Yksi paprika kasvaa hulluna, muut juroo

Toivottavasti ei ala jo kyllästyttää nämä mun paprikajutut... No, ei oo pakko lukea 😊

Olen nimittäin edelleen aika innoissani näistä ulkoa sisälle ruukkuihin siirtämistäni paprikoista - ja myös vähän ihmeissäni. 

Nyt ennen muuta suurista eroista kolmen eri paprikakasvin välillä. Kaikki kolme kasvavat suunnilleen saman kokoisissa, hämmästyttävän pienissä ruukuissa, ja kaikilla on samanlaiset lannoitukset ym., mutta niiden kasvussa on valtavia eroja. 

Etummaisena innokkain kasvaja, joka on
lähes kaksi kertaa pienempien yksilöiden
kokoinen, ja väriltään hyvin tummanvihreä. 
Aivan kuin kokonaan eri kasvi kuin muut.
Vasemmalla paprikoiden edessä on pari
persiljaruukkua.

Yksi kasveista on innosttunut oikein toden teolla kasvamaan. Se kasvattaa koko ajan uutta versoa, ja aukaisi juuri muutaman kukankin. Sen lehdet on hyvin tummavihreitä, ja uutta versoa pukkaa sen kuin ehtii. Kasvi on melkein tuplannut korkeutensa nyt sisällä ollessaan. Korkeutta on nyt jo metrin verran, leveyttä puolisen metriä ja latvahaaroja kymmenkunta.

En tajua, mistä tuo repii tämän kasvuvoimansa, olen lannoittanut paprikoita kerran 😊

Kukkiakin hujoppiyksilö intoutui tekemään,  
sen kasvuvoima on kyllä huikea!

Yksi kolmesta kasvista on kovasti lakastunut, tiputtanut ainakin puolet lehdistään, eikä osoita oikein minkäänlaisia kasvun merkkejä. Kolmas on sitten näiden kahden väliltä.

Sellainen ero näissä on, että "hujoppiyksilö" on jo ehtinyt kypsyttää kaikki paprikansa, kun muissa kasveissa on vielä paprikoita tuloillaan. Voisiko tämä olla syynä tämän yhden kasvuintoon?

Nyt jännityksellä odotan miten homma tästä jatkuu, selviävätkö kaikki kasvit yli talven, vai miten niiden käy?

Tällaiset versot leikkelin juuri vesilasiin 
juurtumisen toivossa.

Hujopista olen myös leikellyt jo useamman kerran pois pisimpiä versoja. Olen yrittänyt saada niitä juurtumaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa kertoa, jos jollakulla on hyviä vinkkejä paprikanpistokkaiden juurruttamiseen! Vesilasissa olen toistaiseksi yrittänyt, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Multaan en ole jaksanut pistokkaita istutella.

#paprika #monivuotinen

. 

Mikä tomaatinkasvatuksessa on kaikkein mukavinta?

Tuli edellisen tomaatintaimipostaukseni ja siihen tulleiden kommenttien pohjalta mieleen miettiä tomaattien kasvattamista ihan kokonaisuudessaan, vaihe vaiheelta.

Pienet tomaatintaimet ovat aika
syötävän söpöjä.

Mitäs kaikkia vaiheita tomaatinkasvatukseen sisältyykään, ja onko joku näistä vaiheista jotenkin erityisen mukava, ylitse muiden? Näitä vaiheitahan löytyy:

- suunnittelu, lajikkeiden mietintä, vanhojen siementen läpikäynti ja mahdollisesti uusien hankinta

- siementen kylvö

- siementen itämisen odotus ja pikku taimien ihastelu

- pikkutaimien ensimmäinen koulinta

- taimien kastelua, lannoitusta, karaisua ulkoilmaan

- mahdollisesti toinen koulinta, tässä tahdon itse olla laiska

- taimien istutus lopullisille kasvupaikoilleen, taimien tuenta

- taimien hoitoa: kastelua, lannoitusta, varkaiden poistoa, tukemista, nuppujen ja niiden aukeamisen odottelua...

- kukinnan ihastelua, avustamista pölytyksessä, alalehtien karsintaa

- ensimmäisten raakileiden odotusta ja niiden kasvun seurantaa

- mahdollisten tuholaisten tarkkailua ja tarvittaessa niiden torjuntatoimia

- ensimmäisten tomaattien kypsymisen odottelua...

- ja sitten vihdoin, ensimmäisen kypsän tomaatin poiminta ja nauttiminen

- taimien hoitotoimia, kypsien tomaattien poimintaa ja säilöntää

- mahdollisesti siementen keräämistä talteen seuraavaa vuotta varten, itse en ole tätä juuri tehnyt

- mahdollisuuksien mukaan suojaamista kylmältä esim. harsoilla tai lämmittimin

- lopulta säiden kylmetessä viimeistenkin vielä vihreiden tomaattien kerääminen sisälle kypsymään ja taimien raivaaminen pois

- vihoviimeisen, sisällä valmiiksi kypsyneen tomaatin nauttiminen, ja seuraavan kasvukauden odottelu...

