lainkaan kuusta, eikä mitään sen korvikettakaan, eikä kukaan ole sitä kaipaillut. Olen iloinen, kun ei tarvitse huolehtia varisevista kuusenneulasista 😊

Mitä kuuluu sinun jouluvalmisteluille? Menetkö perinteisillä linjoilla, vai onko tiedossa jotain uutta?

Näillä mietteillå, oikein hyvää ja rauhallista joulua itse kullekin!

#joulu #ruoka #liha #kasvis #tuulihatut

Mukavasti pukkaa kesäkurpitsaa 😊

Minulla on tällä kertaa kasvamassa vain kolme kesäkurpitsan tainta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. 

Silti tuntuu, että kesäkurpitsaa tulee aivan riittämiin - vaikkei yksi taimista, köynnöskesäkurpitsa, ole edes vielä aloittanut sadontuotantoaan.

Kesäkurpitsa onkin varsin helppo, mukava, runsaasti satoa tuottava ja vielä monikäyttöinen kasvis. Sitä pitää ehdottomasti olla aina kasvamassa. 

Tämä köynnöskesäkurpitsa on innostunut kasvattamaan uudessa pikkupihassa ennätyspaljon korkeutta. Yleensä köynnöskurpitsat eivät ole minulla kovin kummoisiksi köynnöksiksi kasvaneet. Jännä nähdä, millaisiin mittoihin tämä tästä venyy.

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tarkempia neuvoja kesäkurpitsan kasvatukseen ja vinkkejä siihen, mitä kesäkurpitsasta voi valmistaa.

#kesäkurpitsa #kasvatus #kasvattaminen #vinkki

Jännittävää, kesäkurpitsaa kimchin tapaan

Teki mieli kokeilla kesäkurpitsaa aivan uudella tavalla, korealaisen kimchin tapaan.

Kurpitsat ovat nyt tekeytymässä purkissa huoneenlämmössä parin päivän ajan, sitten pääsee maistelemaan.

Kimchi on yleensä kiinankaalista hapattamalla valmistettu korealainen perinneruoka. Se on tärkeä tapa säilöä etenkin kiinankaalia ja toisinaan myös muita vihanneksia.

Perinteisesti kimchi valmistetaan suurissa saviruukuissa. Ruukut upotetaan maahan pitkän käymisprosessin ajaksi.

Kimchin valmistuksessa voi oikaista käyttämällä mausteista korealaista gochujang-tahnaa, riisiviinietikkaa ja aasialaista kalakastiketta. Gochujang on valmistettu käyttämällä soijapavuista ja chilistä. Tein kesäkurpitsat tällä ohjeella.

Gochujang-tahnaa.

Gochujangin suhteen pitää olla tarkkana, jos sen tulee olla gluteenitonta. Sen valmistuksessa käytetään nykyään usein myös vehnäjauhoja, etenkin tavallisista kaupoista saatavissa versioissa. Gluteenitonta löytyy paremmin aasialaisista kaupoista.

Jännää nyt vielä hetki odotella ennen kuin pääsee maistelemaan kesäkurpitsoita 🙂

Tästä pääset lukemaan muita ruokavinkkejäni kesäkurpitsasta.

Myös avomaankurkuista, joita nyt juuri kypsyy vähän liiankin kanssa, voisi kokeilla kimchiä samaan tapaan.

Jännittävää - eka hokkaidokurpitsa käyttöön!

Olen katsellut tämän kesän uutuuskasvikokeiluni hokkaidokurpitsan ensimmäistä kurpitsanpalleroa jo jonkin aikaa sillä silmällä, että alkaisiko se olla pian valmis käytettäväksi.

Nyt koitti viimein se päivä, kun kasvissyöjätytär tuli sopivasti käymään. Päädyin ruokalajina kurpitsarisottoon. Siinä ei ole niin nökönuukaa, jos vaikka kurpitsa olisi ollut vielä pikkuisen raakaa. On vähän vaikea arvioida, milloin huolella vaalittu kurpitsa on sopivan kypsä poimittavaksi parempiin suihin.    

