Persiljoiden pelastus

Olen tänä vuonna innostunut yksivuotisten puutarhakasvien pelastamisesta sisätiloihin, jotta saisin venytettyä kasvukautta mahdollisimman pitkäksi. 

Sen lisäksi, että makuuhuoneen ikkuna on täynnä ulkoa pelastettuja paprikantaimia, päädyin nyt lisäämään joukkoon vielä persiljoitakin.

Paprikat kasvaa porskuttaa.
Nyt niiden juurelta löytyy myös persiljaa 😊

Harmitti, kun ulkona oli vielä nyt pakkasten tullessa varsin komeita persiljoita. Eihän niitä malttanut jättää sinne kylmyyden armoille. Vaikka persilja kestääkin hyvin kylmää, niin ei kuitenkaan määräänsä enempää.

Niinpä istutin persiljoita pariin ruukkuun, ja nostin ruukut ikkunalle. Jännä nähdä, mitä persiljat tuumaavat tästä yhtäkkisestä parinkymmenen asteen lämpötilan noususta, lähtevätkö kasvamaan vai taantumaan?

Samalla hoksasin, että persiljoita voisi olla hyvä siirtää kesälläkin ulkoa sisälle ruukkuihin. 

Kun persiljaa olisi helposti näkösällä ja saatavilla sidällä, tulisi sitä varmaan napsittua suuhun aina ohi mennessä  😊 Eikä tarvii huonekasvejakaan, enempi hyötyä näistä!

Pika-minikasvihuone parvekkeen nurkkaan

Elokuun kylminä öinä kyhäsin parista ylimääräisestä ikkunaruudusta parvekkeelle pikaisen suojan tomaateille ja parille paprikalle. Säälitti jättää niitä ihan sellaisinaan ulkosalle. 

Jos ei muuta suurempaa hyötyä, niin ainakin 
tämä minikasvihuone on varsin mukavan näköinen
parvekkeen nurkassa 😊

Tässä vielä vähän toisesta vinkkelistä, 
ennen kuin mahdutin pari paprikaakin
tomaattiruukun viereen.

Paprikoita kuskasinkin kaikkein kylmimpinä öinä sisälle. Kun yöt vähän lämpenivät, en jaksanut sitä enää tehdä, niin piti saada niille jonkinlaista suojaa. 

Vähän on ruuhkaista "minikasvarissa", jospa sopu sijaa antaa 😊 Ja saisivat kyllä alkaa paprikat jo saamaan väriä...

Nyt on kyllä jälleen ihanaa, kun kylmyys helpotti. Lämpö tekee niin hyvää kylmän alkukesän vastineeksi, niin minä kuin erityisesti kasvit nautimme. Juuri luin, että viime vuonna oli syyskuussa kokonaista kahdeksan hellepäivää 😊

Jospa vielä aivan vihreät paprikani ehtisivät kypsyä ihanan oransseiksi 😊

Miten ihanan lämpöisiä aurinkopäiviä!

- mutta niin "vaarallisia"... Keväinen lämpö innostaa tekemään puutarhassa vaikka ja mitä, vaikka tasan tarkalleen tietää, että pian on jälleen luvassa pakkasöitä.

Innostuin koulimaan pitkäksi venähtäneitä tomaatteja suurempiin purkkeihin, ja istuttamaan pari amppelitomaattia jo amppeleihinsa. Kohta sitä sitten ihmetellään minne kaikki purkit sijoitetaan turvaan yöpakkasilta, kun ei ole lämmitettävää kasvihuonetta. No, se on vasta ensi viikon ongelma 😊 

Eihän näistä hommista pidättele oikein mikään, kun tässä on koko talvi odoteltu puutarhan paljastumista lumen alta.

Viime keväänä, tämän rivariasumisen ensimmäisenä, päädyin sijoittamaan keväällä taimia varten muovisen kasvihuoneen terassille. Tänä vuonna pystytinkin sen ylös parvekkeelle. Ajattelin, josko siellä olisi ehkä hitusen lämpimämpää, ja toisekseen kasvari oli terassilla vähän tiellä.

Hyvin pärjäsivät taimet 1. yön, vaikka ulkolämpötila käväisi jopa hiukan pakkasen puolella. Suurimman osan taimista jätin kuitenkin varmuudeksi sisätiloihin. Tulee kyllä varmasti vankat taimet, kun saavat täällä karaistua.

En laittanut kasvaria tässä vaiheessa ihan täyteen korkeutensa, vaan jätin yhden kerroksen pois. 

