Niin hyvää, pestoa moneen lähtöön

Erilaisista yrteistä valmistettava pesto on kerrassaan loistojuttu.

Se on monikäyttöistä, hyvää, erittäin yksinkertaista ja helppoa valmistaa. Pestoon saa kätevästi käytettyä mahdolliset ylimääräiset yrtit.

Erilaiset pestot sopivat äärimmäisen helpoksi ja herkulliseksi pastakastikkeeksi. Niitä voi käyttää myös leivän päällä, uusien perunoiden kera sekä kalan, lihan ja erilaisten kasvisten kanssa. Ai miten odotankaan nyt kesän ensimmäisiä uusia perunoita sekä kesäkurpitsaa kera peston!

Ihanan aromikas tillipesto odottaa kaveriksi uusia perunoita. Tytär käyttää tätä kylmäsavulohipizzaan 😊

Pestoa voi tehdä  perinteisen basilikan lisäksi mainosti esimerkiksi nyt juuri parhaimmillaan olevista nokkosista sekä tillistä, persiljasta tai vaikkapa lipstikasta - tai näiden yhdistelmästä.

Pestoon tulee yrtin tai yrttien lisäksi hyvää ruokaöljyä, parmesaniraastetta, valkosipulia, vähän sitruunamehua, ripaus suolaa sekä lisäksi esimerkiksi pinjan- tai auringonkukansiemeniä taikka cashewpähkinöitä. Itse suosin auringonkukansiementen ja cashewpähkinöiden seosta, paahdan siemenet yleensä kevyesti pannulla ennen käyttöä.

Netistä löytyy runsaasti tarkempia ohjeita.

Monitoimikoneessa hienonnettu pesto.

Kaikki ainekset laitetaan monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimeen ja surautetaan tasaiseksi.

Nokkospesto on myös namia 😊

Pesto säilyy jääkaapissa viikon verran, jos ei purkki tyhjene jo aiemmin 😊 Pestoa voi myös pakastaa.

#pesto #yrtti #yrttipesto #tilli #tillipesto #nokkospesto #itsetehty #itse #tehty #nokkonen #lipstikka #vinkki #ruokavinkki

Jännittävää, kesäkurpitsaa kimchin tapaan

Teki mieli kokeilla kesäkurpitsaa aivan uudella tavalla, korealaisen kimchin tapaan.

Kurpitsat ovat nyt tekeytymässä purkissa huoneenlämmössä parin päivän ajan, sitten pääsee maistelemaan.

Kimchi on yleensä kiinankaalista hapattamalla valmistettu korealainen perinneruoka. Se on tärkeä tapa säilöä etenkin kiinankaalia ja toisinaan myös muita vihanneksia.

Perinteisesti kimchi valmistetaan suurissa saviruukuissa. Ruukut upotetaan maahan pitkän käymisprosessin ajaksi.

Kimchin valmistuksessa voi oikaista käyttämällä mausteista korealaista gochujang-tahnaa, riisiviinietikkaa ja aasialaista kalakastiketta. Gochujang on valmistettu käyttämällä soijapavuista ja chilistä. Tein kesäkurpitsat tällä ohjeella.

Gochujang-tahnaa.

Gochujangin suhteen pitää olla tarkkana, jos sen tulee olla gluteenitonta. Sen valmistuksessa käytetään nykyään usein myös vehnäjauhoja, etenkin tavallisista kaupoista saatavissa versioissa. Gluteenitonta löytyy paremmin aasialaisista kaupoista.

Jännää nyt vielä hetki odotella ennen kuin pääsee maistelemaan kesäkurpitsoita 🙂

Tästä pääset lukemaan muita ruokavinkkejäni kesäkurpitsasta.

Myös avomaankurkuista, joita nyt juuri kypsyy vähän liiankin kanssa, voisi kokeilla kimchiä samaan tapaan.

Ah, kesäkurpitsaa helposti aasialaisittain!

Tätä hetkeä olen odottanut! Että ensimmäinen kesäkurpitsa kypsyy, ja pääsen testaamaan siihen aasialaistyyppistä maustekastiketta, johon olen talven mittaan ihastunut.   

Ensimmäinen kesäkurpitsa oli kasvanut
juuri ja juuri sen kokoiseksi,
että ratsin sen nyppäistä.

Olin ajatellut, että kastikkeen vähän voimakkaammat maut voisivat sopia mainiosti miedon kesäkurpitsan liittolaiseksi, eikä mennyt tämä arvelu pahasti pieleen. 