Teki melkein pikkuisen pahaa viiltää söpö kurpitsa halki, niin monet kerrat olen ehtinyt sen rosoista poskea silitellä. 

Siemeniä täynnä oleva kurpitsan keskusta oli tosi suuri ja varsinaisen hedelmälihan kerros aika säälittävän ohut, hyvä jos sentin paksuinen. Siitä huolimatta pienikokoiseksi jääneestä kurpitsasta tuli yllättävän paljon syötävää. Siemenetkin vaikuttivat hyvinkin täysikasvuisilta, joten varmaankin kurpitsa oli ehtinyt kehittyä juuri sopivan valmiiksi.

Kurpitsamäärä riitti vallan mainiosti muutaman hengen risottoon. Kurpitsa antoi risottoon aivan ihanan, pehmeän maun. Tykkäsin. Tämä kasvi mennee ehdottomasti jatkoon, vaikkei tällä aivan talven ruokahuoltoa pelastetakaan :) 

 

Uusia salaatteja kehiin!

Salaattia on helppo ja mukava kasvattaa itse. Se on yksi nopeakasvuisimpia vihanneskasveja. Tämän ansiosta se on myös yksi niitä harvoja kasveja, joista on meidän oloissamme mahdollista saada useampi sato.

Salaattia kannattaa kylvää pari-kolme kertaa kesässä, niin saatavilla on aina tuoreita salaatinlehtiä alkukesästä myöhäiseen syksyyn. Itse esikasvatan ensimmäiset salaatintaimet sisällä, jotta salaattia on saatavilla jo heti aikaisin alkukesästä. Kylvän nämä ensimmäiset taimet huhtikuulla, sillä salaatintaimet tosiaan kasvavat hyvin nopeasti.

Keskikesän jäävuorisalaatit kasvun alussa.
Näistä on odotettavissa satoa muutaman viikon päästä. 

Seuraavan erän kylvin kesäkuun puolivälin paikkeilla, istutin juuri tämän kesän keskimmäisen salaattierän taimet pitkulaiseen parvekelaatikkoon.

Nyt on myös hyvä ajankohta kylvää vielä viimeinen salaattierä, jonka sadosta pääsee nauttimaan elo-syyskuulla.

Tykkään nykyään kasvattaa salaatit usemmastakin syystä mieluummin laatikoissa kuin avomaalla. Ennen muuta siksi, että ne ovat näin paremmin suojassa erilaisilta tuholaisilta, kuten etanoilta ja kotiloilta.  

Salaattia on olemassa monipuolisesti erilaisia ja erivärisiä lajikkeita, kannattaakin kylvää vaikka erilaisten lajikkeiden sekoitusta, niin saa mukavaa vaihtelua. Itse tykkään kaikkein eniten rapealehtisistä jäävuorisalaateista.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron salaatin lisäksi myös muutamien muiden helppojen syötävien kasvien kasvattamisesta.

Mikä on lempikasviksesi?

Mikä on sinun lempikasviksesi, jonka kasvattamisesta erityisesti tykkäät - tai jota erityisen mielelläni nautit?

Tuli mieleeni kysyä tätä nyt, kun aloin kovasti kaipaamaan omaa lemppariani, jäävuorisalaattia.

Minulla ei ole sitä tällä hetkellä lainkaan kasvamassa, sillä siemenet olivat päässeet vanhentumaan, eivätkä itäneet lainkaan. Juuri salaatinsiementen itävyys tuntuukin heikkenevän erityisen nopeasti.

Muita salaatteja kyllä löytyy tällä hetkellä,
muttei lempilajikettani.

Täytyy äkkiä kipaista siemenkaupoille ja korjata asia, sillä mikään ei ole mielestäni niin ihanaa kuin rouskuttaa aamukasteista, vielä viileää jäävuorisalaattia 🙂 Yllätys, jäävuorisalaatti on päässyt myös blogini logoon!

On ihanaa, kun tällaisia saa hakea
talvella kellarista 🙂

Toinen lempparini on juuriselleri, myös sen mausta pidän kovasti. Selleri myös säilyy erinomaisesti, talvella kellarista haetut mukulat ovat lähes syksyllä maasta nostetun veroisia.