Olen laittanut kasvarin lämmikkeeksi öisin ison kuplamuovin. Muovi oli tilaamieni huonekalujen suojana, onneksi älysin ottaa sen talteen. Luulisi taimilla olevan  tuolla mukavat oltavat 😊

Lämpöä kaipaillaan!

Hyytävät kelit laittoivat totaalisen stopin kaikelle kasvulle. Kasvit vain jurovat ja ihmettelevät, minne lämpö katosi. Hyinen keli ei oikein innosta puutarhuriakaan.

Herkkikset pääsivät taas lämmittelemään sisälle nojatuoliin, kun ei muutakaan paikkaa löytynyt.
Nyt niitä ei hennoisi millään viedä päivälläkään ulos palelemaan.

Toukokuun lopulla kovasti pohdin, olisinko uskaltanut jo ilmoittautua heinäkuiseen Avoimet puutarhat -tapahtumaan tänä rivaripihamme ensimmäisenä kesänä. 

En ole koskaan vielä osallistunut tapahtumaan, mutta pitkään se on ollut suunnitelmissani, ja ajattelin, että nyt tämän rivaripihan myötä se voisi hyvin mahdollistua.

Jätin nyt kuitenkin vielä ilmoittautumatta, kylmät kelit vaikuttivat vähän siihenkin, kun hommat ei ole oikein edenneet.  Toivottavasti sitten seuraavana kesänä!

Tänä vuonna on nyt sitten vielä mahdollista kierrellä muiden puutarhoissa, täytyy ottaa siitä kaikki ilo irti lauantaina 9.7. 😊

Ovenpielessä lämmittelemässä.

#avoimetpuutarhat #taimikasvatus #taimi #lämpötila #kylmyys #puutarha #taimi

Kesäkuun 10. päivän "sääntö"

Vanhan viisauden mukaan hallanarkoja kasveja ei pidä istuttaa ulkosalle ennen kesäkuun 10. päivää, sillä siihen saakka hallan mahdollisuus on todennäköinen.

Haluaisin kuitenkin meidän lyhyessä kesässämme mahdollisimman varhaista satoa, ja siksi minulla on tapana uhmata tuota vanhaa viisautta - sillä riskillä, että liian varhain istutetut taimet kokevat paleltumiskuoleman 🙁 Olen myös ajatellut, josko tilanne olisi voinut muuttua nyt ilmastonmuutoksen myötä.

Saa nähdä, miten näiden jo hyvässä kasvuvauhdissa olevien köynnöspapujen käy?

Nyt juuri näyttää kuitenkin varsin hurjalta, kylmää pukkaa, jopa aika jäätävää. Sääennuste lupaa tällä hetkellä ensi viikonlopulle kylmimmillään nollaa astetta 😬

Noin kylmä yö tietää suuria haasteita, ehkä jopa mahdotonta tilannetta maahan jo istuttamieni hallanarimpien kasvien, eli kesäkurpitsan, kurkun ja köynnöspapujen suojaamiseksi, edes useampikerroksinen harso ei välttämättä riitä suojaksi. Saa nähdä, miten tässä käy, olisi varmaan kannattanut uskoa vanhaa kansaa 😊

Oletko sinä noudattanut kesäkuun 10. päivän suositusta?

#halla #lämpötila #puutarha #istutus #istuttaminen #hallanarka #kasvi #suojaus

Melkoiset maissit!

Tämä kesä näyttäisi olevan erityisen suosiollinen maisseille, onneksi tuli laitettua niitä kasvamaan.

Vaikuttaisi olevan tulossa ennätyssato, jos ei tässä ihmeitä tapahdu. Tämä elokuinen lämpöaalto näyttäisi vielä kruunaavat homman.

Taimia on minulla alle kymmenen, mutta ne ovat tosiaan kasvaneet sitäkin innokkaammin - niin pituuden kuin myös tähkien lukumäärän suhteen.

Piti ihan huviksi mitata korkein taimi, sen latva huitelee 3 metrissä ja 15 sentissä 🙂

Siellä ne kurottelevat kohti taivasta... 🙂

Vielä ei yksikään tähkistä ole ehtinyt kehittyä kypsäksi asti. Nähtäväksi jää, miten iso osa tähkistä ehtii valmistua. 

Lupaavia tähkänalkujakin löytyy runsaasti.

Pituus- ja muu kasvu on varmasti vähän hidastanut tähkien kehittymistä. Toisaalta tämä elokuinen lämpöaalto on nyt varmasti aivan mannaa maisseille, toivotaan että ne ehtivät valmistua. Itse kasvatettu maissi kun on niin hyvää, ei voi puhua samana päivänä kaupan tuotteiden kanssa 🙂

Tästä pääset juttuuni, josta löytyy tarkempia neuvoja maissinkasvatukseen.

