Ajatuksia koronasta ja puutarhahommista

Johan tuli kevät, eipä tällaista olisi kukaan arvannut odottaa.

Ajatukset harhailevat ristiin rastiin, tässä hetkessä, kesässä, ensi viikossa, huomisessa, syksyssä, jopa joulussa. Mihin tämä johtaa, mikä meitä odottaa, millainen onkaan tilanne noista milloinkin? Ei voi tietää.

Huomaan, että tämä epätietoisuus ja ajatusten harhailu syö aivokapasiteettia, korona-ajatuksista ei pääse eroon niin millään, eikä oikein mihinkään pysty kunnolla keskittymään. Hetkittäin tulee epätodellinen tai jopa vähän epätoivoinen olo, onko tämä sittenkään totta, eikö tätä oikeasti pääse pakoon minnekään - edes vaikka hetken lomalle?

Ja kuitenkin, meillä on asiat täällä maalla varsin hyvin. Pystymme eristäytymään niin tehokkaasti kuin ikinä mahdollista, lämpöä, vettä ja ruokaakin riittää. Kellarissa on perunaa yllin kyllin ja pakastimessakin syötävää varmasti kuukaudeksi.

Ja itse on mahdollista tarvittaessa kasvattaa lisää, vaikkei tällainen varautuminen mikään keskeinen ajatus puutarhaharrastuksessani olekaan ollut. Kyllähän tämä on tuonut myös ihan uudenlaista motivaatiota puutarhaharrastukseen, johon into meinasi vähän laskea lasten muutettua kotoa ja ruokakunnan pienennyttyä sen myötä.

En ihmettelisi, jos joistain asioista tulisi tämän kevään aikana hieman puutetta, jos iso osa väestöstämme sairastuu.

Tästä kellarista vielä löytyneestä viimevuotisen jättipunajuuren puolikkaasta
riitti sekä uunijuureksiin että pastakastikkeeseen. Viime vuosi oli punajuurille
suosiollinen, tämän läpimitta on ainakin 15 cm.

Silti en aio mihinkään suuriin hamstraamisiin ryhtyä. Kävinpä kuitenkin hankkimassa muutaman multasäkin taimikasvatusta varten - ja koiralle ruokaa.



Näillä multasäkeillä ja varastossa valmiiksi olevilla siemenillä pärjättäneen jo pitkälle.

Vähän lannoitteitakin löytyy valmiiksi - ja kompostia, joten ei tässä pitäisi olla huolen häivää. Ja pissaakin syntyy sitten hyväksi lisälannoitteeksi ihan omasta takaa 🙂


Tästä tilanteesta huolimatta tai oikeastaan tämän vuoksi huomaan olevani iloinen siitä, että:

- kellarissa on vielä runsaasti perunoita ja puuvajassa polttopuita
- tuli tänä vuonna kylvettyä ensimmäiset tomaatintaimet hyvissä ajoin, ovat jo varsin pitkällä
- meillä suomalaisilla on paljon pakastimia :)

Ja ärsyyntyväni tai miettiväni:

- ei yhtään huvita lähteä pakolliselle kauppakäynneille
- ärsyynnyn ihmisistä, jotka tunkevat kaupassa "reviirilleni"
- mietin, jääkö korona kiertämään pidemmän päälle eri puolille niin, että joutuu kaikenlaisissa ratkaisuissaan jatkuvasti miettimään, mitä uskaltaa tehdä, mitä ei?


On kyllä mielenkiintoista nähdä, mihin ja miten tämä tilanne etenee. Eipä olisi uskonut, että omana elinaikana tällainenkin tulee vastaan.

Mukavaa viikonloppua!

Pientä syysruuhkaa - ja arvontamuistutus

Jos on puutarhurilla kiiruinen kesä - ja kevät - niin olisikohan kuitenkin syksy se kaikkein ruuhkaisin aika? On sadonkorjuut, säilönnät, haravoinnit sekä istutusten ja muiden siistimiset talvea varten.

Ainakin itsestäni tuntuu, että etenkin tämä syksy on ollut jotenkin ennätyskiireinen. Syyspäivät on olleet todella kauniita, mutta valitettavasti niistä nauttiminen on jäänyt arkirumbassa turhan vähäiseksi.

Yhden lisäurakan tähän syksyyn toi meille elokuun lopun Rauli-myrsky, joka kaatoi pihaamme sellaisen puulastin, että sitä pilkotaan ja pinotaan edelleen. Kuutiokaupalla on jo polttopuuta kauniissa pinoissa!

Lämpimän sään ansiosta satoa on pukannut pitkälle lokakuun puolelle. Viimeiset kesäkurpitsat ja köynnöspavut poimin reilu viikko sitten, ja samoihin aikoihin tyhjensin kasvihuoneen puolikypsistä tomaateista.