Tämä kuva on aiemmilta vuosilta, vielä eivät ole pavut
läheskään tässä vaiheessa.

Kolmannelle sijalle olisi useampiakin tulijoita, sille pääsevät nyt pavut. Myös pavunpalkojen maku on minulle kovasti mieluinen. Juuri keitettyjä tuoreita pavunpalkoja voinokareen kera ei moni päihitä 🙂 Tosin ihanat tomaatit voisivat kyllä olla hyvä kilpailija - tai parsakaali...

Nämä lempikasvikseni ovat myös pysyneet aikalailla samoina vuodesta toiseen, muilla sijoilla on sitten enemmän vaihtelua. Sieltä löytyvät mm. kurkku, erilaiset kurpitsat sekä herne.

Tästä pääset juttuihini, joissa kerron parin lempikasvikseni kasvattamisesta luomumenetelmin:

Juurisellerin kasvatuksen niksit

Pavunkasvatus

#papu #juuriselleri #puutarha #kasvimaa #kasvatus #kasvattaminen

Ehtii, ehtii!

Puutarhan loppukesä on pientä jännitysnäytelmää taistelussa aikaa vastaan.

Yöt viilenevät, valon määrä vähenee. Miten käy eri kasvien, ehtivätkö ne tuottaa satonsa valmiiksi asti?

Tämä lämpöinen kesä on ollut mitä suotuisin monien kasvien kannalta. Silti muutamat lajit antavat edelleen odottaa itseään, kuten kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa kokeilemani parsapapu eli pitkäpapu, jonka hämmentävän hitaasta edistymisestä olen aiemminkin kertonut.

Siinäpä yksi heistä. Tässä vaiheessa vielä vähän säälittävän näköinen ruikale, 
mutta ehkäpä tuo vielä tästä...

Nyt on papu päässyt viimein siihen vaiheeseen, että selkeitä palonalkuja on lopulta ilmaantunut! Pölyttyminen on siis jotenkin onnistunut kasvarissa, vaikkei pörriäisiä enää juuri lentele. Mutta mahtavatko palot ehtiä valmiiksi asti, kun niiden pitäisi vielä kasvaa ohuiksi ja jättipitkiksi 30-40 sentin mittaan? 

Tällä hetkellä pisimmät palot ovat kymmensenttisiä, joten hieman on niillä vielä matkaa, toivottavasti ehtivät! Edelleen olen toiveikas, jos nuo vaikka tässä kaiken hidastelun jälkeen yllättäisivät ja ottaisivat kunnon loppuspurtin - ehkä pieniä viitteitä siihen suuntaan on 🙂 

Kieli pitkällä odotan pääseväni maistamaan näiden ylistettyä upean pähkinäistä makua. Vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, ettei maku juuri poikkea muista pavuista. Mene ja tiedä?

Muiden kasvien osalta tilanne on varsin hyvä. Pensaspavut ovat jo tuottaneet suurimman osan herkullisista paloistaan, ja niitä on tullut paljon! Myös maisseja on jo päästy nauttimaan. Kurkkuja valmistuu tällä hetkellä useampi päivässä, ja tomaattejakin mukavasti.

Juuresten osalta ei ole vielä hätäpäivää, vaikka olisivat vielä pienenpuoleisia. Niitä voi odotella kaikessa rauhassa. Ne kasvattelevat ensin naattejaan, ja vasta tässä elo-syyskuulla alkaa itse syötävän juuren kasvu. Moni ei malta odotella, vaan harmittelee, kun porkkanat, punajuuret, juurisellerit tai lantut jäävät niin pieniksi. Se on vielä tässä vaiheessa ihan normaalia.

Toivotaan lämmintä ja aurinkoista syksynalkua kaikille kasveille ja puutarhureille!   

Helppoja syötäviä kasveja aloittelevalle puutarhurille

Tänä poikkeuksellisena vuonna saattaa moni sellainenkin innostua viljelemään syötäviä kasveja, jolla ei ole asiasta juuri aiempaa kokemusta. Ehkä joku löytää tänne blogiinikin, toivottavasti ja tervetuloa!