Kasvaako sinun puutarhassasi maissia?

#maissi #kasvatus #kasvattamimen #maissinkasvatus #puutarha #tähkä #maissinkasvatus #maissisato

Jännäksi menee hääkukkien kanssa!

Ei melkein kohta kestä tätä odotuksen jännitystä, onneksi tämä kohta päättyy! Hääkukat todellakin antavat odottaa itseään viimeiseen asti, ovat kehittyneet onnettoman  hitaasti näissä viileissä keleissä. Saa nähdä, ehtivätkö jäljellä olevat kolme viimeistä, toivottavasti aurinkoista ja suht lämmintä päivää pelastaa tilannetta.

Nuppuja olisi kyllä vaikka kuinka ja vaikka minkälaisia, samoin kuin on erilaisia kukkien suojaksi virittämiäni lämmittäviä rakennelmia.

Muutama kunnon hellepäivä tekisi nyt varmasti ihmeitä, niitä on kuitenkin valitettavasti luvassa vasta juhannuksen jälkeen. Toivotaan, että näistä kuitenkin ainakin jonkinlaiset hääkoristelut saadaan aikaan. Ajattelin jo, että lähden kohta föönin kanssa puhaltelemaan ja lämmittämään näitä huolella hoivattuja taimia, jos se on lämpötilasta kiinni 😉

Jokunen unikkokin olisi tosi kiva 🙂

Eipä vielä juuri kukkia näy...

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Ei tarvi kylvää hokkaidokurpitsaa vielä maaliskuussa... :)

Lupasin kertoa tämän vuoden sarjanani hokkaidokurpitsan kasvatuksesta, joka on minulle täysin uusi tuttavuus kasvimaalla.

Ihastuin hokkaidokurpitsan herkulliseen makuun ja mukavaan rakenteeseen ostettuani sitä kaupasta viime syksynä. Nappasin tämän vuoksi siemeniä talteen. Ja kun ei ollut kokemusta tämän kasvattamisesta, kylvin siemenet varmuuden vuoksi jo maaliskuussa.

Hokkaidokurpitsa on kuitenkin osoittautunut varsin nopeakasvuiseksi, olen ollut vähän ihmeessä sisätiloissa runsaana rönsyilevän ja kukintansa jo aloittaneen kurpitsaviidakon kanssa.

Harvinaisen kylmä kevät on tehnyt sen, etten ole juuri uskaltanut kiikuttaa näitä hallanarkoja taimia ulkosalle, saati istuttaa. Vähän heikoista olosuhteista huolimatta taimet kuitenkin näyttävät ihmeen hyväkuntoisilta.

Nyt kun on vähän lämpimämpiä öitä luvassa, ajattelin riskeerata ja istuttaa ainakin toisen taimista ulos. Saa nähdä, miten sen kanssa käy.

Summa summarum, sanoisin, että huhtikuu voisi olla jatkossa sopiva ajankohta tämän kylvämiselle.

Tästä pääset katsomaan, mitä taimille kuului kesäkuun puolivälissä.

Ehtii, ehtii!

Puutarhan loppukesä on pientä jännitysnäytelmää taistelussa aikaa vastaan.

Yöt viilenevät, valon määrä vähenee. Miten käy eri kasvien, ehtivätkö ne tuottaa satonsa valmiiksi asti?

Tämä lämpöinen kesä on ollut mitä suotuisin monien kasvien kannalta. Silti muutamat lajit antavat edelleen odottaa itseään, kuten kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa kokeilemani parsapapu eli pitkäpapu, jonka hämmentävän hitaasta edistymisestä olen aiemminkin kertonut.

Siinäpä yksi heistä. Tässä vaiheessa vielä vähän säälittävän näköinen ruikale, 
mutta ehkäpä tuo vielä tästä...

Nyt on papu päässyt viimein siihen vaiheeseen, että selkeitä palonalkuja on lopulta ilmaantunut! Pölyttyminen on siis jotenkin onnistunut kasvarissa, vaikkei pörriäisiä enää juuri lentele. Mutta mahtavatko palot ehtiä valmiiksi asti, kun niiden pitäisi vielä kasvaa ohuiksi ja jättipitkiksi 30-40 sentin mittaan? 

Tällä hetkellä pisimmät palot ovat kymmensenttisiä, joten hieman on niillä vielä matkaa, toivottavasti ehtivät! Edelleen olen toiveikas, jos nuo vaikka tässä kaiken hidastelun jälkeen yllättäisivät ja ottaisivat kunnon loppuspurtin - ehkä pieniä viitteitä siihen suuntaan on 🙂 

Kieli pitkällä odotan pääseväni maistamaan näiden ylistettyä upean pähkinäistä makua. Vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, ettei maku juuri poikkea muista pavuista. Mene ja tiedä?