Kastikkeeseen tulee:

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

1/2 tl seesamiöljyä (hätätapauksessa muukin ruokaöly käy, mutta seesamiöljy antaa juuri sen oikean maun)

Ripaus sokeria 

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Lisäksi maun mukaan rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä

Pilko kesäkurpitsa esim. pieniksi suikaleiksi tai ohuiksi siivuiksi, ja sekoita kastike joukkoon. Sekoittele makusi mukaan joukkoon tämän hetken hittituotetta, rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä. 

Olen aiemmin käyttänyt tätä kastiketta muun muassa kurkun, hienoksi silputun kukkakaalin ja porkkanoiden kanssa. Se sopii oikein mainiosti näiden kaikkien kanssa. Eri kasviksia voi myös sekoittaa keskenään ja käännellä sitten kastikkeen niiden joukkoon.

Tämä ihana herkku on hetkessä valmis nautittavaksi - ja häviää myös hetkessä :) 

Täytyykin lisätä tämä ohje listalleni, josta löytyy vinkkejä siihen, mitä kaikkea kesäkurpitsasta voi valmistaa.

Voisi kuvitella, että tämä kastike sopisi mainiosti myös sienten kera, tässä ensimmäisiä kantarelleja odotellessa... 

Ihanat punajuuripihvit

Nyt tuli mielestäni ihan älyttömän hyvää punajuuresta, tein raastepihvejä seuraavasti:

Juurekset ovat nyt parhaimmillaan!

Pari isohkoa punajuurta tai 5 pientä
Paketti halloumi-juustoa (200 g)
1 kananmuna
3/4 korppujauhoa

halutessasi vähän valkopippuria

Kuori ja raasta punajuuret. Suurimman osan voi raastaa karkeaksi raasteeksi, pienemmän osan voi raastaa hienommalla terällä. Raasta myös halloumi-juusto karkeaksi raasteeksi.

Puristele punajuuriraastetta kädessä, jotta ylimääräinen neste irtoaa pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos kerkiää, voi massan antaa turvota jonkin aikaa.

Muotoile massasta ohuehkoja pihvejä ja paista pannulla kypsiksi.

Muotoilin pihvit noin vajaan sentin paksuisiksi, jolloin ne myös kypsyivät varsin nopeasti. Halloumista tulee sopivasti suolaa, joten mausteitakaan ei ole välttämätöntä lisätä.

Pihveistä tuli tosi rapeapintaisia ja aivan uskomattoman herkullisen makuisia, parasta mitä olen punajuuresta koskaan tehnyt. Punajuuri ja halloumi ovat loistava pari!

Vielä vinkki, punajuuri kannattaa raastaa tiskialtaan pohjalla,
niin ei tule  sotkua pitkin keittiötä!

Jos haluat vähän miedompaa makua, voi osan punajuuriraasteesta korvata esim. kesäkurpitsa- tai porkkanaraasteella.

#punajuuri #pihvi #raastepihvi #hyvä #herkulliset #kasvisruoka #juures #vinkki #niksi

Vinkkejä kesäkurpitsatalkoisiin!

Helteet kuuluvat kypsyttäneen maassamme ennätyksellisen kesäkurpitsasadon, ja kansalaisia pyydetään mukaan kesäkurpitsatalkoisiin, jottei runsasta satoa jouduta kärräämään kaatopaikalle.

Pari vuotta sitten muistan vastaavanlaisen toiveen tulleen kukkakaalin suhteen. Silloin ainakin homma toimi, ihmiset säntäsivät joukolla kukkakaalikaupoille, ja tilanne oli pelastettu. 

Laitoin tähän kuviksi pari kuvaa tyttäreni parvekkeelta. 
Nämä kertonevat siitä mistä puhutaan! Tyttärelle kasvattamani kesäkurpitsantaimi
pursuaa pieniä kesäkurpitsanalkuja sellaisessa määrin, etten ole tällaista
aiemmin nähnyt.

Meidän puutarhassamme kesäkurpitsatuotanto on toistaiseksi hyvin maltillista, lähinnä sen ansiosta, että olen kylvänyt viisi kesäkurpitsantainta tarkoituksella vähän eri aikoina.

Ensimmäinen on tarjoillut satoaan jo reilut kuukauden päivät, viimeiset vasta availevat ensimmäisiä nuppujaan, hyvä näin. Mutta annas olla, kun kaikki viisi pääsevät täyteen vauhtiin, sitten on hyvät kesäkurpitsavinkit jälleen tarpeen 🙂

Kesäkurpitsahan on hyvin monikäyttöinen kasvis. Miedon makuisena se kaipaa kuitenkin kaverikseen suht voimakkaat mausteet. Minun ehdoton lempparini on sitruunaiset ja ihanan valkosipuliset marinoidut kesäkurpitsat.