Niinpä ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, mistä kasveista kannattaa aloittaa, jotta saisi varmuudella jonkinlaista satoa - ja mistä taas välttämättä ei.

Nämä vinkit on erityisesti luomupuutarhanhoitoon, jota ehdottomasti suosittelen kotipuutarhurille monesta syystä.

Mikä tekee joistain kasveista helpompia ja toisista haastavampia?

Osa kasveista tyytyy huomattavasti vähempään eri asioiden suhteen, kun taas osa on huomattavasti vaativampia. Vähempään tyytyvistä kasveista on helpointa aloittaa.

Kasvien kasvuun vaikuttaa muutama tärkeä tekijä: lämpötila, vesi, ravinteet, maaperä (esim. hiekka- tai savimaa), valo sekä mahdolliset tuholaiset (jotkin kasvit ovat enemmän tuholaisten suosiossa kuin toiset). Erityisesti ns. ristikukkaiskasveilla on paljon tuholaisia. Tällaisia kasveja ovat muun muassa lanttu, nauris, retiisi ja kaalit (lukuun ottamatta lehtikaalia).

Jotkin kasvit vaativat enemmän hoitotoimenpiteitä kukoistaakseen, kun taas toiset kasvavat lähes itsestään.

Kasvien lannoituksesta luomuviljelyssä pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Näistä eri tekijöistä ja niiden vaikutuksesta on hyvä olla ainakin hiukan perillä.


Säästä ja muusta

Osa kasveista on meidän oloissamme niin hidaskasvuisia, että ne on syytä taimikasvattaa ensin sisällä, ja istuttaa sitten maahan valmiit taimet. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi tomaatti, monet kaalit, purjosipuli, maissi ja juuriselleri.

Näistä monien taimia myydään myös puutarhakaupoissa, valmiiden taimien avulla pääsee helpommalla alkuun taimikasvatusta vaativien kasvien kanssa.

Lehtikaalit ovat kaaleista helpoimmasta päästä.

Myös kesän säätilalla on iso merkitys sille, mitkä kasvit menestyvät paremmin, ja mitkä taas eivät niin hyvin. Tuleeko lämmintä ja aurinkoista, sateista ja koleaa, vaiko jotain siltä väliltä? Sitä kun ei voi etukäteen tietää, niin kannattaa valita vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat paremmin satoa, oli sää mikä hyvänsä.


Hyödyllinen kasvuharso

Yksi hyödyllisimpiä apuvälineitä, mitä kasvimaalle löytyy, on kasvien suojaksi tarkoitettu kasvuharso. Alku- ja loppukesän viileydessä se toimii lämmittävänä ja suojaavana peittona, jonka alla kasvit viihtyvät.

Lisäksi se tarjoaa luomuviljelyssä tehokkaan suojan monenlaisia tuholaisia vastaan. Tällöin täytyy vain huolehtia, että harso on ehjä ja se on kiinnitetty reunoiltaan tiukasti maata vasten esim. painojen avulla, sillä monet tuholaiset etsivät tiensä harson alle pienimmästäkin reiästä.

Jos satut omistamaan kasvihuoneen, vaikka vain pienen minikasvihuoneenkin, on siitä myös paljon iloa ja apua etenkin herkemmille kasveille, kuten vaikkapa tomaateille.


Yrityksen ja välillä erehdyksen kautta...

Aika moni asia siis vaikuttaa 🙂 Ei kuitenkaan kannata turhaan pelätä vaativampienkaan kasvien yrittämistä, taidolla tai tuurilla niidenkin kanssa voi hyvin onnistua.

Jos haluaa varmistaa sadon saannin, kannattaa ottaa valikoimaan vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat hyvin satoa. Hallanarat kasvit, kuten kurkkukasvit ja pavut, kannattaa kylvää vasta vähän myöhemmin keväisten yöhallojen mentyä.

Härkäpapu on helppo ja kiitollinen kasvatettava.