Muiden kasvien osalta tilanne on varsin hyvä. Pensaspavut ovat jo tuottaneet suurimman osan herkullisista paloistaan, ja niitä on tullut paljon! Myös maisseja on jo päästy nauttimaan. Kurkkuja valmistuu tällä hetkellä useampi päivässä, ja tomaattejakin mukavasti.

Juuresten osalta ei ole vielä hätäpäivää, vaikka olisivat vielä pienenpuoleisia. Niitä voi odotella kaikessa rauhassa. Ne kasvattelevat ensin naattejaan, ja vasta tässä elo-syyskuulla alkaa itse syötävän juuren kasvu. Moni ei malta odotella, vaan harmittelee, kun porkkanat, punajuuret, juurisellerit tai lantut jäävät niin pieniksi. Se on vielä tässä vaiheessa ihan normaalia.

Toivotaan lämmintä ja aurinkoista syksynalkua kaikille kasveille ja puutarhureille!   

Ah, vihdoin luvassa lämpimämpiä öitä!

Enää kolme pakkasyötä, sitten pitäisi lämmetä! On kyllä osannut olla öiden puolesta kylmä kevät.
Ihan masentaa katsoa sääennusteita, joissa yölämpötilat huitelevat jatkuvasti sinisellä. Nyt alkaa ennusteissa onneksi pikkuhiljaa näkyä myös punaista, mikä on tässä tapauksessa vallan hyvä asia 🙂

Mulla on iso joukko taimia, jotka ulkoilevat lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Taimia on kasvamassa reippaasti yli kymmentä eri kasvilajia: tomaattia, purjoa, juuriselleriä, persiljaa, kesäkurpitsaa, butternut-kurpitsaa, kurkkua, lanttua, kaaleja, härkäpapua, maissia, hajuherneitä ja muita kesäkukkia.

Ei ole tilan puolesta eikä muutoinkaan oikein mahdollista roudailla niitä kaikkia joka yöksi sisälle.

Niinpä on ollut pakko jättää osa taimista yöksi kasvarin sisällä olevaan toiseen pikkukasvihuoneeseen niin, että niillä on siellä harso päällä ja kynttilä lämmikkeenä. Harson alla on myös kaksi isoa vesiastiaa. Toiveeni on, että astioiden vesi lämpiää päivän aikana, ja toimii sitten osaltaan lämmikkeenä yöllä.

Ainakin toistaiseksi kasvit ovat selviytyneet, ovatpahan varmasti hyvin karaistuneita, sillä lämpötila näyttää huitelevan niillä näillä toimin alimmillaan jossain +3 asteen paikkeilla.

Tällainen oli aamulla
lämpötila kasvihuoneessa
harson ja lämmittävän kynttilän alla.

Kasveista herkimmät, maissit ja kurkkukasvit sekä varmuuden vuoksi osan tomaateista olen kuitenkin kuljettanut kiltisti sisälle turvaan.

Tällaisen lämpötilan mittasin lämmittämättömältä kuistiltamme,
jossa osa tomaatintaimista on saanut olla öisin.
Tässäkin lämpötilassa näyttävät siis myös
hyvin selviytyvän.

Vanhoista kynttilänjämistä uusia kasvihuoneenlämmittäjiä

Vielä vähän pääsiäisen puhdepuuhia; sulattelin vanhat kynttilänjämät ja valoin niistä uusia kynttilöitä. Puutarhaan tämä homma liittyy sillä tavoin, että käytän kynttilöitä lämmittämään kasvihuonetta alkukevään ja loppusyksyn kylminä öinä. Nyt onkin noita vilpoisia öitä riittänyt, joten kynttilöitä kuluu.

Vielä ei sentään eletä niin pula-aikoja, että kynttilänvalanta olisi aivan pakollista puuhaa. Minusta se on tosi kivaa hommaa, ja koska minussa on sekä kierrättäjän että "hamsterin" vikaa, tulee vanhat kynttilänpätkät kerättyä talteen uusia kynttilöitä varten.

Kippasin kynttilänjämät tuollaiseen vanhaan, isoon säilyketölkkiin, jota yleensä lämmitän pikkuhiljaa varovasti ulkona nuotion hiilloksella.

Lämmittämisessä on se vaara, että koko lämmitettävä kynttilämassa saattaa lehahtaa palamaan, jos sen lämmittää liian kuumaksi. Ulkona tämäkään ei olisi niin vaarallista kuin sisätiloissa.