Niitä olikin melkoinen määrä, ainakin 15 kiloa. Saivat jälleen siirtyä suihkun lattialämmityksen lämpöön jatkamaan kypsymistään - ja huikeaa vauhtia niitä siellä valmistuukin, ei kerkeä millään syömään samaan tahtiin. Kerronkin piakkoin jälleen yhden tomaattien säilöntävinkin :)

Salaateistakin saa nauttia edelleen. Kylvin joskus heinäkuun lopulla myöhäisiä salaatteja, jotka ehtivät vielä varttua juuri sopivasti. Vaikka välissä oli jo muutama pakkasyö, eivät salaatit ole olleet niistä moksiskaan.  

Juurisellerit ovat viihtyneet hyvin tämän kesän sääoloissa.

Juurekset saavat vielä majailla kaikessa rauhassa maan uumenissa. Lantut, porkkanat, punajuuret, sellerit ja maa-artisokat säilyvät siellä kaikkein parhaiten.






Toki lämpötiloja pitää koko ajan tarkkailla, etenkin yölämpöä. Pikkupakkasten varalta juuresten päällä on hyvä pitää varmuuden vuoksi harsoa lämmikkeenä.

Jos lämpötila uhkaisi painua pidemmäksi aikaa pakkasen puolelle, tai luvassa olisi kovempi pakkasyö, pitäisi juurekset pelastaa kipinkapin kellarin suojiin. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat kuitenkin ainakin meillepäin oikein hyvää, seuraaviin kymmeneen vuorokauteen ei pitäisi olla tulossa kovempia yöpakkasia.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua blogiarvontaani. Tosi kivasti ja aivan ihania vastauksia lempisipulikukistanne onkin jo tullut, kiitos <3 Piti ihan huvikseen tutkia, mikä on tilanne eri kukkien suosion suhteen :) Tulppaani näyttää olevan kirkkaassa johdossa, seuraavina tulevat krookus ja narsissi, joilla on molemmilla tällä hetkellä yhtä monta ystävää.

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Lähiruokaa kellarista

Kellari on mainio aarreaitta; sieltä löytyy ainekset maittavaan lähiruokaan näinkin kun ulkosalla ei mitään kasva.

Tänään tarjolla oli jälleen yksinkertaista mutta hyvää: perunasalaattia oman maan potuista ja aina niin ihanaa suolarouskusalaattia.

Paras perunasalaatti syntyy mielestäni siten, että laittaa mukaan useampaa eri perunalajiketta - jauhoisempia ja vähän kiinteämpiä sortteja. Lajikkeiden erilainen rakenne antaa salaattiin mukavan koostumuksen ja eri lajikkeissa on myös vähän erilaisia makuvivahteita.

Perunat keitetään kuorineen juuri ja juuri kypsiksi, kuoritaan, annetaan jäähtyä hieman ja pilkotaan sopiviksi. Joukkoon lisätään silputtua sipulia ja haluttaessa valkosipulia. Pisteeksi i:n päälle vähän kapriksia. Myös salkopavun pätkät sopivat hyvin joukkoon.

Kastikkeena voi käyttää joko perinteistä majoneesia tai vähän kevyemmin lorauttaa sekaan hiukan öljyä ja viinietikkaa. Nam, herkullinen salaatti alkaa olla valmis!

Näissä salaateissa kaikki varsinaiset raaka-aineet ovat lähiruokaa, mausteiden ja kastikeainesten kohdalla täytyi taipua vähän kaukaisempiin tuotteisiin.

Tosin perunasalaatin kapriksetkin voisi korvata lähituotteella. Oletko kuullut, että krassin vihreitä, vielä pehmeitä siemeniä voi säilöä kapristen tapaan? En ole tullut tätä kokeilleeksi, mutta ensi kesänä täytyy ehdottomasti. Siispä krasseja kasvamaan!

Nyt onkin hyvä aika hyödyntää urakalla loput viime vuoden sadosta ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Tästä pääset postaukseeni, josta löytyy lisää vinkkejä erilaisista perunaruoista.

On kolme tapaa (ainakin) säilöä purjoa...

Purjot pakataan korkeaan pänikkään vuorotellen
 lannoittamattoman turpeen kanssa.

- ja kaikki niistä yhtä oikeita...

Ensimmäinen on yksinkertaisin, helpoin ja energiatehokkain. Sen ainoa vika on se, että purjoja ei saa tällä tavoin säilöttyä koko talveksi, ainoastaan jonnekin joulun tienoille saakka. Tämä säilytystapa edellyttää myös sitä, että käytettävissä on kellari.

