Ou nou, taas uusi tomaatin tuholainen 😞

Olen ihmetellyt, kun muutamien tomaatintaimien alalehtiin on ilmestynyt syötyjä reikiä, ja osin myös tomaatteihin.

Tuloksetta olen yrittänyt etsiä syyllistä, vaan nyt sattui viimein silmääni toukka itse teossa! Enpä ole tähän tomaatin tuholaiseen aiemmin törmännyt, vihannesyökkösiä, ansarijauhiaisia ja muita on kyllä nähty.

Voihan ällötys, sanon.

Google tiesi määrittää tämän rantatarhayökkösen toukaksi, kaikenlaista ötökkää sitä löytyy.

Toivottavasti tämä toukka oli nyt ainoa laatuaan, ja tomaatit saisivat olla jatkossa rauhassa, saapa nähdä. Onneksi tämä sattui nyt löytymään, tietääpä jatkossa ainakin mitä etsiä.

#Tomaatti #tuholainen #rantatarhayökkönen

Vannomatta paras!

Edellisessä kylvöpostauksessani kerroin, miten olen tyytyväinen siitä, että tulin lopettaneeksi työlään kaalinkasvatuksen viime vuonna. Niin herkullista kuin vaikka parsakaali onkin 😊 Mutta kaalit ovat niin kovin hankalia suojattavaksi monilta niitä vaanivilta tuholaisilta.

Vaan kuinkas kävikään, nyt aloin kovasti kaipailemaan omaa kiinankaalia, jotta pääsisi tekemään ihanaa korealaista kimchiä.

Eihän siinä muu auttanut kuin laittaa vanhat kiinankaalinsiemenet multaan. Ja kuinka ollakaan, useita vuosia vanhat siemenet itivät yllättävänkin hyvin.

Tosin, kun tarkkoja ollaan, ei kiinankaali ole kaali ensinkään, vaan se kuuluu nauriskasveihin.

Sieltä pienet kiinankaalinalut nousevat.
Astian takaosassa on vähän muutakin, salaattia sun muuta.

Yhtä kaikki, kiinankaali on kasvatettavana vähintään yhtä haastava kuin varsinaiset kaalit. Se on aivan erityinen tuholaismagmeetti, kuten monet muutkin ristikukkaiskasvit, joihin kaikki kaalit kuuluvat. No, pitäähän haasteita aina olla 😊

Toisaalta mietin, että voisivatko kaalintaimet olla täällä rivarissa paremmin tuholaisilta piilossa, kun nuo naapurit tuskin kaaleja kasvattelee 😂

Näillä pienenpienillä tiluksilla ne ovat myös paremmin valvovan silmäni alla, ehkä myös vähän helpommin suojattavissa.

Toisaalta saattaa olla, että kaalit innostuvatkin kukkimaan ennen aikojaan, kun piha on niin aurinkoinen ja lämmin.

Aika näyttää, päästäänkö tässä nauttimaan oman maan kimchistä? 

#kaali #kiinankaali #kasvatus #rivitalo #piha #pieni #puutarha #kimchi #siemen #taimikasvatus #taimi

Mainio maa-artisokkasato!

Syksy on edennyt sen verran pitkälle, että tuli aika kaivella maa-artisokkasato esiin maan uumenista. Olisivat ne voineet olla maassa vielä pidempäänkin, aina pakkasten tuloon saakka.

Maassa nuo säilyisivät kaikkein parhaiten, paitsi että pelkäsin myyrien hyökkäystä, sillä maa-artisokat ovat niiden suurta herkkua. Yhtenä syksynä ne veivät koko sadon.

Maa-artisokka on kiitollinen ja helppo kasvatettava. Odotin tänä vuonna huomattavasti heikompaa satoa, sillä minulla jäi mukuloiden istuttaminen hyvin myöhäiseen, eivätkä ne lähteneet ensin edes kovin hyvin kasvuun. 

Tässä vain yhden kasvin runsas sato. Jätin kuitenkin muiden varsien mukulat vielä toistaiseksi maahan, kun on niin kovin lämmintä. Täytyy toivoa, etteivät päädy myyrien hampaisiin.

Jotain kuitenkin tapahtui, kasvit ottivat yllättäin hyvän kasvuspurtin ja tuottivat lopulta jopa tavanomaista paremman sadon.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin maa-artisokan kasvattamisesta ja vähän vinkkejä sen käyttöön.