Sisällä hommaa tehtäessä kynttilämassa sulatetaan liedellä vesihauteessa, eli kynttilänpätkät sisältävä astia laitetaan isoon kattilaan, jossa on kiehuvaa vettä. Näin syttymisvaaraa ei ole, mutta homma on vähän hidasta ja sotkuista.

Kun kaikki kynttilänpätkät on sulaneet, liemestä voi poimia kepillä tai muulla vastaavalla pois kynttilöiden sydänlangan pätkät ja muut isommat roskat. Pikkuroskat painuvat astian pohjalle, ja ne saavat jäädä sinne.

Kasvihuonekäyttöön sopivat kynttilät voi valaa esimerkiksi tyhjiin maitotölkinpuolikkaisiin tai erilaisiin muoviastioihin, esimerkiksi huuhdottuihin jugurttipurkkeihin. Tässä tarkoituksessa kynttilöiden ulkonäöllä ei ole niin kovin suurta väliä :)

Kippojen pohjaan tehdään pieni reikä, josta pujotetaan läpi kynttilän sydänlanka, jota myydään askerteluliikkeissä. Purkin pohjalla olevaan sydänlangan päähän tehdään solmu, ja toinen pää kiinnitetään napakasti esim. grillitikkuun, joka laitetaan poikittain purkin yläreunaan.

Maitotölkkiin valettavaan kynttilään voi laittaa joko yhden paksumman sydänlangan tai vaikka vierekkäin kaksi vähän ohuempaa, jolloin kynttilään tulee kaksi liekkiä.

Kun purkki lankoineen on valmis, kaadetaan sulaa kynttilämassaa varovasti purkkiin. Apuna voi käyttää jotain sopivaa kippoa, vaikka vanhaa margariinirasiaa.

Jos haluaisi värjätä kynttilät jonkin väriseksi, kynttilävärijauhe sekoitetaan ensin sulaan kynttilämassaan.

Minulla tulikin näistä pätkistä tällä kertaa sattumalta tuollaista kauniin pääsiäisenkeltaista, joten massaa ei tarvinnut värjätä. Jämäkynttilöistä tehdessään ei voi oikein koskaan etukäteen tietää, minkä väristä kynttiläliemestä tulee.

Varsinkin isompaan kynttilään jää massan jäähtyessä
ja vetäytyessä kolo tai painauma,
jotka pitää vielä täyttää kynttilän jäähdyttyä.

Jos tekee kovin isoa kynttilää, liemen voi kaataa useammassa erässä ja antaa aina edellisen kerroksen ensin vähän jähmettyä. Kynttilämassa vetäytyy jähmettyessään hieman kokoon, ja kynttiän keskiosaan saattaa muodostua tyhjä kolo. Tämä kolo täytetään vielä lopuksi kynttilän jäähdyttyä kaatamalla siihen sulaa lientä. Se kannattaa siis pitää lämpimänä, kunnes kaikki kynttilät ovat jähmettyneet.  

Kynttilöistä tuli lopulta niin sieviä, että enpä tiedä, raatsinko sittenkään käyttää niitä vain kasvihuoneen lämmittämiseen 🙂

Kasvihuone kasvihuoneessa :)

Tänä kummallisena keväänä ulkoilu on lähes ainoa mahdollisuus päästä tuulettumaan neljän seinän ulkopuolelle.

Meidän ihmisten lisäksi ulkoilusta nauttivat suuresti myös kohisten kasvavat taimet. Ne saavat ulkoilmassa ihan toisella lailla auringonvaloa kuin sisällä ikkunan luona ja vahvistuvat näin silmissä.

Tämä kevät etätöineen onkin tarjonnut ainutlaatuiset mahdollisuudet taimien ulkoiluttamiseen. Päivät on olleet kauniita, aurinkoisia ja melko lämpimiäkin, mutta yöt kylmiä pakkasöitä.

Tämä tarkoittaa sitä, että taimia ei voi jättää vielä yöksi kasvihuoneeseen, vaan niitä pitää kuljetella edestakaisin aamuin illoin. Tämä taas ei olisi mitenkään mahdollista, jos pitäisi lähteä aamulla normaalisti töihin.

Lähtiessä on liian kiire, ja ennen muuta vielä liian kylmä, ettei taimia voi vielä viedä lämmittämättömään kasvihuoneeseen.