Iloisenkeltaiset tomaatinkukat ja söpön karvaiset nuput ovat
kauniita. Ihan voi kuvaa katsoessa tuntea niiden hyvin omintakeisen tuoksun :)

Olihan siinä vaiheita, ja tosiaan vain yksi kasvilaji, lisäksi sitten vielä kaikki muut puutarhan kasvit kaikkine vaiheineen!

Itselleni näistä tomaatin vaiheista ehkä mieluisinta on kaikkinainen odottelu. Jokaisessa vaiheessa juuri odottelussa on aina oma kiva pieni jännityksensä, on se sitten nuppujen, kukinnan tai vaikka ensimmäisen pienen tomaatinalun odottamista. Ja sitten vielä ne mukavat hetket kun odotus lopulta palkitaan 😊

Mukavannäköisiä ovat myös pienet tomaatinalut.

Välttämättä varsinainen sato, kauden ensimmäinen tomaatti ei ole minulle niin isosti yli muiden, vaikka onhan sekin toki tärkeä. Kaikki nuo odotusvaiheet ovat minusta kuitenkin ihan yhtälailla kivoja. Minulle taitaakin nykyään olla jopa merkityksellisempää eri kasvien kasvattaminen kuin se sato mitä ne lopulta tuottavat 😊

Tämä vaiheittainen lista olikin aika hauska koota, voisinkin tehdä vastaavia myös muista syötävistä kasveista.

#tomaatti #kasvatus #kasvattaminen #taimikasvatus #vaiheet #tomaatinkasvatus #taimi #hoito #tomaatintaimi #hoitaminen

Iloa itse kasvatetuista taimista 😊

Näin parhaimpaan taimikasvatusaikaan tuli mieleeni koota erilaisia syitä, joiden vuoksi taimikasvatusta kannattaa harrastaa.

Innoittajana toimi blogini siemenarvonta, johon on tullut aivan ihania kommentteja siitä, miksi kasvattaa itse taimia. Kiitoksia kaikille kommentoineille!

Tässä siis omasta mielestäni ja tuolta arvontakommenteista poimimani tärkeimpiä syitä:

🪙 Taimet tulevat näin huomattavasti ostotaimia edullisemmiksi, etenkin jos tarvitsee isompia määriä taimia

🌱 Tietää mitä saa, ja voi saada juuri sitä mitä haluaa. Esimerkiksi luomulannoitetut taimet.

🍅 Voi saada sellaisia kasvilajeja tai -lajikkeita, joita ei saa valmiina taimina. Itselleni tämä on varmasti yksi tärkeimpiä syitä, erityisesti tomaattien kohdalla.

🥬 Sopivasti ajoittamalla voi saada aikaisempaa satoa kuin ostotaimin, vaikkapa salaattia ja monia yrttjä. Lisäksi tietää, milloin mitäkin on saatavilla.

🚙 Ei tarvitse lähteä taimenetsintämatkoille - vaikka kieltämättä nekin voivat olla aika kivoja 😊

👨‍👧‍👦 Taimikasvatukseen voi liittyä myös kasvatuksellinen puoli (siis muukin kuin niiden taimien kasvattaminen), esimerkiksi kasvattamalla taimia yhdessä lasten kanssa. Tämä on varmasti erityisen palkitsevaa.

❤️ Viimeiseksi vielä se kenties kaikkein tärkein, taimien kasvua on vain niin ihanaa ja piristävää seurata 😊

Tuleeko sinulle mieleen vielä muita hyviä syitä, miksi kasvattaa itse taimia?

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tietoa taimikasvatettavien vihanneskasvien sopivista kylvöajankohdista.

Vielä ehdit osallistumaan blogini siemenarvontaan 29.2.24 mennessä. Poimin tähän postaukseen ideoita siihen tulleista kivoista kommenteista.

#taimi #siemen #taimikasvatus #kylvöajankohta

Syyslannoitetta kehiin!

Nyt on näemmä minustakin sukeutumassa viimein oikein tunnollinen ja kunnollinen puutarhuri. Olen nimittäin tarjoilemassa kasveille syyslannoitetta ensimmäistä kertaa elämässäni 😊

Aiempina vuosina en ole vain saanut aikaiseksi tai mukamas ehtinyt. Ehkä en ole myöskään ollut riittävän motivoitunut, en ole oikein uskonut syyslannoituksen merkittävyyteen, kasvit kun on pärjänneet varsin hyvin ilmankin. 

