Kiva pieni "etelänreissu" 😊

Se on aina kuin ulkomaille lähtisi, kun hurauttaa kotoa parisataa km etelämmäs... 😊

Honkasen puutarhalla oli laitettu asioita kivasti esille.
Pian aukeaa myös kahvio.

Poikkesin ensin matkalla Kangasalla Honkasen puutarhalla, olipas siellä keväistä ja mukavaa 😊 Tämä saattaa myös hiukan liittyä tulevaan blogiarvontaani... 😊

Keväinen ammattilaiskasvihuone on niin mukava paikka vain
fiilistellä upeita näkymiä - en olisi malttanut millään lähteä jatkamaan matkaani... 😊

Yksi pirteän oranssi orvokkiruukku tarttui mukaan
tuliaiseksi tyttärelle Helsinkiin.

Taimia, taimia... 
silmänkantamattomiin...

Amppeli poikineen... 😊

Väkeä kuin pipoa... Mut päässä niillä oli kyllä 
kruunuja, joihin oli toivottu sonnustauduttavan.

Helsingissä sattuikin melkoinen tapahtuma, Kruunusiltojen avajaiset! Upean, Suomen pisimmän ja korkeimman sillan avajaiset olivat houkutelleet valtavasti väkeä - sinne siis piti mennä itsekin testaamaan uusi silta 😊

On se silta komea ja vaikuttava!

Frisbeetäkin piti käydä vähän heittelemässä, ja samalla moikkaamassa etelässä jo runsaina kukkivia valkovuokkoja 😊

Helsingissä kävin vielä yhdessä puutarhamyymälässä - sieltä tarttui mukaan aika vastustamattoman värikkäät kotiinviemiset 😊 

Olipas mukava ja virkistävä viikonloppu!

Pika-minikasvihuone parvekkeen nurkkaan

Elokuun kylminä öinä kyhäsin parista ylimääräisestä ikkunaruudusta parvekkeelle pikaisen suojan tomaateille ja parille paprikalle. Säälitti jättää niitä ihan sellaisinaan ulkosalle. 

Jos ei muuta suurempaa hyötyä, niin ainakin 
tämä minikasvihuone on varsin mukavan näköinen
parvekkeen nurkassa 😊

Tässä vielä vähän toisesta vinkkelistä, 
ennen kuin mahdutin pari paprikaakin
tomaattiruukun viereen.

Paprikoita kuskasinkin kaikkein kylmimpinä öinä sisälle. Kun yöt vähän lämpenivät, en jaksanut sitä enää tehdä, niin piti saada niille jonkinlaista suojaa. 

Vähän on ruuhkaista "minikasvarissa", jospa sopu sijaa antaa 😊 Ja saisivat kyllä alkaa paprikat jo saamaan väriä...

Nyt on kyllä jälleen ihanaa, kun kylmyys helpotti. Lämpö tekee niin hyvää kylmän alkukesän vastineeksi, niin minä kuin erityisesti kasvit nautimme. Juuri luin, että viime vuonna oli syyskuussa kokonaista kahdeksan hellepäivää 😊

Jospa vielä aivan vihreät paprikani ehtisivät kypsyä ihanan oransseiksi 😊

Hedelmäpuita kerrakseen!

Taisi jäädä eilinen puutarhavisiittini tämän kesän viimeiseksi, mutta olipahan sitäkin erikoisempi ja vaikuttavampi.

Törmäsin vasta aivan hiljattain netissä Lohjalla sijaitsevaan Fruticetum-hedelmäpuutarhaan.

Siellä on aina silloin tällöin erilaisia itsepoiminta- ja muita teemapäiviä. Onneksi oli ainakin vielä yksi jäljellä nyt loppukesään, joten pääsin heti tuoreeltaan käymään.

Suurin syy tälle vierailulle oli se, että olen kaivannut rivaripihaamme vielä yhtä päärynäpuuta, mutta en ole toistaiseksi keksinyt sopivaa lajiketta. Puun tulisi olla mahdollisimman pienikokoinen, mutta kuitenkin runsassatoinen, ja vielä itsepölytteinen.

