Muutama päivä poissa kotoa...

Omaan puutarhaan on aina jännä palata muutaman poissaolopäivän jälkeen. Pienessäkin hetkessä ehtii varsinkin näin satoa pursuavaan aikaan tapahtua suorastaan pieniä ihmeitä.

Kurkut kiipeilevät raudoitusverkossa.

Kurkkuja oli valmistunut jälleen sylillinen, ja papuja kypsynyt lähemmäs sankollinen. 

Laskin juuri huviksi, että jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä 27 kpl kappaletta reippaankokoisia avomaankurkkuja 🙂 Täytynee yrittää säilöä niitä, joskaan etikkakurkut eivät ole oikein lemppareitani.

Rakastamiani pulleita herneenpalkoja oli riittämiin rouskuteltavaksi.

Herneet ja runsassastoinen salkopapu kiipeilevät
sulassa sovussa harjateräksessä.

Tästä pidän erityisesti, kun salkopavut roikkuvat rehevinä pään yllä
kietoutuen myös vieressä oleviin maisseihin.

Myös tänä vuonna erittäin runsasta satoa pukkaavat maissit olivat jatkaneet kypsymistään, joskaan eivät vieläkään vaikuttaneet aivan valmiilta. Toivottavasti riittävän lämpimiä päiviä vielä riittäisi, joskin säätila taitaa nyt olla harmi kyllä muuttumassa huomattavasti kylmemmäksi.

Kesäkurpitsoita oli valmistunut sopivasti vain muutama.

Kovasti myös odottelen milloin seuraava ihana hokkaidokurpitsa mahtaisi olla kypsä poimittavaksi. Se on tämän kesän mielenkiintoinen uutuuskasvikokeiluni. Yhdestä kurpitsanpallerrosta olen päässyt tähän mennessä nauttimaan.

Välillä kannattaa ottaa vähän etäisyyttä puutarhaan, niin kaikki tuntuu taas hetken aikaa aikaa uudelta ja erityiseltä.

Näppärä pieni harjateräsidea!

Olen kertonut, kuinka olen tykästynyt harjateräksen ja betoniraudoitusverkon käyttöön puutarhassani monella eri tavalla - koristeena, köynnöstukena, aitoina...

Muutama viikko sitten Lepaalla käydessäni löytyi jälleen uudenlainen idea, miten kahdesta lyhyehköstä harjateräksenpätkästä saa helposti yksinkertaisen tuen tai pidikkeen.

Kahden samanpituisen pätkän toinen pää taivutetaan muutaman sentin matkalta noin 45 asteen kulmaan, minkä jälkeen pätkät kiinnitetään toisiinsa. Lepaalla nämä pätkät oli hienosti hitsattu kiinni toisiinsa. Koska minulla ei ole hitsivehkeitä, niin pätkät voi mainiosti sitoa yhteen myös muutamalla riittävän vahvalla rautalanganpätkällä.

Tähän tarkoitukseen sopinee parhaiten kaikkein ohuin harjateräs. Siitä tulee kuitenkin huomattavasti tukevampi, kun tulee kaksi pätkää vierekkäin.

Valmiin tuen varaan voi asetella mitä ikinä mieleen tulee, mitähän kaikkea käyttöä näille keksisikään? :) Ainakin marjapensaiden tukirenkaiden tukena nämä voisivat toimia mainiosti!

Harjateräksessä on kiva kiipeillä...

näin tuumaisi toivottavasti salko- eli köynnöspapu. Istutin kesäkuussa muutamia salkopavun taimia erilaisten harjaterästen ja raudoitusverkkojen juurelle, joita pitkin ne saavat kiivetä korkeuksiin. Mukavasti ovatkin pavut valtaamassa kiipeilyalustojaan.

Pari kappaletta kapuaa tuessa, joka on tehty kahdesta taivutetusta, ristikkäin asetetusta harjateräksenpätkästä. Yksi taas menee pitkin raudoitusverkosta taivutettua kaariporttia.

Kaariportissa kiipeilevän pavun varsi on tehnyt hauskoja kieppejä, ihan kuin olisi matkinut pyöreäksi väännettyjen teräksenpäiden muotoja. Tästä kaaressa kiipeilevästä pavusta odotan erityisesti sitä, että jossain vaiheessa valmiit pavunpalot roikkuisivat hauskasti alas tuolta kaaren yläosista. Saas nähdä, miten tässä tänä kesänä ehtii käymään.

Salkopapuja olisi voinut laittaa enemmänkin, ne ovat mukavan runsassatoisia. No, ensi kesänä sitten.

Kukkien lisäksi näkyy pienenpieniä pavunalkuja.

Hyvää viikonloppua - ja elokuun alkua... joka tuli nyt kyllä vähän turhan varhain...