Onneksi harrastajapuutarhurille ei myöskään pääse tulemaan kovin mittavia vahinkoja, joten voi varsin huoletta kokeilla erilaisia juttuja ja vaativampiakin lajeja. Se tuo hommaan mukavaa mielenkiintoa ja tarjoaa myös kivoja onnistumisen kokemuksia, kun saa vähän haastavamman kasvin menestymään.


Tässä vielä pieni yhteenveto erilaisista kasvuun vaikuttavista asioista:

Nopekasvuinen - hitaammanpuoleinen
Hallanarka - hallankestävä
Vaatimaton - runsaasti huolenpitoa vaativa (esim. tukeminen, maan haraus...)
Syväjuurinen - matalajuurinen (vaikuttaa mm. veden tarpeeseen hellejaksoina, jolloin syväjuuriset pärjäävät paremmin)
Savimaa - hiekkamaa (ensin mainittu voi olla liiankin tiivistä, mutta ei toisaalta kuivu helteellä niin herkästi)
Tuholaisenkestävä - herkkä tuholaisille
Ravinnetarve pieni - suuri


Täältä blogistani löytyy tarkempia ohjeita monen syötävän kasvin viljelyyn, laitoin näiden kohdalle linkit seuraavalle listalle:

Melko varmoja ja helppoja

Herne
Härkäpapu
Kesäkurpitsa (hallanarka)
Lehtikaali
Maa-artisokka
Monet mausteet, kuten tilli, persilja (se on vähän hidaskasvuisempi)
Peruna
Salaatit (etanat voivat olla ongelma)
Silpuli (kannattaa suojata ainakin alkuun harsolla sipulikärpäsentoukkien varalta)

Kesäkurpitsa on helppo ja mukava kasvi,
joka tuottaa runsaan, joskus jopa
turhankin runsaan sadon. Vain muutama
taimi riittää siis mainiosti!

Retiisi (ristikukkaisena lehdet tuholaisten herkkua, suojaa harsolla)
Valkosipuli
Monet kukat, esimerkiksi kehäkukka, ruiskaunokki, krassi


Vähän vaativampia

Juurekset: porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, juuriselleri
Kurkku (hallanarka)
Pavut (hallanarkoja, etanat tykkää)
Pinaatti
Tomaatti


En suosittele ensi alkuun:

Maissi (hallanarka, hidaskasvuinen)
Muut kaalit kuin lehtikaali (paljon erilaisia tuholaisia)


Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan, jossa kerron, minkälaisia hoitotoimia eri kasveille on hyvä tehdä juhannuksen tietämillä.


Ihanaa, satoisaa puutarhakesää!

Ruokanäpertelyä viikonlopuksi

Ihanan juhlava creme ninon -hernesosekeitto.

Vinkkasin aiemmin tähän poikkeustilanteeseen hyvin sopivia, nopeita, edullisia ja hyviä arkiruokia, joissa monissa pystyy myös hyödyntämään viimekesäisen sadon jämiä.

Nyt viikonloppuna, kun on ehkä vähän paremmin aikaa, voikin sitten ruokahifistellä vähän enemmän ja tehdä jotain hiukan monimutkaisempaa. Eivät nämäkään mitään huippuhankalia tai -vaativia ole, lähinnä valmistamiseen menee vähän enemmän aikaa.

Monet näistä ovat lähiruokaa, joissa pystyy hyödyntämään viime kesäisen sadon rippeitä, juureksia tai perunoita kellarista.

Nyt kannattaa erityisesti auttaa perunankasvattajia, sillä perunan menekki on nyt romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan lopulta hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Alta löytyy linkit tarkempiin valmistusohjeisiin blogissani.

Uunijuurekset
Ihana juuresruukku
Peruna monessa eri muodossa
Kasviskroketit
Pizza
Ranskalainen pizza
Sushikulho, sushi
Risotto maa-artisokasta
Juustofondue
Ihana Creme Ninon -keitto tuoreherneistä
Erilaiset salaatit
 

Punajuuresta syntyy älyttömän herkulliset
kasviskroketit.

Mukavaa sunnuntaita!