Onhan taimien jatkuvassa roudauksessa oma vaivansa, mutta toisaalta sitä tekee ihan ilokseen, kun näkee miten paljon taimet siitä hyötyvät. Ja saapahan myös itse samalla vähän liikuntaa 🙂

Kasvihuone kasvihuoneessa. Lämmittämättömän kasvihuoneeni sisällä on tällainen
pienoiskasvihuone, jonka hyllyille taimipurkit saa kätevästi aseteltua. Kun jätän taimet yöksi
kasvariin, laitan tämän pienoiskasvihuoneen pohjalle kynttilän, suljen sen ja heitän vielä
varmuudeksi harson päälle. Silloin pitäisi taimilla olla riittävän lämmintä kylmempinäkin öinä.

Kasvihuoneen pohjoisseinustalle viritin vielä lämmikkeeksi auton puolipeitteen.

Viime yönä oli ensimmäistä kertaa sen verran lämmintä, että uskaltauduin jättämään kasvariin yöksi sellerin ja purjon taimet, jotka eivät ole niin arkoja kylmyydelle. Varmuuden vuoksi laitoin niille kynttilän lämmikkeeksi.

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Butternut aukaisi ensimmäisen nuppunsa!

Nyt on aikaista, ei voi muuta sanoa. Eipä ole koskaan aiemmin käynyt näin, että butternut-kurpitsa olisi alkanut kukkia jo toukokuun puolella, aiempina vuosina tuskin vielä kesäkuussakaan. Ja taimet olen kylvänyt ihan samoihin aikoihin kuin ennenkin.

Kukan perässä näkyy pieni butternutinalku. Ihan on
oikean mallinen jo pienestä pitäen :)

Tässä vaiheessa pienenä haasteena on kuitenkin se, että toistaiseksi kaikki kukkivat ovat emikukintoja, hedekukkia ei vielä näy. Näin ollen nämä ensimmäiset pienet kurpitsanalut menevät hukkaan, kun ei ole millä pölyttyä. Toivottavasti niitä hedekukkiakin pian ilmaantuu!

Myös kesäkurpitsassa on jo ensimmäiset pienet kurpitsanalut. Siinä taas on se hyvä puoli, että kyseessä on itsestäänpölyttyvä Parthenon-lajike, joka toimii hyvin varsinkin näin alkukesästä.

Taitaa käydä niin, että tänä vuonna päästään maistelemaan kesäkurpitsaa jo ennen juhannusta, mitä ei myöskään ole koskaan aiemmin tapahtunut.

Jimbee-melonikin työnsi eilen esiin ensimmäisen kukkansa.

Sen lupaan nyt pyhästi, että jos ei tänä vuonna saada butternutteja ja meloneita, niin en kyllä yritä niitä enää koskaan :) Saatte sitten tarpeen mukaan muistuttaa minua tästä lupauksesta tulevina vuosina... ;)

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Tomaatit kukkivina kasvihuoneeseen - vain yksi on joukosta poissa...

Tämän postauksen piti alunperin olla, että vielä pitää malttaa hetki. Vaan kuinka ollakaan, yllättäin tupsahtanut lämpöaalto mahdollistikin tomaatintaimien istuttamisen lämmittämättömään kasvihuoneeseemme jo nyt.

Ensimmäisinä kukkaan ehtivät odotetusti kirsikkatomaatit Cereza amarilla
 ja Sungold. Verhosin varmuuden vuoksi kasvihuoneen pohjoisseinän
kylmien öiden varalta harsolla, niin pitäisi tomaateilla olla hyvät oltavat :)

Mahdollisten kylmien öiden vielä tullessa kasvaria voi lämmittää kynttilöin.

Taidankin olla tomaattien kanssa aikaisemmassa kuin koskaan! Ensimmäiset, helmikuussa kylvetyt taimet kukkivat jo iloisen keltaisina.

Lajikkeita on tänä vuonna reilu kymmenen ja taimia yhteensä kolmisenkymmentä.

Vanhoja tuttuja ja varmoja lajikkeita ovat Tanskan vienti, raidallinen Tigerella, Selandia, ihana keltainen Golden sunrise sekä mainiot runsassatoiset kirsikkatomaatit; aikainen keltainen Cereza amarilla sekä punainen Gardener´s delight ja vielä viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilemani supermakea Sungold-kirsikkatomaatti. 

Uusia kokeiluja ovat Hildares, Harzfeuer sekä Sweet million-kirsikkatomaatti.

Myös aiemmin kokeilemani, pienisatoiseksi jäänyt Black cherry -kirsikkatomaatti sai vielä uuden mahdollisuuden.

Yhtä lajiketta olisin halunnut kovasti kokeilla, erittäin hyväksi kehuttua Paolaa. En vain onnistunut löytämään sen siemeniä mistään ajoissa ja järkevästi.