Tässä vielä konstini juuresten puhdistamiseen. Surautan savet pois nopsasti painepesurilla. Saman teen myös porkkanoille. Täytyy vain varoa, ettei paine ole liian kovalla, jottei se vahingoita kasvisten herkkää kuorta. Mutta näin lähtevät nopeasti ja helposti puhtoisiksi 🙂

#maa-artisokka

Konsteja lehtokotiloiden torjuntaan

Tämä vuosi tuntuu erinäisten juttujen perusteella olevan poikkeuksellisen hankala lehtokotilovuosi. Toivottavasti tämä ei ole esimakua siitä, mitä tuleman pitää ilmastonmuutoksen edetessä. Tämä hellejakso on nyt hieman helpottanut tilannetta, ainakin tilapäisesti.

Ällötys kurkunlehdellä.

Meilläkin lehtokotilo-ongelma on ensimmäistä kertaa aivan räjähtänyt käsiin.

Kotiloita on isolla alueella niin valtavat määrät, ettei niitä vastaan tunnu pystyvän taistelemaan oikein millään keinoin.

Toimivimmalta vaikuttaisi tähänastisten kokemusteni perusteella useamman eri keinon yhdistelmä. Oma perspektiivini lehtokotilo-ongelmaan on kuitenkin niin lyhyt, etten vielä pysty sanomaan mitään kovin lopullista.

Kerääminen

Moni vannoo kotiloiden keräämisen nimiin. Se varmaan olisikin tehokasta, mutta ei kyllä onnistu näissä mitoissa. Saisin käyttää joka päivä varmasti useamman tunnin kotiloiden metsästämiseen, enkä silti oikein usko, että loppua tulisi. Laskin huvikseni, että jos noin 3 ha:n tontillamme majailee vaikka viisi kotiloa neliöllä, tarkoittaisi se yhteensä 150 000 kotiloa!

En myöskään tiedä, millä tavoin niin isot kotilomäärät hävittäisikään. Tästä pääset vinkkiini siitä, mitä olen kerätyille kotiloille toistaiseksi tehnyt.

Kupariteippi

Kupariteippiä kehutaan tehokkaaksi kotiloesteeksi. Varmaan se sitä onkin, mutta jälleen mittakaava. Saisin levitellä teippiä kasvimaan ympärille monia kymmeniä metrejä. Useiden kasvupenkkien reunassa ei myöskään ole mitään, mihin teipin kiinnittäisi.

Kupariteippiä kukkapenkin suojana
olevassa valokatteenpalassa.
Nyt muuten alkaa olla noita kukkasia,
joita juhannukseksi kovasti kaipailin.

Mutta siellä missä löytyy jotain sopivaa, mihin kupariteipin kiinnittää, esim. lautaa, muovista tmv. reunusta (minulla valokatteenpaloja), kupariteippi voi olla varsin toimiva keino. Ei sekään tunnu ihan joka kotiloa pysäyttävän, mutta muutamat uskalikot on sitten helppo poimia käsin.

Etanarakeet

Rautasulfaattia sisältävät etanarakeet vaikuttavat myös varsin tehokkailta. Niitä levitetään maan pintaan.

Rakeiden suurin ongelma on niiden suolainen hinta. Kilon purkki maksaa noin 30 euroa. Se tosin riittää varsin suurelle alalle tai melko pitkäksi aikaa. Rakeita suositellaan levitettäväksi enintään neljä kertaa kasvukauden aikana.

Koivutisle ja koivuterva

Yksi konsti on koivutisle tai vielä tujumpi koivuterva, jota sivellään viljelyalueen reunassa olevaan lautaan tai muuhun reunukseen. 

Nämä vaikuttaisivat jo maalaisjärjen pohjalta tehokkailta tuotteilta. Tuskin kotilo haluaa tai pystyy ryömimään tuollaisen tökötin yli. Mutta jälleen sama kuin kupariteipin kohdalla, kasvimaan laidassa tulee olla jokin tiivis reunus, lauta tmv, mihin tököttiä voi sivellä. Palaan näihin vielä myöhemmin erikseen tarkemmin.

Viimeinen oljenkorsi!

Sankollinen männynkäpyjä tuli kerättyä hetkessä.
Nyt pitäisi keksiä, minne nämä kannttaisi sijoittaa.