Tulipas herkullinen punajuuripiiras :)

Täytyypä laittaa edellisen vähän surkeamman postauksen perään jotain mukavampaakin.

Tein nimittäin kellarista vielä löytyvistä punajuurista piiraan, josta tuli oikein harvinaisen onnistunut. Tätä täytyy tehdä toistekin! Maku oli kohdillaan ja rakennekin suorastaan erinomainen - etenkin kun kyseessä oli gluteeniton versio.

Sain idean tähän jostain lehdestä, mutta siinä nämä leivottiin pieniksi pikkupiiraiksi. Aika työlästä, ajattelin, ja niinpä päädyin tekemään tällaisen isomman vuokaversion. Leivoin piiraan leivinpaperin päälle vuokaan, missä kypsensin sen suurimman osan ajasta. Loppuajaksi nostin vielä koko piiraan leivinpapereineen pois vuoasta jatkamaan kypsymistä pellille. Näin kuoritaikina kypsyi mukavan rapsakaksi.

Käytin taikinana voitaikinaa, joka voi yhtä hyvin olla joko kaupan valmistaikinaa tai itse tehty.

Herkullinen punajuuripiiras

Täyte levitettynä pohjataikinalle ennen kansitaikinan lisäämistä.

Sekoitettu voitaikina
(itse tehden esim. seuraavasti: 175 g margariinia, 4 dl jauhoja, n. 1/2 dl kermaviiliä, n. 1,5 dl vettä. Rasva nypitään jauhoihin ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään)

Täyte
2 suurta tai 3 keskikokoista punajuurta
pieni sipuli
tilkka ruokaöljyä
puoli pkt sinihomejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
mausteita maun mukaan
1 kananmuna

Aloita täytteen tekemisestä. Kuori punajuuret ja suikaloi ohuiksi, tikkumaisiksi suikaleiksi. Kuori ja pieni myös sipuli.

Kaada laakeahkon kattilan pohjalle ruokaöljyä, ja kuullota vihannessuikaleita öljyssä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi sinihomejuusto joukkoon sekoitellen, jolloin juusto sulaa sopivasti. Nosta kattila sivuun levyltä, anna jäähtyä. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen ranskankerma, mausteet ja kananmuna, sekoita tasaiseksi.

Ota hieman piirasvuokaa suurempi leivinpaperi. Rypistä paperia, niin se asettuu paremmin vuokaan.

Jaa taikina kahteen lähes yhtä suureen osaan. Kaaviloi hieman suurempi osa rypistetyn leivinpaperin päällä hieman piirakkavuokaa suuremmaksi, jotta se riittää myös vuoan reunoille. Nosta taikina leivinpapereineen vuokaan, muotoile tarvittaessa reunoja. Kaada täyteseos päälle ja tasoita.

Kaaviloi loppu taikina toisen leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi kanneksi (käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina irtoaa paperista). Kumoa taikina kanneksi piiraan päälle ja poista varovasti leivinpaperi piiraan päältä.

Painele kansitaikina renoilta kiinni pohjaosaan. Voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa ensin reilun 20 minuuttia, kunnes piiras on jo saanut hieman väriä. Tässä vaiheessa nosta koko piiras leivinpapereineen pois vuoasta ja jatka paistamista pellillä vielä n. 15 minuutin ajan, kunnes piiras on kauniin vaaleanruskea. Näin taikinaosa kypsyy mukavan rapeaksi toisin kuin jos piiraan paistaisi vuossa valmiiksi asti.

Uunista otettaessa piiras näytti varsin herkulliselta.

Myös piiraan rakenne oli erittäin hyvä, kuten makukin. 

Porkkanoita suoraan maasta

Miten hyvältä voikaan maistua juuri maasta nostettu tuore porkkana!

Syyslomareissusta tultua oli niin suuri porkkananhimo, että piti ensimmäisenä painella kasvimaalle porkkananhakuun.

Meillä on vielä kaikki juurekset maassa. Jätin ne sinne taannoisten pakkasöiden uhallakin, sillä juurekset säilyvät kuitenkin kaikkein parhaimpina, kun ne saavat olla mahdollisimman pitkään maassa.

