Ihanat punajuuripihvit

Nyt tuli mielestäni ihan älyttömän hyvää punajuuresta, tein raastepihvejä seuraavasti:

Juurekset ovat nyt parhaimmillaan!

Pari isohkoa punajuurta tai 5 pientä
Paketti halloumi-juustoa (200 g)
1 kananmuna
3/4 korppujauhoa

halutessasi vähän valkopippuria

Kuori ja raasta punajuuret. Suurimman osan voi raastaa karkeaksi raasteeksi, pienemmän osan voi raastaa hienommalla terällä. Raasta myös halloumi-juusto karkeaksi raasteeksi.

Puristele punajuuriraastetta kädessä, jotta ylimääräinen neste irtoaa pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos kerkiää, voi massan antaa turvota jonkin aikaa.

Muotoile massasta ohuehkoja pihvejä ja paista pannulla kypsiksi.

Muotoilin pihvit noin vajaan sentin paksuisiksi, jolloin ne myös kypsyivät varsin nopeasti. Halloumista tulee sopivasti suolaa, joten mausteitakaan ei ole välttämätöntä lisätä.

Pihveistä tuli tosi rapeapintaisia ja aivan uskomattoman herkullisen makuisia, parasta mitä olen punajuuresta koskaan tehnyt. Punajuuri ja halloumi ovat loistava pari!

Vielä vinkki, punajuuri kannattaa raastaa tiskialtaan pohjalla,
niin ei tule  sotkua pitkin keittiötä!

Jos haluat vähän miedompaa makua, voi osan punajuuriraasteesta korvata esim. kesäkurpitsa- tai porkkanaraasteella.

#punajuuri #pihvi #raastepihvi #hyvä #herkulliset #kasvisruoka #juures #vinkki #niksi

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Vielä paremmat kasviskroketit :)

Kaipa tässä olisi jälleen perjantai-illan iloksi syytä laittaa jonkunlainen postaus :)

Kirjoitin aiemmin ihanista kasviskroketeista, ja luulin, ettei niiden suhteen voi enää tuon paremmaksi pistää.

Tulin nyt tehneeksi kroketteja punajuuresta, ja hämmästykseni oli suuri, kun ne olivat vieläkin paremman makuisia kuin aiemmat, muista juureksista valmistetut. Punajuuri näyttääkin siis olevan kuin tehty tähän ruokalajiin.

Ihania punajuurikroketteja ja vähän muita herkkuja.

Jahkasin aikani, keitänkö punajuuret etukäteen, vai teenkö krokettitaikinan raaoista punajuurista, molemmanlaisia ohjeita näyttää löytyvän. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja se ainakin toimi loistavasti.

Raastettun punajuuren (valuta ensin pois ylimääräistä nestettä) lisäksi laitoin massaan kikherneitä, sipulia, valkosipulia sekä keitettyä perunaa raastettuna. Mausteeksi suolaa, yrttisuolaa, valkopippuria ja yrttejä. Massaa sitomaan vielä kananmuna ja vähän gluteenitonta jauhoa/korppujauhoa. Ainekset pyöräytetään monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi massaksi, mistä pyöritetään käsin pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan kypsiksi pannulla öljyssä tai uunissa. Ennen paistamista kroketit voi vielä kierittää (gluteenittomassa) korppujauhossa, jolloin niihin tulee ihanan rapea pinta.

Tämä on kyllä paras koskaan syömäni punajuuriruoka!