Usein olen myös havahtunut asiaan liian myöhään syksyllä, kun kasvien kasvu alkaa olla jo kokonaan pysähdyksissä. Syyslannoite-nimi saattaa johtaa vähän harhaan, nyt juuri on oikea aika sille ja myös aika viimeiset hetket.

Sain kyllä jo vuosia sitten ostettua lannoitesäkin, joka on jäänyt koskemattomaksi. Voi olla, että siitä on jo vähän voima hiipunut, täytynee ehkä annostella hiukan runsaammalla kädellä. 

Tosin tämän luomulannoitteen annosmäärät jo alkujaankin mielestäni aika suuria. 

Syyslannoite sisältää pääravinteista vain fosforia (P) ja kaliumia (K). Nämä auttavat kasveja sadon kypsyttämisessä ja valmistavat monivuotisia kasveja talvehtimiseen. Syyslannoitteissa ei ole lainkaan keväällä ja kesällä annettavaa typpeä (N), joka taas kiihdyttää kasvien kasvua.

L

Saa nähdä, tapahtuuko kasveissa jotain muutosta, kun saavat nyt viimein tätä eliksiiriä, jonka tarpeellisuudesta tunnutaan tällä hetkellä kovin runsaasti muistuteltavan.

Oletko sinä tarjoillut kasveille syyslannoitetta?

#lannoite #lannoitus #puutarha #syyslannoitus #syyslannoite #luomu #puutarha 

Nokkoskäytettä tulille!

Heti kun kevään ensimmäiset nokkoset ovat varttuneet kerättävään korkeuteen, on hyvä laittaa ensimmäinen erä nokkoskäytettä valmistumaan. Nokkoskäyte on loistavaa lannoitetta, mutta sen valmistumisaika on varsin pitkä, parisen viikkoa. Joten ei oikein auta, jos asiaan havahtuu vasta silloin, kun sille olisi jo tarvis. Näin minulle on yleensä aiemmin käynyt.

Tänä vuonna hääkukkaprojektini on kuitenkin saanut minut terästäytymään niin tämän kuin monen muunkin puutarha-asian suhteen. Luulisin, että nokkoskäyte voisi olla parasta mitä hääkukanalkujen jouduttamiseksi voisi parin viikon päästä, kesäkuun alkupuolella tarjoilla. 

Ilmaista lannoitetta tekeytymässä :)

Niinpä keräsin nyt litrakaupalla nuoria nokkosenversoja ja laitoin ne veden kanssa astiaan tekeytymään. Tästä pääset lukemaan vähän perusteellisemman juttuni tästä erinomaisesta "taika-aineesta".   

Mukavaa helatorstaita!

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Viimeisten tomaatintaimien koulinta

Minulla oli vielä pieni määrä myöhemmin kylvämiäni tomaatintaimia, jotka on nyt aika koulia.

Taimet kylvöastiassa ennen koulintaa.

Taimien kouliminen tarkoittaa sitä, että melko tiiviissäkin kasvavat pikkutaimet istutetaan erilleen kukin omaan purkkiinsa. Näin taimet saavat lisää kasvutilaa ja samalla myös uuden, ravinnepitoisemman kasvualustan. Usein taimet ottavatkin koulimisen jälkeen oikein kunnon kasvuspurtin.

Nämä taimeni ovat kyllä vähän turhankin myöhäisiä, saa vähän odotella, ennen kuin näiden sadosta pääsee nauttimaan.

Kerron tästä koulimisesta nyt ennen muuta siksi, että saan samalla kerrottua, millaisen "cocktailin" laitan tomaattien istutusastioihin. Tomaatti tarvitsee melko runsaasti ravinteita, minkä vuoksi istutuspurkkiin on hyvä kätkeä istutusmullan lisäksi vähän muutakin.  

Hyödynnän taimikasvatuksessa tyhjiä maitotölkkejä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia tomaattien lisäksi muun muassa kurkun- ja maissintaimien kasvatukseen. Tölkkien parista alanurkasta kannattaa leikata pois pienet palat, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Purkkien pohjille laitetaan ensin pieni kerros multaa, itse käytän luomulannoitettua valmistetta. Multakerroksen päälle ripottelin vähän lisäravinteita, ensinnä pienen määrän luomulannnoiterakeita.

Seuraavaksi purkkeihin tuli pieni määrä mahdollisimman hienoksi hienonnettua puhdasta puuhiiltä.

Kerään hiilenpaloja talteen uuneistamme pitkin talvea. Hiilellä on monia suotuisia vaikutuksia kasveille, ja hiilimurska toimii myös hyvänä hivenaineiden lähteenä. 