Peittelin ne vain kolminkertaisella suojauksella; ensin harso, sitten muovi ja vielä toinen harso ylle.

Aivan maan pinnassa olevia juuresten huippuja pakkanen hieman puraisi, mutta nämäkin kohdat ovat kyllä palautuneet ennalleen nyt säiden lämmettyä ja juuresten saatua vähän sadetta niskaansa.

Vielä tehokkaammin nuo olisi voinut suojata siten, että olisi haudannut juurekset vähän syvemmälle maan uumeniin vetämällä rivien välistä multaa niiden suojaksi.

Joskus aiempina vuosina olen joutunut nostamaan juureksia jo huomattavasti varhemmin myyräongelman vuoksi. Tänä vuonna en ole havainnut myyriä meilläpäin lainkaan, joten nekään eivät ole tuottaneet ongelmia.

Ehkä nuo pitää kuitenkin nostaa maasta ensi viikonloppuna, tai viimeistään seuraavana, täytyy seurailla säätiedotuksia.

Seuraavaksi laittelen niitä reissukuulumisia, on vain melkoinen urakka purkaa kuvat kamerasta, viikonloppuna varmaan onnistunee.
.

Tomaatteja paahtoon ja pakkaseen

Tomaattiterttuja roikkuu kasvihuoneen
katosta pitkin poikin.

Tomaatit ovat tuottaneet meillä tänä vuonna ennätyssadon. Tuntuu, että niitä riippuu, roikkuu ja kypsyy vähän joka paikassa :)

Tänä viikonloppuna onkin aika kerätä viimeisetkin vihreät tomaatit kasvihuoneesta sisälle jatkamaan kypsymistä.

Kun tomaateista on jo keitetty litrakaupalla ihanaa tomaattikastiketta sekä tehty tölkkitolkulla paholaisen hilloa, voi loput tomaatit pakastaa paahdettuina.

Löysin Rakkautta ja maan antimia -blogista ihanan paahdettujen tomaattien ohjeen, joka on peräisin Pirkka-lehdestä. Tuossa ohjeessa paahdetuista tomaateista tehtiin herkullista tomaattikeittoa, jota kokeilin viime viikonloppuna.

Tämä ruukussa kasvava tomaatti kasvoi
nojailemaan vieressä olevaa korivaunua vasten.

Tuosta sain ajatuksen, että tomaatteja voisi paahtaa enemmänkin ja pakastaa erilaisiin tarkoituksiin. Nämä olisivat varmasti oikein herkullisia vaikkapa pizzapohjan tomaattikastikkeena.

Valkosipuliöljyllä siveltyjä tomaatinpuolikkaita paahdetaan 200-asteisessa uunissa tunnin verran, niin että ne kypsyvät kauniisti.

Paahtamisen jälkeen poistin vielä tomaateista kuoret, ainakin niistä, joissa kuori tuntui kaikkein sitkaimmalta. Minua nuo kuorenpalat joskus häiritsevät.

Se onkin erikoista, että näihin omiin tomaatteihin tuntuu kehittyvän paljon paksumpi kuori kuin "kaupan" tomaatteihin. Olen monesti miettinyt, mistä tuo mahtaa johtua? Liittyyköhän siihen, että tomaattilajikkeet ovat erilaisia - vaiko siihen, että kasvuolosuhteet eivät kotioloissa ole lainkaan niin vakioidut kuin kaupallisessa viljelyssä - vai kenties molempiin?

Kuorien poistaminen kypsistä tomaateista kävi nopeasti ja helposti veitsen avulla. Kuorien lisäksi poistin myös tomaattien kannat, sillä itse en pidä niistä lainkaan. Tässäkin tuntuu olevan koulukuntaeroja.

Joskus olen hämmästellyt joitain ravintolasalaatteja, kun tomaatteihin on jätetty kannat. Kerran ihmettelin tätä samaa kotosalla tyttären tehtyä salaatin. Hän taas kummasteli ihmettelyäni, sillä hänen mielestään juuri kannat ovat parasta tomaatissa :) Makuasioista on siis monta mieltä!