En ole myöskään aiemmin keksinyt, mitä kautta voisin löytää sopivan lajikkeen. Fruticetumissa kasvaa neljän hehtaarin alalla satamäärin erilaisia hedelmäpuulajikkeita, joten siellä jos missä pääsee tutustumaan eri lajikkeisiin ja näiden välisiin eroihin.

Päärynöitä on istutettu noin 50 eri lajiketta, samoin luumuja. Omenapuita on huikeat 250 lajiketta, lisäksi kirsikoita noin 40 lajiketta ja vielä koristeomenoita yli 30 lajiketta!

Lisäksi löytyy vielä suuri marjatarha, jossa kasvaa tuttujen herukoiden ja pensasmustikoiden lisäksi mm. tyrniä, marja-aroniaa, saskatonia, japaninruusukvitteniä jne...

Eikä siinäkään vielä kaikki, sitten on vielä köynnöstävät marjakasvit: viiniköynnöksiä yli 30 lajiketta, minikiivi ym. Näistä osa kasvaa kasvihuoneessa.

Ja vielä lopuksi kirsikkana kakun päällä uudet kokeilut, kuten mulperit, aprikoosit ja erilaiset pähkinät...

Pieneksi yllätyksekseni Fruticetum ei sijaisekaan aivan Lohjan keskustan tuntumassa, vaan Lohjansaarella reilu 10 km keskustasta.

Runsas lajikevalikoima teki vaikutuksen, en jaksanut tutustua kuin pieneen murto-osaan omenalajikkeista, joista valtaosa oli minulle aivan vieraita. 

Jos harkitsisin viiniköynnöksen hankintaa,
kävisin kyllä Fruticetumissa tutustumassa
erilaisiin lajikkeisiin.

Päärynöiden satoaika oli valtaosin jo ohi, joten niiden osalta ei oikein pystynyt vertailemaan muuta kuin eri lajikkeisten puiden kasvutapaa. Ja toki myös haastattelin henkilökuntaa tarpeistani. 

Lopputulema pihaamme sopivaksi lajikkeeksi oli sama kuin mitä olen itsekin ajatellut, minulle entuudestaan tuttu Pepi-lajike. Puiden taimia tarhalla ei nyt kuitenkaan harmillisesti ollut myynnissä. Viikkoa aiemmin olisi ollut tapahtuma, jossa niitäkin olisi ollut tarjolla.

Tässä muutama esimerkki lajikkeista mitä oli tarjolla:

Lajikkeet oli varsin hyvin merkitty.
Samaa lajiketta oli yleensä muutaman puun
verran, näin olettaisin niistä monista
puista, joilla ei ollut nimikylttiä, että
olivat samaa lajiketta kuin naapurinsa.

Heh, Suomen suurimmat olivat kyllä kovin 
vaatimattoman kokoisia :) Kuvassa näyttää
vähän liiankin isolta.

Tässä "saaliini", noin 10 kilon kassillinen 
erilaisia omenoita ja päärynöitä 😊

Olin muuten ajatellut, että äkkiä tunnissa tutustun paikkaan. No meni lähemmäs kolme tuntia, enkä silti ehtinyt tutustumaan kuin pieneen osaan lajikkeista 😊

Jännästi sai huomata, että kaikkein isoimmat
ja voimakkaimman punaiset omput olivat
itselleni kuin magneetteja.
Kun jossain kauempana pilkotti sellainen puu,
oli sinne aivan pakko raahautua jo painavan
omenakassin kanssa 😊

Fruticetum on siis hyvin mielenkiintoinen vierailukohde, joka pääsee ilman muuta myös kotimaisten puutarhakohteiden listalleni. Hieman erikoista on se, etten ole puutarhablogeissa juuri huomannut juttuja tästä puutarhasta. 

Kannattaa seurata heidän Facebook-sivultaan tietoja aukioloajoista ja tapahtumapäivistä.

Teen vielä toisen postauksen, johon tulee vielä muutama mielenkiintoinen juttu Fruticetumista, kun tähän tuli jo niin runsaasti tarinaa 😊 Tästä pääset tuohon jatko-osaan.