Tässä linkki juttuuni, jossa parhaat kesäkurpitsavinkkini, myös marinoitujen kesäkurpitsoiden ohje.

#kesäkurpitsa #kesäkurpitsatalkoot #resepti #kesäkurpitsaohje #ohje #vinkki #kesäkurpitsavinkki

Tule mukaan pottuhaasteeseen!

Kuulin juuri radiosta, että nyt onkin käsillä harmillinen ongelma. Perunan menekki on romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan loputa hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Meillä syödään suht paljon perunaa, kun niitä löytyy helposti omasta kellarista, varmaan huomattavasti enenmmän kuin keskivertoperheessä.

Perunahan on tosi monikäyttöistä, sitä voi keittää, paistaa, muusata ja siitä saa myös vaikkapa laatikkoruokia.

Se on myös hyvää lähiruokaa ja perunan hiilijalanjälkikin on vain noin kymmenesosa vaikkapa riisin vastaavasta. Nyt pääset vielä ehkäisemään ruokahävikkiä, kun perunaa käyttämällä varmistat, etteivät jo varastossa olevat potut jää käyttämättä.

Koska peruna on kaikin puolin hyvää, olen jo kauan sitten kirjoittanut blogissani tällaisen postauksen, missä on yli kymmenen erilaista perunaruokavinkkiä. (pahoittelut, huomasin että linkki oli jäänyt ensi alkuun puuttumaan tästä :( )

Nyt ajattelin laittaa tällaisen haastepostauksen, missä voit kertoa, missä muodossa teillä syödään tänään perunaa?

Meillä tehdään tänään aurajuustoperunoita, ne olivat ruokalistalla jo ennen tuota aamuista radiojuttua.

#perunahaaste

Tämän helpompaa ei voi sushi olla!

Sopinee tämä näin pääsiäiseenkin, vaikkei ihan perinteisin pääsiäisruoka olekaan. Mutta väriensä puolesta ainakin, ja myös vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi tuhtien pääasiäisherkkujen lomaan.

Aika ajoin kun nimittäin alkaa tehdä kovasti mieli sushia. Nyt korona-aikaan ei kuitenkaan oikein houkuttele käydä noutamassa sushia vaikka irtomyynnistä, mahtaako sitä tällä hetkellä olla tarjollakaan?

Itse taas ei viitsisi kovin usein ruveta sushia vääntämään, sen verran suuritöisiä ne ovat. Mikä siis ratkaisuksi?

Sushikulho on loistava keksintö, siihen tulee sushin ainekset helposti päällekkäin kasattuna, ei tarvitse muotoilla eikä rullailla.

Sushiriisipussin ohjeen mukaan keitetty, maustettu ja jäähdytetty sushiriisi kipataan kulhon pohjalle. Hätätapauksessa myös tavallinen puuroriisi toimii vallan hyvin.

Riisin päälle voi lorauttaa kastiketta, joka on tavanomaisen sushikastikkeen kaltainen, eli wasabitahnaa ja soijakastiketta sekoitettuna, lisäksi mukaan sekoitetaan vielä reilu loraus ruokaöljyä.

Osan kastikkeesta voi säästää siten, että ruokailijat voivat vielä itse lisätä sitä lautaselleen annoksen päälle.

Riisin päälle kulhoon kasataan muut ainekset: esimerkiksi kalaa ja erilaisia kasviksia. Pinnalle voi vielä ripotella vähän (paahdettuja) seesaminsiemeniä ja pieneksi silpuksi hienonnettua kuivattua merilevää.

Nautitaan tavanomaisten sushilisukkeiden, hillotun inkiväärin ja edellä mainitun kastikkeen kanssa.

Nam, niin nopeaa ja helppoa!

Ihanaa, aurinkoista pääsiäistä!

Hyvää, helppoa, halpaa ja nopeaa kotiruokaa

Arki muuttui yhdessä hujauksessa.

Vanhemmista tuli yhtäkkiä kokopäiväisiä opettajia, siivoojia, keittäjiä, valmentajia, lohduttajia, etätyöntekijöitä...

Monen tuntuu yllättäneen se, miten työlästä päivittäisen ruokarumban pyörittäminen on etätyönteon ja muun ohessa.