Viimeiset tomaatit paahdettuina uunista ulos!

Poistatko sinä tomaatteja käyttäessäsi niistä kannat, vai saavatko kannat
olla?

Olen niin iloinen...

kun maasta nousee tänä vuonna jälleen toinen toistaan komeampia, pidempiä ja hyväkuntoisempia porkkanoita. Edellisenä vuonna porkkanat enimmäkseen epäonnistuivat, ne itivät surkeasti ja porkkanakempit ja -kärpäset vahingoittivat niitä harvoja itäneitä.

Tänä vuonna pidin porkkanoiden suojana aika pitkään harsoa, minkä pitäisi estää tuholaisten hyökkäykset.

Myös lantut näyttävät ihan lupaavilta.




Aivan erityisesti tämä kesä tuntuu kuitenkin suosineen juurisellereitä; niiden mukulat pullistelevat jo nyt komeina maan pinnassa, ja niillä on vielä reilusti kasvuaikaa jäljellä.

Juureksethan kasvavat erityisesti näin loppukesästä, joten ne saavat olla vielä rauhassa maassa jatkamassa kasvuaan. Mitä nyt muutamia pitää napsia makupaloiksi!

Muuten, blogini sivulaskuri alkaa näyttää mukavia lukemia, ihan pian täyttyy 100 000 katselukertaa, ja silloinhan on aika järjestää pieni juhla-arvonta :) Muutama päivä tuohon vielä mennee, pysythän linjoilla!

Halloweenin kunniaksi - jännittävä butternutin puolitus

Olen aiemmin kertonut, kuinka kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ihanien ja niin trendikkäiden butternut- eli myskikurpitsoiden kasvattamista.

Alkukesän kylmä sää ei kuitenkaan ollut oikein suosiollinen butternutin kasvatukselle, kurpitsat eivät päässeet silloin riittävän hyvään kasvun vauhtiin. Lopulta ne kyllä kasvoivat yllättävänkin hyvin, kukkivat ja tuottivat ihan hedelmiäkin - mutta, nuo tuotokset eivät kuitenkaan kerenneet kypsyä aivan valmiiksi.

Vielä vihertävät butternutit juuri sisään tuotuina.

Poimin nuo vähän raa´an oloiset kurpitsanpallerot kokeeksi sisään ennen pakkasten tuloa, jos vaikka sattuisivat jatkamaan kypsymistä, kun ei ole asiasta aiempaa kokemusta.

Kuukauden päästä ... jännittävä hetki!

Ja nyt, kuukauden päästä ja halloweenin kurpitsajuhlan tunnelmissa oli aika ottaa veitsi käteen ja katsoa, mitä keittiönnurkassa majaileville butternuteille kuuluu.

Kuinka ollakaan, kyllä sekä niiden rakenne että väri oli muuttunut aiemmasta kirkkaankeltaisesta, ainakin jonkin verran.

Ensimmäistä ikiomaa butternuttia!

Ei sisus ihan niin iloisen kirkkaan oranssia ole kuin kaupassa myytävien sisarten, mutta selkeästi oranssiin päin kumminkin.

Malto oli myös sen verran pehmeää, että veitsi upposi siihen helposti. Ja jopa nuo sisältä löytyneet uudet siemenet vaikuttavat aikalailla valmiin oloisilta.

Piti tietysti heti saman tien laittaa kurpitsaa kypsymään kattilaan. Se kypsyi melko nopeasti pehmeäksi ja hyvän oloiseksi, oikein herkullisen makuiseksi!



Siispä, käsissä on ensimmäiset ikiomat, Suomessa kasvaneet butternutit, aika huikeaa :)

Butternuteissa on mielestäni kaikkein parasta se, että ne säilyvät kuukausikaupalla huoneenlämmössä ihan sellaisenaan, melkomoinen ekokasvis siis. Ensi kesänä jatketaan kasvatusharjoituksia!



Tässä vielä linkkejä aiempiin butternut-juttuihini:

Tuttavuutta butternut-kurpitsan kanssa
Ihana myski- eli butternutkurpitsa
Butternuttia aina vaan