Kolmas aines on kananmunankuorisilppu, josta myös tomaatit kovasti pitävät. Se toimii myös hivenravinteiden lähteenä. Kerään kananmunakuoria talteen, ja kuumennan ne puuhellan uunissa, jolloin myös kuoret on huomattavasti helpompi murskata pieneksi silpuksi.  

Näiden "lisäaineiden" turvin tomaatit on aina kasvaneet erittäin hyvin. Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän lisää tomaatinkasvatuksesta. 

Ainekset valmiina purkkien pohjalla ennen lopun mullan lisäystä ja taimien istuttamista. 

Ja lopputulos koulinnan jälkeen.

Tomaateilta vapautuneeseen astiaan pääsi saman tien juurisellerin taimia.
Jotka on kyllä vielä valitettavan pieniä, tuli kylvettyä vähän turhan myöhään,
toivottavasti joutuvat ajoissa. 

Hoitotoimia eri hyötykasveille juuri nyt

Syötävien kasvien siemenet ovat toivottavasti itäneet kasvimaalla, ja kasvit ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Nyt on aika ensimmäisten hoitotoimien, jotka on eri kasvilajeille hieman erilaisia.

Kaikki kasvit hyötyvät rivivälien haraamisesta, maan ilmavuus paranee ja rikkaruohot katoavat helposti ja nopeasti.

Ja tietysti kastelusta tarpeen mukaan.

Sipulirivit harauksen ja ruohosilpun levittämisen jälkeen.

Nokkoskäyte saa muhia rauhassa pari
viikkoa, ennen kuin se on käyttövalmista.

Tässä lisäksi vähän lisävinkkejä kasvilajeittain

Lisälannoitusta esimerkiksi nokkoskäytteellä, liuosmaisella luomulannoitteella tai ruohonleikkuusilpulla:

Sipuli, tomaatti, purjo, maissi, kesäkurpitsa, kurkku, porkkana.

Ravinnesyöpöille kasveille em. lisäksi ekstralannoitus, esimerkiksi kultavettä tai ruohonleikkuusilppua: maissi, kaali, tomaatti, purjo, kesäkurpitsa

Harvennus tarpeen mukaan, rikkaruohojen kitkeminen:

Porkkana, punajuuri, salaatit jne.

Perunoiden ensimmäinen multaus on hyvä tehdä kun perunanvarret ovat kasvaneet noin 10-senttisiksi.

Kasveille, jotka pitävät tuhkasta, voi ripotella sitä hiukan (purjo, kaalit, lanttu, nauris).

Palkokasveista pavuille ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa juuri mitään erityisempää, kuten ei myöskään salaateille, yrteille eikä lantuille.

Herneille viritellään tuet ja myös härkäpavut kannattaa tukea, jotteivät ne pääse kaatuilemaan. Myös avomaankurkuille voi laittaa tukia, joita pitkin ne pääsevät kiipeilemään.

Tuholaisille herkien kasvien päällä kannattaa edelleen pitää tiiviisti harsoa, tällaisia kasveja ovat ristikukkaiskasvit kaalit sekä lantut, nauriit ja retiisit.

Tiedätkö, mitä on kultavesi?

Enpä itse ollut kuullut tätä aiemmin. Vaan nytpä törmäsin tähän hauskaan nimitykseen mainiolle lannoitteelle, jonka käytöstä tuntuu joskus jopa vähän nololta puhua, siis pissa eli virtsa. Vedellä laimennettuna siitä käytetään niinkin jaloa nimitystä kuin kultavesi.

Olen joskus aiemmin kertonut tämän erinomaisen typpilannoitteen käytöstä. ja nyt sille siis löytyi noin loistelias nimikin. Eihän tässä nyt enää mitään häpeilemistä, sen kun vain tarjoilemaan kultavettä kasveille!

Pissa annetaan kasteluveden mukana, laimennettuna 1:10. Kasvit kyllä kiittävät, kultaveden käytön näkee ihan silmissä kasvien vahvistumisena ja lehtien värin syvenemisenä.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin tämän aarteen käytöstä 🙂

Tyytyväistä hyrinää :)

Moni asia on ollut tänä vuonna kasvimaallamme kiireiden vuoksi pahemmin vaiheessa kuin koskaan aiemmin (mm. varhaisperunat istutettiin kesäkuun lopussa :)

Silti olen myös suht tyytyväinen useisiin asioihin; moni kasvi voi jotenkin poikkeuksellisen hyvin, lannoitukset on osuneet kohdilleen ja on pieniä, kivoja uutuuksia, joista nauttia.

Kuten riehakkaasti kiipeilevä ja lonkeroitaan joka suuntaan venyttelyä kiwano -köynnös. Jos ei ole sinulle tuttu, niin kiwano on erikoisen ja hauskan näköinen, värikäs eksoottinen hedelmä, joita on myynnissä isommissa ruokakaupoissa. Ostin viime talvena tuollaisen hedelmän, ja otin siitä huvikseni siemeniä talteen.