Siku vinkkasi kommentissaan toiseen postaukseeni hiljattain, että kotiloita voisi torjua käyttämällä männynkäpyjä katteena. Tämä kuulostaa minusta myös varsin järkeenkäyvältä ja kokeilemisen arvoiselta konstilta, josta ei ainakaan liene mitään haittaa.

Samat keinot tepsivät myös muiden nilviäisten kuten etanoiden torjuntaan. 

Mukavaa, helteistä lauantaipäivää

Vinkki: minne tunkea kerätyt lehtokotilot?

En mitenkään rakasta lehtokotiloiden keräämistä. Se on suuritöistä, aikaavievää ja vielä jotensakin vastenmielistä puuhaa.

Myös kerättyjen kotiloiden käsittely tekee homman hankalaksi, minne ihmeeseen tunkea kätevästi kaikki sadat tai jopa tuhannet kotilot? Kiehuvaa vettä suositellaan, mutta miten pitää sitä koko ajan käden ulottuvilla? Tai etikkaa - mutta sitä kuluisi litratolkulla. Ja mihin sitten laittaisi etikka-kotilo -sekoituksen? Kotiloita on myös suositeltu tunkemaan pulloon tai purkkiin - mutta mitä tehdä niiden kanssa tämän jälkeen?

Valitettavasti ei maitoa, vaan
lehtokotiloita Suomesta 🙂

Siellä niitä majailee tölkin pohjalla.

Lopulta keksin mielestäni oivan ratkaisun tähänkin tyhjistä maitotölkeistä, kun niitä pyöri taimikasvatuksen jäljiltä kasvimaan reunoilla. Tölkkiä on helppo kuljettaa mukana kasvimaalla, ja kotilot saa kätevästi tungettua sinne. Tölkin saa myös helposti suljettua siten, etteivät kotilot pääse karkuun.

Lopuksi koko tölkin voi hävittää esimerkiksi polttamalla. Tosin roihu saa olla aika iso, jotteivät kotilot tukahduta tulta. Tämän parempaa konstia en ole tähän mennessä keksinyt. 

Jos on vähän sydämettömämmällä päällä, voi tölkkiin livauttaa myös kuivaa tuhkaa, johon kotilot tukahtuvat varsin nopeasti. Tai sitä etikkaa. Tällöin tölkin voinee hävittää sekajätteiden mukana. Jälleen siis maitotölkeille aiempien lisäksi uusi käyttötarkoitus puutarhassa :)

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Voihan lehtokotilo!

Voi rähmä, nyt ne tulvahtivat meillekin. Mikä omituisinta, vielä muutama päivä sitten tilanne oli varsin normaali, ja sitten yhtäkkiä, yhdessä yössä lehtokotiloarmeija vyörähti tsunamin lailla lähes koko pihaamme. 

Aiemmin siellä täällä liikuskeli yksittäisiä, ensin pienempiä, ja vuosi vuodelta yhä suurempia yksilöitä. Nyt noita iljetyksiä on yhtäkkiä miltei kaikkialla, useita tai pahimmillaan jopa useita kymmeniä neliöllä, voi yök.

Pieneltä alueelta pienessä hetkessä
kerätty kotilosaalis.

Juuri nyt tilanne vaikuttaa aika toivottomalta. Täällä on lääniä ja pusikkoa niin, että hävittäminen tuskin tulee millään keinoin onnistumaan. Enkä aio käyttää loppuelämääni lehtokotiloiden noukkimiseen. Ja voihan hääkukat, eipä tullut tällainen uhka mieleen! Niitä yritän tässä nyt ennen muuta suojailla. Toivottavasti myös kasvihuone saisi jäädä rauhaan.

Ostin ensi hätiin kupariteippiä, tiedä onko siitä suurempaa apua. Semminkään, kun kaikkien kukkapenkkien reunassa ei ole oikein mitään, minne kupariteipin kiinnittäisi. Koivutisle tai -terva voisi olla seuraava kokeiltava ase.

Toiveikkaana yritän ajatella, jos tämä olisi nyt jonkinlainen"alkuräjähdys", johon löytyisi joskus myöhemmin jonkinlainen kauhun tasapaino. Tosin vaikea keksiä, mitkä linnut tai matelijat pystyisivät tekemään selvän tällaisista kotilomääristä. Pitäisi olla aikamoisia albatrosseja tai jättiliskoja.