Paolan siemeniä ei yleensäkään ole kovin hyvin tarjolla, ja siellä missä niitä oli, kokonaista viisi siementä sisältävän pussukan toimituskulut olivat pari-kolme kertaa siemenpussukan hinta! Eipä tullut kauppoja. Vaan nyt juuri onnistuin löytämään Paolaa kohtuukustannuksin ruotsalaisesta Impectasta. Menee nyt valitettavasti tässä vaiheessa kokeilu ensi vuoteen.

Suurin osa taimista mahtui kasvihuoneen multaan, loput päätyivät erilaisiin ruukkuihin.

Tästä vielä muutama linkki muihin tomaattiaiheisiin postauksiini:

Vinkkejä tomaatinkasvatukseen

130 tomaattilajiketta

Mitä ne tomaatin varkaat oikein ovat?

Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?
Erilaisista tomaattilajikkeista
Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista

Oman maissin makua ei voita mikään!

Maissi lienee puutarhakasveista se, jonka kohdalla makuero itse viljellyn ja kaupasta ostetun välillä on kaikkein suurin - ja tietysti sen itse kasvatetun eduksi.

Tämä johtunee ennen muuta siitä, että maissi pitäisi nauttia mahdollisimman tuoreena, siis juuri korjattuna, jolloin sen makoisat sokerit eivät ole vielä alkaneet pilkkoutua mauttomaksi tärkkelykseksi.

Ensin pitää kasvattaa - tai ostaa taimet.

Yksi maissintaimi tuottaa Suomen oloissa kaksi - maksimissaan kolme syöntikelpoista tähkää. Itse kasvatan kymmenkunta maissinvartta, niistä tulee perheellemme juuri sopivasti satoa.

Esikasvatus välttämätön
Vähän eksoottisempana kasvina maissi kaipaa ennen muuta lämpöä. Tämän vuoksi maissintaimet on syytä esikasvattaa.

Siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa. Tyhjistä, noin puoliksi katkaistuista maitotölkeistä saa juuri sopivan kokoiset purkit maissintaimien kasvattamiseen.

Parista tölkin pohjanurkasta kannattaa leikata pois pienet palaset, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tölkkiin kylvetään aina yksi siemen kuhunkin.

Maissi on yksi hallanarimpia kasveja, joten taimet on turvallisinta istuttaa ulos vasta kesäkuun 10. päivän paikkeilla. Jos sen jälkeen tulee vielä kylmiä öitä, kannattaa taimet suojata vaikka useampikerroksisella harsolla.

Maissit on hyvä istuttaa mahdollisimman lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan.

Jos alkukesä on kovin viileä, voi taimien ylle viritellä kasvua jouduttamaan lämpöisen muovi"tunnelin" vaikkapa harjateräksestä taivutettujen kaarten varaan.

Kompostia istutuskuoppaan
Suurikokoisena kasvina maissi tarvitsee suht runsaat ravinteet.

Istutuskuoppaan kannattaa tipauttaa pieni lapiollinen hyvää kompostia, ja lisäksi vielä vähän rakeista luomulannoitetta.

Taimet istutetaan noin puolen metrin välein suht kookkaisiin kuoppiin. Maissilla on kasvaessaan taipumus hieman työntyä ylös kuopastaan, joten sen voi alkuun istuttaa hieman maan pintaa syvemmälle.

Myöhemmin kastelujen yhteydessä kannattaa antaa vähän lisälannoitusta, alkukesästä vaikka pissa- tai nokkosvettä.  

Lämmöntarpeensa lisäksi maissit ovat myös melkoisen juoppoja, kookas kasvi haihduttaa runsaasti vettä. Riittävästä kastelusta tulee tämän vuoksi huolehtia, kuivana kautena mielellään lähes päivittäin.

Itse istutan maissintaimet mansikkakankaaseen leikattuihin aukkoihin; kangas pidättää maassa kosteutta ja lämpöä sekä auttaa rikkaruohojen hallinnassa.

Maissi on tuulipölytteinen kasvi

Aikalailla valmiita tähkiä.

Maissin hedekukinnot kehittyvät ylös korkealla huitelevien varsien latvaan. Sieltä pölymäinen siitepöly leviää alempana olevien tähkänalkujen päässä oleviin tupsumaisiin töyhtöihin.

Pölyttymistä voi edesauttaa heiluttelemalla varsia, jolloin siitepöly pääsee lentelemään naapurikasvien tähkiin.

Ohjeissa myös neuvotaan, että tämän pölyttymistavan vuoksi maissit tulisi istuttaa mieluummin neliön muotoon kuin riviin, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Itse olen kyllä aina kasvattanut maissini rivissä suojaisassa paikassa vadelmarivistön vieressä, eikä pölytysongelmia ole ollut. Olen tosin kyllä myös heilutellut varsia kukinta-aikaan ahkerasti aina ohi kulkiessani.