Kylvin siemeniä keväällä, ja pieneksi hämmästyksekseni ne itivät erittäin hyvin. Nyt kasvihuoneessa rehottaa useampi voimakaskasvuinen kiwanontaimi.

En erityisemmin odota noista satoa, kunhan huvikseni kasvattelen. Ja varsinkin, kun kiwano ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen hyvänmakuinenkaan, ainoastaan hauskannäköinen.

Pieniä kiwanonalkuja.

Tuoksu- eli hajuherneet jaksavat ihastuttaa aina.
Huomaan myös olevani kovin iloinen siitä, että meillä on tänä vuonna kasvamassa poikkeuksellisen paljon kukkia hääkukkaprojektini vuoksi. Kukkia on varmuuden vuoksi vähän siellä sun täällä; avomaalla, ruukuissa, kasvihuoneessa, terasseilla...

Niin kivoja kuin kukat ovatkin, niin on niiden hoitamisessa kyllä ollut hommaakin. Jatkossa meille tuskin tulee tällaisia kukkamääriä (vaikkakin vannomatta paras, siemenseosta jäi kyllä jäljelle...), nyt nautitaan joka tapauksessa näistä!

Hyötykasveista ainakin parsakaalit, lantut ja härkäpavut vaikuttavat tänä kesänä poikkeuksellisen onnistuneilta ja hyvin kasvaneilta, se on myös mukava asia.

Tässä kerättynä puolet tämänvuotisesta härkäpapusadosta.

Hääkukkaprojektin lopputulos selvillä :)

Kerroin aiemmin, kuinka otin tämän kesän pienoiseksi haasteeksi yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin.

Ihanat kesähäät on nyt vietetty, ja on siis myös selvinnyt, kuinka tässä kukkaprojektissa kävi. Voisi sanoa, että se onnistui lähestulkoon, mutta ei aivan täysin. Ehkä sellainen 9- suoritus :)

Viileä alkukesä sekä kevään kiireeni toivat projektiin omat haasteensa ja jännitysmomenttinsa. Kylvin tosiaan huhtikuun puolivälissä astioihin (=pulkkiin :) kasvamaan noin 400 erilaista kesäkukantainta valmiista siemenseoksesta. Pääsin istuttamaan taimet maahan vasta reippaasti kesäkuun puolella, mikä oli selvästi vähän turhan myöhään. Näiden lisäksi kylvin vielä varmuuden vuoksi tuolloin kesäkuun alussa taimiväleihin vähän lisää siemeniä.

Hieman haastava savimaamme ja ehkä hiukan varjoinen kasvupaikka eivät myöskään ainakaan helpottaneet projektia. Sain huomata, että maahan olisi kannattanut lisätä istutusvaiheessa myös kompostia. Laitoin vain rakeista luomulannoitetta, kun kuvittelin maan olevan edellisen vuoden herneenkasvatuksen jäljiltä hyvässä ravinnetilanteessa. Komposti olisi varmasti jouduttanut kukkia.

Kovasti hyysäilin taimia, milloin harailin rivivälejä, milloin taas rakentelin niille minkäkinlaista lämmittävää suojaa harsosta ja muovista sekä lisälannoitin nokkosvedellä ja ruohonleikkuusilpulla. Viimeiseen asti sain jännittää, minkä verran kukkia lopulta on h-hetkellä kukassa, onko niitä riittävästi?

Valmiiksi poimittuja kukkia. Perennapenkistä keräämäni vielä puuttuvat.

Loppujen lopuksi erilaisia kukkia oli kukassa varsin mukavasti, joskaan ei kuitenkaan aivan riittävästi.

Enimmäkseen ruiskaunokkeja ja kehäkukkia, lisäksi jonkin verran muita, kuten ikikukkia, hajuherneitä ja unikoita.


Tyttäreni osti täydennykseksi vielä jonkin verran leikkokukkia, jolloin saimme kokoon tarvittavan kukkamäärän.

Keräsin kukat hääpäivää edeltävänä iltana. Onneksi tuolloin sattui olemaan kaunis, ei-sateinen päivä, se olisi huonontanut tilannetta huomattavasti. Keräilin lisäksi myös erilaista vihreää, kuten heiniä, pieniä kuunliljan lehtiä sekä saksankurjenmiekan lehtiä. Ne olivatkin korkeina ja näyttävinä erittäin hyvä lisä kukkamaljakoihin. Säilytin kukat yön yli vesiastioissa viileässä ja pimeässä kellarissa.

Työmaani hääpaikalla.