Niinpä ajattelin, että kokoan tähän pienen vinkkilistan hyvistä, helpoista ja vieläpä aika edullisista ruokalajeista, joista iso osa syntyy myös hyvin yksinkertaisista raaka-aineista. Nyt on myös hyvä aika hyödyntää kellarista viime kesän viimeiset juurekset, potut ja sipulit sekä pakastimesta marjat, vihannekset ja sienet.

Suurin osa näistä on varsin nopeita valmistaa. Osan valmisteluun menee vähän enemmän aikaa, mutta ruoka kypsyy sitten itsekseen uunissa.

Useimmat näistä on myös sellaisia, mitä voi valmistaa isomman määrän vaikka viikonloppuna ja lämmittää sitten viikon varrella.

Laitoin linkit niihin, joihin blogistani löytyy tarkempia vinkkejä tai valmistusohje. Ja tosiaan, tässä blogissa kaikkiruokaohjeet ja -vinkit on gluteenittomia.

Monenlaiset sosekeitot
Uunijuurekset
Munakasrulla
Munakkaat erilaisin täyttein
Superhelppo ja nopea omaatti-papumuhennos
Ihana italialainen papusoppa
Raastesalaatit (kaali, lanttu, porkkana...)
Erilaiset saaatit
Puurot, uunipuurot mm. uuniriisipuuro
Perunaa monessa muodossa
Lämpimät voileivät

Jämistä:
Perunasalaatti
Pikkupiiraat

Lopuksi vähän jotain hyvää:

Pannukakku ja pikahillo
Kiisselit
Vispipuuro











Seuraava postaukseni tulee olemaan puutarhakirja-arvonta. Kannattaa pysyä linjoilla, jos kaipaat mukavaa luettavaa ja katseltavaa!

Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Vielä paremmat kasviskroketit :)

Kaipa tässä olisi jälleen perjantai-illan iloksi syytä laittaa jonkunlainen postaus :)

Kirjoitin aiemmin ihanista kasviskroketeista, ja luulin, ettei niiden suhteen voi enää tuon paremmaksi pistää.

Tulin nyt tehneeksi kroketteja punajuuresta, ja hämmästykseni oli suuri, kun ne olivat vieläkin paremman makuisia kuin aiemmat, muista juureksista valmistetut. Punajuuri näyttääkin siis olevan kuin tehty tähän ruokalajiin.

Ihania punajuurikroketteja ja vähän muita herkkuja.

Jahkasin aikani, keitänkö punajuuret etukäteen, vai teenkö krokettitaikinan raaoista punajuurista, molemmanlaisia ohjeita näyttää löytyvän. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja se ainakin toimi loistavasti.

Raastettun punajuuren (valuta ensin pois ylimääräistä nestettä) lisäksi laitoin massaan kikherneitä, sipulia, valkosipulia sekä keitettyä perunaa raastettuna. Mausteeksi suolaa, yrttisuolaa, valkopippuria ja yrttejä. Massaa sitomaan vielä kananmuna ja vähän gluteenitonta jauhoa/korppujauhoa. Ainekset pyöräytetään monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi massaksi, mistä pyöritetään käsin pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan kypsiksi pannulla öljyssä tai uunissa. Ennen paistamista kroketit voi vielä kierittää (gluteenittomassa) korppujauhossa, jolloin niihin tulee ihanan rapea pinta.

Tämä on kyllä paras koskaan syömäni punajuuriruoka!

Oi, miten hyvää butternut-keittoa!

Tulipa butternut- eli myskikurpitsoista nyt mainion makuinen sosesoppa. Eikä syynä ollut mitenkään yksinomaan se, että keitto oli tehty ensimmäisistä itse kasvatetuista butternuteista :)

Butternutissa on ihanan pehmeä, omalaatuinen maku, joka muodostaa keiton muiden ainesten kanssa aikalailla täydellisen liiton. Mainiot makuvivahteensa tähän yhteiseen soppaan tuovat butternutin lisäksi lempeänluonteikas kookosmaito, moni-ilmeinen curry ja pehmeän tulinen cayenne.

Kookoksen sävyttämä kurpitsakeitto

1 myski- eli butternut-kurpitsa
1 keskikokoinen sipuli
(vähän valkosipulia)
1/2 - 1 tl curryä
ripaus cayennepippuria
3 - 4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa

Halkaise kurpitsa kahtia. Kaavi lusikalla pois siemenet ja niiden ympärillä oleva pehmeä malto, ota siemenet talteen. Poista kurpitsanpuolikkaista kuori veitsen avulla (ole varovainen, kuori on aika kovaa). Paloittele kurpitsanmalto pienehköiksi paloiksi.

