Satumainen juhannussoutelu

Lueskelin jälleen pienen tauon jälkeen erilaisia puutarhablogeja, ja löysin minulle uuden, mukavan tuttavuuden, Saran mökissä ja puutarhassa -blogin. Se on jännä juttu, että vaikka on jo pidemmän aikaa pyörinyt täällä blogimaailmassa, niin aina löytää yllättäin tällaisia itselle kokonaan uusia kivoja blogeja, joihin ei ole aiemmin jostain syystä lainkaan törmännyt.

Saran blogissa oli kiva kirjoitus juhannussoutelusta, joka palautti mieleeni oman taannoisen juhannusveneilymme.

Vaikka siitä on jo hetki aikaa, niin se oli niin vaikuttava tapahtuma, että siihen sopinee vielä palata. Varsinkin kun säätila on siitä muuttunut vallan toisenlaiseksi. Nyt kylmässä ja sateessa on mukava muistella juhannuksen lämpöä ja aurinkoa.

Lähdimme siis kauniissa säässä soutelemaan kapeaa jokea ylävirtaan. Vaikka olemme asuneet täällä jo aika kauan, en ole koskaan tullut käyneeksi tuolla jokisuistossa.

Joki polveili ja mutkitteli kauniina, toisinaan kapeampana ja väliin leviten pieniksi järventapaisiksi. Viimein saavutimme päätepisteen; viimeisen pienen pyöreän suvannon juuri ennen seuraavaa koskea. Siellä odottikin paratiisi, jollaista en ole koskaan aiemmin nähnyt!

Kasvillisuus rehotti kuin tropiikissa; puidenlatvat kaartuilivat rehevinä yläpuolellamme ja tiiviinvihreät ruohotuppaat kurottivat vedestä korkeuksiin. Siinä välissä välkehtivä vedenpinta täynnänsä hohtavanvalkeita lumpeenkukkia, väriläiskinä iloisen keltaiset ulpukat.

Tämä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki. Yhtäkkiä huomasimme kaikkialla parveilevat sudenkorennot! Eivätkä ne olleet mitä hyvänsä korentoja, vaan jotain mitä en ole koskaan nähnyt: voimakkaan sinisenä hohtelevia, valtavan suuria korentoja.

Korennot pörräilivät pelottomina ympärillämme, laskeutuen aina välillä huilaamaan vedessä kelluville kukkasille. Me lähinnä haukoimme henkeä ihastuksesta. Tuli tunne kuin olisimme jossain vähintään 2000 kilometriä etelämpänä.

Kotiin palattua piti tietysti heti tutkia, mitä nuo pörriäiset oikein olivat. Ajatus tietysti oli, että kyseessä täytyy varmasti olla jokin suuri harvinaisuus.

Selvisi, että nuo ovat nimeltään immenkorentoja, eivätkä itse asiassa kovinkaan harvinaisia. Ne asustelevat nimenomaan hitaasti virtaavien jokien suvantokohdissa, missä on runsasta vesikasvillisuutta. Senpä vuoksi niitä ei pääse muualla näkemään.

Immenkorennolla on toinen hyvin saman näköinen sukulaislaji, neidonkorento, joka viihtyy myös samanlaisilla paikoilla, ja on hiukan immenkorentoa yleisempi.

Jään kutsu

Kun ei hiihtämään pääse, täytyy mennä jäille. Uutisissa toki koko ajan varoitellaan niiden heikosta kestävyydestä, etenkin merellä ja suuremmilla järvillä, siellä sietääkin olla varovainen.

Mutta pienemmät järvet ainakin vähän pohjoisempana ovat nyt loistavassa luistelukunnossa, varmuuden vuoksi jäänaskalit kaulaan, kypärä päähän ja ihastelemaan jäätaidetta!

Mökkisauna - paras sauna

Piti käydä mökillä tuossa lähellä tekemässä pieni pulahdusavanto ennen kuin jää käy aivan mahdottoman paksuksi.

Tällainen rannan lähelle, matalaan veteen tehty kylpyammeen kokoinen avanto on aika kätevä kastautumiseen. Jalat ylettyvät helposti pohjaan, ei tarvitse tikkaita tai muita rakennelmia.

Tällä kertaa ei tullut käytyä avannossa, mökkisauna ei oikein lämpiä näillä pakkasilla. Vaan nyt on avanto valmiina peiteltynä odottelemassa pakkasten hellittämistä.

Sen sijaan tuli tehtyä pienet luistelukierrokset järven jäällä. Lunta oli yllättäin sen verran, että se vähän haittasi etenemistä. Mutta lapiolla sai helposti työnneltyä sopivan reitin.

JA SITTEN VAROITUKSEN SANA: jäälle menon kanssa pitää nyt olla todella varovainen! Mökkimme on pienen, matalan lahden rannalla, joka jäätyy nopeasti.