Olimme ottaneet etukäteen talteen pieniä lasiastioita, joihin asettelin kukkaset hääpaikalla. Sekin oli oikein mukavaa puuhaa.

Värikkäät kukat näyttivät vallan hyviltä valmiina paikoillaan hääpaikan pöydissä. Niitä oli myös kiva katsella illan aikana. Kukat kestivät maljakoissaan mainiosti illan ajan. Olin laittanut maljakkoveteen varmuuden vuoksi vielä kukkavirkistettä.

Valmiita maljakoita odottamassa. 

Olin maalannut aiemmin maljakkojen alaosat valkoisella maalilla.

 Näyttivät mukavilta valkoisella pöytäliinalla, ja kukkien varsien alapäät jäivät näin piiloon. 

Tämä oli kaikkineen oikein mukava ja mielenkiintoinen projekti, oli kiva osallistua tällä tavoin häävalmisteluihin. Toki kukkien huolenpito vaati oman aikansa, onneksi minulla oli sitä tänä kesänä vähän enemmän kuin yleensä, vaikka kevätpuoli olikin kiireinen.

Erityisesti odottamani tiibetinkoirankielet ja kesäruusuleinikit eivät harmi kyllä ehtineet ajoissa kukkaan. Niiden kukintaa siis odotellaan edelleen, nuput ovat kyllä jo pitkällä!

Nyt tulleen hellejakson luulisi räjäyttävän loputkin kukat iloiseen kukintaan.

Onneksi keksin kerätä täydennykseksi myös kuunliljan kukkia perennapenkistä.
Nekin sopivat vallan hyvin leikkokukiksi.

Loppukesän nautimme sitten varmaankin harvinaisen runsaasta kukkaloistosta :)

Tästä pääset lukemaan seuraavasta hääkukkaprojektistani toisen tyttären häihin.

Hääkukkaprojektin kuulumisia

Kerroin aiemmin, kuinka yksi tämän kesän haastavia projektejani on yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin, joita juhlitaan vajaan kuukauden päästä.

Istutin kesäkukkasoksesta kasvattamani taimet maahan kesäkuun alkupuolella. Vielä niille ei kuulu mielestäni kovin hyvää, savimaamme on vähän haastava kasvuunlähdön kannalta. Olen silti vielä toiveikas tämän onnistumisen suhteen, paljon on toki kiinni tulevista säätiloista.

Ensimmäiset ruiskaunokit ja kehäkukat aloittelevat jo kukintaa, en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Taimet saivat nyt ensimmäiset hoitotoimet, joiden uskon vahvistavan niitä kovastikin.  

Harasin rivivälit ilmaviksi ja vapaiksi rikkaruohoista. Kastelin taimet 10-%:ksi laimennetulla nokkoskäytteellä. Lisäksi levitin riviväleihin ruohosilppua. Saas katsoa, millainen vaikutus näillä toimilla on.

Tästä pääset lukemaan, miten projektissa lopulta kävi.

Tästä kuvasta ei oikein tahdo selvää saada, runsaasti vihreää. Mutta siis kukantaimia riveissä ja riviväleihin levitettyä ruohosilppua.

Ajankohtaista nyt: ruohosilppu hyötykäyttöön

Onnellinen on se ken omistaa jonkinlaisen nurmikkoalueen ja keräävän ruohonleikkurin!

Jos olet hankkimassa uutta leikkuria, kannattaa harkita keräävää mallia.

Sillä ruohonleikkuusilppu on kasveille varsinainen aarre, jolla on monia hyviä vaikutuksia niin kasveille itselleen kuin myös maahan.

En meinannut heti uskoa, kun huomasin, etten nähtävästi ole aiemmin kirjoittanut tästä "vihreästä kullasta".

Ruohosilppu sisältää runsaasti typpeä ja

- antaa kasveille luomu-ravinteita, toimii viherlannoitteena
- pidättää kosteutta maassa - kastelun tarve vähenee
- estää rikkaruohojen kasvua
- parantaa maan multavuutta ja lisää eliötoimintaa

Ruohosilppua voi lisätä kasvien juurille pitkin kesää - eniten ja useimmin niille kasveille, jotka tarvitsevat eniten ravinteita, esim. tomaatti, kaalit, valko- ja purjosipuli, kurpitsat...

Silppu kannattaa lisätä heti tuoreeltaan leikkuun jälkeen, jotteivät siihen sitoutuneet ravinteet karkaa taivaan tuuliin.

Olet ehkä joskus huomannut, että ruohosilppu alkaa maatua nopeasti ja voimalla. Jos silppukasa jää seisomaan joksikin aikaa, se kuumenee maatuessaan hämmästyttävästi, niin että höyry vain nousee!