Pilko sipuli hienoksi. Kuumenna kattilassa hieman ruokaöljyä ja kuullota siinä sipulisilppu kera mausteiden. Lisää kurpitsanpalat ja kasvisliemi. Keitä 10-15 min, kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Soseuta keitto, lisää kookosmaito, kuumenna keitto lähes kiehuvaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Ihana butternutsoppa vie kielen mennessään.

Kurpitsansiemenet voi paahtaa pannulla ja tarjota keiton kanssa.

Oikein hyvää isänpäivä-viikonloppua!

Mystiset viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

Kerroin aiemmin vanhoja reseptivarastojani kaivellessani löytäneeni erikoisen viipalekurkkujen ohjeen. Erikoiseksi ohjeen tekee se, että liemessä käytetään jostain kumman syystä kivennäisvettä - enkä tiedä miksi.

Yritin tätä googlaillakin, mutten löytänyt vastausta asiaan. Jos Nettimartta huomaat tämän, tietäisitkö sinä? Mulla on suuri luottamus Marttoihin näissä keittiöasioissa ;)

No, joka tapauksessa noita viipalekurkkuja tuli tehtyä, ja ne maistuvat oikein mukavilta ja raikkailta, varmaan ainakin osin juuri kiitos sen kivennäisveden. Ovat vähän tuorekurkun veroisia, kun liemessä ei ole kovin paljoa etikkaa.

Mutta sitten, tulipa mieleen kokeilla samaa lientä myös kesäkurpitsalle - ja nam, mikä makuelämys! Kesäkurpitsojen rakenne säilyy mukavasti aavistuksen rapsakampana kuin kurkkujen. Ohjeen mukaan nämä säilyvät jääkaapissa hyvinä pari kuukautta - meillä kyllä avattu purkillinen ei säilynyt vuorokauttakaan ;) Käytimme viipaleita mm. hampurilaisiin, mihin ne sopivat erinomaisesti korvaamaan perinteisen kurkkusäilykkeen.

Tämä on siis varsin hyvä keino säilöä vähäksi aikaa kerralla valmistuvaa liiallista kesäkurpitsa- tai kurkkusatoa. Nyt harmittaa pikkuisen ainoastaan se, etten ole tullut testanneeksi aiemmin tätä kaapissa jo pidemmän aikaa majaillutta reseptiä. Ohjeen lähdettä en valitettavasti osaa kertoa, toisaalta olen sitä tuunannutkin sen verran, ettei sillä enää liene niin suurta merkitystä.

Mainiot viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

1-2 pienehköä kesäkurpitsaa (tai 2-3 pitkää avomaankurkkua tai 3-4 pienempää)
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
tillin kukintoja ja varsia
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria

Liemi:
5 dl kivennäisvettä
1/2 dl väkiviinaetikkaa



Huuhdo kurpitsat tai kurkut huolella, valuta ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja viipaloi myös ne. Sekoita mausteet keskenään.
Lado puhtaisiin tölkkeihin vuorotellen kurpitsa-/kurkkuviipaleita, sipuleita, tillinpaloja ja mausteseosta.
Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada liemi purkkeihin. Laita päällimmäiseksi paino niin, että muut ainekset jäävät liemen peittoon. Sulje tölkit ja säilytä kylmässä, missä säilyvät hyvinä parisen kuukautta.

VINKKI: käytän säilyketölkeissä painona pieniä konjakki- tai snapsilaseja, joita löytyy kaapeista lähes vailla muuta käyttöä. Ne mahtuvat juuri sopivasti tölkkien sisään painamaan ainekset liemen suojaan, yleensä laitan lasit purkkiin alassuin.

Kesäinen feta-parsakaalipiiras

Näin parsakaaliaikaan kannattaa tehdä ihanaa piirasta, johon feta antaa mukavaa potkua.

Vielä munamaito päälle ja sitten uuniin.

Suolaisen (gluteenittoman) piiraspohjan ohje löytyy aiemmasta piiraspostauksestani.

Piiraan täytteeksi tulee esikeitettyjä parsakaalin kukintoja, fetajuustoa kuutioina sekä kuullotettua sipulisilppua yhden keskikokoisen sipulin verran (osa voi olla purjoa).

Piiraspohjalle aseteltujen täytteiden päälle kaadetaan munamaito, jota varten sekoitetaan keskenään:

2 kananmunaa
2 dl kermamaitoa
1/2 - 1 tl yrttisuolaa
musta- tai valkopippuria
(yrttejä)

Paistetaan 200 asteessa noin 30 min.