Tässä vaiheessa kiinnostaisi ennen muuta tietää, mistä kaikista hyötykasveista lehtokotilot tekevät selvää, onko jotain kasveja, jotka saavat olla niiltä rauhassa? Tuhoavatkohan ne perunanvarretkin?

Ongelmia pikkukärpästen kanssa? Oletko kokeillut tätä?

Onko sinulla ollut taimikasvatuksessa ongelmia pikkukärpäsistä? 

Minulle nämä ovat jokakeväinen riesa. Toisinaan pienempi, joskus isompikin harmi. Kun ongelma on ollut pahimmillaan, mullassa on pyörinyt pienenpieniä kärpäsentoukkia siinä määrin, että ne ovat jopa haitanneet taimien kasvua.

Nyt luin jostain käsittämättömän yksinkertaisen niksin, joka näyttäisi auttavan tähän ongelmaan. Taimipurkkien luo laitetaan sitruunanpuolikas, tai useampi. Pikkukärpäset eivät kuulemma pidä sitruunan tuoksusta.

Pitihän sitä heti kokeilla, kun näin yksinkertainen konsti oli tarjolla. Tänä vuonna pikkukärpäsongelma ei ainakaan vielä ole ollut kovin suuri, mutta kyllä niitä on vähän väliä taimien yllä lennellyt.

Laitoin pari sitruunanpuolikasta taimien lomaan muutama päivä sitten. Hämmästykseni oli suuri, sillä kuin taikaiskusta pikkukärpäset todellakin katosivat! Sen koommin ei ole näkynyt yhtä ainoaa.

Siitä minulla ei ole vielä tietoa, miten pitkään sitruunanpuolikkaiden teho riittää. Varmaan jossain kohtaa pitää vaihtaa tilalle uudet, täytyy seurailla tilannetta.

Olen muuten huomannut, että myös eri multamerkkien väillä näyttää olevan aika merkittäviä eroja pikkukärpäsongelman suhteen, ainakin luomu-sellaisten kohdalla. Olen siirtynyt Kekkilään, jonka kohdalla ongelma näyttää olevan huomattavasti pienempi.

Onko sinulla kokemusta tästä sitruunaniksistä tai muista luomukeinoista pikkukärpästen nujertamiseksi?

Aurinkoista viikonloppua!

Harsossa reikä? - Ei hätää!

Kasvuharsot ovat monessa suhteessa hyödyllisiä, ja monella tapaa aivan välttämättömiä. Vaikkapa luomu-kaalin kasvatuksesta ei tulisi oikein mitään ilman tuhohyönteisiltä suojaavaa harsoa.

Lähtötilanne.

Harsoihin liittyy kuitenkin monia ongelmia; ne hajoavat helposti, ovat aika lyhytikäsiä ja usein väärän kokoisiakin.

Harmittaa, kun ison kasvuharson keskelle ilmestyy jostain reikä, eikä aina viitsisi ostaa uusia harsoja. Muutoinhan tuo ei niin haittaisi, mutta jos aikoo käyttää harsoa suojaamaan ristikukkaiskasveja (kaalit, nauriit, lantut, retiisit) tuholaisilta ei reikäistä harsoa voi käyttää. Näistä kasveja rakastavat monet koit, kärpäset ja perhoset kyllä etsivät tiensä herkkujen ääreen reiän kautta.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä harsoja voi korjata parillakin tavalla. Niitä voi ommella ompelukoneella, ja näin olen joskus yhdistänytkin kaksi pienempää harsoa sopivan kokoiseksi. Ompelena kännattaa käyttää harvaa siksakkia.

Paikka paikoillaan.

Valmis lopputulos, taas toimii!

Reiät taas saa näppärästi ja nopeasti paikattua kuumaliimapistoolin tai muun liiman avulla.Toisesta harsosta otetaan paikkapala, joka liimataan kiinni pursottamalla kuumaliimaa reiän ympärille. Täytyy vain varoa sitä, ettei liima ole liian kuumaa, jolloin se syövyttää harsoon uuden reiän! Liima saa kuumentua sen verran, että se on juuri juoksevaa, sopiva kuumuus löytyy helposti kokeilemalla.

Mitäs sulla pyörii mielessä?