Vähän kasvista riippuen silppua voi levittää ohuehkon, muutaman sentin kerroksen. Pienille taimille vähän varovaisesti, eikä aivan taimien juureen, vaan vähän kauemmas.

Testing: nokkosvettä tomaatinlehdille

Keräsin ja ryöppäsin eilisiltana kevään ekat nokkoset lettuihin (tulipa muuten taas namia... :) Olin juuri kaatamaisillani ryöppäysvettä pois, kun mieleeni tuli, voisiko sitä käyttää jotenkin kasveille?

Nokkosvesihän sisältää paljon hyviä ravinteita ja hivenaineita. Otin siis veden talteen ja jäin miettimään, mihin sen käyttäisin.

Vasta aika hiljattain kasvihuoneeseen istuttamani tomaatintaimet näyttivät vähän siltä, että ne kaipaisivat hiukan lisää ravinteita. Niinpä päädyin suihkuttelemaan nokkosvettä kokeeksi tomaatinlehdille suihkepullolla ilman sen kummempaa tietoa siitä, onko tuo lainkaan järkevää tai edes turvallista. En laimentanut keitinvettä lainkaan, vaan suihkuttelin ihan sellaisenaan.

Suht tuhtia tavaraa, nokkosenlehtiä oli alunperin litran verran, ja vettä puolisen litraa. Sen verran kuitenkin luin, että nokkovesisuihkuttelua voisi käyttää tomaateille kirvojen torjuntaan. Ok, vaikkakaan kirvaongelmaa minulla ei kyllä ole tomaateissa ainakaan tähän mennessä koskaan ollut.

Sen verran tuo kokeilu kuitenkin hirvitti, etten uskaltanut suihkutella kaikkia tomaatteja, vaan kokeeksi ainoastaan pienen osan. Tein suihkuttelun eilisiltana. Kuinka ollakaan, tomaatit ovat edelleen hengissä - ja itse asiassa, yllättäin näyttäisi jopa siltä, kuin ruiskuteltujen tomaattien ylimmät lehdet olisivat saaneet tässä ihan päivän aikana selvästi voimakkaamman vihreän värin.

Ihan kuin tomaatti olisi vahvistunut vuorokaudessa!

Ei siis nähtävästi haitallinen kokeilu, ehkä jopa jotain hyötyä? Olenkin näissä puutarhahommissa vakaasti sitä mieltä, että kaikkea sellaista voi ja kannattaa kokeilla, mistä ei ole ainakaan haittaa :)

Erikseen on sitten vielä pari viikkoa muhitettava nokkoskäyte, josta olen kirjoittanutkin jo aiemmin.

Kesäkurpitsa - perushelppo runsaudensarvi

Jos haluat kasvattaa ainakin yhtä kasvia, jonka satoisuus on aikalailla varmaa kesänä kuin kesänä - valitse kesäkurpitsa.

Huomasin nyt vähän yllätyksekseni, ettei täältä blogistani näytä löytyvän tämän mukavan kasvin kasvattamisesta lainkaan omaa juttua, niinpä pitää korjata tilanne nyt.

Kesäkurpitsa on hyvin helppo ja kiitollinen kasvatettava. Siihen liittyy ainoastaan pari pientä haastetta, jotka on syytä pitää mielessä: kurkkukasvina se on varsin hallanarka, joten alku- ja loppukesän kylmien öiden suhteen on syytä olla tarkkana.

Toinen haaste onkin positiivisempi; kesäkurpitsa tuottaa parhaimmillaan erittäin runsaan sadon, joten kurpitsamäärän kanssa voi ajoittain olla vähän ihmeessä.

Siksipä taimia ei kannata kasvattaa kovin montaa, jo muutama kasvi riittää hyvin tyydyttämään suuremmankin perheen kesäkurpitsantarpeen. Jos kasvamassa on vaikkapa viisi tainta, riittää parhaimpaan satoaikaan kurpitsanpötkylöitä jo jaettavaksi ystäville ja muille tuttavillekin.

Monenlaisia lajikkeita

Lämpöä rakastavat kesäkurpitsat kannattaa taimikasvattaa sisätiloissa. Lyhyt taimikasvatus riittää; siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa, aina yksi siemen halkaisijaltaan reiluun kymmensenttiseen ruukkuun.

Kesäkurpitsaa on olemassa monenvärisenä ja -muotoisena; on pyöreämpää ja pitkulaisempaa, keltaista, vihreää, valkoista, yksivärisempää ja raidallista.

Lisäksi löytyy yksi lajike, joka pölyttyy itsestään, ilman hyönteisten apua. Se on nimeltään Parthenon ja toimii erityisen hyvin esim. varhaisena alkukesän lajikkeena, kun pölyttäjiä ei välttämättä ole vielä juuri liikkeellä - tai vaikkapa parvekeella tai muussa suljetussa tilassa.