Reseptiaarteita

Sadepäivän ratoksi selasin rakkaita, paperisia :) reseptikokoelmiani. Sillä ajatuksella, jos jotain voisi vaikka heittää pois. Toinen toistaan erikoisempia ja innostavampia juttuja löytyi, pois heitettävää ei valitettavasti sen sijaan niinkään.

Olikin monia ohjeita, joita ei ole tullut vielä koskaan kokeiltua. Niin kuin vaikka erikoisen kuuloiset viipalekurkut, joiden liemeen tulee reippaanlaisesti kivennäisvettä. Minkähän vuoksi näihin laitetaan kivennäisvettä, olisi kiva tietää! Eipä löytynyt vastausta googlailemallakaan.

Näin sitä saa huomata, että tulee jumiutuneeksi säilönnässä ja muussa tiettyihin samoihin ohjeisiin vuodesta toiseen. Tähän ohjeeseen täytyy palata, myös täällä blogissa, kunhan kurkkuaika koittaa!

Houkuttelevia kakkureseptejä oli myös runsaanlaisesti, varmasti enemmän kuin yksi ihminen kerkiää elämänsä aikana leipoa! Varoittelinkin jo lapsia, että reseptiperintöä tulee... Löytyi ohje vaikkapa ihanan kuuloiseen vadelma-juustokakkuun. Vattuaikaan lienee vielä reilu kuukausi, voihan harmi.

Myös luonnonkasvien hyödyntämiseen näytti olevan monenlaista ohjetta. Muun muassa voikukkamehu. Tätä pitääkin tehdä nyt saman tien, sillä pakastimessa on hiukan alkukesällä keräämiäni voikukan terälehtiä. Olisin halunnut kokeilla voikukkasiman tekemistä, mutta siihen noita terälehtiä olisi tarvittu useampi litra! Ihan ei riittänyt aika tuon määrän keräämiseen, mutta mehua keräämistäni terälehdistä jo ohjeen mukaan syntyy.

Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä nämä paperiset reseptit kuvineen sytyttävät ainakin minussa ihan erilaisen kipinän kuin nettireseptien selailu. Toki nettikin on kätevä silloin, jos etsii vaikkapa jotain tietynlaista ohjetta tai vaikka ohjetta joidenkin tiettyjen, kaapista löytyvien raaka-aineiden pohjalta.

Vielä yksi perunaherkku: mashed potato

Vielä on hetki aikaa nauttia ihanista talviperunoista. Ne vievät mielestäni jopa voiton uusista perunoista - ovat maukkaampia ja niistä pystyy valmistamaan paljon monipuolisemmin erilaisia perunaruokia.

Ovathan toki uudet perunatkin oma, upea juttunsa! Ehkä näitä kahta ei oikeastaan passaakaan verrata keskenään, ovat kuitenkin niin eri asioita, vaikka sama kasvi onkin kyseessä.

Kirjoitin aiemmin siitä, mitä kaikkea perunasta voikaan valmistaa ruoaksi. Vielä yksi helppo ihanuus tuli nyt mieleeni, englantilaisittain mashed potato - olisiko suomeksi vaikka mössötty peruna, tai muhennetut perunat.

Tämä on tosihyvää, vähän kuin perunamuusia tai tuossa aiemmassa jutussa ollutta perunalunta, mutta kuitenkin erilaista ja jopa vielä maukkaampaa.

Kuoritut perunat keitetään kypsiksi maidossa. Sitten ne mössätään karkeaksi tuollaisella "kurvikkaalla", harvalla perunasurvimella.

Olennaista on, että joukkoon jää myös pieniä perunanpalasia. Mausteeksi suolaa, mukaan voi lisätä hieman rasvaa sekä lisäksi persiljaa tai muita yrttejä. Nam!

Jos tähteeksi sattuu jäämään, niin tämäkin käy hyvin rieskaan.

Ihana myski- eli butternutkurpitsa

Keittiön pöydällä puoli vuotta säilytetty

butternut-kurpitsa!

Kirjoittelin syksyllä tästä erityislaatuisesta kurpitsasta, nyt täytyy jälleen palata asiaan. Hyvänmakuisen, sisältä hauskan oranssinvärisen myskikurpitsan kun piti säilymän vaikka useita kuukausia ihan huoneenlämmössä. Tein testin ja säilyttelin syksyllä ostamaani kurpitsaa keittiönpöydällä aina tähän pääsiäiseen saakka, siis lähes puoli vuotta.

Nyt oli aika avata kurpitsa - ja mitä, se oli aivan priimakunnossa, ihan samanlainen kuin syksyllä! Melkoinen ympäristöihme siis, kun ei vaadi säilyäkseen sen kummempia olosuhteita.