Uusi, tuleva puutarhakausi pistää taas vauhtia haaveiluun.

Minulla pyörivät päällimmäisinä mielessä niin erilaiset uudet ja ihastuttavat tomaattilajikkeet, kuin myös Tukholmassa tällä kertaa maaliskuussa järjestettävät ihanat Nordiska Trädgårdar-messut.

Kävin siellä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran muutama vuosi sitten, ja nyt olisi jälleen kova polte.

Nordiska Trädgårdar vm. 2015.

En vain osaa oikein päättää, miten ja milloin tarkalleen reissuun lähtisin, jotta voisi varata matkan. Ehkä laivalla (saisi kuljetettua paremmin ostoksia :) ? Yöpymisellä vai ilman? Kera auton? - Vai kenties polkupyörän? Ai että, ajatus pyöräilystä keväisessä Tukholmassa voisi olla aika houkuttava, kun vain sää suosisi.

Älvsjö, missä messut pidetään, sijaitsee juuri sopivan 10 km:n pyörämatkan päässä Tukholman keskustasta. Ja siitä taas vain muutaman kilometrin päässä olisi yltiöihana Zetasin puutarhamyymälä - kyllä sinnekin pitäisi samalla päästä. Hitsit, tämähän alkaa vaikuttaa houkuttelevalta! Jos vaikka vielä yö vaikkapa viehättävällä Långholmenin saarella sijaitsevassa, entiseen vankilaan tehdyssä hostellissa... :)

Lisäksi mielessäni on myös yksi pienoinen huolenaihe; meidän kylällemme on nimittäin pesiytynyt villisikaporukka! Voihan villisika, toivottavasti pysyttelevät visusti poissa meidän nurkiltamme! Villisiat ovat kuulemma nopeasti kasvava ja leviävä vitsaus, ja nehän tekevät puutarhasta selvän ihan hetkessä. Oletko sinä joutunut tekemään tuttavuutta näiden otusten kanssa?

Entä minkäslaisia haaveita tai suunnitelmia sinulla on mielessä?

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Lehtikaali - helpompaa kaalia ei ole!

Kaalinkasvatusta pidetään usein vähän vaikeana, ja sitä se osin onkin. Lehtikaali on tästä kuitenkin mukava poikkeus, lähinnä siksi, että lehtikaalit eivät ole läheskään niin herkkiä erilaisille tuholaisille kuin muut kaalit. Jos siis haluaisit kokeilla kaalikasvatusta, kannattaa aloittaa juuri lehtikaalilla.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut näitä vinkkejä erilaisten hyöty- ja muiden kasvien kasvattamiseen, joten tässä nyt jälleen pitkästä aikaa yksi.

Sain innoituksen tähän kun lykkäsin hiljattain multaan minulle kokonaan uuden tuttavuuden, upean mustanpuhuvan mustakaalin eli palmukaalin siemeniä.

Mustakaali on yksi lehtikaaleista, jotka ovat tulleet nyt kovin suosituiksi ennen muuta hyvän ravintoarvonsa ja varmaan myös osin juuri helpon viljeltävyytensä ansiosta.

Lehtikaalit ovat myös kiitollisia erittäin pitkän satokautensa vuoksi; ne eivät pane pahakseen syyskylmiä, satoa voi kerätä aina talven tuloon saakka. Oikeastaan ne vain paranevat pienestä pakkasen puraisusta.

Edessä "tavallista" lehtikaalia, taaempana mustakaaleja.

Lehtikaalit ovat myös näyttävän näköisiä ja kauniita katsella, ne toimivat siis myös koristekasveina, joista saa kaupan päälle syötävää satoa.

Esikasvatuksella hyvä startti
Kuten muutkin kaalit, myös lehtikaalintaimet kannattaa aina esikasvattaa, niin ne pääsevät hyvään kasvun alkuun.

Kaalintaimet eivät kuitenkaan vaadi kovin pitkää esikasvatusta, ne ehtii hyvin kylvää sisälle vielä näin huhti-toukokuun vaihteessa. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi myös viedä ulos jo kohtalaisen varhain.

Erilaisia lajikkeita
Lehtikaalia löytyy useammanlaisia lajikkeita. Ehkä hauskinta on, tai ainakin hauskimman näköistä, kun kasvattaa useampaa erilaista lajiketta, vaikkapa perinteistä syvänvihreää ja röpelöreunaista, herkullisen makuista tummaa palmukaalia sekä kauniin purppuranpunertavaa lajiketta.

