Kulunut syksy on tarjoillut sellaisen määrän yllätyskortteja, ettei oikein tiedä, mistä päästä niitä lähtisi avaamaan. Läheskään kaikista korteista en myöskään vielä tiedä, osoittautuvatko ne lopulta onnen vai epäonnen korteiksi.
Aloitetaan tuoreimmasta. Tällä hetkellä makoilen enimmäkseen sängynpohjalla, missä olen viettänyt jo viimeiset viikot. Osan ajasta sänky oli sairaalasänky.
Sairastuin myyräkuumeeseen! Varmasti tauti, johon sairastumisen mahdollisuus on mielessä monella puutarhoja kuopsuttelevalla tai muita ulkohommia tekevällä. Näin itsellänikin, ja taudin mahdollisuus tuli mieleeni heti ensioireista, korkea kuume, pahoinvointi ja järkyttävät kivut. Mikään näistä ei tuntunut mitenkään tavanomaiselta, vaan jotenkin hyvin poikkeukselliselta.
Pari vuorokautta ehdin sairastaa ennen kuin olo kävi niin sietämättömäksi, että oli pakko soittaa hätänumeroon. Siitä oli vielä pitkä tie ennen kuin olin lopulta päässyt sisään sairaalan ensiapuun. Ei sinne nykyään niin vain mennä.
Kun sairaalan ovet olivat viimein auenneet, olivat tutkimukset ja hoito kyllä ensiluokkaista. Muutaman sairaalavuorokauden jälkeen pääsin kotiin jatkamaan sairastamista. On kyllä ollut rajuin koskaan kokemani tauti, ja muutoinkin kamalinta mitä olen ikinä kokenut. Polttopuita epäilen vahvimmin tartunnanlähteeksi, sillä ulkotiloja siivotessani olen aina käyttänyt tehokkaita hengityssuojaimia.
Kohti uutta kotia!
Seuraava kortti ei ollut sinänsä yllätys, vaan ihan itse valittu. Tosin tähänkin on sisältynyt erilaisia ylläreitä, pääsääntöisesti positiivisia sellaisia.
Olemme jo pidemmän aikaa raivailleet nurkkia, ja laittaneet nyt myyntiin asuntomme, jossa olemme viimeiset 30 v asustelleet!
Kaikki on käynyt lasten aikuistuttua ja muutettua kotoa vähän turhan isoksi ja aikaavieväksi. Koti itsessään, pihamaa, puutarha ja ennen kaikkea sadon määrä. Tänä vuonna on käynyt ensimmäistä kertaa niin, etten ehtinyt edes kerätä läheskään kaikkea puutarhan satoa, saati säilöä sitä.
Huomaan, että nyt lähemmäs 60 ikävuotta tullessani haluaisin vapaa-ajallani pyöriä vähän enemmän muuallakin kuin kotinurkissa - vaikkapa matkustella, valokuvata enemmän, harrastaa enemmän liikuntaa jne.
Vaan ei hätiä, puutarhabloggaamista tarkoitukseni ei silti ole lopettaa 🙂 Tässä kohtaa yllärikortti oli se, että vastaamme tupsahti muutaman kilometrin päästä aika ihana rivitaloasunto, jossa on pienenpieni piha ja ihana parveke. Odotan niin kovin innolla muuttoa uuteen asuntoon, muun muassa sitä, että saan viimein parvekkeen, josta olen iät ajat haaveillut 🙂
|
Siellä se uusi parveke odottaa kesän saapumista... 😊 |
Olen myös onnellinen tuosta pienestä pihasta. On ihana ajatus, että asuntoon kuuluu oma ulkotila, jossa voi askarrella ja puuhastella kaikenlaista pientä - ja tietysti myös harrastaa puutarhanhoitoa pienessä mitassa.
Haaveenani on jatkaa hyötykasvien kasvattamista edelleen, joskin mittakaava tulee pienenemään huomattavasti aiemmasta.
Blogini luonne saattaa siis hieman muuttua siihen suuntaan, miten pieneltäkin pihalta ja parvekkeelta voi saada mahdollisimman runsaasti satoa. Odotan kovasti innolla noita kokeiluja. Oikeastaan huomaan olleeni jo jonkin aikaa matkalla tuohon suuntaan, sillä erilaiset
kerrosviljelyratkaisut ovat innostaneet minua jo pidemmän aikaa.
Ehkä aikaa liikenee tulevaisuudessa paremmin myös muiden puutarhojen kiertelyyn, ja tulee enemmän juttua niistä.
Muita yllärikortteja on ollut mm. äitini kuolema alkusyksystä ja kaikki siihen liittyvä suru-, selvittely- ja raivaustyö.
Tekemistä on siis todellakin riittänyt, ja sen vuoksi täällä on ollut hiljaisempaa. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, kunhan asiat alkavat vähitellen loksahtaa kohdilleen.
Loppuvuosi saisi kyllä mielellään mennä ilman uusia yllärikortteja 🙂
#myyrakuume #muutto #puutarha