Tein kurpitsasta ihanan pehmeän sosekeiton. Paloittelin kurpitsan sisuksen, laitoin sekaan saman verran bataatinpalasia, freesasin palasia vähän öljyssä ja keittelin niukahkossa vedessä kypsiksi.

Soseutin ja maustoin keiton (mm. vähän inkivääriä), lopuksi lisäsin joukkoon vielä puoli purkillista mascarponea. Voilà, aivan mahtavanhyvä sosekeitto oli valmis!

Otin tällä kertaa talteen myös kurpitsan siemenet, josko niistä saisi kasvatettua uusia yksilöitä, myskikurpitsan siemeniä kun tuntui olevan pikkuisen vaikea saada. Onnistuin niitä kuitenkin lopulta löytämään ja nyt on itämässä pari kappaletta, kylvetty muutama päivä sitten.

Samettinen sosekeitto butternutista, bataatista ja mascarponesta.

Mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän ihanuuden kasvatus meidän oloissamme onnistuu.

Munakasrulla - maistuva ja monipuolinen

Laitetaanpa näin pyhäpäivän iloksi jälleen yksi ruokavinkki, kun puutarhajuttuja on nyt ollut aika lailla. Munakasrulla on mainio ruoka; helppo, yksinkertainen ja melkoisen muuntuvainen. Sen sisään voi kääräistä monenlaista täytettä. Siihen sopivat hyvin viime syksynä kerätyt sienet, jos niitä sattuu olemaan vielä jäljellä. Munakasrulla onnistuu vallan mainiosti gluteenittomana.

Rulla sopii kevyeksi ateriaksi tai vaikkapa illanistujaisten suolaiseksi herkuksi. Raaka-aineet ovat sen verran yksinkertaiset, että rulla sopii hyvin myös sunnuntai-illan pelastajaksi silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Vähän samoin kuin letutkin sekä aiemmin postaamani vohvelit ja pannukakut.


Gluteeniton munakasrulla syntyy seuraavasti

75 g margariinia
1,5 dl gluteenitonta jauhoa
6 dl maitoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa

Täytevinkkejä:

esikypsennetyt sienet + sipuli, sinihomejuusto, persilja
kypsennetty (savu)lohi tai kylmäsavulohi + haudutettu purjo
katkaravut + haudutettu purjo, sinihomejuusto
ruskistettu jauheliha + sipuli + paprika

Taikinan valmistus: Sulata rasva kattilassa. Lisää jauhot vispilällä sekoittaen pienissä erissä ja kiehauta ne rasvassa. Lisää maitoa vähitellen joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehahtaa.

Sekoita jäähtyneeseen taikinaseokseen leivinjauhe, suola ja munat yksi kerrallaan vispilällä voimakkaasti sekoittaen.

Levitä taikina uunipanulle leivinpaperin päälle ja paista 225 - 250 asteessa 10 - 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt taikinalevy ylösalaisin toisen leivinpaperin päälle ja poista leivinpaperi pinnalta.

Kantarelli- ja aurajuustotäytteinen munakasrulla
puoliksi kiinni rullattuna. 

Levitä täytteen ainekset tasaisesti taikinalevylle ja ripottele lopuksi juustoraaste niiden päälle. Säästä pieni määrä juustoraasteesta levitettäväksi rullan pintaan.

Kääri taikinalevy rullalle ja ripottele loppu juustoraaste rullan päälle. Tähän asti rullan voi tarvittaessa valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja säilyttää kylmässä.


Ennen tarjoamista lämmitä rulla vielä uunissa niin, että juustoraaste pinnalla saa hieman väriä, 10 - 15 min.

Valmista nautittavaksi!

Fondueta retkikeittimellä!

Joskus talvella tekee mieli herkutella sveitsiläisittäin juustofonduella tai suomalaisemmin fondyyllä.

Fonduen kultakausi taisi olla Suomessa joskus -80-luvulla, joten tämä on ihanan kasaria!


Koska fondueta tulee kuitenkin tehtyä melkoisen harvoin, emme ole hankkineet erillistä fonduekeitintä. Homma onnistuu vallan hyvin spriikäyttöisellä retkikeittimellä, jollainen meiltä valmiiksi löytyy.

Retkikeitin nostetaan ruokapöytään, keittimen alumiinikattiloiden sijaan käytän sopivan kokoista tavallista teräskattilaa, samaa missä juustokastike ensin valmistetaan liedellä ja jonka retkikeitin sitten pitää lämpimänä pöydässä.