Valkoinen Long white bush -lajike taas on erityinen siitä, että kesäkurpitsat säilyvät jääkaapissa hyvinä huomattavasti pidempään kuin muiden lajikkeiden. Tämä on hyvä asia etenkin satokauden lopussa, kun kasvimaalta ei enää saa tuoretta tavaraa.

Eri näköiset kesäkurpitsat myös maistuvat hiukan erilaisilta, niinpä kannattaakin kylvää vähän useampaa eri lajiketta, jolloin ruokapöytään saa mukavaa vaihtelua.

Ulos hallojen mentyä

Kesäkurpitsantaimet kasvavat vauhdilla. Ne voi istuttaa ulos kesäkuun alkupuolella, kun hallaöitä ei enää näytä olevan. Jos kylmä yö uhkaa, taimet kannattaa suojata huolella.

Kesäkurpitsantaimet kasvavat melko kookkaiksi, niinpä taimien väliin kannattaa jättää lähemmäs metrin verran tilaa.

Kesäkurpitsa kaipaa suht voimakasta lannoitusta; istutuskuoppaan kannattaakin laittaa reilusti vahvaa kompostia, ja lisäksi vielä kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin.

Kun istutuslannoitus on riittävän vahva, eivät kesäkurpitsat tarvitse kasvukauden aikana juurikaan hoitoa, ne kasvavat siis lähes itsestään. Ainoastaan kuivempina kausina niitä on hyvä kastella.

Älä anna kasvaa turhan suuriksi

Odotetun kesän ensimmäisen kesäkurpitsan tarjoaa
saavissa kasvava taimi, jonka pidän ensi alkuun
kasvihuoneessa, ja siirrän myöhemmin ulkosalle.  

Kesäkurpitsat kehittyvät kasvin emikukintoihin. Uusi kesäkurpitsanalku kasvaa silmissä, niinpä keruuajankohdan suhteen on syytä olla tarkkana.

Itse kerään ne suht pieninä, noin parikymmensenttisinä. Tämän kokoiset maistuvat huomattavasti paremmalle kuin parhaimmillaan puolimetrisiksi venyneet.

Kun kerää sadon pienenä, ei myöskään pääse syntymään ainakaan niin pahaa ylituotanto-ongelmaa.

Kesän loppupuolen hallaöinä taimet kannattaa suojata kaksinkertaisella harsolla. Jos kyseessä on vain yksittäinen kylmä yö, ja saa taimet hyvin suojattua, voivat ne parhaimmillaan tuottaa satoa pitkälle syyskuuhun.

Ja mitäs sitä kaikista kesäkurpitsoista oikein tekisi?

Vaikka ensimmäistä kesäkurpitsaa odottaa innolla, niin kiivaimpaan satoaikaan voi alkaa tuntua, että sitä "tulee jo korvista". Kesäkurpitsa on kuitenkin varsin miedon makuista, joten se on hyvin monikäyttöistä useisiin eri ruokiin.

Oikeastaan parhaaseen satoaikaan ei juuri ole ruokalajia, johon en sitä laittaisi. Erityisen mainiosti se sopii vaikkapa pizzaan, raastettuna vähän sinne sun tänne, sellaisenaan paistettuna tai grillattuna sekä tietysti perinteisesti täytettynä.

Sitruuna- tai limemarinoidut kesäkurpitsat on yksi parhaita
kesäkurpitsaherkkuja.

Yksi erityisen herkullinen ja meillä aina odotettu herkku on sitruuna- tai limemarinoitu kesäkurpitsa (linkki jutun lopussa).

Perinteisessä ranskalaisessa ratatouillessa se on tietysti myös aivan välttämätön.

Harmillisesti kesäkurpitsat eivät kestä kovin pitkää säilytystä (lukuun ottamatta em. valkoista lajiketta), enkä ole oikein keksinyt hyvää tapaa sen säilömiseen - etikkasäilykkeet kun eivät meillä tahdo tehdä kauppaansa.

Onneksi se sopii kyllä hyvin vaikkapa herkulliseen tomaattikastikkeeseen, ja kokeilinpa kerran huvikseni kesäkurpitsan kuivaamistakin.

Tässä vielä linkki juttuuni, mistä löytyy erilaisia kesäkurpitsaruokavinkkejä, mm. nuo marinoidut.

Tämä kesäkurpitsan kasvatuksesta kertova juttu taas liittyy eri hyötykasvien kasvattamisesta kertovaan sarjaani, missä on jo olemassa juttua seuraavista kasveista (linkit löytyvät myös blogini oikeasta reunasta):

Lehtikaali
Parsakaali
Maa-artisokka
Maissi
Hajuherne
Juuriselleri
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti