Maa-artisokka - herkullinen ja helppo

Yhden kasvin satoa.

Ajattelinpa vaihteeksi kirjoittaa yhden uuden tekstin sarjaan, jossa kerron vinkkejä eri hyötykasvilajien kasvattamiseen.

Otsikot sarjan muihin teksteihin löytyvät tuosta blogini oikeasta laidasta. Laitan linkit myös tämän tekstin loppuun.

Mutta se maa-artisokka. Tämä monella tapaa mukava kasvi on esiintynyt blogissani useampaankin kertaan, ja ansaitsee nyt ihan kokonaan oman tekstinkin.

Maa-artisokka on varsin helppohoitoinen mukulakasvi. Enemmänkin ongelmana voi olla, että se lähtee leviämään vähän liiankin kanssa. Siksi oikeastaan tärkeintä on vähän rajoittaa sen kasvua ja miettiä kasvupaikka huolella.

Runsas sato jo muutamasta mukulasta 

Maa-artisokka on kaunis ja näyttävä;
syksyisin latvat huitelevat korkeuksissa.

Maa-artisokka on sukua isoauringonkukalle. Se kasvaa varsin kookkaaksi ja näyttäväksi, korkeutta kasvilla on pitkälti kolmatta metriä ja leveyttäkin runsaanpuoleisesti. Syksyllä maa-artisokka kukkii kauniin keltaisin kukin, joten se on ihan näyttävä korkeana koristekasvinakin.

Maa-artisokasta syödään maan alle kasvavat mukulat, vähän kuin perunastakin. Jo muutamasta mukulasta kasvaa monta suurta kasvia, jotka tuottavat hyvän määrän satoa. Yksi kasvi kasvattaa ehkä reilun kymmenkunta syötävänkokoista mukulaa, jotka ovat pienimmillään pikkuperunan kokoisia ja suurimmillaan jopa nyrkin kokoisia.

Mukulat kasvavat hyvinkin myöhään syksyllä, ja pärjäävät maassa jopa yli talven, joten sadonkorjuulla ei ole kiirettä. Ainoa ongelma voivat olla myyrät, jotka myös tykkäävät herkullisista mukuloista.

Maa-artisokan suurin ongelma on se, että se on aika hanakka leviämään, Se lähtee helposti kasvamaan pienestäkin maahan jääneestä mukulasta, jopa mukulanpalasesta. Siksi kannattaa hetki miettiä, minne maa-artisokan istuttaa. Jos kasvattaa maa-artisokkaa suuremmassa kasvimaassa, joka käännetään vuosittain, voi pian löytää maa-artisokkia sieltä täältä ympäri kasvimaan.

Parasta on, jos saa varattua maa-artisokalle oman erillisen alueen, jossa se saa kasvaa samassa paikassa vuodesta toiseen. Minulla maa-artisokat kasvavat pienellä rajatulla alueella kasvihuoneen päädyssä, mistä ne eivät pääse leviämään varsinaiseen kasvimaahan.

Mukulat maahan keväällä

Maa-artisokka kasvatetaan kuten perunakin noista syötävistä mukuloista. Mukulat istutetaan maahan keväällä, 10-15 sentin syvyyteen. Taimien väli saa olla hyvinkin reilu puolen metriä, jopa vajaa metri.

Maaperän suhteen maa-artisokka ei ole kovin vaatelias, se viihtyy vallan hyvin savimaassakin. Myös hoitotoimien suhteen maa-artisokka on varsin vaatimaton. Kun maan lannoittaa istutusvaiheessa, ei lisälannoitusta liiemmälti tarvita. Suurikokoisena kasvina maa-artisokka ei pahemmin kärsi rikkaruohoista, ja se pärjäilee myös pitkälti sadevedellä.

Syksypuolella pitkät varret saattavat kuitenkin kaivata tukea, jos ne uhkaavat kaatuilla syysmysrkyissä.

Myöskään tuholaisia maa-artisokalla ei juuri ole, noita aiemmin mainitsemiani myyriä lukuun ottamatta.

Mukulat voivat olla sileäpintaisempia tai vähän muhkuraisempia.
Sileämmät mukulat on huomattavasti helpompi kuoria. Sanotaan, että
sileimmät mukulat kasvaisivat savimaassa, jota on muokattu
kuohkeammaksi kompostilla tai muilla maanparannusaineilla.

Jos maa-artisokanmukuloita haluaa säilöä talvikäyttöön, ne säilyvät parhaiten kellarissa hiekan tai lannoittamattoman turpeen seassa, kuten monet muut juurekset.

Risotto maa-artisokasta.

Risottoon, pizzaan, uunijuurekseksi
Maa-artisokka sopii monenlaiseen ruoanlaittoon, blogistani löytyykin usempi juttu maa-artisokan käytöstä: se käy mainiosti sosekeittoon tai risottoon, toimii hyvin uunissa paahdettuna - ja soveltuu jopa pizzaan! Tavallisimmin maa-artisokan toki tapaa ihan sellaisenaan keitettynä tai soseutettuna.

Syksyistä maa-artisokkasatoa.

Tässä vielä linkit aiempiin juttuihini eri kasvilajien kasvattamisesta:
Hajuherne
Juuriselleri
Parsakaali
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 2, suoraan maahan kylvettävät tai istutettavat

Puutarhassamme pääosassa ovat erilaiset syötävät hyötykasvit. Muutama päivä sitten kirjoitin jutun kasvimaaltamme löytyvistä, esikasvatetusta vaativista kasveista.

Nyt ovat vuorossa muut, joko siemenestä suoraan maahan kylvettävät tai esim. mukuloista istutettavat sekä monivuotisena kasvava parsa.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Helppoja kasveja ilman taimikasvatusta

- Perunoita aarin verran. Varhaisperunat, jotka laitan huhtikuun alussa multapurkkeihin esikasvamaan, mikä varmistaa juhannuspottujen saannin.

- Salaatit. Erilaisia lajikkeita, herkkuani ihanan rapsakkaa jäävuorisalaattia aina. Etanat tuppaavat olemaan pieni ongelma, muutoin aika helppoja.

Pitää kylvää useampia kertoja kesän aikana, että vielä kesän lopullakin on saatavilla tuoretta salaattia. Varsinkin loppukesästä viihtyy ja kasvaa myös kasvihuoneessa, vaikka isoon ruukkuunkin kylvettynä.

- Parsa. Pari vanhaa parsakasvia, jotka tuottavat joka kevät ison määrän ihania parsanversoja.

Maa-artisokkasatoa.

- Maa-artisokka. Helppo ja monikäyttöinen mukulakasvi, myös ihan must. Jo muutama taimi tuottaa ison kasan kauniita ja herkullisia mukuloita.

Blogissani ei taida vieläkään olla maa-artisokasta omaa juttua, tämä pitää laittaa kirjoituslistalle!

- Punajuurta. Jostain syystä minulle vaikea. Ei tahdo itää, eikä oikein kasvaa, silti sitä pitäisi olla ainakin pikkuisen.

- Sipuleita. Tärkeä perusjuttu, myös aika runsaanpuoleisesti.

- Valkosipuli. Maassa vuodesta toiseen viihtyvä talvivalkosipuli tuottaa pienellä vaivalla upean isokyntisiä sipuleita.

- Herneitä. Herneitä ei voi koskaan olla liikaa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin käydä jo vähän viileän loppukesän illan pimeydessä kopeloimassa herneköynnöksistä valmiita palkoja ja nyppiä raikkaan herkulliset herneet suoraan suuhun.

- Porkkanaa. Aika paljon, ehkä yhteensä 30 rivimetriä, jotta riittää koko talveksi. Moni pitää porkkanan kasvattamista vähän vaikeana.

Porkkanallakin on muutamia tuholaisia, jotka vaivaavat etenkin alkukesästä. Siksi alkuvaiheessa, heti kylvön jälkeen, porkkanamaa on hyvä suojata harsolla. Toinen tärkeä juttu porkkanankasvatuksessa on ahkera haraaminen.

- Härkäpapu. Vielä aika uusi, nouseva tuttavuus. Olen kasvattanut härkäpapua nyt parin vuoden ajan, aina joka vuosi vähän edellistä enemmän. Ihanan monikäyttöinen ja herkullinen, joskin sadonkorjuu on pikkuisen työlästä. Seuraavassa postauksessa syödäänkin härkäpapua!

- Pinaatti meinasi melkein unohtua. Minulla oli pinaatinkasvatuksessa pitkä tauko, mutta nyt se on päässyt taas uudelleen suosioon. Kiva säilöä pakkaseen vaikka seoksena nokkosen kanssa.

- Lisäksi vielä erilaiset maustekasvit; tilli, persilja, yrtit. Näistä persiljan esikasvatan, kun itäminen ja kasvu on niin kovin hidasta. Esikasvatettuna ei tarvitse etsiskellä hentoisia pikkutaimia rikkaruohojen seasta!

- Päälle päätteeksi vielä vähän kukkia, etenkin ihastuttavia tsinnioita, hajuherneitä, kesäkukkasekoituksia sekä muutama auringonkukka.

Näiden lisäksi vuosien saatossa on tullut kokeiltua erinäisiä kasveja, joiden suhteen menestys ei ole ollut niin hyvä, että nämä olisivat päässeet jäämään viljelyyn. Tällaisia ovat mm. vaateliaat bataatti, munakoiso, ja melonit, tuholaisille erityisen herkät kiinankaali ja kukkakaali sekä paprika ja mustajuuri, jotka eivät jostain syystä oikein menesty meillä. Näissä turvaudun kaupan tarjontaan!

Arvaattekkos muuten mitä, niinhän tässä kävi, että jo näiden kaikkien kasvien ajatteleminen, luetteloiminen ja vielä kuvien katselu kasvatti kummasti intoa niin, että tulikin kaivettua esiin ne siemenpussit. Ja samalla inventoitua, mitä kaikkea löytyy jo valmiiksi - ja löytyihän niitä :) Niistäkin juttua vähän myöhemmin.

Aika teidänkin tulla ihmisten ilmoille!

Syksyn pitkä sadonkorjuuaika päättyy siihen, kun on viimein aika työntää lapio maa-artisokkienkin juureen ja tutkia, mitä maasta löytyy. Onneksi tuli tehtyä tämä eilen, sillä nyt lämpömittari näyttää jo hurjaa - 6 astetta!

Tänä vuonna maan uumenista nousi esiin harvinaisen kauniita rykelmiä suurikokoisia, melkoisen sileäpintaisia maa-artisokan mukuloita. Olisivatko nekin tykänneet kesäkuun sateista ja heinäkuun helteistä?

Joinain vuosina tuossa aivan samassa paikassa kasvaneet artisokanmukulat ovat olleet röpelöpintaisia kuin mitkäkin, jolloin niiden käyttäminen ja kuoriminen on huomattavasti hankalampaa.

Luulinpa muuten, että olisin jo kirjoittanut postauksen maa-artisokan kasvattamisesta, mutta eipä sellaista näyttänyt löytyvänkään. Täytynee pistää kirjoitusjonoon.

Maa-artisokanmukuloista saa vaikkapa ihanaa sosekeittoa, mukuloita voi paahtaa uunissa, ja sopivat ne myös raastesekoituksiin eri tarkoituksiin, vaikkapa kasvisraastepihvien taikinaan.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille puutarhureille ja muille lukijoille!

Vesihanat kiinni ja lämpö päälle, kiitos!

Tällainen kaino toive olisi tällä puutarhurilla, liekö liikaa toivottu näin juhannusviikolla?

Sadevesi on kasveille hyväksi - tiettyyn rajaan asti. Nyt on kuitenkin ainakin meilläpäin menty reippaasti tuon rajan yli. Ei pysty enää pysymään perässä, kuinka paljon vettä on viime päivinä satanut. Joka tapauksessa aivan ehdottomasti liikaa savimaallemme.

Veden kyllästämä maa lilluu jalkojen alla, kasvit kärsivät veden täyttämässä tiiviissä maassa. Kasvimaalle ei ole nyt asiaa, sillä liian märässä maassa käveleminen vain tiivistäisi maata entisestään.

Kun on vielä lisäksi viileää, ei vesi häviä haihtumallakaan eikä kasvien kasvu etene. Viime vuosina tuntuu olleen enemmänkin tällaisia kylmiä ja sateisia alkukesiä, haastavaa puutarhureille. Muutenkin tuntuu siltä, että erilaiset säätyypit tuppaavat "jäämään päälle" pidemmäksi aikaa. Kasvien kannalta parempaa olisi sellainen sopiva vaihtelu, tasaisesti lämpöä, aurinkoa ja vettä.

Ja kun päälle vielä uhkaillaan hallalla, niin hui! No, mistä tuntee joulun (ei lunta) sekä vapun ja juhannuksen (lunta). Nytpä ei voi oikein muuta kuin puuhailla sisätiloissa ja toivoa, että aurinko ottaa pian voiton.

Vaan enpä malta olla mainitsematta, miten eilinen sadepäivä kirkastuikaan, kun satuin huomaamaan, mitä Perho Kerttunen oli kirjoittanut blogistani kommentissaan Omamaku-blogissa. Huh, vetää sanattomaksi, kiitos!!

Nämä maassa talven viettäneiden maa-artisokan mukuloiden versot
sain sentään raivattua rikkaruohoilta ennen maanantain jättisadetta.
Musta muovi ei ole kaunein, mutta ainoa järkevä ratkaisu joillain alueilla,
jotta pärjää edes jotenkin rikkaruohojen kanssa.
Taaempana maasta puskee parsa, joka kasvaa kesän mittaan
komeaksi jättimäiseksi puskaksi.  

Ensimmäinen Parasta puutarhasta -kilpailu!

Kilpailu on päättynyt, kiitoksia osallistuneille!

Blogin sivujen katselukertojen määrä on saavuttanut 5 000 rajan, on ensimmäisen kilpailun aika!

Kuvassa maa-artisokan varret kurottelevat kohti taivaita. Kysymys kuuluukin, arvaa, kuinka korkea versoista pisin oli ollessaan korkeimmillaan sunnuntaina 13.10.? Vastaus viiden sentin tarkkuudella.

Oikein tai lähimmäs oikein veikannut saa Tampereella ja Pirkkalassa toimivan Kukkarin lahjoittaman sievän lahjapakkauksen. Pakkauksessa on mm. kaksi ruukkua metalliverkkokoreissa sekä vähän siemeniä.

Mikäli oikein veikanneita on useampia, voittaja arvotaan näiden joukosta.

Kilpailu päättyy 15.11.2013

Laita arvauksesi kommenttikenttään, yhteystiedoksi osoite, puhelinnumero tai s-postiosoite. Mikäli et halua laittaa yhteystietoasi näkyville kommenttikenttään, lähetä se s-postitse parastapuutarhasta (at) gmail.com. Laita silloin arvaukseesi nimimerkki ja sama nimimerkki myös sähköpostiviestiin.

Saat toisen arvausmahdollisuuden jos linkität kilpailun blogiisi ja kolmannen, jos liityt blogini lukijaksi.

Mikäli voittaja ei ole jättänyt postiosoitettaan enkä tavoita häntä viikon sisällä, arvotaan palkinnolle uusi voittaja.