Elokuussa sadonkorjuuseen
Ensimmäisillä maissintähkillä pääsee herkuttelemaan loppukesästä, yleensä elokuun puolella.

Maissin kypsyydestä voi olla vähän vaikea olla varma. Periaatteessa silloin, kun "töyhtö" on muuttunut ruskeaksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Mutta milloin töyhtö on sopivan ruskea?

Juuri sopivan kypsiä korjattaviksi.

Yleensä yrittää ottaa liian aikaisin. Ja jos raottaa keskenkasvuisen maissin suojuslehtiä kurkistaakseen jyviä, niin lehtiä ei oikein tahdo saada enää kunnolla takaisin paikalle tähkää suojaamaan.

Jos syksyllä tulee kovin aikaisia hallaöitä silloin kun tähkien kypsyminen on vielä kesken, tulee kasvit taas suojata harsoilla.

Ja sitten grilliin :)
Minusta maissintähkä on kaikkein parasta heti tuoreeltaan grillattuna. Mutta voi niitä myös kypsentää uunissa, tai keittää muutaman minuutin ajan.

Maissintähkän ydin on kova kuin mikä ja siksi tähkän paloittelu pienemmäksi voi olla on vähän vaikeaa. Kypsentämätön tähkä napsahtaa kuitenkin kiltisti poikki siten, että tarttuu tähkään molemmin käsin ja yksinkertaisesti vääntää sen katki sopivista kohdista.

Tässäpä jälleen yksi uusi kasvi eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjaani, johon löytyy linkit myös tuolta blogin oikeasta reunasta. Koossa on nyt neuvot kymmenen eri kasvin kasvattamiseen: Maa-artisokka, 

Njam!

Hajuherne, Juuriselleri, Parsa, Parsakaali, Porkkana, Talvivalkosipuli, Tomaatti ja lehtikaali.

Tomaatintaimien eka ulkoiluvuoro

Jipii, nyt näyttää viimein vähän paremmalta, kun kurkistaa ikkunasta ulos. Maanpinnan valkoinen peite on vaihtunut ainakin toistaiseksi kauniiseen auringonpaisteeseen, ja lämpömittarikin pysyttelee ainakin päivisin nollan yläpuolella.

Tänään tuli aika "ulkoiluttaa" ekan kerran tomaatintaimia. Ei nyt sentään ihan taivasalla, vaan kasvihuoneessa. Koska kasvarimme on lämmittämätön, kuskaan ulkoilevat taimet sieltä toistaiseksi varmuuden vuoksi aina yöksi sisätiloihin.

Arkiaamuni ovat sen verran kiireisiä, etten kuitenkaan millään kerkiä kiikuttaa pihalle koko taimikatrasta. Niinpä taimilla on ulkoiluvuorot; puolet pääsee ulos joka toinen ja toinen puolisko sitten joka toinen päivä.

Ensimmäinen ulkoiluryhmä.

Huomattavan hyvä asia kuitenkin tämäkin, sillä vaikka nyt on aika hyvä turbo-taimivalaisin, niin kyllä ihka oikea auringonvalo on taimille silti ihan toinen juttu.

Jos taimet eivät ole varttuneet kovin tehokkaiden valaisinten alla, voi siirto koko päiväksi auringonpaisteeseen olla niille jopa aikamoista sokkihoitoa. Silloin kannattaa olla vähän varovainen, ja varmuuden vuoksi varjostaa hentoisia taimia pahimmalta paahteelta. Jos taimien lehdet alkavat muuttua valkoisiksi, kertoo tämä niiden saaneen yhtäkkisesti vähän liikaa valoa. Jos lehdet pääsevät muuttumaan valkoisiksi vain osittain, taimi pystyy siitä kyllä toipumaan.

Erityisen herkkiä yhtäkkiselle auringonvalolle tuntuvat olevan hajuherneentaimet. Niiden kanssa kannattaa olla erityisen varovainen.

Laatikkokin sattui ihan vahingossa
aivan kohdilleen :)

Tomaattien kylvö jäi minulla tänä vuonna hiukan myöhäiseksi, joten taimet ovat vielä vähän pienenpuoleisia. Vaan eivätköhän nuo tuosta vahvistu, ja varmaan jossain vaiheessa jotain tomaattejakin toivottavasti tuottavat. Mutta siihen on vielä vähän matkaa...

Jos tomaattiasiat kiinnostavat enemmänkin, pääset tästä uudelle sivulle, jolle kokosin juuri kaikki tomaattijuttuni.