#Lohja #hedelmäpuu #omena #päärynä #puutarha #Fruticetum #lajike

Vanha puutarha antoi vielä yhden jättitomaatin

Alkaa olla aika hyvästellä lopullisesti vanha puutarha. Uudet asukkaat ovat ottaneet sen haltuunsa, ja olen tästä oikein iloinen ja tyytyväinen. 

Hoidin vielä tämän kesän jollain tavoin vanhan, myynnissä olleen kodin puutarhaa,

joskin aivan minimaalisesti, vasemmalla kädellä - olen tosin vasenkätinen 😅

Melkoiseksi yllätykseksi kaikki kasvoi olemattomasta hoidosta huolimatta aivan käsittämättömän superhyvin, lannoitus ym. osui todellakin kohdilleen. Oli kiva ilahduttaa näillä uusia asukkaita 😊

Ehdin itsekin vielä saamaan puutarhaltani kuin läksiäislahjana aika mielettömän, elämäni ehdottomasti suurimman tomaatin!

Jättitomaatin lajike lienee Canestrino.
En ole kyllä koskaan aiemmin kasvattanut lähellrkään tämän kokoista tomaattia 😊

#Tomaatti #iso #suuri #lajike

Perinteinen kevätreissu Viroon

Minulle tulee joka kevät aivan pakottava tarve päästä ottamaan kevättä vastaan Viroon.

Rakastan sikäläistä, monimuotoista kalkkikivipohjaista luontoa. Kalkkikiven ansiosta maisemat ovat meikäläisittäin eksoottisia, kun vesi on kaivanut reittejään pehmeään kiveen ja muovannut isompia ja pienempiä vesiputouksia sekä upeita rantatörmiä. Kalkkikiven ansiosta myös esimerkiksi kasvilajisto on toisenlaista kuin meillä, toki myös lämpimämmän ilmaston ansiosta. 

Näiden lisäksi vielä monpuolinen kulttuuri ja historia, monenlaiset vuosisatojen saatossa syntyneet rakennelmat, joista iso osa on saanut jäädä enemmän tai vähemmän ränsistyneinä sijoilleen.

Tämänvuotinen reissuni suuntautui Lahemaan kansallispuistoon, joka sijaitsee rannikolla Tallinnasta itään. Se on Viron ensimmäinen kansallispuisto, perustettu v. 1971.

Kolusin Lahemaata varsin perusteellisesti. Alueella sijaitsee myös neljä kartanoa, joissa kaikissa pääsin käymään: Palmse, Vihula, Sagadi ja huikea Kolgan rappiokartano, jossa ei ole ihan helppoa päästä käymään. Viron-reissuihini liittyy usein myös monenlaisia odottamattomia sattumia ja pieniä onnenkantamoisia, kuten tälläkin kertaa.

Koska kuvakavalkadista tulisi pitkä, taidan jakaa tämän matkakertomuksen ainakin pariin osaan, myöhemmin siis lisää!

Nyt ensinnä pieni kartanoturnee, ja lopuksi vielä vaikuttava Haran entinen sukellusvenesatama. Kartanokierros alkaa Kolgan rappiokartanosta. Sieltä Palmsen ja Vihulan kartanoiden kautta Sagadiin, jossa majoituin osan reissusta. Sagadi olikin nappivalinta majapaikaksi, monet paikallisetkin kehuivat valintaani.

Sagadissa on erityisen mukavaa se, että sen omistaa ja sitä hallinnoi Viron matsähallitus RMK, eikä mikään yksityinen yritys. RMK huolehtii myös kansallispuistoista ja valtavasta luontoreittien verkostosta ympäri Viron.

Huikea Kolgan kartano 

Palmsen kartanossa on komea kasvihuone 

Palmsen kartanon komea kasvihuone on rakennettu lämmintä kivimuuria vasten.

Vihulan kartanolla on tarjolla monipuoliset palvelut

Löytyy mm. lyhyehkö frisbeegolf-rata :)

Sagadin kartanossa oli mukava majoittua ja herkulliset ruoat

Haran entinen sukellusvenesatama oli koko reissun vaikuttavin paikka

#Viro #luonto #kevät #kartano #Lahemaa #Sagadi #Kolga #RMK #kansallispuisto