Useimpia kaalilajeja ei voi tuholaisongelman takia kasvataa ainakaan luomuviljeltynä muuten kuin tarkasti harson alle suojattuina. Lehtikaali tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Se saa yleensä kasvaa niin rauhassa tuholaisilta, ettei harson käyttäminen ole aivan välttämätöntä. Eipä siitä tosin mitään haittaakaan ole, mitä nyt tietysti piilottaa kauniit kaalit näkyvistä.

Ainakin alkukesästä on kuitenkin viisasta suojata nuoret taimet varmuuden vuoksi harson alle.

Kaunis lehtikaalimaa Rosendalin puutarhassa Tukholmassa.

Riittävästi ravinteita, tasaisesti vettä
Yleensä ottaen kaalit tarvitsevat runsaasti ravinteita. Lehtikaali on kuitenkin tässäkin suhteessa vähän vaatimattomampi, se pärjää vähän vähemmilläkin ravinteilla.

Lehtikaalitkin tykkäävät kompostista kuten muutkin kaalit, sitä kannattaa laittaa istutuskuoppiin kunnon kourallinen, lisäksi vielä pieni määrä rakeista luomulannoitetta.

Kesän mittaan tarjotaan kastelujen mukana vähän lisälannoitetta.

Myös tuhka sopii kaaleille, tuhkan ripottelu maan pintaan torjuu myös osaltaan tuholaisia. Yleensä ripotan aina kaalintaimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle saman tien hiukan tuhkaa. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Ruoaksi sellaisenaan, kypsennettynä ja kuivattuna
Lehtikaalista voi alkaa kerätä satoa pikkuhiljaa, kun lehtiruusuke on varttunut vähintään puolen metrin mittaan. Sadonkorjuu aloitetaan alimmista lehdistä.

Lehtikaali on ruoanlaitossa hyvin monikäyttöistä; silputtuja lehtiä voi ripotella tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon.

Se sopii hyvin myös erilaisiin muhennoksiin, pataruokiin, risottoihin ja muihin vastaaviin antamaan makua ja väriä sekä parantamaan ravintoarvoa.

Jos lehtikaalisatoa tulee enemmän kuin pystyy tuoreena käyttämään, lehdet on helppo kuivattaa talven varalle ja säilöä tiiviissä purkeissa. Kuivattua lehtikaalimurskaa voi ripotella ruokaan kuin ruokaan, vaikkapa erilaisiin taikinoihin, esim. leipä- ja lettutaikinoihin sekä vaikkapa lihapullamassaan.

Yksi herkku on lehtikaalisipsit, jotka valmistetaan paahtamalla öljyllä sipaistut lehdet uunissa, netistä löytyy runsaasti ohjeita.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta lehtikaalin kanssa?

Jos haluat kokeilla vähän haastavampaa kaalinkasvatusta, voit lukea toisen juttuni parsakaalin kasvattamisesta.

Olethan huomannut myös muut eri kasvilajien kasvattamisesta kertovat juttuni, joihin löytyy linkit blogini oikeasta reunasta, laitan linkit niihin vielä tähänkin:
Maa-artisokka
Hajuherne
Juuriselleri
Maissi
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Kurkistus porkkanaharson alle...

Tarkkasilmäinen voi hyvinkin erottaa porkkanantaimia
pilkistämässä tuolta joukosta...

Jahas, tässäpä taitaakin sitten olla tämän viikon työmaa, kunhan sade hellittää. Tuli nimittäin viimein eilen raotettua harsoa porkkanakylvösten yltä, ja kas mikä viidakko sieltä löytyikään. Mutta ei hätäpäivää, kyllä siellä näyttää myös porkkanantaimia olevan.

Tällä kertaa ei tarvinne edes paljoa harventaa, kylvös vaikuttaisi olevan onnistunut niin, että porkkanat kasvavat valmiiksi juuri sopivin välein.

Rikkaruohotkin näyttäisivät onneksi olevan tuollaisia "selkeitä" kasveja, ei mitään vesiheinää. Eiköhän nuo ole suht nopeasti kitketty. Sitten vielä rivivälien haraus.