Oman puutarhan antimista juustofonduessa kastettavaksi sopivat näin talvella hyvin porkkanat, miksei juuriselleri ja lanttukin, kesällä myös esimerkiksi kukkakaali ja kesäkurpitsa. Sveitsiläiset kastavat kuulemma keitettyä perunaakin, eipä ole tullut kokeiltua, ainakaan vielä.

Fondueohjeita löytyy hyvin netistä, mutta pistetään nyt tähän kuitenkin.

Juustofondue 
n. 5 hengelle

n. 600 g paria - kolmea erilaista juustoa (esim. emmental, gruyere, kermajuusto)
2 dl kuivaa valkoviiniä, ruokakaupan alkoholitonkin käy hyvin
3/4 dl vettä
1 rkl maissijauhoa
maun mukaan valkosipulia ja pippuria

Leikkaa juustot pieniksi kuutioiksi. Laita viini kattilaan, kuumenna liedellä ja sulata juusto kuumaan viiniin tasaisesti sekoittaen varoen pohjaan palamista. Kun juustot ovat sulaneet, lisää veteen sekoitettu maissijauho kattilaan jatkaen sekoittamista lämpimällä levyllä kunnes kastike on tasaista. Oikeaoppisesti sekoittamisessa tulee käyttää puista lastaa (jossa vielä on reikä keskellä) ja sekoittaminen tulee tehdä kahdeksikon muotoisella liikkeellä.

Nosta kattila pöytään liekin päälle. Liekki saa olla aika pienellä siten, että kastike pysyy lämpimänä, muttei kuitenkaan kiehu. Jokainen ruokailija kastaa itse vihannes- ja leipäpalansa haarukalla tai oikealla fonduetikulla kastikkeeseen, jolloin kastiketta voi samalla hiukan sekoittaa pohjaa myöten, ettei se pala pohjaan.

Sosesoppaan ei ihmeitä tarvita

Härkäviikot jatkuvat ja sosesoppa toimii hyvin pakkasella. Blogissani on näkynyt useampikin sosekeitto ja tulikin mieleen koota vinkkilista siitä, mistä kaikesta sosekeittoa voi valmistaa - itse asiassa vastaus on: melkein mistä tahansa juureksesta tai vihanneksesta.

Nyt sattuikin vielä oikein sopivasti, kun juuri julkaistuissa uutukaisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan nimenomaan syömään enemmän juureksia ja vihanneksia. Oikeilla jäljillä siis ollaan!

Sosekeiton valmistus kannattaa aina aloitaa sillä, että kuullottaa keittokattilan pohjalla rasvassa hienoksi pilkotun sipulin ja/tai purjoa. Sitten sekaan lisätään muita juureksia tai vihanneksia pilkottuna ja jatketaan kuullottamista vielä hetki.

Seuraavaksi lisätään vettä niin, että kasvikset peittyvät ja keitetään, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tässä vaiheessa voi jo ripotella mausteeksi maun mukaan suolaa, pippuria ja kuivattuja yrttejä. Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian tanakkaa.

Lopuksi keittoon voi vielä lorauttaa makua antamaan joko hieman kermaa, tuorejuustoa, ranskankermaa tai sulatejuustoa. Kookosmaito tai -kermakin sopii. Sosekeittoon onkin hyvä käyttää näistä jääkaappiin jääneitä purkinpohjia. Juustoraastekin sopii hyvin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Jos maku sattuu sellaisenaan kohdilleen, ei noita maitotuotteita tarvita välttämättä lainkaan lisäämään täyteläisyyttä (ja kaloreita!).

Tässä joitain sosekeittoon hyvin sopivia kotimaisia vihanneksia:

Klassinen purjo - peruna
Parsakaali - peruna
Kukkakaali - parsakaali
Porkkana - peruna
Maa - artisokka - peruna
Kyssäkaali - parsakaali/peruna
Palsternakka - peruna

Ja tietysti kaikkien edellä mainittujen sekoitukset. Kaikkiin keittoihin sopii hyvin myös kesäkurpitsa sekä selleri makua antamaan.

Vielä muutamia muita, vähän erikoisempia tai eksoottisempia sosekeiton raaka-aineita:

Sienet
Bataatti
Butternut-kurpitsa
Kastanjat paahdettuna (en ole kokeillut, mieli tekisi. Mutta kun täältä pohjolan perukoilta saa nykyään vain surkeita kiinalaisia kastanjoita)

Tässä vielä linkki toiseen, myöhemmin kirjoittamaani sosekeittopostaukseen: Sosesopan uudet liittolaiset