Purjot, joista on karsittu pois lehdet, säilötään kokonaisina astioihin lannoittamattoman turpeen sekaan ja astiat säilytetään kellarissa. Purjot säilyvät tällä tavoin hvyinä muutaman kuukauden. Lopulta purjot alkavat kuitenkin väkisinkin nahistua, ensinnä pinnastaan.

Jollei käytettävissä ole kellaria ja jotta purjoa olisi käytettävissä vielä myöhemminkin, täytyy ottaa avuksi myös muita säilöntäkonsteja.














Purjoa voi pakastaa, tämäkin on helppoa. Purjot huuhdotaan huolella (halkaise purjo, jos lehtien välissä näyttää olevan multaa).

Purjot paloitellaan pieniksi viipaleiksi ja pakastetaan sellaisenaan, ilman kypsentämistä, mahdollisimman tiiviisiin rasioihin.

Rasiasta on kätevää rapsuttaa jäistä purjosilppua ruokiin.

Pakastamisen ainoa ongelma on se, että purjon haju (vai onko se tuoksu ;) tuppaa tulemaan läpi, vaikka rasia olisi kuinka tiivis. Ja vaikka sen pakkaisi ainakin kahteen muovipussiin.

Pakastimeen leviää väkisinkin vieno purjo tuoksu. Kokemukseni mukaan haju ei kuitenkaan tartu kovin hanakasti muihin pakasteisiin. Johonkin jäätelöön ehkä kyllä, mutta enpä ole koskaan havainnut vaikkapa marjoissa mitään purjoon viittaavaa.

Kolmas säilöntätapa on kuivaaminen, sekin sopii purjolle hyvin. Myös kuivaamista varten purjot silputaan pieniksi viipaleiksi kuten pakastettaessa. Kuivattuina purjot mahtuvat pieneen tilaan ja säilyvät tiiviissä rasioissa todella pitkään. Hiukan kuitenkin tuntuu, että purjon mehevyys kärsii kuivaamisesta, liottaminen ei oikein palauta purjoa ennalleen. Monenlaiseen ruoanvalmistukseen kuivattu purjo sopii silti oikein hyvin.

Viimeistä juuriselleriä viedään

Ihan pakko oli ottaa kuva, kun kellarista löytyi vielä tähän aikaan aivan täydellinen viimekesäinen juuriselleri, tämä olikin sitten viimeinen. Aika sopivasti ovat riittäneet, mutta nyt joutuu kyllä jonkun aikaa odottamaan uusia.

Juuriselleri on lempikasviksiani. Se on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta parhaimmillaan uunissa paahdettuna tai ihanassa Waldorfin salaatissa, mihin tämäkin selleri päätyi.

Tässäpä vielä kertaukseksi erinomaisen waldorfin salaatin salaisuus yhdestä aiemmasta postauksestani:

Sain sieltä (Rav. Pompier) hauskan idean waldorfin salaattiin, jota usein tykkäämme syödä. Tähän mennessä olen raastanut siihen juurisellerin ja omenan, mutta tässä salaatissa olikin isompia sattumia, toimi oikein hyvin. Sen sellerin voisi vaikka rouhia jonkinlaisiksi pieniksi kuutioiksi ja omenan jättää kunnon palasiksi.  

Juurekset hiekkaan vai turpeeseen?

Juuresten matka jatkui kellariin. Jotteivät juurekset nahistu, ne pitää säilöä johonkin "väliaineeseen". Parasta tähän olisi hieno hiekka, hiekkalaatikkohiekka on vallan sopivaa. Vaan sellaista ei meiltä tällä hetkellä löydy, niinpä lannoittamaton turve saa toimia korvikkeena.

Jos käyttää hiekkaa, niin astioista tahtoo tulla niin painavia, ettei niitä nosta kukaan. Siksipä kokeilin joskus turpeen ja hiekan seosta, se toimi kaikin puolin vallan hyvin.

Kun juurekset ovat kuivahtaneet hiukan pinnastaan, ne ladotaan astioihin kerroksittain vieri viereen siten, etteivät ne aivan kosketa toisiaan eikä mielellään astian reunojakaan. Näin sen vuoksi, että jos yksi porkkana tai muu jostain syystä pilaantuu, ei tämä pilaantuminen tartu naapureihin. Kerrosten väliin tulee tuota väliainetta, sitä laitetaan myös kerros pohjimmaiseksi ja pintaan.

Porkkanan naattien katkaisusta tuntuu myös olevan erilaisia koulukuntia. Itse katkaisen jättäen ihan pienen naatinpätkän. Katkaisu sujuu hyvin lapiolla, kun latoo porkkanat nostaessa naatteineen maahan siistiin riviin.