Eipä aikaakaan, kun tilanne näytti jo huomattavasti
toisenlaiselta.

Lopuksi kitketyille riveille kannattaa ripottaa vielä vähän tuhkaa. Sen pitäisi estää porkkanakemppejä ja -kärpäsiä löytämästä tietään juuri kitkettyjen hentoisten taimien kimppuun.

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

Mitähän kaaleja sitä laittaisi kasvamaan?

Näihin aikoihin on hyvä kylvää kaalinsiemenet esikasvamaan. Vaan mitä kaaleja sitä tällä kertaa laittaisikaan?

Parsakaalit ovat ihan pakollisia, niitä olen kasvattanut "aina". Parsakaali on niin mainion makuista ja monikäyttöistä, ja sitä on helppo säilöä pakastamalla. Vaikka sitä yrittäisi kuinka paljon kasvattaa, niin melkein aina se tuppaa loppumaan pakkasesta kesken talven.

Toinen must on kyssäkaali - tai jättikyssäkaali. Ne taas voi säilöä helposti kellariin. Keräkaalia voisi myös olla muutama taimi. Että saa ainakin kääretarpeet herkullisiin kaalikääryleisiin.

Mitäpä muuta? Kukkakaalia olen yrittänyt kasvattaa monet kerrat. Se tuntuu kuitenkin olevan harsoista huolimatta aikamoinen tuholaismagneetti ja muutenkin ollut ainakin minulla huono kasvamaan, olisin melkein jättänyt väliin.

Mutta nyt kun tulin hankkineeksi puutarhamessuilta noita uusia oranssinkellertävän kukkakaalin siemeniä, niin pakkohan niitä on nyt kokeilla.

Ruusukaaliakin on tullut kasvateltua silloin tällöin. Sehän on myös aivan ihanan makuista, mutta on ollut ainakin minulla vähän huono kasvamaan ja myös tuholaisten suosiossa.

Entäpä niin trendikäs lehtikaali? Olen kasvatellut sitä joskus kauan aikaa sitten, silloin kun se ei ollut vielä millään lailla trendin harjalla. Silloin tuota ei tullut oikein käytettyä, ja vieläkin on muistissa lopulta vuosien säilytyksen jälkeen pois heitetyt kuivatut lehtikaalit.

Nyt vinkkejä lehtikaalin käyttöön näyttää kuitenkin pyörivän vähän joka paikassa, ehkä sitä pitäisi taas kylvää, ainakin muutama taimi. Lehtikaalihan on helppo kasvatettava, se ei maistu oikein kaalin tuholaisillekaan ja on melkoisen runsassatoinenkin.  

Ja olisihan sitten tuholaisten suurherkku kiinankaali, jonka kasvattamista kokeilin viime kesänä kasvihuoneessa. Ehkä tätä kokeilua pitäisi myös vielä jatkaa.

Tässä sitä varmaan olisikin jo kaalia riittämiin :)

Vielä kiitokset kaikille ihanista, hauskoista ja erilaisista kommenteistanne blogini arvonnassa! Siihen ehtii vielä osallistua sunnuntaihin saakka. Sain muuten palkintoon yhden yllärin lisää, Impectan siemenkauppa lupasi lahjoittaa siihen vielä heidän maksullisen siemenluettelonsa :) 

Kiinankaali - tuholaismagneetti

Suurin osa kiinankaaleista on kompostikamaa.

Olen kokeillut tänä kesänä muutaman kiinankaalin kasvattamista. Koska kiinankaali on monien eri tuholaisten herkkua, päädyin kasvattamaan taimet kasvihuoneessa, jonka tuuletusaukot on ötököiden sisäänpääsyn estämiseksi vuorattu hyttysverkoilla.

Siitä huolimatta etenkin kirpat näyttävät löytäneen tiensä kiinankaalien luo, ja ne ovat nakertaneet suurimman osan kaaleista syömäkelvottomiksi. Muutama käyttökelpoinen yksilö sentään löytyi.

Ehkä olisi auttanut, jos kiinankaalit olisi kasvihuoneessakin vielä suojannut harson alle.

Tätä täytynee kokeilla ensi vuonna - tai muutamalla uudella pienellä kiinankaalintaimilla, jotka kylvin vielä myöhemmin syyssatoa varten.

Itse kasvatettu luomu-kiinankaali.