Toiset taas ovat sitä mieltä, että naatti pitää katkaista ihan kokonaan aivan porkkanaa myöten, minkä pitäisi estää porkkanoiden kasvuunlähtö keväällä. Oman kokemukseni mukaan näin katkaistut porkkanat nahistuvat nopeammin kuin tuolla ensimmäisellä tavalla. Mene ja tiedä, kannattaa kokeilla, mikä sopii parhaiten omaan kellariin ja muihin olosuhteisiin.  

Jotkut ovat kokeilleet porkkanan säilömistä kellarissa entisaikain metallisissa maitotonkissa, ihan sellaisenaan ilman mitään väliaineita. Valitettavasti ei ole kokemusta tästä.

Juurekset ylös!

Tuli viimein aika nostaa maasta loputkin juurekset ja purjot, sillä ensi viikolle näyttää olevan luvassa useampia pakkasöitä. Todella hyvinä ovatkin maassa säilyneet!

Porkkanat ovat kasvaneet loistavasti, voikohan porkkanaa syödä liikaa? Juurisellerit ovat jääneet vähän pieniksi. Johtunee kesän kuivuudesta, vaikka yritinkin niitä kastella.

Juurekset jatkavat tästä matkaansa kellariin, purjot osin sinne ja osin pakkaseen, sillä säilyvät kellarissa hyvinä vain suunnilleen jouluun saakka.

Viikonloppuna odottaa ainakin kasvimaan ja kasvihuoneen loppuraivaukset. Ensi viikolla onkin sitten tiedossa syyslomaa, ihanaa!  

Sään armoilla

Kulloinenkin säätila sanelee merkittävästi elämää täällä maalla - mitä voi tehdä, mitä ei, sisällä vai ulkona? Miten ajoittaa vaikkapa pyykinpesu, jotta saisi kuivatettua pyykit ulkosalla, missä niistä tulee niin ihanan raikkaita. Ja tietysti erityisesti puutarhahommien kannalta, etenkin tällaiseen aikaan, kun säätilassa tapahtuu isoja muutoksia.

Sääennusteiden seuraaminen onkin olennainen osa elämää, ja tekemisten suunnitteleminen sen mukaan. Siksipä toivoisi, että ennusteet osuisivat kohdalleen mahdollisimman hyvin.

Nyt seurannassa on eritysesti lämpötilat. Loput juurekset ja purjot olisi hyvä pitää maassa mahdollisimman pitkään, säilyisivät siellä kaikkein parhaiten. Näillä korkeuksilla näyttää olevan juuri nyt pari pikkupakkasyötä. Tänään oli pitkästä aikaa jälleen ensimmäinen aamu, kun pääsi rapsuttelemaan auton ikkunoita. Tällaisina öinä harso riittää vielä hyvin maassa olevien juuresten suojaamiseen pakkaselta. Jos kovempaa pakkasta luvataan, täytyy kuitenkin käydä kipinkapin nostamassa porkkanat, sellerit, lantut, punajuuret ja purjot kellariin.

Peli ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka pääsisi käymään niin, että juurekset jäätyisivät hieman pinnasta. Silloin niitä ei kuitenkaan kannata nostaa, sillä säilyvyys on huomattavasti huonompi. Kannattaa rauhassa odotella, että juurekset ovat sulaneet ja saaneet mielellään vielä hiukan sadevettä niskaansa. Pikkupakkasen tärvelemä rakenne palautuu tuolloin ennalleen.

Perunat taas on syytä pelastaa maasta jo lämpimämmän sään aikaan, sainkin tämän urakan sopivasti loppuun viime viikonloppuna. Yhtenä vuonna meillä kävi niin, että lämpötila laski nopeasti juuri ennen kuin ryhdyimme perunannostoon. Silloin perunaan saattaa kehittyä helposti glykoalkaloidi-nimistä myrkkyä, jollaista on myös vihreässä perunassa tunnettu solaniini (ja vihreän tomaatin tomatiini). Perunat maistuivat tuolloin hieman kitkeriltä erityisesti pinnasta ja tunsin itseni vähän huonovointiseksi koko alkusyksyn.

Aloin lopulta selvitellä asiaa, ja tuo glykoalkaloidi osoittautui todennäköiseksi syyksi. Samaista glykoalkaloidia syntyy myös perunoiden kohiintuessa tai vaurioituessa muutoin. Ja jopa silloin, kun kuorii tai pilkkoo raa´an perunan. Käsitellyt perunat kannattaa tämän vuoksi käyttää mahdollisimman pian, ei säilytellä niitä. Kitkeränmakuisia perunoita ei myöskään kannata syödä, jouduimme jättämään potut tuolloin kokonaan syömättä. Taas siis uusi harmi puutarhuria uhkaavien ongelmien joukkoon.