Aiempia kiinankaalijuttujani voit lukea tästä:
Oletko kokeillut kiinankaalin kasvatusta?
Kuka rei´itti kiinankaalin?

Tässä on kala haudattuna - yritys karkottaa myyrät mansikkamaasta

Päätin kokeilla mummojen konstia; kalojen hautaamista maahan myyrien karkottamiseksi mansikkamaalta.

Myyrät mylläävät lähinnä talvikaudella siten, ettei mansikankasvatuksesta tule oikein mitään. Aina on puskat tuhottuina ja joutuu istuttamaan uusia.

Onkiessa tuli vähän kalansinttejä, jotka hautasin nyt kokeeksi mansikkamaan laitaan. Tosin kesäisin en ole myyräongelmaa havainnut, joten voi olla, että kalojen hautaamisen ajoitus on nyt vähän väärä. Täytynee laittaa vielä syksymmällä lisää sinttejä.

Särjet ja muut kalansintit rivissä mansikkamaan laidassa.

Mielenkiintoista nähdä, tepsiikö tämä mummojen konsti!

Kuka rei´itti kiinankaalin?

Kasvihuoneessa kasvavat kiinankaalintaimet näyttävät tässä vaiheessa hyviltä. Paitsi yksi, jonka lehdet joku on syönyt ihan pitsisiksi.

Olen yrittänyt etsiä lehtien rei´ittäjää tainta tiiviisti tarkkailemalla, mutta mitään ei ole näkynyt. Kunnes nyt yhtenä iltana, kun syyllisiä paljastui saman tien kaksikin. Yhden lehden alapinnalta löytyi pienenpieni parimillinen etana, joka sai lähdön saman tien.

Lehtiruusukkeen tyvellä taas majaili luultavasti vielä tehokkaampi tyyppi, parimillinen sinisenmustana kiiltelevä rapsikuoriainen. Sekin tuli liiskattua aika nopeasti, mutta sain siitä sentään napsaistua ensin kuvan.

Rapsikuoriainen.

Josko kiinankaalit saisivat nyt olla rauhassa, kun nämä kaksi pitsinnyplääjää on päästetty päiviltä. Jos kasveissa näkyy viotuksia, kannattaa tarkkailla taimia ahkerasti, etenkin iltasella. Syyllinen löytyy usein läheltä.

Mitä kuuluu kasvimaalle?

Uskaltauduin sadepäivien välissä varovasti kurkkaamaan, mitä kasvimaalle kuuluu.

Lantuille pitää laittaa haraamisen jälkeen kiireesti harso
takaisin päälle, sillä niitä uhkaavat tuholaiset, kuten
kirpat ja rapsikuoriaiset.

Raotin lanttujen harsoa, siellä näytti varsin hyvältä. Harasin lantut nopeasti, vaikkakin maa oli edelleen turhan märkää. Ripottelin niille myös hiukan tuhkaa, sillä lantut pitävät siitä. Lisäksi tuhka karkottaa tuholaisia.

Toisen harson alla parsa- ja muut kaalit ovat myös kasvaneet vallan hyvin, samoin sipulit. Juurisellerit eivät ole edistyneet viileässä juurikaan, mutta ne kerkiävät kyllä vielä hyvin kasvamaan.

Porkkanoiden ja herneiden tilanne näytti huonommalta, ne eivät ole itäneet liiassa märkyydessä juuri lainkaan. Erityisesti harmittaa se, ettei porkkanoita näyttäisi nyt tulevan juurikaan, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Porkkanoita on enää myöhäistä yrittää kylvää uudestaan, mutta herneitä voisi ehkä vielä koittaa, jos sattuisivat kerkiämään.

Onneksi näin harrastelijaputarhurilla tilanne on sellainen, että kun joku kasvi ei jonain vuonna tuota oikein satoa, niin yleensä joku toinen kasvi kasvaa senkin edestä. Ammattiviljelijöillä tilanne on vähän toisenlainen, olisi toki mukavaa, että satoa tulisi tasaisesti eri kasveista.

Tänä vuonna ainakin näkee sen, mitkä kasvit hyötyvät (todella) runsaasta vedestä, jotta tietää niitä tulevina vuosina kastella oikein olan takaa. Meille näyttäisi olevan tulossa lanttutalvi, lanttuja on kasvamassa ainakin viitisenkymmentä.